Pronssijoen kupeessa, koivujen reunustaman hiekkatien päässä, kohoaa villiruusujen keskeltä pieni Ruotsin vallan aikainen kivitalo. Sen seinustaa pitkin kipuaa sinnikäs villiviini punnaisine lehtineen tavoitellen taivasta. Köynnöskasvi peitää osittain ikkunan, jonka takaa kurkkii uteliaita hevosenhoitajia - kaikkia kiinnostaa tallille saapunut uusi hevonen.Valkoaitaisista tarhoista kuuluu hirnahduksia vastaukseksi tulokkaan huudoille. Maneesin nurkalta ilmestyy kissa, myös sitä kiinnostaa yleensä niin rauhaisan tallipihan epätavallinen hälinä. Kissa arvioi tilannetta hetken ja jolkottaa sitten tallin omistajan, Aleksin, jalkoihin pyytämään huomiota. Mies nostaa kissan hajamielisenä syliinsä samalla hymyillen toivotaessaan uuden hevosen omistajineen lämpimästi tervetulleiksi.

 

Sydämellisesti tervetuloa Hallavaan!

 

Hallava on pieni virtuaalitalli, joka panostaa kävijöidensä viihtyvyyteen täydellä sydämellään. Järjestämme jatkuvasti hoitajille ja ratsastuskoulun oppilaille niin ratsastustunteja ja hoitokursseja kuin myös leirejä, kilpailuja ja erilaisia tapahtumia. Yksityisten omistajille tarjoamme edellisten lisäksi tasokkaita valmennuksia ja hyvän tukiverkoston omasta hevosesta huolehtimiseen.

Hallava on täydellinen paikka kenelle tahansa rennosta harrastamisesta kiinnostuneelle, mutta eniten siitä irtoaa juuri niille aktiivisille, jotka ovat menettäneet sydämensä tallin mahtavalle porukalle, sekä heidän kanssaan kirjoittamiselle ja roolipelaamiselle.

Emme toki unohda myöskään tallilla harvemmin käyviä ja hiljaisesti päiväkirjoihinsa kirjoittelevia, sillä kannustamme lämpimästi jokaista ja jaamme ystävällistä palautetta jokaisesta hoitotarinasta - unohtamatta rakentavaa kritiikkiä. Vaikka kävijöitä on suhteellisen paljon ja monet persoonat saattavat aluksi hämmentää, otamme jokaisen uuden sielun avosylin vastaan ja opastamme kädestä pitäen mukaan tallin arkeen. Uskallatko hypätä karuselliin? Saatat jäädä koukkuun ;)

 

sydämellisin terveisin

Aleksi

Valokeilassa Dawin tarina:
Ajelulla
20. tammikuuta 2017

Hoidin Lottaa tallin käytävällä. Harjasin sen ensin huolella läpi ja aloin sitten pukea valjaita. Tamma seisoskeli käytävällä tyytyväisen oloisena, se tiesi jo, että jotain kivaa oli tulossa. Neiti oli todella tykännyt kärryajeluista, varsinkin jos sai päästellä kovaa. Aleksi oli naureskellut, että nyt en saisikaan tästä ratsua, sillä raviradat kutsuisivat. Olihan Lotasta paljastunut oikein oiva ravuri, Eevikin oli kehunut sen ravia, mutta eihän siitä nyt oikeata ravuria voisi tulla. Eihän sillä ollut edes mitään hyviä ravureita suvussa. Emän puolelta kyllä löytyi joitain ravureita, muttei nekään olleet mitään kovin hyviä. Enkä minä ollut mikään ravi-ihminen, vaikka nautinkin Lotalla ajamisesta ympäri Hallavan maastoreittejä.

Kiinnittäessäni kärryjä Lotan perään Rena meni ohitseni ja moikkasi. Moikkasin takaisin ja Rena katosi näkyvistä, joten jatkoin touhujani. Ei kuitenkaan mennyt montaakaan sekuntia kun Rena taas kurkisti käytävälle toiveikas ilme kasvoillaan ja kysyi:
”Ootko sä ajamaan lähdössä?”
”Joo, pieni lenkki ajateltiin käydä vetämässä”, vastasin tytölle.
”Oisko mitään mahiksia päästä mukaan, kärryille siis?” Rena kysyi ”Please”, Rena jatkoi, kun en heti vastannut kysymykseen.
”Joo, tuu vaan, hyvä vaan saada seuraa kun ei olla vielä oikeastaan ajeltu kahdestaan”, sanoin hymyillen. ”Hae kypärä mukaan, ihan vaan varmuuden vuoksi, niin lähetään, oon ihan just valmis”, jatkoin ja Rena lähti taukohuoneeseen hakemaan kypäräänsä, iloisena kuin mikä.

Hetkeä myöhemmin istuimme Renan kanssa kärryillä ja lähdimme liikkeelle tuttua reittiä auringon jo laskiessa puiden taakse ja värjätessä taivaan punaisen eri sävyihin.
”Siitä on niin kauan kun mä viimeksi pääsin kärryttelemään, kiitti kun otit mut mukaan”, Rena huokaisi.
”Kiva vaan kun tulit mukaan, en oo oikeastaan vielä ajellut Lotalla täysin yksin. Onhan se ollut tosi reipas ja varma, mutta on se myös edelleen tosi nuori”
”Niin, siitä tulis varmaan hyvä ravuri”
”Älä säkin sano tota”
”Mut sehän ravaa tosi hyvin”
”Mutta en mä oo mikään ravi-ihminen”
”Mutta sun hevoses selkeesti nauttii tästä ja sitä paitsi istuthan sä viikottain heppas kärryillä”
”Nii, mutta tää on ihan eri asia”, yritin vakuuttaa Renaa ja itseäni.
”No ihan sama, mutta musta sun kannattais käyttää Lottaa ihan raviradalla ja kattoa”, Rena sanoi. Hymähdin ja vaihdoin puheenaihetta kysymällä Renalta hänen hoitohevosenvaihdosta. En kuitenkaan voinut olla miettimättä Lottaa ja sen tulevaisuutta. Mitä jos Eevi, Aleksi ja Rena olivatkin oikeassa?

suosittelemme

♥    Newerra

♥    Vaahterapolku

♥    Kirkkojoen talli

♥    Otava

 

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tällä viikolla on tallilla koettu paljon vauvaonnea, sillä Kyyhky synnytti onnistuneesti kaksi tervettä tammavarsaa, ja Tinttu varsoi ihanan pikkuisen orivarsan. Myös Eevin Susi varsoi pörröisen tammavarsan.

ajankohtaiset

♥    ratsastutunti

♥    hoitokurssi III

♥    hoitokurssi IV

webdesign: Pinja Kumpulainen

tämä on virtuaalitalli

© 2017 Hallava