Pronssijoen kupeessa, koivujen reunustaman hiekkatien päässä, kohoaa villiruusujen keskeltä pieni Ruotsin vallan aikainen kivitalo. Sen seinustaa pitkin kipuaa sinnikäs villiviini punnaisine lehtineen tavoitellen taivasta. Köynnöskasvi peitää osittain ikkunan, jonka takaa kurkkii uteliaita hevosenhoitajia - kaikkia kiinnostaa tallille saapunut uusi hevonen.Valkoaitaisista tarhoista kuuluu hirnahduksia vastaukseksi tulokkaan huudoille. Maneesin nurkalta ilmestyy kissa, myös sitä kiinnostaa yleensä niin rauhaisan tallipihan epätavallinen hälinä. Kissa arvioi tilannetta hetken ja jolkottaa sitten tallin omistajan, Aleksin, jalkoihin pyytämään huomiota. Mies nostaa kissan hajamielisenä syliinsä samalla hymyillen toivotaessaan uuden hevosen omistajineen lämpimästi tervetulleiksi.

 

Sydämellisesti tervetuloa Hallavaan!

 

Hallava on pieni virtuaalitalli, joka panostaa kävijöidensä viihtyvyyteen täydellä sydämellään. Järjestämme jatkuvasti hoitajille ja ratsastuskoulun oppilaille niin ratsastustunteja ja hoitokursseja kuin myös leirejä, kilpailuja ja erilaisia tapahtumia. Yksityisten omistajille tarjoamme edellisten lisäksi tasokkaita valmennuksia ja hyvän tukiverkoston omasta hevosesta huolehtimiseen.

Hallava on täydellinen paikka kenelle tahansa rennosta harrastamisesta kiinnostuneelle, mutta eniten siitä irtoaa juuri niille aktiivisille, jotka ovat menettäneet sydämensä tallin mahtavalle porukalle, sekä heidän kanssaan kirjoittamiselle ja roolipelaamiselle.

Emme toki unohda myöskään tallilla harvemmin käyviä ja hiljaisesti päiväkirjoihinsa kirjoittelevia, sillä kannustamme lämpimästi jokaista ja jaamme ystävällistä palautetta jokaisesta hoitotarinasta - unohtamatta rakentavaa kritiikkiä. Vaikka kävijöitä on suhteellisen paljon ja monet persoonat saattavat aluksi hämmentää, otamme jokaisen uuden sielun avosylin vastaan ja opastamme kädestä pitäen mukaan tallin arkeen. Uskallatko hypätä karuselliin? Saatat jäädä koukkuun ;)

 

sydämellisin terveisin

Aleksi

Valokeilassa Akiran tarina:
Saapuminen uudelle tallille
16. marraskuuta .017

Kävelin valkoista audia kohti kädet taskuissa suojassa syksyiseltä viimalta ja sateelta. Puissa jäljellä olevat lehdet kahisivat hämärässä illassa ja katuvalojen tuoma valon ja varjon kontrasti loi tilanteeseen hieman aavemaisen tunnelman. Tienreunasta loikkasi jänis aiheuttaen kahahduksen ja kuulin kuinka trailerissa odottava Avalon askelsi hermostuneesti ja hirnahti. "Joojoo ei mitään hätää Ava" sanoin rauhallisesti ja avasin auton takapenkin oven. Heitin selässäni olleen repun takapenkille ja huokaisin. Jännitin hieman muuttoa uudelle tallille, mutta se oli tarpeellista koska se on paljon lähempänä kotiani kuin edellinen. Istuin kuljettajan penkille ja käänsin avainta virtalukossa. Auto käynnistyi hieman kankeasti, kylmästä ilmasta johtuen. käynnistin tuulilasinpyyhkijät sateen, ja tuulilasiin pudonneiden lehtien takia ja lähdin varovaisesti liikkeelle.

Puolentunnin ajomatkan jälkeen huomasin jo tallin valot. Kädet täristen huokaisin hyvään ja painoin vilkkua. Käännyin tieltä tallin pihaan auton renkaiden alla olevien pikkukivien rahinan säestämänä ja pysäytin autoni tallin eteen. Nousin autosta ulos ja kävelin tallia kohti. Samaan aikaan tallista astuu ulos Alex, joka heilauttaa kättään tervehdykseksi. Alex näyttää minulle Avalonin uuden karsinan ja muutenkin esittelee paikkoja. Trailerista kuuluu kolahdus, jota seuraa malttamaton hirnunta ja pari kolahdusta lisää. "Käyn hakemassa Avalonin. Se ei malta enää seistä ahtaassa trailerissa." Hihkaisen Alexille. Hermostunut hirnunta lisääntyi ja kävelen reippaammin traileria kohti vapauttaakseni hermostuneen karvakaverin. Hirnunta ja kolistelu loppui kuin seinään avatessani trailerin takaluukkua. Peruutan innoissaan tanssahtelevan tamman ulos tallin pihamaalle. Avalonin turvalle lennähtää suuri vaahteranlehti ja se hörähtää hämmästyneenä. "Noniin lihapulla rauhotuppas nyt vähän!" sanon hieman huvittuneena ja talutan Avalonia hetken tallin pihassa.

Saatuani hyppelevän hevoseni karsinaansa ja purettua siltä kuljetussuojat, aloin kantamaan tavaroita autosta talliin. Niitä ei ole vielä kovin paljoa, koska Avalon ei ole ollut minulla hirveän kauaa. Kello oli jo myöhä, joten päätin järjestellä loput tavarat vasta seuraavana päivänä. Annoin Avalle vielä iltaruoat ja rapsuttelin sitä sen ruokaillessa. Tuttuun tapaan Ava ahmi ruokansa alta aikayksikön ja alkoi tökkiä turvallaan takkini taskua herkkujen toivossa. Kaivoin taskustani banaaninmakuisen namin ja Ava nappasi sen valonnopeuttakin nopeammin kädestäni. Halasin hevostani ja silitin sen pehmeää turpaa. "Hyvää yötä rakas!" Kuiskasin sen korvaan ja kävelin ulos tallista.

suosittelemme

♥    Newerra

♥    Vaahterapolku

♥    Kirkkojoen talli

♥    Otava

 

maanantai 23.10.2017

Ratsastuskoulumestaruudet ovat täydessä vauhdissa, mutta pitäähän kaiken treenaamisen keskellä myös vähän ilotella. Siispä Hallavassa järjestetään perinteiset Halloween-bileet!

ajankohtaiset

♥    halloween

♥    hoitajahaku

♥    rkm 2017

webdesign: Pinja Kumpulainen

tämä on virtuaalitalli

© 2017 Hallava