Luka Lilja Tilli Symppis
Tuike Hurmos Ruusu Saaga Nyyhkis
Tuike

Näyttelymenestys

vuonna 2018


Hallavan Tuulikettu #PKK2204
08.03.2018 Hallava tuomarina Lynn HY EM: persoonallisuus
30.03.2018 Seppele tuomarina Anne HY EM: persoonallisuus
10.06.2018 Seppele tuomarina Elisa EO-sert
29.08.2018 Saaristo tuomarina Lynn EO-sert

Hallavan Sadunkehrääjä #PKK2265
29.08.2018 Saaristo tuomarina Lynn EO-sert
30.09.2018 Hallava tuomarina Tiia EO-sert

Heljä Hurmos #PKK2807
25.06.2018 PKK tuomarina Kaneli LKV, EO-sert
08.09.2018 Ds Valmennustalli tuomarina Elisa EO-sert

Hallavan Vaniljakahvi #PKK2706
28.3.2018 Järnby tuomarina Aksu EO-sert
30.03.2018 Seppele tuomarina Anne EO-sert
Hurmos

Kiitos Jesse!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Hurmos

Viimeistä päivää

maanantai 31. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Viimenen päivä tätä vuotta. Se tuntu vielä epäuskottavammalta ajatukselta kuin joulu ja vastahan mä olin sitä kauhistellut. Aamutalli ei ollu mun harteilla tänään, mutta aikaisin mä olin silti hereillä. Ei nukuttanut, vaikka olisinki voinu nukkua. Kulutin aikaa keittiön pöydän ääressä kahvikuppia verkkaisesti kumoten ja päätäni vaivaten kysymyksillä joihin mä en tiennyt vastausta. Mitäs nyt sitten? Mulla ei olis enää töitä tiedossa, enkä haluu lähtee opiskeleen. Valera on hieno ja kaunis, mutta Hurmos on hauska ja siinä on jotain, joka nappaa. Miksi mä tunsin niin paljon syyllisyyttä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kahdesta hevosesta pitämisestä samaan aikaan? Ihan hyvinhän mä voisin olla sitä mieltä että ne on molemmat kivoja, niin mä koitin itselleni uskotella. En onnistunut, ja musta alkoi tuntua tyhmältä. Otin taas pienen ongelman ja tein siitä ison ongelman joka valtasi mun ahtaan pääkopan kaikkien niiden muiden ajatuksien ja ongelmien kanssa. Voi kun elämä olis joskus helppoo.

Aamutalli oli tehty ja hepat päässy pihalle. Löysin itseni taas tuijottelemasta Hurmosta ja Tuiketta niiden tarhan luota, ja mieli teki kaatua selälleen lumeen ja jäädä siihen. Kauanko menis ennenkuin tulis kylmä? Mun olis pakko ottaa tää puheeks Lilyn kanssa, niin se vois taas takoo muhun järkee. Hauska miten tärkee ystävä siitä on tullut tällä välillä, ja miten paljon juttuja on kerennyt sattumaan kolmen kuukauden sisällä. Mietin edelleen välillä sitä meidän ensitapaamista ja huvitan itseäni sillä. Lähdin takaisin talliin vähitellen, pehmeiden lumihiutaleiden alkaessa leijailemaan maata kohti. Otin hommakseni alkaa puhdistamaan Hurmoksen varusteita ihan alusta loppuun, suitset palasiksi laittaen ja satulastakin jalustimet ja hihnat irrotellen. Niiden jälkeen puhdistaisin orin ruoka- ja juomakipot, ja vetäisin sienellä karsinan kalterit ja seinät puhtaiksi. Olisipa ainakin ihan tip top kunnossa kun Elyssa ja Naava palaa.

Hurmos

Poniratsukko

sunnuntai 30. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Tää päivä alkoi herätyksen soitolla ja sängystä ylös raahautumisella. Aamutupakka mustan kahvin kanssa, Kassua tyynyllä päähän että se heräisi, ja aamutalliin jo aika pirteänä. Osasyy siihen pirteyteen oli se että pääsin jutteleen Kassun kanssa ihan kaksin pitkästä aikaa. Se oli mukavan rentouttavaa jutella niitä näitä sen kanssa, kun keskustelu sujuu ihan itsestään. Aamutallia liittyi meidän mukaan tekemään Henry, joka oli mulle ihan uus tuttavuus. Kassun kanssa ne oli kai ainakin joissain määrin tuttuja jo ennestään, ja mua se tervehti heti iloisesti. Sujuvasti me saatiin aamutalli hoidettua, Henry oli mukava ja jäi juttelemaankin mun kanssa. Välttelin koko sen ajan katsekontaktia, se oli nii paljo pidempi et melkein hävetti.

Hurmos

Esteitä

lauantai 29. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Tuntui ihmeen hyvältä herätä vasta seitsemän jälkeen, vaikka yö olikin venähtänyt Lilyn vierailun takia. ”Nähään myöhemmi.” Sanoin Lilyn noustessa auton kyydistä ja kättään heilauttaen se käveli ovelle. Seurasin että se pääsi sisälle saakka jonka jälkeen lähdin ajaan ratsutallia kohti. Kello oli vähän kasin jälkeen joten lähdin suoraan talliin kunhan sain Zion parkkiin. Tervehdin sielä häärääviä tuttuja kasvoja ja askelsin ensimmäisenä Hurmoksen karsinalle. Orin näkeminen sai mut heti hyvälle tuulelle. Se oli vaan niin hauska persoona. ”Me aateltiin ettet sä tuu ollenkaan.” Kassu heitti Symppistä ulos viedessään. ”Eihän ajateltu!” Sora vastasi kipakasti vaikka nauroikin sitten. ”Hyvä et ees jotkut luottaa muhu.” Vastasin muka loukkaantuneena Kassulle, vaikka tiesin itsekin että se oli vaan vitsiä. Avasin Hurmoksen karsinan ja siirryin silittämään orin kaulaa. Se käänsi päänsä mua kohti ja painoi turpansa rintakehääni vasten, hiljaa puhaltaen ilmaa sieraimistaan. Katselin sen ilmeikkäitä silmiä ja silittelin oria sen leuan alta hiljaa sille puhellen miten hieno se oikein on. ”Saisinkohan mä välil tulla käymään tääl sua kattomas?” Mietin ääneen riimun pujottaessani orin päähän. Se ravisti päätään vastaukseksi ja laski sen hieroakseen silmäkulmaansa etujalkaansa vasten. Loimi vielä selkään ja Hurmos oli valmis lähtemään pihalle.

Lilja

Pitkästä aikaa estehommissa

lauantai 29. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Lily

Orionilla olisi tänään vapaapäivä, sillä olin ollut sillä eilen kisoissa ja huomenna menisin kisaamaan sillä myös. Toivottavasti Jesse ja Miro muistaisivat huomisen kisapäivän. Pitäisikin muistuttaa heitä vielä siitä. Tiesin Jessellä olevan huomenna aamutalli, joten ainakin pojat pääsisivät auttamaan Orionin lastauksessa. Olisi hyvä olla ennen viittä takaisin Hallavassa niistä kisoista, sillä pojat liikuttaisivat kuuden maissa ratsutallin hevosia.

Oli mukavaa herätä vähän myöhemmin kuin normaalisti. Hiihtoratsastus alkoi kymmenen maissa, mutta aikataulu vähän lipsui. Mihin meillä muka olisi ollut kiire? Itse laskettelin rinteissä aina laudalla, joten suksilla pysyminen kovemmissa vauhdeissa oli minulle hiukan hankalaa. Olin naamallani pari kertaa ja Jesse sai muutamat todella hyvät naurut. Minä vain murahtelin hänelle takaisin. Seuraavalla kerralla ottaisin laudan mukaan.

Ruusu

Uusia tuttavuuksia

lauantai 29. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Miro

Me oltiin vietetty jo pari ihan superhuisia päivää ratsutallilla toinen toistaan upeimpien hevosten ympäröimänä. Mä olin saanut vastuulleni Ruusun, kymmenvuotiaan tummanrautiaan piekkarin. Ruusu oli reipas, kiltti ja ihan supersöpö, eikä sen kanssa senkummempaa ongelmaa ilmennyt. Eihän minun toki yksin tarvinut Ruususta olla vastuussa, minulla oli kaverina Sora, joka oli myös huippumukava. Soraan olin ehtinyt tutustua jo yllättävän hyvin ja vuodattanut hänelle kaiken siitä, kuinka lähdin kotoa ovet paukkuen ja painelin kummitädin kyydillä Ratsutallille. Kotona nimittäin oli melko kireät tunnelmat, kiitos Famun, Fafan ja heidän typerän hevosostoksensa. Musta nelivuotias ori ei todellakaan ollut unelmahevoseni, vaikka Osiris kieltämättä komea olikin. Mymmelistä en silti luopuisi koskaan, ratsastaisin sillä vielä vanhana kaksikymppisenä jalat maata laahaten. Tai sitten söisin kutistuspulveria ja pysyisin aina pienenä.

Ruusu

Jessen koulutunnilla

parjantai 28. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Sora

Vitsi mä olin innoissani tästä joululomasta! Sain olla tallilla kakskytneljä seitsemän ja kavereitakin oli talli täynnä. Mä en ollut hetkeen pyörinyt ratsastuskoululla kun siellä oli kaikilla hevosilla niin monta hoitajaa ettei mulle oikein tuntilaisena riittänyt hommaa. Ja uusia ihmisiäkin oli ihan sikana, niin olin kokenut paremmaksi vaan käydä ratsutallilla hoitelemassa Ruusua. Ja olihan mulla täällä Kassu, jonka kanssa aina välillä vaihtaa pari sanaa.

Mä olin heti ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota Emilyyn, se oli ihan sika mukava ja tuntu tykkäävän saman tyyppisistä hevosista kun mä – se kuulemma hoito Mollyä joka oli ratsastuskoululla mun lemppari. Emilyn kanssa me nukuttiin samassa huoneessa ja oltiin ekana yönä valvottu aika pitkään juttelemassa.
Miroonkin mä olin päässyt tutustumaan, kun se hoiti tän viikon ajan Ruusua mun kanssa. Se oli ihan OK mut aika kakara. Sen perään sai olla koko ajan katsomassa kun se keksi koko ajan kaikkea omaa sählinkiä tallihommien lomassa. Nio oli mulle ihan tuttu, mutta olin sille ehkä vähän mustasukkanen Kassusta niin sen kaa en ihan hirveesti jutellut.
Ja Jesse oli pelottava. Se oli meitä muita (tai ainakin mua) ihan sikana vanhempi, se oli koko ajan tosi väsyneen olonen ja kerran aamulla näin sen polttavan tupakkaa, hyi. Se myös tuntu ottavan aika vahvasti johtajan roolin koko ajan, mikä mua tavallaan ärsytti kun eihän se ees normaalisti pyöriny ratsutallilla. Mä uskoin tietäväni kaiken aika paljon paremmin itse, mutta joka tapauksessa Aleksikin tuntu antavan Jesselle enemmän vastuuta niin kai munkin pitäisi tanssia sen pillin mukaan. Tänään Jesse jopa pitäisi meille koulutunnin, saas nähä mitä siitä tulee.

Luka

Kaikenlaista puuhattavaa

parjantai 28. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Emily

Heräsin pieneen herätyskellon värinään. Oltiin illalla Jessen ja Miron kanssa sovittu, että herättäis siinä kuuden jälkeen, niin kerettäis hyvin tehä aamutalli. Lätkäisin herätyskelloni nopeasti pois päältä, jotta Sora ei kerkeäisi herätä. Nappasin suuresta laukustani itselleni paidan, hupparin ja housut ja puin ne pikaisesti päälleni. Hiippailin huoneen ovesta pienelle käytävälle ja kurkistin siitä poikien huoneelle. Jesse oli jo herännyt ja herätteli paraikaa Miroa joka vai veti peittoa enemmän päällensä. Jesse kuitenkin sai kuin saikin Miron heräteltyä ja muistutteli tälle aamutallista. Itse suuntasi pesuhuoneelle kasvoja pesemään ja hampaita harjaamaan. Sovimme, että aamupalan söisimme vasta aamutallin jälkeen. Aamutallissa teimme työnjaon niin, että Miro ja minä jakelisimme rehut ja Jesse heinät. Jesse riensi hakemaan heinäkärryjä, kun taas minä ja Miro pohdiskelimme mitä ruokaa millekkin hevoselle tulisi. Jesse jakeli heiniä edellämme ja me toimme Miron kanssa aamukauroja sun muita. Yhteensä puolisentuntia siinä vierähti, kun kaikki oli melko uutta. Hevoset jäivät syömään sisälle ja mekin palasimme takaisin talolle. Jesse kehitteli päivän koulutuntia ja minä ja Miro herättelimme muita. Nio ja Sora heräsivät ongelmitta, mutta kun Kassun kohdalle päädyttiin, joutui Miro melkein pomppimaan sen päällä, jotta Kassu heräisi. Kaikkien oltua perillä tämähetkisestä vuosisadasta lähdimme viemään hevosia ulos. Siinä ei kovin kauaa nokka tuhissut, kun meidän vastuullamme oli vain yhdeksän hevosta. Mitäköhän siitäkin olisi seurannut jos olisimme joutuneet viemään sen Arabin pihalle.

Hurmos

Ratsastuksenopettajan pestissä

parjantai 28. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Hyökkäsin sängystä soivan kännykkäni kimppuun ja sekunneissa suljin sen herätyksen. 06.00. Ei jestas, ihan liian aikasta. Nousin haukotellen istumaan ja vilkaisin hämärässä huoneessa ympärilleni. Kukaan muu ei näyttänyt heränneen siihen. Hyvä. Pukeuduin ääneti college housuihin, ja vedin t-paidan päälle hupparin. Kiskoin yön aikana löystyneen ponnarin takaisin paikalleen ja puin vielä sukkien päälle villasukat jonka jälkeen lähdin pesuhuoneeseen. Hampaiden pesu ja kasvojen huuhtelu ja vähitellen alkoi tuntumaan että olin herännyt. En sais aamusta mitään syötyä, enkä tiennyt saisiko Miro tai Emily sen paremmin niin en lähtenyt keittiöön säätämään mitään. Sen sijaan kävelin pihalle, jossa mut vastaanotti aamun kalsea talvisää. Takkiini kietoutuen sytytin yhden tupakan ja aloin polttaa sitä hiljalleen aamun ensimmäisistä henkäyksistä nautiskellen.

Luka

Uusia tuttavuuksia

torstai 27. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Emily

Isäni oli huokaissut helpotuksesta kuullessaan, ettei tallille tarvitsisi kuskata minua kukonlaulun aikaan. Ainakaan se ei voinut olla kenellekkään vihainen, sillä olis jokatapauksessa herännyt viimeistään yhdeksältä. Hyvä, yksi positiivinen asia sentään. Siirrytäämpä sitten niihin negatiivisiin. No tottakai siskoni oli änkenyt mukaan ”viemään minua tallille”, koska kun se kuuli että meen viideka päiväks hoitelemaan hienoja kilpahevosia, niin tottakai se haluaa ne nähdä. Ei isän olisi tarvinnut mainita asiasta yhtään mitään Anikalle, mutta näemmä sen oli pakko. Koko matkan tallille Anika jauhoi toisessa ratsastuskoulussa asuvasta shetlanninponista, Vallusta joka sattui olemaan Anikan lemppari. Saimme isän kanssa muunmuassa kuulla, kuinka Vallu karkasi tarhasta, pukitti niin että Anika melkein tippui ja varasti kauraa kaurakärryistä. Mitenköhän Vallu kuullostaa niin klassiselta pikkuponilta, sitä ei kyllä moni varmastikkaan tiedä. Pitkät piinaavat 15 minuuttia (plus ne viisi minuuttia jotka kuluivat isältä ratsutallia etsiessä), jotka autossa istuttiin olivat viimein ohi ja automme pysähtyi talon pihaan.
-Mä autan kantamisessa! Anika illoittautui heti vapaaksi kädeksi kassien kannossa.
-Ei ne hevoset nyt tuolla talossa ole. Tuhahdin ja nappasin kassini käsiini.
-Mut mä oisin halunnu auttaa! Anika parahti ja katsoi perääni mulkoillen.
-En tarvitse sun apua, kiitos mooi. Sanoin ja lähdin raahaamaan kassejani kohti taloa.

Hurmos

Tallinpitäjänä

torstai 27. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Olin niinkin reipas et ajoin ratsastuskoululta ratsutallille. No okei, en mä sen takii Ziolla sinne kulkenu ettenkö mä olis jaksanu kävel, halusin vaan siirtää auton sinne missä mä tulisin pääsääntösesti oleen nyt kun me porukalla yövyttäisiin ratsutallin tiloissa. ”Mä sit nukun sängyllä.” Ilmoitin virnistäen muille minileirille ilmoittautuneita jotka pörräsivät ratsutallin omistajien talon edessä kun me odotettiin Aleksia. Kello oli vähää vaille yksitoista. ”Ai miks sä saat sen?” Kassu kysyi kädet puuhkaan laittaen. ”Kosk oon tän poruka vanhin.” Virnistin ja tuuppasin sitä kevyesti olkaan. Sitäpaitti salaa toivoin että se vois vallata Nion kanssa vaikka yhteisen patjan tai jotain. Muistan ite kun oli ihastunut niin miten kivaa sen ihastuksen viereen nukkumaan pääseminen oli. ”Niin muuten ootkin.” Emily totesi myös ja vilkaisi ympärilleen. Tuli vanha olo, vaikka ei meillä mitään päätä huimaavii ikäeroi ollu.

Hurmos

Joulupäivän tunnelmia

tiistai 25. joulukuuta 2018

Lunta tuprutti taivaalta minkä kerkesi muuttaen pihapiirin muistuttamaan joulukorttimaisemaa. Ja sehän Elyssalle kävi, sillä joulun kuuluikin olla tunnelmallisen talvinen. Kulkusten kilinä vain puuttui, mutta se olisi helposti korjattavissa.
Naava oli käynyt antamassa hevosille päiväheinät jo hyvän aikaa sitten, joten enää vain kaikkein hitaimmat syömärit, Tilli ja Lilja, hamuilivat heinänkorsia maasta. Luka ja Symppis seisoskelivat tarhojensa laidalla ja katselivat tallin uusimman tulokkaan, komean arabiorin villiä askellusta. Se taisi nähdä tonttuja joka nurkalla, Elyssa ajatteli pudistaen päätään.

Elyssa

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset

torstai 6. joulukuuta 2018

Elyssa seisoi kokomittaisen peilin edessä ja katsoi arvioivasti heijastustaan. Helmiäisen värinen mekko oli kaunis ja laskeutui silkkisenä melkein maahan asti. Naruolkaimet huolestuttivat, mutta kai ne pysyisivät paikallaan vaikka vähän tanssisikin. Sitäpaitsi viileässä maneesissa olisi kuitenkin neuletakki päällä suurimman osan ajasta. Elyssa oikoi vielä otsahuiksensa ja sujautti sitten jalkansa saapikkaisiin.

Symppis

Esteitä Alanan kanssa

lauantai 1. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kasataan Alanan kanssa yhdessä esteitä. Tai mä kasaan ja Alana toimii työnjohtajana.
“I think, okseri would be good, uhh, tähän!” nainen menee tekemään maahan merkkejä. Nyökkään. Kyllä mulle käy.
“Kuinkahan korkee?” varmistelen.
“90cm?” Alana kohottaa kulmiaan. Nyökkään taas ja meen hakemaan puomeja.
Symppiksen ja Lassen ollessa valmiita tulen miettineeksi yhtä asiaa.
“Kuule, voidaan mun puolesta kohottaa se yks metriin jos sä haluat”, totean Alanalle. Hän kattoo mua hetken.
“Oh, right. Se olisi hienoa”, blondi katoaa täysiverisensä taakse. Moni täällä vihaa tai viharakastaa Alanaa. Mä en vieläkään tiedä millä puolella ite oon. Enhän mä osaa muutenkaan koskaan asettaa itteäni kunnolla samalle linjalle muiden kanssa ja oon niin sopeutuvainen, että voi johtua siitä. On mulla itsevarmuutta, mutta… okei, en tiedä enää mitä yritän sepittää. Symppiskin töytäisee mua turvallaan siihen malliin että mun täytyy herätä tähän maailmaan ja nousta satulaan.

Mun ja Alanan verkatessa kaikessa rauhassa mun tulee seurattua Alanan ja Lassen työskentelyä. On sen hevonen vaan hieno. Musta tuntuu etten ite osais ratsastaa tuollaista yhtään. Huomaan Symppiksen tajunneen mun keskittymisen herpaantuneen ja se yritti ottaa varaslähtöä laukkaan. Not today, teen heti pidätteet ja taputan tamman kaulaa sen vastatessa apuihin.

“Mä hyppään!” huudahdan Alanalle ja alan valmistella Symppistä okseria varten. Ollaan otettu noita pystyjä jo hyvän aikaa ja Symppiskin tuntuu siltä että kaipaisi haastetta. Mulla on myös sellainen kutina että Lassen läsnäolo ja vireys tekee Symppiksestäkin tälläsen erityisenergisen. Olispa Naava tai Elyssa nyt näkemässä. Tai Nio.
Mun valmistelu okserille olisi voinut olla parempi, mutta Symppis osaa, joten hypystä ei tullut täyttä kaaosta. Sentään pysyin mukana, en mennyt liikaa kaulalle mutta en jäänyt jälkeenkään. On toi RKM pitänyt mut vireessä, ja Celle varsinkin, se ruuna on ihan erilainen kuin millä oon tottunut menemään.
Alana hyppää myös mun jälkeen, kateudestä vihreänä katson pomppua vierestä. Toi hyppykaari ja kaikki meni ihan täysin oppikirjojen mukaan. Jessus. Miten mä edes uskallan olla samassa maneesissa teidän kanssa.
“Hei, tota, olisko sulla jotain vinkkiä mulle?” kysäisen. Alana näyttää närkästyvän vähäsen, mutta suostuu miettimään kuitenkin.
“You jump well, but… Valmistele paremmin”, saan vastaukseksi. Nyökkään ja alan käymään pääni sisällä vaiheita läpi ottaessani harjotuslaukkaa pääty-ympyrällä. Teen myös pieniä harjoitteita siinä samalla, ja kun musta tuntuu että ote on nyt hyvä, lähden taas okserille.
Ja nyt tuntuu että jokin loksahti kohdalleen. Hypyssä oli enemmän voimaa ja se oli jotenkin… liitävämpi. Helpompi. Tarvisin Aleksin visualisoimaan kunnolla että mitä tein oikein. Se on oikeesti hyvä opettaja.
Itteni mielestä kuulin jotakin kommenttia Alanan suunnasta, mutta kun katsahdan naista, näyttää se olevan täysin keskittynyt Lasseen. Virnistän silti itsevarmasti ja annan Symppikselle pidemmät ohjat.
“Nyt sitä vois korottaa”, ilmoitan Alanalle. Hän nyökkää ja musta tuntuu että mun pitää tehdä se. Noh… Laskeudun selästä ja kävelytän Symppistä vielä hetken ennen kuin meen nostamaan.
Nousen takaisin selkään ja otan ravia Symppiksen kanssa jälleen salakavalasti tutkien Alanan tekniikkaa sivusta.

Symppis

Juoksutusta

lauantai 24. marraskuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kannustan Symppistä jatkamaan ravissa heti huomatessani tamman löysäilevän. Se selkeesti testailee että oonko mä hereillä ja varmaan huomas oikeesti äskenkin että mä hukuin ajatuksiini. Mutta en niin syvään ettenkö tuntis heti liinanpäässä sun hidastavan, hevonen!

Symppis

Hoitajan hommia

lauantai 10. marraskuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kasattuani Symppiksen suitset oon vihdoin valmis sen varusteiden kanssa. Nyt ne näyttää melkein uusilta, satula myös. Sivelen nahkapintaa hetken mietteliäänä ja lähden sitten Symppiksen luo. Koeviikko vei multa hitosti aikaa ja energiaa tällä viikolla, vieläkin semmonen väsymys päällä.
”Ensviikolla ratsastellaan taas”, sanailen Symppikselle silitellen sen otsaa. Samalla mun mielen päällä pyörii se futisjätkä jota kattelin jo varmaan vuosi sitten. Saako jonkun heteroudesta olla näi pettynyt? Meinasin yksissä bileissä tehdä jotain aloitetta, mutta siellä se tuli aika selväksi että ei tuu onnistumaan. Onneks tää menee ohi.
Päätän lähteä pistäytymään ratsastuskoululla, siellä viimestään piristyy jos ei muuten… Mun aikeet tosin keskeyttää Sora.
”Mä en millään ehi hoitaa Ruusua pois, voisitko sä auttaa?” se kysyy ruskeet silmät pyöreinä. Alan väkistenkin hymyillä, sähän sait kurattua ratsus oikeen olan takaa tuolla ulkona.
”Joo, ei mitää hätää, mä voin hoitaa sen”, lupaudun ja meen ottamaan Ruusua vastaan. Sora kiittelee mua tuhannesti ja syöksyy sitten tallista ulos menoilleen. Katselen suomenhevosta ja nostan sen otsatukkaa pois silmiltä.
”Ootpa lempeen näkönen”, totean itsekseni ja meen sitten puunaamaan heppaparkaa.

Kun Ruusulla on fleeceloimi selässään ja sen varusteetki on putsattu kuraroiskeista, ajattelen mä jälleen lähteväni sinne ratsastuskoululle. Kuitenkin kelloa vilkastuani joudun toteamaan että ehkä ei oo sittenkään hyvä idea. Huokasen ja käyn ratsutallin sosiaalitiloissa hörppäämässä kahvia. Henrykin vilahtaa ihan vain tuomassa jotain tavaroitaan Liljan kaappiin.
”Itse asiassa mulla oli asiaa muuten sulle. Ilmottele jos tulee jotain valmennuksia joihin haluat mennä, kato voitas mennä porukalla Symppiksen ja Liljan kaa”, se kertoo. Nyökkäilen kohottaen kulmia ja innostun ideasta.
”Joo, ja samat sulle, ilmottele jos löydät jotai”, naurahdan. Henry hymyilee tuttavallisesti vastaukseksi ja lähtee sitten. Mäkin sammuttelen valot ja poistun kotiin nukkumaan piiiitkät yöunet.

Symppis

Yhteityö pelaa

tiistai 23. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Tänään mulla on tosi lepsu koulupäivä: eka tunti on vasta kaheltatoista. Tää ei tuu toistumaan, ja voisinkin käyttää aamun nukkumiseen, mutta ehei. Mä kuule reippaasti ponkaisin puoli kaheksalta ylös ja tein aamutoimet ja lähin tallille, tällä kertaa ilman Kepukkaa.
Olin jo eilen kysynyt jos Symppiksen jättäis poikkeuksellisesti sisälle mua varten, luvaten hoitavani tamman ulos ratsastuksen jälkeen, mikä oli käyny Naavalle ja Elyssalle. Ne kaks naista on tosi mukavia. Ottivat mut avosylin vastaan, joten ei mulla ole ollu yhtään vaikeuksia sopeutua ratsutallin puolelle.

Symppis

Esteitä

lauantai 20. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Myötään varmaan turhankin reilusti hypätessäni pystyä. Symppis selvittää sen puhtaasti, eikä Niolle jää puomia nostettavaksi.
”Se hyppää aika korkeelta”, Nio kommentoi esteen viereltä. Mä laukkaan voltille ja hidastan sitten raviin, palaten uralle.
”Joo, Symppis on tosi hyvä. Näkisippä mite se pyyhältää ku hypätään iha kunnon rataa”, virnistän ja taputtelen tamman kaulaa. Pyydän hevosta hidastamaan hetkeksi käyntiin ja annan sille pitkät ohjat. Symppis käyttää tilaisuuden hyväksi ja venyttää kaulaansa alaspäin kunnolla.
”Millon sä aloit käymää Hallavas?” Nio kysyy. Mäkin joudun hetken miettimään.
”Itse asiassa näihin aikoihin viimevuonna. Oon siis ollu hallavalaine vuoden ajan”, kurtistan kulmia. Niin sen täytyy olla. ”Mä alotin sillo Pallen hoitajana. Muistan sen mun ekan päivän täällä, oli iha kauhee kurakeli. Nyt on tämmöne nätti syyssää! Eikä hirveen kylmäkään”.
Nio kuuntelee ja hymähtää. ”Joo, voi kyl olla ettei syksy oo vaan vielä alkanu kunnolla. Pia ne kurakelit sieltä tulee”.
”Nah, älä pilaa mun haaveilua”, tuhahdan leikillä ja alan kokoamaan ohjia takaisin käsiin. Symppis herää heti ja olis jo innolla lähtemässä raviin mutta mä toppuuttelen sitä.
”Kuule, mitä jos nostat sen yheksäänkymppiin?” ehdotan Niolle, joka kohottaa kulmiaan.
”Ootko sä muka hypänny yheksääkymppiä?” se kyseenalaistaa aika vahvasti mua. Hymyilen vain itsevarmasti ja pudistan päätä.

Symppis

Vuokraajana

lauantai 13. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Teen vielä parit etuosakäännökset kulmissa ja alan sitten himmailemaan. Symppis on toiminut jälleen oikein mukavasti, mun mielestä meillä natsaa aika kivasti. Hieman mä kaipaan tolla ratsastuskoululla oleskelua, nyt kuluu paljon enemmän aikaa täällä, mutta en mä silti antaisi paikkaa Symppiksen vuokraajana kellekään muulle mistään hinnasta. Ja oon tutustunut uusiin ihmisiinkin, esimerkiksi yks Henri jolla on oma puoliveritamma täällä. Se on aika hienon värinen, ja niiden meno näyttää aina niin huolettomalta.
Suuntaan kentältä maastopoluille ja annan Symppiksen kulkea pitkin ohjin omaan tahtiinsa, kuitenkin pysyen hereillä.

Tilli

Tillin ensimmäiset kenttäkilpailut

perjantai 17. elokuuta 2018

"Ootko varmasti pakannu myös ne koulusuitset? Mä jätin ne siihen satulatelineen päälle", Naavan kipakka ääni kaikui ratsutallin käytävällä. Hän oli juuri saanut nuorelle Tillille kuljetussuojat jalkaan ja varmisti nyt viimeisen kerran että nahkariimu oli paikoillaan ja remmit sopivan kireillä. Harmaa tamma seisoi korvat hörössä, aavistaen että kohta tapahtuisi jotain.
"Joo, kaikki on autossa", Henry ilmestyi tallin ovelle. "Ei kun hepat vaan traikkuun niin me ollaan valmiita lähtöön."
"Talutatko sä Liljan eka niin me tullaan Tillin kanssa perässä", Naava vilkaisi käytävän toiselle puolelle, jossa Hanryn sisko Chloe odotteli Liljan kanssa.
Myöntävä vastaus kuului ja nuorempi nainen lähti taluttamaan omaa hevostaan kohti tallin pihaa ja traileria. Naava lähti heti perässä ja kävelytti Tilliä ympyrällä sen aikaa kun sisarukset lastasivat Liljaa. Se oli jo sen verran kokenut matkustaja, että käveli ihan suoraan traileriin ilman sen kummempia suostutteluja. Kumpa Tillikin käyttäytyisi yhtä hyvin, Naava ajatteli. Vaikka he olivatkin varanneet matkustamiseen ihan kiitettävästi aikaa, saattoi huonolla tuurilla lastauksessa kestää lähemmäs puolta tuntia ja silloin oltaisiin jo aikataulusta myöhässä.

Laidunkauden päätös

sunnuntai 12 elokuuta 2018

Lilja

Tie Tähtiin Finaali

sunnuntai 12. toukokuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Kisapäivä oli valjennut aurinkoisena ja ennätyksellisen lämpimänä. Tallin mittari keikkui siinä 20 asteen pinnassa ja mulla oli tullut ihan jäätävän kuuma jo heti aamusta autellessani Aleksia kisojen valmistelussa ja seuraillessa sivusta ensimmäistä koululuokkaa. Helpon B:een alkaessa mä olin siirtynyt ratsutallin puolelle laittamaan Liljan kuntoon ja omat kisavarusteet niskaan. Chloe ole aamun aikana saanut tammalle tosi hyvin onnistuneet sykeröt harjaan ja uusi kesäkarvakin oikein kiilteli.

Lilja

Lilja Tie Tähtiin kilpailuissa

kevät 2018

Tie Tähtiin on viisiosainen kilpailukoitos, jossa voi pärjätä vain ahkeralla treenaamisella ja päättäväisellä asenteella. Tarinallisuuteen painottuva cup koostuu neljästä osakilpailusta ja kaiken kruunaavasta finaalista.

taitotaso hard helppo A 100cm
sijoitus 2/7 sijoitus 6/9 sijoitus 2/8
pisteitä 89p pisteitä 34p pisteitä 54p
lisäarpoja 3+5+3 lisäarpoja 5+6+6

18.03.2018 Saariston hevosopisto He:A 8/9
01.04.2018 Yläkokon ratsastuskoulu 100cm 4/8
15.04.2018 Hukkasuo He:A 5/9
29.04.2018 Leijonalaakso 100cm 2/8
12.05.2018 Hallava He:A 4/9
12.05.2018 Hallava 100cm 5/8


Lilja

Ensimmäinen Tie Tähtiin valmennus

maanantai 12. maaliskuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Kiristin Liljan satulavyötä viimeisen kerran ja oikaisin ratsastusloimen sen selässä. Tamma seisoi valppaan oloisena ratsutallin pihassa eikä liikahtanutkaan kun ponnistin itseni korokkeelta selkään. Tuuli tuiversi ja piiskasi pienenpieniä lumihiutaleita vasten mun kasvoja. "Eiköhän mennä ennen kun jäädytään", mutisin Liljalle ja lähdimme etenemään lumisen tallipihan yli kohti metsäpolkua josta pääsisimme ratsastuskoululle. Lilja käveli pitkin ja reippain askelin pää korkealla ja hirnui muutamaan otteeseen kotitallin jäädessä taakse. Onneksi se kuitenkin rentoutui pian ja mun ajatukset pääsivät harhailemaan edessä olevaan koitokseen.

Suoraan sanottuna mua jännitti ihan pirusti. Ei ehkä niinkään ne esteluokat mitä me tultaisiin kevään aikana hyppäämään vaan ennemminkin juuri kouluratsastus. Mä en ollut käynyt varsinaisissa koulukisoissa moneen vuoteen, eikä Liljakaan ollut vielä kovin kokenut kävijä kouluaitojen sisäpuolella. Oli se kisannut viime syksynä helppoa B:tä mun siskon Chloen kanssa, mutta kuinka A:n radat sujuisivat, siitä mulla ei ollut tietoakaan. Taitotaso Hard oli kuitenkin valikoitunut meidän tasoksi näissä karkeloissa 100cm esteluokan takia ja siksi myös koulussa olisi yllettävä Helpon A:n tasolle. Ja olihan se ihan totta, että jos me meinattiin parina vielä joskus menestyä kenttäratsastuksessa, niin myös kouluosuudesta pitäisi selvitä kunnialla.

Nyyhkis

Liitoravia

maanantai 12. helmikuuta 2018

Elyssa lakaisi tallin käytävää radiosta soljuvan klassisen musiikin tahdissa. Karsinat oli siivottu ja purutettu, loimet siirretty kuivaushuoneesta paikoilleen loimitangoille ja kohta käytävälle hiipineet purut ja pölyt olisi lakaistu takaisin karsinoihin. Elyssa hymyili tyytyväisenä siistiin talliinsa ja kävi tiputtamassa jokaisen hevosen karsinaan porkkanat valmiiksi ruokakippoihin. Nyt hevosten olisi kiva tulla sisälle kun ne viimeistään ennen ilta kahdeksaa otettaisiin talliin. Samassa tammapuolen käytävältä alkoi kuulua kolinaa kun Elyssan lapsuudenystävä ja liikekumppani Naava talutti Nyyhkistä ja Saagaa yhtä aikaa sisälle. Ne pääsivät tänään syömään porkkanansa hieman aikaisemmin, sillä niiden tarhailupäivän keskeyttäisi maastoreissu läheiseen metsään.

Tuike

Pikkuesteitä

sunnuntai 11. helmikuuta 2018
kirjoittanut: Nanna

"Laita ihan vaan toiselle pitkälle sivulle viiden puomin ravipuomisarja ja toiselle pitkälle sivulle pikku ristikko, mitä voit sitten tulla laukassa kummastakin suunnasta. Huolehdi että laukka pyörii ensin hyvin ja pidä molemmat pohkeet lähellä, että saat ratsastettua mahdollisimman suoraa tietä keskelle estettä." Mä seisoin ratsutallin pihassa säätämässä Tuikkeen jalustinhihnoja estepituisiksi ja kuuntelin Naavan neuvoja. "Tulisitpa sä paikanpäälle neuvomaan", huokaisin. "Tuike kuitenkin keksii jotain omia metkuja."
"Hyvin se menee. Sä kyllä tiedät Tuikkeen kaikki metkut ja osaat reagoida niihin." Vanhempi nainen taputti Tuikkeen kaulaa ja näytti ihan luottavaiselta. Jos Naava uskoi että mä pystyin menemään esteitä itsenäisesti nuorella oripojalla, niin kyllä mä sitten varmasti pystyisin.
"Mutta hei mun pitää nyt lähteä kaupungille. Hyviä treenejä!"

Mä vilkutin Naavan perään ja katsahdin sitten Tuikkeeseen joka seisoi levottomana tallin pihassa. "Älä sitten keksi mitään typerää..." Ori heilautti päätään kuin myöntymisen merkiksi. Mä kiristin vielä kerran satulavyötä ja ponnistin sitten jakkaralta ratsuni selkään. Jouduin pidättämään hieman ohjista, jottei Tuike lähtenyt heti liikkeelle ja suoristin sitten itseni satulassa. Jalustimet tuntuivat ihan hyvän mittaisilta ja vyökin oli kireällä. Tuike ei ollut vielä ainakaan oppinut pullistelemisen jaloa taitoa, jota sen emä harrasti yhtä mittaa. Käänsin Tuikkeen kohti lumista metsäpolkua, joka kuljettaisi meidät suorinta reittiä ratsastuskoululle.

Hurmos

Pakkasaamu

sunnuntai 27. tammikuuta 2018

Naava seisoi porisevan kahvipannun edessä ja naputteli sormiaan pöytään jonkun radiossa aina soivan rallatuksen tahdissa. Hän katsahti ruokailutilan oviaukon läpi olohuoneeseen, jossa Elyssa istui räsymatolla silmät kiinni ilmeisesti jonkinlaisessa jooga-asennossa. Naava mietti kuinka joku saattoi olla niin rauhallinen ja vain olla heti aamusta. Hänen itsensä piti heti herättyään nousta ylös ja alkaa sähläämään sitä sun tätä ympäri taloa. Jopa sellainen asia kuin kahvinkeittimen odottelu tuntui liian pitkäveteiseltä. Naava kaipasi actionia.

Tuike

Näyttelymenestys

vuonna 2017


Hallavan Tuulikettu varsakuva #PKK2204
29.04.2017 Seppele tuomarina Anne EO-sert
30.04.2017 PKK tuomarina Lynn EO-sertEM: persoonallisuus
01.05.2017 Otava tuomarina Kaneli EO-sert

Hallavan Lurjus #PKK2232
20.05.2017 Järnby tuomarina Anne LKV HYEM: persoonallisuus
22.05.2017 Järnby tuomarina Viiru EO-sert

Seppeleen Sotaruusu #PKK2009
30.04.2017 PKK tuomarina Lynn EO-sertEM: hevosen väri
06.06.2017 Simora tuomarina Odelie HYEM: hevosen väri