Ratsutalli Esittely Hevoset Foorumi

Heljän Hurmos

VH18-018-0573 #PKK2807


nimiHeljän Hurmosvärikulomusta
sukupuolioritasoHe:A, 100cm
rotusuomenpienhevonenpainotuskouluratsastus
syntymäaika27.2.2017 8v*kasvattajaHallava
säkäkorkeus140cmomistajaVRL-10836

Hurmos on komea kulomusta ori, joka pienestä koostaan huolimatta kuvittelee olevansa maailman valtias. Sillä on tomerat askeleet ja sen korvat ovat aina hörössä ja kaula kaarella. Hurmos on sen tarhakaverin, Tuikkeen, ehdoton esikuva ja nuori ori ottaakin Hurmoksesta aika paljon mallia – ainakin mitä tulee tytöille huuteluun ja karkausyrityksiin.

Vaikka Hurmos onkin melko vilkas tapaus, osaa se myös käyttäytyä nätisti, kun sille päälle sattuu. Ori kannattaa aina hoitaa käytävällä kummaltakin puolelta kiinni pistettynä ja sen takapäätä kannattaa hieman varoa. Sillä jos Hurmosta jokin asia kiukuttaa, saattaa se yrittää potkaista. Normaalit hoitotoimenpiteet kuitenkin sujuvat usein rennosti, varsinkin jos hoitaja on tuttu ja osaa komentaa tomerasti tarvittaessa.

Ratsastaessa Hurmos on pehmeä, mutta samalla sopivan säpäkkä. Sen askeleet ovat energiset ja liikkeet elastisen matkaa voittavat. Varsinkin lisätty ravi on Hurmoksen bravuuri ja saa tuomarit aivan haltioihinsa. Hypätäkin Hurmos osaa ja sillä riittää kapasiteettia aina metriin saakka. Se on kuitenkin jokseenkin haastava esteillä ja saattaa pukitella hyppyjen välissä.

Maastoon Hurmoksen kanssa ei kannata yksin lähteä, sillä ori on jokseenkin läheisriippuvainen eikä suostu astumaan askeltakaan oman kotipihan ulkopuolelle, jos kaverit eivät seuraa perässä. Yhdessä maastoilu kuitenkin onnistuu, eikä Hurmos sinällään pelkää mitään. Vähän pitää aina puhista kahiseville pusikoille tai loikata sivuun vesilätäkön tullessa eteen, mutta mitään paniikkiryöstöjä Hurmos ei ota.

Sukutaulu

i. Juhla-Humu
sph, klm, 139cm
VIP MVA, Fn, FF, KTK-II
ii. R.K. Rosteri
sh, rn, 149cm
FF, Fn-kelp., KTK-III
iii. Rökin Tarinapoika
sh, klm, 156cm
VIP MVA Fn, KTK-II
iie. Kalaman Kalapee KIR
sph, vprt, 145cm
VIP MVA Fn, KTK-II
ie. Seppeleen Humuliini
sph, tprt, 142cm
iei. Majuri Hevimies
sh, vkk, 159cm
iee. Humaus Tyttö
sph, tprt, 143cm
PP MVA Fn
e. Mörkövaaran Tiara
sph, m, 140cm
ei. Huvin Tornado
sh, klm, 159cm
ERJ-I, KTK-II
eii. Taureeni
sh, rn, 152cm
KRJ-II, YLA2
eie. Hilun Taika
sh, klm, 157cm
ERJ-I
ee. Hattuvaaran Mollamaija
sph, prt, 145cm
KTK-II
eei. Hattuvaaran Mörköfantti
sph, vkk, 148cm
ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III, SLA-II
VSN Ch, KTK-II, SV-I, EV-II
eee. Marraskuun Malviina
sh, trt, 158cm
SLA-III

Näyttelymenestys

08.03.2018 Hallava tuomarina Lynn HY
30.03.2018 Seppele tuomarina Anne HY
10.06.2018 Seppele tuomarina Kaneli EO-sert
25.06.2018 PKK tuomarina Kaneli LKV, EO-sert
29.08.2018 Saaristo tuomarina Lynn HY
08.09.2018 Ds Valmennustalli tuomarina Elisa EO-sert
     EM: tekniikka
22.09.2018 Niinivaara tuomarina Elisa EO-sert
30.09.2018 Hallava tuomarina Tiia HY






Kilpailumenestys

KRJ sijoitukset 47kpl
27.03.2018 - kutsu - He:A - 1/40
28.03.2018 - kutsu - He:A - 1/40
01.04.2018 - kutsu - He:A - 2/50
02.04.2018 - kutsu - He:A - 7/50
10.09.2018 - kutsu - He:A - 5/30
11.09.2018 - kutsu - He:A - 3/30
13.09.2018 - kutsu - He:A - 5/30
21.09.2018 - kutsu - He:A - 2/50
22.09.2018 - kutsu - He:A - 3/30
23.09.2018 - kutsu - He:A - 4/30
16.10.2018 - kutsu - He:A - 1/50
17.10.2018 - kutsu - He:A - 3/50
17.10.2018 - kutsu - He:A - 3/50
19.10.2018 - kutsu - He:A - 5/50
20.10.2018 - kutsu - He:A - 7/50
12.01.2019 - kutsu - He:A - 4/30
15.01.2019 - kutsu - He:B - 5/30
18.01.2019 - kutsu - He:B - 5/30
22.01.2019 - kutsu - He:A - 6/69
30.01.2019 - kutsu - He:A - 6/69
31.01.2019 - kutsu - He:A - 2/69
28.02.2019 - kutsu - He:B - 2/30
03.03.2019 - kutsu - He:B - 3/40
04.03.2019 - kutsu - He:B - 1/40
13.03.2019 - kutsu - He:A - 2/40
14.03.2019 - kutsu - He:A - 1/40
20.03.2019 - kutsu - He:A - 4/40
20.03.2019 - kutsu - He:A - 5/40
06.04.2019 - kutsu - He:A - 5/50
10.04.2019 - kutsu - He:A - 5/50
10.04.2019 - kutsu - He:B - 2/40
11.04.2019 - kutsu - He:B - 4/30
13.04.2019 - kutsu - He:A - 1/50
14.04.2019 - kutsu - He:B - 1/40
16.04.2019 - kutsu - He:B - 1/30
18.04.2019 - kutsu - He:B - 2/40
20.04.2019 - kutsu - He:B - 6/40
20.04.2019 - kutsu - He:A - 2/50
21.04.2019 - kutsu - He:B - 5/30
24.04.2019 - kutsu - He:A - 1/50
24.04.2019 - kutsu - He:A - 2/50
24.04.2019 - kutsu - He:B - 5/40
24.04.2019 - kutsu - He:A - 2/30
25.04.2019 - kutsu - He:B - 1/30
26.04.2019 - kutsu - He:B - 2/30
26.04.2019 - kutsu - He:A - 3/30
28.04.2019 - kutsu - He:B - 2/30

ERJ sijoitukset 19kpl
02.11.2018 - kutsu - 100cm - 3/40
05.11.2018 - kutsu - 100cm - 6/40
11.11.2018 - kutsu - 100cm - 6/40
12.11.2018 - kutsu - 100cm - 2/40
16.11.2018 - kutsu - 100cm - 2/40
24.11.2018 - kutsu - 100cm - 5/40
25.11.2018 - kutsu - 100cm - 1/40
29.11.2018 - kutsu - 100cm - 2/40
28.04.2019 - kutsu - 100cm - 5/30
28.04.2019 - kutsu - 100cm - 4/30
07.04.2019 - kutsu - 100cm - 7/50
09.04.2019 - kutsu - 90cm - 4/40
12.04.2019 - kutsu - 90cm - 4/40
16.04.2019 - kutsu - 110cm - 3/30
18.04.2019 - kutsu - 90cm - 5/40
19.04.2019 - kutsu - 100cm - 5/50
19.04.2019 - kutsu - 110cm - 4/30
21.04.2019 - kutsu - 90cm - 1/40
23.04.2019 - kutsu - 100cm - 6/50

Kuvagalleria


Hoito-ohjeet

Loimitus
☀ Kesällä ei tarvitse loimea
☂ Kovalla tuulella tai sateella siniharmaa sadeloimi
☁ Alle 0°C aina siniharmaa sadeloimi
☃ Kovalla pakkasella turkoosi toppaloimi

Varusteet
Esteille jännesuojat

Ruokinta
Aamu: 2kg heinää, 1/2l kauraa
Päivä: 2kg heinää
Ilta: 4kg heinää, 1/2l kauraa, 1dl kivennäisiä, 1/2l mellaa

Pakkasaamu

sunnuntai 27. tammikuuta 2018

Naava seisoi porisevan kahvipannun edessä ja naputteli sormiaan pöytään jonkun radiossa aina soivan rallatuksen tahdissa. Hän katsahti ruokailutilan oviaukon läpi olohuoneeseen, jossa Elyssa istui räsymatolla silmät kiinni ilmeisesti jonkinlaisessa jooga-asennossa. Naava mietti kuinka joku saattoi olla niin rauhallinen ja vain olla heti aamusta. Hänen itsensä piti heti herättyään nousta ylös ja alkaa sähläämään sitä sun tätä ympäri taloa. Jopa sellainen asia kuin kahvinkeittimen odottelu tuntui liian pitkäveteiseltä. Naava kaipasi actionia.

Joulupäivän tunnelmia

tiistai 25. joulukuuta 2018

Lunta tuprutti taivaalta minkä kerkesi muuttaen pihapiirin muistuttamaan joulukorttimaisemaa. Ja sehän Elyssalle kävi, sillä joulun kuuluikin olla tunnelmallisen talvinen. Kulkusten kilinä vain puuttui, mutta se olisi helposti korjattavissa.
Naava oli käynyt antamassa hevosille päiväheinät jo hyvän aikaa sitten, joten enää vain kaikkein hitaimmat syömärit, Tilli ja Lilja, hamuilivat heinänkorsia maasta. Luka ja Symppis seisoskelivat tarhojensa laidalla ja katselivat tallin uusimman tulokkaan, komean arabiorin villiä askellusta. Se taisi nähdä tonttuja joka nurkalla, Elyssa ajatteli pudistaen päätään.

Tallinpitäjänä

torstai 27. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Olin niinkin reipas et ajoin ratsastuskoululta ratsutallille. No okei, en mä sen takii Ziolla sinne kulkenu ettenkö mä olis jaksanu kävel, halusin vaan siirtää auton sinne missä mä tulisin pääsääntösesti oleen nyt kun me porukalla yövyttäisiin ratsutallin tiloissa. ”Mä sit nukun sängyllä.” Ilmoitin virnistäen muille minileirille ilmoittautuneita jotka pörräsivät ratsutallin omistajien talon edessä kun me odotettiin Aleksia. Kello oli vähää vaille yksitoista. ”Ai miks sä saat sen?” Kassu kysyi kädet puuhkaan laittaen. ”Kosk oon tän poruka vanhin.” Virnistin ja tuuppasin sitä kevyesti olkaan. Sitäpaitti salaa toivoin että se vois vallata Nion kanssa vaikka yhteisen patjan tai jotain. Muistan ite kun oli ihastunut niin miten kivaa sen ihastuksen viereen nukkumaan pääseminen oli. ”Niin muuten ootkin.” Emily totesi myös ja vilkaisi ympärilleen. Tuli vanha olo, vaikka ei meillä mitään päätä huimaavii ikäeroi ollu.

Ratsastuksenopettajan pestissä

parjantai 28. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Hyökkäsin sängystä soivan kännykkäni kimppuun ja sekunneissa suljin sen herätyksen. 06.00. Ei jestas, ihan liian aikasta. Nousin haukotellen istumaan ja vilkaisin hämärässä huoneessa ympärilleni. Kukaan muu ei näyttänyt heränneen siihen. Hyvä. Pukeuduin ääneti college housuihin, ja vedin t-paidan päälle hupparin. Kiskoin yön aikana löystyneen ponnarin takaisin paikalleen ja puin vielä sukkien päälle villasukat jonka jälkeen lähdin pesuhuoneeseen. Hampaiden pesu ja kasvojen huuhtelu ja vähitellen alkoi tuntumaan että olin herännyt. En sais aamusta mitään syötyä, enkä tiennyt saisiko Miro tai Emily sen paremmin niin en lähtenyt keittiöön säätämään mitään. Sen sijaan kävelin pihalle, jossa mut vastaanotti aamun kalsea talvisää. Takkiini kietoutuen sytytin yhden tupakan ja aloin polttaa sitä hiljalleen aamun ensimmäisistä henkäyksistä nautiskellen.

Esteitä

lauantai 29. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Tuntui ihmeen hyvältä herätä vasta seitsemän jälkeen, vaikka yö olikin venähtänyt Lilyn vierailun takia. ”Nähään myöhemmi.” Sanoin Lilyn noustessa auton kyydistä ja kättään heilauttaen se käveli ovelle. Seurasin että se pääsi sisälle saakka jonka jälkeen lähdin ajaan ratsutallia kohti. Kello oli vähän kasin jälkeen joten lähdin suoraan talliin kunhan sain Zion parkkiin. Tervehdin sielä häärääviä tuttuja kasvoja ja askelsin ensimmäisenä Hurmoksen karsinalle. Orin näkeminen sai mut heti hyvälle tuulelle. Se oli vaan niin hauska persoona. ”Me aateltiin ettet sä tuu ollenkaan.” Kassu heitti Symppistä ulos viedessään. ”Eihän ajateltu!” Sora vastasi kipakasti vaikka nauroikin sitten. ”Hyvä et ees jotkut luottaa muhu.” Vastasin muka loukkaantuneena Kassulle, vaikka tiesin itsekin että se oli vaan vitsiä. Avasin Hurmoksen karsinan ja siirryin silittämään orin kaulaa. Se käänsi päänsä mua kohti ja painoi turpansa rintakehääni vasten, hiljaa puhaltaen ilmaa sieraimistaan. Katselin sen ilmeikkäitä silmiä ja silittelin oria sen leuan alta hiljaa sille puhellen miten hieno se oikein on. ”Saisinkohan mä välil tulla käymään tääl sua kattomas?” Mietin ääneen riimun pujottaessani orin päähän. Se ravisti päätään vastaukseksi ja laski sen hieroakseen silmäkulmaansa etujalkaansa vasten. Loimi vielä selkään ja Hurmos oli valmis lähtemään pihalle.

Poniratsukko

sunnuntai 30. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Tää päivä alkoi herätyksen soitolla ja sängystä ylös raahautumisella. Aamutupakka mustan kahvin kanssa, Kassua tyynyllä päähän että se heräisi, ja aamutalliin jo aika pirteänä. Osasyy siihen pirteyteen oli se että pääsin jutteleen Kassun kanssa ihan kaksin pitkästä aikaa. Se oli mukavan rentouttavaa jutella niitä näitä sen kanssa, kun keskustelu sujuu ihan itsestään. Aamutallia liittyi meidän mukaan tekemään Henry, joka oli mulle ihan uus tuttavuus. Kassun kanssa ne oli kai ainakin joissain määrin tuttuja jo ennestään, ja mua se tervehti heti iloisesti. Sujuvasti me saatiin aamutalli hoidettua, Henry oli mukava ja jäi juttelemaankin mun kanssa. Välttelin koko sen ajan katsekontaktia, se oli nii paljo pidempi et melkein hävetti.

Viimeistä päivää

maanantai 31. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Jesse

Viimenen päivä tätä vuotta. Se tuntu vielä epäuskottavammalta ajatukselta kuin joulu ja vastahan mä olin sitä kauhistellut. Aamutalli ei ollu mun harteilla tänään, mutta aikaisin mä olin silti hereillä. Ei nukuttanut, vaikka olisinki voinu nukkua. Kulutin aikaa keittiön pöydän ääressä kahvikuppia verkkaisesti kumoten ja päätäni vaivaten kysymyksillä joihin mä en tiennyt vastausta. Mitäs nyt sitten? Mulla ei olis enää töitä tiedossa, enkä haluu lähtee opiskeleen. Valera on hieno ja kaunis, mutta Hurmos on hauska ja siinä on jotain, joka nappaa. Miksi mä tunsin niin paljon syyllisyyttä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kahdesta hevosesta pitämisestä samaan aikaan? Ihan hyvinhän mä voisin olla sitä mieltä että ne on molemmat kivoja, niin mä koitin itselleni uskotella. En onnistunut, ja musta alkoi tuntua tyhmältä. Otin taas pienen ongelman ja tein siitä ison ongelman joka valtasi mun ahtaan pääkopan kaikkien niiden muiden ajatuksien ja ongelmien kanssa. Voi kun elämä olis joskus helppoo.

Aamutalli oli tehty ja hepat päässy pihalle. Löysin itseni taas tuijottelemasta Hurmosta ja Tuiketta niiden tarhan luota, ja mieli teki kaatua selälleen lumeen ja jäädä siihen. Kauanko menis ennenkuin tulis kylmä? Mun olis pakko ottaa tää puheeks Lilyn kanssa, niin se vois taas takoo muhun järkee. Hauska miten tärkee ystävä siitä on tullut tällä välillä, ja miten paljon juttuja on kerennyt sattumaan kolmen kuukauden sisällä. Mietin edelleen välillä sitä meidän ensitapaamista ja huvitan itseäni sillä. Lähdin takaisin talliin vähitellen, pehmeiden lumihiutaleiden alkaessa leijailemaan maata kohti. Otin hommakseni alkaa puhdistamaan Hurmoksen varusteita ihan alusta loppuun, suitset palasiksi laittaen ja satulastakin jalustimet ja hihnat irrotellen. Niiden jälkeen puhdistaisin orin ruoka- ja juomakipot, ja vetäisin sienellä karsinan kalterit ja seinät puhtaiksi. Olisipa ainakin ihan tip top kunnossa kun Elyssa ja Naava palaa.

Tallipihasta ei poistuta yksin

sunnuntai 20. tammikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Olo tuntui ihmeen orvolta kun pysähdyin seisomaan ratsutallin oven eteen. Lunta oli satanut viimepäivinä ihan tuhottomasti, ja kinokset halasivat tiukasti tallin seiniä. Sielä mä nyt sitten olin. Mun nimi oli vedetty yli Valeran hoitajan kohdalta, ja mulla ei periaatteessa ollut mitään tekemistä ratsastuskoululle enää. Sielä oli mun kaverit ja kaikki tutut hevoset. Sielä oli Lily, Noa, Ohto ja Miro. Niitä mä varmaan kaipaisin eniten juttuseuraksi. Ohtoa nyt varsinkin, kun se ei edes juttele mulle enää. Ihankuin se olisi kadonnut maan päältä.

Vedin ratsutallin oven auki ja huokaisin hiljaa. Ikävä mun tulee Valeraa ja ratsastuskoulun eläväistä ilmapiiriä, mutta en mä katunut. Antaessa katseeni kiertää tallissa mieleen palautui ne hyvät hetket sielä mitä ehdin sen viikon aikana viettään ennen vuoden vaihdetta. Sen aikana tallikin oli tullut mulle tutuksi, ja osasin ihan omatoimisesti kuskata mun kamat nyt mun uudelle lokerolle. Voi veljet että sielä oli hiljasta. Tyhjensin mukana raahaamani urheilukassin sisällön lokeroon ja painoin sen kiinni. Mitäs sitten? Hieraisin kämmeniäni yhteen katsahtaessani ympärilleni. Melkein tuntu kuin varkaissa olis, kun ketään ei näkynyt missään. Ehkä siihen tottuis. Ja toisaalta, Kassu on sielä. En mä ihan yksin milloinkaan joutuis oleen, ja nytpähän olis enemmän aikaa viettää sen kanssa. Siitä tulis varmasti huippuu.

Peltolaukkaa lumisella pellolla

tiistai 22. tammikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

”Moikka!” Huikkasin Pilkun pikkuratsastajan perään joka kulki äitinsä mukana jo tallin ovelle suu vilkkaasti käyden kun tyttö kertoi mitä he olivat tunnilla tehneet. Olin päättänyt tulla avustamaan alkeistunnille ennen ratsutallille menoa ja nyt mun velvollisuus oli hoidettu. Tai eikai se enää mun velvollisuus oo kun en hoida sielä, mutta halusin pysyä porukassa mukana. Uusia kasvoja oli taas ilmestynyt ja niin oli uusia hevosiakin. Kaksi ihan Hallavan omia vieläpä, mutta myönnän että ne mä unohdin aika nopeasti, sillä talliin ilmestynyt musta mustangi sai ihan totaalisesti mut lumoihinsa. Se oli musta, ja ihka oikea villihevonen pohjimmiltaan. Kerran jos toisenkin olin jäänyt vaan katselemaan Apassia ja haaveilemaan siitä, miltä villin lännen maisemat näyttäisi mustangin selästä. Kumarruin noukkimaan harjapakin lattialta matkaani mukaan varustehuoneelle. Pysähdyin Valeran karsinalle tervehtimään punaista tammaa, joka kohotti päätään mut nähdessään. Hetkellisesti sen korvat nousivat höröön, mutta painuivat pian tiukasti luimuun. Pyöräytin silmiäni ja jatkoin matkaa. Perus Valera. Laskin Pilkun harjat niiden paikalle ja vilkaisin ympärilleni. Missä ihmeessä Ohto oikein oli.. Pitäisiköhän mun kysyä Aleksilta onko se nähnyt sitä? Aloin rehellisesti olemaan vähän huolissani, jos sille olikin sattunut jotain. Ovelta kuuluvat askeleet herätti mut ajatuksistani.
”Moi!” Lola hihkaisi pirteänä mut nähdessään.
”Hola Lola.” Vastasin lyhyesti virnistäen niin kovin vitsikkäänä, ja sain ihan ansaitusti kevyen läpsäisyn käsivarrelleni.
”Onko sulla kiire? Mä haluaisin niiiin kovasti seuraa maastoon mutta kukaan ei kerkee. Pääsetkö sä? Ole kiltti ja sano joo.” Lola pyyteli anova ilme kasvoillaan.
”Ääh, kyl mä voisin, mut mulla on sellane ongelma et mun ratsu on tuol toisel tallil ja se ei suostu lähteen pihasta yksin.” Vastasin pahoittelevasti ja nostin toisen käden niskalleni. Lola näytti silminnähden pettyneeltä, ennenkuin sen ilme kirkastui.
”Eihän se mitään haittaa, mä tuun Bigsyn kanssa sinne ja lähdetään sitten yhdessä!”

Yksityistunnilla

perjantai 1. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Valmennukset jännittää väkisin aina, mutta sitten vasta alkoikin jännittään kun tajusin että mä, hyvin tietoisena siitä ettei Hurmos tykkää lähteä yksin ratsutallilta, olin ilmottanut meidät yksityistunnille Hallavan maneesiin. Illalla, niin että oli varmasti pimeetä, ja niin että varmasti oltiin yksin. Voi pojat.

Mä en tiedä miten mä sen tein, mutta teinpä kuitenkin. Päättäväisyyden ja paniikin sekaisella cocktaililla mä sain kuin sainkin kiskottua Hurmoksen lähtemään tallin pihasta, kieltämättä ohjista repimällä, ja se kävelymatka oli kaikkea muuta kun helppo. Mulla oli kypärässä lamppu kiinnitettynä että me nähtiin mihin mennä, mutta Hurmos oli ihan satavarma että joka ikisestä lumisesta pusikosta oli hyppäämässä joku mörkö sen selkään. Puristin orin ohjia toisessa kädessäni samalla kun rämmin lumessa mielessäni manaten suomen pimeyttä ja talvea ja kylmää ja heikkohermoa suomenhevosta, joka sai mutkin pälyilemään ympärilleni vähän turhan usein.

Tottelematon poni

maanantai 4. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

”Hei nyt! Äijä.” Puuskahdin ja seisahduin Hurmoksen vierelle. Mä olin ihan neuvoton. Millä ihmeellä mä saan sen lähtemään maastoon itsekseen? Ori tuijotti mua loukkaantuneen näköisenä sieraimet ja silmät suurina. Ihankuin mä olisin laittanut sen tekemään jotain tosi kamalaa. ”Mä vaan haluun maastoon, tajuutko? Mikään ei syö sua sielä.” Kohotin käteni Hurmoksen turvalle ja annoin mustan ori nuuhkia sormiani. ”Hölmö sä olet.” Huokaisin ja puhdistin päätäni.

Valmennusviikonloppu on ohi ja olin päättänyt liikuttaa Hurmoksen maastakäsin ihan kevyesti että se vähän palautuisi sen jälkeen, ja samalla testata millä keinoin mä saisin sen pääsemään yli kaveririippuvaisuudestaan. ”Valera sentään uskals mennä yksin. Ettäs tiiät.” Teki mieli murjottaa, mutta eihän se mitään auttaisi. Pitäisi olla kärsivällinen. ”Kesään mennessä me muuten päästään maastoon ihan vaan keskenään.” Uhosin ja tein Hurmoksen kanssa ympyrän jotta sain sen kääntymään takaisin maastopolkua kohti. Ennenkuin ori kerkesi itse vetää jarrut päälle pysäytin sen riimunnarusta kevyesti vetäen ja laitoin peruuttamaan pari askelta. ”Hyyyvä.” Kehuin ja taputin Hurmosta kaulalle. Sama juttu uudelleen, jonka jälkeen testasin mennä vähän pidemmälle. Toistin sitä rinkiä niin pitkään kunnes musta alkoi tuntumaan tyhmältä ja kunnes me päästiin reilun metrin verran pidemmälle kuin aikaisemmin. Se sais riittää. Onhan kesään vielä muutama kuukausi.

Maastakäsittelyä

perjantai 8. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

”Hyyyvä. Tosi hyvä!” Pysähdyin kentän keskelle Hurmosta kehuen, puoliksi nauraen ja puoliksi hengästyneenä. Kenttää valaisi sinne suunnatut valot ja taivaalta leijaili hiljalleen lumihiutaleita maata kohti. Hurmos pysähtyi päätään heilauttaen eteeni ja kurotti heti päätään lähemmäs. Tarjosin sille taskustani kuivatun omenan palasen palkkiona hyvästä työstä ja kohotin toisen käteni silittämään sitä. Olin ottanut asiakseni alkaa käsittelemään Hurmosta enemmän maasta käsin, jotta se oppisi luottamaan muhun ja ehkä sitä kautta yksin pihasta lähteminen helpottuisi. Nyt mä en kuitenkaan miettisi sitä, vaan keskittyisin vaan siihen että meillä molemmilla on hauskaa. Ainakin tumma ori näytti tyytyväiseltä kulkiessaan perässäni kun lähdin kävelemään uraa pitkin.

Tie Tähtiin kouluvalmennus

perjantia 15. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Kaikille luojille ja jumalille kiitos Lolasta. Mä olin säästynyt ankealta taistelulta pihasta lähtemisen suhteen Hurmoksen kanssa, sillä Lola oli ilmoittautunut Sasun kanssa samaan valmennukseen kuin me. Sasun seurassa Hurmos uskalsi lähteä ratsastuskoulua kohti, sillä oli kai sanomattakin selvää että meidän pelkokerroin oli vielä vähän vaiheessa. Onneksi kesään oli vielä aikaa, sillä mähän aijon pitää siitä lupauksestani kiinni, että kesällä me maastoillaan yksin. Lolalle kiitos myös siitä, etten mä ollut ihan yksin vieraassa porukassa Hallavaa edustamassa. Ratsukkoja oli viisi, ja mä odotin jotain älyhienoja puoliverisiä ja viimesen päälle klipattuja ja puunattuja ja hiottuja kisaratsuja. Maneesissa odotti kuitenkin vähän eri näky. Oli sielä niitä puoliverisiäkin, mutta näkyipä siellä toinen suokkikin!

Tie Tähtiin estevalmennus

perjantai 22. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Me oltiin päästy paikalle jo valmiiksi hikisinä ja vähän vauhkoina, vaikka mä uskalsin olla sitä mieltä että tällä kertaa Hurmos lähti pihasta aikaista paremmin. Riitti kun mä kävelin sen vieressä, raippa sivulla takajalkojen läheisyydessä ja ohjat ulommaisessa kädessä. Niin ja tietty joku kymmenen minuuttia tarmokasta keskustelua siitä mennäänkö vai ei.

Siinä on hyvät puolensa että mä olin se joka pääsääntöisesti nyt ratsasti Hurmoksella, sillä jalustimet oli aina saman mittaiset. Nytkin sain vaan hypätä selkään ja lähteä kiertämään uraa jotta voisin kierroksen jälkeen kiristää satulavyön. Me molemmat silmäiltiin kentälle koottuja esteitä, ja se toi Hurmoksen askeliin samantien vauhtia niin, että sain olla aktiivisesti pidättämässä. Ulkona taas yllättäen kiristynyt pakkanen ei varmasti yhtään auttanut asiaan. Meidän verryttely piti sisällään paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, jotka ei todellakaan halunneet mennä läpi. Heti kun askellaji vaihtui raviin Hurmos tykitti menemään sellaista vauhtia, että sitä olisi voinut luulla kovemman asteen ravuriksi. Laukasta puhumattakaan. Se ei ollut kauheen rohkaisevaa kun ottaa huomioon, että valmennus oli vasta alkamassa.

Tie Tähtiin estevalmennus Seppeleessä

lauantai 2. maaliskuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Mä en ihan tiennyt, miten mun olisi tarkoitus saada Hurmos pidettyä suorassa. Ori oli menossa eteenpäin kuin höyryveturi ihan oman mielensä mukaan, eikä mulla ollut siihen paljoa sanottavaa. Alkulämmittelyt vaati aivan jumalattoman määrän pohjetta ja siinä samalla myös kättä, samalla kun mä muistutin itseäni etten saisi turhautua ja jäädä vetämään. Hurmosta ei paljoakaan mun pidätykset kiinnostanut alkuun, mutta kun mä vaan jaksoin ja maltoi pyytää sinne volteille, asetuksiin, väistöihinkin, niin vähitellen se alkoi kuuntelemaan. Sainpa Hurmoksen pysähtymäänkin ja ottamaan ihan pari peruutusaskelta, ja sen mä saatoin jo ottaa henkilökohtasena voittona.

Ekat hypyt oli yksittäisiä. Hurmos oli tosi vahva edestä ja imi esteelle sellaista vauhtia, että ensimmäinen hyppy lähti aivan liian kaukaa. Onneksi mä osasin varautua siihen, kun mä en selvästi osannut sitä estää.
”Paljon maltillisemmin seuraavalla kerralla!” Meidän valmentaja huusi, vaikka se oli mulle itsellekin päivänselvää. Vieras ympäristö, vieraat hevoset ja esteet tuntui olevan Hurmokselle niin paljon sulateltavaa, että se oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen ratsu. Hauska miten yhdestä pienestä hevosesta tulee esille niin monta eri puolta, kotona se ei uskalla lähteä pihasta yksin ja muualla se vaatii ratsastajalta enemmän kuin paljon. Nostin laukan uudelleen rauhallisesti, ja käänsin katseen esteelle.

Kouluvalmennus Auburnissa

tiistaina 5. maaliskuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Auburniin oli meitä Hallavalaisia lähtenyt tällä kertaa vaan minä ja Miro. Onneksi oli Miro, muuten olisin varmaan jättänyt menemättä. Hurmos ja Salty selvisivät ehjinä perille, vaikka eka mä mietin mitä se tykkäisi lähteä reissuun ilman tuttuja. Mun valmennus oli Miron jälkeen, joten kerkesin hetkeksi kapuamaan Auburnin maneesin jumalattoman kokoiseen katsomoon. Kun helpon B:n ratsukot alkoivat verkkaamaan ratsujaan katseeni kiersi maneesin katon rajassa. Se oli ihan valtava, valaistu, lämmin. Millasia kroisoksia sillä tallilla oikein käy? Mitä Miro oikein Hallavassa tekee, kun sillä on jotain yhteyksiä tänne? En tiiä siitä, mutta jos mä olisin tollain vaahtosammuttimen kokosena pojankloppina päässyt edes puoliksi näin hienoon paikkaan, en takuulla olisi tyytynyt Hallavan ratsastuskouluun. Sen sijaan nyt näin aikuisiällä sellainen maalaismainen pikkutalli tuntui tutulta ja turvalliselta, ja mä viihdyin. Auburnissa mä olisin vaan erottunut joukosta kaikista vääristä syistä.

”Noniin..” hengähdin hiljaa itsekseni Hurmoksen satulavyötä kiristäessäni. Ori viskaisi päätään ja sen etujalka pamautti lattiaa. En alkanut torumaan. Aloin epäillä ihan kaikkea kun painoin kypärän päähäni. Mun ratsastuskengät oli varmasti liian likaiset. Huppari ei tunnetusti ollut paras vaihtoehto, muttakun mun kaikki vaatteet oli likasia. En ollut taas jaksanut pestä pyykkiä moneen viikkoon. Se ainoo musta huppari oli vielä toistaseks tarpeeks puhdas että sillä kehtas tulla. Röökiltä se haisi, mutta siitä nyt ei pääse eroon kun mun on pakko niitä syöpäkääryleitä kiskoo. Hurmoksen ohjista tarttuen lähdin taluttamaan sitä maneesia kohti. Koulua mä osasin vääntää, ja niin osaa Hurmoskin. Ei tää vois ihan hirveen huonosti mennä.

Kouluvalmennus Saaristossa

sunnuntaina 10. maaliskuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

”Miten sulla menee?” utelin Lolalta meidän laittaessa ratsujamme kuntoon Saariston tiloissa. En mä mitään yksityiskohtia tiedä, mutta oon ymmärtänyt että naisella on viimeaikoina ollut aika paljon kaikkee meneillään. Se vaikuttaa kuitenkin jo vähän paremmalta kuin mitä se on ollut.
”Tässähän tää”, Lola vastasi vähän hymyillen. Sen katse ei käynytkään mussa. Nyökkäsin hiljaisesti ja palautin omat silmäni Hurmoksen suitsien hihnoihin joita parhaillaan kiinnitin.
”Kiitti kun huolehdit aina”, Lola lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hymähdin hiljaa hymyillen ja nyökkäsin uusiks.
”Tottakai. Sitä varten kaverit on.”

Laiskuus ei kyllä ikinä oo Hurmoksella ongelma. Onneksi. Siltä löytyy oma moottori, joka toisaalta tuntuu olevan näiden suokkien perusvarustus, mutta jos sen oikeasti haluaa saada tekemään hommia niin kyllä siinä pohkeita tarvitaan. Mielestäni olin oppinut miten sitä ajetaan, mitä se tarvii ja vaatii, ja mukautumaan siihen. Kokoajan harvemmin kävi sillä tavalla, etteikö me ymmärrettäisi toisiamme. Mä tiesin, että Hurmuu jännittää uusi paikka ja kasa uusia hevosia. Tässä valmennus ryhmässä oli enemmän vieraampia ratsukoita kuin aikaisemmissa, Lolaa tietty lukuunottamatta. Ori pureskeli kuolaimiaan ja heilautteli päätään ohjasotetta vastaan. Sitä oli pakko työstää paljon ympyrällä ensin, ehkä siksi että mä pidän ympyrätyöskentelystä ja mun on helpompi hallita hevonen silloin, tai siksi että ne sopi Hurmoksellekin ja se malttoi unohtaa ylimääräiset huolenaiheet. Jokatapauksessa se toimi, Hurmos alkoi rentoutumaan ja me päästiin nostamaan ravi.

Toinen osakilpailu

sunnuntaina 17. maaliskuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Jotenkin mystisesti ratsutallilla oli viimepäivinä käynyt enemmän porukkaa kuin normaalisti. Villi veikkaus, että sillä vajaan viikon ikäsellä varsalla on sen kanssa jotain tekemistä. Huijaisin, jos sanoisin etten mäkin ollut jäänyt Liljan karsinan eteen katselemaan pikkuisen touhuamista. Ai jehna se oli suloinen. Mä en olekaan koskaan ennen ollut osa minkään varsan elämää, enkä tiedä voisko sen nytkään sanoa tapahtuvan, mutta ainakin mä saisin todistaa sen kasvamista ja kehittymistä vaikka sitten sivusta. Hurmoksessa oli ihan tarpeeks varsaa mulle, kun orilla oli kevättä rinnassa siihen malliin, että oksat pois.

”Jea, nyt ois kaikki”, ilmoitin Elyssalle joka nyökkäsi ja sulki rekan sivussa olevan varusteboksin luukun. Luka, Tilli, Symppis ja Hurmos oli varustettu matkaa varten ja nelikko nautiskeli parhaillaan heinätarjoilusta lämpimiin loimiin käärittynä. Nainen nousi ison kuljetusauton rattiin, ja mä talsin maassa lepäävän kevyen lumipeitteen poikki omalle autolleni. Se lähti kauniisti hyrräten käyntiin. Rekan takavaloja seuraten lähdin ajamaan tallin pihasta kohti tulevaa kisapaikkaa.

Kouluvalkka sateentallilla

sunnuntai 30. maaliskuuta 2019
kirjoittanut: Jesse

Hurmos oli.. No, se oli ori. Mitäpä siihen lisäämään?

Valeran kanssa olin oppinut tosi nopeesti, ettei koskaan tiedä millanen päivä sillä tulee oleen. Useimmiten huono, mutta oliko se sellainen ääh, nyt ei mikään huvita vai puren jos otat askeleenkaan lähemmäs päivä. Hurmos oli koko talven ollut aika rauhallinen, pientä erimielisyyttä tietyissä hoitotoimenpiteissä ja riemukkaita ilopukkeja pellolla laukatessa lukuunottamatta. Nyt kun kevät alkoi olla aika pitkällä oli orin pää mennyt ihan sekaisin, joka tarttui Tuikkeeseen. Yhdessä ne juoksi kilpaa tarhassa liukkaassa liejussa tytöille huudellen, ja mä seuraan vierestä miettien että milloin joku kaatuu ja katkaisee jalkansa.