Luka Lilja Tilli Symppis
Tuike Hurmos Ruusu Saaga Nyyhkis

Hallavan Vaniljakahvi

VH18-031-0144 #PKK2706


nimiHallavan Vaniljakahvivärivaaleanruunikko
sukupuolitammatasoVa:A, 130cm
rotufwbpainotusesteratsastus
syntymäaika12.03.2016, 10v*kasvattajaHallava
säkäkorkeus172cmomistajaVRL-10836

Ruusu on kiltti pieni suokkitamma, joka yrittää aina parhaansa tilanteessa kuin tilanteessa, eikä turhasta vedä herneitä nenään. Vaikka se onkin vielä nuori, voi sen selkään laittaa kokemattomankin ratsastajan. Se ei turhasta hätkähdä ja antaa anteeksi ratsastajansa pienet virheet.

Hoidettaessa Ruusu seisoo kauniisti paikoillaan ja katselee kiinnostuneena ympäröivää maailmaa, vaikka avonaisesta karsinan ovesta. Ainut asia, joka sen saattaa laittaa karkumatkalle, on lähettyville jätetyt heinäkärryt, joihin tamma tykkää parkkeerata turpansa. Rakastaa rapsuttelua ja paijausta, erityisesti sitä, kun kumisualla kutittelee sen ryntäitä.

Ruusu on isänsä tavoin parhaimmillaan kouluradoilla ja sillä onkin aika näyttävät ja lennokkaat askeleet. Kokeneen ratsastajan alla Ruusu saattaa hieman kuumua laukassa, halutessaan esitellä ponnekasta laukkaansa. Tällaisessa mielentilassa se on myös joskus vetänyt pikkupukit, mutta se tapa luultavasti karsiutuu pois tamman kasvaessa oikeaksi aikuiseksi.

Esteitä tamma hyppää myös ihan näppärästi, mutta ei ole kavioistaan sitä kaikkein varovaisinta sorttia. Näin nuorempana se on vielä aikamoinen koheltaja ja tarvitsee rauhallisen ratsastajan joka tietää mitä tekee, mutta tulevaisuudessa sillä pystyvät luultavasti myös lapset hyppäämään. Maastoon sen jo uskaltaa päästää kenen kanssa tahansa, Ruusu kun ei turhia säiky ja on täysin liikennevarma.

Sukutaulu

i. Scotspine Cappuccino

FWB, vkko, 170cm
ii. Luscious Latte

FWB, vkko, 168cm
iii. Orbit Mocha

ERJ-I, KERJ-I
FWB, cremello 169cm
iie. Sinnlich Wanderer

hann, rt, 167cm
ie. Pramias Foliferoy

FWB, hpmkrj, 171cm
iei. Mango Madness

FWB, rnkrj, 165cm
iee. Lite Einfaline

FWB, hpm, 178cm
e. Kaunolan Darcy

FWB, trn, 164cm
ei. Insomnia

FWB, m, 168cm
eii. tuntematon evm

eie. tuntematon evm

ee. Kersti

FWB, rn, 160cm
eei. Coronel evm

FWB, trn, 161cm
eee. Kärstin evm

FWB, rn, 164cm

Näyttelymenestys



28.3.2018 Järnby tuomarina Aksu EO-sert
30.03.2018 Seppele tuomarina Anne EO-sert
05.05.2018 Zelos tuomarina Viiru HY
   EM: väri

10.6.2018 Seppele tuomarina Anne HY
25.06.2018 PKK tuomarina Anne HY
08.09.2018 DS Valmennustalli tuomarina Elisa HY






Kilpailumenestys

ERJ sijoitukset 8

15.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 1/31
17.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 3/31
19.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 4/31
22.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 2/31
22.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 3/31
25.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 5/31
25.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 5/31
30.04.2018 Priton Budyonnys 120cm 5/31

Kuvagalleria


Hoito-ohjeet

Loimitus
☀ Helteillä ei tarvitse loimea
☂ Kovalla tuulella tai sateella oranssi sadeloimi
☁ Alle 10°C aina oranssi sadeloimi
☃ Pakkasella punainen toppaloimi

Varusteet
Maastoon ja esteille jännesuojat
Muuten aina pintelit

Ruokinta
Aamu: 3kg heinää, 1l pacemaker
Päivä: 3kg heinää
Ilta: 6kg heinää, 1l peacemaker, 1dl kivennäisiä, 1/2l mellaa

Kenttäkilpailuissa Tillin kanssa

perjantai 17. elokuuta 2018

"Ootko varmasti pakannu myös ne koulusuitset? Mä jätin ne siihen satulatelineen päälle", Naavan kipakka ääni kaikui ratsutallin käytävällä. Hän oli juuri saanut nuorelle Tillille kuljetussuojat jalkaan ja varmisti nyt viimeisen kerran että nahkariimu oli paikoillaan ja remmit sopivan kireillä. Harmaa tamma seisoi korvat hörössä, aavistaen että kohta tapahtuisi jotain.
"Joo, kaikki on autossa", Henry ilmestyi tallin ovelle. "Ei kun hepat vaan traikkuun niin me ollaan valmiita lähtöön."
"Talutatko sä Liljan eka niin me tullaan Tillin kanssa perässä", Naava vilkaisi käytävän toiselle puolelle, jossa Hanryn sisko Chloe odotteli Liljan kanssa.
Myöntävä vastaus kuului ja nuorempi nainen lähti taluttamaan omaa hevostaan kohti tallin pihaa ja traileria. Naava lähti heti perässä ja kävelytti Tilliä ympyrällä sen aikaa kun sisarukset lastasivat Liljaa. Se oli jo sen verran kokenut matkustaja, että käveli ihan suoraan traileriin ilman sen kummempia suostutteluja. Kumpa Tillikin käyttäytyisi yhtä hyvin, Naava ajatteli. Vaikka he olivatkin varanneet matkustamiseen ihan kiitettävästi aikaa, saattoi huonolla tuurilla lastauksessa kestää lähemmäs puolta tuntia ja silloin oltaisiin jo aikataulusta myöhässä.

Lilja Tie Tähtiin kilpailuissa

kevät 2018

Tie Tähtiin on viisiosainen kilpailukoitos, jossa voi pärjätä vain ahkeralla treenaamisella ja päättäväisellä asenteella. Tarinallisuuteen painottuva cup koostuu neljästä osakilpailusta ja kaiken kruunaavasta finaalista.

taitotaso hard helppo A 100cm
sijoitus 2/7 sijoitus 6/9 sijoitus 2/8
pisteitä 89p pisteitä 34p pisteitä 54p
lisäarpoja 3+5+3 lisäarpoja 5+6+6

18.03.2018 Saariston hevosopisto He:A 8/9
01.04.2018 Yläkokon ratsastuskoulu 100cm 4/8
15.04.2018 Hukkasuo He:A 5/9
29.04.2018 Leijonalaakso 100cm 2/8
12.05.2018 Hallava He:A 4/9
12.05.2018 Hallava 100cm 5/8


Tie Tähtiin Finaali

sunnuntai 12. toukokuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Kisapäivä oli valjennut aurinkoisena ja ennätyksellisen lämpimänä. Tallin mittari keikkui siinä 20 asteen pinnassa ja mulla oli tullut ihan jäätävän kuuma jo heti aamusta autellessani Aleksia kisojen valmistelussa ja seuraillessa sivusta ensimmäistä koululuokkaa. Helpon B:een alkaessa mä olin siirtynyt ratsutallin puolelle laittamaan Liljan kuntoon ja omat kisavarusteet niskaan. Chloe ole aamun aikana saanut tammalle tosi hyvin onnistuneet sykeröt harjaan ja uusi kesäkarvakin oikein kiilteli.

Kenraaliharjoitus

lauantai 11. toukokuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Mä olin suunnitellut meneväni tallille jo aamupäivästä, mutta mua laiskotti ja hermostutti ja ylipäätään ei vaan huvittanut. Niin mun lähtö vaan viivästyi ja viivästyi, kunnes kolmen aikaan iltapäivällä Chloe tuli potkimaan mua persuksille. Meidän heppa olisi liikutettava. Piste. Sitä paitsi kai mä nyt halusin treenata vielä viimeisen kerran ennen finaalia? No niinpä kai. Vastahakoisesti mä puin tallivaatteet päälle, nappasin mukaani muutaman äidin tekemän pullan ja könysin itseni meidän vanhaan toyotaan.

Neljäs osakilpailu

lauantai 29. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Lilja eteni hyvässä temmossa, sen korvat olivat hörössä ja kaviot hakkasivat kentän pohjaa laukan tahdissa. Mä käänsin katseeni seuraavalle esteelle, ja käytin johtavaa ohjaa kaarteessa. Enää kolme estettä, niin meille tulisi puhdas rata. Otin muutaman puolipidätteen, pidin pohkeet lähellä ja myötäsin sitten hyppyyn. Alastulo onnistui enkä ainakaan kuullut puomin kolahdusta. Hyvä. Seuraavalle esteelle oli melko jyrkkä tie tulossa, joten istuin syvemmälle satulaan ja kokosin Liljan laukkaa parhaani mukaan. Tamma kuunteli yllättävän hyvin, ihan niin kuin sekin haluaisi suorituksesta mahdollisimman puhtaan, sen sijaan että haluaisi vaan kaahottaa eteenpäin. Yksi, kaksi, kolme - kaksi viimeistä askelta ratsastin Liljaa vahvemmin eteenpäin ja tamma vastasi hyppäämällä kauniin hypyn juuri sopivasta kohtaa. Enää jäljellä oli viimeinen este. Okseri, pitkän sivun toisessa päässä. Uskaltaisinko ratsastaa aikaa vastaan? Pakko se olisi jos mielisi voittoon. Lopulta Lilja teki päätöksen puolestani ja kiihdytti vauhtiaan heti alastulon jälkeen. Koitin pitää itseni mahdollisimman tasapainossa selässä ja keskityin vain ohjaamaan viimeiselle esteelle. Hyppy lähti aavistuksen liian kaukaa ja olin melkein hengittämättä hypyn aikana. Alastulo onnistui, vilkaisin taakseni, JA PUOMI OLI PAIKOILLAAN! Meidän ensimmäinen puhdas rata näissä karkeloissa! Tuuletin ja taputin sitten Liljan kaulaa varmasti loistaen kuin Naantalin aurinko. Kuulin katsomosta Hallavalaisten äänekkäät suosionosoiteukset. Me oltiin tehty se. Mahtava Lilja!

Neljänsissä osakilpailuissa

lauantai 29. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Estevalmennuksessa Auburnissa

perjantai 27. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Ja taas mentiin. Tällä kertaa suuntana oli estevalmennus ja Auburn Estate. Chloe oli suostunut tulemaan mukaan kuskiksi ja hevosenhoitajaksi, joten matkan ajan mä saatoin keskittyä henkiseen valmistautumiseen - ja kännykän selailuun. Olin päätynyt Auburnin nettisivuille ja paikan kuvia katsellessa ja historiaa lukiessa saatoin nyt hyvin kuvitella miksi tallin kisaporukka oli aina niin tälläytynyt ja, pakko ehkä myöntää, ylimielisen oloinen. Niillä oli kaikilla varmaan ihan roppakaupalla rahaa! Pikkuhiljaa mua alkoi jännittää, millainen vastaanotto meitä odottaisi, ja sätin itseäni siitä, etten ollut putsannut varusteita ennen lähtöä. Mähän olin herran jumala käynyt eilen maastossa ja jalustimet olivat varmasti vielä ihan kuraiset!

Estevalmennus Hallavassa

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Lilja tuntui tänään tosi hyvältä heti siitä lähtien kun nousin sen selkään. Nuori tamma oli valpas, sen korvat kääntyilivät puolelta toiselle ja se oli heti valmis toimintaan kun painoin pohkeeni sen kylkiin. Aloitimme ravissa ensin vähän taivuttelemalla ja hakemalla hyvää energiaa ja sitten aloimme Aleksin ohjeistuksella alkaa keskittyä siirtymisiin ja hevosten saamiseen herkiksi avuille. Otimme Liljan kanssa nopeita muutaman askeleen siirtymisiä pitkällä sivulla ja päätyihin ratsastin sitten ravia isommaksi pääty-ympyrällä. Aluksi siirtymiset tuntuivat hieman kiireisiltä, mutta täsmällisellä ratsastuksella aloin pikkuhiljaa saada Liljaa siitämään enemmän painoa takaosalle ja koottua sitä sopivasti, jotta siirtymisistä tuli vaivattomia ja pehmeitä.

Kolmas Tie Tähtiin osakilpailu

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Kouluvalmennus Hallavassa

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Mä olin päättäväisyyttä täynnä noustessani Liljan selkään ratsastuskoulun maneesilla. Me ei aiottu kokea samanlaista fiaskoa kuin viime koulukilpailuissa! Mä olin opetellut radan niin hyvin, että muistaisin sen vaikka unissani ja me oltiin treenattu Liljan kanssa ongelmakohtia niin hyvin kuin vain oltiin mahdollisesti keretty edellisten osakilpailujen jälkeen. Mun sisko Chloe oli pitänyt meille muutamat treenit ja ratsastanut myös itse Liljalla. Mä olin vähän kateellisena katsonut vierestä kuinka Chloe kouluratsastajana osasi hakea Liljaan juuri oikeanlaista muotoa ja energiaa, mutta samalla se valoi muhun toivoa siitä että ainakin Lilja osasi jos mä vaan skarppaisin kunnolla.

Kouluvalmennus Järnbyssä

torstaina 29. maaliskuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Me oltiin Liljan kanssa nautittu Järnbyn reissusta ihan täysin siemauksin. Eilinen estevalmennus oli ollut hyvin antoisa ja samaa odotin tämän päivän kouluvalmennukselta. Oli ihanaa päästä välillä jonkun muunkin kuin tutun ja turvallisen Aleksin syyniin.
Mä olin nukkunut todella hyvin mun tilapäismajoituksessa ja Liljakin tuntui super pirteältä hakiessani sitä tarhasta. Tamma ravasi energisenä tarhan portille ja hörisi tietäen saavansa porkkanan. Kaivoin pienen lahjuksen takkini taskusta ja ojensin sen tammalle samalla kun pujotin riimun sen päähän. Avasin portin ja sitten me lähdettiin yhtä matkaa tallustelemaan kohti tallirakennusta ja Liljalle varattua karsinaa. Päästin Liljan sinne täysin vapaaksi sillä karsinan pohjalle oli jäänyt vähän heinänkorsia, tietäen että ne pitäisivät tamman suht koht paikoillaan harjaustuokion ajan.

Toisissa osakilpailuissa

sunnuntaina 1. huhtikuuta 2018

Valmentajan kommentteja

keskiviikkona 28. ja torstaina 29. maaliskuuta 2018
kirjoittanut: Anne

Pepin kommentit estevalmennuksesta:
Tasainen hevonen lähti liikkumaan alkuun melko pitkällä, löysällä laukalla. Teimme siirtymisiä askellajin sisällä ja sittten saatiin säpäkkyyttä mukaan. Hevonen hyppäsi melko laakeasti, mutta roikkujalkaisesti, eikä näyttänyt välittävän puomeista. Muistuttelin ratsstajalle, että hän on se, joka päättää hyppypaikan ja -tyylin. Kaikkea ei voinut ratkoa okseri-tyylillä. Laitoinkin oari korkeampaa pystyä sarjaan, jolloin hevonen hyppäsi enemmän ylös ja ratsastajalle saatiin fiilistä myös siitä, millainen hypyn kaari tuli olla. Tasainen hevonen, tarvitsee terävyyttä tai sitten oikeasti korkeita esteitä.

Kristiinan kommentit kouluvalmennuksesta:
Ratsastajlla oli vaikeuksia istua hevosen ympärille. Hevonen saattoi olla hieman väsynyt eilisestä estetreenistä ja sitä kautta ei niin kantavana: tämä teki kiertäbän ongelman, eli ratsastaja istui heman jalustimilla ja vaikutti hevoseen epätehokkaasti. Harjoitusravi oli selvästi parasta, vaikkakin vaikutusta olisi saattanut olla enemmän. Tälläkin tyylillä rata sujuis "automaatilla", mutta jos haluttiin tästä nousta, tarvitsisi istunnalla vaikuttaa paljon, paljon enemmän.

Estevalmennus Hallavassa

maanantai 26. maaliskuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Oli kulunut viikko siitä kun me oltiin Liljan kanssa nolattu itsemme totaalisesti Saaristossa ensimmäisissä osakilpailuissa. Tai lähinnä mä olin nolannut itseni. Mokailin ihan huolella ensinnäkin unohtamalla radan heti alkuun kääntymällä alkutervehdyksen jälkeen väärään suuntaan ja sitten ratsastamalla ihan tavattoman huolimattomasti. Mä en tajua miten mun pää oli ollut niin levällään ja keskittymiskyky tiessään. Lilja oli ollut jännittynyt ja askel oli jäänyt lyhyeksi ja väkinäiseksi. Me oltiin juuri ja juuri päästy 50% paremmalle puolelle ja kaduin heti sitä että me oltiin valittu taitotasoksemme h a r d. Mutta päätös oli tehty ja koulukisat takanapäin. Nyt ei voinut muuta kuin yrittää keräillä itsetunnon rippeet ja kääntää ajatukset kohti seuraavaa osakilpailua, jossa luojan kiitos kisaisimme esteillä.

Ensimmäisissä osakilpailuissa

sunnuntaina 18. maaliskuuta 2018

Ensimmäinen Tie Tähtiin valmennus

maanantai 12. maaliskuuta 2018
kirjoittanut: Henry

Kiristin Liljan satulavyötä viimeisen kerran ja oikaisin ratsastusloimen sen selässä. Tamma seisoi valppaan oloisena ratsutallin pihassa eikä liikahtanutkaan kun ponnistin itseni korokkeelta selkään. Tuuli tuiversi ja piiskasi pienenpieniä lumihiutaleita vasten mun kasvoja. "Eiköhän mennä ennen kun jäädytään", mutisin Liljalle ja lähdimme etenemään lumisen tallipihan yli kohti metsäpolkua josta pääsisimme ratsastuskoululle. Lilja käveli pitkin ja reippain askelin pää korkealla ja hirnui muutamaan otteeseen kotitallin jäädessä taakse. Onneksi se kuitenkin rentoutui pian ja mun ajatukset pääsivät harhailemaan edessä olevaan koitokseen.

Suoraan sanottuna mua jännitti ihan pirusti. Ei ehkä niinkään ne esteluokat mitä me tultaisiin kevään aikana hyppäämään vaan ennemminkin juuri kouluratsastus. Mä en ollut käynyt varsinaisissa koulukisoissa moneen vuoteen, eikä Liljakaan ollut vielä kovin kokenut kävijä kouluaitojen sisäpuolella. Oli se kisannut viime syksynä helppoa B:tä mun siskon Chloen kanssa, mutta kuinka A:n radat sujuisivat, siitä mulla ei ollut tietoakaan. Taitotaso Hard oli kuitenkin valikoitunut meidän tasoksi näissä karkeloissa 100cm esteluokan takia ja siksi myös koulussa olisi yllettävä Helpon A:n tasolle. Ja olihan se ihan totta, että jos me meinattiin parina vielä joskus menestyä kenttäratsastuksessa, niin myös kouluosuudesta pitäisi selvitä kunnialla.

Vaellukselle lähdössä

lauantai 5. elokuuta 2017
kirjoittanut: Henry

"Hammasharja, pyyhe, yövaattet, välipalapatukoita, hyttysmyrkkyä... Onks mul nyt varmast kaikki?" mutisin tarkastellessani Kånken-reppuni sisältöä samalla kun survoin sinne vielä yhden ylimääräisen hupparin. "Mitä te ootte pakannu?"
"No ainakin sulta puuttuu ripsari, kulmakynä, valokynä, puuteri, hiuslakka, shampoo ja noin tuhat erilaista ihonhoitotuotetta", vieressäni puuhaileva Inka naurahti. "Mut vakavasti, kyl sä varmasti noilla pärjäät."
"Ai enkö mä sun mielestä tarvii huulipunaa? Harmi, se ois ollu seuraavana pakkausvuorossa." Inka heitti mua leikkisästi Cillan harjalla, mutta nappasin sen lennosta kiinni. "Sun murhayritys ei onnistunu."
"Anna takas se, mun pitää mennä harjaa Cilla loppuun", tyttö kikatti ja nousi seisomaan satulahuoneen lattialta, jossa olimme olleet pakkaamassa. Olin ensin anatavinani harjan takaisin, mutta vedinkin viime hetkellä käteni kauemmaksi ja sain Inkan mutristamaan suutaan mielenosoituksellisesti. En voinut olla ajattelematta kuinka söpö tyttö olikaan. Luovutin harjan lopulta hymyillen takaisin ja nousin itsekin lattialta.

Oma hevonen

maanantai 19. kesäkuuta 2017
kirjoittanut: Henry

Oli perinteinen suomalainen kesäilma, eli lämpöä oli juuri ja juuri sen maagiset kymmenen astetta ja vettä tuli taivaan täydeltä. Se piiskasi auton etuikkunaa sen verran kovaa tahtia, ettei pyyhkimistä ollut mitään hyötyä. Siskoni Chloe rummutti lakattuja kynsiään hermostuneesti auton rattia vasten ja kirosi hiljaa. Näkyvyys oli todella huono, eikä trailerin kanssa uskaltanut ottaa mitään riskejä. Varsinkaan kun kyydissä oli kallein mahdollinen lasti. Takanamme töötättiin.
"No voi nyt! Missä se hiivatin risteys on?" Chloe yritti vilkuilla tienvarren viittoja rankkasateen lomasta.
"Navigaattorin mukaan vielä pari kilometriä", kerroin kylmän viileästi vilkaistuani vehkeen pikkuruista ruutua. Olihan se tietysti inhottavaa ajaa muiden tien tukkona, mutta Chloe otti kyllä aina kaiken turhan vakavasti. Kohta oltaisiin kuitenkin perillä. Mä en jaksanut turhaan hermoilla, vaikka kyllä munkin vatsanpohjassa muljahteli ikävästi. Jännitti vaan niin pirusti.

Minkan ratsutuksessa Vaahterapolussa

16.2.2017
kirjoittanut: Inna

”Miksei hankita sulle omaa hevosta?” Topias oli kysynyt ja samaa toitotti isäni. Olin vain huokaissut ja ilmaissut, etten kokenut tarvitsevani tällä hetkellä omaa hevosta. Halusin työskennellä nuorten hevosten kanssa, joihin minua ei varsinaisesti ollut sidottu. Siksipä lähdin etsimään sellaista ja yllättävää kyllä, niitä löytyi. Etsin laajalta alueelta kaikenlaisia ja tarjosin apujani kertoen kokemuksistani. Aika moni oli epäileväinen, kun tuntematon ihminen tuli tarjoamaan itseään nuorten hevosten avuksi.

Lopulta parin ponin ja muutaman hevosen jälkeen löytyi se juuri oikea diili. Hallavan Vaniljakahvi niminen suomalainen puoliverinen, jonka kanssa saisin hetken aikaa työskennellä ja viedä hevosta eteenpäin. Alkuun kävin katsomassa kolmivuotiasta sen kotitallilla, kunnes Vaahterapolkuun vapautui siirtotallista karsinapaikka. Koska työskentelin Vaahterapolussa, olisi Liljan kanssa helpompi tehdä hommia. Siksi sovinkin sen omistajan kanssa, että Lilja muuttaisi Vaahterapolkuun ratsutusajaksi.

Viimein koittikin päivä, jolloin hevostraileri ajoi Vaahterapolun pihaan ja jätti innokkaan nuoren tamman pihaan. Lilja vaikutti todella hienolta nuorelta, jonka kanssa varmasti oli tuotteliasta ja helppoa toimia. Lilja vaikutti myös viisaalta. Ensimmäisenä riisuin siltä siirtotallissa kuljetusvarusteet pois ja harjasin pölyharjalla. Sen jälkeen Lilja pääsikin heti tutustumaan tarhaan uusiin kavereihinsa. Jo heti huomenna ryhtyisimme hommiin tamman kanssa, enkä todellakaan malttanut odottaa!