Elyssa kävi avaamassa Nyyhkiksen karsinan oven valmiiksi, jotta Naavan oli helppo laskea kaksoisvarsoista nöyrempi sinne samalla kun piteli vielä Saagaa toisessa kädessää. Nyyhkis askelsi tottuneesti omaan karsinaansa riimunnaru kaulallaan ja Naava pääsi viemään malttamattomamman Saagan omaan karsinaansa. "Haluutko sä mennä taas tänään Nyyhkiksellä?" Naava huikkasi samalla kun irrotti tammalvarsalta riimua. "Joo, sopii hyvin", Elyssa vastasi ja pujahti Nyyhkiksen karsinaan. Se rouskutti tyytyväisenä ruokakiposta löytämäänsä porkkanaa ja antoi naisen irrottaa siltä riimun. "Ajattelitko sä että mentäisiin sitä joenvartta kulkevaa polkua pitkin?" kysyi Elyssa. "Joo ja siitä sitten sinne vanhalle ladolle ja peltoja pitkin takaisin", kuului Naavan vastaus.

Ystävykset hakivat yhdessä satulahuoneesta harjapakit ja varusteet, ja alkoivat keskenään rupatellen hoitaa kaksosvarsoja. Jossain vaiheessa Naava kyllästyi klassiseen musiikkin ja kävi vaihtamassa kanavan NRJ:lle jonka hittikappaleiden tahtiin oli hauskempi hoilata. Kohta tallin ovi kävi ja Aida asteli sisään taluttaen perässään kuvankaunista Durli-varsaansa. Saaga reagoi tutun hevosen tuloon nostamalla korvansa höröön ja pujottamalla turpansa kaltereiden väliin nuuhkimaan. Myös nuorempi varsa pysähtyi käytävälle haistelemaan Saagaa ja Aidan oli käskytettävä sitä jatkamaan matkaa omaan karsinaansa.

"Mitäs teillä on tänään mielessä?" Elyssa kysyi moikattuaan ensin Aidaa. "Mä meinasin ihan vaan juoksuttaa tossa kentällä. Se pohja taitaa olla ihan kunnossa?" "Joo, mä ratsastin Symppiksellä siinä eilen ja ihan hyvältä tuntui. Luntakaan ei ollut enää ihan liikaa", vanhempi nainen vastasi ja siirtyi sitten putsaamaan Nyyhkiksen kavioita. Tamma seisoi hyvin aloillaan ja nosti kavionsa melkein automaattisesti. "Ootko sä menossa huomenna ratsastuskoululle? Mä kuulin vähän juttua että siellä olis hiihtoratsastusta laskiaistiitain kunniaksi." "Joo niin mä vähän ajattelin! Seela ainakin puhu siitä ihan innoissaan", Aida vastasi hymyillen. "Siitä onkin aika pitkä aika kun mä oon viimeks laittanut laskettelusukset jalkaan." "No ihan sama juttu mulla", Elyssa nauroi. "En taida uskaltaa suksien päälle mut katsomaan voisin tulla."

Kun nuoret kaksostammat oli varustettu, ottivat Naava ja Elyssa ne ulos tallipihalle ja nousivat vuorotellen korokkeelta selkään. Saaga oli tavalliseen tapaansa jo innoissaan lähdössä ja Naava saikin ratsastaa sillä pientä ympyrää odotellessaan että Elyssa sai vyön kiristettyä ja jalustimet maastoiluun sopivan pituisiksi. "Okei menkää te eellä", Elyssa huikkasi saadessaan kaiken valmiiksi. Naava nyökkäsi ja lähti ohjaamaan Saagaa kohti metsäpolkua. Saaga oli alkanut osoittautua mitä mainioimmaksi vetohevoseksi maastoon nuoresta iästään huolimatta, sillä sillä oli utelias asenne kaikkea uutta kohtaan. Nyyhkis sen sijaan oli arempi, ja sen kanssa yksin maastoon meneminen ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta siskon perässä sinnekin uskalsi. Elyssa kuitenkin piti ohjia koko ajan kevyellä tuntumalla, jos joku äkillinen rasahdus vaikka saisi tamman säikähtämään. Tällä hetkellä Nyyhkis kuitenkin käveli suhteellisen rennosti eteenpäin lumista polkua.

Elyssa hengitti syvään ja mietti kuinka kiitollinen olikaan tästä kaikesta. Ihanista hevosista, parhaasta ystävästä ja tietysti luonnosta. Kuinka mahtavaa olikaan päästä keskelle metsää muutamassa minuutissa omalta kotiovelta. Elyssa oli aivan varma, että hän ei pitäisi kaupungissa asumisesta. Omakotitalo, rauha ja luonnon läheisyys olivat ehdottoman tärkeitä. Nainen silitti allaan liikkuvan Nyyhkiksen kaulaa ja lyhensi sitten ohjia kuullessaan Naavan ilmoittavan lähestyvästä ravipätkästä.

Nyyhkis vaistosi saman tien, että kohta mentäisiin kovempaa ja sen askeliin tuli uutta tarmoa. Heti kun Saagan takapuoli lähti edellä keinahtelemaan raviin, siityi Nyyhkiskin vauhdikkaampaan askellajiin ja Elyssan kasvoille nousi hymy. Nyyhkis osasi joskus olla hieman apaattisen oloinen ja tällaisina hetkinä tuntui, että kyllä sekin osasi nauttia elämän pienistä iloista. Ratsukot ravasivat peräkanaa lumista hiekkatietä pitkin muutamaan kaarteen läpi ja tullessaan pitkälle suoralle he antoivat hevosten päästellä vähän kovempaa menemään. Keventäminen alkoi tuntua liian haastavalta, joten Elyssa nousi kevyeeseen monte-tyyppiseen istuntaan ja nautti liitävästä ravista.

Suoran päätteeksi he siirtyivät takaisin raviin ja Saaga pärski hyvin tyytyväisen oloisena. "Ehkä näistä ois pitänyt tehdä ravureita!" Naava nauroi tamman selästä. "Ainakin vauhtia löytyi!"