Ratsutalli Esittely Hevoset Foorumi

Symphonic Melody

VH17-031-0076 #PKK2055


nimiSymphonic Melodyväritummanruunikko
sukupuolitammatasoVa:B, 150cm
rotufwbpainotusesteratsastus
syntymäaika24.01.2017, 10v*kasvattajaVeera Ruusula
säkäkorkeus164cmomistajaVRL-10836

Symppis on osaava este- ja kenttähevonen, jonka kanssa on kierretty haastavissa kilpailuissa ympäri Suomea. Se ei kuitenkaan ole ainut syy, minkä takia Emmi ja Marcus halusivat tämän hienon hevosen talliinsa. Symppis on nimittäin myös nimensä mukaisesti mitä sympaattisin ja kiltein kilpahevonen mitä kilpakentillä on nähty. Se ei häiriinny uusien paikkojen hälinästä vaan kulkee riimun päässä rentona ja luottavaisena. Se antaa aina joka paikassa sata prosenttia eivätkä värikkäät katsojat tai haastavat sääolosuhteet haittaa.

Symmpis on myös kotioloissa erittäin leppoisa kaveri. Sen voi hoitaa käytävällä vaikka irrallaan ja Symppis seisoo nätisti paikoillaan nostellen kaviot ja ottaen kuolaimet halukkaasti suuhun. Satulavyötä kiristäessä ja loimea laittaessa sen korvat saattavat painua luimuun, mutta tamma ei koskaan pure tai edes uhkaa näykkäistä. Symppis sopii siis vallan mainiosti myös lapsen käsiteltäväksi.

Ratsastaessa Symppis on energinen ja eteenpäinpyrkivä. Edestä erittäin kevyt, mutta vaikka se onkin herkkä, tulee sitä ratsastaa melko vahvasti jalalla kohti rehellistä kuolaintuntumaa. Symppiksellä on upea estehevosen laukka ja mainio hyppytekniikka. Se etenisi esteradalla mielellään melkoista haipakkaa, mutta kuuntelee kyllä ratsastajaa ja laukkaa saa säädeltyä myös lyhyemmäksi, kun sitä tarvitaan. Symppiksellä treenataan ja kilpaillaan vielä tavoitteellisesti, mutta jossain vaiheessa se pääsee siirtymään jalostuskäyttöön.

Sukutaulu

i. Sefanja von Ark
brdbg, prn, 168cm
Fn, ERJ-II, YLA2, KERJ-III, KEV-III
ii. Smurf Snap
brdbg, rnkm, 166cm
iii. Haunted Soul evm
iie. Lakedown Diaz evm
ie. Bernadette
brdbg, prn, 165cm
iei. Lafont evm
iee. Nadette evm
e. Metal Symphony
hannover, prt, 162cm
ERJ-II, KV-III, EV-II
ei. Metal and Mettle
hann, rt, 170cm
eii. In Metal Trust evm
eie. Bearina evm
ee. Harmony GER
hann, prn, 164cm
YLA2, VIP MVA, Fn, PKK-V, KTK-I
eei. Hutmatcher evm
eee. Renate evm

Näyttelymenestys


15.05.2017 Seppele tuomarina Pölho HY
20.05.2017 Järnby tuomarina Anne HY
22.05.2017 Järnby tuomarina Viiru HY
06.06.2017 Simora tuomarina Viiru HY
10.06.2018 Seppele tuomarina Anne HY
   EM: persoonallisuus





Kilpailumenestys

ERJ sijoitukset 24
23.02.2017 - kutsu - 140cm - 5/38
01.03.2017 - kutsu - 140cm - 5/40
02.03.2017 - kutsu - 140cm - 5/27
04.03.2017 - kutsu - 140cm - 1/40
05.03.2017 - kutsu - 140cm - 3/27
06.03.2017 - kutsu - 140cm - 2/27
07.03.2017 - kutsu - 140cm - 4/27
13.03.2017 - kutsu - 140cm - 3/27
14.03.2017 - kutsu - 120cm - 3/26
15.03.2017 - kutsu - 120cm - 1/26
16.03.2017 - kutsu - 120cm - 5/26
16.03.2017 - kutsu - 120cm - 3/26
17.03.2017 - kutsu - 120cm - 4/26
19.03.2017 - kutsu - 120cm - 4/26
20.03.2017 - kutsu - 120cm - 2/26
21.03.2017 - kutsu - 120cm - 5/26
26.03.2017 - kutsu - 140cm - 2/35
30.03.2017 - kutsu - 140cm - 6/71
10.04.2017 - kutsu - 110cm - 3/30
16.04.2018 - kutsu - 120cm - 3/31
20.04.2018 - kutsu - 120cm - 1/31
28.04.2018 - kutsu - 120cm - 5/31
29.04.2018 - kutsu - 120cm - 5/31
17.04.2019 - kutsu - 130cm - 3/31

KERJ sijoitukset 20
22.02.2017 - kutsu - CIC3 - 2/13
23.02.2017 - kutsu - CIC3 - 1/10
24.02.2017 - kutsu - CIC3 - 1/10
25.02.2017 - kutsu - CIC3 - 2/10
26.02.2017 - kutsu - CIC3 - 2/13
04.03.2017 - kutsu - CIC3 - 2/12
05.03.2017 - kutsu - CIC3 - 2/12
09.03.2017 - kutsu - CIC3 - 2/12
16.03.2017 - kutsu - CIC3 - 5/34
19.03.2017 - kutsu - CIC3 - 2/34
24.03.2017 - kutsu - CIC3 - 4/29
25.03.2017 - kutsu - CIC3 - 3/20
26.03.2017 - kutsu - CIC3 - 3/20
26.03.2017 - kutsu - CIC3 - 3/21
28.03.2017 - kutsu - CIC3 - 2/29
29.03.2017 - kutsu - CIC3 - 4/29
10.04.2017 - kutsu - CIC3 - 4/19
13.04.2017 - kutsu - CIC3 - 5/29
24.04.2017 - kutsu - CIC3 - 1/29
28.04.2017 - kutsu - CIC3 - 3/29

Kuvagalleria


Hoito-ohjeet

Loimitus
☀ Helteellä ei tarvitse loimea
☂ Kovalla tuulella tai sateella violetti sadeloimi
☁ Alle 10°C aina violetti sadeloimi
☃ Pakkasella sininen toppaloimi

Varusteet
Esteille jännesuojat

Ruokinta
Aamu: 3kg heinää, 1/2l peacemakeria
Päivä: 2kg heinää
Ilta: 5kg heinää, 1/2l peacemakeria, 1dl kivennäisiä, 1dl rypsiöljyä

Vuokraajana

lauantai 13. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Teen vielä parit etuosakäännökset kulmissa ja alan sitten himmailemaan. Symppis on toiminut jälleen oikein mukavasti, mun mielestä meillä natsaa aika kivasti. Hieman mä kaipaan tolla ratsastuskoululla oleskelua, nyt kuluu paljon enemmän aikaa täällä, mutta en mä silti antaisi paikkaa Symppiksen vuokraajana kellekään muulle mistään hinnasta. Ja oon tutustunut uusiin ihmisiinkin, esimerkiksi yks Henri jolla on oma puoliveritamma täällä. Se on aika hienon värinen, ja niiden meno näyttää aina niin huolettomalta.
Suuntaan kentältä maastopoluille ja annan Symppiksen kulkea pitkin ohjin omaan tahtiinsa, kuitenkin pysyen hereillä.

Esteitä

lauantai 20. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Myötään varmaan turhankin reilusti hypätessäni pystyä. Symppis selvittää sen puhtaasti, eikä Niolle jää puomia nostettavaksi.
”Se hyppää aika korkeelta”, Nio kommentoi esteen viereltä. Mä laukkaan voltille ja hidastan sitten raviin, palaten uralle.
”Joo, Symppis on tosi hyvä. Näkisippä mite se pyyhältää ku hypätään iha kunnon rataa”, virnistän ja taputtelen tamman kaulaa. Pyydän hevosta hidastamaan hetkeksi käyntiin ja annan sille pitkät ohjat. Symppis käyttää tilaisuuden hyväksi ja venyttää kaulaansa alaspäin kunnolla.
”Millon sä aloit käymää Hallavas?” Nio kysyy. Mäkin joudun hetken miettimään.
”Itse asiassa näihin aikoihin viimevuonna. Oon siis ollu hallavalaine vuoden ajan”, kurtistan kulmia. Niin sen täytyy olla. ”Mä alotin sillo Pallen hoitajana. Muistan sen mun ekan päivän täällä, oli iha kauhee kurakeli. Nyt on tämmöne nätti syyssää! Eikä hirveen kylmäkään”.
Nio kuuntelee ja hymähtää. ”Joo, voi kyl olla ettei syksy oo vaan vielä alkanu kunnolla. Pia ne kurakelit sieltä tulee”.
”Nah, älä pilaa mun haaveilua”, tuhahdan leikillä ja alan kokoamaan ohjia takaisin käsiin. Symppis herää heti ja olis jo innolla lähtemässä raviin mutta mä toppuuttelen sitä.
”Kuule, mitä jos nostat sen yheksäänkymppiin?” ehdotan Niolle, joka kohottaa kulmiaan.
”Ootko sä muka hypänny yheksääkymppiä?” se kyseenalaistaa aika vahvasti mua. Hymyilen vain itsevarmasti ja pudistan päätä.

Yhteityö pelaa

tiistai 23. lokakuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Tänään mulla on tosi lepsu koulupäivä: eka tunti on vasta kaheltatoista. Tää ei tuu toistumaan, ja voisinkin käyttää aamun nukkumiseen, mutta ehei. Mä kuule reippaasti ponkaisin puoli kaheksalta ylös ja tein aamutoimet ja lähin tallille, tällä kertaa ilman Kepukkaa.
Olin jo eilen kysynyt jos Symppiksen jättäis poikkeuksellisesti sisälle mua varten, luvaten hoitavani tamman ulos ratsastuksen jälkeen, mikä oli käyny Naavalle ja Elyssalle. Ne kaks naista on tosi mukavia. Ottivat mut avosylin vastaan, joten ei mulla ole ollu yhtään vaikeuksia sopeutua ratsutallin puolelle.

Hoitajan hommia

lauantai 10. marraskuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kasattuani Symppiksen suitset oon vihdoin valmis sen varusteiden kanssa. Nyt ne näyttää melkein uusilta, satula myös. Sivelen nahkapintaa hetken mietteliäänä ja lähden sitten Symppiksen luo. Koeviikko vei multa hitosti aikaa ja energiaa tällä viikolla, vieläkin semmonen väsymys päällä.
”Ensviikolla ratsastellaan taas”, sanailen Symppikselle silitellen sen otsaa. Samalla mun mielen päällä pyörii se futisjätkä jota kattelin jo varmaan vuosi sitten. Saako jonkun heteroudesta olla näi pettynyt? Meinasin yksissä bileissä tehdä jotain aloitetta, mutta siellä se tuli aika selväksi että ei tuu onnistumaan. Onneks tää menee ohi.
Päätän lähteä pistäytymään ratsastuskoululla, siellä viimestään piristyy jos ei muuten… Mun aikeet tosin keskeyttää Sora.
”Mä en millään ehi hoitaa Ruusua pois, voisitko sä auttaa?” se kysyy ruskeet silmät pyöreinä. Alan väkistenkin hymyillä, sähän sait kurattua ratsus oikeen olan takaa tuolla ulkona.
”Joo, ei mitää hätää, mä voin hoitaa sen”, lupaudun ja meen ottamaan Ruusua vastaan. Sora kiittelee mua tuhannesti ja syöksyy sitten tallista ulos menoilleen. Katselen suomenhevosta ja nostan sen otsatukkaa pois silmiltä.
”Ootpa lempeen näkönen”, totean itsekseni ja meen sitten puunaamaan heppaparkaa.

Kun Ruusulla on fleeceloimi selässään ja sen varusteetki on putsattu kuraroiskeista, ajattelen mä jälleen lähteväni sinne ratsastuskoululle. Kuitenkin kelloa vilkastuani joudun toteamaan että ehkä ei oo sittenkään hyvä idea. Huokasen ja käyn ratsutallin sosiaalitiloissa hörppäämässä kahvia. Henrykin vilahtaa ihan vain tuomassa jotain tavaroitaan Liljan kaappiin.
”Itse asiassa mulla oli asiaa muuten sulle. Ilmottele jos tulee jotain valmennuksia joihin haluat mennä, kato voitas mennä porukalla Symppiksen ja Liljan kaa”, se kertoo. Nyökkäilen kohottaen kulmia ja innostun ideasta.
”Joo, ja samat sulle, ilmottele jos löydät jotai”, naurahdan. Henry hymyilee tuttavallisesti vastaukseksi ja lähtee sitten. Mäkin sammuttelen valot ja poistun kotiin nukkumaan piiiitkät yöunet.

Juoksutusta

lauantai 24. marraskuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kannustan Symppistä jatkamaan ravissa heti huomatessani tamman löysäilevän. Se selkeesti testailee että oonko mä hereillä ja varmaan huomas oikeesti äskenkin että mä hukuin ajatuksiini. Mutta en niin syvään ettenkö tuntis heti liinanpäässä sun hidastavan, hevonen!

Esteitä Alanan kanssa

lauantai 1. joulukuuta 2018
kirjoittanut: Kassu

Kasataan Alanan kanssa yhdessä esteitä. Tai mä kasaan ja Alana toimii työnjohtajana.
“I think, okseri would be good, uhh, tähän!” nainen menee tekemään maahan merkkejä. Nyökkään. Kyllä mulle käy.
“Kuinkahan korkee?” varmistelen.
“90cm?” Alana kohottaa kulmiaan. Nyökkään taas ja meen hakemaan puomeja.
Symppiksen ja Lassen ollessa valmiita tulen miettineeksi yhtä asiaa.
“Kuule, voidaan mun puolesta kohottaa se yks metriin jos sä haluat”, totean Alanalle. Hän kattoo mua hetken.
“Oh, right. Se olisi hienoa”, blondi katoaa täysiverisensä taakse. Moni täällä vihaa tai viharakastaa Alanaa. Mä en vieläkään tiedä millä puolella ite oon. Enhän mä osaa muutenkaan koskaan asettaa itteäni kunnolla samalle linjalle muiden kanssa ja oon niin sopeutuvainen, että voi johtua siitä. On mulla itsevarmuutta, mutta… okei, en tiedä enää mitä yritän sepittää. Symppiskin töytäisee mua turvallaan siihen malliin että mun täytyy herätä tähän maailmaan ja nousta satulaan.

Mun ja Alanan verkatessa kaikessa rauhassa mun tulee seurattua Alanan ja Lassen työskentelyä. On sen hevonen vaan hieno. Musta tuntuu etten ite osais ratsastaa tuollaista yhtään. Huomaan Symppiksen tajunneen mun keskittymisen herpaantuneen ja se yritti ottaa varaslähtöä laukkaan. Not today, teen heti pidätteet ja taputan tamman kaulaa sen vastatessa apuihin.

“Mä hyppään!” huudahdan Alanalle ja alan valmistella Symppistä okseria varten. Ollaan otettu noita pystyjä jo hyvän aikaa ja Symppiskin tuntuu siltä että kaipaisi haastetta. Mulla on myös sellainen kutina että Lassen läsnäolo ja vireys tekee Symppiksestäkin tälläsen erityisenergisen. Olispa Naava tai Elyssa nyt näkemässä. Tai Nio.
Mun valmistelu okserille olisi voinut olla parempi, mutta Symppis osaa, joten hypystä ei tullut täyttä kaaosta. Sentään pysyin mukana, en mennyt liikaa kaulalle mutta en jäänyt jälkeenkään. On toi RKM pitänyt mut vireessä, ja Celle varsinkin, se ruuna on ihan erilainen kuin millä oon tottunut menemään.
Alana hyppää myös mun jälkeen, kateudestä vihreänä katson pomppua vierestä. Toi hyppykaari ja kaikki meni ihan täysin oppikirjojen mukaan. Jessus. Miten mä edes uskallan olla samassa maneesissa teidän kanssa.
“Hei, tota, olisko sulla jotain vinkkiä mulle?” kysäisen. Alana näyttää närkästyvän vähäsen, mutta suostuu miettimään kuitenkin.
“You jump well, but… Valmistele paremmin”, saan vastaukseksi. Nyökkään ja alan käymään pääni sisällä vaiheita läpi ottaessani harjotuslaukkaa pääty-ympyrällä. Teen myös pieniä harjoitteita siinä samalla, ja kun musta tuntuu että ote on nyt hyvä, lähden taas okserille.
Ja nyt tuntuu että jokin loksahti kohdalleen. Hypyssä oli enemmän voimaa ja se oli jotenkin… liitävämpi. Helpompi. Tarvisin Aleksin visualisoimaan kunnolla että mitä tein oikein. Se on oikeesti hyvä opettaja.
Itteni mielestä kuulin jotakin kommenttia Alanan suunnasta, mutta kun katsahdan naista, näyttää se olevan täysin keskittynyt Lasseen. Virnistän silti itsevarmasti ja annan Symppikselle pidemmät ohjat.
“Nyt sitä vois korottaa”, ilmoitan Alanalle. Hän nyökkää ja musta tuntuu että mun pitää tehdä se. Noh… Laskeudun selästä ja kävelytän Symppistä vielä hetken ennen kuin meen nostamaan.
Nousen takaisin selkään ja otan ravia Symppiksen kanssa jälleen salakavalasti tutkien Alanan tekniikkaa sivusta.

Suuntaan jos toiseenkin

tiistai 22. tammikuuta 2019
kirjoittanut: Kassu

Kiristän satulavyön koittaen pidellä Symppistä samalla paikoillaan. Pakkanen on noussut sillä päähän, se olis koko ajan menossa johonkin. Kun vyön alle menee sormet ja se tuntuu siltä että pysyy, kävelytän – tai siis Symppis kävelyttää mut – korokkeen luo jolta nousen selkään, asettaen toisenkin jalan jalustimeen istuen vasta sitten satulaan.
“Noooniin, mikä nyt on!” hyväntuulisesti torun ratsuani joka pää ylhäällä oli taas tekemässä varaslähtöä. Tamman pysähdyttyä annan sille uudelleen luvan lähteä, ratsastaessani ohjat melko löysällä huomaan Zadan pörheltämässä tarhassa omaan hulluun tapaansa. On se kyllä perkeleen hieno, täytyy myöntää. Symppiskin seuraa orin touhuja puolella korvalla mutta pian se ratsutallin kera katoaa puiden taakse. Keinun satulassa rennosti Symppiksen askelten tahtiin, jotka ovat pitkiä ja lennokkaita. Tästä treenistä saattaa tulla kiinnostava, mulla on sellainen kutina. Pyysin Nioa käymään pystyttämässä mulle pystyn ja pienen okserin maneesiin, tällä kertaa se ei lähtenyt mun mukaan varustamaan tätä ihan vain pakkasen vuoksi. Hymyilen ajatellessani poikaystävääni.

Tie Tähtiin kouluvalmennus

perjantai 15. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Kassu

Kävelymatka oli ollut vähintäänkin puuduttava ratsutallilta maneesille. Symppis on jälleen ihan kiihkeänä uudelleen alkaneista pakkasista ja porhelsi kuin pikajuna. Mun käsiä kolottaa inhottavasti. Tiet ja pihat on muutenkin liukkaita nyt, kuumotti hieman että mitä jos tää keksii jotain hölmöä ja kaatuu. Onneksi mun huoli osoittautui turhaksi, sillä menevistä askeleistaan huolimatta tamma kiikutti mut turvallisesti perille.
Nyökkään Seelalle hymyillen huomatessani tytön ja päätämme nopeasti vaihtaa kuulumisia. Pian mun täytyy kuitenkin siirtyä maneesiin sisälle ja pidellä ympärillä olevia hevosia silmällä ettei tule törmäyksiä.

Valkun alkaessa mulla on jo rennompi olo. Kädet ehti levätä joten nyt jaksan taas käyttää niitä. Aleksin ohjeistus on selkeää ja osuvaa, niin kuin aina. Valmistelen energisen Symppiksen raviin, hups, se lähti jo.
“Hei!” älähdän ja hidastan istunnalla, mikä riittää. Me otetaan siirtyminen uudelleen ja nyt Symppis lähtee nätimmin. Siitä huolimatta että se vieläkin kulkee kaula korkealla, alan jo tuntea hevosen rentoutuvan hiljakseen. Se on hyvä merkki, päätän jatkaa ratsastamista samaan malliin ja antaa Symppikselle ‘tilaa’ rauhoittua.

Tie Tähtiin estevalmennus

perjantai 22. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Kassu

Valmennuksen verryttelyt kuluu mulla Attea miettiessä. Viime vuonna tein tätä samaa sen ruunan kanssa. En saanutkaan aikaiseksi käydä morjestamassa sitä joululomalla, ehkä mun pitäisi nyt pian? Muistelen kuinka mukava ruuna oli ratsastaa. Ei sillä etteikö Symppiskin olisi hyvä, mähän oon aivan lääpälläni tähän tammaan.

Hahmotan tehtävän aika nopeasti. Symppis on selkeästi innoissaan päästessään pomppimaan, ja joudun tekemään paljon puolipidätteitä jo ekaa ristikkoa lähestyttäessä. Symppis ei meinaa ekalla kerralla pysähtyä ollenkaan, mutta tekee sen lopulta. Pyydän uudelleen ravin ja teen jälleen puolipidätteen esteen yllä että tamma ymmärtää olla nostamatta laukkaa. Hymähdän itsekseni, hevosen energia alkaa tarttua muhunkin. Jatkan puomeille ja me hölkötellään niiden yli rennosti. Seuraavalla kierroksella Symppis muistaa jo miten tää meni ja pysähtyykin oikein hienosti tasajaloin juuri oikeaan kohtaan. Annan lyhyet taputukset kiitokseksi meidän mennessä korotettuja puomeja kohden.

Ensimmäinen Tie Tähtiin osakilpailu

sunnuntai 24. helmikuuta 2019
kirjoittanut: Kassu

Aamu valkeni aurinkoisena. Mä ja muutama muu huristeltiin Elyssan rekalla paikalle. Matka ei ollut kauheen pitkä, ja mulla on tosi virkee olo. Oon täysin valmis tähän, ja niin on Symppiskin.
Meen tutustumaan alueeseen, katselemaan onko Hukkasuo pysynyt entisellään ja muistelemaan mun ja Aten menoa täällä. Käyn verryttelyalueella, hakemassa tarjoilusta kahvimukin itelleni ja päätän sitten pyörähtää takaisin päin. Onneks tässä on aikaa, voi ottaa vähän rennommin.

Rekalle palatessani Jesse on jo työn touhussa. Pysähdyn miehen eteen kattomaan ku se tarkistaa Hurmoksen satulan kuntoa tai jotakin.
“Tolta saa kahvia jos haluut”, kerron. Jesse nostaa katseensa hetkellisesti muhun.
“Joo, mä käyn varmaan pia hakemassa. Kiitti”, mies hymähtää keskittyneenä. Päätän antaa Jessen olla, mutta juuri kun oon menossa tsekkaamaan Symppiksen mielentilan, se huikkaakin mut takasin.
“Mites sä ja Nio?” Jesse kohottaa kulmiaan nopeasti. Tuntuu hassulta kun me lähes aina puhutaan vaan musta, tai sitten musta ja Niosta. Ei koskaan Jessestä itestään. Päätän kuitenkin vastata Jessen kysymykseen vastakysymyksen esittämisen sijaan.
“Tosi hyvin, vietettiin ystävänpäivä yhessä, ja itse asiassa haluukko kuulla mitä mä tein”, pidättelen virnettä. Jesse kattoo mua odottavasti ja hinkkaa sormenpäällä jotain kuivunutta rapaa jalustinhihnoista.
“Valehtelin ikäni raflassa ja ostin viiniä”, nyt annan sen virneen levitä mun naamalle. Tajuttuaan mitä mä sanoin Jesse alkaa nauraa.
“Mitä, sähän oot seittemäntoista! Kassu!” mun nimen se lausuu toruvasti, mutta leikkisällä tavalla. Sitten Jesse katsahtaa mun naamaa tarkastellen. “No joo, kyllä mäkin varmaan menisin lankaan. Näytät yheksäntoistavuotiaalta”, saan vastauksen.
“Joo siis mun naama on muuttunu hitosti tän viime vuoden aikana. Hoikentunu tai jotaki. Olin paljo enemmä kakaran näkönen ku alotin Hallavassa”, selittelen ja hieraisen leukaa.
“Millon sä alotit?”
“Kaks vuotta sitte. Täällä oli sellanen tinker ku Palle”, nyökkään.
“Ahaa, okei. Oon vähä kateellinen sulle, kasvaisinpa mäki vielä”, Jesse tuhahtaa hyväntuulisesti. Meidän keskustelu jää aikalailla siihen, mäkin lähden laittamaan Symppistä valmiiksi.