Aurora & Pilkku

Foorumit Päiväkirjat Aurora & Pilkku

Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #50069 Vastaa
      Aurora Rosberg
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Camilla Aurora Rosberg,
      Pilkun hoitajana 19.3.-20 ->

      Pisteet
      Kouluratsastus: 2p
      Esteratsastus:
      Maastoratsastus:
      Hoito: 10p
      Sosiaalisuus: 2p
      Kilpailut:

      Auroraksi kutsuttu tyttö syntyi Ruotsissa 16.11.2004 toiseksi lapseksi pieneen perheeseen.

      Ulkonäkö:

      Pituutta Auroralle on kertynyt vaivaiset 155 senttimetriä. Tyttö on perinyt äidiltään vaaleanruskeat hiukset, jotka ainakin toistaiseksi yltävät selän puoliväliin asti. Hiukset kihartuvat herkästi pienille laineille etenkin ollessaan märät, ja jos ne kiharretaan kunnolla, kiharat pysyvät kyllä pitkään siisteinä. Aurora omaa melko sopusuhtaiset kasvot, nätin pienehkön ja hieman pyöreän nenän sekä kauniit harmaansiniset silmät joista vasen on geenivirheen vuoksi puoliksi ruskea. Kaksivärisiä silmiä ympäröi pitkät, tummat ripset ja aina välillä tytön näkee myös kultaiset ja pyöreähköt silmälasit päässä. Huulet Auroralla ovat hänen omasta mielestään sopivan kokoiset ja –muotoiset, melko pyöreät jos tarkkaan katsoo. Tuo on aina rakastanut ruokaa ja ylipäätään syömistä, vaikka ei pystykään lähes poikkeuksetta syömään mitään aamiaista. Pienenä Aurora oli tästä johtuen hieman pyöreän puoleinen, mutta on nykyään laihtunut kiitettävästi ja reippaasti normaalipainon puolella. Enää tuo ei erityisen herkästi liho, eikä tytön tarvitse kovin tarkasti katsoa mitä suuhunsa pistää. Tytön päällä ei juurikaan näe kaikista kalleimpia merkkivaatteita ja muita hienouksia, vaan lähinnä rentoja vaatteita milloin missäkin värissä. Tosin vaatetyyli on kovin vaihtelevaa, ja on myös täysin tavanomaista nähdä Aurora tyylikkäissä ja siisteissä vaatteissa.

      Luonnetta:

      Aurora on luonteeltaan melko huoleton ja hajamielinen. Tuolla ei ole juurikaan itsesuojeluvaistoa ja tytön on vaikea ennakoida eri tilanteita, eikä uteliaisuutta tai rohkeuttakaan puutu, joten tästä johtuen tuo on kohtalaisen tapaturma-altis. Melko hyvin sopeutuva naisenalku on muita kohtaan empaattinen ja hyväksyvä, ja ajan kanssa kerää ympärilleen ystäviä näiden piirteidensä avulla. Auroralta löytyy jonkin verran kilpailuhenkisyyttä ja aina välillä tytöllä herää voimakas saavuttamisen tarve. Vaikka tuo onkin hevosten seurassa ihan kärsivällinen, on naisenalku muulloin ajoittain kovin levoton ja saattaa saada milloin mitäkin tyhmiä ja jopa hulluilta kuulostavia päähänpistoksia, minkä vuoksi kavereiden sweet but psycho –nimitys pitääkin paikkansa. Tutuille Aurora on yleensä avoin ja kertoo mietteistään luottamuksellisille henkilöille, mutta muiden seurassa tuo usein on sulkeutunut ja toimii mieluummin itsenäisesti. Tuolla on taipuvuutta yliajatteluun ja paineiden ottamiseen turhistakin asioista, joiden lisäksi Aurora on myös kohtalaisen hyväuskoinen ja melko herkästi haavoittuva. Huonoina piirteinä on myös pieni laiskuus: usein koulutyöt, huoneen siivoaminen ja asioiden aloittaminen tuppaavat lykkääntyä, jos juuri siinä hetkessä ei huvita tai “jaksa”.

      Hieman historiaa:

      Aurora muutti perheineen Ruotsista Suomeen 4-vuotiaana, ja vuosi tämän jälkeen tytön paria vuotta vanempi isoveli Linus menehtyi moottoripyöräonnettomuuden yhteydessä. Hevosharrastus lähti Suomeen muuttamisen jälkeen 7-vuotiaana, kun pikku-Aurora vanhempiensa kanssa oli matkalla kirkosta takaisin kotiin ja poikkesi tavanomaiselta reitiltään hieman kiertotielle. Hiekkatiellä tulikin vastaan pieni yksityistalli muutamine hevosineen, ja vasta koulunsa aloittanut tyttö halusi käydä katselemassa. Tuo pääsi jopa ratsastamaan pihassa oleilevalla mustalla shetlanninponitammalla, ja innostui ratsastamisesta kovasti, joten niinpä vanhemmat etsivät läheisen ratsastuskoulun yhteystiedot ja varasivat alkeiskurssin lapselleen. Ratsastuskoulussa Aurora kävi noin kolme vuotta, jonka jälkeen asuinpaikka vaihtui ja oli aika etsiä toinen ratsastuspaikka. Alkuun vuokrahevoseksi valikoitui nuori, hieman hankalahko risteytysponitamma. Belle-ponin kanssa Aurora pääsi tekemään vaikka mitä laidasta laitaan. Kerran kuitenkin estetreeneissä poni kompastui okserin sekaan ja hullustihan siinä meinasi käydä. Onnettomuudesta toivuttuaan heräsi pieni estekammo ja Aurora piti jonkin aikaa kokonaan ratsastustaukoa. Myöhemmin oli aika palata hevosen selkään ja ratsuksi löytyikin naapurin Sinko –suomenhevonen, jolla Aurora pääsi maastoilemaan ja ratsastamaan rennommin muutaman vuoden, siihen saakka kunnes Sinko lähti laukkailemaan vihreämmille laitumille hiljattain.

      Harrastukset, vapaa-aika:

      Auroran päivät kuluvat koulussa ja opiskellessa, tanssitreeneissä ja nyt myös tallireissuissa. Tanssia – tarkemmin street dancea Aurora on harrastanut 9-vuotiaasta asti, ja se on edelleen iso osa tytön elämää. Muita mieltymyksen kohteita ovat piirtäminen, valokuvaus ja lenkkeily omassa rauhassa. Kameran Aurora ottaakin aina mukaan kaikkialle, mikäli se on mahdollista.

      Muuta, yksittäisiä faktoja, nippelitietoa…:

      -Tällä hetkellä Aurora taitaa koulupuolella asiat helppo B –tasolle, ja koska tuo on nopea oppimaan, tyttö varmasti kehittyy vielä hurjasti kouluratsastuksessa. Bellen kanssa tyttö pääsi hyppäämään 90cm, mutta nykyään tuo ei uskalla hypätä lähes ollenkaan estekammon takia. Hiljalleen tyttö varmasti uskaltaa hypätä enemmän, mutta tarvitsee aikaa.

      -Rosbergien perhe on melko uskonnollinen, ja osittain siitä johtuen myös Aurora on uskovainen. Onnettomuus ja isoveljen varhainen menetys vahvistivat tytön suhdetta kristinuskoon positiivisesti ja yksi Auroran tuntomerkeistä on aina kaulassa roikkuva kultainen ristikoru.

      -Aurora ei ole kovinkaan varakas, ja vähäiset rahat kuluvat useimmiten hevostarvikkeisiin, suklaaseen ja muumimukeihin, jotka ovatkin Auroran keräilykohde ja lähes pakkomielle.

      -Onnettomuudesta johtuen Aurora on kärsinyt traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja edelleen jännittää (ja ennen kaikkea välttelee) esteitä.

      -Aurora reagoi voimakkaasti vahvoihin hajuihin ja koviin ääniin (aiheuttavat päänsärkyä) sekä huutaviin tai vihaisiin ihmisiin, jotka aiheuttavat pelkotilaa.

      -Uusiin ihmisiin tutustuminen vie oman aikansa ja Aurora saattaa aluksi vaikuttaa hyvinkin epäsosiaaliselta puuhatessaan juttuja itsekseen.

      -Prinsessa Ruususella on oikeasti nimeensä sopien loistavat unenlahjat xD

      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 2 päivää sitten Aurora Rosberg.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 1 päivä sitten Aurora Rosberg.
      • Tätä aihetta muokkasi 5 päivää, 3 tuntia sitten Aleksi.
    • #50122 Vastaa
      Aurora Rosberg
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Voi itku, miten kurainen poni!

      Istuin isäni harmaan hybridin etupenkillä katsellen ajatuksissani ulos ikkunasta, ajaessamme kohti Hallavaa. Olin saanut kinuttua isältäni kyydin tallille näin ensimmäisenä hoitopäivänäni, kun en vielä oikein tuntenut reittejäkään. Viime päivät olivat olleet melko epätavallisia tehtyäni hakemuksen hoitajaksi ja tutustuessani Pronssijokeen, johon olimme vastikään muuttaneet. Ei se kaukana sijainnut edellisestä kodistani, mutta uusi ympäristö se oli joka tapauksessa. Koulumatka oli nyt hieman pidempi kuin ennen, mutta olin tiukasti vannonut vanhemmilleni haluavani pysyä vielä loppukevään samassa koulussa, kun syksyllä kuitenkin oli aika siirtyä lukioon –jos siis sinne näillä arvosanoilla pääsisin.

      Pian ikkunasta erottuikin jo tien vieressä seisova koivurivistö, joka sai hymyn kasvoilleni. Kuulin etäisesti isäni hymähtävän minulle, mutten jaksanut reagoida siihen mitenkään. Taisin näyttää hieman hölmöltä istuessani siinä tuppisuuna ja alkaessani aivan yllättäen hymyilemään? Lopultakin isäni kaarsi autonsa parkkipaikalle ja pysäytti sen, jolloin pääsin avaamaan turvavyöni ja hakemaan tallikassini auton takapenkiltä.

      “Lycka till” kuulin isäni virnistävän ratin takaa, ennen kuin pamautin auton oven kiinni. Hyvä tuon oli sanoa, minä se tässä vieraaseen ympäristöön olin lähdössä..

      Lähdin tallirakennusta kohti katsellen uteliaasti ympärilleni, kuullen samalla auton lähtevän takaisin kotia kohti. Voi, en vieläkään voinut uskoa että olisin aivan pian uuden hoitoponini luona. Toivoin kovasti, että ihmiset täällä olisivat mukavia ja Pilkku.. Pääsisinpä jo näkemään ponin!

      Sisälle talliin astuessani seisahduin aloilleni katselemaan ympäristöä. Talli oli kutakuinkin tyhjä, mutta kuulin kyllä hiljaista puhetta jonkun hevosen karsinasta, jonka ovi oli raollaan. Ennen kuin olin ehtinyt kääntää päätäni, kuulin jonkun moikkaavan minua, ja hieman säpsähtäen käännyin katsomaan tuohon suuntaan. Puhuja oli blondi poika joka väläytti minulle pienen hymyn. Äännähdin nopeasti vastauksen, ja livahdin paikalta uskaltamatta edes esittäytyä, saati sitten kuulematta pojan nimeä. Näin jälkeenpäin ajatellen, taisin tehdä itsestäni kovin töykeän kuvan.. Jatkossa täytyisi yrittää olla tekemättä samaa virhettä uudestaan, etten loisi itselleni huonoa mainetta heti alkajaisiksi.

      Sain vietyä tavarani syrjään ja samalla reissulla bongasin myös Pilkun karsinan. Päätin katsahtaa sisälle avonaisesta ovesta, ja sain todeta karsinan olevan siisti. Siispä pääsin jo hakemaan poniruunaa sisälle tarhastaan, mukanani pieni pala porkkanaa ja kaulassani kiikkuva järjestelmäkamera ristikorun päällä.

      Kuljin tarhariviä pitkin, tarkkaillen niissä oleskelevia hevosia ja poneja. Tunnistin yhden niistä Sashaksi, joka oli aivan äärettömän kaunis otus. Katselin hetken tammaa ja sen kavereita kulkiessani seuraavalle tarhalle. Huomioni kiinnittyi sen asukkaisiin, ja annoin katseeni kiertää ensin harmahtavassa vuonohevosessa, sitten hauskanvärisessä ponitammassa ja lopuksi.. Voi itku, miten kurainen poni! Pilkku tapitti minua tarhan perältä, eikä ruuna näyttänyt lainkaan pilkukkaalta, vaan aivan harmaanruskealta toiselta kyljeltään. Pysähdyin tarhan portille avaten kamerani ja räpsäisten kuvan hieman hölmönnäköisestä Pilkusta, ennen kuin livahdin aitojen sisälle pyydystämään ponia. Alkuun sain vastaani aivan väärän ponin, kun hieman huomionkipeän oloinen Savu asteli minua vastaan. Minun oli aivan mahdotonta jatkaa matkaani moikkaamatta ruunaa, joten vuonohevonen sai osansa rapsutuksista. Tämän jälkeen jatkoin matkaani kohti pikkuponia, joka katseli minua ilkikurisesti korvat hörössä.

      Kävi ilmi, ettei Pilkkua ollutkaan niin helppo saada kiinni. Ruuna oli lähtenyt häntä kaarella minua karkuun ja ottanut toverinsakin mukaan leikkiinsä. Aikaa meni jonkin aikaa, arviolta 5 minuuttia, kun viimein sain houkuteltua “pilkukkaan” ponin luokseni. Palkitsin ruunan mukanani olleella porkkanalla lähtien viemään ruunaa tallia kohti, sen katsahtaessa vielä hieman epäluuloisena takaisin tarhaansa, kuin miettien mitä tuli tehtyä, olisiko pitänyt jatkaa juoksemista.

      Selvisimme talliin kommelluksitta ja vein ruunan karsinaansa, johon kiinnitin sen. Otin karsinan ulkopuolelta siihen jättämäni harjakassin hieman lähemmäs ja etsin käteeni kumisuan. Ryhdyin puunaamaan reippain ottein ruunaa, joka näytti siltä, kuin kohta tekisi jotain aivan ennennäkemätöntä ja vielä valmisteli suunnitelmaansa. Kuivunut muta irtosi ihan hyvin, ja pikkuhiljaa kauneushoidon ottanut uusi hoidokkini alkoi paljastua tiikerinkirjavaksi harmaanruskean sijaan. Pilkku hieman tuntui uhittelevan kavioiden putsaamisessa ja se työntyi seinää vasten yrittäessäni kiertää sen toiselle puolelle, mutta niistä huolimatta hoitohetkemme sujui muitta mutkitta. En tänään uskaltanut vielä kivuta ponin selkään, vaan tekisin sen mieluummin vasta vähän ajan päästä, vaikka ihan ratsastustunnilla. Ajattelin kävelyn olevan ihan sopivaa meille, joten niimpä irrotin ruunan karsinasta ja lähdin taluttamaan sitä ulos, kohti kenttää.

      Risteytysponi käveli kiltisti perässäni matkan puoliväliin asti, kun se äkisti pysähtyi tajutessaan olevamme matkalla kentälle. Maiskautin huuliani hieman koittaen saada ponin liikkeelle, mutta se itsepäisesti seisoi paikoillaan kaula pitkälle eteen venytettynä ja aivan takanojassa. Kurtistin hieman kulmiani koittaen saada ponia liikkeelle, mutta Pilkku oli päättänyt ettei liikkuisi. Juuri, kun olin jo luovuttamassa, poni liikahti askeleella eteenpäin ja pääsin tarttumaan tilaisuuteen houkutellen sitä eteenpäin. Kyllä me lopulta kentälle pääsimme, ja lähdin taluttamaan ruunaa sitä ympäri, väistellen pieniä lätäköitä joita lumen sulamisen myötä oli muodostunut.

      Olin talutellut Pilkkua jo lähes 45 minuuttia, kun poni selkeästi alkoi jo kyllästymään ja tulin tulokseen, että tämä saisi riittää tältä päivältä. Palasimme talliin jossa harjasin ruunan vielä läpi ja jäin rapsuttelemaan sitä toviksi. Oli ihan epätodellinen olo, viimeksi olin ollut hevosten kanssa viime joulukuussa, kun olin ratsastanut Sinkolla viimeistä kertaa ennen ruunan äkillistä lopetusta. Pilkku vaikutti ihanalta, se oli niin erilainen kuin aikaisemmat hevosystäväni… tosin siinä oli kyllä samoja piirteitä kuin Bellessä, vanhassa vuokraponissani.

      Bellen muistaminen sai palan kurkkuuni ja vaistomaisesti aloin tekemään jotain muuta, en halunnut juuri nyt ajatella onnettomuuttamme. Palautin Pilkun takaisin tarhaan ja tulin takaisin talliin, etsien käsiini kottikärryt ja talikon, jotka kuljetin Pilkun karsinalle alkaen siivoamaan ruunan juuri sinne jättämiä ulosteita. Siinä ei kovinkaan kauaa mennyt, sain nimittäin nopeasti yhdet kakkakasat kottikärryihin ja kottikärryt tyhjennettyä lantalaan. Karsinan siivouksen jälkeen siirryin varustehuoneeseen vielä putsaamaan Pilkun suitsia. Niissä olikin yllättävän paljon hommaa sotkuisen turpahihnan vuoksi, ja huomasin kellon olevan jo kohtuullisen paljon lopettaessani työni. Hurja, miten aika olikin mennyt nopeasti!

      Matkallani hakemaan tavaroitani huomasin jonkun matkan päässä miehen. Tuo käännähti kohti kuullessaan askeleet, ja nosti hymyn kasvoilleen.

      “Sie mahdat olla Aurora?” mies, oletettavasti Aleksi kysyi, johon vastasin nyökkäämällä varovaisesti. Vaihdoimme pari sanaa ja kerroin käyneeni Pilkun kanssa kentällä kävelemässä. Aleksi nyökähti hymyillen ja toivotti hyvät illanjatkot, johon vastasin samalla tavalla. Lähdin hiljaa huokaisten ulos ja aloitin kotimatkani mietiskellen asioita. Tämä päivä oli lähinnä ollut tutustumista Pilkkuun ja Hallavaan, mutta ehkä ensi kerralla pääsisin jonkun kanssa enemmänkin juttusille.

      Koivujen reunustamaa tietä pitkin kävellessäni mieleeni palasi Linus, ja nostin haikeasti hymyilevän katseeni kohti hiljalleen hämärtyvää taivasta. Voi Linus, illalla kertoisin päivän tapahtumista sinullekin.

      • #50124 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tätä oli tosi mukava ja sujuva lukea. Ootan kyllä mielenkiinnolla sun tulevia tarinoita 🙂

      • #50126 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Aurora vaikuttaa hirmu symppistyypiltä! Ihana toi, miten ottaa enkeliveljensä mukaan tähän tarinaan, tosi hellyyttävä! Ja Pilkku, voi sitä ponia! 😂

      • #50128 Vastaa
        Nessa
        Osallistuja
        • Postauksia: 39
        • Koulutuksen tarpeessa

        Sujuva tarina👍🏻🤩

      • #50139 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Kirjotat tosi hyvin ja tarinaan on helppo päästä mukaan. Tää oli oikein mallikas ensimmäinen hoitotarina ja innolla odotan mitä kaikkea vekkuli Pilkun kanssa keksittekään. Tie Tähtiin kisoihin saa osallistua ja vaikka siihen onkin oikeasti vain pari viikkoa aikaa niin virtuaalimaailmassa voi kuvitella että aikaa on vielä reilu kuukausi niin ehditte Pilkun kanssa hyvin tutustua 🙂
        Saat 2 hoitopistettä ja 1 sosiaalisuuspisteen

    • #50207 Vastaa
      Aurora Rosberg
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Mainio tilaisuus päästä taas kuvaajan pestiin

      Inhotti, kun en eilen ollut päässytkään tallille vaikka alun perin olikin ollut tarkoitus. Äiti oli raahannut minut mummolaan, ja reissuun kestikin matkoineen lähes viisi tuntia. Sen jälkeen oli täytynyt lähteä vielä tanssitreeneihin, joita en viitsinyt perua niin lyhyellä varoitusajalla, ja sen jälkeen kello olikin jo niin paljon ettei ollut mitään ideaa lähteä enää tallille, vaikka olisinkin halunnut. Tänään kuitenkin pääsin onnekseni tulemaan, vaikkakaan en ollut ehtinyt avustamaan aamun alkeistunnilla ollessani kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen piti käydä vielä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet, joten Hallavan parkkipaikalle saavuin 13:23 (kyllä, katsoin kelloa). Alkeistunnilla Pilkku oli kuulemani mukaan keppostellut pienelle Fanni-tytölle oikein olan takaa, mutta karsinassa ollessaan ruuna oli keskittynyt lähestulkoon ainoastaan heinänkorsien etsimiseen joten sain harjattua sen huolellisesti ihan rauhassa. Ajatuksena oli vielä pestä kovin sotkuiset ruokakupit, jonka jälkeen ehkä siivoaisin karsinan.

      Rapsuttelin mietteliäänä Pilkun moniväristä kaulaa ponin seisoessa karsinassaan hieman levottomana. Olin eilen illalla lukenut Tie Tähtiin -kilpailuista, jotka alkoivatkin jo hiljalleen lähestyä. Kyllähän mielessäni oli käynyt niihin osallistuminen, mutta tosiasiassa kaukana mieleni perukoilla tiesin, etten tulisi kirjoittamaan nimeäni ilmoittautumislistaan lainkaan. Syitä oli monia, mutta pääasiassa olin vain hyvin epävarma omasta ratsastuksestani, etenkin, kun olin viimeksi ollut hevosen selässä yli neljä kuukautta sitten. Ei kilpaileminen muutenkaan ollut koskaan ollut minulle mitenkään tärkeää, vaan enimmäkseen tykkäsin rauhallisista (tai ei-niin-rauhallisista) maastoista ja rennosta treenaamisesta. Ja sitä paitsi, tässä olisi mainio tilaisuus päästä taas kuvaajan pestiin. Olin saanut isältäni pari kuukautta sitten uuden putken kameraani, mutta totta puhuen en ollut uskaltanut käyttää sitä vielä kertaakaan. Siis kertaakaan, se lojui todennäköisesti jo hieman pölyisenä pöytäni reunalla pääsemättä oikeuksiinsa. Ehkä kilpailuiden ikuistaminen kuvien muotoon saisi minut ottamaan käyttöön uuden putken?

      Ajatukseni keskeytti pieni tuuppaisu selässäni. Kääntyessäni katsomaan taakseni, huomasin vain Pilkun pyöreän takamuksen ponin siirryttyä hamuamaan vanhoja heinänkorsia karsinan perältä. En ollut edes huomannut milloin poni oli hävinnyt rapsuttelustani, ilmeisesti täytyisi keskittyä paremmin jatkossa. Ajantajuni oli myös kadonnut johonkin harjaillessani poniruunaa ja jäädessäni täysin omiin maailmoihini, joten työnsin siltä seisomalta kädessäni olleen pölyharjan takaisin Pilkun muiden harjojen joukkoon ja pyydystin ponin riimuun viedäkseni sen vielä ulkoilemaan loppupäiväksi.

      “Hei, älä viitsi” mutisin ponille joka tuntui mulkaisevan minua pahasti. Pilkku kulki tarhoja kohti kovin vauhdikkaasti ja tuntui kiskovan minua perässään sen sijaan, että minä olisin päättänyt vauhdin. Nykäisin hieman käsissäni olevasta narusta ja kirin pienen ponin vierelle jarrutellen sen menoa. Kyllä se lopulta hiljensi vauhtiaan hieman ja sain talutettua ruunan tarhan portille asti ilman kummempia ongelmia. Päästin pikkuponin vapauteen ja se lähtikin riemastuneena pukkilaukalla tarhan toiseen päähän. Jäin katselemaan hymyillen vallatonta hyppelyä ja naurahdin itsekseni ennen talliin paluuta.

      Kuljin suoraan hakemaan pienen keltaisen pesusienen ja ämpärin, johon laskin hanasta hieman vettä. Ne käsissäni palasin Pilkun karsinalle alkaen jynssäämään ruunan sotkemia ruoka- ja juomakippoa kostealla sienellä. Pian ämpärissä ollut vähäinen vesi oli muuttunut sameaksi ja sen väristä oli tullut ruskeaa, mutta puhdasta oli tullut. Saisi nähdä kauanko menisi että kipot olisivat taas kuin entiset.. Karsina olikin sen verran siisti, että jätin sen putsaamatta tällä kertaa.

      Tänään päätin uskaltautua tallitupaan katsomaan, olisiko siellä muita hoitajia. Asiaa tuli oikeastaan pohdiskeltua melko kauankin, seistessäni vaivaantuneena hieman piilossa Pilkun karsinassa. Jostain syystä minua jännitti tavata uusia ihmisiä, etenkin näin tallilla, ja huomasin yrittäväni hieman vältellä tilannetta. En oikein tiennyt mikä siinä oikeastaan jännitti, sillä en uskonut ihmisten olevan täällä kovinkaan ilkeitä. En minä ollut edes kovinkaan ujo tavallisesti, mutta jostain syystä sosiaaliset tilanteen tuntuivat nyt ahdistavilta. Hieman huultani purren lähdin kohti tallitupaa ja astuin sisälle ovesta tapaamaan muita.

      //tästä tuli nyt vähän lyhyempi mitä olin ajatellut, jotenkin pää löi vaan ihan tyhjää :’D

      • #50208 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli mun mielestä kiva tarina josta ei välttämättä puuttunut mitään, vaikka sitä olisi voinut myös hyvin jatkaa esim. kuvailemalla keitä tallituvassa oli tai millaisia keskusteluja siellä oltaisiin mahdollisesti käyty 🙂

      • #50209 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Muistakin tää oli aivan mainio tarina näinkin. Ehkä muut tallilaisten nappaa tosta lopetuksesta kiinni ja jatkaa siitä omassa tatinassaan? Oli tosi kiva lukea taas Auroran mietteitä ja vähän tallin ulkopuolisesta kun elämästä. Saat 2hp

      • #50212 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva tarina, ja Aurora on tosi mielenkiintoinen hahmo! Innolla odottelen uusia tarinoita 🙂

      • #50334 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tykkään kovasti sun tyylistä kirjoittaa, ihana nähdä miten Auroran ja Pilkun yhteistyö alkaa sujumaan! Tosi mielenkiintoinen hahmo😊

    • #50465 Vastaa
      Aurora Rosberg
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      ”Sunnuntaina on kirkko”

      Keskiviikko. Luulisi että maanantait ovat kamalia, mutta ei se tainnutkaan pitää paikkaansa. Aamulla nukuin pommiin, rikoin lasin ottaessani vettä lounaalla ja kaverini veti vielä kaiken kukkuraksi välit poikki (ja itseasiassa, taisi se olla enemmänkin kuin kaveri. Vähintään ihastus. Mutta se nyt meni siinä). Ärsytti aivan suunnattomasti ja kotona olin suutuspäissäni paiskonut ovia niin, että loppupeleissä äiti oli tullut motkottamaan huoneeseeni ja siinä vaiheessa minun oli pakko puolustella itseäni avautumalla tuolle. Ei se kivaa ollut, äiti kun tuppasi muutenkin käymään aivan liian uteliaaksi joka hiton asiasta. Iltapäivä olikin sitten istuttu keittiön pöydän ääressä teekuppi kädessä ja juteltu asioista.

      Äiti sanoi ettei tallille ollut menemistä tällaisissa fiiliksissä, mutta tallia minä tarvitsin. Tarvitsin Pilkun lohdukkeeksi. Onnekseni vanhempani lähtivät käymään lenkillä, joten pääsin livahtamaan pyöräni kanssa ulos suuntana mikäs muukaan kuin Hallava. Ulkona satoi hieman ja oli vähän viileä, kun unohdin ottaa lämpimämmän takkini mukaan. Jos polkisin oikein nopeasti, matkalla tulisi lämmin ja tallilla pääsisin kuitenkin sisätiloihin, ainakin osittain. Puolivälissä matkaa huomasin unohtaneeni kiireessä kamerani kotiin, ja pysähdyin jo tienvarteen miettimään lähtisinkö takaisin hakemaan sitä. Hieman huokaisten päätin kuitenkin jatkaa matkaani ja tyytyä tänään tallireissuun vailla kuvausvälineitä. Loppumatkan poljin reippaasti ja pyöräni oli mennä nurin ajaessani vauhdikkaasti monttuihin.

      Perillä parkkeerasin valkoisen, jo vuosia nähneen pyöräni syrjään ja lähdin vaaleanpunainen tallikassi olallani tarhoille. Ensitöikseni kävisin tervehtimässä Pilkkua, jos ruuna saisi vaikka paremmalle mielelle (ja miksei muka saisi?). Oli yllättävän hiljaista, ja pystyin helposti kuulemaan hevosten liikkeet tarhoissa. Kauempaa erottui myös puhetta, josta tunnistin ainakin Aleksin äänen.

      Jälleen Pilkku tuijotti tarhan toiselta puolelta vailla aikomustakaan tulla minua vastaan. Mitähän sen päässä liikkui? Siinä mielessäkin hevoset olivat kiinnostava harrastus, kun koskaan ei voinut varmaksi tietää mitä ne ajattelivat kenestäkin. Tai enhän minä voinut täysin tietää oliko näin, mutta ainakin omalle kohdalleni se täsmäsi. Kovasti Pilkku kyllä tänne katseli, mutta tiedä sitten mitä se tuumi.

      Lähdin astelemaan tallia kohti katsellen hiljaa ympärilleni. Parkkipaikalta olin paikantanut muutaman auton, joista vaaleanpunaisen olin kuullut olevan Ohton. Auton söpö väri nosti jälleen hymyn huulilleni jatkaessani matkaa maneesin ohi. Ajatukseni harhautuivat tuleviin kilpailuihin. Olin lukenut Hallavan sivuilta viikonlopun valmennuksista, ja päättänyt mennä kuvaamaan niitä harjoitusmielessä. Pääsisin rauhassa testailemaan kamerani uutta putkea, enkä uskonut kenenkään pahastuvan parista kuvasta.

      Astelin tallitupaan hieman haukotellen ja kiersin huoneen katseellani läpi. Sohvalla istui pari tallilaista joita hiljaisesti moikkasin astellen samalla kaapilleni. Työntäessäni kassiani kaappiin talteen mieleeni palasi molempien tyttöjen nimet. Käännyin hetkeksi noita kohti.

      “Alvahan se oli? Ja.. Alisa?” kysyin pienesti hymähtäen noiden nimiä. Molempien päät nousivat kohti ja havaitsin nyökyttelyä.
      “Juu”
      “Hmmh, muistin oikein” totesin kääntyen taas kaappini puoleen, vetäen juuri sinne saanutta kassiani takaisinpäin etsiäkseni leipäni sieltä. Sain eväät käsiini ja tungin tavarani jälleen takaisin kaappiin. Suljin oven kävellen parin metrin päähän istumaan ja avaten matkallani leivän päältä paperikääreet. Ryhdyin nakertamaan ruokaani mietiskellen asioita. En oikein ollut juttutuulella aamu- ja iltapäivän takia, joten päätin syödä vain nopeasti ja lähteä hakemaan sitten Pilkkua sisälle. Ponin ruskeiden kylkien perusteella se oli ottanut aikaisemmin tänään mutakylvyn tovereidensa kanssa, joten puunattavaa riittäisi.

      Palatessani tarhoille Pilkku oli siirtynyt hieman lähemmäs porttia. Se käänsi uteliaan katseensa minua kohti ja yllätyin, kun se lähtikin kulkemaan minua kohti. Toiveeni ponin helposta kiinni saamisesta kuitenkin osoittautuivat turhiksi, kun tarhan takana puusta lehahti ilmaan pari pikkulintua, jotka saivat Pilkun innostumaan taas karkuleikistä. Seisahduin aloilleni katselemaan poniruunan riehumista ja aivan päätöntä juoksentelua. Kerran poni oli kaatua ja lentää turvalleen kompastuessaan omiin jalkoihinsa, mutta nopeasti se löysi tasapainonsa ja pysyi pystyssä. Pääsin lopultakin saartamaan ponin tarhan nurkkaan ja napattua sen narun päähän, kun Pilkku hieman hämmentyneenä jäi seisomaan paikoilleen.
      “Ha, sainpas” virnistin tiikerinkirjavalle ja rapsutin hieman sen pörheää kaulaa. Käteeni jäi värikäs karvatupsu joka viittasi alkaneeseen karvanlähtöaikaan melko painokkaasti. Hymähdin itsekseni lähtien kuljettamaan ruunaa talliin.

      Talutin Pilkun suoraan hoitopaikalle ajatellen, että saisin siitä siivottua helposti irtokarvat pois. Kiinnitin hieman hankalan kautta Pilkun odottamaan ja kipaisin hakemaan ponin harjat, moikaten ohimennen Sashan karsinassa ponia puunaavaa tyttöä, jonka nimeä en muistanut kuulleeni. Minulla oli ihan hyvä nimimuisti, joten oletin ettemme olleet aiemmin tavanneet lainkaan. Palasin pilkun luokse harjat mukanani ja nappasin kumisuan oikeaan käteeni, livahtaen riimunnarun alta ponin vierelle. Ruuna väisti minua ja ikään kuin lähti karkuun, mutta siitä huolimatta ryhdyin tarmokkaasti pyörittelevin liikkein harjaamaan ruunaa läpi. Yllätyin, miten paljon Pilkusta lähtikään karvaa kun pienet – tai vähän isommatkin – karvatupot tipahtelivat lattialle ja liimautuivat punaiseen takkiini. Välillä jouduin nyppimään kumisuasta karvoja pois, jonka jälkeen pääsin taas jatkamaan. Käsivarttani alkoi jo särkeä ja minun oli pakko vaihtaa pölyharjaan jolla sain harjattua loput irtokarvat pois ruunan päältä.

      Ollessani selin ruunaan, jossain vaiheessa aloin kuulemaan kolinaa takaani. Pilkku oli alkanut kuopimaan lattiaa hieman levottoman oloisena ja siirryin seuraavaksi hieman lähemmäs ponia tuimana. Komensin ruunaa napakasti lopettamaan, mutta alkuun se ei meinannut ottaa kuuleviin korviinsa. Toistin saman uudelleen ja työnsin ponia hieman, jolloin se astahti molemmille jaloilleen ja nosti katseensa minuun korvat höröllä. Taputin sen kaulaa kehuiksi ja jatkoin hoitohetkeäni, vahtien samalla ettei ruuna päässyt tekemään tuhmuuksia. Olisikohan sillä tänään energiaa paljonkin? Eilen poni oli päässyt Milon ja Lillin kanssa hyppäämään irtona maneesiin, ja sillä olikin ollut virtaa vaikka muille jakaa. Olin aivan hämmästynyt, kun pilkukas oli pomppinut valtavilla ilmavaroilla pienten esteiden yli, hauskaa sillä ainakin taisi olla. Tänään se saisi luvan käyttäytyä kiltisti alkeistunnilla.

      Harjauksen jälkeen palautin Pilkun karsinaansa ja jätin sen sinne odottelemaan tuntien alkua. Palasin hoitopaikalle siivoamaan omat jälkeni ja kävin viemässä ruunan harjat takaisin paikoilleen. Varustehuoneessa tarkistin suitsien ja satulan kunnon ja koska ne olivat kohtuullisen siistejä, päätin putsata ne vasta ensi kerralla. Karsinakin oli vasta siivotun näköinen, joten jäin vain oleskelemaan tyhjänpanttina talliin joksikin aikaa. Kohta alkeiskurssilaiset tulisivat ja silloin täytyisi mennä avustamaan Pilkun kanssa.

      Kotimatkallani päätin soittaa äidilleni varmistaakseni sunnuntain kuvausreissun. Kulkuni oli hieman hitaanpuoleista taluttaessani yhdellä kädellä pyörääni ja yrittäessäni pitää tallikassin pysymään olallani.
      “Hej” kuului puhelimen toisesta päästä muutaman sekunnin jälkeen. Naisääni oli hieman väsyneen kuuloinen.
      “Heiii..” aloitin rauhassa katsellen samalla ympärilleni, osaten ennakoida jo seuraavan kysymyksen.
      “Är du på stall?”
      “Mmh, joo, tulossa kotiin. Men mamma, på söndagen där är valmennus, jag vill gå ta som fotona” mutisin puhelimeen. Jäin jännittyneenä odottamaan äitini vastausta ja seisahduin hetkeksi aloilleni.
      “Sunnuntaina on kirkko.”
      “Jag vet. Sen jälkeen.”

      Äiti myöntyi, ja kyseli vielä tanssitreeneistäni. Kerroin meneväni lauantaina, jonka jälkeen pääsin lopettamaan puhelun. Katsahdin taakseni ennen kuin jatkoin matkaani ja päästin hiljaisen huokauksen huulteni raosta. Ainakin olin tullut hieman paremmalle tuulelle, hevosilla oli ihmeellinen vaikutus.

      //rehellisesti, kirjotin tätä sunnuntaista asti.. xD edelleenkään en oo oikein tyytyväinen, mutta julkasempa nyt kuitenkin 🙂

      • #50466 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Olipas tää kiva tarina ja näitä on mukava lukea!

      • #50468 Vastaa
        Alva Ainio
        Valvoja
        • Postauksia: 56
        • Koulutuksen tarpeessa

        Aurora on jotenkin niin sympaattisen kuulonen tyyppi! Sä kuvailit tota hoitohetkeä tosi hyvin ja mukavan yksityiskohtaisesti. Oli kans kiva miten toi tarinan nimi juons juurensa tonne tarinan loppuun.

      • #50469 Vastaa
        Niko
        Valvoja
        • Postauksia: 37
        • Koulutuksen tarpeessa

        Huomaa että tähän tarinaan on käytetty aikaa, tosi kivasti kuvailit kaikkea ääniä, säätä ja fiiliksiä. Uusia tarinoita odotellessa! 🤩

      • #50487 Vastaa
        Ruska
        Osallistuja
        • Postauksia: 19
        • Maitovarsa

        Komppaan kaikkia edellisiä kommentteja, helppoa ja mukavaa luettavaa!

        Jos käyttää tarinassa itselleen vierasta kieltä niin kannattaa olla ihan supertarkkana kielen oikeellisuudesta koska jo pari kämmiä yhdessä lauseessa voi tehdä sen, että on tosi vaikea ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Tän lauseen pointtia piti vähän metsästää:

        Men mamma, på söndagen där är valmennus, jag vill gå ta som fotona.

        ”Oikein” se menis näin (ja vieläkin kuulostaa siltä, että tää on ajateltu jollakin toisella kielellä):

        Men mamma, på söndag finns det en valmennus, jag vill gå och ta foton.

        Lisäks på stallet 🙂

        Kaiken kaikkiaan tosi kiva tarina, on kiva seurata Auroran ja Pilkun yhteistä taipaletta!

      • #50493 Vastaa
        Aurora Rosberg
        Osallistuja
        • Postauksia: 14
        • Maitovarsa

        ha joo, täytyy ens kerralla olla tarkempana.. :’D ajattelinkin, ettei kuulostanut ihan oikeelta. Kiitos korjauksista :D!

      • #50489 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva tarina!

      • #50523 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Joo oli kyllä kerrassaan mainiota luettavaa. Mulle toi ruotsi meni ihan yhtä täydestä kun Hallavan muissa tarinoissa kuullut saame ja hollantikin kun en ymmärrä yhtään 😀 Oon samaa mieltä muiden kanssa että kuvailit ympäristöä ja kaikkea tekemistä yksityiskohtaisesti. Saat 2hp

    • #50541 Vastaa
      Aurora Rosberg
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Minähän olin kovaa vauhtia saamassa runsaasti puolituttuja.

      Syystä tai toisesta minua oli alkanut ahdistamaan nyt myös tallille meno. Hallava oli hiljalleen alkanut käymään tutuksi ja pidin siitä kovasti, mutta minulla oli pieni joukkoon kuulumattomuuden tunne. Tiesin sen johtuvan vain itsestäni ja uskoin ihmisten olevan täällä mukavia, mutta tutustuminen oli vaikeaa. Olin vaihtanut muutaman sanan joidenkin kanssa ja aloin olla kärryillä tapahtumista sekä tiesin suurimmaksi osaksi ihmisten nimiä. Ehkä minäkin uskaltautuisin pian tekemään uusia tuttavuuksia..? Vieressäni seisovalle (lue: pyörivälle) Pilkulle olin kuitenkin ehtinyt avautumaan jo pariinkin otteeseen tänään harjaillessani ruunaa karsinassa. Poneille puhuminen oli vain niin terapeuttista ja tuli automaationa.

      Olin ehtinyt viettää pilkukkaan seurassa jo ainakin tunnin tänään, harjaillen sen irtokarvoja pois ja viettäen ihan vain aikaa sen kanssa. Ulkona oli kiva sää ja vähitellen alkoi olemaan jo lämmin, joka kohensi mielialaa huomattavasti. Hyvän sään kunniaksi päätin mennä kentälle korkkaamaan ensimmäisen ratsastukseni Pilkulla ja olinkin ehtinyt jo hakemaan ruunan sekä omat varusteet karsinan edustalle. Nappasin satulan telineestä astellen se käsivarsillani lähemmäs poniruunaa, joka väisti minua epäilevä katse silmissään. Talsin reippaasti ponin vierelle nostaen satulan kirjavan sään päälle ja liu’uttaen sen siitä paikoilleen. Korjasin satulan ja huovan asentoa alkaen kiinnittämään vyötä. Pilkku otti leveän asennon tapittaen suoraan eteensä kovin keskittyneenä pullistamaan vatsaansa, yrittäessäni saada vyötä tiukemmalle.
      “Hölmö, älä viitsi” hymähdin ruunalle saaden pujotettua soljen vastinhihnan läpi vaivatta. Poni näytti hieman pettyneeltä alkaessani suitsimaan sitä. Alkuun ruuna ei tahtonut ottaa kuolaimia vastaan ja nosti päätään ylös väistellen, mutta melko nopeasti olin kuitenkin kiinnittänyt viimeisenkin hihnan paikoilleen ja pääsin nappaamaan karsinan edestä oman kypäräni. Nappasin ohjat käsikynkkääni (mikä se on nimeltään haha..?) painaen kypärän päähäni ja vetäen vielä saappaideni vetoketjut kunnolla kiinni. Vielä hanskat käteen ja pääsin taluttamaan ruunan ulos tallista suunnaten kentälle päin.

      Tällä kertaa Pilkku seurasi kentälle asti pysähtymättä ja tuntui olevan kovin vireänä tänään. Kaarsin kentän keskelle johon pysäytin ponin, alkaen kiristämään vyötä ja laskien jalustimet alas. Mittasin käteni avulla jalustimet jotakuinkin sopiviksi ja ponnistin Pilkun selkään ollessani valmis. Ruuna oli lähteä altani heti ensimmäisillä sekunneilla ja jouduin hieman nykäisemään ohjista saadakseni sen pysähtymään. Ruuna ei millään meinannut pysyä paikoillaan säätäessäni vielä hieman jalustimia ja tarkistaen vyön kireyden, joten päästin sen liikkeelle heti kun olin valmis, ettei sen tarvitsisi tylsistyä enempää. Aloitimme alkukäynnit rauhallisesti tyhjällä kentällä Pilkun vilkuillessa ympärilleen.

      Käyntien jälkeen keräilin ohjat käsiini ja kokeilin ottaa ravia seuraavaksi. Pilkku lähti pohkeesta ravaamaan pää ylhäällä melko reipasta ja tikittävää ravia ja päädyin kääntämään voltille yrittäen saada ponia paremmin hallintaani. Kevensin ponin ravissa reippaasti ja tunnustelin miltä Pilkun ratsastaminen tuntui, oliko se reipas ja missä olivat oikeat nappulat. Ulkopuolisen silmissä ratsastus oli varmasti kovin huteran näköistä ponin vain puksuttaessa eteenpäin hupsun näköisenä ja istuntani kadotessa jonnekin teille tietämättömille. Aloin tekemään voltteja ja kiemurauria kontrolloidakseni ruunaa paremmin. Istahdin alas harjoitusraviin, johon Pilkku vastasi siirtymällä käyntiin. Kun sitten yritin siirtää ponin takaisin raviin, tiikerinkirjava ei suostunutkaan enää yhteistyöhön vaan pysähtyi kokonaan. Hieman suutani mutristaen käänsin ruunan päätä sisälle päin ja pyysin sitä napakammin liikkeelle. Tämä toimi, joten pääsin jatkamaan tehtävää harjoitusravissa joutuen kokoajan vahtaamaan ravin ylläpitämistä.

      Verryteltyäni ravissa molempiin suuntiin otin pienet välikäynnit, jonka jälkeen yritin ottaa Pilkkua taas avuilleni aikeinani kokeilla laukkaa. Nostin ensin ravin ja käänsin pääty-ympyrälle istuen alas harjoitusravissa ja asetin ponia sisään, jossa se oli hieman vastahakoinen. Osasin odottaa melko reipasta ja pomppuisaa askellajia ponin ollessa pienehkö ja ainakin tänään hieman hätäisen tuntuinen, joten varauduin tähän valmistellessani laukkaa. Annettuani laukka-avut Pilkku keksi pitää vähän omaa kivaa. Ruuna hypähti takajalkojensa varassa kokonaan ilmaan ja potkaisi sitten voimalla taaksepäin tehden kokoonsa nähden isohkon pukin, ja tämän jälkeen hypähti laukalle turpa kohti taivasta. Pukista hieman horjahtaen nappasin toisella kädelläni ponin harjasta kiinni pysyäkseni kyydissä, mutta tasapainon saatuani irrotin ja otin hieman rajumman pidätteen. Pilkku hieman heilautti päätään, mutta sain sen ohjattua takaisin ympyrälle josta se oli vauhdikkaasti karannut hetki sitten. Aloin saamaan enemmän tuntumaa poniin ja keskityin jonkin aikaa vain istumaan hieman etupainoisessa laukassa.

      En ratsastanut kovinkaan kauaa, mutta loppuaika meni vähän miten sattuu. Saimme ihan hyviäkin pätkiä, ja loppuraveissa Pilkku oli taipunut oikein nätisti tehdessäni loivaa kiemuraa. Muutamasti ruuna oli pukitellut ja riehunut, ja kerran se oli ottanut äkkilähdön kentän toiseen päähän, mutta muuten se oli ollut ihan kiltisti ja minä olin pysynyt selässä. Ensi kerralla ottaisin teemaksi yrittää saada ryhdikkäämpää ja hallitumpaa laukkaa, ja koska osasin nyt ehkä jo hieman ratsastaa Pilkkua, voisin vaatia siltä ja itseltäni enemmän.

      Törmäsin Aleksiin matkallamme talliin, ja pysähdyin hetkeksi kertomaan ratsastuksestamme. Mies naurahti Pilkun tempuille ja kehotti minua osallistumaan sillä tunnille. Ratsastustuntia olin itsekin ajatellut, joten se jäi pyörimään ajatuksiini vielä talliin astikin. Tallissa hoidin Pilkun huolellisesti pois ja vein varusteet paikoilleen, palaten vielä hetkeksi pilkukkaan karsinalle. Jäin katselemaan ponin puuhia vajoten ajatuksiini niin, etten kuullut askeleita.

      “Moi” kuulin viereltäni, ja hieman ääntä säpsähtäneenä käännyin katsomaan tulijaa. Tiesin puhujan olevan nimeltään Ruska. Kaikki muu olikin sitten pimennossa.
      “Moi” hymähdin hiljaisesti vastaukseksi ja kohotin kasvoilleni pienen varovaisen hymyn.
      “Mitä sä haaveilet?” poika naurahti hyväntuulisesti, ja sai minut naurahtamaan vaivaantuneena. Vilkaisin kaltereiden välistä Pilkkua joka oli kääntynyt ympäri välittämättä meistä.
      “Kunhan mietiskelen, tulin just ratsastamasta” totesin katsahtaen Ruskaa. Poika nyökähti pienesti ja katsahti myös Pilkkua.
      “No, jätän sut mietiskelemään. Pidä Pilkku kurissa” tuo vielä heitti ennen kuin katosi paikalta. Ehdin naurahtaa jälleen hieman epämääräisen kuuloisesti ja hiljaa huokaisten lähdin hakemaan tallituvasta tavaroitani. Hurja, lisää small talkeja uusien ihmisten kanssa. Minähän olin kovaa vauhtia saamassa runsaasti puolituttuja.

      • #50542 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Voi pilkku 😀 Toi kuulostaa just jotenkin semmoselta miltä eka ratsastus vois just olla uuden hevosen kanssa.

      • #50547 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Voin niin samaistua tuohon tunteeseen puolitutuista, kuvailit Auroran fiiliksiä niin hyvin. Tykkäsin kans ratsastuksen kuvailusta: just tollanen rasavilli se Pilkku on! Saat 2hp 1sp ja 2ep

Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Aurora & Pilkku

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: