Ciara & Valera

Foorumit Päiväkirjat Ciara & Valera

Luet parhaimillaan 20 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49440 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ciara Washington
      Valeran hoitaja

      Merkit:

      Pisteet
      Kouluratsastus: 12p
      Esteratsastus: 4p
      Maastoratsastus: 2p
      Hoito: 28p
      Sosiaalisuus: 11p
      Kilpailut:

      Tietoa Ciarasta
      – Ciara Veronica Washington
      – syntynyt 18.4.
      – Ikää nyt 18 vuotta!
      – Punertavat paksut ja kiharat hiukset
      – Suklaanruskeat silmät ja pisamia
      – 163cm pitkä
      – Omistaa punertavan kääpiövillakoira tytön Pollyn
      – Omistaa kaksi oranssia viittakuvioista kania, Alicia ja Cecilia.
      – Omistaa toisenkin koiran, oranssipilkullisen dalmatianpennun Mochin.
      – Vanhemmat lellivät vähän liikaakin..
      – Perheen ainoa lapsi
      – Aikoo vielä jonain päivänä valmistua eläinlääkäriksi
      – Muistuttaa erehdyttävästi Madelaine Petschia

      Ciara ihmisenä
      Ciara haluaa ihmisten ennemmin pelkäävän häntä kuin pitävän hänestä.
      Ulkonäkö saattaa erehdyttää pahasti ensitapaamisella. Ciara ei ole sisältä sitä hunajaa ja kermaa mitä saattaisi kuvitella, vaan sisällä piilee punainen piru. Moni erehtyykin tunkeutumaan neidin alueelle ja aloittamaan juttelun ihan väärillä sanoilla, silloin Ciara on ikuisesti katkera. Riitaa ei kannata haastaa, paitsi jos haluaa kunnon draamaa ja suunnilleen häädöt tallilta. Tallilaiset hyppelevät useinkin Ciaran pillin mukaan. Muuten Ciara on puhelias, sosiaalinen ja helposti muihin tutustuva nuori jolta ei virtaa puutu. Itsevarmuutta tytöltä löytyy ja usein talliporukassa Ciaralla juttua riittää. Hevosten kanssa Ciara kuitenkin eristäytyy omaan kuplaansa ja toimii hevosen kuin hevosen kanssa yhteistyössä. Ciara on myös vähän perfektionisti. Tai no ei ihan vähääkään vaan aika paljon perfektionisti. Jos tallissa on loimia telineissä vinossa ne on pakko aina korjata suoraksi. Yleensä Ciaran läsnäollessa Valera kiiltää puhtaana ja sen tavarat ovat nätisti paikoillaan. Ciara viihtyy kaikkien seurassa ja on erittäin positiivinen ihminen. Kuitenkin jos Ciaralle ryppyilee, takaisin tulee ja kunnolla, tyttö ei sanojansa säästele vaan sanoo asiat niinkuin ne on.

      Ciaran hevostaustaa
      Neljä vuotiaana kipinä hevosiin syttyi vanhempien viedessä hänet talutusratsastukseen. Siitä se sitten jatkuikin sukulaisten yksäritallilla pienen shetun selässä. Ciara kuulemma kehittyi jo pienenä huippu vauhtia ja pian minitunnit sukulaistenluona vaihdettiin ratsastuskoulun viikkotunteihin. Ratsastuskoulussa jossa Ciara kävi oli mahdollisuus myös omatoimisiin ratsastuksiin. Eräänä päivänä sitten Ciaran ratsastus päättyi ilman satulaa maastossa pahaan tippumiseen, josta hän kiidätettiinkin sairaalaan. Noh siitä sitten 12kk ratsastuskieltoa ja paluu takaisin selkään hieman epävarmana. Loppupelissä onnettomuus vahvisti Ciaran itsevarmuutta ja opetti tyttöä arvostamaan asioita mitä hänellä on. Kuitenkin vanhemmat (ja tietenkin minä) muutimme tänne Pronssijoelle isän yrityksen perässä ja löysin sitten tieni Hallavaan. Tätä päätöstä en kyllä kadu hetkeäkään!

      Ciaran ratsastuksesta
      Hevosten kanssa Ciara on todella pätevä ja taitava. Moni ihailee tytön taitoja hevosten kanssa, vaikka Ciara ei itse sitä välttämättä huomaakkaan. Ciara on tasavertaisesti koulu- sekä esteratsastaja. Yleensä tyttö kaipaa haastetta, jota Valerassa tosiaan on! Treeneissä Ciara hyppää ysikymppiä, mutta potentiaalia löytyisi korkeammillekin. Kouluun Ciaralla on viharakkaus suhde. Toisaalta koulu on ihanaa hyvä hevonen alla hyvän valmentajan vetämänä, mutta jos kenttää kierretään vain ympäri eri askellajeissa se ei oikein nappaa. Tehtiinpä tunnilla mitä tahansa pystyy Ciara keskittymään täydellisesti. Koulua mennään tällä hetkellä sellasella Helppo B-A tasolla.

      Ciaran ulkonäkö
      Punainen on Ciaran tavaramerkki, punaiset hiukset, punainen koira ja jopa punainen Valera! Ciaraa myös voisi luulla paljon nuoremmaksi mitä on. Usein häntä erehdytään luulemaan viisitoista vuotiaaksi yläkoululaiseksi, vaikka meneillään on lukio. Suklaanruskeilla silmillä punertava tukka liehuen kävelevä tyttö on tallilla kovin yleinen näky. Yleensä Ciaran tapaa Valeran karsinan lähettyvillä, maneesin reunalla tai hoitajien huoneessa muiden seurassa. Ratsastaessa tytöllä on vaatteet aina viimesenpäälle. Ciara on kirsikka kakun päällä. Päässä Charles Owenin glitter koristeltu kypärä, takkina keliin ja Valeran varusteväriin sopiva vaate, sekä mustat ratsastussaappaat. Ciara ei kuitenkaan halua olla mikään diiva, vaan käyttää vanhempien ostamia vaatteita… Tallitöissä kenkinä Niken lenkkarit ja muu vaatetus keliin sopivana. Yleensä jotain beigeä ja ruskeaa. Ciaran kaunis pisamainen naama talvella jää kaulahuivin ja pipon väliin. Tallilla usein mukana on tosiaan Polly,joka seuraa tyttöä joka paikkaan. Myös toinen koirista on paikassa kuin paikassa mukana. Talvella niilläkin ihanat villapuserot päällä Ciaran vaatteisiin sopivissa väreissä. <3

      Välit muihin

      Niko- Tallin kohuttu pari Ciaran kanssa. Ciara ja Niko välillä tappelevat kovaakin, sitten taas sovitaan ja ollaan ällösöpösti yhdessä.

      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 3 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 3 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 5 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 4 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 4 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 3 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 2 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 5 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 3 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 6 päivää, 15 tuntia sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 5 päivää, 19 tuntia sitten Ciara.
    • #26788 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      ”Vihdoin, vihdoin!” Ciara hihkaisee päästessään ulos lukiorakennuksesta. Tänään Ciaralla olisi luvassa se päivä kun hän pääsee tutustumaan uuteen talliin ja talliporukkaan. Ja tietenkin Valeraan. Tylsä bussimatka kuluu hitaasti. Selaan puhelintani ja tajuan sen, että Valeralla on tänään vapari ja vosin vaikka juoksuttaa tamman liinassa. Ensin kuitenkin menen kotiin ja haen rakkaan Pollyni. Tänään aion tehdä poikkeuksen ja jättää koulutehtävät illemmalle. En tosiaankaan tiedä kauanko tallilla menee, mutta haluan silti tallille pikaisesti. Tallille aion mennä pyörällä, sain juuri lahjaksi serkuiltani valkoisen jopon, sekä siihen korin, jossa yleensä mun pikku karvapallurani matkustaa.
      Puin Pollylle timantein koristellut beiget nahkaiset valjaat ja kaappasin oman takkini naulakosta. ”Sitten vaan menoksi” mietin mielessäni ja nostin Pollyn pyörän koriin johon olin laittanut oman kaulahuivini alle pehmusteeksi. Matkalla huomasin polun kääntyvän metsän läpi Hallavan suuntaan. En viitsinyt lähteä mihinkään metsään tarpomaan pyörän kanssa, kun en ollut varma meneekö polku oikeasti sinne minne luulen. Jatkoin matkaa asfalttitietä pitkin joka vaihtui pian hiekaksi. Talli näkyy pian mietin taas. Siinä, siinä se on! Hallava on oikeasti paljon isompi mitä antaa olettaa. Jätän pyörän kivisen rakennuksen seinää vasten ja kävelen koira kainalossa kohti aukinaisia tallin ovia. Hetken jo ehdin ihmetellä missä kaikki on, mutta tajuan, että hoitajienhuoneessa on varmasti ihmisiä. Astuin sisään ja eka sana minkä kuulin oli ihan basic ”Moi”. Ainakin täällä Hallavassa ihmisillä on käytöstavat, kun taas entisessä ratsastuskoulussani muut vain tuijotteli. Erotin joukosta oranssihtava tukkaisen aika söpön näköisen pojan kauniilla sinisillä silmillä 😉 Jäin tuijottamaan poikaa. Yhtäkkiä hänen suustaan kuuluu ”Kukas sie oot?” Jään hetkeksi hiljaiseksi ja saan suustani ulos vain ”Aa, siis häh, minä vai? Aa juu oon Ciara, Valeran uus hoitaja.” Sitten kuulen taas siltä ylisöpöltä pojalta vastaukseski ”Mä oon Nio, Fonzien hoitaja, tervetuloa Hallavaan. Kukas toi pikkutyyppi on?” Silloin hymy nousee kasvoilleni ja vastaan iloisesti polly, mun oma vaavini.” ja katson taas Nioa päin. Tunnen oloni tyhmäksi kuin vaan ympärilläni olevat muut ihmiset katsovat mua. ”Esittelenkö sulle paikkoja?” kuuluu taas Nion suusta ja silloin punastun totaalisesti ja kestää hetki vastata ”Juu, esittele vaan”. Sitten lasken Pollyn alas ja se iloisesti tervehtii kaikki ihmiset siinä huoneessa. Kävelen Nion perässä pois huoneesta Polly seuraten minua. Ensin Nio esittelee hevosten karsinat ja hevoset. Aloitamme poneista, ”Tässä on Pilkku, tässä Fonzie jota mä hoidan, tässä sitten …” Sitten saavumme Valeran karsinan eteen. Valera seisoo karsinassa prse karsinan oveen päin, mutta kääntyy kun Nio sanoo maiskuttaen Valera. Ihailen hevosta silmät suurina. Sen karva on yhtä punainen kuin villakoirani turkki ja hiukseni. ”Se sopii varmasti mulle täydellisesti” mietin. Avaan karsinan oven, ja yritän ojentaa Valeralle lakritsiheppanamia. Silloin se purasee kättäni ja tiuskasen ”Ai” , silloin alamme nauraa Nion kanssa ja hän kertoo, että se on perus Valeraa 😀 Siitä jatkamme karsinakäytävän loppuun ja siirrymme varustehuoneeseen. Ihailen kiiltäviä, hyvin hoidettuja varusteita ja kirkkaan värisiä huopia. ”Mulla ei taidakkaan olla kauheesti käyttöä mun perfektionismille täällä” sanon naurahtaen. ”Mhh” naurahtaa myös Nio. Käymme läpi myös rehuhuoneen ja siitä siirrymme ulos. ”Tuolla on maneesi” Nio näyttää. ”Se on iso” vastaan. jatkamme kohti kenttää, jossa on parit esteet. ”Eikai tossa oo koko estekalustoa” kysyn tyhmänä, johon vastaus kuuluu ”Ei tietenkään, esteet on maneesissa.” Kävelemme vielä maneesin läpi jossa joku ratsastaa vaalealla hevosella. Sillä on kaunis sydämen muotoinen merkki kaulassa. ”Se on Oreo” kuuluu iloinen ääni taas Nion suusta. Palaamme takaisin talliin johon jäämme hengailemaan. En tänään enää ehdi Valeraa kunnolla juoksuttaa, kun on jo niin myöhä. Haluan kuitenkin liikuttaa Valeran jotenkin ja otan riimun karsinan edessä olevasta naulakosta, harjaan ja puhdistan kaviot ja menen kävelyttämään sen puoleksi tunniksi maneesiin. Siellä tamma kävelee kuitenkin nätisti ja rentona. Kehun tammaa ja talutan sen talliin. Sanon heipat Valeralle ja muille tallilla olijoille, sekä erikseen vielä Niolle. Kotimatkan mulla on ajatukset Niossa. Mietin kuinka söpö se pisamanaamainen sinisilmäinen poika oli. Sitten saavunkin uuden omakotitalomme pihaan ja laitan pyörän parkkiin terassin lähelle. Kaappaan Pollyn kainaloon ja avaan ulkooven. Ja taas tylsä lukioelämä kutsuu 😉

    • #27100 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tänään heräsinkin jo aikaisin, siis todella aikaisin tarkoituksena piipahtaa tallilla ennen koulun alkua. Tänään olisi erityinen koulupäivä kun koulu alkaisi vasta yhdeltätoista. Heräsin jo kuudelta ja olin seitsemältä valmis lähtemään tallille päin. Matka kestäisi noin viisitoista minuuttia pyörällä. Tällä kertaa Pollya en ota mukaan, vaan se saisi jäädä nukkumaan. Käyn varmaan vielä lisäksi koulun jälkeen tallilla.
      Tällä kertaa aion oikaista metsäpolkua pitkin. Ajan kovaa polkua joka kiemurtelee alas rinnettä. Pian näenkin jo hiekkatien ja sen päässä tallirakennuksen. huurteinen maa kimmaltelee allani kun ajan pyörälläni tallin pihaan. Tallityöntekijä taluttaa poneja tarhaan. Tallilla ei luultavasti ole muita niin voin vaikka siivoilla karsinoita ja lakaista käytäviä. Samalla mielessäni loksahtaa ajatus TET-viikostamme. Mihin menisin töihin? Pro idea, tuun tietenkin tallille töihin! Siitä pitää kyllä kysästä Aleksilta… Se ois jo ensi viikolla! Noh, katotaan mitä se ajattelee asiasta. Sais ainakin olla tallilla 24/7 viikon ajan.
      Aloitin siivoamalla Valeran karsinaa. Vaalean beige kaulahuivini aina valahti tielle, joten ripustin sen karsinan ulkopuolella olevaan loimitelineeseen. ”Ai sä oot täällä?” pelästyn kun ääni kuuluu käytävältä. ”Juu, tulin käymään ennen koulun alkua” vastaan. ”Kiva että sulla intoa riittää” vastaa ääni, sitten tajuan se on Aleksi! ”Oisko mahollista tulla tänne ensiviikoksi TET:tiin?” kysyn vähän hermostuneella äänellä. ”Nooh, mietin asiaa” vastaa Aleksi hymyillen. Kun olen puhdistanut Valeran karsinan, niin viikkaan loimet telineessä uudelleen. Pesen vielä suojat tallin vesiboksissa ja silloin joku tökkäisee minua. Hätkähdän mutta pian tajuan, että se on tallikissa. Valeralla ei käytetä paljoa suojia, joten uskon että ne pysyvät puhtaina pidempään. Pesen ne siksi oikein kunnolla, ja vaikka niitä käytettäisiinkin paljon niin kyllä mä niitä jaksan pestä. Vien suojat paikoilleen ja otan harjan käteen. Alan lakaista käytävää ja aika kuluu todella nopeasti. Yhtäkkiä huomaan kellon lolevan jo puoli kymmenen. Harjaan vielä Valeran huovan ja pesen kuolaimet uudelleen, kun niihin olui jäänyt vähän likaa. Jään koukkuun suitsien pesuun ja pesen koko suitset satulasaippualla ja rasvaan ne. Lopputulos on se, että käteni ja vaatteeni ovat rasvaiset ja likaiset,sekä myöhästyn koulusta, mutta Valeran karsina ja tavarat ovat putipuhtaat. Myös käytävä on siisti. Tallityöntekijät olisivat tehneet tämän työn joka tapauksessa, mutta ainakin sain tekemistä. Lähden tallilta kiiruhtaen kotiin, vaikka tiedän, että olen kuitenkin myöhässä koulusta. Nyt vain toivotaan Aleksilta vastausta TET:tiin liittyen. 🙂

      Tolla Tetillä tarkotan nyt sellasta, että ensiviikolla kirjoitan joka päivä tarinan mitä teen tallilla tallitöinä ja mun hahmo on niinku tetissä tallilla 😀 Jos käy

    • #27167 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Saavun tallille raskas koulupäivä takana päin. Olen käynyt välissä kotona ottamassa Pollyn mukaan. Rutistan Pollya sylissäni ja astun kyynel poskella sisään talliin. Kävelen reippaasti kohti Valeran karsinaa ja koitan ryhdistäytyä. Huomaan Valeran karsinassa katsomassa minuun päin, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Lämmin tunne kasvaa sisälläni ja lasken Pollyn maahan. Koirani alkaa haukkua. Herään taas todellisuuteen kun Valera hätkähtää Pollyn räksytystä. Silloin poskilleni valuu viimeiset kyyneleet ja päätän mennä puhdistamaan Valeran harjoja. Valeran harjat ovat kauheassa kunnossa ja saan niistä mielestäni puhtaammat. Mietin päivän tapahtumia. Aamulla kaikki oli hyvin, olin reippaana tallilla, mutta koulussa. Sisään satulahuoneeseen astuessani muistan kaiken, kaikki haukkumanimet päivän aikana, kaikki tönimiset. ”Lehmä”, ”idiootti”, ”Sun ei pitäis olla täällä vaan maatilalla töissä”, ”Missäs maalla sä oot kasvanu, heinähattu”. Päälläni oli ollut uusi beige HH toppatakki ja rusehtava kaulahuivi, sekä luonnonvalkoinen pipo. Olin vaihtanut ne tallilta tullessani, ennen kouluun lähtöä. Ainoa hyvä asia jonka koulussa kuulin oli ”vauva”, ilman etuliitettä ”paskainen”… Menin puhdistamaan Valeran jalustimet. Ne olivat valmiiksi jo kivan puhtaat, mutta hinkkasin niistä vielä loputkin hiekat pois. Kun sain ajatukset pois koulupäivästä, tuli mieleeni muutakin. Mietin kuinka upea matka meillä Valeran kanssa tulisi olemaan ja kuinka saisimme yhteyden toisiimme. Olin saanut kaikki pahimmat ajatukset päästäni pois, mutta silti kaipasin jotain ihmistä jolle voisin puhua. Kaikki ystäväni olivat vanhassa asuinkaupungissani, en ollut ehtinyt tustustua vielä kauheasti tallin muihin ihmisiin kuin Nioon, ja koulussa minua vihattiin. Jos puhuisin asiasta kotona vanhemmat pitäisivät minua tyhmänä. He olettavat, että olen lukiossakin koulun suosituin tyttö, en, en ole.
      Kävelen tallikäytävää pitkin kohti ulko-ovea. Päätän lähteä maneesiin katsomaan ratsastaako joku siellä. Huikkaan pari kertaa Pollyn nimeä, kunnes koira tulee luokseni. Kävelen maneesille päin ja päätän sittenkin poiketa Pilkun tarhan kautta. Käyn silittämässä ponia ja räpsäsen parit kuvat Pilkusta samalla testaten uuden iPhoneni kameraa. Päätän ottaa vielä Pollystakin parit kuvat kauniilla syksyisellä taustalla, sitten jatkan matkaani maneesiin. Avaan maneesin natisevat liukuovet raolleen, jotta mahdun sisään. Maneesissa on ratsastamassa Emily, tai ainakin luultavasti se on Emily Mollyn kanssa. Yritän sanoa reippaalla äänellä ”moi”, mutta joudun toistamaan saman uudelleen. ”Moikka” kuuluu vastaukseksi. Vastaan reippaasti ”Oot varmaan Emily, mä oon Ciara, Valeran uus hoitaja”. Emily vastaa myös reippaasti ”juu, oon Emily! Kuulin susta eilen” silloin Emily pysäyttää Mollyn eteeni ja jää katsomaan Pollya. ”Ja hän on varmaan Polly” kysyy Emily ja vastaan hymyillen ”kyllä”, sitten jäämme juttelemaan maneesiin ennen tuntien alkamista.

    • #30841 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Lähdin takaisin tallille päin. Nyt Polly saisi jäädä kotiin lepäämään, kun viimeksi sen tallioleilusta ei tullut mitään. Tänään olisi Valeralla vuorossa juoksutus. Pääsisin ekaa kertaa kunnolla katselemaan hepan liikkeitä ja tutustumaan Valeraan paremmin!
      Saavun tallille neljän aikoihin. Lähden hakemaan Valtsukkaa tarhasta kun oon saanu heitettyä kamat sen karsinan eteen ja haettua harjakorin, sekä suitset siihen samaan paikkaan. Kävelen tallin hiekkaista pihaa pitkin kohti Valeran tarhaa. Valera katselee minua kauniilla suklaanruskeilla silmillänsä. Kaunis punertava karva hohtaa sade kuurojen välisessä auringonpaisteessa. Nostan Valeran riimun aidantolpasta ja otan Valeran mukaani talliin. Tamman kaviot kopisevat kovaa betonilattiaa vasten. Ensimmäistä kertaa Hallavassa tunnen oloni erittäin kotoisaksi. Käännän hevosen karsinassa ja sidon narun vetosolmulla kiinni karsinan kalteria vasten. Haen harjakorista Magick brushin ja aloitan Valeran mutaisten jalkojen harjaamisen. Otan loimen pois vasta harjattuani jalat, jotta se ehtisi kuivua vähän aikaa, ettei se olisi täynnä pölyä ja kuiviketta. Loimen alla ollut karva kiiltää puhtautta. Se ei ole mutainen, toisin kuin hevosen jalat ja häntä. Taas tulee se hetki kun halaan tammaa kovin ja hymyilen sitä kuinka ihana se on. Sitä tunnetta ei voi oikeastaan sanoilla kuvailla. Siinä on sekoittuneena ylpeyttä, ihastusta, ”rakkautta” ja kaikkea siltä väliltä. Valera näykkäisee kättäni, kuin haluaisi minun lopettavan. Ja kyllä se varmaan haluaakin kun ei oiken tää läheisyys ole sen juttu. Jatkan Valeran kuntoon laittamista ja harjaan hevosen loppuun. Puhdistan kaviot vaaleanpunaisella kaviokoukulla ja Valera yrittää potkia. Käsken hevosta napakasti lopettamaan, mutta se yrittää jatkaa. Puhdistan loputkin kaviot reippaasti ja puen suitset päähän.
      Maneesissa ei ole muita. Valera seisoo nätisti paikallaan ja yrittää hirnuskella onko muita paikalla. Vaihdan riimunnarun juoksutusliinaan ja kävelytän ensin heppaa ympäri maneesia lyhyellä liinalla. Menen maneesin toiseen päätyyn ja haen juoksutusraipan penkin päältä. Siirryn keskemmälle ja aloitan perus käppäilyillä. Valtsukka haluisi kovin jo liikkua, mutta pidän sen vielä hidas tempoisena. Valera liikkuu puhtaana ja kauneilla askeleilla varustettuna. Kyllä siitä huomaa kuinka tasokas ja upea hevonen se on. Pyydän Valeraa siirtymään raville. Hevonen siirtyy raviin upeasti ja puhtaasti. Tammassa ei ole vielä mitään moitittavaa! Valera ravaa viisi kierrosta tässä suunnassa ja sitten vaihdamme suunnan. Otan tamman käyntiin ja pysäytän sen. Se liikkuu kuin ajatuksen voimalla. Vaihdan liinan toiselle puolelle ja jatkamme taas käynneillä ja otamme ravia. Ravissa joudun hieman tammaa hoputtamaan, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Aloitamme laukannostot. Laukka nousee Valeralla taitavasti ja se myös pyörii hyvin. Huomaan myös kuinka Valera kulkee enemmän muodossa ja panostaan liikkeihinsä. Yhtäkkiä tamma pukittaa ja pomppii laukassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta se vaan sekosi. Otan Valeran käyntiin ja taputan kaulalle, jos vaikka se olisi säikähtänyt jotain. Otan vielä uudestaan laukkaa tähän suuntaan ja silloin ei ongelmia. Vaihdamme taas suuntaa ja otamme vielä tässä suunnassa laukat. Pikkuhiljaa alamme lopettelemaan ja silitän heppaa tyytyväisenä. Kävelemme vielä pari kierrosta ja siitä sitten lähdemmekin talliin päin.

    • #37972 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tallin punainen maneesi erottuu valkoisten hankien keskeltä. Polly juoksee edelläni kun kävelen itse mahdollisimman reippaasti. En ymmärrä miksi tolla koiralla on aina kiire?! Tällä kertaa olimme taas tuttuun tapaan pukeutuneet molemmat beigeen sävyyn. Mukanani oli myös Valeralle ostamani shampanjan värinen huopa ja samaa sarjaa oleva Equestrian stokholmin korvahuppu HIHS:sistä. Siihen oli sit menny mun parin kuukauden viikkorahat.. No ei kyl mä sieltä itellenikin sain mukaan yhen takin talveksi 😀
      Tallikissa oli tuttuun tapaan tallissa istumassa ja katselemassa maailmanmenoa. Pitkään aikaan en oo käynyt tallilla joten oli ihan pakko käydä silittämässä sitä. Siitä sitten pingoinkin kohti Valeran tarhaa jossa tamma seisoi. Kaunis punainen tamma seisoi tarhassa kuin patsas. Astuin tarhan portista sisään ja menin rapsuttelemaan ihanaa punaturkkista jättiläistä. Valera näköjään osotti mieltään näykkimällä ja maata kaapimalla mutta en siitä kuitenkaan triggeröitynyt. Ymmärrän Valeraa enkä ala raivoamaan sille potkimisesta vaan yritän aina parhaani mukaan reippaasti käskeä ja kieltää huonon käytöksen.
      Hevosilla oli vielä tarhausaika niin päätimpä sitten lähteä takaisin talliinpäin vaihtamaan huopaa Valeran satulaan. Kaikki ES:n huovan joskus omistaneet tietävät sen ihanan tunteen kun sen muovin saa ottaa pois siitä kyltin päältä! Vaihdoin huovan uuteen ja vein vanhan huovan yleiseen varuste kaappiin. Valeralla ei ratsasta ketkään aloittelijat, joiden mutaiset jalat hipovat huovan reunoja, joten päätoin jättää huovan Valeralle muidenkin käyttöön. Tän huovan ja korvahupun arvo oli sen verran korkea, että aion puhdistaa sen aina kun näyttää likaiselta ym. Koska uskon sen kestävän sillä tavalla pidempää.
      Olin tallilla sen verran aikaisin, että montaa ihmistä ei näkynyt. Ainoastaan Ohto lakaisemassa käytäviä. Päätin sitten lähteä takaisin kotiin moikattuani Valeraa vielä kerran. Mutta missä Polly? En ollut koskaan hävittänyt sitä eikä se oo koskaan karannut, mutta nyt en löytänyt sitä mistään. Kävin katselemassa olisiko se maneesissa, mutta ei. Käväisin vielä tallissa ja hoitajienhuoneessa jossa se ei myöskään ollut. Yht’äkkiä se ilmestyy kuin tyhjästä. Luminen pallo juoksee tallin ovista sisään. Ilmeisesti Polly oli lähtenyt jonkun jäniksen tai muun eläimen perään kun ei tällä kertaa mulla remmissä ollut ja muutenkin aika uusi talli. Menin sitten vielä kerran sanomaan heipat rakkaalle Valeralle ja lähdin vaeltamaan kotiinpäin. Valera on nyt jo tullut mulle aivan liian tärkeäksi ja mä olen hokenut tätä jo aivan liian kauan.

    • #38642 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Valera. Elämäni hevonen. Siinä se oli. Ei sitä paremmin tarvitse kuvailla. Yhdellä hevosella voi oikeasti olla elämässä todella suuri merkitys. En ole edes tuon hevosen selässä vielä käynyt, mutta silti se on täydellinen just tuollaisena. Tätä asiaa oon taas tässä eilisestä asti hokenut ja kadun sitä, että en ole tallilla vähään aikaan käynyt. Halloween olisi pian ja olin suunnitellut meille asun. punaista kangasta ja vähän sormivärimaaleja. Sillä me pärjättäis pukuratsastuksessa! Mulla on niin suuri luotto tohon hevoseen tällä hetkellä, että aion tänään jo kokeilla pukua sille. Maalia en todellakaan oo vielä Valtsukkaan tunkemassa.

      Tallin pihaan iso Ikean kassi mukanani saapuessani talli pilkotti pihan toisella puolella. Kävelin kohti tallia lumi jalkojen alla narskuen. Tallin ovien molemmin puolin oli tehty kurpitsalyhdyt, tulta niissä ei vielä sisällä ollut. Myös sisällä tallissa oli jo koristelut valmiit. Tallin ihana tuoksu ja lämmin ilma olivat vastassa talliin astuessa. Hevosista suurin osa oli karsinoissa ja kipitinkin heti moikkaamaan Valeraa. “Heii” kuiskaan hellällä äänellä ja Valera katsoo tulijaa ihmetellen. Avaan karsinan oven ja annan yhden heppanamin tammalle. Kauaa en ehdi Valeraa hellitellä, kun ilmeisesti Elina tulee moikkaamaan. “Moikka, oot varmaan se Valeran uus hoitaja?”, yritän reippaasti vastata jotain ja tuloksena on taas sekalainen “aa, juu, minä vai, siis joo!” … Naurahdan hieman ja en edes kerkeä kysymään kun jo kuuluu “Mie oon Elina, Cellen hoitaja.” “Oih, Celle on kyllä upea! Ja juu, en mä kyllä kovin uus oo” naurahdan taas takaisin.
      Keskustelumme jatkuu jonkin aikaa, kunnes Nio liittyy seuraamme. Kasvoni taas alkavat punertaa ja yritän pidätellä hymyä ja näyttää jotenkuten normaalilta. “Moi” Nio moikkaa ihanalla äänellään. “Moikka” hymyilen ja vastaan. “Ootteko koskaan miettiny, että jos hevonen ei lastaudu sitä ei voida pölliä”. Näistä kuuluisista huonoista vitseistä Nio on just tunnettu..

      Kun keskustelumme oli saatu päätökseen aloitin puhdistamaan Valeran harjakoria. Punaista, pinkkiä, vihreää ja sinistä. Tässä oli tää Valeran harjojen värimaailma. Ja tietenkin tää upea lila harjakori.. Laitoin kaikki harjat vesiämpäriin likoamaan ja lähdin itse takaisin Valeran luokse kokeilemaan Halloweenin asua. Nostan varovasti punaisen viitan Valeran perseen päälle ja liuùtin paikoilleen. Täysin sopiva! Otin viitan pois ja lähdin kaapeille etsimään punaista huopaa, korvahuppua ja pinteleitä. Pakko oli mennä riskillä, kun en todellakaan ollut varma löytyykö kaapeista punaisia tavaroita. Itselle oli jo punainen paita tiedossa, mutta hevoselle pitäisi nuo kamat löytää. Avaan yleisen kaapin jossa oli heti ensimmäisenä vastassa kori täynnä eri korvahuppuja. Vaaleanpunainen pony, punainen cob, sininen pony, punainen full. Löytyi, sitten huopa ja pintelit. Huovat olivat pinossa omassa hyllyssään. Nopeasti löytyi punainen full huopa joka oli aika siisti. Pinteleitä oli myös yhdessä hyllyssä aikas paljon. Jouduin värikästä pintelikasaa vähän kaivelemaan, mutta lopulta löytyi nekin. Vähän eri sävyiset kuin huopa ja korvahuppu, mutta kelpaa. Jatkoin matkaani takasin Valeran luokse. Karsinan ovi oli raollaan. Olin varmana laittanut sen kiinni! Kai täällä tallissa kummittelee jo nyt.. Nostin sinisestä kassistani hapsuin koristellun “rintaremmin”. Hieman oli tullut tylsää kotona, niin olimpa sitten päättänyt kaivaa kaapistani vanhan ompelukoneen ja kankaat, sekä langat. Lopputulos oli siisti vaikka itse sanonkin =D Kokeilin koristerintaremmiä Valeralle. Vähän se oli nafti, mutta kelpaa yhdessä pukuratsastuksessa.

      Kaikki tavarat sovitettuani ja valmiiksi kasattuani, sekä harjat kuivattuani päätimpä sitten suunnata kotia kohti kertaamaan tämän päivän luennon muistiinpanoja.

    • #40043 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Kävelen kohti maneesia Valera perässä köpötellen. Pysähdyn hetkeksi nappaamaan parit kuvat tammasta jota koristaa kaunis uusi korvahuppu ja huopa kiillotettuineen nahkavarusteineen. Parit kuvat napattuani jatkan matkaa kohti avoimia maneesin ovia, jossa vielä koulutuntilaiset ovat kävelemässä loppukäyntejään. Valera katselee tuttuun tapaan ympärilleen varautuneena korvat hörössä. ”Moikka” huikkaisen kaarrossa alas selästä laskeutuville tuntilaisille. Talutan itsekin Valeran kaartoon siististi muiden ratsukoiden väliin. Nostan ohjat kaulalle ja vedän hanskat käsiini. Lasken Valeran jalustimet molemmin puolin alas ja nousen selkään. Kiristän vielä satulavyön selästäkäsin. Kävelen uralle ja yritän vielä venytellä ranteitani. Valera vaikuttaa ainakin vielä toistaiseksi todella rennolta. Jossain kohtaa alan keräämään ohjia tuntumalle ja ottamaan reippaampaa käyntiä. Teen joka kulmaan pysähdykset ja pitkille sivuille voltteja kaksi kappaletta. Yritän saada Valeran mahdollisimman paljon kuulolle ja asettumaan oikeisiin suuntiin. Käynnissä hevonen yrittää kiskoa päätään pois tuntumalta ja joudun todella pitämään ohjista kiinni jotta se ei vetäisi niitä käsistäni.

      Siirryn seuraavalla pitkälläsivulla raviin. Ravissa Valera keskittyy työskentelyyn koko ajan enemmän ja enemmän. Askeleet ovat niin isot, että harjoitusravissa on todella vaikea istua. Siirrän Valeran aina lyhyillä sivuilla käyntiin ja jatkan taas ravia pitkillä sivuilla. Otan lopulta taas käyntiä ja annan pitkät ohjat hetkeksi.

      Kun olen saanut ohjat kerättyä takaisin päätän aloittaa laukan nostot. Otan pienen pidätteen ja annan laukkapohkeet. Valera nostaa laukan hieman hutiloiden, mutta kuitenkin. Hieman on pikku Valtsukalla ylienergiaa ja sen huomaa. Jos en kääntelisi tammaa ympyröille se kiitäisi täysiä ympäri maneesia. Mutta sitten yht’äkkiä ei sitten liikutakkaan laukassa eteen ollenkaan. Valera liikku upeasti vain jos sitä osaa ratsastaa oikein. Yllä pitää pitää koko ajan sama tahti jotta se ei tee mitä haluaa. Nyt se sitten päätti siirtyä raviin ilman mitään syytä. Otan käyntiin ja nostan uuden laukan. Nyt se sitten taas liikku ihan normaalisti. Tällä kerralla pidän laukan yllä saman tahtisena ja käännän ympyröitäkin hallitusti ja säästeliäästi. Kun olen riittävästi laukkaillut molemmissa suunnissa siirrän kevyeen raviin ja annan Valeran ravailla pitkillä ohjilla. En olis ikinä uskonut, että oon jossain vaiheessa näin täydellisen hevosen hoitaja. Tamman punainen harja lepatti ravin tahdissa kun suunnittelin jo seuraavaa tallilla käyntiä. <3

    • #49396 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Valera seisoi kauniisti karsinassaan loimi tosella puolen roikkuen. Heitin tavarani hoitajienhuoneeseen ja lähdin rapsuttelemaan punaista budjonny tammaa. Aikani oli mennyt kotona kuuteen kaniin, joille olisi vielä koti hakusessa. Samalla muistin ilmoituksen jonka kiinnittäisin ilmoitustaululle. Siinä mainittiin leijonaluppa-risteytys kaninpoikasista joille pitäisi löytyä koti. Lopussa luki vielä puhelinnumeroni.

      Lähdin takaisin hoitajien huoneeseen hakemaan lappua. Jonkin aikaa ratsastuskassiani kaiveltua ilmoitus tuli vastaan. Hieman rypistynyttä lappua lähdin viemään ilmoitustaululle. Olo oli sen jälkeen hieman haikea, olin niihin sen verran tykästynyt, vaikka oli tämä uusien kotien etsiminen parempi vaihtoehto. Itselleni jäisi kuitenkin ihana tyttö kaksikko, Alicia ja Cecilia. Toivottavasti näille neljälle löytyisi rakastava koti. ”Moikka”, joku huikkaa. ”Moi” vastaan reippaasti. ”Mitäs sie?” kysyy Aleksi joka juuri asteli talliin sisään. ”Mun pitäis löytää koti kolmelle kanille, ovat kaikki vielä pikkusia”, ”Oi, onko vielä kukaan kysellyt?” Aleksi kysyy yllättyneenä. ”Ei oo” vaikerran epätoivoisena… ”Eiks tallilla oo se vanha varasto tai puuvaja mikälie tyhjillään?” kysyn hieman parempi toivo yllä. ”Onhan se, mitäs siitä?”, ”Että, siis, juuh, että voisko sinne ottaa nää kanit? Olis kiva jos pääsis kaikki samaan kotiin ja täällä varmaan ois kiva olla muitakin kotieläimiä. Voisin itse tulla hoitamaan ja laittaa sen paikan kuntoon! Saatte ihan ilmaseksi, kun koti on tosiaan hintaa tärkeempi. On muutenkin tosi helppoja hoitaa ja monet pikkuratsastajat varmaan tykkäis käydä silittelemässä :D”, selitin vähän vaivaantuneena ja innoissaan. ”Voin miettiä asiaa tarkemmin vielä. Onks sulla kiire etsiä kodit niille?” kysyy Aleksi hieman mietteliäs ilme kasvoillaan. ”Kyllähän tässä aika kiire tulee, kun ennen joulua pitäs koti saaha” taas epätoivoisesti vaikerran. ”Noh, lupaan miettiä asiaa” Aleksi hymyilee ”Voisit muuten mennä tänään Valeran kanssa puomeja” Aleksi vielä huikkaa perään”

      Menen hieman paremmalla mielellä takaisin Valeran luokse ja alan riisumaan loimea. Viikkaan loimen telineeseen ja menen hakemaan harjakorin, sekä suitset ja satulan. Tuntuu oudolta olla tallilla taas ilman Pollya joka kipittää mukana joka paikkaan. Fonzien karsinan ohi kävellessäni olo muuttuu taas hieman haikeaksi. Fonzie ja osa muista poneista on lähdössä täältä, mutta onneksi uusia tulee tilalle. Silti se ei ole sama asia. Aina niin iloinen Fonzie ei kohta enää seiso tuolla paikalla. Toivottavasti Fonzie ja muut ponit pääsevät parhaaseen mahdolliseen kotiin. Kun pääsen vihdoin Valeran karsinalle takaisin Valera potkii seinää kyllästyneen oloisena. Avaan karsinan ja menen sisään riimu kainalossa. ”Hei jättiläinen” kuiskaan samalla namin antaessani ja pujotan riimun Valeran päähän. Alan harjata paksua talvikarvaa, joka pitäisi klipata jokin päivä. Joudun vaihtamaan harjaa kovempaan versioon, kun ei pehmeällä pölyharjalla oikein saa tuotettua tulosta.

      Kun Valera on saatu harjattua ja suojat laitettua nostan satulan selkään. Valera kuopaisee maata ja yrittää näykkäistä. Komennan kerran napakasti tammaa ja se tajuaa lopettaa porsastelun yllättävän nopeasti. Kiristän reippaasti satulavyön ja nostan maasta kypäräni ja ruskean kaulahuivini. Kiedon kaulahuivin kaulaan ja laitan Charles Owenin kypärän päähäni. Nappaan suitset naulkakosta ja laitan ne hieman vastustelevalle Valeralle päähän. Pian olemmekin jo valmiita matkaamaan kenttää kohti. Kentällä oli juuri sopivasti parit puomit joita tultaisiin sitten Valeran kanssa. Talutin Valeraa parikierrosta maastakäsin ja sitten astelimme kentän keskellä olvan penkin viereen josta voisi nousta selkään.

      Selkään päästyäni aloitimme vain taivuttelulla ja pysähdyksillä. Valera tuntui tosi kivalta ja otti pidätteet hyvin vastaan. Myös pohjeavut meni perille mukavasti. Jonkin aikaa käveltyämme siirryin raviin. Vaihdoin useasti suuntaa poikkihalkaisijalla ja suoristelin tammaa. Ravissa Valeran vauhti kiihtyi välillä ja sitä joutui kokoamaan paljon. myös askeleet lössähtivät välillä todella epätasaisiksi ja pitkiksi. Otin kokonaan käyntiin heti kun olimme saaneet hyvän pätkän, jotta voisimme lopetella hyvään. Taputin Valeraa kaulalle ja annoin hetkeksi pitkät ohjat. Vaihdoin pikaisesti suuntaa ja siirryin taas hillittyyn raviin ohjat takaisin keräämisen jälkeen. Tässä suunnassa Valera liikkui kivasti eteen ja askel oli rauhallinen. Pääkin pysyi alhaalla ja saatiin tehtyä myös temponmuutoksia ilman turhaa säätöä. Sen jälkeen aloitin tulemaan puomeja. Käänsin Valeran uran sisäpuolelle ja suuntasin kohti puomeja. Joudoin paljon pitämään ulkopohkeella vastaan ettei tamma valuisi liikaa ulospäin. Tamma kuitenkin nosteli hienosti jalkojansa vaikka vauhti kiihtyi paljon puomeilla. Tulimme vielä uudestaan ja sitten vaihdoimmekin taas suuntaa. Valera tuli hieman vinona puomeille ja yritin korjata sitä istunnalla ja pohjeavuilla. Puomien jälkeen päätin nostaa laukan. Annoin aluksi Valeran päästellä höyryjä ja laukkailla kenttää ympäri niin kovaa kuin kintuista pääsee ja se oli kirjaimellisesti kova vauhti. Onneksi kenttä oli sentään niin pieni ettei siihen mahtunut mitkään kiitolaukka-askeleet. Siitä rupesin kääntämään Valeraa ympyröille ja hidastamaan vauhtia. Kokosin laukan tasaiseksi ja laukkailin vielä vähän aikaa. Sitten vaihdoin ravin kautta käyntiin ja aloin lopetella. Ei kauheasti puomeja menty, mutta silti oli todella kiva treeni! Super hieno Valera tänään, halasin tammaa selästäkäsin kovaa ja jäin roikkumaan siihen koko loppukäyntien ajaksi.

    • #49473 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa
    • #49525 Vastaa
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1150
      • Lauman johtaja

      Perjantai 13. ja Lucia-kulkuetta on valittu vetämään Ciara ja Valera. Mikään ei voi mennä pieleen – eihän?

    • #49633 Vastaa
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1150
      • Lauman johtaja

      Kaikkien yllätykseksi Mollyn, Hauskan ja Tähkän tarhaan liittynyt Valera, joka yleensä vihaa kaikkia muita hevosia, löysi itselleen uuden parhaan ystävän rauhallisesta Mollysta.
      Hyvää uutta vuotta kaikille!

    • #49645 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tänään piipahdin tallilla vain äkkiseltään katsomassa Valeraa.

      Yhdistin tallireissun mun aamulenkkiin, joten olin tallilla jo ajoissa. Uskalsin kaapatan tuon punaisen pirun sohvalta mukaan tällä kertaa. Kiskoin juuri trimmatulle Pollylle ihanan paksun beigenvärisen neuleen päälle ja itselle kiedoin vielä vaalean kaulahuivin kaulaan, sekä kiinnitin ruskean nahkahihnan Pollyn kaulapantaan. Tallimatka alkoi todella lupaavasti, mutta kun jäinen alamäki kaartui edessäni se ei enää niin lupaavaa ollut… Mietin tosissani melkein metrin syvyisessä lumihangessa tarpomista, mutta päätin sitten kokeilla onneani ja liukastella mäen alas. Vain yhdellä kaatumisella selvittiin pitkä alamäki alas.

      Tallin piha taas jo erottui hankien keskeltä. Aurinko oli juuri jo noussut ja päästin Pollyn irti hihnasta. Kävelin pellon läpi kulkevaa polkua kohti tallia ja Polly kipitti hangen päällä nuokkuen. Astuin juuri auratulle tallipihalle ja köpötin kohti Valeran tarhaa. Molly ja Valera seisoivat vierivieren tarhan keskellä. ”Valeraa” hihkaisin kutsuakseni tammaa. ”No hei tyttö” hymyilin ja ojensin käteni Valeran otsalle sen saapuessa. Avasin portin ja menin sisäpuolelle halaamaan pitkästä aikaa ihanaa rakasta mammaa, joka tällä kertaa suostui jopa yhteistyöhön. Siinä me olimme kolme punaista, kaunista, söpösti yhdessä. Kröhömmm.. Ei mennä liiallisuuksiin. Minä juuri heränneenä, tukka joka puolelle sojottavana, Polly lumisena kylmissään ja Valera,, no Valeramaisena? Loimi taas vinossa toisella puolella roikkuen ja harja takussa kuin röllillä.
      Annoin Valeralle silti pienet kehunamit ja taputin sitä kaulalle. Suoristin loimen ja kaulakappaleen, sekä nostin lumihankeen tippuneet riimut takaisin aidantolppaan.

      ”Heippa rakas, tuun käymään vielä iltapäivällä” kuiskasin Valeralle ja lähdin kävelemään takaisin pellolta tulevaa polkua kohti. Talli tuntui todella erilaiselta, samat vanhat hevoset eivät enää seisoneet tarhoissaan hörisemässä vaan aivan uusia hörökorvia tuijotti minua nappisilmillään.

      Iltapäivällä tulisin vielä uuden Hallavalaisen Millan kanssa käymään tallilla. Ajattelin ratsastaa tai juoksuttaa Valeran, kenties jopa hypätä!

      // Tää teksti voi olla tosi epäselkeetä ja kirjotusvirheitä varmasti löytyy kun tätä tosiaan kirjotan kahentoista aikaan yöllä xdd liikaa vaan alko hermostuttaa se että en oo mitään pitkään aikaan kirjottanu :oo

      • #49648 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Pystyin niin sieluni silmin kuvittelemaan Ciaran punasine hiuksineen ja Polly ja Valeran punasine karvoineen tuohon lumiseen tarhaan toisiaan tervehtimään.

    • #49646 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Takaisin tallille!
      Tarvoimme Millan ja koirien kanssa syvässä lumihangessa kohti hevosten tarhoja. Milla oli muuttanut vanhalta asuinpaikkakunnaltani tänne ja etsi tallia jossa käydä, ehdotin tänne tulemista ja täältä sitten hälle löytyikin Toko jota innokkaana lähti hoitamaan. Olimme molemmat ottaneet koirat mukaan, punainen ja harmaa karvapallo hyppivät iloisina ympäriinsä lumihankea.

      Esittelin Millalle tallialuetta aloittaen hevosten tarhoista. ”Tuossa on Valeran tarha”, sanoin kävellen samalla kohti punaista loimitettua hevosta. ”Ja tässä siis Valera” hymyilin. ”Oih! Valera näyttää kuvissa paljon pienemmältä mitä se oikeasti on” selittää Milla ja samalla Valera näykkäisee minua. ”Ja kiltimmältä” Milla naurahtaa. Lähdemme talliinpäin ottaen Valeran mukaamme. Suoristan loimet ennen kuin lähdemme talsimaan lumihangessa. Niken kenkäni imevät oikein lunta sisäänsä joka tuntuu hassulta. Lumi sulaa jalan alla ja kenkä alkaa litistä, se on inhottavaa.. Milla katselee ympärilleen huikaten ”onks tuo Toko?”, ”juu” vastaan ja kysyn ”haluutko että käydään hakee se?”. ”Ois kyllä kiva juu” vastaa Milla innoissaan. ”Mutta meidän pitää eka viedä Valera sisään sillä se ei siedä muita hevosia yhtään” kerron silmiä pyöritellen.. Kävelemme yhdessä talliin jossa Aleksi on lakaisemassa käytäviä. ”Moikka, mie oon Aleksi, sie oot vissiin Milla, Tokon hoitaja”, ”Juu oon” Milla vastaa. ”Mä vien Valeran karsinaan ja mennään tänään varmaan ratsastamaan maneesiin tää ja Toko” huikkaan. Millan ilme on hieman yllättynyt, ”Ai mennäänkö vai?”. ”Juu, juu, tuskin minä läpällä tollasta tallilla heitän” naurahdan. Aleksi ja Milla jää juttelemaan siihen vielä tallista ja käytännöistä kun vien Valeran karsinaan ja otan loimet pois. Suljen karsinan oven ja palaan takaisin Millan ja Aleksin luokse. ”Hyvin oot sie muuten pärjänny Valeran kanssa” Aleksi kehuu. Ihmettelen mistä moinen kehu tulee, mutta kun tarkemmin Valeran käytöstä miettii niin oonhan mä aika hyvin pärjäilly. ”No lähetään hakemaan sitten Tokoa” huikkaan Millalle koska en pidä hitaasta ja hartaasta asioiden tekemisestä.

      Kävelemme taas lumi jalkojen alla narskuen kohti tarhoja. Punainen maneesi hohtaa kauniisti lumen keskellä. Kävelen taas hieman reippaammin ja Milla yrittää pysyä perässä. Lumiset koirat jaksavat vieläkin juoksennella ympäriinsä ja jahdata toisiaan. Saavumme Tokon tarhan portille ja Milla nostaa riimun tolpannokasta ylös. ”Voit mennä hakee sen, mä jään tähän pitää porttia”. Milla käy hakemassa Tokon ja avaan portin jotta he pääsevät ulos. Menemme takaisin talliin ja viemme Tokon karsinaan. ”Mä näytän nyt sulle missä on kaikki varusteet, eli täällä on satulahuone, harjat on tässä hyllyssä ja suitset ja satulat tuolla. Samalla muistan lahjaksi saamani mustat micklem suitset joissa oli ihanat karvapehmusteet. Kävin hakemassa ne hoitajienhuoneesta kassistani jonka olin nurkkaan heittänyt tallille saapuessani. Nappasin ne mukaan ja menin takaisin satulahuoneeseen jossa Milla nosti Tokon tavaroita mukaansa. ”Tällaset toin Valeralle” esittelin ja menin vaihtamaan niihin kuolaimet Valeran vanhoista suitsista. Otin toiseen käteeni harjakorin ja toiseen satulan ja lähdin viemään tavaroita karsinalle. ”Sovitaanko että ollaan vaikka tasalta molemmat valmiina?” Kysyin Millalta. ”Joo käy se, täs ois nyt siis 15 minuuttia aikaa laittaa hepat kuntoon” vastaus kuuluu. ”Joo, muista sitten Tokolle ratsastusloimi!”.

      Olen saanut nostettua Valeralle satulan selkään ja alan laittamaan suitsia. Suitsien laitossa menee hieman kauemmin kuin olin ajatellut, joudun kiristämään nahkaremmejä, jotta suitsista tulisi sopivat. Kun suitset ovat onnistuneesti päässä heitän Valeran selkään vielä enkkuviltin. ”Ootko valmiina” kysyn Millalta. ”Juu, ollu jo tässä 5 minuuttia” huikkaa Milla takaisin mulle. Nostan ohjat kaulalle ja kiristän kypäräni. Otan vielä taskustani airpod kotelon ja laitan bluetoothkuulokkeet korviini. Kaivelen taskustani vielä puhelimen ja Spotifystä jaksaa, jaksaa-listan auki. ”Sit mentii” lausun Millalle hänen ohi kävellessämme.

      ”Candy cane lane will me…” lauleskelen maneesia kohti körötellessämme. Avaan maneesin narisevat ovet ja astelen sisään Valeran kanssa. ”Laita sit ovi kiinni” ohjeistan Millalle. Talutan Valeran kaartoon ja nousen punaisen paholaisen selkään. Tällä kertaa mulla on jo paljon rennompi fiilis selkään mennessä. Polly ja Nuppu leikkivät keskenään ja käskytän Pollyn maneesin katsomoon istumaan. Nuppu seuraa Pollya katsomoon ja koirat jäävät makaamaan katsomon portaille. Suoristan käynnissä vielä Valeran shampanjanvärisen satulahuovan ja enkkuviltin niin, että se roikkuu tasaisesti molemmilla puolilla. Kävelen ympäri maneesia ja Milla kävelee myös jo Tokon kanssa ympäriinsä. Oon itse paljon Millaa vanhempi, vaikka ollaan tunnettu jo kauan ja ollaan hyviä kavereita. Valera alkaa temppuilemaan ja yritän mahdollisimman napakasti sen komentaa lopettamaan. Napakat pohkeet ja eteen mietin mielessäni. Oho, se heppa tottelee? Valera tottelee välillä ihan ihmeellisesti pienetkin avut. Jos painan toisella pohkeella paljon tamman kylkeä se kääntyy outoon sulku tai avotaivutukseen :0 Siirrän Valeran raviin. Valera taas kulkee nätisti pää alhaalla pitkin ja tasaisin askelin. Teen vähän työskentelyä ravissa ja nostan laukan. Laukassa Valera taipuu hyvin ja liikkuu ryhdikkäästi. Rakas Valera onnistui niin hienosti tänään, en haluis et meidän matka loppuu koskaan <3

      • #49649 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Tuntuu että tässä tarinassa sain jo paljon paremmin kiinni siitä minkälainen persoona Ciara on. Milla mukana tarinassa toi Ciaran esiin tosi itsevarma ja ehkä jopa vähän määräilevänä ja musta se sopii hahmoon tosi hyvin. Saat 1hp 1sp ja 1kp

    • #49707 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Pidän takkini sisässä pientä villapaidalla peitettyä oranssipilkullista dalmatian pentua. Polly juoksee edelläni kun kävelen kohti tallin aukinaisia ovia kovassa lumituiskeessa. ”Moikka” huikkaan talliin saapuessani. ”Heii” moikkaa Alva minua nostaessaan satulaa Hauskalle. ”Ja kukas tää uus tyyppi taas sit on?” kysyy Alva ihastunut ilme kasvoillaan. ”Hän on Mochi, tällanen pieni dalmatianpentu joka tuli mulle viime viikonloppuna. On kyllä ihana tapaus!” vastaan suuri hymy kasvoillani. ”Tultiin tänään vaan käymään tallilla kun pitää tätä pikku pakettia totuttaa kanssa hevosiin ja ihmisiin.” hymyilen. ”Sut tästä punasesta tunnistaa heti! Kaksi punasta koiraa ja Valera sulla” Alva naurahtaa heleästi. ”Jep” vielä vastaan ja lähden kohti Valeran karsinaa. ”Heippa kaunis” kuiskaan Valeralle. Pieni hörinä kuuluu vastaukseksi. ”Moiii” jatkan Valeralle juttelua. ”Tässä on Mochi, aika tulinen pakkaus niinku sinäkin!” naurahdan katsoen pientä nyyttiä takkini välissä.

      // Tää tarina on nyt tällanen tosi lyhyt mutta aika iso tapahtuma tapahtu :DD

    • #49738 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Kävelen pitkin ja nopein askelein kohti hoitajienhuonetta. Pieni käärö on sylissäni tiukasti. Teen huoneen nojatuolin päälle pienen pesän mihin lasken Mochin. Peittelen sen vielä lämpimästi fleecepeitolla. Ja sitten Valeran luokse! Kävelen rivakasti ulos hoitajienhuoneesta ja törmään vaaleatukkaiseen poikaan. ”Öö, sori” lausun hieman yllättyneenä. ”Ei mitään” poika hymyilee. ”Kukas sä oot?” Hän vielä kysyy” ”Ciara” vastaan suu ammollaan, näytän varmaan ihan joltain gorillalta tai mangustilta… ”Aa, oot siis Valeran hoitaja! Mä oon Niko, omistan Väiskin.” ”Oih” vastaan vielä ja yritän jatkaa matkaa huomioimatta Nikoa mutta vilkuilen poikaa silti vähänväliä. Valeran karsinan luona tajuan jättäneeni harjakassin epähuomioissani satulahuoneeseen. Kävelen taas takaisin satulahuoneeseen jossa otan rivakasti Valeran harjalaukun mukaani. Samalla yritän kantaa myös suitset ja enkkuviltin mutta tavarat eivät mahdu pieneen syliini. Tiputan suitset vahingossa tallin betonilattialle juuri kun Niko kävelee ohi… miks mun tuuri on aina tätä? ”Tarviiks apuu” kysyy Niko samalla kun nostaa suitset maasta ylös. ”Kyl mä pärjään” yritän sanoa itsevarmasti peitellen nolostuneisuuttani. ”Ööh no sano jos tarviit apua vaikka” muistuttaa Niko vielä päätä raapien. Kävelen pois punastunut ilme kasvoillani. ”No moikka Valera” yritän kuiskata Valeralle unohtaen äsköisen. Poika silti hyppää mieleeni melkeinpä heti takaisin. Sidon Valeran kiinni karsinan seinään ja nostan kassista harjan ja alan harjata tammaa. Aina kun Niko pyörähtää taas mieleeni lopulta alistun tunteelle ja kasvoilleni vierähtää leveä hymy.

      • #49740 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Uuuh, aistinko kenties ihastusta? 😀 Hyvin kuvailit tuon kohtaamisen ja Ciaran fiilikset mutta muuten tarina jäi aika pätkäksi eikä siitä oikein välittynyt se, että mitä Ciara oli tallilla tekemässä tai miksi koiranpentu oli mukana. Saat 1sp

        • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten Aleksi.
    • #49832 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Perjantai:

      Selaan tallin whatsappia ja päivän viestejä. ”Jes” hihkaisen kun huomaan, että Niko on tänään tallilla. Musta on tullut hirveä stalkkeri mutta oon niin kusessa siihen ihmiseen.

      ”Moikka!” Saavun talliin hymyillen. Niko on juuri pesemässä Väiskiä pesupaikalla. ”Tää ikuinen mutakausi on taas tullu” sanoo Niko samalla hangaten sienellä Väiskin kylkeä hampaat irvessä. ”Mä en ees haluu nähä missä kunnossa toi possu tuolla on” valitan naurahtaen. ”Öö, siis, vaikka, haluisiks lähtee mun kans maneesiin kun ratsastan tänään Väiskin ilman satulaa?” Kysyy yllättäen Niko. ”Joo” repäsen vaan nopeesti, ehkä myös hieman tylysti. ”Hehe mä oon ratsastusseuraa kaivannukki ku elän täällä aika erakkona” Niko vastaa ehkä hieman kiusallisessa tilanteessa seisten. ”No mä laitan kanssa nopee Valeran kuntoon” hymyilen leveästi ja lähden laittamaan hevosta. ”Meiän pitää hieman oottaa että Väiski kuivuu, sit saan laitettua enkkuviltin sille millä ratsastan sitten.” Huikkaa vielä Niko. ”Juu, ei mulla kiire oo” muistutan vielä Nikolle.

      Kun ollaan saatu molemmat hevosemme kuntoon lähdemme maneesille. ”Taluta sä vaikka Väiski edellä, me tullaan Valeran kanssa perässä” sanon laittaen saappaita vielä kiinni. ”Okei mennää sitte” Niko vastaa. ”Öö onks sul mitää suunnitelmia vielä kesäks heppailujen suhtee?” Kysäisen Nikolta. ”Jotain rentoa maastoilua tän kaverin kans ja tietysti treeniä kisoja varten, voitais vaikka maastoilla yhessä kun ei oo mulla muutakaan seuraa” vastaa Niko mulle niin, että hymy nousee kasvoilleni. ”Joo tietysti! Saat näyttää mulle ihan kaikki maastot ja metät” naurahdan. ”Kiva!” Sanoo vielä Niko ja liu’uttaa maneesin oven auki. ”Täällähän on nää alkeisestetunnin ristikot ja kavaletit vielä. No just sopivasti, tänää sitte mennää näitä ilman satulaa” hymähtää Niko. Mä mietin jo kauhuissani mitä tästäkin tulee mutta Nikon itsevarmuus ehtii jo viedä mun jännityksen pois ja kiipeän Valeran selkään.

      Lähden kävelemään uraa pitkin ja Valera tuntuu tosi erilaiselta. Sen lämpimässä ja pehmeässä selässä tuntuu kaikki sen hienot liikkeet joita yritän myötäillä. Valera laskee päänsä alas ja hörähtää. ”Valera on tänää harvinaisen tyytyväisellä tuulella toisin ku tämä” Naurahtaa Niko taas. Katson Nikon suuntaan ja naurahdan vain takaisin. Siirrän Valeran raviin kun olen kerännyt ohjat tuntumalle. ”Hienoin” kuiskaan hiljaa ja taputan Valeraa kaulalle. Ravailemme ympäriinsä ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä Nikon kanssa. ”Tällee vähän nopee tulee mut siis meil ois kotona tänää ja huomen käty nii haluisiks tulla vaikka yöks?” kysyy yhtäkkiä Niko. Mietin vähn aikaa vastaustani hieman hämmennyksessä. Lopulta päätän vastata ”Juu tietty se sopii!” Juuri oli taphtunut se mistä olen haaveillut jo Nikon tapaamisesta lähtien, oonko tosissaan menossa Nikolle yöksi? Ajatukset pyörivät mielessäni ja unohdan kokonaan Valeran allani. Siitä saan sitten muistutuksen kun kohta jo makaan Valeran pukista alaslentäneenä maneesin pohjassa. Nikon edessä. ”Miten tää aina voi olla mahollista?” Nostan käden naamalleni nolostuneena. ”Sattuko” kysyy ystävällisesti Niko. ”Ei onneks” naurahdan ja kapuan ylös Valeran selkään. ”No jos tänään ei sitte hypätä” hymähtää Niko. ”Juu ehkä se on iha hyvä idea” vastaan takaisin.

      Lauantai:

      Herään ihmetellen Nikon kainalosta. ”Huomenta” Niko kuiskaa takanani” ”Huomenta” hymyilen ja käännyn halaamaan Nikoa. ”Nukuitko nyt hyvin?” Kysyy Niko todella ystävällisesti. ”En ois paremmin voinu nukkua” venyttelen samalla juuri heränneenä. Käteni valuvat Nikon selkää pitkin alemmas. Huomaan itsekkin kohta Nikon kädet pääni molemmin puolin. ”Mul ois yks juttu mikä mun pitää kertoa” kuiskaan hiljaa katsoen samalla Nikoa suoraa silmiin. ”Mulla vois oikeesti olla tunteita sua kohtaan” sanon. Niko katsoo minua myös suoraa silmiin ja silloin, silloin se tapahtuu. Nikon kasvot liikkuu hitaasti kasvojani kohden. Juuh jotta ei mennä yksityiskohtiin jatketaan vähän pidemmältä.

      Kun olimme molemmat päässeet ylös sängystä yllätys yllätys matkamme jatkui tallille. ”Tänään mä en pääse ratsastaa Valeraa, mutta meetkö sä Väiskillä?” kysyn Nikolta. ”Juu tarkotus olis, otetaan pieniä hyppyjä ulkokentällä kun se on jo kunnossa” vastaa Niko. ”Sähän voisit kanssa testaa Väiskiä!” Toteaa Niko nopeasti. ”Oih, kuulostaa kivalta, voinhan mä!” vastaan takaisin. ”Mitä haluisit nyt aamupalaksi?” Kysäisee Niko. Tähän mulla tekisi mieli vastata ”sut” mutta päätän, että sanon vain ”sitä mitä kaapista löytyy”. ”Eli me alotetaan sitten päivämme herkullisella mansikoilla ja suklaa fonduella!” Niko naurahtaa. ”Se käy!” Nauran.

      • #49865 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        No nyt nousi kyllä enemmän kysymysmerkkejä kun mitä saatiin vastauksia 😮 Miten tuohon samaan sänkyyn päädyttiin ja kenen aloitteesta? Miten tää pääs eskaloitumaan näin nopeesti jne ? Toivottavasti saadaan pian kuulla tapahtumista Nikon näkökulmasta niin ehkä saadaan vähän vastauksia 😀

        Laitan sulle 2sp 1hp ja 1kp

    • #49908 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Mies joka ei koskaan petä
      Painan pääni kovaa Nikoa vasten halatessani poikaa anteeksipyyntönä. ”Ciara, mä oon idiootti. Mä tiiän sen” Niko sanoo varoen. ”Etkä oo, tai no vähän” vastaan naurahtaen. Seisomme keskellä tallikäytävää kuin pulut sähkölangalla molemmat kyyneleet silmissä toisissa kyhnäten. ”Mä en ajatellu jonain päivänä ihastuvani suomalaiseen Madelaine Petschiin.” Niko naurahtaa ja nostaa päänsä olkapäältäni. Hymyilen ja Niko painaa taas huulensa huuliani vasten. ”Sinä punapää ja uljas ratsusi, moneltakos lähdetään?” Poika kysyy flirttailevaan tyyliin. ”Vaikka heti jos sun kaakkisi on valmiina” tokaisen takaisin. ”Vika ulkona joutuu tarjoamaan pizzat illalla!” Niko huikkaa ja on jo juoksemassa kohti Väiskin karsinaa.

      Pyyhin kyyneleitäni samalla kun yritän kantaa Valeran satulaa. Hymy nousee kasvoilleni, vaikka olen vieläkin vihainen Nikolle. Tuhisen ja nostan satulan Valeran selkään. Otan rivakasti kypärän kassistani ja kiinnitän viimeisetkin soljet Valeran suitsissa kiinni. Nappaan raipan mukaan ja kävelen ulos tallin ovista. Niko hölkkää perässäni viritellen samalla Väiskin ohjia suoraksi. ”Taitaa herrasmies joutua nyt kustantamaan illan huvit.” kohotan kulmiani ja hymähdän. ”Kai se on pakko kun neiti käskee” vastaa Niko naurahtaen.

      Kun maasto on saatu reitilleen nousee syvällisemmät aiheet keskusteluun. ”Mikä fiilis sulla jäi siitä yöstä?” Niko miettii häveten. ”Ilman sun sen jälkeistä käytöstä se oli… nooh.. se oikeesti pisti miettimään asioita.” Hymisen. ”No ootko nyt ihan sujut mun kanssa?” Niko kysyy varoen. ”No kaipa mä oon. Mä vaan sen yön jälkeen mietin tulevaisuutta ja sit kun sun käytös muuttu sellaseks ajattelin, että joku asia tässä nyt mättää.” Vastaan mietteliäänä. Niko pysähtyy. ”Hei Ciara, sä oot täydellinen. Mä en tiiä mikä muhun meni. Mä rakastan sua tollasena kun oot.” Nämä Nikon sanat jäävät mieleeni. Kyynel valuu poskelleni. ”Ciara?” Niko lausuu. ”Ootko okei?” Niko kysyy kuin luullen, että loukkasi minua sanoillaan. ”Juu, tai ehkä, tai en oikeesti tiiä!!” Hätäännyn. ”Ciara, mä en halua ketään muuta kuin sut. Mä en haluu jättää tätä tähän.” Niko lohduttaa. ”Mä tarviin vähän aikaa.” Sanon ja käännän Valeran äkkiä takaisinpäin ja lähden tallille päin hammasta purren.

      ”Ciaraa? Ciaraa, ootko täällä” Niko huutelee tallin käytävässä itku kurkussa. Tärisen Valeran karsinassa istuen. ”Ciara täällä sä oot. Sä et tiedä kuinka pahoillani mä olen!” Niko selittää. Niko lyyhistyy viereeni. Käännyn ja ojennan köteni. Poika halaa minua ja nyyhkyttää pää olkapäälläni samoin kuin itse teen. ”Mä vaan oon sellanen, että piilotan tunteeni viimeiseen asti ja suutun.” Yritän saada sanoja suustani. ”Ei, ei oo sun vika! Mä olin typerä tän asian kanssa. Mä en kertonu sulle Seelasta, mutta ei sen kanssa muutenkaan kyllä sujunu.” Ciara nostaa päänsä ylös. ”Hä..häh? Mä kun luulin.. luulin, että teillä on takana pidempikin suhde tai jotain.” Ilmeeni kirkastuu. ”Ei, ei, en mä mikään hirvee player sentään oo vaikka mä sellaselta näytän”. Niko naurahtaa. ”Se, se mitä sanoin sulle, anna anteeksi!!! Oon ihan hirveen pahoillani. Tää on varmaan sadaskolmaskymmeneskuudes kerta kun sanon tän, mutta oon pahoillani!” Yritän itkien muuttaa ajatuksia sanoiksi. ”Mä ymmärrän sua, mä ymmär” Niko painaa kasvonsa hitaasti kasvojani vasten. ”Mitäs sanot jos vietettäis ens yökin yhessä? Vai ootko jo toipunut jörkytyksestä?” Niko kysyy. Naurahdan ja vastaukseksi saan ”Kyllähän se käy tietenkin!”.

      Niko avaa kaksionsa oven. ”Tilaanko pizzat heti vai tarjoillaanko myöhemmin, neiti?” Niko esittää herrasmiestä taas kerran. ”Sinä tilata meille pizza vasta myöhemmin” hymyilen kulmieni alta. Heittäydyn taas Nikon sängylle ja Niko viereeni. Kapuan Nikon päälle ja lausun sanat ”Niko Piirainen, mied joka ei koskaan petä.” Niko nostaa kätensä pääni molemmin puolin.

      • #49913 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Tää tarina meni kun vuoristorata. Eka tapellaan ja sovitaan ja sitten taas loukkaannutaan ja itketään ja lopulta ollaan taas onnellisesti yhdessä. Täyttä draamaa siis! Saat 2sp

      • #49916 Vastaa
        Ruska
        Osallistuja
        • Postauksia: 20
        • Maitovarsa

        Uuu no nyt sattuu ja tapahtuu! Jännä seurata mitä tässä tapahtuu. Haluisin ite antaa pari ehdotusta joita voi seurata tai olla seuraamatta:
        Ensinnäkin tämmöset isommat jutut kannattaa jakaa useampaan tarinaan niin tulee asiat pohjustettua, muistuu mieleen että Ciaran elämässä on muitakin ihmisiä kuin Niko ja on myös lukijalle jännempää jos jätetään välillä asiat roikkumaan ja pysyy lukijan mielenkiinto yllä. Tässä tarinassa esimerkiksi olis voinut kertoa tarkemmin, mistä Ciaran äkillinen tunteenpurkaus johtui, se jäi nyt vähän auki.
        Toisekseen kannattaa pitää mielessä realistisuus ja se, kenestä kirjoittaa. Niko vaikuttaa ainakin ekanäkemältä semmoiselta tyypiltä, joka ei ihan noin vain saa itsestään pihalle sanoja ”mä rakastan sua” eikä vietä päivää kyynelehtien pari päivää sitten tapaamansa tytön kanssa. Kun juttua ”lämmittelisi” muutaman tarinan verran ennen kuin näistä kahdesta kehkeytyy vuosisadan rakastavaiset, niin siinä sitä juonta varmasti olisi kerrakseen!

        Kaiken kaikkiaan kyllä loistavan viihdyttävä tarina! En malta odottaa kuulla, mitä jatkossa tapahtuu.

      • #49923 Vastaa
        Nessa
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Jännäää☺☺🤩🤩😬😬

    • #49934 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Se siitä sitte…

      Tällä kertaa tallille mentäessä mulla oli tosi ihana fiilis. Nikon kanssa oli lähtenyt asiat sujumaan vuoristoisen alkutaipaleen jälkeen, vaikka mä silti epäilin, että sillä Piiraisella oli jotain sitä yhtä mimmiä kohtaan. Nyt piti vaan luottaa siihen mitä Niko sano.

      ”Moikka! Sua en ookkaan tavannu” kysyin talliin tullessa brunetelta tytöltä. ”Juu moi, oon Seela, kukas sä?” Tyttö kysyy. ”Aah, juu oon Ciara.” Vastaan todella vaivaantuneena ja lähden kävelemään kohti hoitajienhuonetta rivakasti. Seela… Onks toi todella se tyttö mistä Niko puhu? Pääni oli täynnä hajamielisiä ajatuksia. Ensin Niko paneskelee mun kanssa ja selittelee jostain toisesta joka sitten vielä ilmaantuu tallille seuraavana päivänä? ”Aah Moi!” Törmään Nikoon astuessani sisään hoitajien huoneeseen. ”Moikka! Lähetkö tänään mun ja Väiskin kans maneesiin?” Niko kysyy ystävällisesti. Toljotan Nikoa murhanhimoisella katseellani. ”Ööh no mikä on?” Niko kysyy. Silmäni alkavat vuotaa. ”Ootko nyt kutsunu ton sun kaveris tänne?! Eikö sulla oo yhtään järkee päässä?” Yritän selittää Nikolle silmät suurina. ”Häh? Kuka?” Niko kysyy hölmistyneen näkösenä. ”Esitätkö jotenki tyhmää? Seela!” Karjun niin, että varmaan koko talli kaikuu. ”Mitä? Onko Seela täällä? Eihän se oo käyny täällä varmaan puoleen vuoteen.” Niko kysyy vielä hölmistyneempänä. ”No tuolla käytävällä se mua railakkaasti tuli tervehtimään” Silmät vetisinä selitän. ”Onks täällä jokin hätänä?” Seela avaa yllättäen hoitajienhuoneen oven. ”Niko?” ”Seela?” ”Mut ethän…” ”Ai tunnet Cia…” Sanat menevät sekaisin Nikon ja Seelan puheissa. ”Aah juu tää on Ciara, vissiin tapasitkin jo” Niko raapii päätänsä. Käännyn äkkiä ja kävelen ovesta Seelan ohi rynnien. Siinä meni sitten sekin kiva tallipäivä, mietin mielessäni harppoen pitkin askelin kohti polkupyörääni päättäen lähteä tallilta mahdollisimman nopeasti vetämään…

      • #49935 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Ciara alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa tyttöystävältä suoraan helvetistä 😂 No ei vaan, kiva kun tunteet leiskuaa 😄

    • #49939 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ei voi olla niin varma

      Whatsapp keskustelut käy kuumana Nikon ja Ciaran kesken.

      Niko:
      Mä en oo ollu Seelan kans tekemisis pitkään aikaan ja mä ei meillä muutenkaan oo ollu mitään syvällisempää.. meiänkin juttu on vakavampaa ku se sillon.

      Ciara:

      Niko:
      Mä en ees ajattele koko ihmistä muuta kun tallikaverina

      Ciara:
      Mhh…

      Niko:
      Ja Seela on ihan hyvä tyyppi, mä uskon, että se ymmärtää tän meidän jutun eikä tuu väliin.

      Ciara:
      No susta ei kyllä koskaan voi olla varma.

      Niko:
      Hei Ciara, mä oon tosissani

      Ciara:
      No hyvä on… nähäänkö vaikka sitte jossain huomenna ja keskustellaan asiat selkeesti läpi? Mä en jaksa tällasta vääntöö enää. Me joko ollaan yhessä ja vietetään romanttista suhdetta keskenämme ja paneskellaa niin paljon ku sielu sietää tai sitte ei olla yhessä ja sä voit mennä sen Seelas perässä. Yksinkertasta, ei meillä koko ajan voi olla jotain säätöä, että tuleeko se nyt väliin ja kuka menee missäki.

      Niko:
      Seela ei liity tähän asiaan enää millään tavalla, meidän pitää sopii meidän keskenäiset välit. Mä tykkään susta, mä en ees oo nähny sitä toista mimmiä ja se juttu meni jo.

      Ciara:
      En ois taaskaan niin varma.

      Niko:
      Noh pitäskö meidän ihan livenä sitte huomenna sopia tää? Tää varmaan vaa pahentaa tilannetta.

      Ciara:
      Kunhan ei sitte huomenna löydetä itteämme taas teidän sängyn vällyjen välistä….

      Niko:
      Ei ei

      Ciara:
      No haluutko sä olla mun kanssa vai ootko jonku muun perässä? Ooks mä sulle vaan joku lelu mitä voit pyöritellä ympäriinsä?

      Niko:
      Joo, en ja et! Ehkä tää ois nyt iha hyvä jättää tähän ja sopia livenä. Yön aikana voit miettiä asiaa ihan rauhas ja jos et haluu nähä nii ei oo pakko.

    • #50378 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 40
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tie Tähtiin treeniä
      tiistai 24. maaliskuuta estetunti

      Kävelin sisään talliin kaksi koiraa perässäni kipittäen. Olin käynyt ostamassa molemmille toissapäivänä uudet valjaat, mintunvihreät Rukkan uusimmat. Mochille joutuisin pian jo hankkimaan taas uudet kun se on tällä hetkellä medi-kokoa ja se kasvaa vielä maxiksi.

      Tallissa huomasinkin jo parit tutut kasvot, Niko ja Nessa pyörimässä hevostensa karsinoiden luona. “Moiii, ketäs nämä söpöläiset on?” Nessa harppoo suurin askelin parin metrin päähän minusta ja menee kyykkyyn. Molemmat koirat juoksevat tervehtimään Nessaa. “Polly ja Mochi” hymyilen. “Polly ei yleensä oo näin kiva vaan aikas pirulainen” jatkan naurahtaen. “Ai juu, Ciara me ollaan samassa tiimissä Tie Tähtiin kisoissa!” Nessa innostuu. “Oi kun kiva” hymyilen hieman kyseenalaistavasti. “Juu meidän tiimissä on kanssa Nio ja Emily.” Nessa jatkaa innokkaana. “Missä tiimissä sä oot” huikkaan Nikolle Väiskin karsinan luona. “Mä oon Rhean, Lilyn,,, ja Seelan kans” Niko vastaa hieman kiusallisena. Tähän tekisi mieli alkaa huutamaan, mutta vastaan vain “jaah” ja lähden kohti Valeran karsinaa. “Noh hei Valera” kuiskaan kun saavun lähemmäs Valeraa. Vihellän myös koirat luokseni, jottei ne kohta juoksentele ympäri tallia ja pihaa. “Me kisataan Tie Tähtiin kisoissa Seelaa vastaan, pitäs varmaan mennä tänään vaikka tekemään estetreeni. Tolla yhellä tunnilla olisi hyvin tilaa” katselen Valeraa ja silitän kaulalta.

      Kipitän hakemaan Valeran varusteita satulahuoneesta. Vaihdan ensimmäiseksi satulaan vyöksi panssarin, sitten käyn hakemassa vielä kaapistani mun ostamat pehmustetut mustat micklemit, joita käytän Valeralla. Saavun takaisin Valeran luokse ja harjaan hevosen rivakasti. Laitan ensimmäiseksi päähän hevoselle korvahupun ja jalkoihin suojat. Laitan Valeralle tänään myös martingaalin ettei virtaa esteillä löydy liikaa. Vähän aikaa sitten olin käynyt taas hieman shoppailemassa hevostarvikkeita, Valeralle satulahuopa ja korvahuppu, sellaset erikoisemmat mintunvihreät. Olin hankkinut myös karvasuojat ja Freejumpit. Itsellekkinm löysin mintunvihreän takin. Tilin saldo kuitenkin pysyi mulla samana kaupasta lähdettyä, kutosella alkavasta luvusta oli kyse. Huppu olikin Valeralle täydellisen kokoinen ja huopa istui kauniisti satulan kanssa. Näiden lisäksi olin vielä tilannut Equestrian Stockholmilta tie tähtiin kisoja varten uudet Oliivinvihreät hupun ja huovan. En malttanut vastustaa kiusausta viime viikonloppuna kun ES:n sivuille eksyin…

      Olin saanut Valeran varustettua kokonaan ja lähdin muiden perässä kävelemään kohti maneesia. Hyppärillä oli yllättävän vähän porukkaa tänään paikalla, joten mielessäni toivoin, että päästäis hyppää korkeempaa. Maneesissa huomaan tunnin pitäjän. Aleksi? Siis luulin tätä Nadjan tunniksi, mutta eipä valittamisia. “Moiikka!” kajautan Aleksille ainoana tervehtijänä. “Moi! Sie oot sitte hankkinu Valeralle uudet kamat?” Aleksi kysyy hämmentyneenä. “Juu, eikai oo ongelma?” vastaan itsevarmana takaisin ja pysähdyn kaartoon Valeran kanssa. “Ei tietenkään, pitäs varmaa vaa joskus laskee paljonko rahaa siulla tohon hevoseen menee” Aleksi naurahtaa. “Siitä vaa, ei taida numerot riittää.” Nauran takaisin ja hyppään Valeran selkään.

      “Voitte verrytellä omatoimisesti” Aleksi ohjeistaa kentän laidalta. Valera liikkuu ravissa tosi kivasti eteen ja on hyvin pohkeen välissä. Yritän taivutella Valeraa mahdollisimman paljon ja saada hevosen liikkumaan joka askeleella ohjeideni mukaan. Niko asteli maneesiin koirani hänen perässään tullen. Pysähdyn Valeran kanssa Nikon eteen. “Otaks mun takin ja laitat koirien alle tonne katsomoon” ohjeistan Nikolle. “Juu” Niko vastaa ja nostaa takkini ja taputtaa vielä Valeraa kaulalle. Jatkan Valeran kanssa vielä ravia ja nostan ympyrältä laukan. Saamme heti laukan sujumaan ja Valera tuntuu todella mukavalta. “Tänään sitten tullaan vähän korkeampaa kun moni teitä kisaakin tuolla Tie Tähtiin-kisoissa. kuulen kentän laidalta ja ajattelen mielessäni vain jes. “Tullaan ekana tätä yhtä pystyä tässä, Ciara voi tulla viimesenä Valeran kanssa” Aleksi kertoo vierittäessään maapuomia paikalleen. Pyörittelen silmiäni ja odottelen Valeran kanssa vuoroamme. “Sitten vielä Ciara” Aleksi sanoo. NosTan päättäväisesti laukan ja suoristan Valeran pystylle. Nousen kevyeeseen istuntaan kun Valera hyppää ja liuútan kädet kaulaa pitkin eteen. Valera laskeutuu nätisti ja laukka jatkuu sujuvana eteen. “Hyvä! Nyt mä nostan tätä hieman teille ja saatte tulla tän yksittäisen esteen vielä kerran.” Kävelee Aleksi kohti estettä nostamaan kannattimet pari reikää ylöspäin.

      Olemme tulleet uutta tehtävää jo pari kertaa ja sitten meille kerrotaan rata jota ratsastamme mahdollisimman nopeaan, vähän kuin uusintana. Tulemme Valeran kanssa ensin 90cm okserille todella huonolla lähestymisellä ja kieltohan sieltä napsahtaa ja rajusti. Lennän Valeran kaulalle ja pääsen kuin pääsenkin kiipeämään takaisin penkkiin. Tulemme uudestaan esteelle. “yks kaks kol hop” mietin mielessäni ennen hyppyä. Tälle esteelle tulee todella hyvä hyppy. Kaarramme jyrkän käännöksen seuraavalle ja suoristan tälle pystylle onneksi tarpeeksi ajoissa. Siitä jatkuukin parilla askeleella sarjan toiselle esteelle. Matka jatkuu oikealle kohti vaaleanpunaista pystyä. Sille tulen todella hyvin vaikka Valera hyppää pienellä ilmavaralla. Tästä se kaahailu sitten alkaakin kun tulen liian ulkoreunassa uudelle okserille ja Valera hyppää suuresti eikä meinaa ottaa pidätteitä vastaan millään. Emme jatka enää seuraavalle esteelle ennen kuin oon saanut Valeran rauhalliseksi. Saan Valeran hidastamaan ja taputan sitä kaulalle. “Tuu vaikka toi sarja uudestaan vielä, sit lopetellaan” Aleksi huutaa kentän laidalta. Jatkan laukassa ja käännän sarjalle. Hyppy yks kaks hyppy. “hyvä” kuiskaan ja taputan tammaa kaulalle. “Sitte ottakaas vielä ravia” Aleksi hymyilee ja kävelee siirtelemään esteitä pois.

      • #50392 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1150
        • Lauman johtaja

        Tykkään Ciarasta koko ajan vaan enemmän. Se on jotenkin niin mainion kipakka. Tykkään miten se sanailee niin Nikon kun Aleksinkin kanssa ja on selvästi hyvin itsevarma. Saat 1hp 1sp ja 2ep

      • #50397 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 67
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva ja sujuva tarina, ja toi Nessa-Ciara-Niko – kohta oli tosi kiva ja todentuntuinen! Joko kohta on Hallavan eka kolmiodraama v.20 ? :DD

      • #50399 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 48
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ciara on kyllä huippu persoona komenteluineen ja määrätietoisuutensa kanssa! En malta odottaa sitä, kun Ciara näkee Alanan. Iskeekö Ciaralle fangirl-vaihe vai onko se vihaa ja inhoa ensisilmäyksellä. 😛

      • #50416 Vastaa
        Seela
        Valvoja
        • Postauksia: 64
        • Koulutuksen tarpeessa

        Rakastan Ciaraa ai että! Jotenki nii itsetietoienn ja oma tekemisen meininki. Ja toki rakastan myös Seelan kannalta koska näissä on jotain niin samaa mut sit kuitenki nii erilaiset keskenää. Ei muuta ku et jee jee kiva tarina.

      • #50442 Vastaa
        Niko
        Valvoja
        • Postauksia: 42
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ciara ja Valera on kyllä todellinen tehotiimi!! En osaa kuvitella Valeralle oikeastaan muuta hoitajaa, kyllä Ciara sopii tuolle kuin nenä päähän ;D

Luet parhaimillaan 20 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Ciara & Valera

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: