Ciara

Foorumit Päiväkirjat Ciara

Luet parhaimillaan 18 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49440 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ciara Washington & Clara
      ”I’m in the mood for chaos”

      Valeran hoitaja ja Claran omistaja

      Merkit:

      Pisteet
      Kouluratsastus: 12p
      Esteratsastus: 4p
      Maastoratsastus: 2p
      Hoito: 31p
      Sosiaalisuus: 15p
      Kilpailut:

      Tietoa Ciarasta
      – Ciara Veronica Washington
      – syntynyt 18.4.
      – Ikää nyt 18 vuotta!
      – Punertavat paksut ja kiharat hiukset
      – Suklaanruskeat silmät ja pisamia
      – 160cm pitkä
      – Omisti kääpiövillakoira Pollyn.
      – Omistaa nykyään oranssipilkullisen dalmatialaisen Mochin.
      – Rikkaasta perheestä. Applen tuotteet, kalliit ratsastusvarusteet, teslat ja ökyasunnot ovat vahvasti läsnä Ciaran elämässä.
      – Perheen ainoa lapsi (vai onko?)
      – Oma hevonen Clara on vielä ratsukoulutus vaiheessa ja sen kanssa puuhaa riittää.
      – Puhuu englantia isänsä kanssa.
      – Puoliksi amerikasta.

      Ciara ihmisenä
      Ciara haluaa ihmisten ennemmin pelkäävän häntä kuin pitävän hänestä. Ciara ei ole sisältä sitä hunajaa ja kermaa mitä saattaisi kuvitella, vaan sisällä piilee punainen piru. Moni erehtyykin tunkeutumaan neidin alueelle ja aloittamaan juttelun ihan väärillä sanoilla, silloin Ciara on ikuisesti katkera. Riitaa ei kannata haastaa, paitsi jos haluaa kunnon draamaa ja suunnilleen häädöt tallilta. Tallilaiset hyppelevät useinkin Ciaran pillin mukaan. Muuten Ciara on puhelias, sosiaalinen ja osittain jopa hilpeä. Itsevarmuutta tytöltä löytyy ja usein talliporukassa Ciaralla juttua riittää. Hevosten kanssa Ciara kuitenkin eristäytyy omaan kuplaansa ja toimii hevosen kuin hevosen kanssa yhteistyössä. Ciara on myös vähän perfektionisti. Tai no ei ihan vähääkään vaan aika paljon perfektionisti. Yleensä Ciaran läsnäollessa Valera kiiltää puhtaana ja sen tavarat ovat nätisti paikoillaan. Ciara viihtyy kaikkien seurassa ja on erittäin positiivinen ihminen. Kuitenkin jos Ciaralle ryppyilee, takaisin tulee ja kunnolla, tyttö ei sanojansa säästele vaan sanoo asiat niinkuin ne on. Ciarasta ensivaikutelma voikin olla se mitä hän onkin.

      Ciaran hevostaustaa
      Neljä vuotiaana kipinä hevosiin syttyi vanhempien viedessä hänet talutusratsastukseen ja katsomaan isoja ratsastuskilpailuita. Siitä se sitten jatkuikin heti laadukkaalla tallilla. Vanhemmat olivat vahvasti mukana harrastuksessa. Ciara kuulemma kehittyi jo pienenä huippu vauhtia ja pian alkeistunnit vaihdettiin viikkotunteihin tuplasti viikossa. Ratsastuskoulussa jossa Ciara kävi oli mahdollisuus myös omatoimisiin ratsastuksiin. Eräänä päivänä sitten Ciaran ratsastus päättyi ilman satulaa maastossa pahaan tippumiseen, josta hän kiidätettiinkin sairaalaan. Noh siitä sitten 12kk ratsastuskieltoa ja paluu takaisin selkään hieman epävarmana. Loppupelissä onnettomuus vahvisti Ciaran itsevarmuutta ja opetti tyttöä arvostamaan asioita mitä hänellä on. Kuitenkin vanhemmat (ja tietenkin minä) muutimme tänne Pronssijoelle isän yrityksen perässä ja löysin sitten tieni Hallavaan. Tätä päätöstä en kyllä kadu hetkeäkään! Hieman haikea fiilis on jäänyt Amerikasta lähdöstä, mutta täällä on aika lailla kaikki paitsi laadukkaat ja isot ratsastuskeskukset. Onneksi Hallavan porukka on korvannut tämänkin ongelman!

      Ciaran ratsastuksesta
      Hevosten kanssa Ciara on todella pätevä ja taitava. Moni ihailee tytön taitoja hevosten kanssa, vaikka Ciara ei itse sitä välttämättä huomaakkaan. Ciara on tasavertaisesti koulu- sekä esteratsastaja. Yleensä tyttö kaipaa haastetta, jota Valerassa tosiaan on! Oma hevonen Clara on myös todella haastava persoona… Treeneissä Ciara hyppää ysikymppiä, mutta potentiaalia löytyisi korkeammillekin. Kouluratsastukseen Ciaralla on viharakkaus suhde. Toisaalta koulu on ihanaa hyvä hevonen alla hyvän valmentajan vetämänä, mutta jos kenttää kierretään vain ympäri eri askellajeissa se ei oikein nappaa. Tehtiinpä tunnilla mitä tahansa pystyy Ciara keskittymään täydellisesti. Koulua mennään tällä hetkellä sellasella Helppo B-A tasolla.

      Ciaran ulkonäkö
      Punainen on Ciaran tavaramerkki, punaiset hiukset, punainen koira ja jopa punaiset hevoset! Ciarasta saatu ensivaikutelma on sit mitä todellisuuskin. Suklaanruskeilla silmillä punertava tukka liehuen kävelevä tyttö on tallilla kovin yleinen näky. Yleensä Ciaran tapaa Valeran tai Claran karsinan lähettyvillä, maneesin reunalla tai hoitajien huoneessa muiden seurassa. Ratsastaessa tytöllä on vaatteet aina viimesenpäälle. Ciara on kirsikka kakun päällä. Päässä Samshieldin glitter koristeltu kypärä, takkina keliin ja Valeran varusteväriin sopiva vaate, sekä mustat ratsastussaappaat. Ciaralla kaikista uusimmat varusteet sekä tavarat löytyy varmasti tämän tytön outfitista tai kotoa. Tallitöissä kenkinä Niken lenkkarit ja muu vaatetus keliin sopivana. Yleensä jotain beigeä ja siistiä väriä. Ciaran kaunis pisamainen naama talvella jää kaulahuivin ja pipon väliin. Tallilla usein mukana on tosiaan Mochi,joka seuraa tyttöä joka paikkaan. Talvella silläkin ihana villapusero päällä Ciaran vaatteisiin sopivissa väreissä. <3

      Välit muihin

      Niko- Tallin kohuttu pari Ciaran kanssa. Ciara ja Niko välillä tappelevat kovaakin, sitten taas sovitaan ja ollaan ällösöpösti yhdessä.

      ________

      Priton Mirona ”Clara”

      2 vuotias budjonny tamma, Ciaran ensimmäinen oma hevonen.

      i. Mironov
      e. Lada KERJ-I, ERJ-I

      yleispainotteinen
      ye:
      re:
      ko:

      Kasvattaja: Priton

      Clara on villi ja energinen tammapakkaus. Hevonen tarvitsee todellakin napakan ja varman käsittelijän ja on yhden ihmisen hevonen. Pahoja tapoja yritetään kitkeä pois jatkuvasti. Kuitenkin sulavaliikkeinen ja potentiaalinen hevonen kilpakentille. Hieman pöhköyttä on havaittavissa mutta pienellä koulutuksella tästä saadaan oiva ja upea ratsu kaikkiin lajeihin.

      Priton Mirona

      • Tätä aihetta muokkasi 10 kuukautta, 2 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 10 kuukautta, 2 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta, 2 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta, 2 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 8 kuukautta, 4 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 6 kuukautta, 4 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 6 kuukautta, 4 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 6 kuukautta sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 kuukausi sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 kuukausi sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 kuukausi sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 viikkoa, 3 päivää sitten Ciara.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 3 päivää sitten Ciara.
    • #30841 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Lähdin takaisin tallille päin. Nyt Polly saisi jäädä kotiin lepäämään, kun viimeksi sen tallioleilusta ei tullut mitään. Tänään olisi Valeralla vuorossa juoksutus. Pääsisin ekaa kertaa kunnolla katselemaan hepan liikkeitä ja tutustumaan Valeraan paremmin!
      Saavun tallille neljän aikoihin. Lähden hakemaan Valtsukkaa tarhasta kun oon saanu heitettyä kamat sen karsinan eteen ja haettua harjakorin, sekä suitset siihen samaan paikkaan. Kävelen tallin hiekkaista pihaa pitkin kohti Valeran tarhaa. Valera katselee minua kauniilla suklaanruskeilla silmillänsä. Kaunis punertava karva hohtaa sade kuurojen välisessä auringonpaisteessa. Nostan Valeran riimun aidantolpasta ja otan Valeran mukaani talliin. Tamman kaviot kopisevat kovaa betonilattiaa vasten. Ensimmäistä kertaa Hallavassa tunnen oloni erittäin kotoisaksi. Käännän hevosen karsinassa ja sidon narun vetosolmulla kiinni karsinan kalteria vasten. Haen harjakorista Magick brushin ja aloitan Valeran mutaisten jalkojen harjaamisen. Otan loimen pois vasta harjattuani jalat, jotta se ehtisi kuivua vähän aikaa, ettei se olisi täynnä pölyä ja kuiviketta. Loimen alla ollut karva kiiltää puhtautta. Se ei ole mutainen, toisin kuin hevosen jalat ja häntä. Taas tulee se hetki kun halaan tammaa kovin ja hymyilen sitä kuinka ihana se on. Sitä tunnetta ei voi oikeastaan sanoilla kuvailla. Siinä on sekoittuneena ylpeyttä, ihastusta, ”rakkautta” ja kaikkea siltä väliltä. Valera näykkäisee kättäni, kuin haluaisi minun lopettavan. Ja kyllä se varmaan haluaakin kun ei oiken tää läheisyys ole sen juttu. Jatkan Valeran kuntoon laittamista ja harjaan hevosen loppuun. Puhdistan kaviot vaaleanpunaisella kaviokoukulla ja Valera yrittää potkia. Käsken hevosta napakasti lopettamaan, mutta se yrittää jatkaa. Puhdistan loputkin kaviot reippaasti ja puen suitset päähän.
      Maneesissa ei ole muita. Valera seisoo nätisti paikallaan ja yrittää hirnuskella onko muita paikalla. Vaihdan riimunnarun juoksutusliinaan ja kävelytän ensin heppaa ympäri maneesia lyhyellä liinalla. Menen maneesin toiseen päätyyn ja haen juoksutusraipan penkin päältä. Siirryn keskemmälle ja aloitan perus käppäilyillä. Valtsukka haluisi kovin jo liikkua, mutta pidän sen vielä hidas tempoisena. Valera liikkuu puhtaana ja kauneilla askeleilla varustettuna. Kyllä siitä huomaa kuinka tasokas ja upea hevonen se on. Pyydän Valeraa siirtymään raville. Hevonen siirtyy raviin upeasti ja puhtaasti. Tammassa ei ole vielä mitään moitittavaa! Valera ravaa viisi kierrosta tässä suunnassa ja sitten vaihdamme suunnan. Otan tamman käyntiin ja pysäytän sen. Se liikkuu kuin ajatuksen voimalla. Vaihdan liinan toiselle puolelle ja jatkamme taas käynneillä ja otamme ravia. Ravissa joudun hieman tammaa hoputtamaan, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Aloitamme laukannostot. Laukka nousee Valeralla taitavasti ja se myös pyörii hyvin. Huomaan myös kuinka Valera kulkee enemmän muodossa ja panostaan liikkeihinsä. Yhtäkkiä tamma pukittaa ja pomppii laukassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta se vaan sekosi. Otan Valeran käyntiin ja taputan kaulalle, jos vaikka se olisi säikähtänyt jotain. Otan vielä uudestaan laukkaa tähän suuntaan ja silloin ei ongelmia. Vaihdamme taas suuntaa ja otamme vielä tässä suunnassa laukat. Pikkuhiljaa alamme lopettelemaan ja silitän heppaa tyytyväisenä. Kävelemme vielä pari kierrosta ja siitä sitten lähdemmekin talliin päin.

    • #38642 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Valera. Elämäni hevonen. Siinä se oli. Ei sitä paremmin tarvitse kuvailla. Yhdellä hevosella voi oikeasti olla elämässä todella suuri merkitys. En ole edes tuon hevosen selässä vielä käynyt, mutta silti se on täydellinen just tuollaisena. Tätä asiaa oon taas tässä eilisestä asti hokenut ja kadun sitä, että en ole tallilla vähään aikaan käynyt. Halloween olisi pian ja olin suunnitellut meille asun. punaista kangasta ja vähän sormivärimaaleja. Sillä me pärjättäis pukuratsastuksessa! Mulla on niin suuri luotto tohon hevoseen tällä hetkellä, että aion tänään jo kokeilla pukua sille. Maalia en todellakaan oo vielä Valtsukkaan tunkemassa.

      Tallin pihaan iso Ikean kassi mukanani saapuessani talli pilkotti pihan toisella puolella. Kävelin kohti tallia lumi jalkojen alla narskuen. Tallin ovien molemmin puolin oli tehty kurpitsalyhdyt, tulta niissä ei vielä sisällä ollut. Myös sisällä tallissa oli jo koristelut valmiit. Tallin ihana tuoksu ja lämmin ilma olivat vastassa talliin astuessa. Hevosista suurin osa oli karsinoissa ja kipitinkin heti moikkaamaan Valeraa. “Heii” kuiskaan hellällä äänellä ja Valera katsoo tulijaa ihmetellen. Avaan karsinan oven ja annan yhden heppanamin tammalle. Kauaa en ehdi Valeraa hellitellä, kun ilmeisesti Elina tulee moikkaamaan. “Moikka, oot varmaan se Valeran uus hoitaja?”, yritän reippaasti vastata jotain ja tuloksena on taas sekalainen “aa, juu, minä vai, siis joo!” … Naurahdan hieman ja en edes kerkeä kysymään kun jo kuuluu “Mie oon Elina, Cellen hoitaja.” “Oih, Celle on kyllä upea! Ja juu, en mä kyllä kovin uus oo” naurahdan taas takaisin.
      Keskustelumme jatkuu jonkin aikaa, kunnes Nio liittyy seuraamme. Kasvoni taas alkavat punertaa ja yritän pidätellä hymyä ja näyttää jotenkuten normaalilta. “Moi” Nio moikkaa ihanalla äänellään. “Moikka” hymyilen ja vastaan. “Ootteko koskaan miettiny, että jos hevonen ei lastaudu sitä ei voida pölliä”. Näistä kuuluisista huonoista vitseistä Nio on just tunnettu..

      Kun keskustelumme oli saatu päätökseen aloitin puhdistamaan Valeran harjakoria. Punaista, pinkkiä, vihreää ja sinistä. Tässä oli tää Valeran harjojen värimaailma. Ja tietenkin tää upea lila harjakori.. Laitoin kaikki harjat vesiämpäriin likoamaan ja lähdin itse takaisin Valeran luokse kokeilemaan Halloweenin asua. Nostan varovasti punaisen viitan Valeran perseen päälle ja liuùtin paikoilleen. Täysin sopiva! Otin viitan pois ja lähdin kaapeille etsimään punaista huopaa, korvahuppua ja pinteleitä. Pakko oli mennä riskillä, kun en todellakaan ollut varma löytyykö kaapeista punaisia tavaroita. Itselle oli jo punainen paita tiedossa, mutta hevoselle pitäisi nuo kamat löytää. Avaan yleisen kaapin jossa oli heti ensimmäisenä vastassa kori täynnä eri korvahuppuja. Vaaleanpunainen pony, punainen cob, sininen pony, punainen full. Löytyi, sitten huopa ja pintelit. Huovat olivat pinossa omassa hyllyssään. Nopeasti löytyi punainen full huopa joka oli aika siisti. Pinteleitä oli myös yhdessä hyllyssä aikas paljon. Jouduin värikästä pintelikasaa vähän kaivelemaan, mutta lopulta löytyi nekin. Vähän eri sävyiset kuin huopa ja korvahuppu, mutta kelpaa. Jatkoin matkaani takasin Valeran luokse. Karsinan ovi oli raollaan. Olin varmana laittanut sen kiinni! Kai täällä tallissa kummittelee jo nyt.. Nostin sinisestä kassistani hapsuin koristellun “rintaremmin”. Hieman oli tullut tylsää kotona, niin olimpa sitten päättänyt kaivaa kaapistani vanhan ompelukoneen ja kankaat, sekä langat. Lopputulos oli siisti vaikka itse sanonkin =D Kokeilin koristerintaremmiä Valeralle. Vähän se oli nafti, mutta kelpaa yhdessä pukuratsastuksessa.

      Kaikki tavarat sovitettuani ja valmiiksi kasattuani, sekä harjat kuivattuani päätimpä sitten suunnata kotia kohti kertaamaan tämän päivän luennon muistiinpanoja.

    • #40043 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Kävelen kohti maneesia Valera perässä köpötellen. Pysähdyn hetkeksi nappaamaan parit kuvat tammasta jota koristaa kaunis uusi korvahuppu ja huopa kiillotettuineen nahkavarusteineen. Parit kuvat napattuani jatkan matkaa kohti avoimia maneesin ovia, jossa vielä koulutuntilaiset ovat kävelemässä loppukäyntejään. Valera katselee tuttuun tapaan ympärilleen varautuneena korvat hörössä. ”Moikka” huikkaisen kaarrossa alas selästä laskeutuville tuntilaisille. Talutan itsekin Valeran kaartoon siististi muiden ratsukoiden väliin. Nostan ohjat kaulalle ja vedän hanskat käsiini. Lasken Valeran jalustimet molemmin puolin alas ja nousen selkään. Kiristän vielä satulavyön selästäkäsin. Kävelen uralle ja yritän vielä venytellä ranteitani. Valera vaikuttaa ainakin vielä toistaiseksi todella rennolta. Jossain kohtaa alan keräämään ohjia tuntumalle ja ottamaan reippaampaa käyntiä. Teen joka kulmaan pysähdykset ja pitkille sivuille voltteja kaksi kappaletta. Yritän saada Valeran mahdollisimman paljon kuulolle ja asettumaan oikeisiin suuntiin. Käynnissä hevonen yrittää kiskoa päätään pois tuntumalta ja joudun todella pitämään ohjista kiinni jotta se ei vetäisi niitä käsistäni.

      Siirryn seuraavalla pitkälläsivulla raviin. Ravissa Valera keskittyy työskentelyyn koko ajan enemmän ja enemmän. Askeleet ovat niin isot, että harjoitusravissa on todella vaikea istua. Siirrän Valeran aina lyhyillä sivuilla käyntiin ja jatkan taas ravia pitkillä sivuilla. Otan lopulta taas käyntiä ja annan pitkät ohjat hetkeksi.

      Kun olen saanut ohjat kerättyä takaisin päätän aloittaa laukan nostot. Otan pienen pidätteen ja annan laukkapohkeet. Valera nostaa laukan hieman hutiloiden, mutta kuitenkin. Hieman on pikku Valtsukalla ylienergiaa ja sen huomaa. Jos en kääntelisi tammaa ympyröille se kiitäisi täysiä ympäri maneesia. Mutta sitten yht’äkkiä ei sitten liikutakkaan laukassa eteen ollenkaan. Valera liikku upeasti vain jos sitä osaa ratsastaa oikein. Yllä pitää pitää koko ajan sama tahti jotta se ei tee mitä haluaa. Nyt se sitten päätti siirtyä raviin ilman mitään syytä. Otan käyntiin ja nostan uuden laukan. Nyt se sitten taas liikku ihan normaalisti. Tällä kerralla pidän laukan yllä saman tahtisena ja käännän ympyröitäkin hallitusti ja säästeliäästi. Kun olen riittävästi laukkaillut molemmissa suunnissa siirrän kevyeen raviin ja annan Valeran ravailla pitkillä ohjilla. En olis ikinä uskonut, että oon jossain vaiheessa näin täydellisen hevosen hoitaja. Tamman punainen harja lepatti ravin tahdissa kun suunnittelin jo seuraavaa tallilla käyntiä. <3

    • #49525 Vastaa
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1434
      • Lauman johtaja

      Perjantai 13. ja Lucia-kulkuetta on valittu vetämään Ciara ja Valera. Mikään ei voi mennä pieleen – eihän?

    • #49633 Vastaa
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1434
      • Lauman johtaja

      Kaikkien yllätykseksi Mollyn, Hauskan ja Tähkän tarhaan liittynyt Valera, joka yleensä vihaa kaikkia muita hevosia, löysi itselleen uuden parhaan ystävän rauhallisesta Mollysta.
      Hyvää uutta vuotta kaikille!

    • #49645 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tänään piipahdin tallilla vain äkkiseltään katsomassa Valeraa.

      Yhdistin tallireissun mun aamulenkkiin, joten olin tallilla jo ajoissa. Uskalsin kaapatan tuon punaisen pirun sohvalta mukaan tällä kertaa. Kiskoin juuri trimmatulle Pollylle ihanan paksun beigenvärisen neuleen päälle ja itselle kiedoin vielä vaalean kaulahuivin kaulaan, sekä kiinnitin ruskean nahkahihnan Pollyn kaulapantaan. Tallimatka alkoi todella lupaavasti, mutta kun jäinen alamäki kaartui edessäni se ei enää niin lupaavaa ollut… Mietin tosissani melkein metrin syvyisessä lumihangessa tarpomista, mutta päätin sitten kokeilla onneani ja liukastella mäen alas. Vain yhdellä kaatumisella selvittiin pitkä alamäki alas.

      Tallin piha taas jo erottui hankien keskeltä. Aurinko oli juuri jo noussut ja päästin Pollyn irti hihnasta. Kävelin pellon läpi kulkevaa polkua kohti tallia ja Polly kipitti hangen päällä nuokkuen. Astuin juuri auratulle tallipihalle ja köpötin kohti Valeran tarhaa. Molly ja Valera seisoivat vierivieren tarhan keskellä. ”Valeraa” hihkaisin kutsuakseni tammaa. ”No hei tyttö” hymyilin ja ojensin käteni Valeran otsalle sen saapuessa. Avasin portin ja menin sisäpuolelle halaamaan pitkästä aikaa ihanaa rakasta mammaa, joka tällä kertaa suostui jopa yhteistyöhön. Siinä me olimme kolme punaista, kaunista, söpösti yhdessä. Kröhömmm.. Ei mennä liiallisuuksiin. Minä juuri heränneenä, tukka joka puolelle sojottavana, Polly lumisena kylmissään ja Valera,, no Valeramaisena? Loimi taas vinossa toisella puolella roikkuen ja harja takussa kuin röllillä.
      Annoin Valeralle silti pienet kehunamit ja taputin sitä kaulalle. Suoristin loimen ja kaulakappaleen, sekä nostin lumihankeen tippuneet riimut takaisin aidantolppaan.

      ”Heippa rakas, tuun käymään vielä iltapäivällä” kuiskasin Valeralle ja lähdin kävelemään takaisin pellolta tulevaa polkua kohti. Talli tuntui todella erilaiselta, samat vanhat hevoset eivät enää seisoneet tarhoissaan hörisemässä vaan aivan uusia hörökorvia tuijotti minua nappisilmillään.

      Iltapäivällä tulisin vielä uuden Hallavalaisen Millan kanssa käymään tallilla. Ajattelin ratsastaa tai juoksuttaa Valeran, kenties jopa hypätä!

      // Tää teksti voi olla tosi epäselkeetä ja kirjotusvirheitä varmasti löytyy kun tätä tosiaan kirjotan kahentoista aikaan yöllä xdd liikaa vaan alko hermostuttaa se että en oo mitään pitkään aikaan kirjottanu :oo

      • #49648 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Pystyin niin sieluni silmin kuvittelemaan Ciaran punasine hiuksineen ja Polly ja Valeran punasine karvoineen tuohon lumiseen tarhaan toisiaan tervehtimään.

    • #49646 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Takaisin tallille!
      Tarvoimme Millan ja koirien kanssa syvässä lumihangessa kohti hevosten tarhoja. Milla oli muuttanut vanhalta asuinpaikkakunnaltani tänne ja etsi tallia jossa käydä, ehdotin tänne tulemista ja täältä sitten hälle löytyikin Toko jota innokkaana lähti hoitamaan. Olimme molemmat ottaneet koirat mukaan, punainen ja harmaa karvapallo hyppivät iloisina ympäriinsä lumihankea.

      Esittelin Millalle tallialuetta aloittaen hevosten tarhoista. ”Tuossa on Valeran tarha”, sanoin kävellen samalla kohti punaista loimitettua hevosta. ”Ja tässä siis Valera” hymyilin. ”Oih! Valera näyttää kuvissa paljon pienemmältä mitä se oikeasti on” selittää Milla ja samalla Valera näykkäisee minua. ”Ja kiltimmältä” Milla naurahtaa. Lähdemme talliinpäin ottaen Valeran mukaamme. Suoristan loimet ennen kuin lähdemme talsimaan lumihangessa. Niken kenkäni imevät oikein lunta sisäänsä joka tuntuu hassulta. Lumi sulaa jalan alla ja kenkä alkaa litistä, se on inhottavaa.. Milla katselee ympärilleen huikaten ”onks tuo Toko?”, ”juu” vastaan ja kysyn ”haluutko että käydään hakee se?”. ”Ois kyllä kiva juu” vastaa Milla innoissaan. ”Mutta meidän pitää eka viedä Valera sisään sillä se ei siedä muita hevosia yhtään” kerron silmiä pyöritellen.. Kävelemme yhdessä talliin jossa Aleksi on lakaisemassa käytäviä. ”Moikka, mie oon Aleksi, sie oot vissiin Milla, Tokon hoitaja”, ”Juu oon” Milla vastaa. ”Mä vien Valeran karsinaan ja mennään tänään varmaan ratsastamaan maneesiin tää ja Toko” huikkaan. Millan ilme on hieman yllättynyt, ”Ai mennäänkö vai?”. ”Juu, juu, tuskin minä läpällä tollasta tallilla heitän” naurahdan. Aleksi ja Milla jää juttelemaan siihen vielä tallista ja käytännöistä kun vien Valeran karsinaan ja otan loimet pois. Suljen karsinan oven ja palaan takaisin Millan ja Aleksin luokse. ”Hyvin oot sie muuten pärjänny Valeran kanssa” Aleksi kehuu. Ihmettelen mistä moinen kehu tulee, mutta kun tarkemmin Valeran käytöstä miettii niin oonhan mä aika hyvin pärjäilly. ”No lähetään hakemaan sitten Tokoa” huikkaan Millalle koska en pidä hitaasta ja hartaasta asioiden tekemisestä.

      Kävelemme taas lumi jalkojen alla narskuen kohti tarhoja. Punainen maneesi hohtaa kauniisti lumen keskellä. Kävelen taas hieman reippaammin ja Milla yrittää pysyä perässä. Lumiset koirat jaksavat vieläkin juoksennella ympäriinsä ja jahdata toisiaan. Saavumme Tokon tarhan portille ja Milla nostaa riimun tolpannokasta ylös. ”Voit mennä hakee sen, mä jään tähän pitää porttia”. Milla käy hakemassa Tokon ja avaan portin jotta he pääsevät ulos. Menemme takaisin talliin ja viemme Tokon karsinaan. ”Mä näytän nyt sulle missä on kaikki varusteet, eli täällä on satulahuone, harjat on tässä hyllyssä ja suitset ja satulat tuolla. Samalla muistan lahjaksi saamani mustat micklem suitset joissa oli ihanat karvapehmusteet. Kävin hakemassa ne hoitajienhuoneesta kassistani jonka olin nurkkaan heittänyt tallille saapuessani. Nappasin ne mukaan ja menin takaisin satulahuoneeseen jossa Milla nosti Tokon tavaroita mukaansa. ”Tällaset toin Valeralle” esittelin ja menin vaihtamaan niihin kuolaimet Valeran vanhoista suitsista. Otin toiseen käteeni harjakorin ja toiseen satulan ja lähdin viemään tavaroita karsinalle. ”Sovitaanko että ollaan vaikka tasalta molemmat valmiina?” Kysyin Millalta. ”Joo käy se, täs ois nyt siis 15 minuuttia aikaa laittaa hepat kuntoon” vastaus kuuluu. ”Joo, muista sitten Tokolle ratsastusloimi!”.

      Olen saanut nostettua Valeralle satulan selkään ja alan laittamaan suitsia. Suitsien laitossa menee hieman kauemmin kuin olin ajatellut, joudun kiristämään nahkaremmejä, jotta suitsista tulisi sopivat. Kun suitset ovat onnistuneesti päässä heitän Valeran selkään vielä enkkuviltin. ”Ootko valmiina” kysyn Millalta. ”Juu, ollu jo tässä 5 minuuttia” huikkaa Milla takaisin mulle. Nostan ohjat kaulalle ja kiristän kypäräni. Otan vielä taskustani airpod kotelon ja laitan bluetoothkuulokkeet korviini. Kaivelen taskustani vielä puhelimen ja Spotifystä jaksaa, jaksaa-listan auki. ”Sit mentii” lausun Millalle hänen ohi kävellessämme.

      ”Candy cane lane will me…” lauleskelen maneesia kohti körötellessämme. Avaan maneesin narisevat ovet ja astelen sisään Valeran kanssa. ”Laita sit ovi kiinni” ohjeistan Millalle. Talutan Valeran kaartoon ja nousen punaisen paholaisen selkään. Tällä kertaa mulla on jo paljon rennompi fiilis selkään mennessä. Polly ja Nuppu leikkivät keskenään ja käskytän Pollyn maneesin katsomoon istumaan. Nuppu seuraa Pollya katsomoon ja koirat jäävät makaamaan katsomon portaille. Suoristan käynnissä vielä Valeran shampanjanvärisen satulahuovan ja enkkuviltin niin, että se roikkuu tasaisesti molemmilla puolilla. Kävelen ympäri maneesia ja Milla kävelee myös jo Tokon kanssa ympäriinsä. Oon itse paljon Millaa vanhempi, vaikka ollaan tunnettu jo kauan ja ollaan hyviä kavereita. Valera alkaa temppuilemaan ja yritän mahdollisimman napakasti sen komentaa lopettamaan. Napakat pohkeet ja eteen mietin mielessäni. Oho, se heppa tottelee? Valera tottelee välillä ihan ihmeellisesti pienetkin avut. Jos painan toisella pohkeella paljon tamman kylkeä se kääntyy outoon sulku tai avotaivutukseen :0 Siirrän Valeran raviin. Valera taas kulkee nätisti pää alhaalla pitkin ja tasaisin askelin. Teen vähän työskentelyä ravissa ja nostan laukan. Laukassa Valera taipuu hyvin ja liikkuu ryhdikkäästi. Rakas Valera onnistui niin hienosti tänään, en haluis et meidän matka loppuu koskaan <3

      • #49649 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Tuntuu että tässä tarinassa sain jo paljon paremmin kiinni siitä minkälainen persoona Ciara on. Milla mukana tarinassa toi Ciaran esiin tosi itsevarma ja ehkä jopa vähän määräilevänä ja musta se sopii hahmoon tosi hyvin. Saat 1hp 1sp ja 1kp

    • #49738 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Kävelen pitkin ja nopein askelein kohti hoitajienhuonetta. Pieni käärö on sylissäni tiukasti. Teen huoneen nojatuolin päälle pienen pesän mihin lasken Mochin. Peittelen sen vielä lämpimästi fleecepeitolla. Ja sitten Valeran luokse! Kävelen rivakasti ulos hoitajienhuoneesta ja törmään vaaleatukkaiseen poikaan. ”Öö, sori” lausun hieman yllättyneenä. ”Ei mitään” poika hymyilee. ”Kukas sä oot?” Hän vielä kysyy” ”Ciara” vastaan suu ammollaan, näytän varmaan ihan joltain gorillalta tai mangustilta… ”Aa, oot siis Valeran hoitaja! Mä oon Niko, omistan Väiskin.” ”Oih” vastaan vielä ja yritän jatkaa matkaa huomioimatta Nikoa mutta vilkuilen poikaa silti vähänväliä. Valeran karsinan luona tajuan jättäneeni harjakassin epähuomioissani satulahuoneeseen. Kävelen taas takaisin satulahuoneeseen jossa otan rivakasti Valeran harjalaukun mukaani. Samalla yritän kantaa myös suitset ja enkkuviltin mutta tavarat eivät mahdu pieneen syliini. Tiputan suitset vahingossa tallin betonilattialle juuri kun Niko kävelee ohi… miks mun tuuri on aina tätä? ”Tarviiks apuu” kysyy Niko samalla kun nostaa suitset maasta ylös. ”Kyl mä pärjään” yritän sanoa itsevarmasti peitellen nolostuneisuuttani. ”Ööh no sano jos tarviit apua vaikka” muistuttaa Niko vielä päätä raapien. Kävelen pois punastunut ilme kasvoillani. ”No moikka Valera” yritän kuiskata Valeralle unohtaen äsköisen. Poika silti hyppää mieleeni melkeinpä heti takaisin. Sidon Valeran kiinni karsinan seinään ja nostan kassista harjan ja alan harjata tammaa. Aina kun Niko pyörähtää taas mieleeni lopulta alistun tunteelle ja kasvoilleni vierähtää leveä hymy.

      • #49740 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Uuuh, aistinko kenties ihastusta? 😀 Hyvin kuvailit tuon kohtaamisen ja Ciaran fiilikset mutta muuten tarina jäi aika pätkäksi eikä siitä oikein välittynyt se, että mitä Ciara oli tallilla tekemässä tai miksi koiranpentu oli mukana. Saat 1sp

        • Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 1 viikko sitten Aleksi.
    • #49832 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Perjantai:

      Selaan tallin whatsappia ja päivän viestejä. ”Jes” hihkaisen kun huomaan, että Niko on tänään tallilla. Musta on tullut hirveä stalkkeri mutta oon niin kusessa siihen ihmiseen.

      ”Moikka!” Saavun talliin hymyillen. Niko on juuri pesemässä Väiskiä pesupaikalla. ”Tää ikuinen mutakausi on taas tullu” sanoo Niko samalla hangaten sienellä Väiskin kylkeä hampaat irvessä. ”Mä en ees haluu nähä missä kunnossa toi possu tuolla on” valitan naurahtaen. ”Öö, siis, vaikka, haluisiks lähtee mun kans maneesiin kun ratsastan tänään Väiskin ilman satulaa?” Kysyy yllättäen Niko. ”Joo” repäsen vaan nopeesti, ehkä myös hieman tylysti. ”Hehe mä oon ratsastusseuraa kaivannukki ku elän täällä aika erakkona” Niko vastaa ehkä hieman kiusallisessa tilanteessa seisten. ”No mä laitan kanssa nopee Valeran kuntoon” hymyilen leveästi ja lähden laittamaan hevosta. ”Meiän pitää hieman oottaa että Väiski kuivuu, sit saan laitettua enkkuviltin sille millä ratsastan sitten.” Huikkaa vielä Niko. ”Juu, ei mulla kiire oo” muistutan vielä Nikolle.

      Kun ollaan saatu molemmat hevosemme kuntoon lähdemme maneesille. ”Taluta sä vaikka Väiski edellä, me tullaan Valeran kanssa perässä” sanon laittaen saappaita vielä kiinni. ”Okei mennää sitte” Niko vastaa. ”Öö onks sul mitää suunnitelmia vielä kesäks heppailujen suhtee?” Kysäisen Nikolta. ”Jotain rentoa maastoilua tän kaverin kans ja tietysti treeniä kisoja varten, voitais vaikka maastoilla yhessä kun ei oo mulla muutakaan seuraa” vastaa Niko mulle niin, että hymy nousee kasvoilleni. ”Joo tietysti! Saat näyttää mulle ihan kaikki maastot ja metät” naurahdan. ”Kiva!” Sanoo vielä Niko ja liu’uttaa maneesin oven auki. ”Täällähän on nää alkeisestetunnin ristikot ja kavaletit vielä. No just sopivasti, tänää sitte mennää näitä ilman satulaa” hymähtää Niko. Mä mietin jo kauhuissani mitä tästäkin tulee mutta Nikon itsevarmuus ehtii jo viedä mun jännityksen pois ja kiipeän Valeran selkään.

      Lähden kävelemään uraa pitkin ja Valera tuntuu tosi erilaiselta. Sen lämpimässä ja pehmeässä selässä tuntuu kaikki sen hienot liikkeet joita yritän myötäillä. Valera laskee päänsä alas ja hörähtää. ”Valera on tänää harvinaisen tyytyväisellä tuulella toisin ku tämä” Naurahtaa Niko taas. Katson Nikon suuntaan ja naurahdan vain takaisin. Siirrän Valeran raviin kun olen kerännyt ohjat tuntumalle. ”Hienoin” kuiskaan hiljaa ja taputan Valeraa kaulalle. Ravailemme ympäriinsä ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä Nikon kanssa. ”Tällee vähän nopee tulee mut siis meil ois kotona tänää ja huomen käty nii haluisiks tulla vaikka yöks?” kysyy yhtäkkiä Niko. Mietin vähn aikaa vastaustani hieman hämmennyksessä. Lopulta päätän vastata ”Juu tietty se sopii!” Juuri oli taphtunut se mistä olen haaveillut jo Nikon tapaamisesta lähtien, oonko tosissaan menossa Nikolle yöksi? Ajatukset pyörivät mielessäni ja unohdan kokonaan Valeran allani. Siitä saan sitten muistutuksen kun kohta jo makaan Valeran pukista alaslentäneenä maneesin pohjassa. Nikon edessä. ”Miten tää aina voi olla mahollista?” Nostan käden naamalleni nolostuneena. ”Sattuko” kysyy ystävällisesti Niko. ”Ei onneks” naurahdan ja kapuan ylös Valeran selkään. ”No jos tänään ei sitte hypätä” hymähtää Niko. ”Juu ehkä se on iha hyvä idea” vastaan takaisin.

      Lauantai:

      Herään ihmetellen Nikon kainalosta. ”Huomenta” Niko kuiskaa takanani” ”Huomenta” hymyilen ja käännyn halaamaan Nikoa. ”Nukuitko nyt hyvin?” Kysyy Niko todella ystävällisesti. ”En ois paremmin voinu nukkua” venyttelen samalla juuri heränneenä. Käteni valuvat Nikon selkää pitkin alemmas. Huomaan itsekkin kohta Nikon kädet pääni molemmin puolin. ”Mul ois yks juttu mikä mun pitää kertoa” kuiskaan hiljaa katsoen samalla Nikoa suoraa silmiin. ”Mulla vois oikeesti olla tunteita sua kohtaan” sanon. Niko katsoo minua myös suoraa silmiin ja silloin, silloin se tapahtuu. Nikon kasvot liikkuu hitaasti kasvojani kohden. Juuh jotta ei mennä yksityiskohtiin jatketaan vähän pidemmältä.

      Kun olimme molemmat päässeet ylös sängystä yllätys yllätys matkamme jatkui tallille. ”Tänään mä en pääse ratsastaa Valeraa, mutta meetkö sä Väiskillä?” kysyn Nikolta. ”Juu tarkotus olis, otetaan pieniä hyppyjä ulkokentällä kun se on jo kunnossa” vastaa Niko. ”Sähän voisit kanssa testaa Väiskiä!” Toteaa Niko nopeasti. ”Oih, kuulostaa kivalta, voinhan mä!” vastaan takaisin. ”Mitä haluisit nyt aamupalaksi?” Kysäisee Niko. Tähän mulla tekisi mieli vastata ”sut” mutta päätän, että sanon vain ”sitä mitä kaapista löytyy”. ”Eli me alotetaan sitten päivämme herkullisella mansikoilla ja suklaa fonduella!” Niko naurahtaa. ”Se käy!” Nauran.

      • #49865 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        No nyt nousi kyllä enemmän kysymysmerkkejä kun mitä saatiin vastauksia 😮 Miten tuohon samaan sänkyyn päädyttiin ja kenen aloitteesta? Miten tää pääs eskaloitumaan näin nopeesti jne ? Toivottavasti saadaan pian kuulla tapahtumista Nikon näkökulmasta niin ehkä saadaan vähän vastauksia 😀

        Laitan sulle 2sp 1hp ja 1kp

    • #49908 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Mies joka ei koskaan petä
      Painan pääni kovaa Nikoa vasten halatessani poikaa anteeksipyyntönä. ”Ciara, mä oon idiootti. Mä tiiän sen” Niko sanoo varoen. ”Etkä oo, tai no vähän” vastaan naurahtaen. Seisomme keskellä tallikäytävää kuin pulut sähkölangalla molemmat kyyneleet silmissä toisissa kyhnäten. ”Mä en ajatellu jonain päivänä ihastuvani suomalaiseen Madelaine Petschiin.” Niko naurahtaa ja nostaa päänsä olkapäältäni. Hymyilen ja Niko painaa taas huulensa huuliani vasten. ”Sinä punapää ja uljas ratsusi, moneltakos lähdetään?” Poika kysyy flirttailevaan tyyliin. ”Vaikka heti jos sun kaakkisi on valmiina” tokaisen takaisin. ”Vika ulkona joutuu tarjoamaan pizzat illalla!” Niko huikkaa ja on jo juoksemassa kohti Väiskin karsinaa.

      Pyyhin kyyneleitäni samalla kun yritän kantaa Valeran satulaa. Hymy nousee kasvoilleni, vaikka olen vieläkin vihainen Nikolle. Tuhisen ja nostan satulan Valeran selkään. Otan rivakasti kypärän kassistani ja kiinnitän viimeisetkin soljet Valeran suitsissa kiinni. Nappaan raipan mukaan ja kävelen ulos tallin ovista. Niko hölkkää perässäni viritellen samalla Väiskin ohjia suoraksi. ”Taitaa herrasmies joutua nyt kustantamaan illan huvit.” kohotan kulmiani ja hymähdän. ”Kai se on pakko kun neiti käskee” vastaa Niko naurahtaen.

      Kun maasto on saatu reitilleen nousee syvällisemmät aiheet keskusteluun. ”Mikä fiilis sulla jäi siitä yöstä?” Niko miettii häveten. ”Ilman sun sen jälkeistä käytöstä se oli… nooh.. se oikeesti pisti miettimään asioita.” Hymisen. ”No ootko nyt ihan sujut mun kanssa?” Niko kysyy varoen. ”No kaipa mä oon. Mä vaan sen yön jälkeen mietin tulevaisuutta ja sit kun sun käytös muuttu sellaseks ajattelin, että joku asia tässä nyt mättää.” Vastaan mietteliäänä. Niko pysähtyy. ”Hei Ciara, sä oot täydellinen. Mä en tiiä mikä muhun meni. Mä rakastan sua tollasena kun oot.” Nämä Nikon sanat jäävät mieleeni. Kyynel valuu poskelleni. ”Ciara?” Niko lausuu. ”Ootko okei?” Niko kysyy kuin luullen, että loukkasi minua sanoillaan. ”Juu, tai ehkä, tai en oikeesti tiiä!!” Hätäännyn. ”Ciara, mä en halua ketään muuta kuin sut. Mä en haluu jättää tätä tähän.” Niko lohduttaa. ”Mä tarviin vähän aikaa.” Sanon ja käännän Valeran äkkiä takaisinpäin ja lähden tallille päin hammasta purren.

      ”Ciaraa? Ciaraa, ootko täällä” Niko huutelee tallin käytävässä itku kurkussa. Tärisen Valeran karsinassa istuen. ”Ciara täällä sä oot. Sä et tiedä kuinka pahoillani mä olen!” Niko selittää. Niko lyyhistyy viereeni. Käännyn ja ojennan köteni. Poika halaa minua ja nyyhkyttää pää olkapäälläni samoin kuin itse teen. ”Mä vaan oon sellanen, että piilotan tunteeni viimeiseen asti ja suutun.” Yritän saada sanoja suustani. ”Ei, ei oo sun vika! Mä olin typerä tän asian kanssa. Mä en kertonu sulle Seelasta, mutta ei sen kanssa muutenkaan kyllä sujunu.” Ciara nostaa päänsä ylös. ”Hä..häh? Mä kun luulin.. luulin, että teillä on takana pidempikin suhde tai jotain.” Ilmeeni kirkastuu. ”Ei, ei, en mä mikään hirvee player sentään oo vaikka mä sellaselta näytän”. Niko naurahtaa. ”Se, se mitä sanoin sulle, anna anteeksi!!! Oon ihan hirveen pahoillani. Tää on varmaan sadaskolmaskymmeneskuudes kerta kun sanon tän, mutta oon pahoillani!” Yritän itkien muuttaa ajatuksia sanoiksi. ”Mä ymmärrän sua, mä ymmär” Niko painaa kasvonsa hitaasti kasvojani vasten. ”Mitäs sanot jos vietettäis ens yökin yhessä? Vai ootko jo toipunut jörkytyksestä?” Niko kysyy. Naurahdan ja vastaukseksi saan ”Kyllähän se käy tietenkin!”.

      Niko avaa kaksionsa oven. ”Tilaanko pizzat heti vai tarjoillaanko myöhemmin, neiti?” Niko esittää herrasmiestä taas kerran. ”Sinä tilata meille pizza vasta myöhemmin” hymyilen kulmieni alta. Heittäydyn taas Nikon sängylle ja Niko viereeni. Kapuan Nikon päälle ja lausun sanat ”Niko Piirainen, mied joka ei koskaan petä.” Niko nostaa kätensä pääni molemmin puolin.

      • #49913 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Tää tarina meni kun vuoristorata. Eka tapellaan ja sovitaan ja sitten taas loukkaannutaan ja itketään ja lopulta ollaan taas onnellisesti yhdessä. Täyttä draamaa siis! Saat 2sp

      • #49916 Vastaa
        Ruska
        Osallistuja
        • Postauksia: 21
        • Maitovarsa

        Uuu no nyt sattuu ja tapahtuu! Jännä seurata mitä tässä tapahtuu. Haluisin ite antaa pari ehdotusta joita voi seurata tai olla seuraamatta:
        Ensinnäkin tämmöset isommat jutut kannattaa jakaa useampaan tarinaan niin tulee asiat pohjustettua, muistuu mieleen että Ciaran elämässä on muitakin ihmisiä kuin Niko ja on myös lukijalle jännempää jos jätetään välillä asiat roikkumaan ja pysyy lukijan mielenkiinto yllä. Tässä tarinassa esimerkiksi olis voinut kertoa tarkemmin, mistä Ciaran äkillinen tunteenpurkaus johtui, se jäi nyt vähän auki.
        Toisekseen kannattaa pitää mielessä realistisuus ja se, kenestä kirjoittaa. Niko vaikuttaa ainakin ekanäkemältä semmoiselta tyypiltä, joka ei ihan noin vain saa itsestään pihalle sanoja ”mä rakastan sua” eikä vietä päivää kyynelehtien pari päivää sitten tapaamansa tytön kanssa. Kun juttua ”lämmittelisi” muutaman tarinan verran ennen kuin näistä kahdesta kehkeytyy vuosisadan rakastavaiset, niin siinä sitä juonta varmasti olisi kerrakseen!

        Kaiken kaikkiaan kyllä loistavan viihdyttävä tarina! En malta odottaa kuulla, mitä jatkossa tapahtuu.

      • #49923 Vastaa
        Nessa
        Osallistuja
        • Postauksia: 66
        • Koulutuksen tarpeessa

        Jännäää☺☺🤩🤩😬😬

    • #49934 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Se siitä sitte…

      Tällä kertaa tallille mentäessä mulla oli tosi ihana fiilis. Nikon kanssa oli lähtenyt asiat sujumaan vuoristoisen alkutaipaleen jälkeen, vaikka mä silti epäilin, että sillä Piiraisella oli jotain sitä yhtä mimmiä kohtaan. Nyt piti vaan luottaa siihen mitä Niko sano.

      ”Moikka! Sua en ookkaan tavannu” kysyin talliin tullessa brunetelta tytöltä. ”Juu moi, oon Seela, kukas sä?” Tyttö kysyy. ”Aah, juu oon Ciara.” Vastaan todella vaivaantuneena ja lähden kävelemään kohti hoitajienhuonetta rivakasti. Seela… Onks toi todella se tyttö mistä Niko puhu? Pääni oli täynnä hajamielisiä ajatuksia. Ensin Niko paneskelee mun kanssa ja selittelee jostain toisesta joka sitten vielä ilmaantuu tallille seuraavana päivänä? ”Aah Moi!” Törmään Nikoon astuessani sisään hoitajien huoneeseen. ”Moikka! Lähetkö tänään mun ja Väiskin kans maneesiin?” Niko kysyy ystävällisesti. Toljotan Nikoa murhanhimoisella katseellani. ”Ööh no mikä on?” Niko kysyy. Silmäni alkavat vuotaa. ”Ootko nyt kutsunu ton sun kaveris tänne?! Eikö sulla oo yhtään järkee päässä?” Yritän selittää Nikolle silmät suurina. ”Häh? Kuka?” Niko kysyy hölmistyneen näkösenä. ”Esitätkö jotenki tyhmää? Seela!” Karjun niin, että varmaan koko talli kaikuu. ”Mitä? Onko Seela täällä? Eihän se oo käyny täällä varmaan puoleen vuoteen.” Niko kysyy vielä hölmistyneempänä. ”No tuolla käytävällä se mua railakkaasti tuli tervehtimään” Silmät vetisinä selitän. ”Onks täällä jokin hätänä?” Seela avaa yllättäen hoitajienhuoneen oven. ”Niko?” ”Seela?” ”Mut ethän…” ”Ai tunnet Cia…” Sanat menevät sekaisin Nikon ja Seelan puheissa. ”Aah juu tää on Ciara, vissiin tapasitkin jo” Niko raapii päätänsä. Käännyn äkkiä ja kävelen ovesta Seelan ohi rynnien. Siinä meni sitten sekin kiva tallipäivä, mietin mielessäni harppoen pitkin askelin kohti polkupyörääni päättäen lähteä tallilta mahdollisimman nopeasti vetämään…

      • #49935 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Ciara alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa tyttöystävältä suoraan helvetistä 😂 No ei vaan, kiva kun tunteet leiskuaa 😄

    • #50378 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tie Tähtiin treeniä
      tiistai 24. maaliskuuta estetunti

      Kävelin sisään talliin kaksi koiraa perässäni kipittäen. Olin käynyt ostamassa molemmille toissapäivänä uudet valjaat, mintunvihreät Rukkan uusimmat. Mochille joutuisin pian jo hankkimaan taas uudet kun se on tällä hetkellä medi-kokoa ja se kasvaa vielä maxiksi.

      Tallissa huomasinkin jo parit tutut kasvot, Niko ja Nessa pyörimässä hevostensa karsinoiden luona. “Moiii, ketäs nämä söpöläiset on?” Nessa harppoo suurin askelin parin metrin päähän minusta ja menee kyykkyyn. Molemmat koirat juoksevat tervehtimään Nessaa. “Polly ja Mochi” hymyilen. “Polly ei yleensä oo näin kiva vaan aikas pirulainen” jatkan naurahtaen. “Ai juu, Ciara me ollaan samassa tiimissä Tie Tähtiin kisoissa!” Nessa innostuu. “Oi kun kiva” hymyilen hieman kyseenalaistavasti. “Juu meidän tiimissä on kanssa Nio ja Emily.” Nessa jatkaa innokkaana. “Missä tiimissä sä oot” huikkaan Nikolle Väiskin karsinan luona. “Mä oon Rhean, Lilyn,,, ja Seelan kans” Niko vastaa hieman kiusallisena. Tähän tekisi mieli alkaa huutamaan, mutta vastaan vain “jaah” ja lähden kohti Valeran karsinaa. “Noh hei Valera” kuiskaan kun saavun lähemmäs Valeraa. Vihellän myös koirat luokseni, jottei ne kohta juoksentele ympäri tallia ja pihaa. “Me kisataan Tie Tähtiin kisoissa Seelaa vastaan, pitäs varmaan mennä tänään vaikka tekemään estetreeni. Tolla yhellä tunnilla olisi hyvin tilaa” katselen Valeraa ja silitän kaulalta.

      Kipitän hakemaan Valeran varusteita satulahuoneesta. Vaihdan ensimmäiseksi satulaan vyöksi panssarin, sitten käyn hakemassa vielä kaapistani mun ostamat pehmustetut mustat micklemit, joita käytän Valeralla. Saavun takaisin Valeran luokse ja harjaan hevosen rivakasti. Laitan ensimmäiseksi päähän hevoselle korvahupun ja jalkoihin suojat. Laitan Valeralle tänään myös martingaalin ettei virtaa esteillä löydy liikaa. Vähän aikaa sitten olin käynyt taas hieman shoppailemassa hevostarvikkeita, Valeralle satulahuopa ja korvahuppu, sellaset erikoisemmat mintunvihreät. Olin hankkinut myös karvasuojat ja Freejumpit. Itsellekkinm löysin mintunvihreän takin. Tilin saldo kuitenkin pysyi mulla samana kaupasta lähdettyä, kutosella alkavasta luvusta oli kyse. Huppu olikin Valeralle täydellisen kokoinen ja huopa istui kauniisti satulan kanssa. Näiden lisäksi olin vielä tilannut Equestrian Stockholmilta tie tähtiin kisoja varten uudet Oliivinvihreät hupun ja huovan. En malttanut vastustaa kiusausta viime viikonloppuna kun ES:n sivuille eksyin…

      Olin saanut Valeran varustettua kokonaan ja lähdin muiden perässä kävelemään kohti maneesia. Hyppärillä oli yllättävän vähän porukkaa tänään paikalla, joten mielessäni toivoin, että päästäis hyppää korkeempaa. Maneesissa huomaan tunnin pitäjän. Aleksi? Siis luulin tätä Nadjan tunniksi, mutta eipä valittamisia. “Moiikka!” kajautan Aleksille ainoana tervehtijänä. “Moi! Sie oot sitte hankkinu Valeralle uudet kamat?” Aleksi kysyy hämmentyneenä. “Juu, eikai oo ongelma?” vastaan itsevarmana takaisin ja pysähdyn kaartoon Valeran kanssa. “Ei tietenkään, pitäs varmaa vaa joskus laskee paljonko rahaa siulla tohon hevoseen menee” Aleksi naurahtaa. “Siitä vaa, ei taida numerot riittää.” Nauran takaisin ja hyppään Valeran selkään.

      “Voitte verrytellä omatoimisesti” Aleksi ohjeistaa kentän laidalta. Valera liikkuu ravissa tosi kivasti eteen ja on hyvin pohkeen välissä. Yritän taivutella Valeraa mahdollisimman paljon ja saada hevosen liikkumaan joka askeleella ohjeideni mukaan. Niko asteli maneesiin koirani hänen perässään tullen. Pysähdyn Valeran kanssa Nikon eteen. “Otaks mun takin ja laitat koirien alle tonne katsomoon” ohjeistan Nikolle. “Juu” Niko vastaa ja nostaa takkini ja taputtaa vielä Valeraa kaulalle. Jatkan Valeran kanssa vielä ravia ja nostan ympyrältä laukan. Saamme heti laukan sujumaan ja Valera tuntuu todella mukavalta. “Tänään sitten tullaan vähän korkeampaa kun moni teitä kisaakin tuolla Tie Tähtiin-kisoissa. kuulen kentän laidalta ja ajattelen mielessäni vain jes. “Tullaan ekana tätä yhtä pystyä tässä, Ciara voi tulla viimesenä Valeran kanssa” Aleksi kertoo vierittäessään maapuomia paikalleen. Pyörittelen silmiäni ja odottelen Valeran kanssa vuoroamme. “Sitten vielä Ciara” Aleksi sanoo. NosTan päättäväisesti laukan ja suoristan Valeran pystylle. Nousen kevyeeseen istuntaan kun Valera hyppää ja liuútan kädet kaulaa pitkin eteen. Valera laskeutuu nätisti ja laukka jatkuu sujuvana eteen. “Hyvä! Nyt mä nostan tätä hieman teille ja saatte tulla tän yksittäisen esteen vielä kerran.” Kävelee Aleksi kohti estettä nostamaan kannattimet pari reikää ylöspäin.

      Olemme tulleet uutta tehtävää jo pari kertaa ja sitten meille kerrotaan rata jota ratsastamme mahdollisimman nopeaan, vähän kuin uusintana. Tulemme Valeran kanssa ensin 90cm okserille todella huonolla lähestymisellä ja kieltohan sieltä napsahtaa ja rajusti. Lennän Valeran kaulalle ja pääsen kuin pääsenkin kiipeämään takaisin penkkiin. Tulemme uudestaan esteelle. “yks kaks kol hop” mietin mielessäni ennen hyppyä. Tälle esteelle tulee todella hyvä hyppy. Kaarramme jyrkän käännöksen seuraavalle ja suoristan tälle pystylle onneksi tarpeeksi ajoissa. Siitä jatkuukin parilla askeleella sarjan toiselle esteelle. Matka jatkuu oikealle kohti vaaleanpunaista pystyä. Sille tulen todella hyvin vaikka Valera hyppää pienellä ilmavaralla. Tästä se kaahailu sitten alkaakin kun tulen liian ulkoreunassa uudelle okserille ja Valera hyppää suuresti eikä meinaa ottaa pidätteitä vastaan millään. Emme jatka enää seuraavalle esteelle ennen kuin oon saanut Valeran rauhalliseksi. Saan Valeran hidastamaan ja taputan sitä kaulalle. “Tuu vaikka toi sarja uudestaan vielä, sit lopetellaan” Aleksi huutaa kentän laidalta. Jatkan laukassa ja käännän sarjalle. Hyppy yks kaks hyppy. “hyvä” kuiskaan ja taputan tammaa kaulalle. “Sitte ottakaas vielä ravia” Aleksi hymyilee ja kävelee siirtelemään esteitä pois.

      • #50392 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Tykkään Ciarasta koko ajan vaan enemmän. Se on jotenkin niin mainion kipakka. Tykkään miten se sanailee niin Nikon kun Aleksinkin kanssa ja on selvästi hyvin itsevarma. Saat 1hp 1sp ja 2ep

      • #50397 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva ja sujuva tarina, ja toi Nessa-Ciara-Niko – kohta oli tosi kiva ja todentuntuinen! Joko kohta on Hallavan eka kolmiodraama v.20 ? :DD

      • #50399 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 65
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ciara on kyllä huippu persoona komenteluineen ja määrätietoisuutensa kanssa! En malta odottaa sitä, kun Ciara näkee Alanan. Iskeekö Ciaralle fangirl-vaihe vai onko se vihaa ja inhoa ensisilmäyksellä. 😛

      • #50442 Vastaa
        Niko
        Valvoja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ciara ja Valera on kyllä todellinen tehotiimi!! En osaa kuvitella Valeralle oikeastaan muuta hoitajaa, kyllä Ciara sopii tuolle kuin nenä päähän ;D

    • #51341 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Viikonlopun reissu 18-20.4 Osa 1!

      Perjantai:

      Huomenna lähtisimme talliporukalla Lehtovaaraan. Olin jo pakannut kaiken tarvittavan mukaan ja olin käynyt taas hankkimassa rutkasti uusia varusteita Valeralle kuin minullekkin. Ja taas muuten mentiin uudella ess-kokoelman värisävyllä, pink pearl!

      Syntymäpäiväni olisi huomenna ja istuisin koko päivän autossa. Se ei kuulostanut niin kamalalta ajatukselta kun matkassa oli mukana Niko ja pari muuta Hallavalaista. Innolla odotin minkälainen se Nikon äidin ”parempi” auto olisi sillä Niko oli kehunut sitä varmaan ainakin jo viikon. Minulla ei ollut käsitystäkään millaisilla autoilla ”normaalit” ihmiset ajavat sillä meillä oli aina ollut uusi Tesla ja sekin vaihdettiin melkein joka kolmas vuosi. Ja juu, kuulitte oikein, meille tuli joka kolmas vuosi Kaliforniasta uusi Tesla. Olin myös juuri saanut syntymäpäivälahjakseni upouuden iphonen ja daddy lupaili myös jotain isompaa kun palaisin takaisin kotiin.

      Tallilla oli yllättävän hiljaista aamulla. Se oli oikeastaan mielestäni ihan hyvä asia sillä vihasin sitä kun ihmisiä pyöri ympäriinsä ja myös vihasin osaa tallilaisia. Oli ihanan hiljaista ja hepat olivat myöskin jo ulkona. Saisin siis rauhassa siivoilla ja putsaila Valeran varusteita ja omia kaappejani. Tallilla oli ollut aika härdelliä tämä viikko ja kaikki puhuivat jostain Miskasta mistä mulla ei ollut harmainta aavistustakaan, vain se että hän oli jonkun menehtyneen kilparatsastajan poika. Se ei kuitenkaan minua pätkän vertaa kiinnostanut, mitä väliä sillä oli jos tallilla heilui jokin pikkupoika ja hänen kuollut isänsä oli ollut menestynyt ratsastaja? Kyllä varmaan jokaiselta löytyy suvusta kuuluisia henkilöitä, ei se niin ihmeellinen juttu ollut. Ja meillä oli muutakin ajateltavaa nyt.

      Lauantai:

      Odottelin jo pihalla Nikoa joka tulisi kohta hakemaan minua. Kun vihdoin sain kamat heitettyä autoon istuuduin etupenkille Nikon viereen. ”Ja tänään pitäs jaksaa ajaa Lappiin asti” Niko huokaisi. ”No niin varmaan sitä pitäs” naurahdin. Tallin pihaan saavuttuamme hyppäsin reippaasti ulos autosta ja vilkaisin apple watchini kelloa. Huokaisin helpotuksesta kun huomasin olevamme ajoissa. Tallista kuului paljon puheensorinaa, monet kipittivät vielä ympäriinsä napaten mukaan viimehetken pakkailuja. Hepat olivat melkein kaikki jo autoissa, Valera äksyili lastauksessa ja menin auttamaan muita saadaksemme hevosen rekkaan. Taputin Valeraa kaulalle ja nappasin äkäisesti Seelalta Valeran narun itselleni nimittäin se tyttö ei osannut mitään. Valera ihmeen kaupalla lastautui minun avulla rekkaan ja Seela tuijotti vierestä silmiäpyöritellen. Hymyilin Seelalle ja lähdin takaisin omalle autollemme. ”Ja nyt kun kaikki on valmiita voitas lähtee” Aleksi huikkaa oman rekkansa edustalta ja hyppää autoon. Isot autot lähtevät pihasta ensin ja me sitten perässä.

      Olin tyytyväinen kun pystyimme lähtemään reissuun iloisin mielin. Nessan ja Alisan ei tarvitsisi kestää meidän kinastelua tällä kertaa. Mulla oli niin voittajafiilis matkaan lähdettyämme, Nikon kanssa juttelimme jo kesän reissusta ja huomisista kisoista. Itse en kisoihin taaskaan lähtenyt voittamaan, me mentiin Valeran kanssa vaan kisaamaan kokemusta saadaksemme. Jos sijoituksia tulisi niin niitä sitten tulisi, ei niitä tarvinnut sieltä kynsin ja hampain hakea.

      Matka kului nopeasti ja pian jo olimme Hesburgerissa syömässä muiden kanssa. Kaikki rupattelivat keskenään iloisesti, mutta huomasin, että Seelalla ei ollut kaikki ihan ok. Se vilkuili jatkuvasti meitä kahta ja istui vain hiljaa sivussa. Olin ajatellut ensimmäisen kerran, että menisin oikeasti pyytämään häneltä anteeksi. Vai oliko se liian epä Ciaramaista? En vielä uskaltautunut pilaamaan egoani, ehkä sitten mökillä voisimme rauhassa vaikka jutella kerrankin ei riitaa haastaen.

      • Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta, 1 viikko sitten Ciara.
      • #51360 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Samaan aikaan tää oli just niin Ciaramainen tarina, mutta samalla siinä tuli tytöstä vähän uusia puolia esiin, hienoa! Kuvailit mun mielestä tosi taitavasti just Ciaran luonnetta ja otat tarinaan mukaan just ne jutut mitkä Ciaraa kiinnostaa. Saat 1hp ja 1sp

    • #51348 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Viikonlopun reissu 18-20.4 Osa 2!

      Lauantai:

      Saavuimme iltahämärässä mökille, juoksin heti mökkiin metsästämään isointa huonetta. ”Ei voi olla totta? Missään huoneessa täällä ei oo parisänkyä, minkä mökin Aleksi meille on varannu?” Hämmästelin. Päädyin valitsemaan huoneen joka oli isoin, ainoa ongelma oli suora näkyvyys takkahuoneeseen. Venklasimme sänkyjä Nikon kanssa yhdessä niin että ne olivat vierekkäin ja säädimme lakanatkin sillä tavalla, että sänky muistuttaisi parisänkyä. Löhähdin sängylle kun Niko vielä toi tavaroita sisälle. ”Mitä helvettiä täällä laukussa Ciara on?” Niko valitti painavaa kassiani. ”Ööh no siellä on kaikki mitä täällä aattelin tarvitsevani” nauran.

      Muut olivat saunoneet jo ja me menimme Nikon kanssa viimeisenä. Olisin toivonut mökiltä hienoja terassilla sijaitsevia paljuja ja poreammeita mutta kyllä tämäkin kelpasi hyvän seuran kera. Nappasin mukaan jääkaapista parit virvokkeet ja huikkasin pienemmille, että siellä ikean kassissa ois sitte herkkuja. Kun me oltiin Nikon kanssa menossa jonnekkin niin siitä ei ollut varmuutta kauan me siellä viipyisimme. Voisi mennä tunti tai kaksi.

      Ihan ensimmäiseksi meillä meni suihkussa ainakin puolituntia, saunaan päästyämme keksimme lähteä lumihankeen juoksemaan. Tai no minä keksin ja pakotin Nikon myös mukaan vaikka hän sitä viimeiseen asti vastusteli. Huusin, nauroin ja kiljuin, varmaan naapurissa vähän ihmeteltiin.

      Selvisimme hengissä saunareissusta, ilman ainuttakaan palovammaa tai paleltumaa. Muut olivat uppoutuneet leffan ääreen ja eivät välittäneet miltei ollenkaan meistä, paitsi taas tuttuun tapaan Seela. ”Ööh Niko, pitäskö mun puhua Seelalle?” kysyn miettien. ”No mä veikkaan et sun ei kannattais sekaantua enää tähän, meillä taitaa olla jo kaikki ihan hyvin” Niko vastaa ja silloin mietin, että ketä tässä nyt huijataan? Seelalla ei varmasti ole kaikki hyvin, sen oon huomannu, onhan sillä se Helmer, mutta Seela kuikuilee niin vitusti Nikon perään niin en usko, että niillä sen kanssa mitään isoa on. Ehkä yritän vain keskittyä vain Nikoon ja unohdan koko ihmisen olemassaolon tai sitten meen kysymään siltä asiaa päin naamaa. Mä kuitenkin meen vielä toistaiseksi ykkösvaihtoehdolla. Mulla on jo Niko ja Nikolla mut, mitä se kolmas ihminen tässä liikuttaa? Ehkä Seela halusi sekoittaa suhteemme? Ehkä se yritti saada Nikon takasin? Ei, eihän Niko ja Seela ees koskaan oo ollu yhessä. Ja Nikohan sano, että se ei kokenut samaa Seelan kanssa mitä mun kanssa joten ei tässä oo mitään järkeä. Nyt tämän illan aioin vain keskittyä yhteen ihmiseen, josta oli tullut mulle pienessä ajassa jo maailman tärkein.

      • #51349 Vastaa
        Seela
        Valvoja
        • Postauksia: 102
        • Perus pullaponi

        Tykkäsin tästä tarinasta ku pääsi Ciaran ajatuksien sisälle!

      • #51361 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Haha, lisää Ciaramaisia tempauksia 😀 Saat 1sp

    • #51368 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Viikonlopun reissu 18-20.4 Osa 3!

      Sunnuntai:

      ”Huomenta” kävelen keittiöön umpi nukuksissa. Kukaan ei vastaa vaan vain vilkaisee ja jatkaa puuhiaan. Olihan meillä vielä ainakin tunti aikaa, mutta silti kaikki hoppuilivat. ”Ei meillä nyt niin kiire oo” hymyilen muille jotka hätäpäissään pakkaavat kamojaan ja kiirehtivät. Kukaan ei vastaa taaskaan, no tänään sitten näin. ”Huomentaa” Niko kuiskaa takaani. ”No sä sentään osaat tervehtiä” halaan vaaleatukkaista poikaa. Kaipa sitten kaikki ovat niin paniikissa kisoista, että ei osata edes vastata :’D Ei mulla itellä ainakaan ole mikään kiire tai paniikki, ihan normaalit kisat tulossa.

      Tallille missä hevoset olivat yötä oli tunnin ajomatka. Matkan aikana juttelimme kaikki yhdessä kisoista, hevosista ja jopa ruuasta. ”Muutes se mun tamma joka muuttaa Hallavaan kesällä, oisko sen nimeksi parempi Clara jotta se sopis mun nimeen?” Naurahdan läpällä. ”Oih ehdottomasti!!” Takapenkiltä tytöt hihkaisevat” ”Ciara ja Clara” tytöt vielä jatkavat perään. ”Ööh no sanoin ton alkuun hieman läpällä mutta kaipa kutsumanimen voisi vaihtaa lennosta Claraan? Vai mitä Niko?” Naurahdan perään. ”Ööh siis mitä, siis joo varmaan juu” Niko on koko asiasta ihan pihalla. ”Oke no se on sitten Clara, sovittu” hymyilen kulmia korottaen.

      Talli jossa hevoset majoittuivat oli suuri ravitalli. Katseeni kiinnittyi tallissa ensimmäiseksi suureen rataan jossa oli jo pari valjakkoa treenaamassa. En ollut koskaan käynyt katsomassa raveja, mutta ei se mun juttu ollutkaan. Ainoa iso hevostapahtuma missä olimme käyneet oli Longines Global Champions Tour New Yorkissa ja sekin oli vain este- ja kouluratsastusta. Vanhempani olivat oikeastaan yllättävän kiinnostuneita isoista kilpailuista ja omasta ratsastuksestani. Amerikassa asuessamme vanhempani välillä jopa suostuttelivat minut mukaan kansainvälisiin kisoihin. Olihan se ihan mukavaa kun daddy oli aina ostanut meille Vip-katsomosta paikat. Mutta miksi heitä edes kiinnosti niin paljon suuret nimet ratsastuksen puolella?

      Hallavan hevoset tosiaan erottuivat ravihevosista ja kunnolla. Paljon lämppäreitä ja sitten tallin toisessa päässä budjonny, vuonis, arabi ja kaikkia muita Hallavan hevosia. Kävelin kohti Valeran karsinaa jossa Valera oli saanut loimensa ihan väärin päin. ”Hei kulta, tää sun loimi on hieman vinossa” kuiskasin punaiselle hevoselle. Suoristin loimen ripeästi ja laitoin jalkoihin kuljetussuojat. ”Hieno” kuiskasin vielä ja kiinnitin valkoisen kentucky riimun lukon kiinni. ”Me mennään autoon vaikka jo Valeran kanssa ku tulee lastauksessa menemään kuitenkin enemmän aikaa” huikkaan muille ja lähden kävelemään pitkää betonista käytävää pitkin

      • Tätä vastausta muokkasi 6 kuukautta sitten Ciara.
      • #51373 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Tuo ”daddy” saa mun ajatukset kyl ihan jonnekin muualle kun biologiseen isään xd Jatkaisin tätä tarinaa vielä vähän ja kertoisin enemmän siitä mitä fiiliksiä tulevat kisat herättää niin voit sitten saada tästä lisäävän seuraavaan osakilpailuun.

    • #52091 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Olimme yllätysyllätys löytäneet Nikon kanssa tiemme taas mykkäkouluun ja toistemme väistelyyn. Vaikka olinkin joka ilta itkenyt itseni uneen elämäni rakkauden menettämisestä olin silti liian vihainen mennäkseni puhumaan Nikolle. Tänään aioin yrittää.

      Raahauduin tallille jo aikaisin aamulla enkä ollut laittautunut mitenkään ihmeellisesti. Hevoset olivat jo tarhoissa ja tallissakin vasta kovin hiljaista. Yhden henkilön läsnäolosta olin kuitenkin varma. Niko oli tallilla jo aikaisin, ainakin toivottavasti jos ei pyörinyt darrassa Seelan kanssa taas jossain päin Pronssijokea. Niko ei varmaan edes tiennyt, että tiesin asiasta. En halunnut tällä kertaa huutaa hänelle päin naamaa.
      Mä sopisin tän jutun Nikon kanssa vaikka mitä tapahtuisi. Ja siellä hän olikin puhdistamassa jo Väiskin tavaroita. ”Ööh hei” kuiskaan varovasti ovenraosta. Meinaan jo katsoessani Nikoa parahtaa itkuun mutta pysyn kasassa. ”Niin oisko sulla hetki aikaa puhua?” Jatkan nielaistessani ja ryhdistäytyessäni. ”Joo kai” Niko vastaa kuin mua ei ois olemassakaan. ”Haluutko oikeesti jatkaa näin?” Kysyn ihan rehellisesti Nikolta tuijottaessani häntä suoraa silmiin samalla kuin kyynel vierähtää poskelleni. ”Meillä oli jo kaikki suunnitelmat valmiina ja ihan kaikki” alan saamaan sanoja suustani hieman liikaakin. ”Nyt en kyllä ymmärrä?” Niko taas vastaa kauheasti välittämättä. ”Mulla on ikävä sua” totean lopulta ja kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Niko kääntyy vihdoin oikeasti katsomaan minuunpäin. Silloin juoksen ovesta ulos ja häivyn tallilta mahdollisimman nopeasti. Minua ei varmasti näkyisi tallilla pariin päivään.

      • #52092 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 180
        • Perus pullaponi

        Tää oli jotenkin semmoinen töksähtelevän sujuva tarina. Jollain tavalla tää tuntui myös semmoiselta kirjoitusblokin poistotekstiltä, mikä on enemmän kuin sallittua ja sillähän siitä pääsee eteenpäin, että kirjoittaa ja julkaisee vaan ilman isompia ajatuksia sen mitä on saanut aikaan.

        Ciaran ja Nikon tilanne on jotenkin surullinen ja oikeastaan pystyn silti säälimään sopivasti molempia tässä tarinassa. Nikon tarinoista on varsinkin huomannut että sille tilanne on kova paikka ja vaikka tää on tällainen ehkä hieman irrallinenkin pätkä, tästä saa selville sen, että myös Ciaralla on paha olo asian takia ja että toinen ei ehkä yllättäen tiedäkkään että miten sen tulisi korjata tilanne, tai onko se korjattavissa.

        Mä toivon että Niko ja Ciara saa puhuttua jossain kohtaa asiat lävitse kuin kaksi järkevää nuorta aikuista ja että niillä voisi olla vielä mahdollisuus yrittää, tai jos ne päätyy jatkamaan ystävinä, että ne pystyisi silti olemaan rennosti keskenään ja että tää tilanne ei jäisi hiertämään niiden välille ikusiksi ajoiksi.

    • #52524 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      “Charles Owen vaihtui Samshieldiin”
      17. elokuuta 2020

      Pitkästä aikaa käänsin autoni keulan kohti Hallavaa. Kesä alkoi jo kääntyä syksyksi mutta lämpimiä ilmoja riitti vielä. Tarkoitus olisi ratsastaa Valera ja sen jälkeen jatkaa Claran juoksutuksella. Tamma oli oppinut kesän aikana jo todella paljon ja onkin jo iso tyttö! Talvella päästäisiin jo hyppäämään ekoja kertoja selkään. Huonoja uutisiakin riitti, rakas Polly jouduttiin valitettavasti lopettamaan 1.8 pahalaatuisen kasvaimen löydyttyä ja leikkaus olisi ollut liian iso operaatio pienelle koiralle. Päätimme päästää tytön kivuista ja nyt se juoksentelee koirien taivaassa. Onneksi Mochi jatkaa meidän ilahduttamista vielä pitkään!

      Tallilla näkyi monet tutut kasvot, valitettavasti vähän liiankin tuttuja löytyi. Niko oli laitamassa Väiskiä yksäripuolella. Meillä ei mennyt pari kuukautta sitten kovin hyvin ja sen jälkeen ollaankin toisiamme vältelty. Jatkoin vain matkaa Claran luokse jossa tamma hörisi vastassa, hänen ei ylimääräisiä onneksi tarvinnut murehtia, sillä fiiliksellä minäkin menisin tänään! Claralle isot halit ja ruuat sen jälkeen valmiiksi, sitten Valeran luokse. Kun ruuat oli laitettu otin varustehuoneen kautta kamat kainalooni ja jatkoin Valeralle. “Heippa säkin!” hymyilin tammalle jota ei kauheasti kiinnostanut. Avasin karsinan narisevan oven ja pujautin Valeralle riimun päähän. Valeran shampanjan väriset hupa ja korvahuppu olivat pysyneet yllättävän hyvänä, suitsetkin kiilsi vielä kauniisti. Harjasin hevosen läpi reippaasti ja nostin satulan selkään. Valera taas hieman temppuili ja yritti saada tahtonsa läpi mutta napakasti sitä siinä kielsin ja käytös loppui lyhyeen. Vedin saappaitani jalkaan ja tunnistin tutun henkilön, “Nessa! Ai säkin oot täällä.” huikkasin tytölle joka oli matkalla Sashan karsinan luo. “Ai moii, sua ei ookkaan pitkään aikaan näkyny” vastasi Nessa iloisella äänellä. “Onks Polly ja Mochikin mukana?” hän jatkoi. “Juu en mä nyt kesällä kauheesti oo tääl ollu, sen verran et saan Claran aina hoidettua ja sitä opetettua. Mut siis joo Mochi ei oo mukana ja Pollylta valitettavasti löydettiin kasvain ja leikkaus ois ollu liian iso operaatio, se sitten päästettiin koirien taivaaseen.” kerroin hieman haikeasti. “Voih, tsemppiä sulle! Nähään!” Nessa hämmästyi ja jatkoi Sashan luokse.

      Laitoin Valeralle vielä suitset ja sitten oltiinkin jo menossa. Charles Owenini oli vaihtunut kesällä Samshieldiin. Uusi kypärä oli aivan super hyvä! Valerallekkin oli testattu uutta kuolainta ja sekin varmasti liikkuisi nyt paremmin. nousin kentän keskellä Valeran selkään ja kiristin vielä satulavyön. Jatkoin oikeaan kierrokseen käynnissä pitkin ohjin ja Valera tuntui kevyeltä nyt jo. Askeleet olivat tasaisia ja mukavia. Hetken ehdin jo rentoutua ja suunnata ajatukset muihin juttuihin kun Valeran päässä pimahti. Hevonen kiiti täyteen laukkaan ja pukitti minut suoraan aidantolppaan. Päässä pimeni ja kun sain taas ajatukset takaisin huomasin, että nilkkani on aivan sökönä. Kyyneleet valuivat jo silmistäni kun yritin liikuttaa jalkaani. Kukaan ei huomannut tilannetta ja soitin talliin parillekkin ihmiselle eikä kumpikaan vastannut, jäljellä oli Niko. Pakko mun oli jollekkin soittaa ja ei sillä varmaan väliä olisi kuka sen ambulanssin tilaa ennen ku mä pyörryn. Onneksi, tai no onneksi ja onneksi, Niko vastasi. “Mä, mä,mä tipuin Valeralta.” Mun jalka ei liiku” itkin hysteerisenä puhelimeen. “ööh no ootko kentällä?” Niko kysyi jatkoksi. “Jo-jooh” valitin. “Me tullaan sinne nyt!” Niko vielä vastasi ja sulki puhelimen.

      Nukahdin, tai pyörryin, tai taju lähti. Jotain kuitenkin kävi niin, että seuraava juttu mitä tajusin oli se, että makaan sairaalassa. Herään ja olen heti jo aika tajuissani. “Hei, te olitte onnettomuudessa” keskeytin lääkärin puheen heti: “siis joo mutta mitä helvettiä, onks mun jalka siis missä kunnos vai?” “nilkkanne valitettavasti murtui kahdesta kohtaa ja se on nyt leikattu.” lääkäri jatkoi. “Eli?” kysyn selvennykseksi. “Sun nilkassa oli kaksi leikkausta vaativaa murtumaa ja ne leikattiin aamupäivällä. Oot nyt vielä täällä huomiseen” Äitini jatkoi. “Ei taas tätä sairaala ja kuntoutus helvettiä” parahdin itkuun. “Hyvä uutinen on, että ne ei olleet kaikista pahimmissa paikoissa vaan oot ensin pyörätuolissa viikon ja sit saat kepit.” lääkäri lohdutti. “No millon pääsee ratsatsamaan?!” kysyn hermostuneena. “Se ei oo vielä varmaa” äiti huokaisi. “Onneksi sulla oli tallilla apua nopeasti, jos olisi mennyt pidempi aika ja ensiapua ei oltaisi osattu tehdä oikein olisit paljon huonommassa kunnossa” lääkäri vielä lisäsi ja poistui huoneesta. “Häh, kuka mua autto siellä, en muista mitään? Ja onko Valera kunnossa? Ja miten mä nyt saan hoidettua Claran?” kysymyksiä pulppuaa enemmän ja enemmän. “Niko oli paikalla” Ja Valeran oli käynyt semmonen vaaleatukkainen tyttö viemässä talliin. Me luvataan isäsi kanssa käydä hoitamassa Clara ja tietysti pääset pyörätuolissakin tallille kulkemaan!” Äiti vastaili. “Jaahas, vai että Niko” hymähdin. “Se muuten kanssa kyseli, että haluatko soittaa kun oot taas tajuissasi ja kunnossa. Tai no niin kunnossa, että hereillä pysyt” äiti vielä hymyili. “No anna mun puhelin tuolta, voisitko mennä sit siks aikaa pois.” huokaisin, vaikka hieman vielä epäröin.

      Sain kerättyä itteni kasaan ja painoin Nikon nimeä äskeiset puhelut osiossa. Niko vastasi nopeasti. Todella nopeasti. “Heippa, ooks kunnossa?” Niko vastasi hieman pelästyneenä. “No niin kunnossa ku voi sairaalasängyssä olla” vastasin. “Mut halusin vaan kiittää, että autoit mua, oikeesti. Ja tietenki sanoo anteeks kaikesta tästä paskasta mitä oon aiheuttanu” lopetin puhelun tähän.

      • #52528 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 180
        • Perus pullaponi

        Mulla on jotenkin omalla tavallaan ristiriistaiset fiilikset tän tarinan suhteen ja mä en tiedä oikein miks. Tässä ei oikeestaan oo mitään mistä mä en tykkää, ehkä ainut muutos olis se, että laittaisin repliikit omille riveilleen, mikä helpottaisi vähän lukemista.

        Vedin saappaitani jalkaan ja tunnistin tutun henkilön, “Nessa! Ai säkin oot täällä.” huikkasin tytölle joka oli matkalla Sashan karsinan luo.
        “Ai moii, sua ei ookkaan pitkään aikaan näkyny” vastasi Nessa iloisella äänellä. “Onks Polly ja Mochikin mukana?” hän jatkoi.
        “Juu en mä nyt kesällä kauheesti oo tääl ollu, sen verran et saan Claran aina hoidettua ja sitä opetettua. Mut siis joo Mochi ei oo mukana ja Pollylta valitettavasti löydettiin kasvain ja leikkaus ois ollu liian iso operaatio, se sitten päästettiin koirien taivaaseen.” kerroin hieman haikeasti.
        “Voih, tsemppiä sulle! Nähään!” Nessa hämmästyi ja jatkoi Sashan luokse.

        ^Eli siis noin.

        Ciaralla on ollu kyl vaikee kesä loukkaantumisten ja Nikon suhteen, mut toivottavasti kaikki alkais meneen paremmin ja toinen pääsis kouluttamaan varsaansa ilman mitään isompia polemiikkeja 🙂

      • #52544 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Oisin kaivannu sulta enemmän tarinoita kesän aikana ihan vaan sen takia kun Ciaran elämässä on nyt tapahtunut niin paljon!

        En esim yhtään tiedä, mitä kautta Clara tuli Ciaralle tai miksi? Millä fiiliksillä Ciara on varsan hankinnasta ja jännittääkö vaikka koulutus? Miten Ciaran vanhemmat suhtautu asiaan? Siitä ois saanu ainaki yhden oman postauksensa.

        Sit kans tää lemmikin kuolema tuli tosi puskista ja Ciara vaan nopeasti sivuaa asiaa. Eikö tilanne harmita yhtään enempää? Onko koko kesä ollut ihan paska, kun Nikon kanssa ei olla enää väleissä ja lemmikki kuoli, vai onko kaikki energiat keskittynyt varsaan vai miten on mennyt?

        Eli tiivistettynä oli siis vähän ärsyttävää näin lukijana hypätä suoraan vaan tälläseen onnettomuuteen, vaikka paljon paljon kaikkea muutakin draamailtavaa olisi ollut. Ehkä nää kaikki asiat on sun päässä ihan selviä, mutta tarinoita kirjoittaessa pitää myös miettiä mitä tietoja on jo lukijalle antanut ja mitä taas puuttuu.
        En nyt tarkoita, että jokaisesta tallikäynnistä tai perus arjesta tarvii kirjoittaa, mut ainakin sellaiset isot elämänmuutokset vaatii omat postauksensa.

        Saat 2sp

    • #52588 Vastaa
      Ciara
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ciaran elämä on ollut koko kesän ajan yhtä ylä ja ala mäkeä ilman ainuttakaan pysähdystä. Siispä jatketaan nyt hieman mitä on tapahtunut in the last summer!

      3 Kesäkuuta 2020

      Päivä jolloin Ciaran oma superstar astui tallin pihaan ja Suomen maankamaralle. Pitkä matka oltiin ajettu hakiessa Claraa Venäjän Pritonista. Kasvatustila oli sama mitä Valerallakin, joten varsan hyvinvoinnista voitiin olla varmoja. Clara koulutettaisiin pikkuhiljaa kenttäratsastuksen saloihin. Siitä olisikin oivaksi kilpailuhevoseksi esteille, sekä kouluun. Tamman upea värityskin on harvinaisuus, vaikka sitä ei rotumääritelmässä perjatteessa sallita. Kuitenkin nyt uusi omistaja, muu perhe ja tallin väki ovat tyytyväisiä. Ainakin toistaiseksi.

      ”Tämmönen se nyt sitten on” hymyilen todella innoissani rapsuttaessani kaunista valkopäistä tammaa.
      ”On se kyllä upea” ihailee myös Nessa joka on tullut katsomaan saapuvaa hevosta. Nessan lisäksi tallin pihalla on kokoontuneena tietysti Aleksi ja pari muutakin tallilaista.
      ”Haluutko tulla mukaan vielä kävelemään mun kanssa tohon kentälle tän kans?” Kysyn Nessalta edelleen suuri hymy kasvoillani. Tää päivä on ollut tosi rankka mutta sitänkin arvokkaampi.
      ”Joo ehdottomasti! Hän on super ihana!” Naurahtaa Nessa kun tamma nykäisee minua hihasta. Halaan pientä suuresti kun hän ihmettelee ja katselee ympärilleen höristen.

      4 kesäkuuta 2020

      Pieni on nyt jo kotiutunut todella hienosti uuteen ympäristöön. Tamma saa rauhassa vielä tutustua tämän päivän kaikkeen uuteen kun minä hoidan Valeran. Tietysti on vielä paljon tavaraa järjesteltävänä Claran kaappiin mutta kyllä sekin kaaos pian tasoittuu.

      ”No hei taas Valera” kuiskaan saapuessani Valeran karsinan eteen.
      ”Pääset säkin sit jossain vaiheessa tutustumaan Claraan” hymyilen napsauttaessani riimun lukon kiinni. Tänään putsaan Valeran varusteet ja harjaan vain hevosen läpi.
      ’Scrapt scrapt’- kuuluu vain ääni kun harjaan edellisyön sateiden jälkeisiä kuria pois tarhassaolon jälkeen.
      ”Oot säkin saanu sit taas ittes hyvään kuntoon” pyöritän silmiäni.

      Nikon kanssa asiat ei oo ollenkaan pysynyt raiteillaan. Seelan ilmaantumisen jälkeen on kaikki lähtenyt menemään päin persettä. Olihan se kiva, että vanha tallilainen oli löytänyt tiensä takasin, eikä mulla mitään Seelaa vastaan ole, mutta ei se nyt vaan suju näin. Niko oli viettänyt jo ainakin yhden yön Seelan kanssa baarissa dokaamassa, mutta sitä en ajatellut kertoa, että sen tietäisin. Tällä kertaa en ajatellut olla, noh, Ciara. Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Kuitenkin juuri nyt ei olisi aikaa yhtään enempään draamaan tai tekemiseen, kaiken huomion aijoin antaa juuri nyt tulevalle tähdelle.

      1 elokuuta 2020

      Päivä jota en todellakaan osannut ja halunnut odottaa. Tämän hetkisen elämäni kaikista isoin ja vaiken päätös. Aiheesta en ole puhunut sen tekemän kipeyden vuoksi. Eli siis, Polly, Feroniadé’s Pollycias, lopetettiin juuri tuona päivänä klo: 12:34. Päätös oli todella vaikea ja tekee edelleen kipeää. Uusi tähti syttyi taivaalle ja Pollyllä on aina paikka sydämessäni, niinkuin myös varmasti monen muun.

      ”Heihei rakas” kuiskaan viimeiset sanat kyyneleet silmissäni kun koira vetää viimeisen henkäyksen sylissäni.

      R.I.P Feroniadé’s Pollycias, ”Polly”, ”Booboo”

      17 elokuuta 2020

      Pollyn lopetuksesta oli vain pari viikkoa ja olin yrittänyt kerätä itseäni koko sen jälkeisen ajan. Jos joku kysyisi asiasta, vastaisin mahdollisimman kevyesti, muuten en pääsisi koskaan tästä yli. Olin menossa tallille liikuttamaan Claraa ja Valeraa, ratsastaisin Valeran reippasti. Valera olikin sitten jo hieman villimmällä päällä, eilen ei tullut tunneista mitään.

      Askeleet olivat tasaisia ja mukavia. Hetken ehdin jo rentoutua ja suunnata ajatukset muihin juttuihin kun Valeran päässä pimahti. Hevonen kiiti täyteen laukkaan ja pukitti minut suoraan aidantolppaan. Päässä pimeni ja kun sain taas ajatukset takaisin huomasin, että nilkkani on aivan sökönä. Kyyneleet valuivat jo silmistäni kun yritin liikuttaa jalkaani. Kukaan ei huomannut tilannetta ja soitin talliin parillekkin ihmiselle eikä kumpikaan vastannut, jäljellä oli Niko. Pakko mun oli jollekkin soittaa ja ei sillä varmaan väliä olisi kuka sen ambulanssin tilaa ennen ku mä pyörryn. Onneksi, tai no onneksi ja onneksi, Niko vastasi. “Mä, mä,mä tipuin Valeralta.” Mun jalka ei liiku” itkin hysteerisenä puhelimeen. “ööh no ootko kentällä?” Niko kysyi jatkoksi. “Jo-jooh” valitin. “Me tullaan sinne nyt!” Niko vielä vastasi ja sulki puhelimen.

      • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi sitten Ciara.
      • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi sitten Ciara.
      • #52595 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Tän toteutustapa toimii ERITTÄIN hyvin! Tämmöstä tapaa kerrata menneitä asioita vois hyvin käyttää enemmänkin. Noiden kursiivilla kirjoitettujen pätkien avulla pääsi hyvin tunnelmaan ja muuten teksti selosti seikkaperäisesti mitä oli tapahtunut – tosi hyvä! Saat 2hp

Luet parhaimillaan 18 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Ciara

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: