Eetu

Foorumit Päiväkirjat Eetu

Tämä aihe sisältää 18 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Alana 1 kuukausi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #2539

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Eetu on shettis isolla S:llä. Syötävän suloinen nappisilmä on macho poni, joka ei mahdu samaan tilaan ison egonsa kanssa. Isottelevan luonteensa vuoksi tämä pikkuruinen tehopakkaus ei aloittelijoille todellakaan sovellu, vaan ruuna on mainio niille poniratsastajille, jotka haluavat kovaa harjoitusta sekä haasteita vastaan vänkäävän ponin kanssa. Osaavan ratsastajan luotsaamana ruuna on toimiva ja osaava, mutta ei anna mitään ilmaiseksi.

    null

    ->> Eetun omat sivut

    • Tätä aihetta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten  Jannica.
  • #2542

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Olin jälleen komeasti myöhässä aikataulusta. Tavoitteeni oli ollut ratsastaa Eetu ennen tuntien alkua, mutta päästessäni viimein paikan päälle läpimärkänä vesisateesta oli maneesissa jo talutustunti alkanut. Päätin mennä säätä uhmaten kentälle treenaamaan Eetun kanssa. Onneksi kaapista löytyi ikivanha sadetakki, kai se sen verran vettä pitäisi, ettemme hukkuisi ponin kanssa. Talutin Eetun sisään ja vein loimen kuivumaan. Sitten harjailin ruunan huolellisesti jutellen sen kanssa kaikkea mukavaa samaan aikaan. Eetulla oli vuodenaikaan nähden melkoisen ohut karva ja olin antanut ohjeeksi loimitella sitä sateella, vaikkei shettis muuten mitään loimituksia tarvinnutkaan. Olin ollut tähän saakka tyytyväinen uuteen tallipaikkaamme, vaikka meillä molemmilla olikin totuttelemista. Olimmehan asuneet Vaahterapolussa niin kauan! Hain varustehuoneesta satulan ja suitset. Satuloituani Eetun suitsin ponin ja laitoin kypärän ja sadetakin päälleni. Sitten talutin ponin kentälle, laskin jalustimet alas ja kiristin vyön, jonka jälkeen olinkin valmis kipuamaan kyytiin.

    Annoin Eetun kävellä pitkällä ohjalla ensin, se vaikutti tänään melko luotettavalta, vaikka ei kyllä näin vuodenkaan omistuksen jälkeen voinut ihan varma aina ponista olla. Käveltyämme aikamme otin ohjat tuntumalle ja aloin työstämään asettumista ja taivutusta volteilla pääasiassa, vaihtaen myös muutaman kerran suuntaa. Nostin ravin ja jatkoimme taivuttelua, Eetu oli tänään poikkeuksellisen hyvin kuulolla ja totteli herkästi jopa istuntaa. Otin hetkeksi käyntiin ja parin kierroksen jälkeen oli aika nostaa laukka. Nostin ensimmäiset laukat yleensä Eetun kanssa aina ympyrällä, jotta näin millä tuulella ruuna milloinkin oli. Siinä oli helpompi puuttua, jos sen teki mieli pukitella tai kiihdytellä omaan tahtiin. Otin muutaman laukkakierroksen jälkeen ympyrällä käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Sitten ohjasin koko uralle, kentällä ei muita hulluja vesisateessa ollut ja lisäksi suuri osa hoitajista oli buukattu mukaan talutustunnille, joten saimme työskennellä rauhassa. Hidastin ponin käyntiin ja tarjosin hetkeksi pitkää ohjaa. Kävelin maastakäsin samalla välikäyntejä, kun kokosin kentän molempiin päätyihin ympyrälle pienet kavaletit. Nousin takaisin ratsaille käveltyämme muutaman kierroksen ja jatkoin sitten ravissa kavalettien ylitse molemmissa päissä kenttää. Hypyt menivät hyvin ja poni jatkoi jopa suoraan esteiden jälkeen, vaikka yleensä sillä oli paha tapa mutkitella ennen ja jälkeen esteiden. Myös Eetun mielestä esteet olivat kiva vaihtelu kouluhommiin.

    Tulin loppukäyntien jälkeen alas ratsailta ja löysäsin vyötä. Korjasin puomit ja tolpat omalle paikalleen Eetun ihmetellessä kantamishommia. Kävelimme talliin, tuntilaisia ei vielä näkynyt, joten käytin hyväkseni mahdollisuutta ja pesin Eetun jalat tässä välissä ennen kuin tulisi tungos. Vein varusteet omalle paikalleen ja harjailin Eetun ripeästi. Laitoin vielä varoiksi fleeceloimen, kun se oli jonkin verran hionnut työnteosta ja muutenkin kastunut ulkona. Siivosin karsinan pikaisesti ja toin puhtaan kuorman alusia tilalle. Vein Eetun karsinaan ja palautin sitten talikon ja kottikärryt paikoilleen. Siivosin kaapin, jonne olin vain muuton yhteydessä pikaisesti kaikki heittänyt sikin sokin. Kaapia siivotessa kului reippaasti aikaa ja tuntilaisetkin ehtivät mennä jo maneesille koulutuntia varten. Kävin syömässä tämän jälkeen eväät, ei näkynyt ketään missään, hoitajat olivat ilmeisesti kelin vuoksi lähteneet talutustunnin jälkeen, eikä yksäriomistajiakaan näkynyt. Odottelivat kaiketi kelin paranemista tai tulivat tuntien jälkeen ratsastamaan. Puhdistin ruokailun jälkeen varusteet ja saatuani ne paikalleen satulahuoneeseen tulivat tuntilaiset tuomaan varusteita. Minulle tuli jotenkin olo, että olin vähän hidas, hymähdin itsekseni.

    – Ai moi! Onks se Eetu sun poni? Näin teidät kentällä kun menimme maneesille, punahiuksinen pikkutyttö innostui uudesta kävijästä.
    – Joo, myö muutettiin tänne justiinsa Vaahterapolun lopettaessa, nyökkäsin tytölle.
    – Munkin pitäisi opetella puhdistamaan varusteita, tyttö mietti, mutta hoitajat taitaa tehdä sen työn, hän harmitteli.
    – Sun pitää hakea hoitokurssille, niin voit saada oman hoitoponin, kannustin tyttöä, jonka hymy levisi molempiin suupieliin asti.
    – Voisinkohan mä todella? tyttö innostui, onkohan siellä joku ikäraja, mä oon vasta ykstoista.
    – Etköhän sie tarpeeksi vanha hoitajan hommaan jo ole jollekin kiltimmälle ponille, naurahdin ja muistelin omaa innokkuuttani. Olin 9-vuotiaana ollut itse hoitokurssini pienimpiä, mutta hyvin mahtunut porukkaan silti.
    Muistelmiini uppoutuneena tyttö oli jo ehtinyt lähteä hoitamaan tuntiheppaansa.

    Viimein ensimmäiset yksityisomistajat alkoivat valua paikalle, muutama harmitteli säätä, ei voinut lähteä maastoon. Ilmeisesti he harrastivat otsalamppujen kanssa maastoilua, koska ulkona ei nähnyt yhtään mitään. Vaikka eipä sillä, kyllä me Eetunkin kanssa olimme muutaman kerran pakottautuneet talvella iltamaastolle, kun Vaahterapolussa oli ollut hieman ahdasta iltaisin maneesissa. Oudossa paikassa en kuitenkaan viitsinyt lähteä maastoon iltamyöhällä, ehkä myöhemmin sitten. Tytöt kysyivät lähdenkö liikuttamaan maneesiin ponia, mutta kerroin jo olleeni kentällä. Sain osakseni muutamia oudostuneita katseita, ilmeisesti täällä oltiin vähän enemmän sokerista, ajattelin huvittuneena. Lakaisin pesukarsinan, koska se oli joltakin jäänyt tekemättä tuntilaisista ja lähdin sitten kotiin. Meillä oli luvassa jännittävä yöpyminen tänään, sillä kaverini oli luvannut tulla yökylään.

    • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten  Jannica.
    • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten  Jannica.
    • #2547

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 102
      • Perus pullaponi

      Jee, kiva päästä lukeen teidänkin seikkailuista! Hullut respektit Jannicalle säänkestävänä ratsastajana! 😀

    • #2550

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Tykkäsin tosi paljon tästä tarinasta, ootte eetun kanssa tosi symppis pari!
      (tuntuu vähän oudolta antaa yksärille pisteitä xd) saat 2hp ja 2ep

  • #2566

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Vapaapäivän kunniaksi pölähdin tallille jo aamusta. Eetu oli tarhassa ja pällisteli minua sen näköisenä, ettei todellakaan ollut minnekään lenkille tähän aikaan lähdössä. Samaan aikaan se näytti kuitenkin siltä, kuin se olisi jätetty ypöyksin koko maailmaan ja minun kävi sen verran ruunaa sääli, että otin sen mukaani talliin (tästä voi nyt ehkä saada sen kuvan, et roudaan tarhoista satunnaisesti kenet tahansa mukanani, mutta toki muut saavat tarhata niin paljon kuin sielu sietää). Kävin laittamassa ponin karsinaansa ja iltaruoat valmiiksi. Otin Eetun käytävän puolelle ja hain harjapakin. Tarkistin ponin samalla kun harjasin sen reippain vedoin, Eetu ei ollut kovinkaan paljon tänään harjailun kannalla, vaikka normaalisti kyllä seisoi kuin tatti harjauksen ajan. Liekö talvikausi ja pakkaspörhö siihen iskenyt jälleen.. Se kuitenkin tyytyi osaansa ja laitoin satulan selkään. Suitsittuani ponin laitoin turvaliivin päälleni, koska olin ajatellut suunnistaa maastoon. Kävelimme tallitietä rauhakseen eteenpäin. Tai ainakin tarkoitus oli edetä rauhassa, mutta yhtäkkiä puskasta päätti loikata eteemme ponin kokoinen rusakko! En ollut varautunut moiseen, eikä taatusti Eetukaan, joka hyppäsi arvaamatta sivuloikan saaden minut kaulalle. Sain kuitenkin onneksi pidettyä ohjista kiinni, mutta siinä kohtaa oli myöhäistä tasapainoa korjata ponin vetäessä komeassa kaaressa pukit, kokonaan ympäri ja sitten mentiin! Kuin ihmeen kaupalla pysyin kyydissä tallipihalle asti, luojan kiitos kukaan ei nähnyt! Totesin katsastaen nolona ympärilleni, se nyt vielä tästä olisi puuttunut..

    Suoristin itseni satulassa ja ohjasin päättäväisesti Eetun takaisin tulosuuntaan. Ei kai se rusakko siellä nyt enää ollut? Varmuuden vuoksi kävelin reilun matkaa jäniskohdan ohitse, ennen kuin uskalsin nostaa ravin lehtien värjäämällä tiellä. Ravasin rauhassa noin puolitoista kilometriä verkkaista vauhtia, Eetu oli ilmeisesti päässyt ylitse järkytyksestä. Ajauduin ajatuksissani väkisinkin työpäivään, taas olisi kiireinen vuoro luvassa.. Palasin takaisin ratsastukseen, kun huomasin Eetun kiihdyttäneen laukkaan ilman lupaa.
    ”Hei! Mitäs sie oikein duunaat jätkä?” kysyin siltä siirtäen ponin takaisin raviin.
    Se totteli ja tyytyi vain tuhahtamaan mokomalle mummovauhdille. Omalla tavallaan ruuna kuitenkin tykkäsi hitaammastakin maastoista, tiesin sen. Saavuttuamme tallille myöhemmin riisuin varusteet ja harjasin ponin kunnolla. Retki oli venähtänyt vauhdin vuoksi ja tunnin päästä jaettiin jo päiväheiniä, joten päätin minäkin lähteä kotiinpäin lounaalle heti kun karsina oli siivottu.

    • #2570

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Hauska tarina, laittoi hymyilemään tuo kohta kun ensimmäisenä pitää varmistaa ettei kukaan nähnyt 😀
      Saat 1hp ja 2mp

  • #2593

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Tänään aikatauluni liikuttaa ennen työvuoroa onnistui hyvin. Olin jo ennen seitsemää tallivaatteissa ja aamupalalla perheen ihmetykseksi. Meinasin ensin luulla hukanneeni auton avaimet, mutta ne olivatkin siististi eteisen naulassa, onneksi ei tarvinnut herättää etsintäpartiota. Eetu vaikutti harvinaisen iloiselta nähdessään minut. Se oli nopea syömäri ja tälläkään kertaa ei ahneus ollut pettänyt, sillä aamuheinät oli viimeistä murua myöden syötynä. Harjasin ponin huolella ja laitoin kypärän ja turvaliivin. Ei ollut kovin kiva ilma, viikkotolkulla oli jo saatu vettä, kai tähän joku toppi jossain kohden tulisi.. Tänään oli vuorossa ratsastajan jaksamattomuuden vuoksi jälleen rento lenkki, toivottavasti syksyn sateiden jälkeen alkaisi omakin motivaatio parantua ja innostuisimme vaikka tunneille lähtemään enemmän. Kävelimme melko pitkään, jonka jälkeen Eetu tahtoi selkeästi laukata, kun se viime kerrallakaan ei ollut päässyt niin tekemään. Eteen avautui pitkä laukkasuora, jonka lopussa sain ponin helposti pysähtymään, vähän liiankin töksähtäen. Eetu oli selkeästi vähän epävarma uudesta maastosta vielä, ei sen kanssa normaalisti näin hyvin maastolenkit sujuneet.. Poni oli tänään jopa suhteellisen yhteistyöhaluinen ja otin toisen laukkapätkän kotiinpäin metsästä tultuamme hiekkatielle, jossa pohja oli pitävämpi sateiden jälkeenkin. Ruuna pärskähti tyytyväisenä, viimeinkin lenkki sen makuun! Linnut eivät tänään laulaneet, olivat kaiketi saaneet tarpeekseen ikuisesta vesikelistä. Muutaman satametriä lopusta kävelimme kotiin, Eetun askel tuntui hidastuvan hidastumistaan mitä lähemmäs kotia päästiin. Kukapa olisi vesisateeseen ulos halunnut seisomaankaan..

    Kenttä oli tyhjillään, joten suuntasin sinne. Ajattelin että pari kentälle unohtunutta pientä ristikkoa saisivat omankin olon innostuneemmaksi. Silmiin nousikin ruunalle heti tuttu pilke ja olemus nousi silmissä, kun se äkkäsi minne olimme menossa. Nousin takaisin kyytiin esteitä nostettuani ja ravailin muutamia ympyröitä niiden ympärille ennen hyppyä. Kaksi hyppyä meni oikein kivasti, mutta kolmannella kerralla este tippui, enkä jaksanut sitä ruveta nostelemaan, joten hyppäämiset jäivät siihen sillä kerralla. Kehuin ponia ja otin pitkät loppukäynnit vielä ilman jalustimia. Kaikki tallilaiset olivat ilmeisesti maneesin suojissa, kun koulutunti oli juuri alkanut, hoitajiakaan ei tallissa näkynyt yhtään. He olivatkin kyllä yleensä tosi ahkerasti katsomassa tunteja. Alkoi tulla hämärä, muut olivat jo sisällä tuntien alettua, joten ruunakin sai jäädä päiväheiniään jo mutustelemaan riisuttuani varusteet. Onneksi se malttoi antaa laittaa myöhemmin riimun päähän, en ollut huomannut sitä heti vaihtaa, vaikka ruokaa oli tarjolla ja tiesin että kiinnisaaminen saattoi olla aavistuksen hankalaa isosta karsinasta silloin. Tänään se kuitenkin onnistui ongelmitta ja talutin ponin riimusta pesukarsinaan, jossa teimme pikavisiitin huuhtelemaan kuraiset jalat. Vein ponin takaisin karsinaan ja hyvästelin sitten ruunan. Kotimatkalla mietin kesäisiä maastoretkiä Vaahterapolussa, loppujen lopuksi oli ollut melko haikeaa muuttaa vuosien jälkeen tänne, mutta eiköhän me Hallavastakin koti itsellemme ennen pitkää tehtäisi, huokaisin sulkiessani kotioven.

    • #2595

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Mukava tarina, saat 2hp 1mp ja 1ep

  • #2660

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Päästyäni tallille kymmenen maissa satoi täydeltä terältä, etäältä kuului ukkosenjyrähdyksiä. Onneksi ukkonen ei minua tai Eetua pelottanut, vaikka kyllähän se omat jännityksensä toi. Säätila oli ilmeisesti pysyvästi tipahtanut kymmeneen asteeseen plussan puolelle, vaikka elettiin marraskuun puoliväliä, käsittämätöntä. Kiskoin vedenpitävät tallisaappaat jalkaani, en tykännyt ratsastussaappaista, joten jalassani oli usein talvisaappaat ilman vuorta taikka tallikengät. Ne olivat paljon mukavemmat, kun käveli pitkiä matkoja ja puuhasi tallilla pidempään. Pakkasin eväät mukaan, olin ajatellut olla tallilla pidempään, kun kerrankin oli aikaa. Hevoset olivat ulkona, joten kävin ensin hakemassa Eetun sisään kuivumaan siksi aikaa, kun laittelin kamoja kasaan. Otin kaapista kypärän, yleensä kaappi oli tosi siisti, mutta nyt oikein nolotti millaiseen kuntoon se oli päässyt viime viikkojen kiireiden vuoksi. Nostin harjapakin karsinan eteen ja rupesin harjaamaan ruunaa. Eetu oli jälleen liian nopea liikkeissään, ennen ehdin kissaa sanoa se oli tönäissyt oven auki ja nappasi harjalaatikosta kiinni kumoten sisällön pitkin käytävää.
    – Nyt sitten! karjaisin ponille, olin lopen kyllästynyt ruunan keksintöön kaataa aivan kaikki löytämänsä esineet.
    Maastakäsittelyleiri pääkaupunkiseudulla kesällä oli poikinut paitsi hyviä keinoja yhdessäviettoon myös näitä ikäviä ideoita. Nostettuani harjat takaisin pakkiin otin kaviot ja harjasin ponin loppuun.
    – Nyt riittää sitten pelleilyt tältä päivältä! sanoin tiukkaan sävyyn kaivaessani kaviokoukkua ponin suusta, mistä sekin kaiken ehti huomaamaan, mun taskussanihan se oli ollut äsken vielä..

    Puhisten laitoin koukun laatikkoon ja suljin sen huolellisesti välttääkseni enimmät katastrofit tältä päivältä. Ruuna ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, vaan oli jo ehtinyt jälleen käytävän puolelle. Se nappasin kypärän naulasta onnistuen huitaisemaan sillä itseään. Siitä poni sen verran säpsähti, että perääntyi ja seisoi lopputoimituksen ajan kuin tatti paikallaan. Paha sai tälläkin kertaa paikkansa, en voinut olla hymähtämättä vahingoniloisena. Poni seisoi hyvinkin kärsivällisesti, kun satuloin sen, eikä välittänyt puuhailusta tai vyön kiristämisestä. Siitä olin aika tykännyt Eetussa, ettei se kiukutellut turhasta koskaan. Saatuani ponin valmiiksi laitoin kypärän päähän ja suuntasimme kentälle, koska sade oli loppunut viimenään.

    Kentällä oli muutama puomi, joista oli iloa meillekin, olisipa vähän koulutreeniin vaihtelua ainakin. Talutin ruunan kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin vyön. Sitten nousin tottuneesti kyytiin. Omassa ponissa oli se etu, että jalustimet olivat aina oikean pituiset. Kiristin vyötä vielä reiällä, Eetu oli oppinut pullistelemaan jostakin, joten vyö piti muistaa kiristää vielä kerran ennen työskentelyn alkua. Kävelin pitkällä ohjalla, jalustimet saivat vielä roikkua vapaina, tykkäsin kävellä ilman jalustimia alussa ja lopussa. Vartin alkukäyntien jälkeen otin ohjat käteen ja pyysin ponin rauhalliseen raviin. Ruuna tuntui rennolta, joten en ottanut jalustimia jalkaan vielä, vaan nostin ne ristiin kaulalle samalla kun ravailimme uraa pitkin verkkaisesti.
    – Onpas teillä rentoa menoa, Aleksi pysähtyi kentänlaidalle matkalla maneesille ja naurahti ruunan hidasta tempoa.
    – Joo, otetaan tänään vähän kevyemmin, kun on vähän raskaampi kenttä sateen jäljiltä, hymyilin ja keskityin sitten ratsastukseen miehen suunnattua maneesiin pohjan kuntoa tarkastamaan.

    Otin hetkeksi käyntiin, pienen ponin ravissa istuminen otti vatsalihaksiin, vaikka ruunalla pehmeät askeleet olikin. Hetken käveltyämme nostin laukan, jossa oli mukavempi istua. Ruuna reagoi tänään apuihin hienosti ja teimme laukannostoja pitkien sivujen alkuun. Taputin ruunaa kaulalle ja jatkoimme pohkeenväistöihin käyntiin. Niiden sujuessa kokeilimme myös ravissa. Ihan hyvin ne sujuivat, vaikka hieman olivatkin haasteellisia. Muistutin muutamassa raviväistössä raipalla takaosaa mukaan hommiin, Eetu tuppasi aina menemään siitä missä oli aita matalin, ellei sitä laittanut kunnolla töihin. Se siirsi takajalkoja ripeämpään tahtiin alle ja väistöt alkoivat sujua tasapainoisemmin, Eetu ei raipasta juuri hetkahtanut, se oli tottunut niin ratsain, ajaen kuin ohjasajossakin raipan käyttöön merkinantovälineenä. Välikäyntien jälkeen otin laukkaa vielä muutamia kierroksia, sade alkoi uudelleen ja Eetu näki tilaisuutensa koittaneen kiihdyttäen vauhtia pitkällä sivulla. Hidastaminen ei onnistunut tänään, kun poni oli päässyt tähän vaiheeseen ja puri kuolaimeen kiinni, joten käänsin sen ympyrälle saadakseni ruunan takaisin kontrolliin. Sain ponin rauhoiteltua käyntiin, jossa jatkoimme loppukäynnit. Jalustimet otin varmuuden vuoksi kyllä alas, kun poni oli näemmä tällä tuulella taas. Tulin kaarrossa alas ja nostin jalustimet ylös, ne olivat hieman kuraiset, mutta eipä tuo haitannut, kun tämän kokoisen ponin kanssa kentällä treenasi oli se ylös asti kurainen liikkuessaan kunnolla. Siihen oli jo totuttu.

    Tallissa riisuin varusteet ja talutin ponin suoraan pesukarsinaan. Nautin hiljaisuudesta, kun nuoremmat olivat vielä koulussa ja osa töissä, sai rauhassa puunata ponia ja puuhata sen kanssa yksinään. Minusta tuntui, että Eetukin nautti rauhallisuudesta, vaikka ratsastuskoulussa viihtyikin. Nostin varusteet telineeseen käytävälle, niitä joutaisi katsoa sitten kun poni oli valmis. Pesin ruunan jalat ja vatsanalustan, yleensä harjasin ne kuivuneena, mutta koska poni oli vielä menossa ulos ajattelin pestä kunnolla, etteivät loimen vyöt hankaisi. Kuivasin jalat ja vatsanalusen hyvin, sitten laitoin fleecevuorellisen loimen ja talutin ponin tarhaan. Se sai muutaman porkkanan (tai no joo.. puolipussia, hups..) ja palasi sitten toiselle puolen tarhaa katsomaan oliko siellä yhtään mitään ruohontupsuja napsittavana. Tarkastin, että tarhassa oli vettä, tajusin vasta tallissa ettei se ollut oikein fiksua, kyllähän vesisateella nyt vettä oli! Noh, palasin talliin ja siivosin ensimmäisenä pesukarsinan. Sitten siivosin ruunan karsinan ja lakaisin käytävän, pelletti oli ratsastuksen ajan ollut sopivasti jo turpoamassa, joten sain valmiin tavaran kärrättyä karsinaan. Pikkuponina ei juuri uutta kuiviketta tarvittu, mutta tänään vein uuden lastillisen. Seuraavaksi oli varusteiden vuoro, niissä riittikin hommaa. Otin jalustimet irti, kävin pesemässä ne ja satulavyön hanan alla ja vein kuivumaan, jalustimet kuivasin kuolainten jälkeen pyyhkeeseen. Rasvasin suitset ja satulan kun ne olivat kastuneet, sitten vielä oli vuorossa kuivan huovan vaihto, edellinen joutikin jo pesuun. Suojia meillä ei tänään ollut, kun satunnaisia puomeja vain oli menty. Kävin syömässä eväät ja suuntasin sitten laittamaan iltaruoat valmiiksi ponille.

    • #2662

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Eetu on kyllä niim hauska persoona, kiva aina lueskella mitä temppuja se keksii 😀 saat 2hp ja 2kp

    • #2671

      Kassu
      Osallistuja
      • Postauksia: 47
      • Koulutuksen tarpeessa

      komppaan Aleksia, sulla on hauska kirjotustyyli myös

      Go for it now; the future is promised to no one. -Wayne Dyer

  • #2725

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    Suuntasin heti Eetun karsinalle rapsuttelemaan, ponia oli ehtinyt jo tulla ikävä, kun emme olleet nähneet pariin kokonaiseen päivään, vaikka normaalisti norkoilin Hallavassa joka päivä. Eetun kyllästyttyä rapsutteluun ilman makupaloja kävin hakemassa ponin varusteet. Harjailin kiireettömästi ruunaa jääden aina aika ajoin sitä rapsuttelemaan kumisualla, kylläpä siitä lähtikin hilsettä! Olin taatusti ainoa ihminen, joka sai ponin puunaamiseen kulumaan parikymmentä minuuttia. Noh, niin tai näin oli se sentään alta puolen tunnin jo varusteet päällä, ajattelin lähteä vaihteeksi maastoon. Keli oli, kuinkas muuten kuin harmaa mutta ainakin päiväkausia jatkunut sade oli viimein loppunut, tai ainakin tauonnut.. Nauttisin varmasti ponin kanssa rennosta maastoilusta, toivon mukaan myös Eetu oli samalla linjalla, eikä jaksaisi alkaa vääntämään pohdin kääntäessäni ruunan pihalta suoraan metsäpolulle. Kävelimme huolelliset alkukäynnit, joiden jälkeen ravailimme hetken ja nostin sitten laukan. Eetu tuntui tänään oikein mukavalta, eikä silläkään tuntunut olevan kiire minnekään. Ruuna tosin kiihdytteli aina välillä omin lupineen. Pätkän kun se oli laukannut haluamaani vauhtia annoin sille lopulta luvan laukata reippaammin suoran verran. Ajoittain oli kuitenkin tämän herran kanssa tehtävä pidätteitä laukassa, että yhteys säilyi, eikä poni lähtenyt omille teilleen. Se oli hyvin tottunut siihen, että jos ei puolipidätteitä kunnioittanut loppui laukkaaminen siihen! Eetu oli melko vireä laukkapätkän jälkeen, mutta kuunteli kuitenkin suhteellisen hyvin loppuraveissa. Kävelimme kotiin huolelliset loppukäynnit.

    Talutin ponin suoraan karsinaan ja otin varusteet pois. Ei se kovin hikinen ollut, joten harjailin kumisualla pahimmat hiet, en viitsinyt kastella sitä, koska ulkona kävi melkoinen viima. Tarha oli alkanut kuivua, mutta ei vielä niin paljon että sinne viitsisi meidän vaaleita fleeceloimia laittaa. Poni sai siis jäädä sisään odottamaan ruokiaan, sitä ennen kuitenkin se sai tehdä visiitin pesukarsinaan odottamaan loimitettuna, että sain karsinan siivottua pikaisesti. Siinä ei mennyt kuin yksi punainen minuutti tottuneelta siivoojalta ja siinäkin ajassa sain karsinan siivotuksi jo enemmän kuin huolellisesti. Edelliskerralla oli tuotu puhtaita alusia, joten tällä kertaa riitti vain siivoaminen. Palautin ensin ruunan karsinaansa ja sen jälkeen vein talikon ja kottarit paikalleen. Eetu tarkasti vielä ohittaessani karsinaa, ettei ollut makupaloja jäänyt saamatta, mutta koska sellaisia ei nyt tarjolla ollut syventyi se juomaan. Kävin laittamassa iltaruoat valmiiksi ja pyyhkäsin sitten varusteet kostealla sienellä vielä käytön jäljiltä. Onneksi pahimmat kurakelit olivat näiltä erää ainakin ohitse, eikä tarvinnut mitään perusteellisempaa siivoa tehdä. Jalustimet kävin kuitenkin pesemässä hanan alla, sen verran ne olivat kengistä likaantuneet. Saatuani hommat valmiiksi lähdin tallustamaan kohti autoa.

    • #2726

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 102
      • Perus pullaponi

      Kiva tarinanpätkä josta tuli oikeen hyvä mieli! Tykkään tosta teidän yhteisestä kemiasta, Eetun hauska persoona tulee aina niin hyvin esille.

    • #2735

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Tykkäsin, saat 2hp ja 1mp

    • #2743

      Seela
      Osallistuja
      • Postauksia: 37
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tykkään älyttömästi sun ja Eetun yhteisistä touhuiluista. Olisi hauska jos joskus ottaisit muita tallilaisia mukaan touhuihin!

    • #2792

      Jannica
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      Onhan noissa jo Aleksi ja tuntilaiset esiintyneet 😉 Mulla on tapana ensin tutustua porukkaan paremmin, ennen kuin otan tarinoihin, että osaan sitten kirjoitella faktaa 😀

  • #2793

    Jannica
    Osallistuja
    • Postauksia: 33
    • Koulutuksen tarpeessa

    – Ai moi, onks se Alana? olin tiputtaa silmät päästäni huomatessani tutun vaalean tytön tallikäytävällä.
    Jossain myö oltiin tavattu, mutta en nyt kyllä yhtään muista missä. Alanaa oli monen suusta luonnehdittu hankalahkoksi, mutta olin pitänyt tytöstä ensisilmäyksellä, ehkä siksi, että olimme molemmat niin itsepäisiä.
    – Katos Jannica, mites sä tänne oot eksynyt? tyttö naurahti tiputtaen epähuomiossa Rokin ohjat maahan.
    – Myö muutettiin tuon Eetun kanssa tänne vähän aikaa sitten, viittasin ohimennen ruunan karsinaan.
    – No pahus sentään, meidänhän pitää kyllä lähteä muistelemaan vanhoja joku kerta, tyttö naurahti ja noukki ohjat maasta.
    – Joo mennään toki, käyks sulle tänään maastoilu vai käykö toi Rokki tunneilla? kysyin varmuuden vuoksi, en kehdannut sanoa suoraan, että tyttö oli aavistuksen ehkä pitkä ponin selkään.
    – Juu käyhän se, en mä enää kun läpiratsasta tätä, sen verran on mittaa tullut, mulla on toi Lasse, tyttö nyökkäsi kimoruunan suuntaan.
    – Aijaa se on sun, on kyllä tosi iso ja komea mies, hymyilin.
    En kehdannut sanoa, etten ollut huomannut Lassea vielä aikaisemmin vaikka kuitenkin vietin tallilla enemmän kuin tarpeeksi aikaa, ainakin kotiväen mielestä.
    – Mites muuten, miehistä puheenollen.. rohkaistuin kysymään hetken hiljaisuuden vallittua jotakin puhumista keksiäkseni.
    – Jaa-a, se on sellasta säätöö vähän välillä lapsiperheen arki, tyttö naurahti ja huitaisi hiussuortuvan otsaltaan.
    – Niin joo teille syntyi se poika silloin, kun on viimeksi tavattu, sehän on jo varmaan iso mies?
    – No joo, puolitoistavuotias, kova meno jo päällä, Alana sanoi ohimennen laittaen suitsien remmejä kiinni ja avaten sitten karsinanoven.
    – Mutta mites sen maaston kanssa? Pääsetkö tänään? kysyin kun huomasin, ettei Alanalla ollut ratsastusvarusteita.
    – Rokki menee talutustunnille, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät ei se lapsen hysteerikkoäiti anna sen lapsen olla siellä kuin puolituntia, joten sen jälkeen me ollaan teidän kokonaan, hän puuskahti ja lähti kohti maneesia poneineen.

    Kävin moikkaamassa Eetua, joka söi vielä heinien rippeitään. Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet ylle ja hain sitten ruunan varusteet käytävälle, oli ainakin aikaa hyvin laittaa sitä kuntoon. Ajattelin mennä kentälle vähän verryttelemään jos aikaa jäisi, Rokki oli kuitenkin ehtinyt kävelemään ja vähän ravailemaankin jo tunnilla ja Alana tulisi varmaan hakemaan ratsastuskamppeet vielä täältä, niin että voisin hyvin mennä jo kentälle edeltä. Sain ponin ennätysnopeasti valmiiksi, ulkona oli jälleen satanut ja poni loimitettuna ei ollut päässyt juuri likaantumaan, niin harjailuun ei kauaa mennyt sitten. Talutin Eetun keskelle kenttää ja kiristin vyön, sitten laskin jalustimet alas ja hyppäsin kyytiin. Säädin jalustimia muutamalla reiällä viime kerrasta pidempään, maastossa pidin aina vähän lyhempiä jalustimia, jotta ehtisin Eetun kommervenkkeihin mukaan, mutta kentällä oli hyvä mennä koulujalustimilla. Annoin pitkät ohjat ja Eetu lähti kävelemään uraa pitkin, sen se ainakin osasi kiukuttelematta. Vartin verran käveltyämme aloin ravailemaan ja tekemään kokorataleikkaalle temponvaihteluja. Eetu vaikutti poikkeuksellisen laiskalta, oli ainakin liikkunut tarpeeksi. Mentyämme kaikissa kolmessa askellajissa koulutehtäviä tuli maneesista tulipunainen Alana, joku lapsi mamman kanssa perässä seuraten. Alana talutti sanaakaan sanomatta ponin kentälle, antoi ohjat kentänlaidalla norkoilevalle tyttöjoukolle ja lähti sitten tallin suuntaan. Tyttöjoukossa kävi melkoinen supina, pian tyttö palasi kentälle ratsastusvarusteissa ja nousi ponin kyytiin. Päätimme yksissä tuumin lähteä lähimaastoon kävelemään loppukäyntejä. Alana ratsasti edellä ja tytöt avasivat portin meille. Jatkoimme läpi tallinpihan hiekkatielle toiseen suuntaan. Eetukaan ei ihme kyllä protestoinut pihan ohitusta millään tapaa, ilmeisesti sekin piti Rokin seurasta..

    Suuntasimme lähimmälle maastopolulle hiekkatieltä, täällä olimme eilenkin käyneet Eetun kanssa. Tie jatkui suoraan oikeastaan koko matkan ja kaareutui jossain kohden niin että palasimme kotiin kääntymättä minnekään. Alana ratsasti edelläni täyden hiljaisuuden vallitessa, tytön tietäen oli parempi olla hiljaa, kyllä hän sitten puhuisi asiasta jos tahtoisi. Tulimme tallipihalle ja laskeuduimme selästä. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet ylös, otin ohjat kaulalta ja talutin ponin talliin. Riisuttuani varusteet vilkaisin Rokin karsinaan, jossa Alana harjasi reippain vedoin ruunaa. Meinasin ensin kävellä vain ohitse takaisin Eetun luo, mutta jokin sai minut muuttamaan ajatuksiani. Jäin karsinanovelle nähdäkseni halusiko Alana puhua. Tyttö nosti kysyvänä katseensa ponista ja hymyilin hänelle.
    – Oliko siellä kukkikset taas vauhdissa maneesissa? kysyin suoraan, tiesin hyvin millaisia kukkahattutätejä poniäidit joskus osasivat olla, omani oli ollut aikoinaan yksi pahimmista.
    Mitään riskejä ei saanut ottaa ja silti pädettiin kyllä oikein huolella katsomosta, niinkin paljon ettei ollut kerta eikä kaksi kun äitini ja hänen kaverinsa oli ajettu kohteliaasti maneesista ulos.
    – No joo, tais olla vääränväriset rintsikat päällä, tähdet väärässä asennossa tai jotain. Se alkoi jo selkäännoustessa kyseleen, et onks tällä nyt varmaan ne hokit jalassa ettei vaan liukastu, johon totesin että ei oo, kun Rokilla ei oo kenkiä lainkaan, siitähän se sitten vasta innostukin.
    Hymähdin huvittuneena, pelkkä kuvitelma kyseisestä tilanteesta sai minut luomaan villejä mielikuvia äidistä katsomassa ponin kavioita.
    – Voi ei, onko ne kauankin täällä käyneet? kysyin osaaottavasti.
    – Syksystä ilmeisesti, onneksi on perhe-elämässä sen verran kiireitä, että olen harvoin ollut paikalla talutustuntien aikaan vielä, tyttö hymyili jo.
    – Niinpä joo! Oispa kiva joka viikko tuommoinen vastaanotto, voi Olivia parka, sanoin muistellen lämmöllä ratsastuksenopettajaa.
    – Haluutko teetä? Voin käydä laittamassa kun meen laittaan ruoan mikroon kohta? kysyin Alanalta.
    – No joo, voihan tässä kupposen juodakin, ei siellä mikään kauheen lämmin kyl ole, hän sanoi lähtien satulan kanssa varustehuoneen suuntaan.

    Omat varusteet saivat odottaa sen ajan, että sain ponin hoidetuksi. Kun se oli tehty kävin laittamassa iltaruoat turpoamaan, etteivät ne unohtuisi. Sitten menin laittamaan teeveden kiehumaan keittimessä ja heitin annosruoan mikroon kuvun kanssa. Ajan säädettyäni palasin tallin puolelle, tässähän oli hyvin aikaa katsoa varusteet. Otin sateessa kastuneen huovan kuivumaan ja rasvasin suitset ja satulan. Palautettuani ne varustetilaan menin katsomaan mitä ruoalle kuului. Ja kuuluihan se..
    – JANNICAAAAA! Mitä täällä oikein tapahtuu, kuului Alanan huuto tallituvasta.
    Kiirehdin ääntä kohti juuri sopivasti kaamean savun täyttäessä koko paikan.
    – Oi kamala, avaa äkkiä ikkuna, mie otan palohälyttimen pois, se alkaa kohta kuitenkin huutaa ja sitten se mamma vasta pihassa innostuukin.
    – Et oo tosissas, vieläkö se sielä Oliviaa piinaa? Alanan silmät revähtivät ammolleen.
    – Niin näky tekevän, naurahdin.
    Sumu alkoi hälvetä ja istuuduimme molemmat sohvalle, se oli lähellä.
    Olivia säntäsi ovesta. Hän katsoi meihin kysyvästi, sitten pöydällä olevaa hälytintä.
    – Ei täällä ookaan mitään hätää, tytöt vaan kokkaa Kiti, hän sanoi ovelle tulleelle kukkismammalle.
    Saimme juuri ja juuri pidäteltyä naurua siihen asti, kun opettaja oli poistunut ovesta ja sen jälkeen naurunremakka täytti pitkäksi aikaa tallituvan.
    – Onks sen nimi Kiti, hihitin kippurassa.
    – Näköjään, Alanaakin nauratti, ainakin oli sopiva nimi.. tyttö sanoi saaden minut nauramaan vielä enemmän.
    – Mistähän tää kaikki savu muuten on peräisin? rupesin ihmettelemään.
    – Jaa-a, hyvä kysymys, Alana pohti, oiskohan mikro vetäny viimeset lämmitykset hän ehdotti.
    – Niin joo, voi muuten ollakin, sanoin ottaen ruokani pois sieltä.
    – Hei täähän on ihan kylmää, sanoin pettyneenä, kyl sen täytyy rikki olla.
    – Mikä Sherlock, Alana sanoi ironisesti.
    Otin mikron irti seinästä ja jätin ilmoitustaululle lapun, että se oli rikki.
    Sen jälkeen ei auttanut kuin syödä kylmä tonnikalapasta, maistui muuten ihan hirveälle, voin sanoa! Ennen kotiinlähtöä siivosin vielä karsinan, sitten olinkin jo valmis kotimatkalle.

    • #2794

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 587
      • Lauman johtaja

      Tää oli ihan hulvattoman hauska tarina! Erittäin hyvin kuvailtua tallin arkea kaikkine vasyoinkäymisineen. Hyvin olit kuvaillut Alanaa esim siinä missä se vaan tyrkkää Rokin ohjat tallityttöjen käteen 😀
      Saat 2hp 1kp 1mp ja 2sp

    • #2795

      Alana
      Osallistuja
      • Postauksia: 36
      • Koulutuksen tarpeessa

      Äläs nyt, Alanahan on ihan mukava 🙁 😀

      Ei mutta kiva tarina, tykkäsin! Just kivan arkinen mut vähän ekstraa siellä kuitenkin, mainiota!

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin