Emily & Molly

Foorumit Päiväkirjat Emily & Molly

Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49529
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Emily Andersson,
      Mollyn hoitaja

      Pisteet
      Kouluratsastus: 44p
      Esteratsastus: 39p
      Maastoratsastus: 25p
      Hoito: 82p
      Sosiaalisuus: 26p
      Kisat: 24p

      Merkit





      Luonne
      Emily on rohkea ja hyvin itsevarma. Tytöllä riittää rohkeutta vaikka mihin, eikä se ratsastuksenkaan puolella ole ongelmaksi koitunut. Kunhan vain naisen alusta ei mikään uhkarohkea kuoriutuisi, olisi kaikki hyvin. Hollantilaiset sukujuuret omaava naisen alku tykkää viettää aikaa tallilla kavereidensa kanssa, sillä juurikaan muuta elämää tuo ei omista. Normaalisti päivät kuluvat koulussa ja kokeisiin lukiessa ja lomat taas joko ihan Hallavassa tai isovanhempiensa luona Hollannissa, hienoja kilpahevosia hoitelemassa. Tyttö on melko sosiaalinen, mutta hieman ennakkoluuloinen ja äkkipikainen. Vaikka tyttö ei jostain niin kovin pitäisikään, ei hän silti ketään vihaa. Tai no, ehkä välillä tielle sattuu osumaan mitä raivostuttavampia ihmisiä, mutta ainakaan Emily ei heidän kanssaan paljoakaan tekemisissä joudu olemaan. Muuten positiivisen ja periksiantamattoman tytön kanssa toimeen tulevat niin hevoset kuin ihmisetkin, kunhan häntä ei suututa.

      Faktoja
      -Tallilla 24/7
      -Aloitti Hallavassa ja samalla Mollyn hoitamisen 7.6.2018
      -Hollantilaiset sukujuuret
      -Syntynyt Amsterdamissa 13.2.2002 ja kahden vuoden iässä muuttanut vanhempiensa kanssa Suomeen.
      -Taso noin HeA/100cm

      Ulkonäkö
      Emilyn vaatetukseen kuuluvat useimmiten hupparit ja muut mukavat vaatteet. Tummansinisiä vaateita löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja aina joko itseänsä tai Mollya koristaa jokin tummansininen yksityiskohta. Tytön naamaa koristavat tummat kulmat sekä tuuheat ripset. Tytön naamasta löytyvät myös hyvin erottuvat pisamat sekä tummansiniset silmät.

      Ratsastushistoria
      Tyttö aloitti ratsastuksen 5-vuotiaana niin, että hänen äitinsä ja tyttö kävivät vuokraamassa vuoden verran läheissellä tallilla asustelevaa shetlanninponia. Pian kuitenkin pikkusiskon takia piti muuttaa, eikä lähellä ollut moniakaan talleja. Emilyn ollessa 10 hän palasi uudelleen aktiivisen ratsastuksen ääreen uuden ratsastuskoulun rakennuttua aivan kodin viereen. Siellä tyttö ratsasti reilut viitisen vuotta, kävi alkeiskurssin ja sai ensimmäisen hoitohevosensa, mutta reilu viiden vuoden jälkeen tallin hevoset myytiin ja oli aika siirtyä Hallavaan. Kaiken kaikkiaan tyttö on ratsastellut reilut seitsemisen vuotta aktiivisesti, vaikka väliin mahtuukin muutama todella epäaktiivinen vuosi. Myös pitkin elämäänsä, on tyttö ratsastellut isovanhempiensa hienoilla puoliverihevosilla Hollannissa, aina siellä käydessään.

      • Tätä aihetta muokkasi 8 kuukautta, 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta sitten Aleksi.
    • #49634
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Peltoilua

      30.12.2019
      Joulu oli tullut ja mennyt ja samalla oli saapunut suuri määrä uusia hevosia ja hoitajia, vanhojen hevosten jatkaessa seikkailujaan toisaalla. Oli hieman outoa tulla Hallavaan ensimmäistä kertaa monen hevosen lähdettyä ja uusien hevosten tultua, mutta nyt siihen oli jo tottunut ettei ollut Hallaa Mollyn tarhakaverina, enkä enää moikannut Lokia kulkiessani sen karsinan ohi. Vaikka toki oli hieman haikeaa, kun vanhoja hevosia lähti, niin minulla ei ollut mitään hätää niin kauan kun Molly pysyi tallissa. Samalla pääsisin myös ehkäpä testailemaan uusia hevosia. Erityisesti pidin Muumista sekä Cooperista, sekä tietenkin pikkuruisesta Milosta, jonka selkään halusin ehdottomasti Anikan törkätä, mikäli hän eksyisi Hallavaan tunneille.

      Tänään kuitenkin meidän oli tarkoituksena lähteä pellolle Mollyn kanssa. Ei oltu pitkiin aikoihin käyty siellä, ja pelkkä kouluvääntö maneesissa nyt vain kuullosti tylsältä.
      Olin saanut joululahjaksi tummansinisen ratsastusloimen, joka mätsäsi mukavasti muihinkin tavaroihimme ja joulukuun alkupuolella Aleksi oli lahjonut tallilaisia uusilla varusteilla, joten olimme saaneet paljonkin päivitystä tavaroihimme. Lisäksi lahjapaketeista oli löytynyt pitkän mallinen ratsastustakki, joten sekin pääsisi nyt käyttöön ensimmäistä kertaa. Mollylle antamastani paketista oli löytynyt pari harjaa, jotka laitoin Mollyn harjapakkiin niin hyötyisivät tuntilaisetkin siitä. Lisäksi olin ostanut uuden namipussin tammalle, niin oli ruokapuolikin kunnossa.

      Astelin kohti Mollyn tarhaa. Osasin olettaa, että tarhajärjestys olisi muuttunut, mutta se mitä oli vastassa, sitä en todellakaan osannut odottaa.
      ”Valera?!?” Huudahdin järkyttyneenä kun tamma tepasteli Mollyn takaata sen vierelle. Valeran nähdessäni aloin pelätä itseni, Mollyn sekä uuden takkini puolesta. Yleensä kun Valeran kanssa joutui tappelemaan, tuloksena oli hampaan jäljet poskessa, kolme repeämää takissa ja kavionjälki kyljessä. Sen sijaan että tamma olisi kuitenkaan alkanut riehua, se katseli minua rauhallisesti korvat hörössä. Molly rapsutti Valeran kaulaa kevyesti, eikä kumpaakaan tuntunut haittaavan toisen läsnäolo. Ne vain tuijottivat hoopon näköistä minua, joka oli seissyt tarhan laidalla jo jonkin aikaa keksien satoja pakosuunnitelmia. Huokaisin hieman ja lähdin sitten hivuttautumaan Mollyn luo. Kävelin jäykästi laittamaan tammalle riimun päähän ja sitten lähdin taluttamaan sitä pikaisesti takaisin portille päin. Selviydyimme ruhjeitta, ja meinasinkin asiasta Aleksille jo soitella, ettei Valeralla selkeästikkään ollut kaikki kunnossa. Mieleni muuttui kuitenkin kun Hauska löntysteli Valeran taakse hakemaan heinää. Valera luimisti korvansa ja nosti takajalkansa varoitukseksi, ja silloin Hauskahan lähti. Mollykin säikähti hieman, mutta ei Valeraa, vaan Hauskan äkkilähtöä. Valeralla vaikutti siis olevan kaikki ihan kunnossa, se oli vain löytänyt uuden ystävän.

      Varusteltuani Mollyn sekä itseni lähdimme käppäilemään pellolle päin. Sinne vei ohut metsäpolku, joka oli viimeyön lumimyräkässä mennyt aikalailla umpeen, joten saimme kahlailla hetken matkaa hangessa. Eniten talvessa mä olin varmaan odottanut kunnollista hankitreeniä. Viimevuonna ei sellaista jostain syystä tullut kokeiltua, tosin silloin päästiin kyllä koittamaan miltei koko talliporukan kesken hiihtoratsastusta. Sekin pitäisi varmaan lisätä tämän talven aktiviteetteihin. Hankitreenistä sekä hiihtoratsastuksesta puheenollen, peltokin oli yltäpäältä lumessa. Ei lunta ollut korkein kinoksin, mutta jokatapauksessa sitä oli.

      Alkuun kävelimme pariin kertaan peltoa ympäri, niin ravaillessa ja laukkaillessa ei sitten mitään suuria yllätyksiä tulisi. Pelto oli hyvässä kunnossa joten piakkoin aloimme ravailla. Molly kulki mukavan reippaasti ja teki takajaloillaan ihan kivasti töitä. Mollysta huomasi selkeästi, että milloin se pitää työn teosta ja milloin se voisi mieluusti jättää sen väliin. Minun onnekseni kiukuttelupäiviä ei ollut kovinkaan usein, sillä olimme tottuneet tekemään kaikkea laidasta laitaan, niin ei ainakaan tylsää tulisi. Lännenratsastus oli vielä toistaiseksi kuitenkin testaamatta, mutta ehkä sitäkin aikanaan.

      Jatkoimme ravailua molempiin suuntiin ja teimme samalla taivutteluita. Molly kulki kaikinpuolin hienosti ja aikalailla omalla moottorilla, paria pientä kompastumista lukuunottamatta. Ravailun jälkeen aloimme pikkuhiljaa ottaa laukkapätkiä. Alkuun otimme ravi-laukka-siirtymisiä jonkin matkaa ja nekin sujuivat ihan hyvin. Energiaa Mollylla kuitenkin oli, ja se näkyi suurehkoina pukkeina. Pariin kertaan meinasin selästä lentääkkin, mutta Molly kun ei kovin taidokas selästä tiputtaja ole, tuli sen kaula joka kerta eteen, joka toistaalta oli minulle vain hyvä asia. Jatkoimme laukkasiirtymisiä hetken aikaa, kunnes aloimme ottaa pikkuhiljaa pidempiä pätkiä. Alkuun vain laukkailimme rauhallisesti ja hieman koitin kootakkin Mollya, mutta kun laukkakin alkoi sujua, oli aika päästellä loput energiat pois. Tamma ei ollut nimittäin päässyt liikkumaan muutamaan päivään, joten pieni päästely pellolla teki varmasti hyvää. Helpostihan Molly ei väsynyt, joten saimme luvan laukkailla pariin kertaan peltoa edestakas.

      Laukkauluiden jälkeen lähdimme kävelemään takaisin tallille päin. Vaikka melko lyhyt ratsastus tälläkertaa olikin, niin ainakin meillä oli kivaa!

      • Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten Emily.
      • Tätä vastausta muokkasi 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten Emily.
      • #49647
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Miellyttävä tarina johon olit kivasti ottanut viime aikojen tapahtumat huomioon. Saat 1hp ja 2mp

    • #49702
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      29.1.2020
      Tänään päätin pitkästä aikaa käväistä tallilla. Suunnitelmissa oli ihan vain rentoa ratsastelua ilman satulaa. Mieli olisi tehnyt mennä kentällä, mutta ulkona oli pilkkopimeää, eikä luntakaan ollut.
      Aikaa minulla oli, joten päätin kulutella sitä karsinan siivouksella heti alkuun. Hevoset olivat jo sisällä, joten Molly sai seurailla puuhiani käytävältä käsin. Karsinan puhdistus ei minua kovinkaan kauaa vie, joten melko pian pääsinkin jo Mollyakin hoitamaan. Tamman karva oli melko sotkuinen, ja olihan siinä hieman hiekka-ja mutapaakkujakin. Karvan siistimiseen käytin ihan kunnolla aikaa, ja kunnon käsittelyyn pääsivät myös Mollyn harja, sekä häntä. Takkuja löytyi sieltä sun täältä, mutta pelastuksena minulla oli kuitenkin selvitysaineita joka lähtöön. Harjaa selvittelin hetken aikaa, jonka jälkeen putsailin kaviot ja hain sitten Mollyn suitset. Laitoin ne pikaisesti tamman päähän ja lähdin sitten taluttamaan Mollya kohti maneesia.

      Maneesi oli typötyhjä, mutta illan mittaan maneesi kyllä täyttyisi. Hyppäsin korokkeen kautta Mollyn selkään ja ohjailin sen uralle. Molly löntysteli rennosti pitkin ohjin uralla ja välillä katsahti itseään peilistä ja välillä nuuhkaisi maneesin pohjaa. En ollut pitkään aikaan mennyt ilman satulaa, joten vaihtelu oli hyvinkin mukavaa.
      Alkukäyntien jälkeen keräilin ohjat ja nostin ravin. Ravissa lähdimme tekemään pieniä taivutuksia, sekä teräviin kulmiin panostimme toden teolla. Molly puksutti sievästi uralla ja oli mukavaa nähdä, miten se keskittyi, vaikka viime treenistä nyt olikin aikaa.
      Taivutuksissa oli työskentelemistä niin hevoselle, kuin ratsastajallekkin. Kun oikean keirroksen taivutukset sujuivat, oli aika siirtyä vasempaa kierrosta hiomaan. Mukavia pätkiä tuli, ja tärkeintähän nyt vain oli saada tuntuma koko hommaan ylipäätään. Jossain vaiheessa maneesiin saapui toinenkin ratsukko ilmeisesti ratsutallilta, mutta eivät ne minua ja Mollya häirinneet. Kun vasen kierros alkoi sujua, niin kävelimme hetken aikaa, jonka jälkeen nostimme koko rata leikkaa linjalle laukkoja. Laukkojen tarkoitus ei nyt ollut muuta kuin pitää myötälaukkaa yllä ja vähän päästellä ylimääräistä pöllöenergiaa pois. Pariin kertaan Molly pukittikin, ja pariin kertaan meinasin löytää itseni maasta. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten pukkirodeon jälkeen sain olla hyvinkin ylpeä itsestäni. Laukkailimme melko pitlään pitkin maneesia, jonka jälkeen ravailimme vielä hieman. Molly vaikutti siltä, että se olisi voinut vielä jatkaakkin, mutta nelisenkymmenen minuutin treeni saisi nyt olla luvan tarpeeksi.

      Maneesilta käppäilin Mollyn kanssa selästä käsin tallin eteen, jossa hivuttauduin alas tamman selästä ja vein sen omaan karsinaansa. Putsasin kuolaimet ja niputin suitset nättiin pakettiin, jonka jälkeen menin vielä hengailemaan Mollyn kanssa. Harjailin tammaa vähän sieltä sun täältä, ja loimitin sen. Istuskelin vielä hetken karsinassa ennen lähtöäni. Välillä astetta leppoisemmat päivät eivät ole yhtään hassumpi idea.

      // Mä en nyt tiiä näiden nykyisten hoitopäivien kulusta, joten päätin laittaa tän tarinan tänään, toivottavasti ei haittaa!😅

      • Tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta, 3 viikkoa sitten Emily.
      • #49705
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Jee ei haittaa! Nyt löytyy taas etusivulta tuntilistat. Tässä tarinassa tykkäsin erityisesti siitä miten kuvailit Mollyn hoitoa ennen ja jälkeen tunnin. Saat 2hp ja 1kp

    • #49743
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Koulutreeni & tallituvan siivous

      14.2.2020
      Ystävänpäivä tuli ja meni, ja siinä samassa sysäyksessä mulla oli synttäritkin, joten tervehtikääpä täysi-ikäistä minua! Nyt kai sitten pitäisi olla ”vastuullinen” ja ”aikuinen” mutta katotaan että montako päivää mä sellaista leikkiä jaksan. No mutta itse asiaan, torstaina mä vietin synttäreitäni tallilla puuhastellen. Me hypeltiin vähän Mollyn kanssa ja lähinnä vaan hengailtiin. Niin ja olihan mun kaappiinikin ilmestynyt pieni mysteeripaketti. Vähän mä itseasiassa ihmettelin, että joku ylipäätään tiesi että mulla olisi synttärit, mutta ainahan mulle ylimääräinen suklaalevy kelpaa!
      Perjantain mä vietin myös tallilla. Mä saisin seuraavan viikon takia lomaa ihan kahden viikon edestä, kun synttäreiden kunniaksi päätettiin lähteä Hollannissa käväsemään. Lähtö sunnuntai-iltana ja tulo sitten perjantai-iltana niin hyvin kerkeää vielä pakata seuraavan viikon hiihtolomaleirillekkin. Nooh, voin ainakin sanoa ettei mulla tylsiä nämä helmikuut ole.

      Koska olisin seuraavan viikon ulkomailla, niin pakkohan minun oli tänään tallille mennä, kun sellainen mahdollisuus oli. Ajattelin, että Mollyn kanssa voisi tehdä jotain ihan perus kouluvääntöä, ja hoitajahuonettakin voisi siivoilla, kun Aleksi kerran oli pyytänyt.
      Tallityöt päätin aloittaa Mollyn hoidosta. Saavuin tallille vähän neljän jälkeen ja hain samantien Mollyn sisään. Ulkona ei ollut kylmä, vain pari astetta pakkasta, ja Mollyn karva oli taas kerennyt mennä siihen kuntoon, ettei loimea tarvittaisi. Siitä syystä Mollyn karva olikin hiekan, mullan ja kaiken muun mahdollisen peitossa, joten karvan siistimiseen saikin sitten kuluttaa puolisen tuntia. Tamman vatsaan oli tarttunut inhottavia lumipaakkuja, joita ensin epätoivoisesti sulattelin käsilläni ja sen jälkeen vielä lämpimällä vedelläkin. Vuohistupsujen kanssa päästiin kuitenkin melko helpolla, pari viikkoa takaperin olin jonkin verran leikellyt ja siistinyt niitä, joten nyt ne eivät olleet keränneet kaikkea mahdollista mukaansa.
      Pienen karvanselvittelysession jälkeen sain viimein varusteet niin Mollylle, kuin itsellenikin ja pääsimme lähtemään maneesille. Ulkona satoi hieman lunta, joten laitoin Mollyn päälle enkkuviltin, niin poni ja satula eivät olisi niin märkiä. Maneesille ei onneksi kävellyt pitkää matkaa, mutta olihan viltti mukava vielä alkukäyntienkin aikana.

      Maneesiin päästyämme heilautin itseni Mollyn selkään ja säätelin hieman jalustimia ennen uralle menoa.
      Kävelimme pitkät ja rennot alkukäynnit molempiin suuntiin ennen kunnollista työskentelyä. Ajattelin, että tänään voitaisiin keskittyä enemmän laukkaan, kun viimeaikoina oli tullut vain lähinnä käyntiä ja ravia hiottua.
      Alkukäyntien jälkeen heitin enkkuviltin maneesin reunalle ja keräilin ohjia paremmin käsiini. Nostelin ravin ja heti alkuun aloin hakea Mollylta rentoa peräänantoa. Tamma kulki hienosti uralla, ja taipuikin oikein hyvin. Ratsastelin Mollya ravissa molempiin suuntiin muutaman kierroksen verran, ja lähdin sitten ottamaan satunnaisia laukkapätkiä ympäri maneesia. Mollylla oli laukasta raviin siirtymisissä vähän jäädä hidastelemaan raviin, joten nyt halusin kiinnittää huomiota siihen, ettei niin kävisi. Alkuun laukat nousivat hieman laiskasti, ja siirtymisetkin venyivät melko pitkiksi, mutta pikkuhiljaa alkoi parantua.
      Kun laukkasiirtymiset olivat haluamanilaisia, aloin nostella myötälaukkaa aina lyhyen sivun keskeltä. Lyhyen sivun jälkeen käänsin Mollyn koko rata leikkaa-linjalle ja keskellä maneesia vaihdoin laukan muutaman raviaskeleen kautta. Alkulämpässä kun oltiin joo treenailtu siirtymisiä, eivät ne olleet enää mikään ongelma laukanvaihdoissa. Vaihdot sujuivat oikein näppärästi, ja kyllähän niistä melko siistejä tulikin.

      Laukkailun jälkeen otin Mollya taas pikkuhiljaa raviin. Vaikka kyseessä olikin kouluvääntöä, oli tamma silti jopa hieman innostunut, kun se pääsi purkamaan energiaansa maneesissa laukkaillen. Treenin jälkeen oli vielä mukavaa hölkkäillä loputkin pöllöenergiat pois puolipitkin ohjin. Parit pukitkin siinä lensi, mutta ainakin ponilla oli kivaa. Loppukäynnit kävelimme vielä pienellä maastolenkillä, jonka jälkeen vein Mollyn takaisin talliin, ja itse ryhdyin tallituvan siistintä-operaatioon.

      Ladoin mukaani miltei kaiken mahdollisen, mikä satulahuoneen siivouskaapista vain löytyi. Siivousainetta joka lähtöön, pari erilaista moppia ja olihan se ihan hyvä että imurikin löytyi. Aloittelin sillä, että vein maton ulos ravisteltavaksi, ja samalla se saisi jäädä sinne tuulettumaankin. Seuraavana operaationa olikin imurointi. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kuinka ison projektin olin onnistunut aloittamaan. Hetken imuroinnin jälkeen tallitupaan sattuivat kuitenkin onnekseni myös Alva ja Milla. Yhtäkään kysymystä en vaivautunut kysymään, sillä vastaus oli luultavasti ollut kielteinen, joten päätin vain törkätä Millalle mopin ja Alvalle pölyhuiskan, niin saisimme urakan edes joskus päätettyä.

      Tovi siihen meni, pari kertaa meinattiin luovuttaakkin, mutta ennenpitkää saimme kuin saimmekin koko tallituvan putipuhtaaksi. Olo oli helpottunut, ja kovin aikaansaanutkin, joten kävin vielä sanomassa Mollylle heipat ja lähdin sitten kotiin.

      //Taas onnistuin laittamaan tän perjantain tarinan myöhässä, toivottavasti ei haittaa!😅

      • #49744
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Ei haittaa! Ihana kuulla Emilynkin kuulumisia ja onneksi sai apua tallituvan siivoukseen vaikka vastuullinen aikuinen nyt onkin (; Tykkään aina lukea sun ratsastustarinoita kun kerrot tehtävistä tarpeeksi yksityiskohtaisesti että lukija pysyy kärryillä mitä tehdään, mutta teksti ei käy silti liian pitkäksi tai tylsäksi. Saat 2kp ja 2hp

    • #49829
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Perjantai 13.
      13.3.2020
      Mistä mä edes aloittaisin. Aamulla kaadoin kahvit syliin, myöhästyin bussista, minkä johdosta myöhästyin melkein ekalta tunnilta, ja kaiken kukkuraksi mulla oli odottamaton fysiikan koe. Toisaalta koe ei edes mennyt niin huonosti, mutta jos se on ainoa positiivinen asia, niin ei kovinkaan hyvin mene. Koulusta päästyäni mä lähdin tallille, toivoen että Mollyn kanssa puuhailu auttaisi edes vähän. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin vähän pelotti mennä tallille, kun bussi varmaan ajaisi ensin kolarin jonka jälkeen koko homma suistuisi ojaan. Jotenkin mä siitä kuitenkin selvisin, eikä bussi ajanut ojaan ja pääsin ehjin nahoin tallille.

      Tallille saavuttuani mä lähdin hakemaan Mollya sisälle. Sadekelit olivat saapuneet Hallavaankin, minkä johdosta Molly löytyi tarhansa perältä yltä päältä mudassa. Loimea ei tietenkään oltu aamulla älytty laittaa, kun ei edes satanut, mutta nyt se sitten kostautui. Raahasin Mollyn epätoivoisena pesarille ja siitähän sitten lähti vuosisadan urakka. Ensinnäkin koko poni piti pestä. Veden ja pesuaineen voimin Mollysta valui järjetön määrä hiekkaa, multaa ja savea, etten olisi yhtään yllättynyt mikäli koko tallin putkisto olisi mennyt tukkoon. Pahimmassa kunnossa olivat luultavasti vuohiset. Mä olin kuitenkin varautunut ihan kunnollisten pesuaineiden kera, joten puhdasta ainakin tuli. Yleensä en ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen ratsastuksen tai ratsukkojen kannalta, mutta tällä kertaa oli vain pakko laittaa pintelit, ettei mun tarvitsisi taas ratsastuksen jälkeen ruveta jalkoja pesemään. Hetken siinä pinteleitä pyöritellessäni kans mietin, että pitäisköhän Molly ihan suosiolla viedä sikalaan. Ensinnäkin se sotkun määrä mitä Molly pystyi parhaimmillaan saamaan aikaan ja toiseksi ruoalle persus. Molly syö kirjaimellisesti kaikkea mitä sen eteen tulee.
      Nyt mä ymmärrän kun kaikki valittaa että hevoset syö kaiken rahan.

      Kun me vihdoin ja viimein päästiin maneesiin kaikki tuntui menevän hyvin. Maneesi oli tyhjä, eikä sen pesuoperaation jälkeen ollut tapahtunut juuri mitään sellaista, joka olisi koitunut ongelmaksi. Ei olisi kai pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä seuraavaksi olisikin sitten luvassa melkoinen kaaos.
      Maneesiin tultuani mä en ilmeisesti ollut sulkenut ovea ihan kunnolla, joka sitten kostautui myöhemmin. Ulkona alkoi tuulla niin kovaa, että korvissa ulisi ja Mollyakin alkoi ärsyttää. Siinä tuulen ulinaa kuunnellessamme tuuli sai repäistyä maneesin oven auki ja sehän tästä vielä puuttuikin. Ovi aukesi sitä vauhtia, että sitä olisi kuka tahansa säikähtänyt. Molly tottakai otti pari sivuloikkaa, ja koska itse olen varsinainen puutarhatonttu, niin tottahan toki lensin kauniissa kaaressa alas Mollyn selästä. Molly juoksi pää kolmantena jalkana maneesin päätyyn ja Mollyn juostessa ympäri maneesia paikalle sattui vielä joku ratsutallilainenkin. En mä niitä toisistaan erota, jokainen kun tuntuu olevan jotakin hienostoväkeä, mutta kyseinen henkilö taitaakin tästä lähtien muistaa mut ja Mollyn turhankin hyvin.

      Tilanteen hieman rauhoituttua me mentiin vielä muutama kierros ravia ja käyntiä ja lähettiinkin sitten takaisin talliin. Talliin päästyämme mä tajusin, että isä oli istunut autossamme puolisen tuntia odottaessaan minua. Mollyn purkamiseen olisi mennyt vielä toisetkin puoli tuntia, joten oli pakko valita satunnainen uhri käytävältä. Sopivasti ohitseni kulki joku uusi hoitaja.

      “Hei viitsisitsä hoitaa Mollyn pois? Mulla on vähän kiire.” Totesin ohjia jo Alisalle tyrkyttäen. En jättänyt juuri vaihtoehtoja, joten Alisa otti Mollyn vastaan ja lähti purkamaan sitä. Ei kait sitä paljoa haitannut, ja hyvä niin.
      Ps. Muistuttakaa mua, etten enää ikinä lähde perjantai 13. Ihmisten ilmoille.

      //Sori taas tarinan myöhästymisestä, mulla on ollut pari päivää ongelmana, etten pääse forkalle sisään jostain syystä! Nyt pitäis taas toimia kuitenkin😅

      • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Emily.
      • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten Emily.
      • #49845
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Emilylle aina sattuu ja tapahtuu ja nyt oli vielä ihan kunnolla epäonnen päivä! Tätä oli kuitenkin tosi viihdyttävä lukea ja tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistä. Saat 2hp ja 1kp

    • #50127
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Teini-iän kriisi

      20.3.2020
      Musta oli tullut introvertti. Sen kun mä tajusin niin järkytyin itsekin. Vuotta sitten mä olin vielä oma-aloitteisesti lähdössä joka suuntaan ja päivät pitkät vietin aikaa kavereiden kanssa tallilla ja kylillä. En tosiaan tiedä mikä muhun oli iskenyt, mutta nykyään mä kävin aina pari kertaa viikossa ja olinkin sitten kotona sen lopun ajan. Siis kyllähän mä sosiaalinen oon sen kerran, kun sellaiseen tilanteeseen joudun, mutta mä en enää itse hakeutunut niihin tilanteisiin. Mun persoonallisuus oli muuttunut, mun tyyli oli muuttunut (ostin keltaisen hupparin tummansinisen sijaan) ja näin poispäin. Seuraavaksi olikin sitten odotettavissa totaali syrjäytyminen. Mä en enää tiennyt olinko mä oma itseni. Tujotin järkyttyneenä maata Mollyn selästä sen harppoessa reipasta tahtia pitkin metsäpolkua. Mä en ymmärrä miten mä olin kehittänyt asiasta itselleni kriisin, mutta niin mä olin jotenkin kumman syystä onnistunut tekemään. Toisaalta mä en tiedä oliko mun huolenaiheet kovinkaan suuria. Arvosanat koulussa oli jonkin verran nousseet, kun ei mulla muutakaan tekemistä ollut, kun kokeisiin päntätä. Sentään jotakin hyötyä tulevaisuuteen. Ja tulevaisuudesta mä onnistuinkin sitten kehittämään lisää mietittävää. Arvatkaas kuka on kaheksantoista eikä vieläkään omista minkäänmoista käsitystä siitä, että mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. No minä tottakai!
      Tässä vaiheessa mun oli pakko vaihtaa biisiä, jotta pystyisin jatkamaan itselleni avautumista.
      Vaikka mulla nyt “keski-iän” (no ainakin myöhäisteiniajan kriisi) kriisi olikin, yritän mä keskittyä vaan niihin hyviin puoliin. Olihan niitä vaikea keksiä ton arvosanojen nousun lisäksi, mutta ainakaan mua ei harmita, etten oo joutunut keskelle kenenkään Hallavalaisen draamaa (ainakaan tietoisesti). Joten kaipa sitä pitäisi sitä maagista voimaa joka tän kaiken sai aikaan kiittää, koska draaman seuraaminen pop corn kulho sylissä ja kokis pullo kädessä on ihan hauskaa. Ehkei mun kannattaisi ihan vielä huolestua, mutta saas nyt nähdä kuinka kauan mä tän pääni kanssa jaksan.
      Jotenkin oli hauskaa, miten mä stressaantuneena lähdin aina maastolenkille höpöttelemään Mollylle kaikesta. Toisaalta mikäli kaikki Hallavalaiset piileksivät lähimmässä pusikossa kuuntelemassa mun juttuja, niin sehän selittää miksi mä vietän niin paljon yksin aikaa. En mä nyt usko, että kukaan pitää mua ihan täysjärkisenä näiden keskustelujen jälkeen. Pieni avautuminen Mollylle on mulle kuitenkin aika terapeuttista, joten ehkä mulla on oikeus siihen.
      Pienen ajatusten selvittelyn jälkeen mä päätin ottaa pienen laukkapätkän Mollyn kanssa, muuten sekin alkaisi käydä kärsimättömäksi. Tamma sai juosta ylämäen niin kovaa kun jaloista vaan lähtee, ja mäkin hyväksyin sen, ettei juuri millään ole mitään väliä.
      Vielä.

      //Apua tajusin just et en oo koskaan laittanu Emilyä avautumaan ihan kunnolla XD No mut toivottavasti ihmisiä kiinnostaa lukea pieniä perjantai-illan avautumisia haha

      • #50129
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 180
        • Perus pullaponi

        Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa ja näitä voisi avautumisia voisi olla mukava lukea myös dialogin muodossa jos semmonen tilanne joskus tulisi 🙂

        Mut mikäs sen parempaa kun maasto ja ponille pölöttäminen (tai sit mä oon vaa joku poikkeus ja teen sitä IRL heppojen kans)

      • #50132
        Aurora Rosberg
        Osallistuja
        • Postauksia: 15
        • Maitovarsa

        Ihana, tää oli tosi kiinnostava teksti!

      • #50133
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli kivan rento teksti! Tykkäsin!

      • #50140
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Oi Emily, voin niin samaistua tuohon maastossa hevoselle avautumiseen. Saat 1mp

    • #50143
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Paniikkitreeniä

      21.3.2020
      Eilisen maastoreissun jälkeen mun naamaa päin oli iskeytynyt fakta, että Tie Tähtiin-kisat ois jo ihan parin viikon päästä. Jotenkin mun pitäis pystyä treenaamaan tässä ajassa koulua ja esteitä. Viime vuonna saatiin kisoista vaan ihan parit sijoitukset, joten tänä vuonna mä halusin panostaa enemmän. Olihan ne vähän isommat karkelot, kun parin vuoden takaiset ratsastuskoulumestaruudet, joten ehkä treenaamiseenkin sai käyttää vähän enemmän aikaa tällä kertaa.

      Tuumasta toimeen mä saavuin jo heti aamusta tallille, niin ei ainakaan aika loppuis kesken. Molly oli kerennyt olla pari tuntia ulkona aamutallin ja mun saapumisen välissä, joten tässä välissä olisi aika treenata vähän, niin pääsis poni vielä senkin jälkeen takaisin pihalle. Ekana mä lähdin maneesiin pystyttämään rataa. Mä tein siitä melko samanlaisen, kun kisaradastakin, mutta mä lisäilin sinne pari okseria, kun aattelin että niitä treenattais tänään. Jostain syystä mulla oli yhtäkkiä tullut ihan hirveästi intoa ratsastelun ja treenailun suhteen. Se ei haitannut ollenkaan, sillä samalla minulla oli jokin syy poistua kotoota ja nyt kisojen alla treenaaminen ei olisi välttämättä huono idea. Aleksikin kiittäisi, kun tamman pieni pömppä lähtisi pois. En tiedä missä välissä Mollylle sellainen oli kerennyt kerääntyä, mutta sen tiesin, että Molly olisi aika loihtia kesäkuntoon 2020.

      Raahasin Mollya kohti maneesia, vaikka olisihan ulkonakin ihan kiva sää ollut. Ehkäpä me avataan ensi viikolla kenttäkausi Mollyn kanssa. Tällä kertaa esteet oli kuitenkin jo raahattu maneesiin, ja sitä virhettä en alkaisi tekemään, että rupeaisin siirtelemään niitä tässä vaiheessa kentälle. Maneesi sai nyt vielä tämän kerran kelvata.
      Heilautin itseni Mollyn selkään ja lähdin köpöttelemään sen kanssa uralle. Tänään olin päättänyt pitkästä aikaa tuulettaa Freejumppejani jotka olivat valitettavasti jääneet kaapin pohjalle.
      Annoin Mollyn alkukäyntien aikana vähän haistella esteitä, niin ei sitten tulisi niin yllätyksenä, että joistain puomeista löytyy peräti kahta eri väriä. Mollyn hetken aikaa ihmeteltyä lähdimme ottamaan ravia. Lähinnä vain kääntelin Mollya ympyröillä ja väistättelin sinne tänne. Jotenkin meille oli jääneet perinteiseksi esteverkaksi noi ympyrät ja väistöt. No hyvin se oli tähän mennessä toiminut, joten mikäs siinä.
      Verryttelimme molemmissa suunnissa ja lähdimme sitten pikkuhiljaa nostelemaan laukkojakin. Laukassa mä lähinnä vaan pyrin ylläpitämään sitä, sillä viime aikoina Molly oli ottanut tavaksi juosta heti alkuun kaiken energian pois ja aika nopeaan sitten taas hidastanut tahtia ja alkanut hengästyä. En tiedä saattaisiko johtua siitä, että maastolenkeillä se on saanut niin tehdä vai mistä lie oppinut. Kun laukkaan vähän panosti ja ponia heti alkuun pidätteli, niin vähän rauhoittui meno, eikä Molly juossut enää pää viidentenä jalkana.
      Verryttelyn jälkeen aloimme tulla kahta 50cm okseria sarjana. Välissä oli kaksi askelta, mutta väliin oli myös mahdollista saada helposti kolme askelta. Itse pidän kaikenlaisista sarjaestetehtävistä ja askeleen kokoamisista ja venytyksistä, joten ei todellakaan ollut mitään ongelmaa niiden suhteen. Tulimme tehtävää niin, että joka toisella kerralla koitimme saada esteiden väliin kaksi askelta ja joka toisella kerralla kolme askelta. Tehtävä luonnistui jo alussa aika hyvin, joten pääsimme korottamaankin estettä. Ensin korotimme 60 senttiin, sitten 70 senttiin ja lopussa koitimme pari

      kertaa kahdeksaa kymppiäkin. Pari pudotusta tuli kahdeksassa kympissä ja yksi seitsemässä kympissä, mutta muuten sujui niin superisti, että loppuun hyppelimme vain rataa, mikä on Mollylle huomattavasti mielekkäämpää kuin minkään pikkujuttujen iän ikuinen vääntäminen.
      Emme tulleet mitään tiettyä rataa, vaan keksin useimmiten jonkun satunnaisen radan päästäni. Useimmiten päätin seuraavan esteen vasta radalla, joka oli ihan hauskaa puuhaa ja silmä sen suhteenkin kehittyi hieman.
      Loppuun pitkät loppukäynnit ja isot taputukset super Mollylle! Pitkästä aikaa tuntui siltä, että taas sujui! Toivottavasti säilyisi edes hetken aikaa tämä, eikä perjantai 13. pääsisi taas hyppäämään kulman takaa hetkeen.

      • #50150
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Kiva perinteinen treenitarina, saat 2ep

    • #50545
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Aleksin yksityistunti

      26.3.2020
      Mä olin haalinut kalenterini täyteen menoa ja valmennuksia. Etäopetuksessa ei nyt paljoa tekemistä keksi, joten ei varmaan haittaisi, mikäli kaiken ajastani viettäisinkin tallilla. Tälle päivälle olin ottanut Aleksin koulutunnin, perjantaina treenailisin itsenäisesti esteitä, lauantaina itsenäisesti koulua ja viikko huipentuisi vielä Alana Gwylnin estevalmennukseen. Mä olin ollut jo muutamissa Alanan valmennuksissa ja jopa sen isänkin valmennuksissa, joten odotin tulevaa innolla. Jotenkin niistä valmennuksista sai aina hyviä treenivinkkejä ja juuri oikeat neuvot ratsastamiseen. En kyllä yhtään asiaa ihmettele, olihan kyseessä huippuluokan kenttäratsastajia. Ehkä mäkin vielä jonain päivänä pääsisin hyppäämään kansainvälisillä kentillä, mutta ehkei nyt ainakaan ihan vielä.

      Mä varustelin Mollyn taas pikaisesti tallille saavuttuani ja lähdinkin oikopäätä maneesiin. Päivän viimeinen tunti oli päättynyt ja edelliset tuntilaiset valuivat ulos maneesista. Olisinhan mä toki voinut ryhmätunnillekkin mennä, mutta paikat olivat olleet täynnä, niin olipahan ainakin hyvä syy ottaa pitkästä aikaa yksityistuntikin.

      Heilauttelin itseni Mollyn selkään ja lähdin sitten kävelemään uraa pitkin. Alkukäynneissä selitin Aleksille, että meillä oli Mollyn kanssa ollut vähän ongelmia käynnin kanssa. Jotenkin käynti oli jo useamman päivän tuntunut takkuiselta ja vaikeasti ratsastettavalta, joten lähdimme saman tien työstämään sitä. Alkuun lähinnä vain käänneltiin ympyröitä ja kiemurauria työstäen käyntiä letkeäksi, mutta niin, että Molly kuitenkin kantaisi itsensä ja käyttäisi selkäänsä.  Alkuun ei juuri mikään onnistunut, mutta reippaan pohkeen sekä ääniapujen käytön jälkeen alkoi tahti pikkuhiljaa reipastua. Edelleen takajaloissa oli kuitenkin pientä laahustamista, mutta tässä vaiheessa lähdimme jo ravailemaan, ettei koko tunti jäisi pelkkään käyntityöskentelyyn. Ravia työstimme myös ensimmäiset parisen kierrosta mutta se rullasi jo valmiiksi hyvin, joten siirryimme saman tien tehtävään. Tarkoituksena oli tulla pituushalkaisijaa pitkin maneesi päädystä tuomaripäätyyn ja linjalla tehdä avotaivutusta. Alku lähti hyvin käyntiin ja Mollykin tuntui olevan yhteistyöhaluinen. Pikkuhiljaa alkoi aina väleihin tulla pari taivutusta, josta ei saanut selkoa oliko tarkoituksena lähteä seuraavaksi kääntymään takaisin päin vai mitä tehdä. Pari kertaa jouduinkin kääntämään ponin voltille ja yrittämään uudestaan. Tämän lisäksi vääntelehdin itsekin satulassa ja ratsastin vinossa ajoittain. Aleksi käski kuitenkin keskittyä vaikkapa taivutuksen ulkopuolen korvaan, joten siinä sitten koko ravityöskentelyn ajan tuijottelin Mollyn korvakarvoja.

      Kun laukkatyöskentelyn aika vihdoin ja viimein koitti olin helpottunut. Laukassa minulla ja Mollylla ei muistaakseni ikinä ole ollut kovinkaan kummoisia ongelmia, joten laukat olivat aina pieni pelastus.
      Laukassa tehtävänä oli nostaa pitkän sivun alussa laukka suoraan käynnistä ja laukata pitkän sivun loppuun asti. Lyhyillä sivuilla sitten käyntiä ja ravia tuli kaikissa kohdissa välttää viimeiseen asti. Ensimmäinen nosto lähti melko vauhdilla. Välikäyntien jälkeen Molly selvästikin tajusi, että oli aika laukata, joten silloin tamman sisäinen raketti räjähti. Molly ampaisi pää viidentenä jalkana eteenpäin tietysti vielä pukinkin heittäen. Itse lennähdin siinä syssyssä tamman kaulalle, mutta sentään en pienen pukkirodeon lomassa joutunut hiekkaa maistelemaan. Myös yksi viime viikon ongelmistani oli
      ratkennut. Sitten kun vaan lukiosta pääsen, niin taidan opiskella ratsastuksen opettajaksi. Ihan sitä vaan mietin, että taitaa olla melkoista viihdettä katsella kauniissa kaaressa lenteleviä pahaa aavistamattomia ratsastuskouluoppilaita päivät pitkät.
      Annoin Mollyn laukkailla heti alkuun turhat energiat pois, niin tulisi edes muutama siedettävä laukannosto johonkin välikköön tungettua. Idea ei tainnut olla ollenkaan huono, sillä pienen irrottelun jälkeen Molly jaksoi taas keskittyä olennaiseen. Noston sujuivatkin tästä eteenpäin oikein leppoisasti ja saatiin muutama todella nättikin. Saatiin Aleksilta vielä muutama käytännön vinkki loppuun.
      Lauantaina taitaa olla sitten käynti-ja ravityöskentelyyn painottuva päivä, ei me näillä sirkustempuilla vielä ihan kisoissa pärjätä.

      //Eilen nettiyhteys ei ollut yhteistyöhaluinen, niin laitoin tän eilisen tarinan nyt tänään : )

      • #50557
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Lemppari kohta oli toi kun Emily mietti tulevaisuuden ammattia 😀 Kaikin puolin kiva treenitarina. Emily jotenkin onnistuu saamaan Mollysta aina tuon pukittelevan puolen esiin vaikka muuten se aika laiska onkin. Saat 2kp

    • #50675
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Perjantain hyppelöt

      27.3.2020
      Siis suurin soopa mitä mulle mu elämäni aikana oltiin syötetty, on se että Molly olisi laiska. Tai no onhan sekin toki myös mahdollista, että mä oon vaan riivattu jonka johdosta Molly oli mun seurassani kuin piru. Pukkeja lenteli päivä toisensa perään ja useimmiten se laaman näköinen urpo juoksenteli holtittomasti pitkin maneesissa. Sitten kun sinne selkään laittaa kenen tahansa muun, niin tamma melkein nukkuu. Vaikka Molly nyt osaa ollakin harvinaisen rasittava, niin olihan paljon niitä hyviäkin päiviä. Tämä päivä oli onnekseni yksi niistä.

      Tänään oli nimittäin taas aika raahata kasa esteitä kentälle ja ruveta esittämään ison luokan esteratsastajaa Pohjoisruotsin hevosen kanssa. Muu talliporukka oli lähtenyt ilmeisesti maastoilemaan. Yritin esittää itselleni, ettei minua haitannut, vaikka yksin sainkin aina ratsastella. Toisaalta enpä mä kenenkään mukaan koskaan kinunutkaan, joten siinä vaiheessa mun on vähän vaikea itseänikään tulkita. No ainakin mulla oli Molly, jonka seura mulle kelpaa varsin hyvin, vaikken välttämättä joka päivä siltä vaikuttanutkaan.

      Mä pystyttelin kentälle pari pystyä 60-80cm korkeudelle, Mollyn ravaillessa itse pitkin poikin kenttää. Eipähän ainakaan tarvinnut kuluttaa paljoa aikaa alkuverryttelyihin. Me lähinnä vaan ratsasteltiin parit ympyrät ravissa ja vaihdettiin suuntaa ennen esteiden hyppäämistä. Mollylta löytyi ihan mukavasti virtaa, vähän se oli pörheänä, kun kenttäkautta ei olla vielä ihan kunnolla keretty avaamaan. Tai no, oltiin me parit hömppäilyt kentällä menty, mutta tänään avattaisiin kenttäkausi esteiden osalta.

      Tuumasta toimeen me alettiin tulla ensimmäisiä esteitä. Alkuun ihan vaan 60cm pystyjä yksittäisinä, mutta pikkuhiljaa alettiin mennä niitä ihan ratana. Molly hyppi esteiden yli melko voimakkailla pompuilla, mutta niiden väliin saikin sitten pyytää vähän enemmän liikettä. Yhdellä linjalla onnistuimme tiputtamaankin pari puomia, kun vauhtia ei ollut riittävästi. Pienen takaiskun jälkeen alkoi kuitenkin taas sujua ihan kiitettävästi. Molly osasi itsekin tehdä osan työstä eikä minun pitänyt enää ihan joka asiassa auttaa. Kun pienemmät esteet olivat aika läpi koluttu, korottelimme niitä kymmenellä tai parillakymmenellä sentillä. Nyt saisi Molly oikeasti niitä jalkojaan nostella, nimittäin muuten tiputtaisimme kaikki mitkä eteemme sattuvat tulemaan. Kisoissa olimme taas menossa perinteisesti Helpon B:n sekä esteillä sen 80 senttiä, joten olisi ihan mukavaa, jos radan esteistä yli pääsisimme.
      Korottelun jälkeen napautin pohkeeni Mollyn kylkiin laukan merkiksi. Tamma nosti ihan nätisti sen, mutta lisää vauhtia sai tietenkin taas pyytää. Ensimmäinen este ylittyi ihan näppärästi. Pientä ilmavaraakin toki löytyi, mutta eihän se haitaksikaan ollut. Huvin vuoksi en esteen jälkeen hidastanut Mollya raviin, vaan ohjasin vielä toisellekin esteelle. Lähestyimme toista estettä ihan hyvällä vauhdilla, mutta ennen estettä Molly kompuroi hieman, minkä johdosta Mollyn hyppy muistutti hieman lamaa. No, sentään yli päästiin, eikä puomiakaan pudonnut! Toisen esteen jälkeen kaarsin vielä kolmannelle esteelle, ja se sujuikin jo huomattavasti paremmin edelliseen hyppyyn verrattuna!

      Loppuun otimme parit laukkapätkät ja loppuravit pitkin ohjin, sillä ne Molly oli todellakin ansainnut! Tällä kertaa treeni oli astetta rauhallisempi, ja samalla Mollykin keskittyi paremmin. Onnistunut fiilis toki jäi, ja innolla jäimme odottamaan miten sunnuntain estevalmennus tulisi menemään.

      • #50680
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Saat 2ep!

    • #51561
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Vappumaasto

      24.4.2020
      Mä en voinut millään uskoa vieläkään, että miten ihmeessä mä olin saanut itteni niin hyville tuloksillee TT-kisoissa. 3. sija esteiltä ja samalla 8 pistettä meidän tiimille! Koulusta poimittiin 6. sija ja sieltäkin mukavat viitisen pistettä. Eniten mua hämmensi se, että mä en ollut treenannut Mollyn kanssa yhtään. No kaipa meistä jotakin hyötyä oli.
      Jos totta puhutaan, niin mulla on ollut viime aikoina melkoinen motivaatiopulo miltei mun koko elämäni suhteen. Neljän seinässä 24/7 ei ihan vaan ollut mun juttu, eikä tallillakaan ramppaaminen tuntunut kovinkaan mielekkäältä. Syy miksi mä edes lähdin tallille oli äidin tuulesta temmattu siivouspäivä. Imurointi alko seittemän pintaan. En tiedä äitistä, mutta mun mielestä on mukavampiakin herätyskellovaihtoehtoja. Siinä vaiheessa kun mua käskettiin pesemään ikkunat, ei kulunu kun pari minuuttia niin mä olinkin jo autotallissa noutamassa pyörääni. No sentään joku motivoi mua liikkumaan pois neljän seinän sisältä, jos ei nyt muuta positiivista voinut mainita. Ehkä vapun kunniaksi muutenkin oli ihan hyvä idea lähteä tuulettumaan.

      Kävelimme Mollyn kanssa melko pitkään ennen ensimmäistä ravipätkää. Ravin nostaminen tunti jokseenkin oudolta, mutta siihen tottui pian. Mollykin puhkui täynnä intoa ja puksutti menemään pitkin maastotietä, parit laukatkin itsekseen nostellen. Päätin nostaa yhdellä suoralla laukan, mistä tamma todenteolla innostui. Se pukitti pienesti ja kaahasi sitten pää viidentenäjalkana eteenpäin. Naurahdin hieman ja nousin seisomaan jalustimille. Annoin Mollyn laukata niin kovaa kuin vain kavioistaan pääsisi. Laukkasimme vielä parit käännöksetkin, mutta kun tie alkoi mutkitella todenteolla, siirsin Mollyn ravin kautta käyntiin. Tuntui jokseenkin vapauttavalta päästä taas pitkästä aikaa laukkailemaan ihan kunnolla. Mä olin myös viimeaikoina miettinyt paljon mikä oikeesti oli se mun ja Mollyn juttu. TT-kisoihin tuli väännettyä koulua verenmaku suussa ja pompittua tekniikkaharjoituksia hiki hatussa. Ehkä mä, tai Mollykaan ei enää kaivattu sellaista pikkuasioiden tahkoamista. Mä olen jo pari vuotta Mollylla mennyt, ja oon aika hyvin oppinutkin miten tamma toimii. Ei Molly nyt mikään haastava muutenkaan ollut, mutta hieman ärsyttävältä tuntui kokoajan treenata niitä samoja koulukiemuroita, vaikka kisoissa pääsisikin haastamaan itseään. Ehkäpä mä nyt loppukevään ja kesän ottaisin ihan rennosti ja stressaamatta. Ehkä oli vihdoin aika keskittyä siihen mistä mä oikeasti pidin. Vielä vuosi tai pari sitten mä ajattelin että hikihatussa treenaaminen on paras ajanviete, mutta nyt siitä oli jo lähtenyt maku. Saas nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

      Kävelimme pitkän laukkapätkän jälkeen koko matkan takaisin tallille. Pysäytin Mollyn tallin pihaan ja heilautin itseni pois selästä. Molly oli hieman hikinen sieltä sun täältä, mutta vaikutti varsin tyytyväiseltä. Pieni maastolenkki taisi tehdä terää kummallekin.

      • #51589
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1434
        • Lauman johtaja

        Ihana saada sulta taas tarinaa ja kuulla vähän enemmän Emilyn ajatuksia treenaamisesta ja ratsastamisesta. Tuo siivouspäivä oli kanssa kiva yksityiskohta. Saat 2mp

Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Aiheeseen ‘Emily & Molly’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.