Estevalmennus 14.5.

Foorumit Ratsastustunnit Estevalmennus 14.5.

Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #51835 Vastaa
      Inka Lehtimäki
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Viimeinen mahdollisuus treenata Tie tähtiin -kisoihin! Tervetulleita ovat kaikki Tie tähtiin -kisaajat sekä oman tallin muut ratsukot. Osallistujia max 15. Tässä valmennuksessa ainut pohja on ratapiirros, ja oman tekstisi pohjalta saat halutessasi ratsukkokohtaisen kommentin – linkitäthän silloin ulkopuolisten hevosten sivut! Valmennus on siis rataharjoitus. Tätä valmennusta voit hyvin hyödyntää esimerkiksi finaalitehtävässä numero 8: valmentaja tekee jotain yllättävää. VIP 13.5.

      osallistujat:
      Sora – Vaakku
      Nio – Virma
      Minja – Lilja

      rata

      huomioitavaa radalla
      Perusradalla (vaaleanpunainen) voit tehdä paljon piirustusta suuremmat tiet esimerkiksi esteiden 2 ja 3 sekä 4 ja 5 välissä. Toisessa vaiheessa (vaaleansininen) voit myös suurentaa teitä tarpeen mukaan, esimerkiksi esteiden 9 ja 10 välissä voit kiertää esteen numero 7 ja esteen numero 12 jälkeen voit kiertää esteen numero 3.

    • #51897 Vastaa
      Inka Lehtimäki
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tunti tullut!

    • #51899 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 218
      • Perus pullaponi

      14.5.2020 torstai, Inkan estevalmennus ennen finaalia
      (Valmentaja tekee jotai yllättävää)

      Kolmen henkilön valmennus oli aika poikkeus, mutta varmasti tehokas. Ponnistin Virman selkään penkiltä, ja lähtiessämme kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin tutkin Inkan rakentamaa rataa. Selvästikkin tänään hypättäisiin tehtävää ratana, ja mahdollisesti uusinta teillä. Tämä selvisikin nopeaa, kun Inka alkoi avaamaan tunnin aihetta. Kuten arvelinkin, Inka kertoi radan esteiden järjestyksen, sekä kertoi nopeasti uusintaradasta. Siihen me palattaisiin vielä myöhemmin uudelleen.

      Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitimme ristikolla verryttelyn. Este olisi radalla toinen ja diagonaalilla. Jokainen tuli esteen ensin kerran ristikkona, ja sitten pystynä. Minja ja Lilja tuli hieman matalampaa, ja minulle ja Virmalle nostettiin. Soralle ja Vaakulle nostettiin vielä lisää. Virma oli menossa jo ristikolle. Ja voi kun hyppy lähti kaukaa ja pyöreästi, kun este oli nostettu pystyksi. En päässyt lainkaan mukaan, vaan suurinpiirtein roikuin karkeasti sanottuna selässä.
      “Nonii ja sit ottakaa uudestaan. Nio aattele jotain meditointia tai vaikka kokovartalohalvausta, nyt tulee jo paremmin”, Inka kerkesi sanomaan, kun käännyimme lävistäjälle uudestaan. Ja virkkeen päättyessä Virma lähti jälleen kiihdyttämään, ja vaikka kuinka meditoin, Virma vain hyppäsi kaukaa.Tällä kertaa pääsin hyppyyn paremmin mukaan, vaikken silti hyvin, joten Inka kelpuutti sen.

      Perusradalle kuului kahdeksan estettä, joiden järjestyksen Inka kertoi vielä uusiksi varmistaen sen jälkeen, että olihan kaikki ymmärtäneet mitä tapahtuu. Kun nyökyttelyä oli saatu vastaukseksi Lilja ja Minja suorittivat radan ensimmäiseksi, ennen kuin esteitä nostettiin minulle melkein kisakorkeuteen. Pysähdyin hetkeksi, ja piirsin ilmaan rataa, jotta olisin varma, että muistaisin sen.

      Laukka nousi helposti pitkän sivun lopusta, ja ensimmäinen este sujuikin hyvin. Pääsin parhaiten tänään hyppyyn mukaan. Toinen este oli kyllä jälleen floppi. Virma lähti kiihtymään, vaikka yritin jarrutella. Ja tällä kertaa hyppy tuli pohjaan, ja sen vuoksi hyppy suuntautui enemmän ylös pyöreäksi, kuin eteenpäin.
      “Nio keskity, sulla on ajatus hukassa ja tosta ei tuu yhtään mitään”, Inka jo hieman nauroi positiivisesti meille. Hymähdin myös suorituksellemme, mutta yritin kasata kylkeni ja aivoni, kuitenkin epäonnistuen siinä jälleen ja mokaten kaarteen kakkoselta kolmoselle. Vaikka hyppy oli jo melko normaali, en ollut ollenkaan hypyssä mukana, ja nauroin itselleni jo ääneen.
      “Okei Nio ota käyntiin hetkeksi”, Inkakin nauroi. Koska vieressä oli ollut selvästi sopivasti selkään nousu palikka Inka oli kyykistynyt sen ääreen nauramaan ja ‘hakkaamaan’ päätään siihen. Tiesin, ettei nainen tarkoittanut mitään pahalla, ja ymmärsin kyllä reaktion -nauroinhan minäkin itselleni. Nyt saimme kaikki yhdessä nauraa vähän lisää Inkan reaktiolle.

      Kun tilanne oli saatu hieman rauhoittumaan Inka pyysi minua aloittamaan uudestaan. Selkeästi nauru oli tehnyt ihan hyvää, sillä sain itseni vakavoitumaan ratsastuksen pariin paljon paremmin. Jostain kumman syystä sain Virman pidettyä kasassa, kuten myös itseni. Sekä ensimmäinen että toinen hyppy meni hyvin, vaikka omalta osaltani etenkin toisessa hypyssä hyppäsin itse ehkä turhan paljon. Rata jatkui hyvin. Tuli muutamia hyppyjä, jolloin en saanut hyppypaikkaa katsottua oikein, ja tulimme liian lähelle tai kauas, etenkin tällöin mun myötäys tahtoi jäädä vajaaksi, tai jäin hypystä jälkeen. Rata tultiin vielä uudelleen niin, että jatkettiin uusintaan. Loppu valmennuksessa oli ihan hyvä fiilis, ja me selvittiin hypyistä kunnialla. Pikkuhiljaa ajatukseni alkoivat kääntyä siihen, että ehkä sunnuntaina meidän suoritus ei olisikaan emämunaus, vaikka alkutunti oli ollut juuri sitä.

    • #51902 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 182
      • Perus pullaponi

      14.05.20 – Pikkuapina estevalmennuksessa ja yllätysvieras

      Suuntasin tänään tallille hyvissä ajoin ennen valmennuksen alkua. Katsellessani kentälle rakennettua rataa, mietin miksi ihmeessä päätin ilmoittaa Liljan valmennukseen ja nolata itseni Soran ja Nion silmien edessä. Ihan varmasti tippuisin jonkin esteen päälle ja murtaisin jotain, tai sitten Lilja olisi täysi idiootti ja sen kanssa ei tulisi ratsastamisesta mitään.

      Tallitupa oli vielä hiljainen saapuessani sinne, joten suuntasin ensimmäisenä kahvinkeittimen luokse ja latasin sen täyteen, ennen kuin napautin vielä virran päälle ja kävin hakemassa kaapistani odotellessani kypäräni ja saappaani jo valmiiksi. Kahvi oli tippunut jossain kohtaa, joten poimin kaapista punaraidallisen mukin ja täytin sen hieman yli puolenvälin höyryävän kuumalla kahvilla, ennen kuin palautin pannun paikalleen ja siirryin jääkaapille, josta poimin maitopurkin ja kaadoin hieman liian paljon maitoa kahvini päälle. Hörppäsin juomaa mukista sen verran, että selvisin sohvalle ilman että pesin tallituvan lattiaa kahvillani.

      Kuitenkin istuessani alas sohvalle, ajatukseni lähtivät laukkaamaan taas edessä olevaan estevalmennukseen ja Peterin onnentoivotuksiin. En ollut edes tajunnut, että pitelin edelleen käsissäni kahvimukiani, joka oli kuitenkin jo aikaa sitten kylmentynyt. Olin tuijottanut ilmeisesti tyhjällä katseella eteeni, sillä havahduin siihen, että Sora ravisteli minua olasta kevyesti.

      ”Minja?” nuori katsoi minua huolestuneena. ”Kaikki ok?”
      Minulla meni hetki päästä kiinni nykyhetkeen, ennen kuin vastasin toiselle.
      ”Sori, mä pohodin tota valamennusta.” sanoin ja hörppäsin kylmästä kahvistani, voittaakseni aikaa vastaukselleni. ”Musta tuntuu, että oli virihe ilmottaa Lilja sinne sun ja Nion kaveriksi, kun se on ollu ihan surkia ratsastaa koko viikon ja ei me edes osata hypätä.” selitin samalla kun pyörittelin kahvimukia käsissäni ja tuijottaen vaaleanruskeaa nestettä, joka liikkui kupissa pyörityksen mukana.
      ”No hei, hyvin se menee! Ja treeniähän tarvitaan aina.” Sora istui viereeni ja yritti piristää minua. Hörppäsin kupistani vielä kerran saadakseni sen tyhjenemään.
      ”Mm… No kai pitää vain toivoa parasta… En jotenki vaa usko, että se olis mitenkää muuttunu eilisen jäläkeen.” Pohdin samalla kun pyörittelin tyhjää mukia käsissäni.
      ”Kyllä te vielä pärjäätte Liljan kanssa. Se on kuitenkin hyvän näkönen ja liikkeinen hevonen. Vaikka se on nuori niin ei sen kanssa tarttekkaan aina onnistua täydellisesti. Mutta jos me ei nyt lähdetä laittamaan hevosia kuntoon niin ollaan myöhässä.” Sora hymyili minulle, ennen kuin nousi sohvalta ja suuntasi ulos tallituvasta ja hakemaan Vaakun varusteita. Raskaasti huokaisten nousin toisen perässä ylös ja kävin palauttamassa mukini tiskipöydälle ennen kuin suuntasin hakemaan Liljan varusteet ja varustamaan tammani.

      Kentällä teimme kolmistaan omat alkuverryttelymme, ennen kuin Inka ohjeisti kakkosesteen verkka esteeksi. Lilja hyppäsi esteen hieman liioitellen ja olin jo tässä vaiheessa varma, että valmennuksesta ei tule mitään meidän osaltamme. Siirryimme hyppäämään rataa johon kuului kahdeksan estettä ja se alkoi pitkän sivun alusta ja jatkui keskellä diagonaalilla olevalla pystyllä josta käännyttiin oikealle ja hypättiin vieressä oleva pysty, josta jatkettiin toisessa päässä olevalle diagonaalille ja siitä tiukahko käännös diagonaalilla olevalle pystylle ja siitä pitkän sivun lopussa olevalle esteelle ja oikealle kääntymisen jälkeen matka jatkui toisen pitkän sivun kautta keskellä kenttää olevalle diagonaalilla olevalle esteelle ja siitä pitkällä sivulla olevalle pystylle.

      Ensimmäinen rata meillä meni ihan päin metsiä, sillä Lilja juoksi kuin päätön kana ja se hyppäsi ihan jäätäviä loikkia. Hyppäsimme perusradan Liljan kanssa vielä kerran, ennen kuin esteitä nostettiin Niolle ja Soralle. Toinen rata meni vähän paremmin, vaikka Lilja olikin edelleen ihan liian reipas ja tuntui että mulla ei ollut mitään kontrollia koko elukkaan ja halusin vain itkeä. Lopussa esteet laskettiin vielä kerran minulle ja Liljalle ja nyt pikkutamma suorittikin perusradan ja uusinnan vähän nätimmin, vaikka silti minulla oli ihan täysin paska fiilis koko valmennuksesta. Ravaillessani loppuraveja mietin miksi ihmeessä ilmoittauduin koko valmennukseen ja miksi edes haluaisin hypätä Liljalla, jota ei tuohon lajiin ollut edes jalostettu vaan se olisi kouluponi.

      ”She didn’t look like a little monkey but like a bit too fresh and green jumper.” kuulin äänen viereltäni pysäytettyäni Liljan kaartoon. Alkuun luulin, että Trevor oli jostain syystä löytänyt tiensä Hallavaan ja meinasinkin sanoa todella rumasti, ennen kuin tajusin että vierelläni seisoikin Peter.
      ”Peter? Mitä sä teet suomessa?” kysyin toiselta, samalla kun halasin miestä kömpelösti Liljan selästä.
      ”Pomo lähetti mut kattoon muutamaa hevosta ja otin vähän omaa lomaa samaan. Eikös teillä oo ne jotkut kisat sunnuntaina?”
      ”Joo, mutta ei ne oo mitään Hannabyn tasoa.” vastasin samalla kun laskeuduin Liljan selästä ja pujotin ohjat kimoni kaulan ylitse. Jatkoimme Peterin kanssa yhtä matkaa talliin vaihtaen parin viime päivän kuulumiset kasvotusten, ennen kuin mies auttoi minua hoitamaan Liljan ja sen tarvikkeet pois.
      ”Haluutsä kahvia?” kysyin toiselta, joka hymyillen suostui tarjoukseeni, joten suuntasimmekin tallitupaan, jossa esittelin miehen suurimmalle osalle paikalla olijoista, sillä Inka, Seela ja Alva olivat miehen jo tavanneet. Sainkin muutaman ihmettelevän katseen osakseni muiden kuullessa tämän, mutta kuittasin asian selittämällä, että kertoisin jutun myöhemmin. Juttelimme parisen tuntia tallituvassa, ennen kuin siirryimme Peterin kanssa asunnolleni viettämään iltaamme ja miehen alkaessa valmistautumaan seuraavan päivän hevosen kokeilureissuun ja minun valmistautuessani suuntaamaan Nion kanssa Storywoodsiin, jossa toisella olisi kouluvalmennus ja itse kävisin ratsastamassa Vadelman Cloudfieldin kilpailuita ajatellen, sekä sopimassa Liljan astutukseen liittyvistä asioista serkkuni kanssa.

    • #51947 Vastaa
      Sora
      Osallistuja
      • Postauksia: 38
      • Koulutuksen tarpeessa

      Mutkikas tilanne
      torstai 14. toukokuuta 2020

      TT-finaalitehtävä 16. Etsi joku verkkohoroskooppi

      Me Naiset: KAKSONEN Ota etäisyyttä mutkikkaaksi käyneeseen tilanteeseen. Pidä silmällä tavaroitasi, sillä päivä saattaa sisältää unohtelua ja myöhästelyä. Joku tuottaa sinulle pettymyksen.

      Mulla oli ollut tänään ihan jäätävän pitkä koulupäivä. Tai siis joka torstaihan mulla loppui koulu vasta neljältä, mutta tänään se tuntui jotenkin tosi pitkältä eikä matikan tunnista meinannut tulla loppua. Kotona mä olin ihan naatti ja suoraan sanottuna kärttyinen. En ois yhtään jaksanut lähteä valmennukseen, mutta mä olin sen jo maksanut ja me tarvittiin Vaakun kanssa treeniä. Nää olisi meidän viimeiset esteharjoitukset ennen sunnuntain kisoja.
      Kun isä sitten ilmoitti, ettei hän aikonut viedä mua autolla tallille, kuten oltiin aikaisemmin sovittu niin mulla kilahti päässä. Miks isän piti tuottaa mulle pettymyt just tänään? Niinpä mä vedin sitten kiireellä tallivaatteet niskaan ja lähdin polkemaan tuohtuneena kohti tallia.

      Vaakku odotti mua tarhassaan korvat hörössä ja se sulatti mun mielentilaa vähäsen. Paijasin poniani siinä jonkun aikaa silitellen ja nauttien sen lämpimästä hönkäilystä mun naamalla. Vaakku osasi olla tosi hellä silloin kun se sitä halusi. Nytkin ori vaan pikkaisen hipaisi aina välillä turvallaan mun poskea, eikä ollenkaan tuuppinut silleen niin kun aina joskus. Mä laitoin orille riimun päähän ja talutin sen talliin, jossa päästin sen omaan karsinaansa vapaaksi. Harjailin Vaakkua rauhallisin vedoin ja vaan nautin siitä, ettei lopulta ollutkaan tullut niin kiire, vaikka olinkin joutunut tulemaan pyörällä. Tänään jos joskus tuntui, että hevosten läsnäolo rauhoitti mun mieltä.

      Kun mä olin saanut Vaakun harjattua, kaviot putsattua ja suojat sille kaikkiin jalkoihin niin mä katsahdin mun tallikassiin aikeenani laittaa omat varusteeni päälle. Turvaliivi löytyi, samoin kun ratsastussaappaat ja kypärä, mutta missä mun hanskat oli? Mä löin itseäni kädellä otsaan tajutessani, että olin varmasti jättänyt ne kotiin lähtiessäni niin kiireellä. Eikai tässä muu auttanut, kun lähteä tallitupaan tutkimaan löytölaatikkoa.
      Huokaisten mä puin ensin muut varusteeni ja lähdin sitten kohti tallitupaa. Kyllä tässä varmaan lopulta kiire tulisi, jos mun pitäisi kauankin etsiä itselleni hanskoja.

      Minja istui tallituvan sohvalla tuijottaen tyhjyyteen, kun mä saavuin sinne. Aattelin, että se varmaan teki jotain mielikuvaharjoituksia valmennusta varten ja menin suoraan löytötavaralaatikolle. Siellä oli kuin olikin useita hanskoja ja mä valitsin sieltä kaksi, jotka sopi edes jotenkin mun käsiin. Toinen oli ehkä vähän nafti ja toisessa oli reikä niin peukalossa kuin kämmenselässäkin, mutta kyllä ne saisi silti kelvata.
      Minja oli edelleen samassa asennossa sohvalla ja mä aloin pikkuhiljaa huolestua. ”Minja?” huikkasin kysyvästi, mutten saanut mitään reaktiota. Mä kävelin ihan naisen viereen, mutta toinen oli ihan kun shokissa. Mä ravistin Minjaa varovaisesti olkapäästä ja vihdoin tuo heräsi eloon. Oli kuulemma miettinyt valmennusta. Mä koitin vähän kannustaa Minjaa, joka kertoi, ettei ollut ihan vakuuttunut siitä oliko valmennukseen osallistuminen heidän kannaltaan hyvä idea. Lopulta mun oli pakko huomauttaa, että me myöhästytään kohta, jos ei nyt lähettäisi varustamaan hevosia ja niinhän siinä sitten lopulta kävi. Mä jotenkin jo kotona tiesin, ettei tää päivä tulisi menemään ihan putkeen.
      Inka ei ollut ihan hirveen tyytyväinen meidän myöhästymiseen ja mun ja Minjan alkuverryttelyt jäi ehkä pikkasen lyhkäsiksi. Nio sentään oli näyttänyt hyvää esimerkkiä olemalla ajoissa paikalla ja laukkasikin Virman kanssa nätisti kenttää ympäri. Verryttelyesteeksi me tultiin radalle rakennetun radan kakkosestettä, jota Inka nosti vuoroin Liljalle, Virmalle ja Vaakulle sopivan kokoisiksi. Vaakku oli alkuun ehkä taas vähän liian innoissaan, mutta musta tuntui, että tiesin, kuinka saisin ratsastettua sitä paremmaksi. Inkan läsnäolo myös vahvisti mun itsevarmuutta.

      Päivän varsinainen tehtävä, eli esterata uusintoineen oli aika pelottavan näköinen hökötys. Siinä oli jos jonkinlaista mutkaa vähän joka suuntaan ja teiden kanssa pitäisi olla tosi tarkkana. Mä päätin ottaa perusradalla ihan kunnolla etäisyyttä, että saisin ratsastettua hallitut kaarteet ja uusinnassa voisi sitten yrittää ratsastaa vähän reippaammin. Ei ehkä kuitenkaan ihan niin kovaa kuin sitten kisoissa, mutta kuitenkin aika kovassa ratatemmossa. Lopulta mun valinnat osoittautui just passeleiksi. Vaakku olisi halunnut lähteä kaahottamaan radalle, mutta väljät tiet rauhoittivat meidän menoa ja päästiin tosi hallitusti kaikista esteistä yli. Sama tarkkuus säilyi myös uusintaradalle ja Inka kehui, ettei Vaakku ollut ollut tänään ollenkaan niin kiireinen, vaikka nopeutta kyllä löytyi. Tällä menolla olisi hyvä jatkaa kisoihin.

Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Estevalmennus 14.5.

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: