Hauska

Foorumit Päiväkirjat Hauska

Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Rhea Kiurula 1 viikko, 6 päivää sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #4212 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 907
    • Lauman johtaja

    ..

  • #4431 Vastaus

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    01.02.2019 klo 19.15ratsutus 30 minuuttia

    Kolmas ratsutettava oli Hauska. Tamman pohjatiedot vahvistivat käsityksiäni Suomenhevosista, hieman jyrä, etupainoinen ja kuuro ohjas- ja pohjeavuille. Oikeastaan Hauskan omistaja ei moittinut tammaa kuuroksi, mutta sitäkai ne valitettavan useat olivat. Olin erityisen tyytyväinen tamman nivelkuolaimeen. Vahvalle kuolaimelle tarvittaisiin yhtä vahva jalka pariksi ja suuri osa meni juurikin tässä metsään hevostensa kanssa, kuusisataakiloinen voittaisi vetokilpailun koska vain.

    Aloitimme perinteisellä pohkeenväistölllä ja keskityimme siihen, että Hauska väisti rehellisesti. Muutamaan otteeseen tamma kieltäytyi väistämästä pohjetta, jolloin pysäytin tamman, peruutin ja tämän jälkeen väistätin askel kerrallaan. Pari kertaa jouduttuani pysäyttämään jukuripään kokonaan, alkoi tammaltakin löytyä mielenkiintoa liikkumiseen. Eteneminen oli luonnollisesti helpompaa kuin peruuttaminen.

    Siirryimme tekemään ravi-laukka-ravi siirtymisiä kahdeksikolla. Tamma päätti lähteä jyräämään läpi ulkoavuista, jolloin jouduin muistuttamaan olemassaolostani napakasti. Muutaman hienon kahdeksikon jälkeen jatkoin uralla suoraan. Käänsin tamman voltillle ja jatkoin sulkutaivutukseen asettamalla ja taivuttamalla rautiasta. Tamma oli kevyehkö ja jopa ihan mukava ratsastettava.
    ”Kuulehan junttura, näin sun pitäis liikkua normaalistikin”, naurahdin ja annoin tamman venyttää itseään.

  • #6603 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 907
    • Lauman johtaja

    Dineo läpiratsasti Hauskan ennen kesäleirin alkua

  • #6663 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 9
    • Maitovarsa

    Puskajyrämoodi on pienempi maastakäsin

    Kävelin kapeaa hiekkatietä pitkin tallia kohti. Sora ratisi jalkojeni alla ja jännitys kihisi vatsassani enkä oikein edes tiennyt miksi. Olinhan hoitanut ja nähnyt Hauskan jo leirin aikana monesti, mutta toisaalta, tänään oli ensimmäinen ”virallinen” hoitopäivä. Päästessäni kauniin kivi tallin eteen törmäsin tallin pitkä tukkaiseen omistaja mieheen, Aleksiin. ”Hei Alva!” hän tervehti löntystäessään ohi tärkeän näköisenä. Vastasin samalla mitalla. Jatkoin matkaani jo tutuksi tulleeseen tallitupaan ja jätin, kas kummaa sinisen kassini sinne. 

    Lähdin suunnistamaan vessan kautta Hauskan karsinalle. Päästyäni karsinalle nappasin riimun koukusta ja avasin puisen karsinan oven. Vastassa möllötti rautias suomenhevostamma, joka ei juuri korvaansa enempää liikkunut minun tullessa sisään karsinaan. ”Hei Hauska” puhelin sille pujottaessani sinistä nylon riimua tamman isoon päähän. Kiinnitin narun vetosolmulla yhteen karsinan oven kaltereista ja hetken vain rapsuttelin ja höpötin hevoselle.

    Tämän jälkeen nappasin harjakassista mustan kumisuan, hieman pölyiseen Hauskan rapsuttelun jälkeiseen käteeni. Aleksin kuvaus ”pystyyn kuolleesta suokki tammasta” oli aika osuva, sillä Hauska ei ollut juuri muuta tehnyt kuin liikutellut korviaan, heilutellut häntäänsä kärpäsille ja nytkäyttänyt isoa, mutta kaunista hevosen päätän minun suuntaani. Aloitin harjaamisen vasemman korvan takaa ja etenin pyörivin liikein kohti tamman pölyisiä ryntäitä ja selkää. Vatsassani pyörineet perhoset olivat häipyneet jonnekkin muualle rapsutellessani ja harjaillessani hevosta, joten hyräilin hiljaa itsekseni jotain kesän hitti biisin melodiaa. Kun valmistuin kumisuan kanssa, vaihdoin sen pöläriin. Tammaa ei kiinnostanut pätkän vertaa yritykseni siirtää sitä jälleen päästäkseni sen toiselle puolelle harjaamaan. Meinasin tänään mennä vaan maastakäsin jotain, leirin selässä keikkumisen vastapainoksi.

    Sain harjauksen päätökseen ja lähdin hakemaan satulahuoneesta suitsia. Satula sai jäädä pidikkeeseen, kun nappasin kauniit mustat enkut naulakosta. Talsin takaisin Hauskan karsinalle ja löysin tamman tasan siitä kohtaa mihin olin sen riimunnarulla sidottuna jättänytkin. Puoli nukuksissa. Lämmin ilma oli siis tehnyt tehtävänsä ja selvästi hevosta laiskotti. ”Mitäköhän tästäkin tulisi?” ajattelin avatessani karsinan oven ja sen jälkeen riimun lukon. Liutin riimun Hauskan kaulalle ja höpötin sille jotain päivän tehtävistä. Hevonen katsoi minua kuin tyhmää ottaessani, suitset käteeni ja tokaistessani että nyt kuolaimet suuhun. Sain kuin sainkin kuolaimet sen suuhun ja kiristin soljet sopivalle kireydelle. Tämän jälkeen irrotin hieman jo virronneen Hauskan suitsista ohjat ja kiinnitin riimunnarun ohjien tilalle.

    Ulos päästyämme tamman ulkoinen olemus kirkastui vielä hieman lisää. Se jopa kuikuili ympärilleen kävellessämme lyhyitä alkukäyntejä maastossa tallin lähistöllä. Tämän jälkeen suuntasimme kentälle ja morjestin ravaavaa Lokia ja Lokin selässä keventävää hoitajaa, jonka nimeä en siihen hätään muistanut. Ohjasin Hauskan uralle ja totesin ettei maastakäsin sen jyräämisteho ollut aivan yhtä suuri kuin mitä selästä käsin. Teimme erilaisia ympyröitä, pysähdyksiä ja ravi-käynti siirtymisiä. Kehuin tamma jokaisen onnistuneen homman jälkeen taputtamalla sitä kaulalle. Loppukäynnitkin otettiin tallin lähistön maastoissa löntystellen. Hauska oli toiminut tosi hyvin muutamaa pikku pukista johtunutta ärähdystä lukuunottamatta.

    Karsinassa kiinnitin ohjat takaisin paikoilleen ja otin suitset hevosen päästä. Kävästiin me nopeasti pesarissakin käännähtämässä kun molemmat oli päästä varpaisiin -tai kavioihin- asti hiestä märkänä. Märkä hevonen sekä hoitaja seisoskelivat tämän jälkeen hetken pihalla kuivattelemassa. Toinen ruohoa nyhtäen toinen kännykkää katsoen. Pesarikeissin jälkeen harjasin Hauskan huolellisesti ja selitin sille ummet ja lammet loppu kesän suunnitelmistani. Pesin kuolaimet ja vein suitset satulahuoneeseen. Samalla putsasin tamman satulan ja suitset satulasaippualla solkien avaamista myöten. Tyhjensin myös Hauskan harjakassin ja irrotin harjoista lähtevät karvat. Kaviokoukun ja kumisuan huuhtelin nopeasti vedellä ja heitin takaisin harjakassiin. Ruoka ja vesikupit hoitaisin seuraavalla kerralla, sillä ne eivät olleet edes kovin likaiset. Käväisin vielä rapsuttelemassa Hauskaa ja sanoin sille kiitoksen tämän päivän puuhailuista. Tämän jälkeen sipsuttelin tallitupaan ja vessaan hakemaan sinisen kassini ja vaihtamaan ei niin hikisen t-paidan päälleni. Talsin pihalle ja moikkasin jälleen Lokin hoitajaa. Lähdin kävelemään kotiin päin sillä eiköhän rakas Vikke kissanikin kaipaisi jo ruokaa. Minä ainakin kaipasin.

    • #6665 Vastaus

      Inka Lehtimäki
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 18
      • Maitovarsa

      Tosi kiva tarina! Tästä tarinasta välittyi hienosti niin Alvan kuin Hauskankin luonteet ja kirjotit mukavan yksityiskohtaisesti. Jos saa kritiikkiä antaa, niin kannattaa kirjottaa tarinat ensin esim. Wordissa tai muussa vastaavassa, joka näyttää mahdolliset näppäilyvirheet. Saat 2 hp

    • #6674 Vastaus

      Rhea Kiurula
      Osallistuja
      • Postauksia: 5
      • Maitovarsa

      Ihanan rento tarina. Tässä oli monipuolisia sanavalintoja ja sain hyvän kuvan Hauskasta ja Alvasta!

Vastaa aiheeseen: Hauska

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi:




Siirry työkalupalkkiin