Hauska

Foorumit Päiväkirjat Hauska

Tämä aihe sisältää 14 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 1 viikko, 5 päivää sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #4212 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 938
    • Lauman johtaja

    ..

  • #4431 Vastaus

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    01.02.2019 klo 19.15ratsutus 30 minuuttia

    Kolmas ratsutettava oli Hauska. Tamman pohjatiedot vahvistivat käsityksiäni Suomenhevosista, hieman jyrä, etupainoinen ja kuuro ohjas- ja pohjeavuille. Oikeastaan Hauskan omistaja ei moittinut tammaa kuuroksi, mutta sitäkai ne valitettavan useat olivat. Olin erityisen tyytyväinen tamman nivelkuolaimeen. Vahvalle kuolaimelle tarvittaisiin yhtä vahva jalka pariksi ja suuri osa meni juurikin tässä metsään hevostensa kanssa, kuusisataakiloinen voittaisi vetokilpailun koska vain.

    Aloitimme perinteisellä pohkeenväistölllä ja keskityimme siihen, että Hauska väisti rehellisesti. Muutamaan otteeseen tamma kieltäytyi väistämästä pohjetta, jolloin pysäytin tamman, peruutin ja tämän jälkeen väistätin askel kerrallaan. Pari kertaa jouduttuani pysäyttämään jukuripään kokonaan, alkoi tammaltakin löytyä mielenkiintoa liikkumiseen. Eteneminen oli luonnollisesti helpompaa kuin peruuttaminen.

    Siirryimme tekemään ravi-laukka-ravi siirtymisiä kahdeksikolla. Tamma päätti lähteä jyräämään läpi ulkoavuista, jolloin jouduin muistuttamaan olemassaolostani napakasti. Muutaman hienon kahdeksikon jälkeen jatkoin uralla suoraan. Käänsin tamman voltillle ja jatkoin sulkutaivutukseen asettamalla ja taivuttamalla rautiasta. Tamma oli kevyehkö ja jopa ihan mukava ratsastettava.
    ”Kuulehan junttura, näin sun pitäis liikkua normaalistikin”, naurahdin ja annoin tamman venyttää itseään.

  • #6603 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 938
    • Lauman johtaja

    Dineo läpiratsasti Hauskan ennen kesäleirin alkua

  • #6663 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Puskajyrämoodi on pienempi maastakäsin

    Kävelin kapeaa hiekkatietä pitkin tallia kohti. Sora ratisi jalkojeni alla ja jännitys kihisi vatsassani enkä oikein edes tiennyt miksi. Olinhan hoitanut ja nähnyt Hauskan jo leirin aikana monesti, mutta toisaalta, tänään oli ensimmäinen ”virallinen” hoitopäivä. Päästessäni kauniin kivi tallin eteen törmäsin tallin pitkä tukkaiseen omistaja mieheen, Aleksiin. ”Hei Alva!” hän tervehti löntystäessään ohi tärkeän näköisenä. Vastasin samalla mitalla. Jatkoin matkaani jo tutuksi tulleeseen tallitupaan ja jätin, kas kummaa sinisen kassini sinne. 

    Lähdin suunnistamaan vessan kautta Hauskan karsinalle. Päästyäni karsinalle nappasin riimun koukusta ja avasin puisen karsinan oven. Vastassa möllötti rautias suomenhevostamma, joka ei juuri korvaansa enempää liikkunut minun tullessa sisään karsinaan. ”Hei Hauska” puhelin sille pujottaessani sinistä nylon riimua tamman isoon päähän. Kiinnitin narun vetosolmulla yhteen karsinan oven kaltereista ja hetken vain rapsuttelin ja höpötin hevoselle.

    Tämän jälkeen nappasin harjakassista mustan kumisuan, hieman pölyiseen Hauskan rapsuttelun jälkeiseen käteeni. Aleksin kuvaus ”pystyyn kuolleesta suokki tammasta” oli aika osuva, sillä Hauska ei ollut juuri muuta tehnyt kuin liikutellut korviaan, heilutellut häntäänsä kärpäsille ja nytkäyttänyt isoa, mutta kaunista hevosen päätän minun suuntaani. Aloitin harjaamisen vasemman korvan takaa ja etenin pyörivin liikein kohti tamman pölyisiä ryntäitä ja selkää. Vatsassani pyörineet perhoset olivat häipyneet jonnekkin muualle rapsutellessani ja harjaillessani hevosta, joten hyräilin hiljaa itsekseni jotain kesän hitti biisin melodiaa. Kun valmistuin kumisuan kanssa, vaihdoin sen pöläriin. Tammaa ei kiinnostanut pätkän vertaa yritykseni siirtää sitä jälleen päästäkseni sen toiselle puolelle harjaamaan. Meinasin tänään mennä vaan maastakäsin jotain, leirin selässä keikkumisen vastapainoksi.

    Sain harjauksen päätökseen ja lähdin hakemaan satulahuoneesta suitsia. Satula sai jäädä pidikkeeseen, kun nappasin kauniit mustat enkut naulakosta. Talsin takaisin Hauskan karsinalle ja löysin tamman tasan siitä kohtaa mihin olin sen riimunnarulla sidottuna jättänytkin. Puoli nukuksissa. Lämmin ilma oli siis tehnyt tehtävänsä ja selvästi hevosta laiskotti. ”Mitäköhän tästäkin tulisi?” ajattelin avatessani karsinan oven ja sen jälkeen riimun lukon. Liutin riimun Hauskan kaulalle ja höpötin sille jotain päivän tehtävistä. Hevonen katsoi minua kuin tyhmää ottaessani, suitset käteeni ja tokaistessani että nyt kuolaimet suuhun. Sain kuin sainkin kuolaimet sen suuhun ja kiristin soljet sopivalle kireydelle. Tämän jälkeen irrotin hieman jo virronneen Hauskan suitsista ohjat ja kiinnitin riimunnarun ohjien tilalle.

    Ulos päästyämme tamman ulkoinen olemus kirkastui vielä hieman lisää. Se jopa kuikuili ympärilleen kävellessämme lyhyitä alkukäyntejä maastossa tallin lähistöllä. Tämän jälkeen suuntasimme kentälle ja morjestin ravaavaa Lokia ja Lokin selässä keventävää hoitajaa, jonka nimeä en siihen hätään muistanut. Ohjasin Hauskan uralle ja totesin ettei maastakäsin sen jyräämisteho ollut aivan yhtä suuri kuin mitä selästä käsin. Teimme erilaisia ympyröitä, pysähdyksiä ja ravi-käynti siirtymisiä. Kehuin tamma jokaisen onnistuneen homman jälkeen taputtamalla sitä kaulalle. Loppukäynnitkin otettiin tallin lähistön maastoissa löntystellen. Hauska oli toiminut tosi hyvin muutamaa pikku pukista johtunutta ärähdystä lukuunottamatta.

    Karsinassa kiinnitin ohjat takaisin paikoilleen ja otin suitset hevosen päästä. Kävästiin me nopeasti pesarissakin käännähtämässä kun molemmat oli päästä varpaisiin -tai kavioihin- asti hiestä märkänä. Märkä hevonen sekä hoitaja seisoskelivat tämän jälkeen hetken pihalla kuivattelemassa. Toinen ruohoa nyhtäen toinen kännykkää katsoen. Pesarikeissin jälkeen harjasin Hauskan huolellisesti ja selitin sille ummet ja lammet loppu kesän suunnitelmistani. Pesin kuolaimet ja vein suitset satulahuoneeseen. Samalla putsasin tamman satulan ja suitset satulasaippualla solkien avaamista myöten. Tyhjensin myös Hauskan harjakassin ja irrotin harjoista lähtevät karvat. Kaviokoukun ja kumisuan huuhtelin nopeasti vedellä ja heitin takaisin harjakassiin. Ruoka ja vesikupit hoitaisin seuraavalla kerralla, sillä ne eivät olleet edes kovin likaiset. Käväisin vielä rapsuttelemassa Hauskaa ja sanoin sille kiitoksen tämän päivän puuhailuista. Tämän jälkeen sipsuttelin tallitupaan ja vessaan hakemaan sinisen kassini ja vaihtamaan ei niin hikisen t-paidan päälleni. Talsin pihalle ja moikkasin jälleen Lokin hoitajaa. Lähdin kävelemään kotiin päin sillä eiköhän rakas Vikke kissanikin kaipaisi jo ruokaa. Minä ainakin kaipasin.

    • #6665 Vastaus

      Inka Lehtimäki
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 20
      • Maitovarsa

      Tosi kiva tarina! Tästä tarinasta välittyi hienosti niin Alvan kuin Hauskankin luonteet ja kirjotit mukavan yksityiskohtaisesti. Jos saa kritiikkiä antaa, niin kannattaa kirjottaa tarinat ensin esim. Wordissa tai muussa vastaavassa, joka näyttää mahdolliset näppäilyvirheet. Saat 2 hp

    • #6674 Vastaus

      Rhea Kiurula
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Ihanan rento tarina. Tässä oli monipuolisia sanavalintoja ja sain hyvän kuvan Hauskasta ja Alvasta!

  • #6755 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    9.8.2019 Maastolenkki w/ Rhea ja Tähkä

    Olin lupautunut Rhean ja Tähkän maasto seuraksi perjantaina. Tänään sattui olemaan se nimenomainen perjantai, joten kävelin Hallavan tietä pitkin tallille sinisen ratsastuskassini roikkuessani olallani. Kyllä sen huomaa, että syksy on tulossa ajattelin, kun viileä tuulenvire liikautti nutturalla olevia hiuksiani. Tuulesta huolimatta aurinko paistoi ja ilma oli melkein painostavakin. Tallin pihassa törmäsin Rhean, joka istuskeli Aleksin hommaamilla piha tuoleilla. Tervehdin tyttöä iloisesti ja istuin Rhean vieressä olevalle tuolille. ”Mikä lenkki vedetään?” kysyin tytöltä. ”Metsä lenkki? Siellä en oo vielä ehtiny käydä,” hän vastasi. ”Mennään siis se,” myötäilin virnistäen. Juteltiin me vielä jostain loppu kesän plääneistä, jonka jälkeen lähdimme molemmat hoitamaan hevoset. Minä ratsastuskoulun ja Rhea yksäreiden puolelle.

    Hain satulahuoneesta harjat, satulan ja suitset ja marssin Hauskan karsinalle. Olin alkanut nyt vähän yli kuukauden tammaa hoidettuani huomaamaan siitä joitain hassuja persoonallisia juttuja. Se ei esimerkiksi juuri koskaan laskenut kuolaimia suustaan heti vaan jäi mutustelemaan niitä itsekseen ja hännän päältä oli ihan paras paikka rapsuttaa. Livahdin karsinaan mukanani riimu ja kumisuka. ”Hei Hauska, mites menee?” höpisin tammalle pujottaessani riimua sen päähän. Hauskaa selvästi ärsytti muutama talliin eksynyt kärpänen, sillä se yritti hinkata päätään minuun. ”Heii, mä kaadun ihan just jos sä jatkat tota,” nauroin. Vaihdoin harjan pöläriin ja hyräilin hiljaa itsekseni. Hauska oli jälleen lähes puolinukuksissa ja se lepuutti toista takajalkaansa. Harjailin tamman selkää niin keskittyneesti, että kuullessani tervehdyksen, hämmennyin hetkeksi. ”Moi!” vastasin kuitenkin hymyillen. Tevehtijä oli lähes blondi, melko pitkä poika, joka esitteli itsensä Nikoksi. ”Alva,” vastasin esittelyyn. Niko näytti vielä sanovan jotain, mutta meni kuitenkin menojaan. Kohautin olkiani. Luulen, että olin pojan jossain välissä nähnytkin sen lämppärin kanssa, mutten ollut varma. Sain harjaamisen valmiiksi ja heitin vielä satulan selkään ja pistin suitset päähän. Vedin oman kypäräni ja hanskat päälle. Raipan jätin talliin puskajyrän tuntien.

    Pihalla odottikin jo Rhea Tähkän kanssa satulavyötä kiristäen. ”Sinäkin ehdit paikalle,” hän sanoi ja virnisti. ”Hah, mä oon varma et me ollaan teitä nopeempia,” haastoin nauraen. ”Sehän nähdään” Rhea vastasi. Tytöstä oli jo parissa viikossa tullut hyvä tallikaveri Alvalle. Selkään päästyään ja valmiiksi tultuaan lähdimme metsä lenkille vievää tietä pitkin melko reipasta käyntiä. Hauska jäi vähän jälkeen huutelemaan tarhaileville yksäreille, joten Rhea ehti edelle. Tyttö huusi yhtäkkiä iloisesti jollekkin mäen takana, joten kirimme Hauskan kanssa vauhtia. Edessä seisoi talli käytävällä tutuksi tullut Niko juurikin sen lämppärin vieressä, jonka olin ajatellut olevan pojan. Jes, olin arvannut oikein! ”Tuutko meidän kanssa maastoon?” Rhea kysyi Nikolta ja vilkaisi minua. ”En mä varmaan kun me käydään vaan pyörähtämässä tuolla metsätiellä. Kun tää on potilaana vielä ainakin viikon tai kaks,” jätkä vastasi osoittaen ruunaansa. Rhea toivotti paranemista lämppärille, jonka nimeä en vieläkään ollut onnistunut kaivamaan mieleni sopukoista. Me jatkoimme samaa matkaa jonkin matkaa, rupatellen jostain satunnaisista asioita, kuten kouluista ja sen sellaisista. Tämän jälkeen sanottiin heipat Nikolle ja Väiskille, jonka nimi oli selvinnyt keskustellessa ja me lähdimme metsäpolkua joelle päin. Ilma oli kammottavan hiostava ja aloin jo epäillä ukkosta. Metsästä ulos tullesa aukeni täydellinen peltotie laukalle. ”Tiedätkös mitä,” totesin Rhealle joka ratsasti vieressä. ”Noo mitä?” tyttö kysyi. Hän oli selvästi jossain omissa haave maailmoissa, johon kenelläkään muulla ei ollut pääsyä. ”Nyt me laukataan,” sanoin mahdollisiman neutraalisti, mutten pystynyt pidättämään virnistystä, joka karkasi huulilleni. ”Häh, eiku mitä, joo. Paras voittakoon!” Rhea huudahti ja nosti laukan. Suokit allamme näyttivät odottaneen tätä hetkeä koko lenkin ajan, joten Tähkän ampaistessa laukalle, Hauska teki saman. Naaman iskevä tuuli nostatti vedet silmiin ja molemmat hevoset pinkoivat niin lujaa kuin pääsivät. Tuuli humisi korvissa ja ainoa mitä kuulin oli kavioiden tumpsahtelu hiekka tiellä. Tasainen tie oli onneksi pitkä ja vasta metsän reunassa molemmat hidastivat. Maastolaukat oli ehkä maailman kaikkeuden paras asia. ”Tasapeli!” hihkaisin kun viimein hidastimme käyntiin. ”Pöh, me oltiin varmasti nopeempia,” Rhea vastasi. ”En olisi niin varma,” vastasin ja näytin kieltä. Tiedän, lapsellista, mutta kina oli muutenkin lapsellinen, joten kukapa siitä välitti. ”Kohta pitäis tulla joki vastaan. Käydäänkö kahlaamassa?” kysyin virne kasvoillani, vaikka olin jo lähes sata varma vastauksesta. ”Ehdottomasti!” kuului vastaus.

    Loppu matka sekä kahlailu sujui leppoisissa merkeissä, mitä nyt nähtiin yksi hirvi ja jänis. Tallille saapuessamme hevoset että ratsastajat olivat hiestä läpimärkiä. Enteilevä ukkonen oli vielä lisännyt hikoilua ja nyt kaikkien neljän ajatukset olivat luultavasti suihkussa tai hevosilla pesarissa, en tiennyt. ”Seuraavan kerran mä jätän satulan kotiin,” Rhea mutisi, sillä molemmat suokit olivat räiskytelleet joen vettä vähintäänkin monsuunin verran ja sehän tarkoitti kaikkien nahka kamojen kuivaamista. Me sanottiin tallin pihassa moikat jos ei satuttaisi enää hoitamisen jälkeen näkemään. Vein Hauskan ensin karsinaan ja nappasin satulan pois. Suitsien tilalle vaihdoin riimun ja päästiin taas molemmat pesariin oikein kunnolla kastumaan. Harjauksen saatuani päätökseen, jäin istumaan ovi kulmaan, karsinaan. Hevosten pelkkä tarkkailu oli aina ollut yksi lempi asioistani ja tein sitä tälläkin hetkelläkin. Mietin aina mitä niiden päässä liikkui nähdessään vaikka minut, muovipussin tai naapurin kissan. Tamma nuokkui nukuksissaan takajalkaansa lepuuttaen ja huuli roikkuen. Hauska oli onneksi jo kuivunut melkein kokonaan. kun se meni makuulleen ja jäi siihen nukkumaan. Lenkki oli siis ottanut molempien voimille. Nousin ja puistelin karsinan aluset ratsastushousuistani. Rapsutin tammaa hetken otsasta ja lähdin sitten vähin äänin karsinasta. Hoidettavana oli enää satula, suitset ja harjapakki.

    • #6757 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 938
      • Lauman johtaja

      Kiva kun Nikon tarina inspiroi kirjoittamaan! Tässä oli just sellanen täydellinen kesätunnelma että oikein itsekin alko kaipaamaan maastoreissuja. Varsinkin laukkapätkää kuvailit tosi osuvasti. Saat 1 hoitopisteen, 2 sosiaalisuusoitettä ja 2 maastopistettä

    • #6763 Vastaus

      Niko
      Osallistuja
      • Postauksia: 21
      • Maitovarsa

      Ihana ja tosi hyväntuulinen tarina! Niko ja Väiski tulee ens kerralla mukaan ;D

    • #6770 Vastaus

      Rhea Kiurula
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Super kiva tarina! Rhea oli tässä just sellanen miksi mä sen itse kuvittelen. Samaa m ieltä aleksin kanssa, että toi laukkapätkä oli tosi hyvin kirjotettu(muukin tarina tottakai) sellasta kesäistä vauhdin huumaa 😀

  • #6829 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Kahden hevosen liikutus 19.8

    ”Mulla on tänään polvilääkäri enkä ehi liikuttaa Tähkää ja Matt on taas ajelemassa kavereiden kanssa mopolla, ni viittisitkö liikuttaa Tähkän jos ehit? Se voi olla aika räjähtävä, mutta jos käytte vaikka maastossa vähän purkamassa energiaa.”

    Sellanen viesti tuli aamulla Rhealta. Toisin sanoen kahden hevosen liikutus tänään, ajattelin vetäessäni lenkkareita jalkaan. Vikke kiehnäsi polveani vasten ja rapsutin sitä ajatuksissani korvan takaa. Kassi olalle ja ovesta ulos. ”Heippa Vikke, äläkä syö sitä peikonlehteä!” Huudahdin sulkiessani oven. Alaovella nappasin pyöräni telineestä ja lähdin pyöräilemään Hallavaa kohti.

    Ensimmäisenä meinasin liikuttaa Hauskan. Jotain kiemuraura laukkoja ja pohkeenväistöjä voisi olla hyvä kertailla mietin kun keräilin Hauskan kamoja satulahuoneesta. ”Hei poni,” tervehdin tammaa karsinan edessä. ”Pitäis lähteä vähän treenailemaan ettei mee ihan penkin alle koko Hallava Cup,” mutisin ja nappasin Hauskan otsatukasta kiinni jotta saisin riimun päähän. Hoitaessani mietin huomisen työvuoroa kaupassa ja jotain maksamattomia laskuja. Kauhean vaikeeta tämä yksin asuminen, ajattelin kun vihdoin sain hoitamisen valmiiksi. Vedin saappaani kokonaan kiinni, laitoin hanskani käteen, nappasin kypäräni ja lähdin taluttamaan Hauskaa kentälle.

    Kentällä törmäsimme Nikoon ja Väiskiin jotka ravailivat loppuraveja uralla. ”Sehän näyttää hyvältä,” sanoin kun Väiski ravasi mukavan letkeää ravia ohi. ”Jep, haavakin on jo parantunut ja nyt treenaillaan Hallava Cupiin,” Niko vastasi virnistäen. Talutin Hauskan kentän keskelle, laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä. Tässä vaiheessa älysin etten mitenkään pääse tamman selkään ilman jakkaraa joten talutin Hauskan takaisin aidan viereen jakkaran luokse. Päästyäni selkään ja säädettyäni jalustimet sopiviksi lähdimme kävelemään alkukäyntejä.

    Rupesin lyhentelemään ohjia aikamme käveltyämme ja suunnittelemaan tehtävää kunnolla. Kulmasta pohkeenväistöä keskihalkaisijalle, ravia suoraan uralle asti ja laukka ympyrä. Viimeksi pohkeenväistöt aiheuttivat meille pään vaivaa, mutta nyt toivottavasti menisi paremmin. Ravailin muutaman kierroksen ravia puolipitkillä ohjilla ja kulmaan tultaessa aloin väistää. Tällä kertaa Hauska oli enemmän yhteistyö tuulella joten väistätys onnistui. Laukka ympyrä tuotti vähän enemmän ongelmia tamman puskiessa ulkopohjetta vastaan. Kierrätin hevosta vielä muutaman ympyrän saadakseni pohkeen läpi, ennen kuin toistettiin tehtävä vielä pari kertaa ja vaihdettiin suuntaa. Kello läheni vasta seitsemää ja minä totaalista väsymystä. Viime yön parin tunnin yö unet painoivat vähän keskittymistä ja loppuun mennessä aloin olla jo melko poikki. Onneksi Tähkä the duracell pupun kanssa pääsisi maastoon ”rentoutumaan”.

    Me teimme vielä muutaman ravin kautta laukan vaihdon kolmikaarisella ja lopettelimme kun saimme muutaman onnistuneen vaihdon. Taputtelin tammaa kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Hauska oli liikkunut mukavasti ja loppua lohden ollut jo melko kevyt edestä. Sitten onkin Tähkän vuoro.

    (Tarinan loppu osa löytyy Tähkän päikystä samalla nimellä)

    • #6832 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 938
      • Lauman johtaja

      Kiva kun Alva ja Rhea on jo tutustunut niin hyvin että Alva pääsee liikuttamaan Tähkää! Oli kans kiva miten otit Nikon taas tarinaan mukaan. Saat 1kp 1hp ja 1sp

  • #10100 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Juoksutusta ja peuroja 31.8

    Nappasin juoksutusliinan satulahuoneen naulasta ja otin Hauskan harjapakin. ”Tervehdys”, moikkasin Nioa, joka kovin vaikean näköisesti otti Fonzien kamoja syliinsä. ”Moi! Taisit huomata ilmotustaululta Hauskan juoksutus pyynnön?” hän kysyi ja nyökkäsi kädessäni roikkuvaa liinaa kohti. ”Jep, meinasin tehä myös jotain maastakäsittely säätöä sen lisäksi. Voisi jopa harkita puomi jumppaa.” vastasin mietiskellen. ”No, tsemppistä sen kanssa!” poika toivotti virnistäen ja lähti Fonzien karsinan luokse. Kävelin itsekin Hauskan karsinalle huomatakseni tamman olevan tarhassa. Hitto, en jaksa Miskan sähellystä, ajattelin ottaessani Hauskan riimua koukusta. Käännyin ottaakseni myös Miskan riimun mukaan, mutta hämmennyin kun se ei ollutkaan koukussa. Tähän aikaan ei ole tunteja, eikä Miskalla ole muistaakseni hoitajaa. Kai Aleksi tai Ohto sitten tekee sen kanssa jotain, ajattelin ja kohautin olkia itsekseni.

    Päästessäni tarhalle kummastelin aitojen sisällä toikkaroivaa Miskaa, kulmassa nököttävää Hauskaa ja tarhaan juuri astunutta ihmistä. Varmaan Miskan uusi hoitaja ehkä? mietin ja astuin lautojen välistä tarhaan. Miskan hoitaja? Tuntilainen? katsoi minua hetken ja nyökkäsin hymyillen. Kävelin Hauskan luokse ja mutisin jotain epämääräistä tervehdykseksi pujottaessani riimua tamman päähän. ”Sun pitäis saada Miska helpommin kiinni nyt, kun Hauska lähtee mun mukaan. Se on vähän Hauska riippuvainen,” sanoin ja nappasin ruunaa otsatukasta kiinni sen tullessa portille pärskimään. ”Jos nyt ois helpompaa,” sanoin tyypin tullessa riimun kanssa Miskan vasemmalle puolelle. ”Ööh, moi. Oon Kaarna ja Miskan uus hoitaja,” hän kertoi ja hymyili hieman epävarmasti. ”Tervetuloa Hallavaan,” sanoin ”Mä oon Alva ja hoidan tätä rautiasta. Aleksi varmaan kertoi mistä kaikki Miskan kamat ja karsinan löytää?” kerroin avatessani porttia. Hän nyökkäsi ja lähdin taluttamaan Hauskaa tallille päin Miska ja Kaarna vana vedessäni.

    Karsinassa päästiin tamman riimunnarusta ja annoin sen möllöttää rauhassa minun hääriessä ympärillä. Harjailin tammaa pitkään ja hartaasti ja loppujen lopuksi napsautin vain juoksutusliinan lukon Hauskan riimuun kiinni. Otin vielä omat hanskani ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Kertasin päässäni lyhyttä suunnitelmaani. Nopeat alkukäynnit lyhyellä metsälenkillä, juoksuttaessa jotain melko kevyttä puomijumppaa ja pitemmät loppukäynnit toisella metsä lenkillä. Niin kuin jo aikaisemmin olin todennut Hauska oli ihan mukava taluttaa vierestä. Ilman niitä muutamaa kertaa kun se tunki päänsä puskaan ja totesi, että minä syön nyt. Tamman juoksuttamisesta olin kuullut sen verran, että tiesin odottaa melkoista jyrää.

    Sää oli onneksi melko lämmin, eikä tarvinnut mennä maneesiin. Kentällä ei meidän -tai minun- onneksi ollut ketään joten saimme työskennellä rauhassa. Annoin tamman hetken nauttia kesän viimeisen päivän ruoka antimista, minun raahatessa muutamaa puna valkoista puomia toiselle puolelle kenttää. Tiputtelin puomit sen verran kauaksi toisistaan, että Hauskan pitäisi jonkin verran venyttää itseään kun niitä ylittää ja kiertää jonkinmoista soikiota ympyrän sijasta. Kävin nappaamassa Hauskan kiinni ja hoputin sitä ravaamaan ympyrälle. Noin viiden minuutin ravailun jälkeen ohjasin tamman puomeille. Hauska venytti itseään niin kuin olin suunnitellutkin ja muutaman kerran jälkeen vaihdoimme suuntaa. Potkin puomeja hieman kauemmaksi toisistaan, jotta tamma voisi tulla niitä laukassa. Suunnanvaihto ja laukannosto. Pukkisarja ennenkuin voi keskittyä. Naureskelin tamman kummalisille pukki pippaloille ja keskityin pitämään kunnolla kiinni liinasta. Laukassa piti puomeilla säheltää ja tehdä muutama hyppäänpä-tästä-nyt-kaikki-kerrallaan pomppu. Muuten meni sekin ihan hyvin. Juoksutusta jatkettiin vielä ehkä 20 minuuttia jonka jälkeen hidastin käyntiin ja päästiin taas tamman hetkeksi irti, jotta voisin kerätä puomit kentältä.

    ”Voi kuule sun kanssas poni”, mutisin kun yritin repiä Hauskan päätä pois puskasta. Tamma katsoi minua ja voin vaikka vannoa, että se tuhahti ja sanoi katsellaan jotain siihen suuntaan, että ”ihminen hyvä, jos haluan ruokaa, otan ruokaa. Piste.” Jatkoimme kävelyä jotain epämääräistä metsäpolkua muistaakseni joelle päin. ”No mitä nyt?” kysyin kun hevonen jäi jäkittämään keskelle polkua pää ylhäällä ja korvat hörössä. Puskasta hyppäsi yhtäkkiä kaksi peuraa polulle ja säikähdin hirveästi. Hauska sen sijaan seisoi edelleen paikallaan. Hetken peurat katsoivat meitä ja tuijotin lumoutuneena takaisin. Sitten ne katosivat pöheikköön yhtä nopeasti kuin tulivatkin ja hetki oli poissa. Harmi kun ei ollut kameraa mukana, sadattelin ja jatkoin kävelyä tamman laahustaessa perässä.

    • #11182 Vastaus

      Rhea Kiurula
      Osallistuja
      • Postauksia: 14
      • Maitovarsa

      Tässä oli ihana tunnelma! Niin Hauska ja Alvamainen tarina 😀

    • #11845 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 938
      • Lauman johtaja

      Hei kiva kun olit napannut ilmoitustaululta tuon tehtävän, ja kiva kanssa kun olit lukenut Kaarnan tarinan ja ottanut hänet mukaan tuohon alkuun. Tykkäsin kyllä tarinasta, mutta kaipasin ehkä vähän yksityiskohtaisempaa kuvailua. Saat 1hp ja 1sp

Vastaa aiheeseen: Hauska

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: