Inarin päiväkirja

Foorumit Päiväkirjat Inarin päiväkirja

Luet parhaimillaan 1 vastausketjua
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49533
      Inari
      Osallistuja
      • Postauksia: 6
      • Maitovarsa

      Inari Rautio

      Pisteet
      Kouluratsastus:
      Esteratsastus:
      Maastoratsastus:
      Hoito:
      Sosiaalisuus:
      Kilpailut:

      Merkit

      Inari Rautio on Lapin tyttöjä – pieni ja sitkeää tekoa. Säälittävää 150 senttistä varttaan hän selittää Lapin lyhyellä kasvukaudella. Luonto on naiselle kaikki kaikessa. Inari on vähän nössykkä, mutta kuitenkin avoin uusille kokemuksille. Hän ei pidä turhaa haloota itsestään, ja usein naisen pään sisällä tapahtuu paljon enemmän kuin hän ulospäin antaa ymmärtää. Inari on itsekseenkin viihtyvä, ja häntä voisi kuvata rauhaa rakastavaksi haaveilijatyypiksi.

      Inari menetti sydämensä nelijalkaisille jo pikkutyttönä, ja on siitä lähtien käynyt tallilla ahkerasti. Ratsastajana hän on melko kunnianhimoinen ja taitava, vaikkakin pitää yhteistyötä ja luottamusta hevosen kanssa kaikkein tärkeimpänä asiana.

      Ulkonäköä
      Inarilla on vaalea kihara polkkatukka ja kalpea iho. Hän tykkää punata huulensa ja värjätä kulmakarvojaan saadakseen kasvoilleen ilmettä ja väriä. Pituutta 150cm, ruumiinrakenne hoikka ja naisellinen. Naisen pukeutuminen on yleensä hyvin käytännöllistä: tärkeintä on, että vaatteet ovat mukavat päällä ja itselle mieleiset.

      Faktoja
      – Inari on iältään 24-vuotias, syntymäpäivä 25.5.
      – työskentelee omassa kuntoutuspalveluja tarjoavassa yrityksessä Pronssijoella. (Työssään liikkuu myös muilla paikkakunnilla.)
      – Perheeseen kuuluu vanhemmat ja isosisko, jotka asuvat muualla. Inarin hyvä ystävä Lina asuu Pronssijoella.
      – Inari on tällä hetkellä sinkku.
      – Inari harrastaa myös tanssia
      – Ratsastustaso HeA/60cm (inaria hieman jänskättävät isommat esteet, vaikka taidot rittäisivätkin…)

    • #49534
      Inari
      Osallistuja
      • Postauksia: 6
      • Maitovarsa

      2. Tarinan loppu
      sijoittuu 14.12.

      Auts. Nyt sattui. Aleksi oli soittanut tänään ja kertonut, että Loki muuttaisi pian eläkekotiin. Hän oli vakuutellut, kuinka hyvä Lokin olisi siellä – ja tiesinhän minä sen – mutta silti. Meidän matka vasta alkoi, ja nyt sen olisi määrä päättyä. Mutta on ihmeellistä, miten tuosta ruunasta oli kuitenkin tullut jo tärkeä osa mua, miten se oli hiipinyt sydämeeni ja ottanut paikkansa. En halunnut päästä sitä pois. Mutta oli pakko.
       
      Tallipihan valot näyttivät tänään himmeämmiltä kuin aiemmin. Ikkunasta loistava kaunis jouluenkeli näytti jotenkin surulliselta. Tervehdin vaisusti jo tunnistamaani lettipäistä Ciaraa ja olin tutkivani niin mielenkiintoisia heinätuppoja lattialla. Oikeasti mun ei tehnyt mieli tänään nähdä ketään tai puhua kenellekään. Tunsin itseni jopa vähän typeräksi, kun herkistelin, vaikka olin hoitanut Lokia vasta parisen viikkoa.
       
      ”Hei poika”, sanoin mustalle ruunalle ja rapsutin sitä sään vierestä. Loki oli pirteä ja utelias oma itsensä. ”Lähdetään töihin, lähdetään töihin”, se tuntui sanovan.
      ”Tänään otetaan ihan rennosti”, puhelin muka vastaukseksi.
       
      Kiersimme pienen lenkin ulkona lumisten puiden ympäröimänä. Oli ihan hiljaista. Meitä seurasivat vain kahdet kiemurtelevat jäljet lumihangessa ja taivaalla loistava kuu, joka tarkkaili kahden matkalaisen menoa.
       
      Lenkin päätteeksi talutin Lokin tarhoille. Irrotin riimun hiljaa ja katsoin mustasilmäistä ruunaa. Sen silmissä oli jotain sellaista viisautta, jota en ymmärtänyt. Tunsin, kuinka pari kyyneltä valui poskilleni. Enää en pystynyt pidätellä. Olin haikea mutta kiitollinen, kun sain kulkea sen kanssa hetken yhtä matkaa. Nyt meidän oli aika jatkaa eri suuntiin – aivan kuin nuo kahdet jäljet erkanivat toisistaan tarhan portilla.

      • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta, 3 viikkoa sitten Aleksi.
Luet parhaimillaan 1 vastausketjua
  • Aiheeseen ‘Inarin päiväkirja’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.