Kassu & Olmi ღ

Foorumit Päiväkirjat Kassu & Olmi ღ

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49515 Vastaa
      Kassu
      Valvoja
      • Postauksia: 130
      • Perus pullaponi

      Karl Joosua Rajaniemi

      kutsutaan Kassu
      18 (s. 9.10.2001), mies, 176cm
      heA 100cm

      Soittolista
      WHI-kokoelma
      Kotisivut
      Instagram-tili

      Pisteet
      kouluratsastus 4p
      esteratsastus 10p
      maastoratsastus 9p
      hoito 12p
      sosiaalisuus 14p
      kilpailut 4p

      Merkit

      Luonne
      Jos Kassua kuvailisi persoonallisuustyypin mukaan, ENFJ olisi aika lähellä. Kassu on kannustava, ystävällinen ja oman tahdon omaava ihminen. Tavoittelee tähtiä taivaalta vaikka saattaakin olla pitämättä niistä meteliä. Pitää itseään helposti lähestyttävänä ja mielellään on avuksi kysyttäessä. Kassu on myös nykyisestä porukasta yksi pisimpään Hallavassa olleita, joten melko varmasti tietää missä mikäkin on tai miten minkäkinlaisessa tilanteessa tulisi menetellä.
      Alkuhurman jälkeen voi kuitenkin huomata ettette olekaan ystävätasolla ja Kassu on loppujen lopuksi melko sulkeutunut omien, oikeiden mielipiteidensä suhteen. Sitä todellista Kassua on hankala tavoittaa ja tämä on se piste missä moni jättää suhteen kehityksen kesken. Kassu ei edes itselleen myönnä pitävänsä muureja vähän turhan korkealla.
      Kärsivällisyys on yksi plussa lisää Kassun hyvien puolien listalle, mutta tapa pitää asiat itsellään yksi todella iso miinus. Ei mainitse mitään ennen kuin se asia saa hänet suorastaan räjähtämään. Elekielessä on kylläkin vihjeitä joista voi pystyä lukemaan jotain, mutta ne huomaa vain sellaiset jotka ovat olleet Kassun tuttuja jo pidemmän aikaa.
      Kassun todellinen kiukku on jotain minkä moni varmasti jättäisi mieluummin kokematta. Hänen suuttuessaan ystävällisestä jätkästä muuttuu ilkeäsuinen idiootti hyvin äkkiä. Pyytää yleensä anteeksi kun on setvinyt ajatuksiaan, mutta siihen mennessä sanat ovat jo tehneet vahinkonsa.

      Ulkonäkö
      Karl, mutta ennemmin Kassuksi kutsuttu mies on ikäistään vanhemman oloinen perisuomalainen. Hänellä on vaaleanruskeat hiukset, jotka ovat ehtineet hieman villiintyä sitten viimekesän jälkeen ja alkaa muistuttaa enemmän lätkäjätkää. Kassu yrittää pitää niitä jonkinmoisessa kuosissa vaikka lähtisikin vain tallille, haluaa pitää tietynlaista imagoa itsestään sillä tavoin yllä.
      Kassun kulmat ovat tiheät ja hieman tummempaa pigmenttiä kuin hiukset, mutta ei kovin paksut. Asettuneet silmiä selvästi ylemmäs ja niissä on selkeä kaari. Kassun silmät ovat standardia suuremmat ja melko ulkonevat. Silmien väri on hailakka sininen.
      Poskipäät nousevat terävästi korkealle ja niitä tuntuu korostavan ennestään Kassun nenän ulkomuoto. Hieman leveäpäinen ja ylös suuntaava nenä. Lyhyehkö varsi. Korvat asettuneet korkealle.
      Leuka on selkeälinjainen ja levenee samalle tasolle poskipäiden kanssa. Leuanpää on ennemmin pehmeä kuin pieni ja terävä. Suu on lähes aina pienessä hymynkareessa. Kassulla on leveä suu ja paksut huulet hyvin loivalla amorinkaarella.

      Vartaloltaan on kehittynyt parin vuoden aikana hurjasti ja on nykyään pieni voimanpesä. Lihasta löytyy ja pitää ulkomuodostaan. Kassu luo urheilullisen ja terveen vaikutelman muihin.
      Pukeutuu hieman persoonattomasti, perussiisteihin vaatteisiin. Mitä kaikkea nyt voikaan nähdä normaalin jantterin päällä. Pitää erityisesti sinisestä, harmaasta ja punaisesta. Taitaa yksi sinapinkeltainen pitkähihainen löytyä.
      Tallilla Kassua ei yksinkertaisesti voi olla näkemättä ilman ratsastushousuja. Ne tuntuvat tässä vaiheessa jo olevan sääntö, vaikka tulisikin vain tekemään töitä. Yleensä turvakärjelliset tallikengät jalassa, ratsastaessa suosii saappaita.

      Kassu ei käytä oikein mitään hepeneitä. Rippiristi kaulassa ainoastaan sukujuhlissa. Poikkeuksena sääntöön ovat korvakorut jotka hankki hetken mielijohteesta elo-syyskuussa. Kultaiset, pienet renkaat killuvat korvanlehdillä ja ottaa ne pois vain erityistilanteita varten. On harkinnut nenäkorua, mutta Kassun sisäistetyt luulot ovat estävänä tekijänä – ei halua näyttää “liikaa” homolta, vaikka ajatteleekin ettei ole mikään huono juttu näyttää homolta.

      Menneisyys & nykyhetki
      Kassun hevosharrastus alkoi jo ala-asteikäisenä naapurissa, aarlahtelaisella ponitallilla. Maalla kasvaneena on ollut kosketuksissa useiden kotieläinten kanssa, joista suosikiksi jäivät hevoset. Harrastus taukosi vitosluokalla, koska piti olla kunnon äijä eikä mikään heppapoju. Sosiaalinen paine on aina ollut Kassun niskassa kiinni.
      Kasiluokalla silloisen ystäväporukan mennessä hajalle tarvitsi jotain uutta – ja näin vanha harrastus alkoi uudestaan ratsastustuntien muodossa. Kehittyi nopeasti entiselle tasolleen ja on jatkanut tasaista nousua. Tallilta löytyi uusia kaverimahdollisuuksia, ja loppusyksystä 2017 aloitti Pallen hoitajana. Silloin vain höntsäili – ajatelkaa, Kassu on joskus pelkästään höntsäillyt. Pallen siirryttyä eläkkeelle (ja kun Kassu sai nieltyä sen faktan), otti kesäksi 2018 ylläpitoon kouluruunan Aten. Atte oli se turning point Kassun elämässä ja hän ymmärsi mitä tahtoi hevosharrastuksen suhteen tehdä. Aten lähdettyä elokuussa Kassu teki päätöksen ratsutallin puolelle siirtymisestä. Tällöin siellä asusti kymmenvuotias FWB-tamma Symppis, jota alkoi vuokraamaan. Symppiksen kanssa alkoi esteillä treenaaminen ja ehtivät startata pari kertaa yhteisen polkunsa aikana. Yhteistyö toimi hienosti näiden kahden välillä.
      Kevät 2019 alkoi koiranpennun, Kepan hankinnalla. Kepa sai Kassua vähän enemmän liikkeelle muuallakin kuin tallilla. Huhtikuun lopulla lopetti Symppiksen vuokraamisen ja painui Saksaan myyntitallille kokeilemaan estehevosia. Ja sieltä löytyi Olmi, kaunis liinaharja. Ihastui oitis ja niin Olmi saapui pienen koettelemuksen saattelemana Suomeen. Jalan parannuttua alkoi tutustuminen kunnolla. Olmista on löytynyt paljon uusia puolia, kuten se että ori todella olisi mieluummin lentokone kuin hevonen, mutta tähän mennessä hevonen ei ole ollut ylitsepääsemättömän hankala.
      Hevosen omistaminen on tuonut höysteensä Kassun elämään ja joutuu suunnittelemaan lähes kaiken paljon, paljon etukäteen. Se on luonut stressiä ja kun lisää siihen vielä lukion, voi ymmärtää että Kassu on välillä melkoisen paineen alla.
      Kassu ja Olmi muuttivat ratsutallilta takaisin ratsastuskoulun tiloihin joulukuun lopulla.

      Ihmissuhteiden saralla 2019 on vuotena myös ollut erityinen. Ihastui jo 2018 kesällä tallin uuteen tulokkaaseen Nioon. Heidän ystävyytensä kehittyi joulukuuhun mennessä parisuhteeksi, jota onkin elelty vähän turhan onnellisesti nyt aika lailla vuoden päivät. Pientä hiertoa alkaa olla huomattavissa… Parisuhteessa olo tulee näyttämään vielä hampaansa kummallekin.
      Tuli myös kaapista ulos kevään paikkeilla vanhemmilleen, jotka ottivat sen hyvin vastaan eikä muunkaan suvun kanssa ole ollut suurta ongelmaa. Hallavan entiselle kävijälle Jesselle kuuluu kiitos Kassun koutsaamisesta oikeaan suuntaan.

      Nippelitietoa
      – Kassu omistaa Olmin
      – Kassu on läheisin Nion ja Nikon kanssa, Kaarna kiinnostaa ihmisenä Kassua paljon, pitää Alvaa hauskana ja nättinä
      – Kassun bongaa helposti illalla salilta tai lenkittämästä Kepaa puistossa
      – Juo mieluiten kahvia
      – On keskiverto mitä lukioon tulee, pitää luonnontieteistä ja on ajatellut opettajana oloa yhtenä uravaihtoehdoista
      – Haaveilee salaa omasta ratsastuskoulusta
      – Homoseksuaalisuudesta huolimatta jonkinmoista sutinaa tuntui olevan yhden vanhan Hallavassa käyneen tytön, Seelan, kanssa ajat sitten
      – Ei pidä tonnikalasta ja pinaatista missään muodossa

      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 viikkoa, 1 päivä sitten Kassu.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 viikkoa, 5 päivää sitten Aleksi.
    • #49520 Vastaa
      Kassu
      Valvoja
      • Postauksia: 130
      • Perus pullaponi

      Pojat vie jalat alta ja järjen päästä

      “…laiskana soi,
      musiikki…”

      Naputtelen autonrattia Valonkantajan tahtiin ajaessani ekaa kertaa kohti Hallavaa ajokortillisena. Nyt mä voin vihdoin blastata musiikkia ihan oman fiiliksen mukaan ja vaikka laulaa mukana ilman että naapurit alkaa hakata seiniä. Matkustaminen on muutenki mukavampaa ja nopeempaa, talvet mopon kanssa oli aika arveluttavia. Ja voin ottaa Kepankin tallille. Nytki se istuu kiltisti takapenkillä. Aluks se oli tosi hankala kuljetettava, mut jotenkin iskä sai kesällä sen rauhottumaan. Parempi näin.
      Nykyään tulee hämärää iha hiton aikasin. Mutta oon oppinu nauttimaan talvesta ja sen omanlaisista kommervenkeistä. Lukiosta en niinkää. Haluun enää vaan äkkiä paperit käteen ja päästä pois. Enää yks kevät. Hitto.
      Ajan ratsutallin parkkiin ja nappaan Kepan hihnan päähän. Olmilla on joululoma nyt, höntsäillään joo välillä mutta tarkotus on antaa sen palautua ennen uutta, paljon rankempaa treenikautta. Mulla on mielessä jotain, mitä en oo ees Niolle uskaltanu vielä paljastaa. Taas. Aina mulla on vaa lisää ja lisää salaisuuksia. Naurahan itekseni ennen talliin astumista. Ja mua sanotaan avoimeksi persoonaksi…

      Nappaan harjat mukaan ja jätän Kepan Soran hellään huomaan. Sora on korviaan myöte rakastunut mun koiraan ja tuonki sen välillä mukana iha vaa koska Sora pyytää. Kepa on iha yhtä onnellinen ekstrahuomiosta. Siitä on kasvanu kyllä yllättävän hieno koira. Harmi et menin leikkauttamaan siltä pallit pois, sil ois saattanu olla jalostusarvoa.
      Olmi löntystää päätään viskoen vastaan. Oon aistivinani pientä jännitystä ilmassa – pakkaset tekee siitä välillä vähä kaistapäisen. Oon lentäny jo ties kui monta kertaa alas ku Olmi on päättäny vetästä pienet spurtit. Mutta hei, elämä on, enkä oo rikkonu yhtäkää luuta vielä. Jotenki mä en osaa oppia pelkäämään. Talutan orin sisälle luottavaisin mielin ja alan harkita ratsastamaan lähtemistä. Sora joka tapaukses touhaa Kepsun kaa, joten ei se varmaan haittais ketään.
      Saatuani Olmin kii mun puhelin soi. Nio. Mun sydän jättää yhen lyönnin välistä, enkä tiiä miks. Vastaan kuitenkin ja alan samalla availla toppaloimen solkia yhellä kädellä.
      Nio kysyy oonko mä hoitamassa Olmia, johon vastaan tietysti että joo. Nion ehotus saa mut kohottamaa kulmia, ja sitte mä muistan: Fonziehan lähtee eläkkeelle. Nio on ny samassa tilanteessa ku mä Pallen kaa ajat sitten. Voi ei. Tuntien sääliä suostun heti, ja muutenkin, kyllä mulle hankilaukat aina kelpaa.
      Sullon kännykän taskuun ja hoidan hämmentyneen Öllikän ennätysvauhtia ratsastuskuntoon. Viiden sekunnin harkinnan jälkee päätän kiskaista turvaliivin takin alle, varmuuden vuoks – and off we go.

      Pellolla lämmitellessä Olmi tuntuu olevan iha jees – ei oo vielä pöllöilly kummempia. Koitan saada Nioo avautumaan vähä, ja just ku olin pääsees asian ytimeen, se haastaa mut laukkakisaan. No hitto, ei auta ku lähteä perään. Virnistän kundille hakien Olmin kunnolla tuntumalle ja annan laukkapohjeet. Olmi lähtee aiva jäätävällä ponnistuksella, lumi vaan pöllyää. Siitä huolimatta jäädään selkeesti Niosta ja Fonziesta jälkeen. Loppupätkällä varsinki Olmi kiskasee päänsä alas ja alkaa viuhtoa etukavioilla joka suuntaan.
      “Hei, hei, äijä!” älähdän ja hidastan vauhtia. Valitettavasti joudun myöntämään tappioni Niolle, koittaen selitellä asiaa nauravaisena. Nio ei usko sanaakaan. Katon sitä silmiin hetken oikeen syvään, ja se on se hetki ku melkee sanon ne kolme taikasanaa. Aika ei pysähy odottamaan mua, vaan katsekontakti rikkoutuu ja me jatketaan retkeä polkuja pitkin. Ratsastan omasta tahdostani Nion takana, koska haluan nähä sen ja haaveilla. Musta tuntuu jälleen normaalilta. Kaikki on hyvin.

      Hokkien kiristelyn jälkeen otan taas puhelimen käteen vilkaistakseni kelloo. Ei oo vielä tullu mitään Niolta. Lupasin hakea sen ja heittää kotiin. Jatkan rauhassa hommia ja teen iltamössötkin valmiiks. Havahdun ajatuksistani vasta kun oon saanu Olmin karsinaan ja kuulen tuttua vikinää vasemmalta.
      “Kepa! Oliko kivaa, hä, hä?” hymyillen nappaan koiran syliin sen hypätessä. “Okei, sä painat, mee alas”, päästän koiran otteesta ja katsahdan Soraa.
      “Kiitti hei taas”, nyökkään hymyillen. Sora hymyilee leveesti takas ja vaihetaan vielä muutamat sanat, ennen kuin mä lähen vaihtaa kamppeita.

      Ajan ratsastuskoulun pihaan. Auton valot valaisee Nion kasvot, nään että se on itkeny ja kävelee vähän kyyryssä. Höh. Ootan että se on asettunu ja saanu turvavyön kii. Sitten otan sitä kädestä kiinni.
      “Mäki olin tommonen ku Palle lähti, älä häpee sitä yhtää. Tai ei sun tarvi ainakaa mun seuras hävetä”, koitan olla viisas. Puristan hellästi Nion kättä. Poika niiskaisee ja nyökkää. Lähen ajamaan mun punasella Mazdalla kaikes hiljaisuudes, tai no, musiikki soi tosi hiljasella taustalla.
      Nio on iha sylkyssä koko matkan ajan eikä puhua pukahda. Mä en melkeinpä haluis päästää sitä autosta ollekkaa meidän ollessa perillä. Ja en kyllä heti päästäkkään. Nappaan sitä taas käsivarresta kiinni.
      “Hei. Soita jos haluut jutella, jooko?” pyydän. Nio nyökkää punasin silmin. Vedän sen vielä haliin, ennen ku päästän irti.
      “Nähään”, sanon heipat. Nio hymähtää pienesti ja sulkee auton oven. Henkäisen syvään. Musta tuntuu kaikesta huolimatta että en taaskaan saa siihen kunnolla kontaktia. Se työntää mua pois. Kurtistan kulmia itekseni. Nyt tarvisin Jessen sanoja enemmä ku koskaan.

      • #49526 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1015
        • Lauman johtaja

        Olin melkee unohtanut miten paljon tykkään lukea sun tekstejä. Kirjotat tosi sujuvasti, mut sellasella omalla tyylillä mikä sopii Kassin persoonaan. Saat tästä 1hp 1sp ja 2mp

      • #49530 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 121
        • Perus pullaponi

        Tää oli tosi kiva! Varsinki kiva saada Kassunkin näkökulmaa Nion tarinaan!

    • #49614 Vastaa
      Kassu
      Valvoja
      • Postauksia: 130
      • Perus pullaponi

      Täältä tulee Olmi

      Kun oon tunkenu loputkin loimet auton takakonttiin, voin huokasta helpotuksesta. Pakkausosuus Olmin muuttoprojektista on ny sitten ohi. Seuraavaks mä ajan nää ratsastuskoululle ja – jippikaijei – alan purkaa. Saan mun vanhan ihanan varustekaapin takasin.
      Istun punasen Mazdan ratin taa ja lähen ajaa.

      Tallissa mua odottaa se tuttu hulina ja vilinä. Varsinkin nyt ennen joulua kun kaikki on lomalla ja käyttävät jokaisen mahollisen minuutin tallissa. Se on se Hallavan taika mun mielestä. En oo tavannu vielä ketään joka olis sanonu tuntevansa olonsa täysin ulkopuoliseks täällä. Hymähdän itekseni ja lasken Ikea-kassin kuivauskaapille. Sadeloimi on pakko ripustaa heti takas kuivumaan. Tarkistan vielä että se Olmin nimilappu on yhä soljessa kiinni, ennen kuin siirryn satulahuoneelle johon viikkaan loput loimet. Pitää kysyä Aleksilta tallin lämpötilasta, siltä varalta vaan jos Olmi tarviikin sen talliloimea. Se surkimus ei oikein osaa kasvattaa talvikarvaa. Sinänsä hyvä, koska mun ei tarvitse alkaa klippaamaan.

      Asetellessani suojia kaappiin Kaarna yllättää mut.
      “Oho, moi”, tervehdin heti ja katson sitä hetken aikaa silmiin. Kaarna nyökkää ja kiirehtii Miskan suitsien luo. Luulen jo ettei keskustelua synny, mutta sitten Kaarna avaakin suunsa.
      “Mitä sä täällä teet?” se kysyy vähän epävarmasti, varmaan koska pelkää kuulostavansa ilkeeltä. Käännyn ympäri hivutussuoja vasemmassa kädessä.
      “Mä ja Olmi muutetaan ratsastuskoulun tiloihin, tosta ratsutallilta”, kerron. Kaarna näyttää mietteliäältä hetken.
      Sitten sen silmät kirkastuu. “Ai niin, sun hevonen. Niin joo. Kiva”, tyyppi hymähtää pienesti. Emme puhu sen enempää, Kaarna kiiruhtaa Miskaa hoitamaan ja mä menen hakemaan Olmin rehuja. Jätin ne tarkotuksella viimeiseks, koska ne on kaikista helpoimmat.

      Sitten ei enää olekaan jäljellä kun Olmi itse. Kävelen ratsastusvaatteet päällä takaisin ratsutallille, satuloin hevoseni varmistaen vielä ettei meiltä jää mitään jälkeen ja lähden maastopolkujen kautta kohti ratsastuskoulua. Nyt vasta uskallan rentoutua. Olen ihan hiljaa Olmin selässä, annan sen valita tahdin ja suljen silmät hetkeksi. Voin melkein kuulla, kuinka alas satava lumi helisee kauniisti. Mun lempiasia talvessa.
      Avatessani silmät ollaan yhä sillä tiellä millä pitikin ja Olmi kulkee reippaasti korvat hörössä. Se tietää mihin ollaan matkalla. Orin kaulaa katsoessani huomaan sen harjan kaipaavan parturia jälleen. Oon pitänyt sen melko tasasen pituisena, siistityn näköisenä. Tarvii varmaan kattoa hännänkin pituus sitten samalla. Kokoan ohjat ja pyydän rentoa ravia. Pitkästä aikaa Olmi vastaa lähtemällä kiltisti pyydettyyn askellajiin ilman kommelluksia. Ihanaa. Taputan heppaa ilahtuneena kaulalle.

      En tiennyt ees millasia ääniä ori voi keuhkoistaan saada aikaseksi, ennen kuin talutin Olmin käytävän läpi pesupaikalle. Ihan kunnon konserttihan sieltä tuli, muinaisen dinosauruksen laulamana. Mitään ei käyny, piti vaan vähä kovistella heti kaikkia. Onneks hiljeni pian. Muumi, yksi niistä uusista poneista, hörpöttää Olmille karsinastaan. Naurahdan kun huomaan kuinka Olmi kattoo tammaa takaisin.
      “Nii, onko siellä nätti tyttö”, juttelen hevoselleni ja riisun siltä satulan. Samoihin aikoihin Aleksi sattuu kävelemään heinähanko kädessään ohi.
      “Ai, moi. Sie tulit nyt”, mies hymyilee ja tarjoaa kättään haisteltavaksi Olmille.
      “Jo vain. Olmi ei toivottavasti aiheuta tän enempää hässäkkää… Ei se ratsutallissakaan oo ku vähä huudellu”, selittelen anteeksipyytäväisenä.
      “Se on normaalia”, Aleksi toteaa mulle ja kääntää sitten uudelleen huomionsa Olmiin. “Toivottavasti sie kotiudut tänne”, mies puhuu hiljaa raudikolle ennen kuin jatkaa matkaansa. Henkäisen ja menen huuhtomaan kuolaimet.

      Vasta myöhemmin samana iltana saan Aleksin kiinni uudelleen.
      “Nii hei, kui lämmin tääl tallis on?”
      “Semmoiset 7-10 astetta yleensä”, Aleksi vastaa.
      “Ahaa, no sitten. Mietin siis vaan Olmin loimitusta, mutta ei se taida tarvita talliloimeensa täällä”, hymyilen lopuksi. Aleksi nyökkää ja asettelee piponsa paremmin. Poistun toimistosta ja menen kirjoittamaan ruokinta- ja muut hoito-ohjeet. Tulen lopulta tulokseen että todennäköisesti jätän Olmille kovempien suoritusten jälkeen bottiloimen päälle joka pitää aamulla ottaa sitten pois, mutta muuta kummempaa ei pitäisi olla. Niin ja nyt kun se lomailee niin rehumäärä on pienempi. Kierrän vielä kaikki paikat päässäni ympäri, tullen tulokseen että nyt pitäis olla kaikki reilassa. Syötän orille porkkanan ja huomatessani Alvan menevän sosiaalitiloihin, päätän itekin siirtyä sinne.

      • #49616 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 121
        • Perus pullaponi

        Tosi kiva, kun Kassu ja Olmi muutti ratsastuskoulun tiloihin! Tää tarina oli kans kivasti kirjoitettu, ja oli helppo seurata!

      • #49628 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1015
        • Lauman johtaja

        Mukava tarina! Sun pitää selvästi kirjottaa enemmän kun näitä on niin kiva lukea 😉 Laitan 1hp ja 1sp

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Kassu & Olmi ღ

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: