Kenttäratsastuksen tehokurssi 19.-21.07.2019

Foorumit Tapahtumat Kenttäratsastuksen tehokurssi 19.-21.07.2019

Tämä aihe sisältää 4 vastaukset, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Alva Ainio 2 päivää, 11 tuntia sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #6499 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 18
    • Maitovarsa

    Keskellä hikisintä heinäkuuta järjestetään Hallavassa hallavalaisille ja tilan mukaan myös muille innokkaille kenttäratsastuskurssi. Kolmepäiväinen kurssi sijoittuu sopivasti viikonlopulle festarikauden jälkeen, jotta myös innokkaat festarikävijät sekä ahkerat töissäkäyvät pääsisivät osallistumaan. Kurssipäivät ovat n. 7,5 -tuntisia, ja niihin sisältyy kaksi ratsastustuntia (75 – 90 min), noin tunnin mittainen teoriatunti sekä puolen tunnin lounastauko.

    Kurssista tehdään vähintään yksi maksu (tarina, panostettu piirros, muu tehtävä), mutta jokaisesta tunnista tulee jonkinlainen pohjatarina, joten niistä saa inspiroitua niin paljon kuin huvittaa – tarinoista tietenkin pisteitä tarjolla.

    Kenttäratsastuksen tehokurssi pe 19.07. – su 21.07. osallistujat:
    Ryhmä 1
    Emily
    Alva
    Kassu
    Rhea

    Ryhmä 2
    Nio
    Miro
    Ohto

  • #6717 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 18
    • Maitovarsa

    PERJANTAI
    8:30 aloitus tallituvassa
    9:15 istuntatunti ryhmä 1
    10:30 istuntatunti ryhmä 2
    11:45 lounastauko
    12:30 teoria
    14:00 estetunti ryhmä 2
    15:15 estetunti ryhmä 1

    Perjantain pohjatarinasta saa inspiroitua miten itse haluaa, ei erityisempiä ohjeita maksuihin.

    Reippaita kurssilaisia alkoi valua paikalle jo hyvissä ajoin ennen puolta yhdeksää, jolloin oli tarkoitus aloittaa. Lähes kaikki naamat olivat tuttuja jo kuun alussa pidetyltä leiriltä, mutta tallin uusimmat tulokkaat Rhea ja Tähkä olivat muuttaneet Pronssijoelle vasta sen jälkeen, joten Ohton saapuessa paikalle suoraan aamutallin teosta pidimme lyhyen esittelykierroksen.
    ”Kertokaa ketä ootte, vaikka ikäänne ja tasoanne sekä toiveheppoja saa esittää. Mä voin vaikka alottaa, kaikki kyllä varmaan tietää mun naaman mutta mä oon Inka, vuosimallia ysiviis, mulla on toi honkkelo tamma Nakki ja tämä vähän vähemmän honkkelo Nova, se on shiba ja tyttö myös, oon kisannut kansallista kenttää ja mulla on ratsastuksenopettajan koulutus.” Nova hölkkäili ympäri taukotupaa vuoroin kenenkin jaloissa kerjäämässä rapsutuksia, ja tuli lopulta lyömään mua tassulla, kun kukaan ei antanut hänen korkeudelleen tarpeeksi huomiota.

    Esittelykierroksen aikana mä tein vähän muistiinpanoja ja vaikka sekä Loki että Hauska olivat useamman ihmisen toiveratsuissa, sain mä kaikille ekalle tunnille sellaiset ratsut, joita he olivat toivoneet.
    ”Okei eli ekassa ryhmässä, jonka kanssa alotellaan koulutunnilla tossa vartin yli yhdeksän, ihan miten ehditte saada hepsut valmiiksi, olis Emily Mollylla, Alva Hauskalla, Kassu ja Olmi sekä Rhea ja Tähkä. Toinen ryhmä eli Nio Fonziella, Miro Mimmillä ja Ohto Hauskalla sais mielellään tulla katsomaan tuntia alkuun ja sit Nio ja Miro voi laittaa poninsa valmiiksi niin että alotetaan toisen ryhmän kanssa suunnilleen varttia vaille 11. Ohto voi mennä toki vielä viimeistelemään aamutallia, jos jäi jotain kesken, kun sulla on kuitenkin heppa valmiina. Ja kello on nyt kymmentä vaille yhdeksän että teillä on ihan hyvin aikaa tässä varustaa ratsunne, ei kiirettä.”

    Kaikki kurssilaiset siirtyivät tallin puolelle, osa varustamaan ratsujaan ja osa avustamaan niiden varustamisessa. Mä napsautin Novan hihnaan kiinni ja siirryin sitten sen kanssa itsekin talliin, jos jollakulla olisi ollut kysyttävää jostain. Eihän niillä tietenkään ollut, kun omilla hoitohevosillaan tai jopa omilla hevosillaan olivat menossa ratsastamaan tavalliselle koulutunnille, mutta olisivathan jonkun varusteet voineet olla vaikka hukassa.

    Ensimmäinen ryhmä oli täsmällisesti kello 9:15 kentällä ratsuinensa siististi kaarrossa, ja kakkosryhmän pojat auttelivat kavereitaan pitämällä kiinni hevosista ja kantamalla jakkaraa ratsukolta toiselle. Hallavassa parasta oli ehdottomasti se, miten hyvää pataa kaikki olivat toistensa kanssa. Vein Novan tallin nurkalle varjoon loikoilemaan, ja se saikin pian seuraa Mirosta, joka olisi varmaan mielummin leikkinyt sen kanssa, ja Niosta, joka ihanan reippaasti jaksoi viettää aikaa itseään huomattavasti nuoremman pojan kanssa. Ohto oli puolestaan kurvaillut Aleksin mönkijällä täyttämään tarhojen vesiastioita.
    ”Alotetaan sillä että päästätte jalat pois jalustimista. Mä tiedän että mä laitoin teidät tekemään tän saman viimeksikin, mutta siinä pitkin ohjin kävellessä rentoutatte teidän jalat ihan sieltä lonkasta alkaen. Se korjaa teidän jalkaa ja lantiota parempaan asentoon, ette pääse valumaan sellaseen takakenoiseen tuoli-istuntaan, kun heti alussa fiksaatte sen asennon. Osaako joku kertoa, mikä vois olla oikean istunnan tärkein kohta? Okein, Kassu, istuinluut, ja oikeastaan koko lantio. Kun teillä on lantio oikeassa asennossa, teidän jalat menee oikeaan suuntaan, eli alaspäin ja usein myös lantion ollessa pystyssä ne jalat pysyy suorana eli polvi ja varpaat menosuuntaan. Pystyssä olevan lantion jatkeena on luonnollisesti myös suora ja pysty keskivartalo, eli teidän selkä ei oo notkolla eikä myöskään kumarassa, ettekä nojaa eteen tai taakse liikaa. Pää on helppo pitää pystyssä olevan vartalon päällä, mut sitten tuleekin se kaikista vaikein osuus: katse eteenpäin. Esteillä se on paljon helpompaa, kun on vähän pakko katsoa eteenpäin, mutta sileellä helposti jää tuijottamaan hevosen niskaa. Käsillä on toki helppo venkslata mitä sattuu ihan riippumatta muusta asennosta, mutta kun muu istunta on kunnossa, ne kädet on helpompi pitää oikealla paikalla.
    ”Siinä pitkin ohjin kävellessä voisitte oikeestaan ottaa ne ohjat siihen satulan etukaaren taakse ja laittaa molemmat kätenne pyllynne alle. Siinä koitatte löytää molemmat istuinluut ja kokeilla, tuntuuko ne yhtä paljon. Jos ei tunnu, niin istutte todennäköisesti vinossa. Voitte vähän heilutella itseänne puolelta toiselle – vähän, niin ettei hevoset häiriinny liikaa – ja kokeilla, miten teidän paino tuntuu istuinluilla. Osa näistä tuntipuksuttimista on niin tottunut heiluviin aloittelijoihin, ettei ne välttämättä häiriinny siitä, mutta monesti näkee kääntämisongelmia, kun ratsastaja viestittää painolla toista ja muilla avuilla toista. Tai vaihtoehtoisesti ratsastaja istuinluilla tuuppaa hevosta eteenpäin ja samalla kiskoo ohjasta ja ihmettelee, miksei pysähdy. Hauska varmaan ainakin ottaa mielellään vastaan minkä tahansa eteenajavan avun, sä voit siinä alkukäynneissäkin Alva kokeilla nojata eteen tai taakse ja kattoa miten se reagoi.”

    Alkukäyntien jälkeen otettiin jalustimet takaisin ja siirrettiin ratsut kevyeen raviin.
    ”Tuntuupa nää lyhyiltä nyt nää jalustimet”, Emily hymähti ohjia keräillessään.
    ”Se oli tarkoituskin. Sun jalan asento on nyt jo paljon parempi. Sulla myös helposti kun käsketään ryhdistäytyä, niin sä vedät lapaluut liian taakse ja selkä helposti notkistuu, joten koita ennemmin kuvitella että sua vedetään ylöspäin päästä – meinasin sanoa kypärännupista mutta eihän näissä uusissa kypäröissä enää mitään nuppia ole – niin sun selkä oikeasti suoristuu, eikä vaan mee toiseen suuntaan mutkalle. Keskivartalon lihastreeni, esim lankuttaminen, auttaa myös pitkällä tähtäimellä.”
    ”Kassu, mä tiedän että varsinkin vieraamman hevosen kanssa haluaa helposti katsoa, että miten päin se nyt oikein kulkee, mutta koita muistaa katsoa eteenpäin. Eihän täällä kentällä neljästään juuri törmäile, mutta varsinkin kun sulla on ori alla, on tärkeetä katsoa ympärilleen – tietenkään millään hevosella ei pidä ratsastaa ketään päin, mutta orien kanssa ei kannata ottaa turhia riskejä, vaikka Olmi nyt ei miltään macholta vaikutakaan. Ja muista kantaa sun kädet niin, että sulla on kuolaimesta suora linja kyynärpäähän, kyllä se laittaa sen päänsä ihan oikeaan asentoon vaikka sun nyrkit oliskin vähän ylempänä.”

    Itsenäisen verryttelyn jälkeen käveltiin hetki välikäyntejä pitkin ohjin, minkä jälkeen keräiltiin taas ohjat ja mä pysäytin jokaisen vuorotellen korjaamaan asentoa. Rheaa muistutin polvien suoruuden tärkeydestä kääntäessäni tytön varpaita osoittamaan suoraan eteenpäin. Alva puolestaan sai lyhentää ohjaa reilusti saadakseen ranteensa suoraan ja kyynärkulmansa sopivaksi. Lopputunti keskityttiin säilyttämään korjaukset harjoitusravissa tehdyissä siirtymisissä.

    Seuraava ryhmä saapui kentälle, eli Miro ja Nio poneinensa ja Ohto ratsastusvarusteissaan valmiina vastaanottamaan Hauskan sen hikiseltä hoitajalta. Poikien kiivettyä selkään mä annoin ykkösryhmäläisille ohjeeksi huuhdella ratsunsa viileällä vedellä ja tuupata ne tarhoihin kuivattelemaan, minkä jälkeen aloitettiin kakkosryhmän tunti samaan tapaan kuin ensimmäinenkin.
    ”Nio ja Miro toivottavasti kuuntelivatkin jo, miksi me aloitetaan ilman jalustimia, mutta Ohtolle briiffauksena se, että hyvä istunta lähtee istuinluista ja lantiosta, ja kun lantio on oikeassa asennossa, lähes koko istunta asettuu oikein melkeinpä itsestään. Sitten kun alkaa tuntua vakaalta ilman jalustimia, voitte tekin päästää ohjista irti ja tunnustella kämmenillänne teidän istuinluita, miten teidän asento vaikuttaa niillä tuntuvaan painoon ja vähän kokeilla myös, miten hepat reagoi siihen, missä teidän paino on. Sä voit Ohto ainakin kokeilla, miten se höyryveturi kiihtyy ja hidastuu sun painopisteen muuttuessa, ja mä luulen että molemmat ponit saattaa ainakin jopa kääntyä tai pysähtyä ihan pelkällä istunnalla, voitte vapaasti kokeilla sitä tässä alkukäynneissä.”

    Tunti kului hyvin samaan tapaan kuin ensimmäinenkin. Miro sai ohjeeksi pidentää jalustimia ainakin kolme reikää, mitä pikkuherra vähän vastusteli, mutta sai kuitenkin yllättyä, kuinka hänen jalkansa sittenkin ylettyivät jalustimiin asti. Ohtoa mä käskin treenaamaan keskivartalon lihaksia vähän lisää, jotta ryhti säilyisi ja pidätteet menisivät paremmin läpi, vaikka en mä toki tiennyt auttaisiko Hauskan kaltaisella maantiekiitäjällä mitkään pidätteet. Nion mä laittaisin seuraavaksi jonkun tarpeeksi ison eläimen kyytiin, koska jatkuva poneilla ratsastelu alkoi tehdä hallaa pitkäraajaisen pojan istunnalle ja etenkin jalkojen asennolle.

    Heti tunnin loputtua mä ja Nova hiippailtiin pikaiselle metsälenkille, ja kellon lähennellessä puolta yhtä palasimme tallille ja suuntasimme kohti taukotupaa, josta kävin hakemassa iloisesti rupattelevat kurssilaiset mukaani kohti estekenttää. Ojensin leiriläisille piirtämäni ratapiirroksen ja ohjeistin heitä rakentamaan esteet sen mukaan.
    ”Estevajasta löytyy myös sellainen metrin kävelymitta, niin voitte tarkistaa välit. Mutta laskekaa kaikki ne itse askelilla ja katsokaa, kuinka lähelle toisianne pääsette.”

    Yhteistyöllä esteet rakentuivat vikkelään, joten alkoi oikea teoriaosuus.
    ”Okei. Kuinka monta metriä tulee tavallisesti ravipuomien väliin?”
    ”Yksi piste kaksi”, vastasi Miro reippaana.
    ”Oikein hyvä. Entäs laukkapuomit tai innari?”
    ”Noin kolme, riippuu hevosesta”, Rhea vastasi.
    ”Joo. 2,7 – 3,3 on aika tavallisia, mutta riippuu tosiaan hevosesta – ihan eri mennä jollain Pilkulla tai vaikka Nakilla. Entäs sitten yhden laukan sarjaväli?”
    ”Noin 7”, kertoi Ohto.
    ”Joo. Estekilpailusäännöissä sanotaan, että hevosilla sarjaesteen vähimmäispituus on 6,8 metriä, mutta se saa olla pidempikin. Käytännössä kuitenkin se on usein toi 6,8, koska usein alemmilla tasoilla luokissa starttaa myös poneja, jolloin radan kävelyvaiheessa sarjaväli on pikkuponimitoissa. Tästä sitten loogisesti, montako laukkaa tulee noihin 10,5 metrin väleihin, mitä mä käskin teidän rakentaa?”
    Miron kasvoilla oli niin pohtiva ilme, että muut antoivat pikkumiehen laskea matikkansa itse, eikä siihen kauaa tietenkään mennytkään. ”Kaksi laukkaa!”, pellavapää huudahti onnellisena.
    ”Oikein hyvä. Meillä ei seuraavalla tunnilla montaa ponia ole mukana, mutta poneilla sais tosiaan ratsastaa vähän eteen ton kymmenen ja puoli metriä, mutta tavallisen kokoisilla hevosilla se on aika tavallinen kaks laukkaa. Jos ois isoja esteitä, vaikka jotain kakskymppisiä, niin sais aika reippaasti ottaa kiinnikin, koska hypyt on tietysti paljon pidempiä silloin kun ne on korkeampia. Seuraava laskutehtävä: montako laukkaa tonne 17,5 metrin väliin tulee?”
    ”Neljä!” vastasi Miro taas onnellisena laskettuaan päässään kolmen metrin laukka-askelia.
    ”Neljä on semmonen hyvä sujuva askelmäärä, mutta pääsette kohta kokeilemaan, kuinka monta sinne mahtuu, kun oikein yrittää. Seuraavan tunnin heppajaot löytyy ilmotustaululta, alotellaan tossa tasan aikoihin kakkosryhmän kanssa eli ne, jotka oli aamulla tokana. Teillä on hyvin aikaa varustaa heppanne, kaikille etujalkoihin jännesuojat ja sit jos on tavallisestikin jotain muita suojia niin ne.”

    Hevosjaot iltapäivälle:
    Ryhmä 2 klo 14:00
    Nio – Oreo
    Miro – Fonzie
    Ohto – Valera

    Ryhmä 1 klo 15:15
    Emily – Loki
    Alva – Celle
    Kassu – Olmi
    Rhea – Hauska

    suhteutetut

    Miron perässä kentälle kävellyt Fonzie näytti piristyvän silmissä nähdessään kentälle rakennetut esteet. Valera puolestaan näytti aivan yhtä happamalta kuin yleensäkin, ja Oreo tutkaili tilannetta kiinnostuneena. Ykkösryhmäläiset olivat parkkeeranneet Novan luo välipaloinensa ja kameroinensa valmiina taltioimaan mahdolliset tippumiset sekä myös onnistumiset – toivottavasti katselisivat omia suorituksiaan videolta ja oppisivat niistä jotain.
    ”Tsekataan alkuun teidän esteistunnat. Ohto ainakin saa lyhentää jalustimiaan mielellään ainakin kaks reikää, Niolla varmaan ihan hyvät, vaikka mun tekis mieli laittaa sut menemään vähän koulusatulalla jollain hevosen kokoisella. Ehkä syksyn vakkaritunneilla. Mirolla aika hyvät myös.”
    ”Monesti varsinkin hyppäämistä vähän jännittävillä on tapana mennä hyppyyn mukaan ihan liikaa. Jos este on oikeasti siellä sadassa neljässäkympissä, niin voi olla ihan tarpeellistakin oikeasti nousta seisomaan siellä jalustimilla, mutta niilläkään ei pidä mennä liikkeen edelle, mikä on hirveän tavallista, minkä mä kyllä ymmärrän että ei halua jäädä jälkeenkään. Mutta sitten jos heppa ei hyppääkään, te ootte melko varmasti siellä esteen seassa, kun ootte syöksyneet sinne ennen sitä heppaa. Sen sijaan – ja ykkösryhmäläistenkin kannattaa kuunnella – pidätte jalallanne kiinni siitä hevosesta. Koko alapohje kiinni hevoseen, ei niin että käännätte varpaat ulos ja työnnätte kannukset kylkiin, eikä niin että puristatte polvella ja koko alapohje heiluu missä sattuu, vaan pidätte painon kantapäällä hypyn läpi ja pidätte koko alapohkeen kiinni hevosessa. Sulla Nio mä luulen saattaa olla tässä vähän ongelmia kun sä ratsastelet aina vaan Fonziella, jolla ei ihan hirveesti oo sitä kiinnipitopintaa, mutta Oreon kanssa saat harjotella, eikä oo vaarallista vaikka ei onnistu, opettelemassahan me täällä ollaan. Mutta alapohje kiinni, paino kantapäillä, ja sitten voi kevyesti nousta irti satulasta. Näin pienillä esteillä voi aivan hyvin olla esteistunnassa hypyn läpi, joten teidän ei käytännössä tarvi siinä esteellä tehdä muuta kuin myödätä kädellä. Eli esteistunta ennen estettä, esteellä myötäätte kädellä, mutta muuten yritätte olla tekemättä mitään.”

    Alkuraveissa mentiin pitkät sivut kevyttä ravia ja lyhyet sivut kevyessä istunnassa mahdollisimman pystyssä. Niolla oli vähän totuttelemista Oreon raviin, varsinkin kun pohkeiden kiinni pitäminen vaati ihan eri asioita kuin Fonziella. Mironkin ratsu oli huomattavasti isompi kuin Mymmeli, mutta Saltyn jäljiltä se ei ollut Mirolle mikään ongelma. Ohto puolestaan puristi Valeran kylkiä niin kovaa jännityksissään, että tamma kiihdytti tahtia aina lyhyillä sivuilla.
    ”Koita Ohto pitää vähän kevyemmin kiinni, koitat etsiä sellasen sopivan välimuodon niin, että sulla on jalka kiinni mutta se ei kuitenkaan aja sitä eteenpäin koko ajan.”

    Laukkaa mentiin ensin uraa pitkin pitkät sivut esteistunnassa ja lyhyet kevyessä istunnassa, ja tämä sujui kaikilta aika hyvin. Seuraavaksi tulimme muutaman kerran laukassa molempiin suuntiin kolmen esteen sarjaa puomeina niin, että kaikki löysivät sopivan temmon ratsastaakseen välit kahdella laukalla. Korjasin myös Miroa siitä, ettei puomeilla tarvitse nousta satulasta.

    Välikäyntien jälkeen tultiin pysty-okserilinjaa ensin neljällä askeleella niin, että se sujui kaikilta. Sen jälkeen alettiin tiivistää istuntaa ja kokoamaan hevosia viiteen laukkaan, mikä ei Fonzielle ollut mikään ongelma, eikä oikeastaan hevosillekaan. Kuudessa laukassa alkoi olla jo tekemistä kaikilla: Mirolla siksi, että Fonziella olisi ollut vähän turhan kivaa, ja Niolla ja Ohtolla siksi, että kuudella laukalla väli alkoi olla jo todella ahdas sen kokoisilla eläimillä. Valera kuitenkin kunnon kouluhevosena kokosi hienosti, ja lopulta molemmat saivat kuusi laukkaa väleihin. Sen jälkeen kiihdyteltiinkin huolella ja yritettiin tulla väli kolmella laukalla. Fonzielta tämä ei ihan meinannut onnistua, mutta hienosti ruuna kuitenkin tsemppasi hypäten kolmen laukan jälkeen. Miro ei kuitenkaan sitä ihan odottanut ja tupsahtikin valtaisan hypyn jälkeen hiekkaan.
    ”Sattuiko?” mä kysyin napatessani hölmistyneen Fonzien kiinni.
    ”Ei tietenkään”, blondi vastasi pyyhkien hiekkaa housuistaan. ”Saitteko videolle?” pellavapää kysyi kentän laidalla olleilta, joista osa oli jo lähtenyt varustamaan heppojaan. Ilmeisesti ei siis sattunut.

    Seuraavalla kierroksella Miro ja Fonzie saivat ensin tulla neljällä laukalla, minkä jälkeen reipas poika halusi kokeilla vielä uudelleen kolmea laukkaa onnistuen siinä oikein hyvin tällä kertaa. Sen jälkeen hypättiin vielä rataa, joka aloitettiin vasemmassa laukassa vihreältä pystyltä, jolta jatkettiin diagonaalilla kohti toista sinistä pystyä. Pystyllä vaihdettiin laukka, tai jos se ei vaihtunut, korjattiin se päädyssä, josta jatkettiin suoralle okseri-pystylinjalle, jonka sai ratsastaa niin monella laukalla kuin halusi, mutta suosittelin kaikille neljää. Päädyn jälkeen jatkettiin kolmen esteen sarjalle, joka ratsastettiin suorana linjana diagonaalille asetelluista esteistä huolimatta. Sen jälkeen hypättiin okseri uudelleen ja jatkettiin ensimmäiselle siniselle pystylle. Kaikki suorittivat radan hienosti, vaikka Oreota vähän jännittikin vinojen esteiden lähestyminen. Esteet olivat kuitenkin maltillisen korkuisia, joten kaikki selvisivät ilman virheitä.

    Toinen tunti kulki saman kaavan mukaan kuin ensimmäinenkin. Siitäkin huolimatta, että Hauska oli tehnyt jo kaksi tuntia tänään, Rhealla oli vähän haasteita saada jyräävä suomiputte kokoamaan esteiden välillä. Hauskan kanssa tyydyttiin siis viiteen askeleeseen, mutta Rhean ajaessa sitä kunnolla eteen tarkoituksena tulla kolmella laukalla meinasi väli jäädä ahtaaksi. Olmi kunnon estehevosena kokosi juuri niin paljon kuin Kassu sitä vain uskalsi pyytää, ja jollain ihmeellä kaksikko sai esteiden väliin huikeat seitsemän askelta. Loki tapansa mukaan suoritti helpon näköisesti, ja Cellekin Alvan sitä rohkaistua pääsi maaliin asti.

    ”Kiitos tästä päivästä, hienosti tsemppasitte kaikki. Lähetelkää toisillenne niitä videoita, katsokaa niitä ja analysoikaa itseänne, mutta älkää liikaa. Huomenna aloitetaan kakkosryhmän ensimmäinen tunti yhdeksältä, olkaa ajoissa paikalla myös ykkösryhmäläiset, saatte auttaa mua rakentamaan esteitä. Hevosjaot saatte sitten aamulla. Hyvät päivänjatkot kaikille, menkää ajoissa nukkumaan niin jaksatte hypätä kahdesti huomenna.”

  • #6718 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 18
    • Maitovarsa

    LAUANTAI
    9:00 erikoisesteet ryhmä 2
    10:15 erikoisesteet ryhmä 1
    11:30 lounastauko
    12:30 teoria
    13:30 maasto ryhmä 1
    15:00 maasto ryhmä 2

    Lauantailta voit kirjoittaa tai piirtää vapaamuotoisen maksun. Aamutunnin kysymyksiä voi käyttää tarinan runkona, tai niihin voi vastata suoraan muutamalla lauseella. Teoriatunnin kysymyksiin voi etsiä vastaukset (löytyy kilpailusääntöjen kenttäratsastusosiosta SRL:n sivuilta tai pohjakertomuksista) tai voit kirjoittaa siitä, kuinka yrititte kaverinne kanssa keksiä vastauksia.

    Lauantaiaamuna paikalle saapui reippaita ratsastajia jo hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen, kun mä olin vasta kiinnittänyt hevosjaot ilmoitustaulun seinälle.

    Ryhmä 2 klo 9:00
    Nio – Melli
    Miro – Pilkku
    Ohto – Loki

    Ryhmä 1 klo 10:15
    Emily – Valera
    Alva – Fonzie
    Kassu – Olmi
    Rhea – Oreo

    ykkösryhmä kantamaan esteitä kentälle heti kun tuutte 🙂 kakkosryhmän hepoille suojat jalkaan ja ratsastajille suosittelen turvaliivejä

    Erikoisesteitä olivat kaikki Rheaa lukuunottamatta päässeet hyppäämään jo edellisellä leirillä, enkä mä siksi ollut laittanut aamun tunneille samoja hevosia kuin iltapäivälle. Hevoset eivät niitä kyttäisi, ratsastajat saattaisivat. Toki jotkin esteet, kuten rinteeseen rakennetut portaat, jäisivät iltapäivälle kytättäviksi, mutta aamutunnilla päästäisiin kokeilemaan osaa pelottavista esteistä. Olimme eilen illalla käyneet Ohton kanssa hakemassa peräkärryllä muutamia maastoesteitä kentälle, ja nyt raahasimme niitä porukalla paikoilleen. Kentälle olivat päässeet muun muassa pari eri kokoista tukkia, Alvan mielestä pelottavan ison näköinen pöytä sekä muita puurakennelmia, joista yhdessä oli myös risuja päällä. Bullfinchistäkin mä olin haaveillut, mutta todennut sen ehkä liian haasteelliseksi, kun suurin osa niin hevosista kuin ratsastajistakin oli melko kokemattomia maastoesteiden kanssa. Kiinteiden esteiden joukkoon liittyi muuri, joka ilman pehmoleluja tuskin järkytti enää ketään hevosista, ja näiden lisäksi mä olin rakentanut pitkän veden parista vesimatosta, teipannut uimalelu-krokotiilin tavallisen okserin päälle ja kantanut kentän laidalla katsomona olleen penkin kentälle esteeksi. Suurin osa esteistä oli mukavan pieniä, niin että Pilkkukin menisi niistä yli, mutta muutama nousi myös reiluun 80 senttiin.

    1. Miten tulit ratsusi kanssa toimeen? Oliko kyseessä täysin uusi tuttavuus vai tutumpi ratsu?
    2. Mitkä esteet olivat mielestäsi jännittävimpiä? Tuntuiko niiden lähestyminen pelottavalta, vai olivatko kaikki esteet helppoja sinulle?
    3. Mitkä esteet olivat ratsusi mielestä jännittävimpiä? Pääsittekö kaikesta yli, vai vaativatko jotkut esteet uusintayrityksiä tai vetoapua?
    4. Päädyitkö maistelemaan hiekkaa, jos kyllä, miksi?
    5. Minkälaisen fiiliksen aamupäivän estetunti loi iltapäivän maastotunnille?

    LAUANTAIN TEORIA

    1. Mitkä varusteet ovat pakollisia hevoselle?
    a) suitset ja mikä tahansa satula
    b) suitset ja englantilaistyyppinen satula
    c) kuolaimelliset suitset ja englantilaistyyppinen satula

    2. Mitkä varusteet ovat pakollisia ratsastajalle kaikissa osakokeissa?
    a) turvakypärä ja saappaat
    b) turvakypärä, saappaat ja kannukset
    c) turvakypärä, saappaat ja turvaliivi

    3. Missä osakokeissa turvaliivi on pakollinen?
    a) kaikissa
    b) esteillä ja maastossa
    c) vain maastossa

    4. Missä osakokeissa kannukset ovat pakolliset?
    a) ei missään
    b) koulukokeessa
    c) kaikissa

    5. Missä osakokeissa hevosella saa käyttää suojia?
    a) kaikissa
    b) esteillä ja maastossa
    c) vain maastossa

    6. Miten maastokokeessa on tavallista kiinnittää suojat?
    a) ei suojia
    b) tavallisesti
    c) lisäkiinnityksellä esim. teipillä tai käytetään erityisiä suojia, joissa extrakiinnitys

    7. Montako päivää lyhyt ja pitkä kilpailu kestävät?
    a) lyhyt 1 tai useampi, pitkä 3 tai useampi
    b) lyhyt 1, pitkä 2 tai useampi
    c) lyhyt 2, pitkä 3 tai useampi

    8. Missä järjestyksessä lyhyessä kilpailussa ratsastetaan osakokeet?
    a) esteet, koulu, maasto
    b) koulu, esteet, maasto
    c) koulu, maasto, esteet

    9. Monennestako kiellosta ratsukko hylätään maastokokeessa?
    a) ensimmäisestä
    b) toisesta
    c) kolmannesta

    10. Montako virhepistettä ratsukko saa ensimmäisestä kiellosta maastokokeessa?
    a) 4
    b) 10
    c) 20

    Kun kaikki olivat saaneet lounaansa syötyä, lähdimme porukalla siirtämään maastoesteitä takaisin maastoon. Kaikkia emme vieneet vielä tässä kohtaa, koska tarkoituksena oli hypätä vain osia radasta, joten kaikkia esteitä ei vielä tarvittu. Sen jälkeen siirryimme takaisin talliin, missä odotti hevosjaot:

    Ryhmä 1 klo 13:30
    Emily – Molly
    Alva – Nakki
    Kassu – Olmi
    Rhea – Savu

    Ryhmä 2 klo 15:00
    Nio – Fonzie
    Miro – Mymmeli
    Ohto – Hauska

    Teoriatunnin toinen puolisko oli hevosen varustaminen maastoon, joten ykkösryhmän ratsut pääsivät mallikappaleiksi, etenkin Nakki, sillä sillä luonnollisesti oli ”oikeat” maastovarusteet. Esittelin kurssilaisille Nakin kenttäsuojia, sukkia sekä satulaa, mutta annoin Alvan valita mennä tavallisella estesatulalla, siinä oli kuitenkin edes vähän tukea ratsastajallekin. Sukat pujottelin tottuneesti tamman jalkoihin, jonka jälkeen Alva sai pukea suojat niiden päälle. Muille ratsuille olimme etsineet hyvät jännesuojat, jotka teipattiin kiinni, putsit etujalkoihin sekä vähintään yleissatulat, jos sopivia estesatuloita ei ollut tarjolla.
    ”Onhan teillä kaikilla turvaliivit?” mä varmistin vielä ennen kuin lähdettiin pihalle nousemaan selkään. Kaikki nyökkäilivät, joten lähdimme siirtymään kohti maastoja.

    Aloitimme kevyellä alkuverryttelyllä, jonka jälkeen otimme pellolla laukkaa.
    ”Muutamalla teistä on rataesteilläkin vaikeuksia uskaltaa mennä tarpeeksi isoa laukkaa, mutta maastossa se laukka on huomattavasti isompaa ja sen ylläpitäminen elintärkeää. Jos ajatellaan että te starttaisitte tavallisissa estekisoissa vaikka nyt 80cm luokan kakkostasolla, niin vähimmäisetenemisnopeus on 250 metriä minuutissa. Sitten taas 80-senttisen maastokokeen ihanneaikaan pääsemiseen vaaditaan 400 tai 450 metriä minuutissa, mikä on melkein kaksinkertainen aika – ja kun mietitään, kuinka helposti rataesteilläkin tulee aikavirheitä, niin maastossa se laukka on aivan eri. Eli tässä pellolla kun on hyvin tilaa, saatte laukata niin kovaa kun uskallatte ja teillä on heppa kontrollissa, ja mä sanon että riittääkö se. Nakilla on aika iso laukka, jos sä vaan saat sen etenemään niin ettei se jää paikalleen, joten sillä ei tarvi välttämättä edes mennä kovin kovaa, kun ei nyt mitään yli 500 metrin minuuttivauhtia tavoitella.
    ”Niin ja vielä sellanen juttu, että jos tuntuu, ettei pysty menemään kovin pitkään kevyessä istunnassa, niin lyhentäkää jalustimia sen verran, että pystytte. Maastossa sen laukan pitää säilyä suurin osa ajasta sen verran isona, että teidän pitää pysyä irti satulasta käytännössä koko maastokokeen ajan – mikä voi tavallisissa metrin luokissakin olla jo kaks ja puoli kilometriä.”

    Emilyä ei tutulla Mollylla laukkaaminen juuri jännittänyt, mutta tätikuljetinta sai aika reippaasti ajaa eteen, jotta sen askel vähän kasvoi ja tempo kiihtyi. Kassua taisi vielä tuoreen hevosensa kanssa vähän jännittää, mutta muutaman kierroksen jälkeen kaksikko uskalsi kiihdytellä vähän enemmän, kun Kassu oli huomannut saavansa orinsa kiinni vielä vauhdikkaammankin pätkän jälkeen. Alvalla oli vähän vaikeuksia joko itsensä tai Nakin kanssa, Fonzien jäljiltä yli 30 senttiä korkeampi hevonen tuntui varmaan vähän huteralta. Nakki onneksi oli niin innoissaan, että oli menossa, mutta tiesi, ettei maastossa saanut koheltaa. Savu oli tapansa mukaan reippaana menossa, mutta lyhytjalkaisena sen laukka ei venynyt ehkä ihan niin tehokkaasti kuin korkeammilla seuralaisillaan.

    Laukkatreenin jälkeen hyppäsimme niityllä muutamia esteitä: tukin, ojan sekä kulman. Yllättäen eniten vaikeuksia aiheutti tukki, joka oli vain reilut kaksi ja puoli metriä pitkä, joten Olmi reippaassa vauhdissa suhahti siitä vahingossa ohi. Myös Nakki ryhtyi kiemurtelemaan jännittävän Alvan kanssa.
    ”Se hoitaa kyllä. Pohkeet kiinni, perse ylös penkistä ja vaikka harjasta kiinni, et jää vaan nyppimään sitä. Sillä on sen verran iso laukka ja tää tukki on niin pieni, että se menee siitä yli mistä tahansa kohdasta. Muutenkin sen kanssa kannattaa yleensä ennemmin korjata eteen, liiasta nyppimisestä se vaan hermostuu ja sit ei tuu enää mistään mitään. Se on tamma, se omasta mielestään tietää itse parhaiten.”

    Siirryimme käynnissä seuraavaan kohteeseen, eli hiekkamaastossa rengaseste, hauta, portaat alas ja alhaalla hyvä pitkä lähestyminen pöydälle. Portaita menimme ensin ravissa molempiin suuntiin, sen jälkeen laukassa ylöspäin ja uskaliammat saivat tulla laukassa myös alaspäin. Savun mielestä portaat olivat hirveän kummalliset, ja se tarvitsikin Rhealta reilusti tukea uskaltaakseen oikeasti astua portaalta alas eikä vain liu’uttaa kavioitaan oudosti puun pintaa pitkin. Mollyn mielestä hauta puolestaan varmasti söi pieniä ruotsalaisia, mutta Emily onneksi uskalsi tuttua ratsua ratsastaa huolella, ja kaksikko pääsi lopulta Nakin vetoavulla haudasta yli varsin mallikkaasti. Pöytä oli Savun mielestä turhan iso, ja pieni poniruuna tarvitsi vähän vetoapua mennäkseen siitä ensimmäisen kerran yli. Yhden onnistuneen hypyn jälkeen Savu ja Rhea pääsivät pöydästä yli varsin mallikkaasti.

    Viimeisinä hyppytehtävinä olivat pieni puinen pituuseste, tarkkuuseste risuilla sekä noin 60-senttinen tukki ylämäkeen. Nakki alkoi jo vähän innostua, odottaen niitä Oikeita esteitä, kun nyt oli ihan tämmöisiä pieniä vaan hinkattu, samoin Olmilla alkoi olla vähän turhan hauskaa. Mollykin oli saanut aivan uuden vaihteen päälle, ja pyllyä myöten hikinen poninpyörylä kiihdytteli ennennäkemättömään tahtiin, niin että Emily sai jopa vähän jarrutella. Savu puolestaan alkoi vähän jo väsyä, mutta suoritti silti innokkaana kaikki tehtävät. Lopuksi mentiin kahlailemaan Pronssijokeen, ensin käynnissä, ja innokkaat saivat myös kokeilla ravata tai laukata rannan myötäisesti sopivassa kohdassa. Nakki tapansa mukaan päätti kastella kaikki ympärillä olleet läpimäräksi loiskuttamalla vettä etujaloillaan, kun hevoset seisoskelivat hetken joessa viilentäen jalkojaan. Niin hevoset kuin ratsastajatkin siirtyivät tyytyväisen ja rennon näköisinä takaisin tallille, josta seuraava porukka saapuikin pellolle tekemään alkuverryttelyjä.

    Kellään toisen ryhmän ratsuista ei ollut ongelmaa kiihdytellä tarpeeksi, mutta niin Niolla kuin Ohtollakin meinasi olla vähän pitelemistä innostuneissa hevosissaan.
    ”Tarkotus on olla pääasiassa kevyessä istunnassa, mutta jos tuntuu, että kontrolli häviää, niin voi ihan reippaasti istua alas ja jarruttaa myös istunnalla. Muutenkin esteitä lähestyessä voi olla helpompi ratsastaa paikkaa alhaalla istuen, mutta etenemisen kannalta kevyt istunta on parempi, jotta sillä hevosella on enemmän tilaa laukata selän läpi. Hauskalla nyt muutenkaan se laukka ei välttämättä ole ihan optimaalista, joten jos vaan pystyt siellä sen räpellyksessä istumaan niin istu vain.”

    Mymmelin mielestä oja oli jännittävä. Hauskaa puolestaan ei jännittänyt mikään, mutta Ohtolla meinasi olla vaikeuksia osua yhtäkkiä kapealta vaikuttavaan tukkiesteeseen. Hauska sai kuitenkin Mymmelin ja Miron vedettyä yli ojasta, ja Fonzie vanhana esteponina hyppäsi korvat hörössä kaiken, mitä eteen laitettiin. Portaita kaikki menivät reippaasti molempiin suuntiin, tosin kaikkien turvallisuuden kannalta päätettiin, ettei Hauska edes yrittäisi portaita laukassa alaspäin, kun ravissakin sen meno vaikutti vähän turhan holtittomalta. Fonzien mielestä hauta oli vähän epäilyttävä, ja Mymmeliä varten ison pöydän viereen aseteltiin vähän matalampi pituuseste. Hauska oli loistava vetoapu, koska se ei muistanut tohinassaan järkyttyä mistään. Mua tosin vähän pelotti, että se unohtaisi nostaa jalkojansa jossain kriittisessä kohdassa, mutta ihme kyllä, se ei onnistunut kaatumaan missään. Ylämäkeen hypätessä se tosin vähän yritti, kun hyvässä tohinassa joku oli kehdannut laittaa sen nenän eteen esteen, mutta Ohto oli onneksi hereillä ja sai ratsunsa valmisteltua hyppyyn ajoissa. Veteen kaikki menivät mielellään, vaikka joki meinasikin olla vähän syvä pikkuruiselle Mymmelille.

    Kakkosryhmän riisuessa hevosiaan käytiin huomisen ohjelma ja hevosjaot läpi. Sen jälkeen innokkaimmat jäivät rakentamaan ratoja seuraavalle päivälle, ja kaikki saivat kotiläksyksi opetella jonkun itselleen sopivan kouluradan ja tulostaa pöytäkirjat valmiiksi, tai vaihtoehtoisesti ilmoittaa ajoissa, mitä mun tarvitsisi tulostaa.

  • #6719 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 18
    • Maitovarsa

    SUNNUNTAI

    Hevosjaot:
    Emily – Molly
    Alva – Hauska
    Kassu – Olmi
    Rhea – Tähkä/Savu
    Nio – Fonzie
    Miro – Mimmi
    Ohto – Loki

    Aikataulu:
    9:00 ryhmä 1 kouluverkka & radat
    9:50 ryhmä 2 kouluverkka & radat
    10:40 ryhmä 1 esteverkka
    11:00 ryhmä 1 esteradat, ryhmä 2 verkka
    11:20 ryhmä 2 esteradat
    11:40 lounastauko
    13:30 ryhmä 2 maastoverkka
    13:50 ryhmä 2 maasto, ryhmä 1 verkka
    14:30 ryhmä 1 maasto
    15:30 palautteet

    Rataesteiden ratapiirros
    rata

    Sunnuntai toteutetaan roolipelaamalla tämän viestin vastauksiin. Puheenvuorojen ei tarvitse olla pitkiä, muutama virke riittää, mutta ei pidetä kiirettä tämän kanssa – joku saattaa haluta mukaan, vaikka ei heti ehtisikään kirjoittaa. Inka osallistuu myös aina välillä, älkää kiirehtikö liikaa 😀

  • #6726 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 9
    • Maitovarsa

    Perjantai 19.7 Kenttäratsastuksen tehokurssi

    Istuin tallituvassa uusimman tulokkaan Rhean viereen. Potkiskelin sinistä ratsastuskassiani jaloissani ja odottelin kenttäkurssin ohjelman alkamista. Ohton tullessa sisään aloitimme lyhyen esittelykierroksen. ”Mä oon Alva, 2000 syntyny. Tasoltani jotain helpon A:n luokkaa ja rataesteillä 80 senttiä. Nii ja Hauskaa toivoisin,” kerroin reippaasti. Osoitin sanani oikeastaan lähes pelkästään Rhealle sillä muut olivat tuttuja jo leiriltä. Esittelykierroksen jatkuessa rapsuttelin hajamielisenä aina välillä edestäni kuljeskelevaa Inkan koiraa, Novaa ja mietin tulevaa viikonloppua. Siitä oli hetki kun olin maastareita hypännyt ja no kieltämättä, minua jännitti muutenkin. Esittely roundin loputtua Inka kertoi ensimmäisen tunnin hevoset. Ilokseni sain Hauskan ja lähdin iloisen jännittyneen puheen saattelemana muiden mukana tallin puolelle.

    Kentälle saavuttuamme ja selkään noustuamme, totesin heti alkuun, että tämä tunti tulisi mitä luultavimmin olemaan melkoisen raskas. Ihan jo helteen takia. ”Alotetaan sillä, että päästätte jalat pois jalustimista…” Inkan ääni käski kentän keskeltä. Tein työtä käskettyä ja irrotin jalkani Hauskan kyljille roikkumaan. Inkan opettajan ääni kaikui kentällä pitäen luentoa istuinluista ja lantion suoruudesta samalla kun ratstajat, minä mukaan lukien yrittivät imeä sisäänsä jokaisen tiedon murusen. Seuraavan tehtävän kuultuani irrotin käteni puskajyrän ohjista ja yritin tunnustella istuinluitani. Heiluin edes takaisin ja yritin hieman taaksepäin nojaamalla ja vatsalihasten jännittämisellä hillitä ratsu reimani menohaluja. Inkan ohjeiden mukaan nojasin hieman taas eteenpäin ja Hauska kiihdytti vielä lisää. Vaihtoehtoisesti nojasin hieman taaksepäin ja sain tamman jopa hieman hidastumaan.

    Alkukäyntien jälkeen oli aika ottaa taas jalustimet jalkaan ja siirtää ratsut raviin. Ravin jalustin lyhyys shokin jälkeen yritin heti alkuun saada Hauskan edestä vähän kevyemmäksi,onnistumatta juurikaan. Tein itsenäisen verran aikana muutamia voltteja ja askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä ravissa. Välikäynteihin mennessä puskajyrä oli jo vähän rauhoittunut, eikä pidätteiden tai ulkoapujen läpisaanti ollut enää niin vaikeaa. Edelleen sain kyllä rehkiä ihan kunnolla pitääkseni tamman ympyrällä. Alkutunnin toteamukseni raskaasta tunnista oli osunut oikeaan sillä olin nyt jo hiestä märkä vaikkei tuntia ollut mennyt kuin ehkä 30 minuuttia. Välikäyntien Inka tietoiskut taisivat tulla tarpeen, sillä omatkin ohjat huomasin päästäneeni liian pitkiksi. Muidenkin kasvoilla näkyi ahaa-näin-se-tehdään näköisiä ilmeitä.

    Tietoiskujen sekä hetken levähdys käyntien jälkeen keräiltiin taas ohjia tuntumalle ja jatkettiin harjoitusravi siirtymisten parissa. Harjoitusravi oli varmaan minulle vaikein homma Hauskan kanssa, sillä tamman pomppuisissa raviaskeleissa oli melko vaikeaa pysyä. Alun muutamaa vedänpä-tästä-nyt-herneet-nenään pikku pukkia ja perunasäkin tuntemuksia lukuunottamatta, lopputunti kuitenkin sujui melko mallikkaasti. Loppukäynneissä päästin taas jalat roikkumaan Hauskan kyljille ja taputtelin tammaa ahkerasti. Kaartoon päästyäni vetäisin heti ällöttävän hiostavan hikiset hanskat kädestäni ja hyppäsin alas. Autettuani Ohton vuorostaan hikoilemaan minun paikalleni ja odotettuani muiden valmiutta lähdin tallille suunnitelmissani auttaa muita hevostensa kanssa. Kiikutettuani Kassulle sekä Rhealle ämpärit vettä, päätin jäädä juttelemaan Rhean kanssa Emilyn ehtiessä pesariin. ”Miten kauan Tähkä on ollu sulla?” kysyin Rhealta tytön puuhaillessa tammansa kanssa. ”Nelisen vuotta,” hän vastasi jostain Tähkän hännän perukoilta. ”Koska sä oot alottanu hevostelun?” kysyin seuraavan kysymyksen karsinan ovelta. ”Mun koko muu perhe on ravi ihmisiä, joten öö, koko elämäni ajan oon näiden kaviokkaiden kanssa puuhaillut,” tyttö vastasi nauraen hieman hämmentyneesti. Jatkettiin juttelua oikeastaan koko aika Tähkän viemisestä tarhaan kentän reunalle asti notkumiseen. Hevosista oli helppo keksiä puhuttavaa.

    Lounaan jälkeen Inka kutsui meidät rakentamaan seuraavan tunnin esterataa kentälle. Teoriassa me kävimme läpi erilaisten estevälien mittoja ja laukka askelia läpi. Teorian jälkeen Inka kertoi hevos jaot ja ihmeekseni olin saanut tallin herkkiksen, Cellen. Ensimmäisen tunnin alkaessa ykkösryhmäläiset linnoittautuivat Novan viereen seuraamaan tuntia. Inkan pitäessä luentoa esteistunnasta kuuntelin jälleen tarkasti. Omista este hyppelöistä oli se vajaa kuukausi mitä leirillä hypättiin ja sitä aikaisemmista noin puoli vuotta, joten esteistunta tietopläjäys taisi tulla tarpeen. Tunti jatkui hyvissä merkeissä puomien ja esteiden kanssa siihen asti kun Miro humpsahti alas Fonzien selästä. ”Saitteko videolle?” poika kysyi minulta ja Rhealta jotka olivat enään ainoat kentän laidalla. ”Jep,” vastasin hekottaen videolle. Tämän jälken nousin ylös ja lähdin Celleä hoitamaan.

    Satulahuoneesta nappasin suojat, harjapakin, satulan sekä suitset ja lähdin marssimaan Cellen karsinalle. Karsinassa odotti kaunis ruuna, joka katseli hieman epäluuloisesti karsinan kaltereiden välistä. ”Hei poika, me ollaan menossa kohta hyppäämään ja nyt mun pitäis hoitaa sut,” puhelin rauhoittavasti Cellelle pujottaessani riimua sen päähän. Avasin karsinan oven kokonaan ja talutin ruunan käytävälle. Kiinnitin sen molemmilta puolilta kiinni ja aloin harjaamaan. Ruunaa selvästi epäilytti minä, mutta yritin puhua ja olla mahdollisimman rauhassa koko ajan.

    Tunti sujui hyvin Cellen epäluulosta minua kohtaan huolimatta. Laukka tuntui vähän kummalliselta Hauskan keinuhevoslaukan jälkeen, mutta loppu tunnista Celle tuntui jo tosi mukavalta. Kaartoon mennessä olin varmaan vielä hikisempi mitä edelliseltä istuntatunnilta tullessa. Inka kiitti vielä päivästä ja kehotti nukkumaan hyvin ensi yön. Tämän jälkeen laskeuduin ruunan selästä, talutin sen talliin ja jäin hoitamaan sitä. Onnistunut päiäv takana, toivottavasti yhtä onnistunut päivä myös huomenna.

Vastaa aiheeseen: Kenttäratsastuksen tehokurssi 19.-21.07.2019

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi:




Siirry työkalupalkkiin