Koulutunti 11.10.

Foorumit Ratsastustunnit Koulutunti 11.10.

Tämä aihe sisältää 9 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Felix 1 viikko, 6 päivää sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #27595 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 995
    • Lauman johtaja

    Aleksi pitää hyvinkin perus ratsastukseen keskittyvän koulutunnin perjantaina 11. lokakuuta klo 16. Kaikki ovat tasosta riippumatta tervetulleita, ja erityisesti uusille hoitajille tämä on oiva tilaisuus päästä tutustumaan hoitohevoseensa valvovan silmän alla. Luvassa myös tavalliseen tapaan pisteitä, joista on hyötyä myös Hallava Cupissa. Hallava Cupiin ovat muuten myös uudet hoitajat tervetulleita, sillä kilpailuja on vielä kussakin lajissa kaksi jäljellä, eli sijoitukset eivät todellakaan ole vielä kiveen hakattuja!

    Ilmoittaudu alle, tai whatsappissa mahdollisimman pian niin alan kirjoittelemaan pohjatarinaa.

    Alva – Hauska
    Felix – Savu
    Kassu – Halla
    Rhea – Tähkä
    Elina – Celle
    Emily – Molly
    Kaarna – Miska

  • #27596 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 31
    • Koulutuksen tarpeessa

    Alva ja Hauska vois tulla mukaan

  • #27643 Vastaus

    Felix
    Osallistuja
    • Postauksia: 5
    • Maitovarsa

    Felix ja Savu tulisivat myös tunnille 🙂

  • #28606 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 995
    • Lauman johtaja

    Lisää osallistujia kaivataan!

  • #28652 Vastaus

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 170
    • Perus pullaponi

    Emily & Molly mukaan!

  • #28676 Vastaus

    Kaarna Merikoski
    Osallistuja
    • Postauksia: 14
    • Maitovarsa

    Kaarna ja Miskakin voisivat tulla mukaan!

  • #30598 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 995
    • Lauman johtaja

    Oli perjantai, joka yleensä tarkoitti Aleksille vapaapäivää, mutta tällä kertaa mies joutui jättämään lempi dekkarinsa sohvan nurkkaan ja vetämään kumisaappaat jalkaan. Hän oli luvannut pitää ratsastustunnin tallin uusille hoitajille ja Hallava Cupissa kisaaville.
    Treeniä todella tarvittiin, sillä sattuneista syistä loppukesä ja alkusyksy eivät olleet olleet yhtä pullollaan valmennuksia kuin Aleksi oli odottanut. Dineo oli vaihtanut työpaikkaa ja Inka oli ollut nyt useamman viikon sairaslomalla, jättäen Aleksin harteille kaikki ratsastustunnit. Eikä näin ollen valmennusaikaa ollut riittänyt tallin hoitajille ja yksärinomistajille. Hyvähän se tietysti oli, että ratsastuskoulun asiakkaita riitti, mutta Aleksi olisi niin mielellään tarjonnut hallavalaisille jotain muutakin kuin talutustunneilla ravaamista ja kuraisten varusteiden puunaamista…
    Näine mietteineen Aleksi tallusti sen pari sataa metriä mökköseltään tallin ulkokentälle, jonne kaikki olivat jo kokoontuneet hyvissä ajoin kävelyttämään hevosia. Iloinen puheensorina täytti ilman ja Aleksi oli huomaavinaan tallin uusimpien jäsenten, Kaarnan ja Felixin, päässeen juttuun mukaan.
    ”Ootteko ihan varmoja, että työ haluutte ratsastaa tässä tuulessa ja tuiverruksessa? Eikös maneesi olis kivempi?” tallinomistaja kysyi porukalta samalla kun veti takkiaan paremmin kiinni.
    ”Ei kun siellä saa sitten kiertää taas koko talven. Sitä paisti täällähän melkeen paistaa aurinko!” Alva vetosi muiden puolesta.
    ”No selvä selvä”, Aleksi myöntyi ja löysi tavallisen paikkansa kentän valkoiseksi maalatun aidan päältä. ”Alkakaahan sitten keräillä ohjia pikkuhiljaa käteen ja siirtäkää raville.”
    Savu, Halla ja Molly olivat porukasta kaikkein hitaimpia vertymään ja myös kaikkein vähiten halukkaita tekemään niin, joten Emily, Kassu ja Felix joutuivat heti alkutunnista ratsastamaan niitä kunnolla eteen ja vaatimaan energistä ravia. Tähkä ja Hauska sen sijaan olivatkin vähän turhankin energisiä ja kaahottivat eteenpäin. Tähkä säikkyen vähän väliä tuulessa heiluvia oksia ja ties mitä metsätonttuja ja Hauska muuten vain etupainoisena höyryjunana puksutten kenttää ympäri.
    ”Nosta Alva oma ylävartalo kunnolla pystyyn, älä yhtään jää nojaamaan eteenpäin. Sitten vaan liikuttelet vähän sitä kuolainta Hauskan suussa, mutta älä jää vetämään. Pikkuhiljaa houkuttele sitä vähän ryhdikkäämpään asentoon ja takajalkoja alle. Joo ratsastakaa vaan pääty-ympyröitä tarpeen mukaan ja ottakaa myös pysähdyksiä, jos siltä tuntuu.”
    ”Hyvä Elina, Celle taipuu siinä nyt oikein kivasti. Rauhoita vähän omaa kevennystä, ettet pomppaa noin paljon irti satulasta. Eli nyt kevennät tavallaan reidellä, vaikka kevennyksen pitäisi tapahtua lantiolla. Parempi.”
    ”Savun pitäisi reagoida nopeammin sekä pidätykseen, että liikkeelle lähtöön. Valmistele huolella ja kun Savu pysähtyy, niin pidä edelleen ohjastuntuma ja pohkeet lähellä. Jos Savu ei reagoi ensimmäiseen pohkeeseen niin nopea kosketus raipalla. Ei anneta sen lintsata heti alkuunsa, niin se on lopputunnista varmasti jo paljon reaktiivisempi.”
    Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin vielä verryttelyä toiseen kierrokseen. Aleksi oli tarkkana, että kaikki käyttivät apujaan moitteettomasti ja istuivat satulassa parhaalla mahdollisella tavalla. Hevosilta tuli muistaa vaatia tarpeeksi, eikä kyytiin saanut jäädä vain matkustelemaan.
    ”Siirtäkääs sitten hevoset käyntiin. Tehdään niin, että tästä tallin päädystä käännetään aina pituushalkaisijalle, jota pitkin ratsastetaan ensin pari metriä suoraan. Sitten pohkeenväistöä takaisin uralle käynnissä. Uralla siirtyminen harjoitusraviin ja sitten voitte päättää, jatkatteko uraa pitkin takaisin tänne käyntipohkeenväistöön vai teettekö väliin samanlaisen ravipohkeenväistön tuonne kentän toiselle puolelle. Luulen että ainakin Miskalle ja Mollylle tässä käynnissä tehtävässä pohkeenväistössä on tarpeeksi ajatustyötä näin alkuun.”
    Kassu ja Halla tulivat ensimmäisinä pohkeenväistöön eikä alkutunnin kankeudesta ollut enää tietoakaan. Halla askelsi energisesti eikä ristiaskelissa ollut moitteen varaa. Aleksi ohjeisti Kassua jatkamaan suoraan ravipohkeenväistöön, jossa saikin olla heti paljon tarkempana ravin tahdin kanssa. Rhea ja Tähkä suoriutuivat myös pohkeenväistöstä ihan kunnialla, mutta Aleksi joutui muistuttamaan ratsukkoa suoruudesta ja ratsastajan asennosta. Kaarnalle ja Miskalle pohkeenväistö tuotti kaikkein eniten vaikeuksia ja Aleksi menikin ihan kädestä pitäen näyttämään, minkälainen ohjastuntuman piti olla ja mikä oli oikea aika antaa pohkeella merkki väistää sivulle. Kun Kaarna oli saanut tehtävästä kiinni, onnistui Miskakin tekemään pari ihan kunnollista ristiaskelta, vaikka tehtävä olikin ex-ravurille kovin uusi asia.
    Kun kaikki olivat saaneet muutaman hyvän pohkeenväistön ainakin käynnissä, vaihdettiin suuntaa ja tehtiin tällä kertaa vain yksi pohkeenväistö per kierros. Muut saivat tehdä ravissa, mutta Miska ja Kaarna tekivät vielä käynnissä tähänkin kierrokseen. Aina pohkeenväistön jälkeen, kun saavuttiin uralle, nostettiin suoraan laukka. Laukassa ratsastettiin toiseen päätyyn suuri pääty-ympyrä ja siirtyminen takaisin raviin piti tapahtua toisen pitkän sivun keskellä täsmällisesti.
    ”Ihan hyvä pohkeenväistö Emily, mutta valmistele Molly paremmin laukkaan, nyt se lähti vähän laiskasti.”
    ”Oikein hyvä laukka Kassu, myötää vähän paremmin sisäohjasta, ulkoavut hoitavat kääntämisen. Noniin huomaatko, miten parani?”
    ”Ja Elina ei anna Cellen tiputtaa laukkaa siellä kulmassa, heti uusi nosto ja ratsasta laukkaa tarkasti loppuun saakka.”
    ”No nythän se Molly sitten lähtikin oikein energiseen laukkaan, oikein pikkupukin kera.”
    ”Felix voi siirtää Savun kevyeeseen raviin, se työskentelee nyt oikein hienosti. Kiitä.”
    Lopuksi ravailtiin vielä pari kierrosta kumpaankin suuntaan antaen hevosten rentoutua ja venyttää kaulaansa. Kaikin puolin tunti oli oikein onnistunut ja Aleksista tuntui että seuraavissa kilpailuissa tultaisiin näkemään entistä parempia suorituksia.

  • #35173 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 31
    • Koulutuksen tarpeessa

    Koulutunti 11.10

    Astelin talliin sininen kassi olallani, sormet umpi jäässä. ”Mä en oikeesti tajua miten sä voit tykätä lumesta ja talvesta”, tokaisin heti alkuun selin päin minuun seisovalle Rhealle. Hieroin sormiani yhteen katsoin pävän tunti listaa, jossa luki myös Aleksin koulutunnille osallistuvat. Kappas vaan, uusi hoitajakin on näköjään saatu, kun listassa luki minulle tuikituntematon nimi Felix. ”Saamari Alva, älä säikyttele noin!” Hän vastasi hätkähtäen. Naurahdin. ”Mitkäs fiilikset tunnista?” kyselin puolestaan Emilyltä, joka ilmestyi myös letit liehuen talliin. ”Mm, en oo ihan varma. Ihan hyvät kai”, tyttö vastasi ja lähti hakemaan Mollyn kamoja satulahuoneesta. Marssin Emilyn perässä hakemaan Hauskan kamat ja tervehdin Elinaa hymyillen. Satulahuoneessa, sanalla sanoen melkein törmäsin kirkkaan punatukkaiseen poikaan, joka seisoi oven vieressä. ”Oho, sori!” sanoin, kun melkein-törmäys oli väistetty. ”Heh, ei mitään”, poika vastasi. ”Sä taidat muutes olla Felix jos yhtään oikein tulkitsen tosta Savun satulasta?” mietin ääneen ja katsoin häntä kysyvästi. ”Joo oonhan mä”, hän vastasi ja pyyhkäisi tukkaansa silmiltään. ”Mä oon Alva ja hoidan sitä rautiasta suokki tammaa Hauskaa”, esittäydyin ja virnistin. ”Mä oon Felix niinku varmaan jo älysit ja nii, hoidan Savua”, Felix vastasi hieman kiusaantuneesti tupla esittäytymiselleen. ”No tsemppistä Savun kanssa!” toivotin vielä viilettäessäni jo Hauskan karsinalle.

    ”Ootteko työ ihan varmoja että haluutte ratsastaa tässä tuulessa ja tuiverruksessa? Eikös maneesi olis kivempi?” Aleksi kysyi kentän keskeltä, ratsukoiden kiertäessä uralla alkukäyntejä. ”Ei, kun siellä saa sitten kiertää koko talven. Sitä paitsi täällähän melkein paistaa aurinko!” vetosin. Vetoomus meni läpi tallinomistajalta ja jäimme jatkamaan tuntia ulos. ”Alkakaahan sitten keräillä ohjia pikkuhiljaa käteen ja siirtäkää raville.” kuului Aleksin ääni kentän tolpan nokasta. Tapansa mukaan Hauska lähti kiitämään höyryveturina eteenpäin, eikä jarruista ollut tietoakaan. ”Nosta Alva oma ylävartalo kunnolla pystyyn, älä yhtään jää nojaamaan eteenpäin. Sitten vaan liikuttelet vähän sitä kuolainta Hauskan suussa, mutta älä jää vetämään. Pikkuhiljaa houkuttele sitä vähän ryhdikkäämpään asentoon ja takajalkoja alle”, mies opasti. Huomasin itsekkin valuvani hieman kyyryyn koko ajan ja nyt kiinnitin siihen entistä enemmän huomiota. Pikkuhiljaa muutaman ravi kierroksen jälkeen Hauskan vauhti hidastui hieman ja askeleesta tuli ryhdikkäämpi. Taputin tammaa kaulalle hidastaessani käyntiin ja kuuntelin Aleksin ohjeen seuraavaa tehtävää varten.

    Käyntiväistöt sujui meidän osalta vähän vaihtelevasti. Hauska tunki itsensä käynnissä jatkuvasti vinoon vaikka kuinka naputin sisäpohkeella ulkopohkeen tukiessa. Muutaman toiston jälkeen sekin alkoi kuitenkin onnistua joten siirryttiin raviväistöihin. Ne meni huomattavasti paremmin vaikka jouduinkin jarruttelemaan melkoisesti. Suunnan vaihto ja toiseen suuntaan yksi kierros pohjeenväistöjä. Laukka osuuden ensimmäisellä kierroksella onnistuin hukkamaan jalustimeni ja se meni hieman penkin alle. Laukannostot oli täsmällisiä, mutta samaa ei voinut sanoa raviin siirtymisistä. Hauska puski kuolainta vastaan ja jouduin taas jarruttelemaan huomattavasti. Ensimmäisestä ja toisesta kierroksesta oppineena hidastelin laukkaa jo reippaasti ennen raviin siirtymistä. Tämä tepsi ja siirtyminen oli enää vain vähän myöhässä. Loppu tunti meni mukavasti ravaillessa enemmän eteen alas tekniikalla ja Hauska rentoutui jo kovin mukavasti. ”Hieno olit”, kuiskasin tammalle selästä alastultaessa.

  • #35681 Vastaus

    Kaarna Merikoski
    Osallistuja
    • Postauksia: 14
    • Maitovarsa

    Puska Ö
    Koulutuuppaus 11.10

    Miska askelsi rennosti uraa pitkin, Kaarnan näprätessä epähuomiossa ohjien solkea. Koko aamu oli ollut yhtä sekasortoa, koulussa Kaarna oli joutunut tappelemaan univelkaa vastaan ja tallissakaan kireä mielentila ei ollut ottanut hälventyäkseen. Välillä Kaarnasta tuntui että elämässä oli samanaikaisesti meneillään niin paljon kaikkea, ettei perässä pysynyt. Sen takia olikin välillä mukava keskittyä johonkin kivaan, joka Kaarnan tapauksessa tarkoitti lähes poikkeuksetta hevosia. Hän toivoi hartaasti että saisi tyhjennettyä päänsä tunnin aikana. Tuulen pistävästä ulinasta huolimatta Kaarnalla oli yllättävän mukava olo Miskan selässä. Tunnista saattaisi vielä tullakkin onnistunut, ajatus sai Kaarnan hymyilemään ja nostamaan takin kauluksia paremmin tuulensuojaksi.
    Parin kierroksen jälkeen Aleksikin saapui kentän reunalle.
    ”Ootteko ihan varmoja, että työ haluutte ratsastaa tässä tuulessa ja tuiverruksessa? Eikös maneesi olisi kivempi?”, mies kysäisi lähelle päästyään.
    ”Ei kun siellä saa sitten kiertää taas koko talven. Sitä paitsi täällähän melkeen paistaa aurinko”, Alva huikkasi Hauskan selästä.
    Kaarna nosti katseensa taivaalle. Auringosta hän ei niinkään tiennyt, mutta muuten hän täysin kannatti Alvan vetoomusta.
    Aleksi myöntyi ja kampesi itsensä -tuttuun paikkaansa- kentän aidan päälle. Tallinomistaja kehotti ratsukoita keräämään ohjat ja siirtymään raville.

    Kaarna napautti kantapäillään Miskan raviin. Ruuna ravasi iloisesti eteenpäin ja Kaarnan oli helppo täsmätä kevennys hevosen liikkeisiin. Ohjat tukevasti kädessään Kaarna yritti asettaa Miskaa varovaisesti sisälle. Yleensä itsenäisesti mennessään Kaarna sai Miskan asetettua kelvollisesti vasta ratsastuksen loppupuolilla, eikä nytkään sisäsilmäkulmaa sen kummemmin näkynyt tai asetus tuntunut. Ensikertalaisena tälläisellä valmennustunnilla Kaarnalle oli iso kysymysmerkki se, tuliko verryttelyssä tehdä jotain itsenäisesti. Kaarna vilkuili kysyvästi muita ratsukoita, jotka tekivät kaikessa rauhassa kentän päätyihin ympyröitä. Olikohan häneltä mennyt jokin ohje ohi. Tuulesta johtuen kuulokantama oli paikoittain kehno.
    Lopulta Kaarnakin uskalsi tehdä lyhyensivun C:hen ympyrän. Siinä hän uskoi vihdoin saaneensa Miskan taipumaan ja sisäsilmäkulman hyvin näkymään. Tai sitten ei. Kaarna huokaisi raskaasti ruunan alkaessa taas vilkuilemaan ympyrän ulkpuolelle. Kaarna jumittui ympyrätehtävään, tehden niitä satunnaisille kirjaimille. Silloin kuin Kaarna sai Miskaa asetettua ympyrän kaarelle, ympyröistä tuli aivan liian pieniä. Kun Kaarnalle tuli mieleen käyttää sisäpohjetta vahvemmin ympyrän suurentamiseen, tuli lopuista pympyröistä, suunnan vaihdoksen jälkeen, hänen mielestään jo paljon sopusuhtaisimpia.

    Aleksi aloitti seuraavan tehtävän ohjaamisen. Ratsukoiden tuli kääntää pituushalkaisialle tallin päädystä, jatkaa pari metriä suoraan, ja väistättää takaisin uralle. Toisessa päässä sai päättää tekeekö sammanmoisen pohkeenväistötehtävän käynnissä, vaiko ravissa.
    Kenttä oli sen verran pitkä, ja väistöstä saisi tulla loiva, joten Kaarna päätteli selviytyvänsä siitä ja tähysteli muiden suorituksia kävellessään uralla kohti lyhyttäsivua. Hän käänsi Miskan keskihalkaisialle, ja suoristi. Pari metriä ja pieni puolipidäte. Jopa selästä käsin Kaarna tunsi, ettei ruuna juuri muuta tehnyt, kuin käveli pakoon Kaarnan väistättävää pohjetta. Hän yritti suoristaa Miskaa sisäohjalla, muttei saanut apua läpi. Tuskin Miska edes huomasi Kaarnan suoristavaa merkkiä. Kyllähän Kaarna oli pohkeenväistöä useasti tehnyt, viimekerrasta taisi olla vuosi aikaa, tai kaksi vuotta, tai-. Ehkei tehtävä ollutkaan niin yksinkertainen ja helppo, niin kuin Kaarna oli luullut.
    Ehkä toinen kerta toden sanoo? Hän käänsi pituushalkaisialle. Noin kolmen metrin suora, ja Kaarna antoi väistöavut.
    ”Kaarna, ulkopohje myös kiinni tukemaan ulkokylkeä. Suorista”, Aleksin ääni kantautui Kaarnan korviin, ”Äläkä jää puristamaan sisäpohkeella. Napauta. Kuvittele tuuppivasi Miskaa uralle”
    Kaarna yritti.
    Pidätys, pohje. Kaarnalta jäi taas ulkopohje roikkumaan ja Miska käveli löysästi urallepäin.
    Kenellekkään muulle ei käyntipohkeenväistö näyttänyt tuottavan sen kummempaa ongelmaa, Kaarnan ratsastustauko oli totisesti tehnyt tehtävänsä. Hyvänä puolena oli se, että nyt Kaarna ainakin tiesi ratsastustasonsa. Olisiko vaikka se kuuluisa puska Ö?
    Ei muuta kun takaisin keskihalkaisialle. Kaarna ei ehtinyt kuin antaa väistöavut kerran tai kahdesti, ennen kuin hän huomasi tallinomistajan harppovan heitä kohti.
    Se että Aleksi oli joutunut melkein kädestä pitäen selittämään aivan perusasioita, kuumotti Kaarnan poskia ja sai hänet laskemaan katseensa alas. Kuka tahansa ei-ratsastaja voisi kuvitella ratsastuksen olevan helppoa hommaa, mutta sitä se ei totisesi ollut. Ainakaan Kaarnan mielestä.

    ”Yksi, kaksi, pidätys, pohje. Suorista. Parempi”, tallinomistaja ohjasi kentänreunalta, ”Nythän Miskakin otti pari hyvää ristiaskelta. Taputa”
    Kaarna kumartui aavistuksen eteenpäin ja taputti rennosti Miskaa kaulalle. Naama tuntui Kaarnasta hohkaavan kuumana, Aleksin käskiessä lopettamaan tehtävän tekemisen. He olivat saaneet loppupeleissä työvoitolla kaksi ihan kelvollista pohkeenväistöpätkää. Mutta koska nykyihmiset oltiin rakennettu tavalla, jolla negatiiviset asiat jäivät helposti mieleen pomppimaan, Kaarnalla ei mielettömästi itseluottoa löytynyt, Aleksin selittäessä laukkatehtävän vaiheita.

    Kaarna yritti kovin täsmällisesti antaa väistättävät avut ja Miska kaikeksi onneksi siirtyikin hyvässä käynnissä sarjan, ei välttämättä kauneimman näköisiä, mutta ristiaskeleita kuitenkin uraa kohti. Heti uralle päästyään hän antoi pienen puolipidätteen, jonka jälkeen välittömästi laukkapohkeet. Sen verran oli Kaarnakin laukkaillut Miskalla, että tiesi, ettei kovalle ravilleen päästyään Miska nostanut enään millään laukkaa. Helpoiten laukannostot tapahtuivat hyvästä ravista kulmissa, ja tässä nostossa olikin jo toinen elementeistä mukana. Miska nosti kulmalla laukan, joka Kaarnan perpektiivistä tuntui lähemmäs norsun vyörymiseltä. Sisäpohje kiinni, ja Kaarna sai Miskan pääty-ympyrälle. Kerrankin laukat menivät hyvin, ja ruuna laukkasikin aivan pitkänsivun keskikohtaan saakka. Laukan jälkeinen ravi hölskytti Kaarnan sisäelimet sekaisin ainakin kahteen kertaan ennen kuin hän siirsi Miskan käyntiin seuraavaa suorituskertaa varten.
    Kerrankin heillä oli sujunut hyvin. Laukat nousivat, ja Kaarnasta tuntui että hän alkoi pikkuhiljaa saamaan Miskan nappulat hallintaansa, tai ainakin hänestä tuntui siltä.

    Miska käveli reippaasti pitkin ohjin uraa pitkin ja Kaarna silmäili ohjien päässä komeilevaa solkea, koskematta siihen. Vaikka alkutunnista oli jäänyt huono maku suuhun, oli laukkatehtävä kompensoinut sitä positiiviivisempaan suuntaan. Nyt hän vain odotteli Aleksin kaartoon-käskyä, ja sitten Kaarna pääsisi taas lämmitettyyn talliin sisälle, putsaamaan ja hoitamaan Miskan tunnilta pois. Ehkä hän voisi myös norkoilla karsinoilla lukien, kenties kertoa kirjasta pätkän Miskalle, tai-
    ”Sitten Hauskasta lähtien kaartoon metsänpuoleiselle pitkällesivulle”, Aleksin ohje kiiri pitkin kenttää. Kaarna käänsi Hauskan ja Alvan takana köpötelleen Miskan ratsukon viereen kaartoon ja kumartui eteenpäin taputtaakseen ja painaakseen nenänsä kiinni ruunan vaaleaan harjaan.
    ”Kiitos, ja ratsailta. Voitte viedä ponit talliin”, Aleksi ojeisti.
    Kaarna nosti naamansa irti Miskan harjasta ja kohtasi Alvan kysyvän katseen. Blondi nosti peukalon pystyyn liikutteli sitä, kysyäkseen sanattomasti kuinka Kaarnalla oli mennyt tunti. Kaarna näytti vaakatasossa olevan peukun ja heilutteli sitä hieman ylöspäin. Alva nyökkäsi tietävästi ja kumartui vielä halaamaan Hauskaa.

    Ehkei Kaarnalla ollut vielä rohkeutta osallistua Hallava cup:eihin, mutta tälläisissä valmennuksussa hänen oli kyllä pakko käydä useammin. Niin suitsien päässä oleva solkikin näytti sanovan.

  • #42592 Vastaus

    Felix
    Osallistuja
    • Postauksia: 5
    • Maitovarsa

    Pahoittelut että multa ei oo vielä tullu mitään tekstiä, yritän kuitenkin huomenna tehdä tähän kuittauksen ja muutenkin alkaa kirjoittelemaan aktiivisesti 😀

Vastaa aiheeseen: Koulutunti 11.10.

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: