Koulutunti 7.11.

Foorumit Ratsastustunnit Koulutunti 7.11.

Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Christian Andersson 1 vuosi sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #2581

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 995
    • Lauman johtaja

    Aleksi pitää 7.11. ylimääräisen koulutunnin, jolle mahtuu mukaan kuusi ratsukkoa. Sinun ei tarvitse erikseen ilmoittautua, vaan tee suoraan maksu, jos hevosia on vielä vapaana. Ota maksussasi huomioon vähintään ne asiat joista mainitsen sinulle pohjatarinassa.

    Mukana:
    Oreo
    Molly – Emily 1p
    Valera – Lily 2p
    Loki – Jesse 2p
    Melli – Christian 2p
    Celle

    Oli juuri niin kliseinen marraskuu kuin vain ikinä saattoi. Illat olivat synkkiä ja pimeä tuli heti auringon laskeuduttua. Taivas sylki välillä räntää ja välillä taas vettä tehden pihamaasta liukkaan ja liejuisen. Onneksi oli maneesi. Sitä mieltä taisivat olla myös hevoset, jotka saapuivat sisälle turkki kimallellen sateesta. Oreon ratsastaja oli sentään ollut sen verran fiksu että oli laittanut fleeceloimen selkään. Vaikka ei muillakaan hevosilla varmasti ollut kylmä, niin ainakin Oreon ratsastaja sai istua kuivaan satulaan.
    Autoin ratsastajia säätäämään jalustimet sopivan pituisiksi ja kiristin muutaman satulavyön. ”Sitten reipasta käyntiä oikeaan kierrokseen pitkin ohjin!” ilmoitin ja kävin etsimässä itselleni sopivan paikan maneesin nurkassa kyhjöttävältä jakkaralta.
    ”Loki saisi kävellä paljon pidemmin askelin, sillä on jäänyt mummovaihe päälle. Molly samaten. Muistakaa että hevosten lihasten tulisi alkaa lämmetä jo käynnin aikana.”
    Ratsukot saivat kiertää kenttää muutaman kerran kumpaankin suuntaan ennen kuin oli aika ottaa ohjia vähän käteen ja siirtyä kevyeeseen raviin.
    ”Tehkää aina kumpaankin päätyyn isot pääty-ympyrät joilla tavutatte sisäänpäin ja pitkillä sivuilla taivutatte sitten ulospäin. Mydätkää tässä vaiheessa vielä ihan reilusti siitä toisesta ohjasta, hevoset saavat liikkua vielä aika pitkässä muodossa.”
    ”Muista Cellen kanssa kääntää ulko-avuilla vaikka samalla taivutatkin sisäänpäin, nyt Celle kulkee vähän lapa edellä siinä ympyrällä.”
    ”Mellin kanssa pidä kaarevalla uralla sama reipas tempo kuin suorallakin. Nyt hevoset kunnolla töihin hei!”

    Pikkuhiljaa pyysin ratsastajia keräämään ohjia paremmin tuntumalle ja vaihtamaan suuntaan. ”Noniin oikein hyvä Oreon kanssa, huomaatko kuinka se nyt taivutuksen jälkeen tukeutuu ulko-ohjalle? Voit suoristaa ja jatkaa uraa pitkin, älä kuitenkaan unohda ratsastaa kulmia.”
    Myös Loki ja Melli alkoivat pyöristymään ja muutkin hevoset alkoivat näyttää ihan vetreiltä joten oli aika siirtää harjoitusravin kautta käyntiin.
    ”Otetaan seuraavaksi avotaivutusta pitkillä sivuilla. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mollyn kanssa voitte aloittaa siitä.”
    ”Valera poikittaa nyt vähän liikaa, tarkista etupeilistä että se menee varmasti kolmea uraa.”
    ”Mollyn kaula on nyt liian linkussa, muista että hevosen tulee olla taipuneena koko kehostaan.”
    ”Mellin kanssa oikein hyvä, istu vain itse paremmin takaosan päällä. Voit siirtää raviin ja muutkin sitämukaa kun olette saaneet sen suoran loppuun.”
    ”Lokin kanssa parempi tahti. Käytä ulkopohje nyt, nyt, nyt. Oikein hyvä!”

    Kun avotaivutustehtävä alkoi sujua kumpaankin suuntaan myös ravissa, oli aika ottaa vähän laukannostoja. Ratsukoiden tuli tulla harjoitusravissa uraa pitkin, nostaa L:ssä laukka, laukata hyvä kulma, vähän ennen R:ää kääntää keskiympyrälle ja jatkaa laukassa seuraavaan kulmaan, johon vuorostaan laukkavoltti. C:ssä siirtyminen takaisin harjoitusraviin.
    ”Muistakaa pitää sopivat etäisyydet, ravissa tulevat väistää keskiympyrällä laukkaavia. Celle voi aloittaa!”
    ”Oikein hyvä nosto, kulmaan olisit saanut ratsastaa vähän paremmin.”
    ”Älä anna Mollyn tiputtaa raville siellä laukka-ympyrällä, käytä raippa. Hyvä.”
    ”Tule Valeran kanssa heti perään uudestaan se laukkavoltti. Tollanen pukittelu ei käy nyt alkuunkaan. Tasainen sisäkäsi, ulkoavut kääntää, sisäpohje taivuttaa. Se oli jo ihan ok.”

    Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa. Loki oli alkanut päästä tehtävästä jyvälle ja suoritti täsmällisiä nostoja ja kauniin pyöreitä ympyröitä. Melli sen sijaan alkoi selvästi väsyä ja alkoi painaa hieman kädelle. ”Ottakaa kaikki vielä kerran tähän suuntaan ja sitten loppuravit itsenäisesti.”

  • #2584

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    “Mennään sitten!” joku huusi tallin toisesta päästä. Katselin, kun hevosia alkoi poistua karsinoistaan järjestyksessä. Olimme Valeran kanssa viimeisiä lähtijöitä. Etuvasemmalta viimeinen ratsukko ennen meitä jätti avonaisen karsinan taakseen ja lähti tarpomaan jonon perässä kohti maneesia. Kevyesti vedin Valeraa ohjista ja se lähti seuraamaan minua, kun viimein meidän vuoromme lähteä tuli.

    Maneesissa oli mielestäni kylmä. Oreon ratsastaja oli tajunnut laittaa sille fleeceloimen matkan ajaksi ja olin hiukan kateellinen. Itselläni ei vain tainnut olla tarpeeksi älyä tehdä samalla tavalla. Laskin jalustimet alas ja heivasin ohjat kaulalle. Kiristin lisäksi vielä satulavyötä ennen selkään nousua. Minusta oli pikkuhiljaa ilmeisesti kehittymässä jonkinmoinen ninja, sillä vaistosin takapuoltani lähestyvät hampaat jollain ylimääräisellä aistilla ja sain kädelläni torjuttua ne. Valera hämmentyi, mutta jatkoi kyllä luimimista. Lällättelin sille mielessäni. Heiluttelin kättäni, jotta Aleksi huomaisi minut ja tulisi auttamaan. Vaikka Valera oli pieni, niin olin minäkin, enkä kyllä päässyt sen selkään ilman minkäänlaisia apuja. Jalkani ei todellakaan ylettänyt jalustimeen.

    Jo ensimmäinen taivutustehtävä raastoi minun ja Valeran välistä yhteistyötä. Sitä ei kiinnostanut ulostaivutukset ollenkaan. Pääty-ympyrillä se taipui hyvin sisään ja sain sisäpohkeen läpi, mutta pitkillä sivuilla ulostaivutus oli sen mielestä pyyntö jollekin epämääräiselle väistölle. Sain tehdä kyllä töitä selkä hiestä märkänä, jotta sain sen kuuntelemaan apujani. Sisäpohkeeni oli tulessa kaikesta ponnistelusta. Kaikista ärsyttävintä oli se, että tiesin Valeran vain pelleilevän kanssani.

    Tunsin Valeran takapään pikkuhiljaa aktiivistuvan, ehkä liiaksikin. Tiesin siitä koituvan ongelmia myöhemmin. Istuin syvemmälle satulaan ja siirsin Valeran harjoitusravin kautta käyntiin. Aleksi selosti meille samalla uutta tehtävää, jota pääsin toteuttamaan jo seuraavalla pitkällä sivulla. Aleksi puuttui meidän tekemiseemme. Valera poikitti liikaa. Pyrin ohjaamaan Valeraa sisäpohkeella parempaan pakettiin ja Aleksin neuvoja kuunnellen tarkistin työskentelyäni etupeilistä. Ehkä pitkän sivun viimeisten metrien aikana sain sen viimeinkin kulkemaan selkeästi kolmea uraa. Seuraavan pitkän sivun avotaivutus ravissa meni kyllä aivan päin puuta ja aloin nauraa melkoisen kovaan ääneen, sillä myös koko istuntani hajosi ja itseni katsominen peilistä ei ainakaan auttanut minua vakavoitumaan. Aleksi naurahti ja käski minun sittten rauhoittua ja keskittyä. Toisella kerralla meni taas paremmin.

    Vihdoin pääsimme nostamaan laukkoja. Olin odottanut sitä hetkeä koko tunnin. En ollut nimittäin edes ratsastanut Valeralla pitkään aikaan kenttätyöskentelyn muodossa ja mielestäni tammalla oli ihana laukka. Olin saanut istuntani hyvin kasaan, eikä harjoitusravikaan tuottanut mitään ongelmia, kunhan jaksoin keskittyä. Pyysin Valeraa nostamaan laukan, eikä se tarvinnut kuin hellän kosketuksen ulkopohkeella laukan nostaakseen. Kiitin sitä ripeällä kosketuksella, sillä nosto oli todella sulava ja hyvä. Paketti pysyi kasassa hyvin laukkaympyrän puoleen väliin asti, ennen kuin Valeran aktiivinen takapää alkoi lentelemään. Aivan kuten olin tunnin alussa arvellutkin. Laukkavoltti meni sen takia ihan plörinäksi, enkä saanut siitä mitenkään ympyrän muotoista. Aleksin ohjeistuksella tulin voltin uudestaan. Otin melko vahvoja puolipidätteitä ulko-ohjalla ja myötäsin sitten, kun Valeran takapää rauhoittui ja selkä pyöristyi. Sisäpohkeella suurensin hiukan volttia ja sain Valeran taivutettua sievästi hiukan sisäänpäin, niin kuin olin ajatellutkin.

    Lopputunti meni hyvin. Olimme löytäneet yhteisen sävelen Valeran kanssa ja se teki minut hyvin iloiseksi. En malttanut odottaa, että pääsisin sen kanssa jonain sen vapaapäivänä hyppäämään, tai miksei tunnillakin. Annoin Valeralle pitkät ohjat ja kiitin sitä hyvästä työstä. Tamma pärski ja tuntui hyvin rennolta. Sen suu hiukan vaahtosi, josta olin iloinen. Minulla oli ollut hyvä tuntuma sen suuhun miltei koko tunnin ajan. Katselin muita ratsukoita. Jotkin ratsastajat olivat minua selkeästi parempia, mutta en voinut olla ajattelematta, että yhtä hienoa ratsua kuin minulla ei kyllä ollut kellään heistä. Hymyilin ja kumarruin Valeran kaulalle halatakseni sitä. Näin sivusilmällä Aleksin keveän hymyn. Valera luimisti ja nosti toista takajalkaansa kävellesään.
    ”Sinä et kyllä välitä hellyydenosoituksista”, naurahdin iloisesti.

  • #2585

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 170
    • Perus pullaponi

    ”Mennään nyt!” Huudahdin tallin ovelta muille ratsastajille. Talutin Mollyn ulos vesisateeseen. Oli pimeä, kylmä ja sateinen marraskuu, juuri se kuukausi josta kukaan ei pidä. Onnekai kuitenkin oli maneesi, jossa oli mukavaa kylmällä, sateisella tai tuulisella säällä. Talvisin lumikaan ei olisi haitaksi ja pystyisi vaikka hyppäämäänkin! Taluttaessani Mollya maneesiin huomasin Oreon ratsastajan hyvän keksinnön. ”Fleece loimen maneesiin menon ajaksi ei olisi ollut ollenkaan huono idea.” Ajattelin ja vilkaisin Mollyn satulaa. Se oli märkä mutta pyyhkäisin sitä hieman hihaani eikä se ollut enään märkä. Tosin hieman viileähkö kylläkin. ”Miksi ei ole keksitty lampaantaljasatuloita?!” Ajattelin noustessani Mollyn selkään.

    Kävelimme ensin alkukäynnit pitkin ohjin, kunnes aloimme ottaa ravia. Kuljimme harjoitusravia ja Mollyn selässä oli ihanaa istua. Sen askeleet eivät pompottaneet juurikaan ja siellä oli helppo pysyä. Pikkuhiljaa aloimme taivuttelemaan hevosia uralla. Alkuun oli hieman vaikeuksia, mutta Aleksin ohjeet auttoivat onneksi paljon. Kun taivutukset alkoivat onnistua, aloimme ottaa laukannostoja. Molly nosti hyvin laukan, mutta sen ylläpitäminen olikin sitten ihan eri asia. Molly yritti aina vähän väliä siirtyä raviin, mutta jos tilaa oli nostin heti seuraavan laukan.

    Lopputunnista otimme vielä itsenäiset loppuravit jossa hieman taivuttelin Mollya.

  • #2586

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Olin osallistunut koulutunnille hyvillä mielin, eikä tieto siitä että Valeran selkään pääsisi sen toinen hoitaja haitannut myöskään. Vaikka olin tytöstä kiinnostunut, keskittymiseni olisi täysin omassa ratsastuksessani, ja vaikka Valeran kanssa olisi ollut kiva tehdä lisätuttavuutta tuntien parissa, totesin itsekseni että aikaa mulla ja sillä olisi varmasti tulevaisuudessakin. Sen sijaan olin saanut ratsukseni Lokin, tallin uljaan mustan, ja vatsassani lenteli perhosia jännityksestä. Se oli upea, sirppipäinen komistus jonka selkään nousin varovasti satulaan istuen. Taputin ruunan kaulaa toisella kädelläni ja kiristin sen satulavyötä jonka jälkeen säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. Aleksi tuli hakemaan vierelläni olleen jakkaran pois lähdettyäni Lokin kanssa käyntiin, ja ruunan askel tuntui ihan yhtä hyvältä kuin olin ajatellutkin. Se oli rento ja pehmeä, ja tuudittauduin selvästi siihen liiaksi, sillä Aleksin ääni herätti minut. Käskystä käytin pohjetta maltillisesti, ettei ruuna pelkästään lisäisi vauhtia vaan myös pidentäisi sitä. Pidin käynnin aktiivisena ja herättelin ruunaa pohkeelle sitä asettamalla kulmiin jo alusta lähtien.

    Kun oli aika alkaa ottamaan ravia otin ohjia käteeni ja tunsin heti Lokin reipastavan tahtiaan. Se oli kai sellainen ratsu joka tiesi jo ajatuksen voimalla mitä ratsastaja haluaa. Lähdin keventämään ulkojalan mukaisesti, ja kuuntelin Aleksin seuraavaa ohjetta. Jes, ympyrätehtäviä! Niistä mä tykkään. Pohkeen ja ohjan yhteistyöllä pyysin Lokia pääty-ympyrälle kun tehtävä oli annettu, ja ryhdyin samantien taivuttamaan ruunaa sisällepäin. Se tuntui ensin tosi jäykältä, ja vaikka ympyrä itsessään olikin hyvän mallinen taivutus oli jäänyt vaillinaiseksi. En tosin odottanutkaan enempää ensi yrittämällä, vaan jatkoin pitkälle sivulle ja lähdin taivuttamaan ruunaa ulos. Se otti muutaman askeleen uran sisäpuolelle maneesin keskiosaa kohti, myötäsin kai vähän turhan paljon ohjalla. Nopealla korjauksella sain sen takaisin suoraan linjaan ja ryhdyin hakemaan taivuttelua uudelleen. Hetki mulla meni hakea paljonko se vaatii apuja taipuakseen kunnolla kokonaan, mutta pian me mentiinkin jo ihan mallikkaasti.

    Ohjeesta keräsin ohjaa lisää tuntumalle, ja vaihdoin suuntaa voltilla. Istuin alas sen verran että sain kevennyksen vaihdettua, ja jatkoin kevyellä ravilla. Loki alkoi tuntumaan aika hyvältä, ja hyvillä mielin siirsin sen käyntiin luvan saatua. Taputin sen kaulaa sisäkädelläni. Seuraavaksi oli avotaivutusta, ja hetken jo jännitin osaisinko mä sitä ollenkaan, kun en ollu tajunnu Valeran kanssa testata sitä ollenkaan kun ihan pari hassua pätkää joista en ees tarkistanu kulkiko se oikein. Olin tosi tyytyväinen että olin Lokin kanssa jonon hännillä kun Molly lähti ensimmäisenä. Sain hetken muistella miten se koko homma toimi, ja mun vuoron tultua aika nopeasti hoksasin ettei se ollutkaan sen monimutkasempaa. Ohjat hyvin kädessä, sisäpohje tukena satulavyön kohdalla, ulkopohjetta taaksepäin ja sit vaan kolmelle uralle. Joo, joo. Kyllä sielä jotain tapahtui. Jäin taas puristamaan polvella liikaa jonka takia Loki hidasti tahtia, josta sainkin nopeasti kuulla. Aleksin säestämänä käytin ulkopohjetta reilummin, ja pian Loki lähti kulkemaan taas reippaammin. Muistin hengittää ja laskea kantapäät alas. Helvetti että mun täytyy aina mennä tollain kippuraan. Vähitellen mä ja Loki löydettiin yhteinen sävel ja homma alkoi rullaamaan paremmalla menestyksellä, ja loppua kohden se tuntui taas tosi hyvältä.

    Laukka ei oo ikinä ollu mun vahvin askellaji, tykkään ravista paljon enemmän, mutta oli silti kiva päästä testaamaan millanen askel Lokilta löytyy. Järjestys oli pysyny melkeen samana, ja sain taas aikaa valmistautua tehtävään henkisesti. Mollyn menon seuraaminen sai mut väkisin hymyileen. Kieltämättä tykkäsin siitä tammasta, vaikka en mä sen kanssa ihan hirveitä ollut puuhannutkaan. Muistin pitää jalat rentona ja kantapäät alhaalla harjoitusravin aikana, ja Loki nosti laukan juuri siinä kohdassa kuin halusin, vaikka hädintuskin mä olin ruunaa pyytänyt. Sisäkädellä rapsutin sen kaulaa samalla kun keskityin ratsastamaan sen hyvin kulmaan, ja ruuna liikkui mallikkaasti. Ympyrä meni hyvin, mutta seuraavassa kulmassa oleva voltti vähän venahti, mutta taisi se juuri ja juuri olla vielä voltin mitoissa. Pari kertaa me päästiin tekeen se uudelleen, ennenkuin suunta vaihtui. Siinä kierroksessa jo eka yrittämä oli musta hyvä, ja meillä tuli tosi hyviä nostoja. Ympyrällä se taipui hyvin ja reagoi mun istuntaan ja pohkeeseen, ohjalla mun tarvi vaan vähän näyttää reittiä mihin seuraavaksi. Muutamassa kohdassa se tuntui niin kevyeltä että mun teki mieli vaan antaa sen hoitaa homma itsekseen kotiin ja jäädä matkustamaan, mutta enhän mä niin tehnyt. Olin vaan niin tyytyväinen että olin saanu sen toimiin, vaikka saatoin jo arvella että se oli niin miellyttämishaluinen kaveri että aika moni saa sen kulkeen nätisti. Vikan kerran jälkeen oli loppuravien aika, ja mä annoin Lokille ohjaa että se sais venyttää sen kaulaa. Tyytyväisesti pärskien ruuna lähtikin letkeään mutta lennokkaaseen raviin päätään laskien, ja mä taputin hymyillen sen kaulaa molemmin puolin. ”Sä oot kyl hieno.”

  • #2654

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 995
    • Lauman johtaja

    Vielä kolme paikkaa jäljellä!

  • #2656

    Christian Andersson
    Osallistuja
    • Postauksia: 44
    • Koulutuksen tarpeessa

    Jospas mie sitten kirjoittelen, kun ei Mellin ykköshoitajaa ole tunnille tullut vielä 🙂

    Synkkänä marraskuun päivänä kokoonnuimme maneesiin, onneksi täällä oli sellainen! Melli oli juuri niin ihana hoitaa kuin yleensäkin ja olin saanut Mellin hyvissä ajoin tunnille valmiiksi. Pitkänä letkana suuntasimme maneesiin, katsahdin vähän kateellisena Oriota, jolle ratsastaja oli laittanut loimen selkään ja pääsi kuivaan satulaan. Muiden oli melko reippaasti kastuneet matkalla maneesille, onneksi ne kuitenkin kuivuivat pian, kun istui alkukäyntien ajan. Säädin jalustimet ja Aleksi kävi vielä tarkastamassa vyön kireyden, kun en ollut käynyt kuin vasta parilla tunnilla täällä. Kävelimme muutamia kierroksia molempiin suuntiin ja aloimme sitten ravailemaan ympyröitä Aleksin ohjeen mukaan. Melli taipui kivasti, mutta olisi voinut vähän olla aktiivisempi heti ravissa. Aleksikin huomasi, ettei hevoset työskennelleet täydellä teholla ja heti tuli muistutusta Mellinkin suhteen siitä, että tamma piti muistaa pitää samassa tahdissa kaarevalla ja suoralla uralla, jonka itsekin huomasin ja parhaani mukaan yritin sitä kannustaa eteen.

    Vaihdoimme suuntaa ja keräsimme ohjat tiukemmin tuntumalle. Melli alkoi pyöristymään ja vertymään mukavaan muotoon, joten pääsimme hetkeksi siirtymään käyntiin. Käynnissä teimme avotaivutuksia pitkällä sivulla, ne olivat hieman vaikeita minulle, enhän ollut tosiaan käynyt kuin muutamia kertoja tunnilla. Aleksi kuitenkin otti kokemukseni hienosti huomioon ja yllätykseksi kehui meitä taivutuksessa. Sitten kun vielä itse osaisin istua paremmin satulaan, enkä nojautua taivutuksen mukaan hieman vinoon istunnan osalta. Suoran lopussa saimme jo Mellin kanssa jatkaa ravissa, tehtävä alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Seuraavaksi oli vuorossa osa-alue, jota itse vielä hieman jännitin. Olin kuitenkin innosta piukeena päästessäni ensimmäistä kertaa hoitoponini selkään ja vieläpä laukkaamaan! Tulimme harjoitusravia uraa pitkin L kirjaimeen, jossa tehtiin huolellinen kulma ja nostettiin kirjaimen kohdalta laukka. Mellin laukka oli ihanan pehmeä, vaikkakin ponin lyhyeen askeleeseen oli vähän vaikeaa alkuun istua. Teimme laukassa voltin, joka tosin vähän venähti meillä kun oma tasapaino ei laukassa tahtonut ihan riittää samaan aikaan kääntämiseen. Melli kuitenkin yritti parhaansa mukaan ymmärtää mitä siltä halusin.

    C kirjaimen kohdalta siirrettiin takaisin raville, etäisyydet olivat menneet vähän liian läheisiksi ja tein Mellin kanssa käännöksen radan poikki tyhjempään kohtaan maneesia. Laukkaosuutta jatkaessa Melli alkoi jo vähän väsymään, kun oli tehty niin paljon tällä tunnilla. Myös itselleni kokemattomana tunti oli ollut pitkä ja raskas, mutta hyvin riitti puhtia vielä itsenäiseen loppuravailuun. Teimme Mellin kanssa ympyröitä päätyihin ja voltteja kulmiin, huomasin muutaman seuraavan esimerkkiäni, mikä vähän huvitti minua, kun toiset olivat kuitenkin kokeneempia ratsastajia. Loppujen lopuksi tunti oli mennyt ihan kivasti, vaikka paljon oli vielä opittavaa! Melli oli ollut aivan ihana ja loppukäynnit menivät hoitajien kesken tunnin kohokohdista juttelemiseen ja tutustumiseen.

Aiheeseen ‘Koulutunti 7.11.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.