Bigsy

Foorumit Päiväkirjat Bigsy

Tämä aihe sisältää 50 vastaukset, 11 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nio Luosujärvi 4 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #4029

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Lehmäponin seikkailut.

    • Tätä aihetta muokkasi 6 kuukautta sitten  Lola.
  • #4058

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Uudelle tallille muutto uudenvuoden aattona ei oo ehkä paras idea. Olin käärinyt Lassille pintelit jalkoihin, laittanut sille putsit ja heittänyt sille kaulakappaleellisen fleeceloimen niskaan. Turvallisuus syistä olin heittanyt sille pumpulipallot korviin ja korvahupun päähän. Automatkan ajan ruuna matkusti hiljaa ja tyytyväisenä vaikka jotkut oli jo aloitellut rakettien ampumisen.

    Meidän ei todellakaan ollut tarkoitus muuttaa ratsastuskouluun mutta olin kuullut hallavasta niin paljon hyvää että kun kuulin sieltä vapautuneen paikan, otin heti yhteyttä Aleksiin. Mun suunnitelmiin kuului muutenkin voima-kausi ensi kevääseen asti. Paljon kävelyä painavilla kärryillä. Se onnistuu ihan hyvin ratsastuskoulussakin. Aleksi oli meitä jos vastassa kun kaarsin hallavan pihaan.
    “Moi! Mä oon Aleksi. Tervetuloa hallavaan! Mä näytän teille karsinan ja varustehuoneen. Sitten tuolla yläkerrassa on vähän jengiä, jos haluat tutustua.”
    “Moi! Mä oon Lola ja tässä on Lassi. Joo, katon että tää eläin vähän kotiutuu ja käyn sitten katsomassa.*

    Lassi on yksinkertainen hevonen. Avasin sen korvat, riisuin loimen, kieritin pintelit pois ja otin putsit pois. Kun päästin ruunan karsinaan se tutki vesikupin, nuolaisi nuolukiveä kerran, moikkas seinänaapureita ja alkoi pupeltaa heinää tyytyväisenä. Olisipa ihmisten muutot näin helppoja.
    Raahasin vielä koppakärryt Aleksin osoittamaan paikkaa jossa ne oli suojassa mutta pois tieltä ja purin meidän varusteet varustehuoneeseen.

    Sitten olikin aika tutustua ihmisiin.
    Kun saavuin hoitajien valloittamaan huoneeseen mun ympärillä oli yhtäkkiä todella paljon ihmisiä. Yllättävää kyllä olin hyvin pian kuin kotonani. Nimien muistamisesta ei ollut toivoakaan mutta hirveesti hyviä tyyppejä. Varsinkin poika jolla oli tumma manbun ja joitain lävistyksiä. Sen lisäksi huomasin kiinnittäväni liikaa huomiota punkkarityyliin pukeutuvaan rastapäiseen poikaan mutta ajattelin että se on vaan tää uusi paikka joka sekoittaa mun pään. Vaihdoin muutaman sanan manbun-lävistys-pojan kanssa, olivat kuulemma menossa ampumaan raketteja mutta mä jouduin jättämään väliin kun olin lupautunut vahtimaan mun tädin kissoja. Eli siis juomaan viiniä mun tädin piikkiin. Niinpä mä lähdin vähin äänin tallilta, olin kuitenkin tulossa huomenna takaisin.

    • #4062

      Noa
      Osallistuja
      • Postauksia: 10
      • Maitovarsa

      Kivaa ja mukavan helppoo luettavaa, tervetuloa messiin!!

    • #4063

      Emily
      Osallistuja
      • Postauksia: 151
      • Perus pullaponi

      Tää oli mukava tarina! Tervetuloa munkin puolesta messiin!😁

    • #4074

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Tykkäsin paljon sun kirjotustyylistä, en malta oottaa että päästään lukemaan lisää. Saat tästä 1 hoitopisteen ja 1 sosiaalisuuspisteen

  • #4140

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Mä en tiedä miksi mua hermostutti. Olinhan mä käyny tallilla ennenkin. Toki ero ravitallin ja ratsutallin välillä oli suuri. Teki mieli kerätä Lassin kamat ja siirtyä hiljaa takas ratatallille. Mutta Aleksin sanojen mukaan Lassi oli kotiutunut hyvin ja se vaikutti onnelliselta. Tietysti, yksinkertainen, helppo ja mukava Lassi. Miksi mä jännitin Hallavaa?

    Se on se punkkarijäbä. Rastapää lävistysnaama. En tiedä miksi se vaikuttaa muhun näin paljon, en edes tunne koko jätkää. En mä ole mikään 15 vuotias.

    Mun oli kuitenkin pakko mennä tallille. Lassi sinkoilee pitkin seiniä jos se ei saa liikkua tarpeeksi. Ja olin sopinut pienen Miron kanssa että hän tulisi tänään mukaan lenkille. Poika oli silmät loistaen innostunut kun lupauduin opettamaan hänet ajamaan. Poika kertoi pienestä voikosta ponistaan. Se oli kuulemma maailman paras poni. Se ylpeys lämmitti mun mieltä.

    Tallilla oli ruuhka-aika. Kaikilla tuntui olevan kiire johonkin. Mä hain Lassin sisälle ja riisuin sen loimen. Nopean harjauksen jälkeen aloin valjastaa ruunaa. Miro oli jossain vaiheessa ilmestynyt karsinan ovelle ja rapsutti Lassia otsasta.
    “Mä olin aatellu ravurit jotenki paljon kuumempina ja villeinä.” Miro totesi.
    “tässä on on/off nappula. Töissä se on kuuma ja haluaa mennä täysiä, mutta tällee hoitaessa ja arjessa se on mukava halipallo. Mun pitää laittaa vielä kärryt kiinni, onhan sulla varmasti tarpeeks vaatetta?” Kysyin pojalta.
    “Mä laitan vielä toppahousut ja haen mun kypärän.”
    “Joo, no nähään tossa pihalla kohta!”
    Miro lähti hakemaan tavaroitaan ja mä talutin Lassin ulos ja kiinnitin koppakärryt. Lassi alkoi heräämään työn ääreen ja kuopi maata malttamattomana.
    Kun Miro kiipesi mun viereen istumaan mä ojensin sen syliin sinistä fleeceloimea jonka olin kaivanut Lassin tavaroiden seasta.
    “Usko tai älä mutta näillä kävelylenkeillä tulee aina kylmä, vaikka miten pukeutuisi.” Naurahdin ja pyysin Lassia kävelemään.

    Lähdettiin kiertämään hiekkateitä. Miro neuvoi meille hyviä reittejä ja kertoi itsestään. Poika kertoi koulustaan, ponistaan ja perheestään. Mä kerroin Mirolle itsestäni, Lassista ja raveista. En olisi uskonut että tulisin juttuun näin hyvin ala-asteikäsen kanssa.
    “Haluatko sä ajaa?” Kysyin yllättäen Mirolta.
    “Voin mä kokeilla.” Poika vastasi jännittyneen oloisesti.
    “Yksinkertaisesti, jos haluat kääntyä oikealle vedät vähän oikeasta ohjasta, niinkun ratsatuksessa. Jos otat kiinni molemmilla ohjilla niin se pysähtyy. Muista vaan kiinnittää huomiota siihen että ohjaat sen tarpeeksi kauas tien reunasta, lumi on petollista kärryjen kannalta.” Ohjeistin poikaa.

    Hetken epävarmuuden jälkeen Miro ohjasi ruunaa itsevarmasti ilman mitään ongelmia.
    “Haluatko testata ravia?” Kysyin pojalta. Lassikin tuntui kyllästyneen kävelyyn joten ajattelin ettei sitä kannata kiusata liialla kävelyllä.
    “Joo!” Poika innostui.
    “Suurin ero kävelyn ajamisessa ja ravissa on se että se painaa aika paljon ohjalle ja vauhti on kovempaa. Muista vaan pitää se pois ojasta, pitää kiinni ohjista ja sanot mulle jos tuntuu ettet jaksa pitää sitä. Okei?” Selitin pojalle.
    “Okei.”
    “Lassi RAVI”

    Ruuna lähti aika hitaaseen mutta tasaisesti etenevään raviin. Se tiesi että tänään ei oteta vetoja vaan ollaan rauhassa. Se painoi kuitenkin vähän ohjalle. Miro oli hetken vähän hukassa sen kanssa mutta hyvin pian poika hallitsi tilanteen ja hymyili leveää hymyä. Annettiin ruunan ravata noin kilometrin verran ennen kuin jatkettiin loppu kävelyihin.

    Kun tultiin takaisin pihaaan Miro pyysi mua katsomaan poniaan.
    “Mä puran Lassin ja hoidan sen jalat, tuun sitten.” Lupauduin.
    Purin Lassin valjaista ja harjasin sitä hetken. Laitoin sille vielä msm-linimenttiä jalkoihin ja selkään. Sillä ei ollut koskaan ollut ongelmia jalkojen kanssa mutta jalkojen hoidon suhteen olen sitä mieltä että mielummin överit kun vajarit.

    Kun Lassi oli tyytyväisenä villaloimen alla syömässä heiniään oli mun aika siirtyä katsomaan ponia. Eikä se ollut mikä tahansa poni vaan järkyttävän upea pieni läsipää voikko valkoisella harjalla. Ponia ei kuitenkaan kiinnostanut muut ihmiset kuin Miro. Se kerjäsi rapsutuksia vaan Mirolta vaikka karsinan ympärillä oli enemmänkin porukkaa. Mun ja Miron lisäksi siinä hengasi poika jolla oli musta man-bun ja huulikorut sekä blondi todella kyllästyneen näköinen poika. Blondi on kuulemma tallimestari eikä ollenkaan kyllästynyt vaan se kuulemma vaan sen naama. Mun on todellakin aika opetella nimiä. Miro, Jesse ja Ohto.

    Aika pian paikalle valui punkkarijäbä. Noa. Kuulin nimen ensimmäistä kertaa, en tiedä miten se oli mennyt multa ohi.

    Mun sisäinen 15-vuotias sekosi niin pahasti että koin mukavammaksi vaan poistua tilanteesta.
    “Öäh mun pitää kiitää töihin, Miro oli mahtavaa kun lähit seuraks, hit me up jos haluut koittaa uudestaan. Ja sulla on upea poni. Nähdään”

    Jäin istumaan mun audiin hallavan pihalle. En halunnut lähteä mutta en myöskään jäädä tekemään asioista kiusallisia. Mikä mua vaivaa?

    • #4141

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      uuu tää oli kivan rento mut samalla jätti lukijalle kivasti omaa pohdittava mitä tapahtuu tulevaisuudessa👀

    • #4142

      Noa
      Osallistuja
      • Postauksia: 10
      • Maitovarsa

      Kiva tarina! Komppaan Jessee, jään innolla oottamaan mitä seuraavaks tapahtuu 🙂

    • #4143

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Tää oli kyllä tosi kiva! Sano jos haluut kehitellä jotain rahviharratamiseen sopivampaa pistejärjestelmää, mut annan siule tästä 2hp 2sp ja 2 maastopistettä

  • #4153

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Herätin heti tallille saapuessani ylimääräistä huomiota kun nostin bemarin takaluukusta satulan. Ruskean yleissatulan. Emily, Nio ja Jesse seisoi rivissä näyttäen ihmisen kokoisilta kysymysmerkeiltä.
    Emily avasi suunsa ensimmäisenä.
    “Mikä toi on?” Oli ainoa järkevä lause jonka tyttö sai suustaan.
    “Tämä ystävät hyvät on Ressu. Ressu on melkeen 20 vuotta vanha, mutta ainoa satula joka sopii Lassin selkään.” Selitin.
    “Voiko Lassilla ratsastaa?” Jesse kysyi.
    “Joo voi, se osaa asioita noin helppo B tasolla. Se ei vaan tykkää siitä hirveesti ja lähtee liukumaan alta kun se haluis mennä täysiä.” Selitin samalla kun otin autosta vielä turparemmittömät suitset jossa oli valkoiset tutit kiinnitettynä omppukuolaimiin.
    Lähdin kantamaan Ressua ja suitsia Lassin karsinalle. Laitoin varusteet odottelemaan karsinan eteen ja lähdin hakemaan mun uhria sisälle.

    Iloinen Lassi odotti mua tarhassa. Raukka ei tiennyt mihin joutuu. Taluttaessa ruuna jäi haaveilemaan ja tuijottelemaan muita hevosia.
    “Mennään, nyt ei oo tunteja pitää ehtiä maneesiin.” Hoputin ruunaa.
    Sisälle päästyämme Lassi huomasi Ressun. Ruuna huokaisi syvään ja painoi korvat luimuun. Ratsastus ei ole Lassin juttu mutta se tuo hyvää tasapainoa treeniin. Ja sen yhden jutun takia.
    Harjasin Lassin nopeasti ja laitoin sille suojat jalkaan. Kun tartuin Ressuun Lassi huitaisi takasella seinään. Lassi ei todella pidä Ressusta, mutta satulansovittajan ja hierojan mukaan Ressu on täydellinen. Lassi vaan ei ole samaa mieltä.
    Lassi luovutti ja huokaisi kun sain satulan kiinni. Lassi ei kuitenkaan ole tuhma.
    Suitset joita käytin kun ratsastin on puolestaan Lassin suosikki. Pehmeät tutit ja omenanmakuinen kuolain lämmitti ruunan mieltä. Heitin vielä itselleni kypärän päähän ja lähdettiin valumaan kohti maneesia.

    Maneesissa oli pari muuta ratsukkoa mutta koska Lassi ei ole helpoin ratsu, en ehtinyt tunnistamaan tai edes miettimään muita. Heti selkään nousun jälkeen Lassi alkoi kiitämään ylireipasta käyntiä. Aloin kokoamaan Lassia ja tekemään voltteja. Pysähdyttiin myös monesti. Harjoiteltiin vähän peruuttamista.
    Pitkien käyntien jälkeen siirryttiin ravi tehtäviin. Ruuna koitti heti lähteä täysillä ja painoi ohjalle järkyttävästi. Jarrujen läpi menemiseen meni hetki. Kuitenkin pitkän taistelun jälkeen ruuna tuntui melkein oikealta ratsulta. Jos se ratsu on 3 vuotias tai vanha jalkapuoli joka ei muistanut mitä tapahtuu jos joku ottaa ohjasta kiinni. Vielä laukassakin se toimi hyvin, pysyi käsissä eikä edes kaatunut!

    Kunnes. Lassi tajusi peilit. Se ei ollut varmaan koskaan nähnyt itseään peilistä. Peilissä oli suuri ruuna joka tuli hänen reviirille. Ensin Lassi pysähtyi tuijottamaan peilikuvaansa. Sitten se kiljahti sotahuutonsa ja nousi takasilleen. Ensin vähän varoituksena ja sen jälkeen täysillä suoraan pystyyn. Ensimmäisen vielä hallitsin mutta toisessa ei mulla ollut edes mahdollisuutta. Tipahdin suoraan ruunan taakse. Kierähdin hiekan seassan paristi ennenkun pysähdyin ja nousin ylös. Olin ollut onnekas ja tippunut oikein. Lassi kääntyi ympäri tarkistamaan että selvisin kun se huomasin mun pudonneen.

    Kävin näyttämässä Lassille peilin, se olisi pitänyt tehdä heti mutten tajunnut.
    “Käviks pahasti?” Jesse huusi katsomosta.
    “Ei! Ihan omaa tyhmyyttä ku en tajunnu et tää ei oo varmaan nähny peilejä.” Nauroin pojalle ja nousin takaisin selkään.

    Ratsastin ruunalla vielä muutaman kierroksen ravia ja sen jälkeen loppukäynnit. Vein ruunan takaisin karsinaan ja riisuin sen. Jätin Lassin heinien ääreen karsinaan. Törmäsin Jesseen käytävällä lähtiessäni.
    “Kuuluuks ratsastus teidän ohjelmaan aina?” Jesse kysyi .
    “Itseasiassa ei, halusin vaan testata et osaanko mä vielä ratsastaa. Kun mä tavallaan … ostin ratsun.”

    • #4155

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Tää oli tosi hauskasti kirjoitettu! Ihanaa kun satulalla on nimi, ja kiva miten eläväisesti kuvailit Lassin käyttäytymistä. Saat tästä 2hp 1sp ja 1kp

  • #4193

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Lassi käveli hassusti kuljetussuojat jalassa. Ruuna veti itsensä täyteen ryhtiin ja nosti korvansa pystyyn kun se näki hevosauton. Luuli pääsevänsä raveihin. Lassin on aika lähteä takaisin ratatallille, ruunan pää ei kestäny näin kevyttä liikuntaa. Sen piti päästä juoksemaan radalle ja kunnon treeniin. Hallava ei kuitenkaan pääse musta eroon.
    Autossa odottava hevonen potki seiniä turhautuneesti. Se halusi ulos.
    Talutin Lassin autoon toisen hevosen viereen. Liilan loimen alla oleva otus mulkoili meitä ja koitti purra Lassia. Se ei onneksi ylettynyt. Lassi jäi tyytyväisenä autoon syömään heinää.

    “Ota toi demoni ulos niin vien Lassin takaisin kotiin.” Hannu sanoi.
    Hannu on mies joka löysi Lassin mulle ja majoitti meitä ratatallilla. Lassi palasi Hannun treeniin, kävisin ajamassa ja hoitamassa sitä kuitenkin itse.

    Pieni demoni autossa on Bigsy. Mun uusi ratsu. Melkein 150 cm korkea risteytysponi tamma. Kirjava paholainen. Paholainen on todella pahasti liioiteltu. Tammalla on omia juttuja ja se on vähän kiukkuinen. Mut eikö tammat aina oo?

    Kiipesin autoon Bigsyn viereen ja kiinnitin narun sen riimuun. Talutin tamman ulos autosta. Se hyppäsi koko laskusillan yli ja yritti repiä itseään vapaaksi.
    “Lopeta!” Huudahduksesta tamma pysähtyi hetkeksi ja sain pujotettua riimunnarun sen turvan ympäri. Tiesin että tamma pysyisi käsissä ilmankin mutta uudessa paikassa en halunnut ottaa turhia riskejä.
    Hannu käynnisti hevosauton ja lähti kohti omaa talliaan. Me jäätiin Bigsyn kanssa kahdestaan.
    Talutin tamman talliin, Lassin vanhaan karsinaan. Riisuin siltä loimen ja kuljetussuojat. Sidoin Bigsyn karsinaan kiinni ja lähdin hakemaan sen satulaa ja suitsia. Bigsyn satula on uusi musta estesatula, Ressun vastakohta. Sen suitset on mustat meksikolaiset kolmipala pessoalla.

    Harjasin tamman pikaisesti, sillä on valtava harja kokoelma ja kaikki liilaa. Sen mukana tuli neljä loimea, kaksi riimua, uusi satula, uudet suitset ja tuhat harjaa. Melkein kaikki liilana. Vaikea arvata edellisen omistajan lempiväriä. Bigsy valpastui silmissä kun nostin satulan sen selkään. Työintoinen poni olisi halunnut mennä heti. Se heilutti päätään malttamattomana. Tamma haukkasi kuolaimet suuhunsa kun riisuin sen riimun. Bigsy yritti tunkea ulos karsinasta kun sain näprättyä suitset kiinni. Nyt on kiire töihin.

    Maneesissa oli toinen ratsukko jonka tunnistin Nioksi ja Fonzieksi. Nousin Bigsyn selkään keskellä ja lähdin kävelemään. Bigsy tuntui paljon isommalta selästä, se oli vahva ja ponimaisen leveä. Lassi taas oli vahva mutta silakka. Tamma käveli pitkää rentoa käyntiä, Lassi tikitti täysiä järkyttävää ravurikäyntiä. Kun lähdettiin ravaamaan Bigsy muistutti ettei hän ole mikään joka pojan poni. Se koitti lähteä sikailemaan painamalla ohjalle. Tamma koitti ravata uraa pitkin pää ylhäällä. Pienen taistelun jälkeen se kuitenkin rentoutui. Ratsastin paljon ympyröitä ja kokosin tammaa. Sitten aloin ratsastamaan tammaa kootussa ravissa lyhyitä sivuja ja lisätyssä ravissa pitkiä sivuja.

    Bigsy pukitti kun pyysin laukkaa. Kokosin sen uudestaan hallittuun raviin ja pyysin lisättyä ravia. Sitten kokosin sen uudestaan ja nostin laukan. Ensin laukkasin muutaman kierroksen jotta tamma vertyisi ja rentoutuisi. Aloin ratsastamaan pääty-ympyrän molemmissa päädyissä. Bigsy asettui todella kauniisti ja keräsi itsensä niin ettei takajalat jäänyt talliin. Pääty-ympyröiden lisäksi aloin tekemään laukanvaihtoja keskellä pitkää sivua. Ensimmäiset kolme kertaa meni pukitellen. Kuitenkin ajan kanssa Bigsy alkoi käyttäytymään ja siitä huomasi että se on oikea ratsu ja osaa oikeita ratsu juttuja.
    Muutaman ravi tehtävän jälkeen siirryin käyntiin. Kävelin 20min loppu käynteinä.

    Aleksin tunti ryhmä tuli maneesiin juuri kun oltiin Bigsyn kanssa lähdössä.
    “Sehän on kivan näköinen poni. Alatko sä nyt valmentautumaan sillä?” Aleksi kysyi samalla kun rapsutti Bigsyä otsasta
    “Näin mä vähän aattelin. Se on kovin kivan näköinen mut luonteeltaan aika ämmä.” Sanoin samalla kun talutin tamman talliin. Riisuin sen varusteista ja puin sille villaloimen kun se oli hikinen. Keräsin kaikki tamman varusteet ja vein ne varustehuoneeseen. Kirjotin Aleksille ruokinta-ohjeet ja muille hallavalaisille lapun jonka kiinnitin Bigsyn karsinan oveen.

    Hei hallavalaiset!
    Mä oon Bigsy ja oon Lolan uusi poni.
    Muhun saa käydä tutustumassa mutta mä oon aika Tamma isolla T:llä.
    Älkää antako mulle herkkuja kun musta tulee ylimielinen ämmä kun saan nameja.
    Rakkaudella Bigsy von Poninen

    Attachments:
    • #4195

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Mielenkiintonen poni! Ja Hallavassa ei oo tainnutkaan hetkeen olla kirjavaa hevosta Oreon lisäksi vaikka alkuaikoina oli kolmekin xd Saat tästä 2hp ja 2kp

    • #4200

      Emily
      Osallistuja
      • Postauksia: 151
      • Perus pullaponi

      Onpa mielenkiintoinen poni! Vitsit en kyllä malta oottaa seuraavia tarinoita, heti alko kiinnostaa! :’D

  • #4225

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Molly näytti hervottoman suurelta Bigsyn vieressä. Tammoilla ei ollut kun muutama sentti korkeus eroa mutta Molly on muhkea ja pehmeän näköinen pohjoisruotsinhevonen ja Bigsy oli sirohko risteytysponi. Bigsy oli alusta asti sitä mieltä että Molly on kamala muumi joka tunki naamansa liian lähelle. Molly taas oli sitä mieltä että kaikki on mukavaa kunhan saa ruokaa.
    “Öö älä ratsasta liian lähelle, Bigsy on näköjään sitä mieltä että kaikki on kamalaa.” nauroin Emilylle samalla kun ponnistin Bigsyn selkään. Poni painoi korvat niskaan ja pyöri ympyrää. Raivostuttava elukka.
    “joo, tää on sen verran hitaampi et eiköhän se onnistu.” Emily sanoi samalla kiristäen Mollyn vyötä.

    Bigsy oli jo maastossa hirveessä työmodessa, Molly puolestaan haaveili ja tuijotti maisemia. Mikä ihanan muumi-hevonen. Emily jutteli mukavi, kertoi itsestään ja perheestään. En ollut ennen ehtinyt jutella Emilyn kanssa kahdestaan. Emily kertoi historiastaan hallavassa ja siitä miten Molly oli paras hevonen maailmassa.
    “Mä sanoisin että se on toisiksi paras hevonen maailmassa. En tiiä ehitkö yhtään tutustumaan siihen mun ruunikkoon ruunaan mutta se oli Lassi. Maailman paras hevonen.” Selitin Emilylle haaveillen.
    “Ehkä ne on nää ruunikot.”
    “Jep.”

    Kun lähdettiin ravaamaan Bigsy päätti muistuttaa siitä ettei se ollut maailman paras hevonen. Se koitti lähteä ryöstämään ja loikki hallitsemattomasti.
    Molly ravasi rauhassa ja näytti tyytyväiseltä.
    “Pitäiskö vaihtaa, jos tullaan Mollyn kanssa eteen?” Emily koitti pelastaa mua Bigsyn seikkailuilta.
    “Joo!”

    Kiltti Molly toimi edessä yhtä hyvin kun perässä. Miten ihana hevonen. Bigsyä kiukutti hirveästi Mollyn hitaus.
    Hitaasti lämpenevä Molly lähti yllättävän reippaasti laukkaan.
    Bigsy onneksi rauhoittui päästyään laukkaamaan. Hetken laukkaamisen jälkeen tamma tuntui etäisesti mukavalta ratsastaa. Se on edistystä.
    Molly laukkasi rentona ja reippaana korvat pystyssä, Emily kääntyi katsomaan mua ja hymyili onnellisena.

    Loppu lenkin ajan Bigsy tyytyi paikkaansa. Kävelessä se jopa rentoutui vähän. Suuri ja tyynen rauhallinen Molly selkeesti auttoi ponia rauhoittumaan.

    Tallin pihassa Bigsy ei edes enää luiminut Mollylle vaikka muumi tunki naamansa Bigsyn lähelle. Bigsyn kielellä se tarkoitti melkeen ystävyyttä. Poni on yllätyksiä täynnä.
    Maneesin ovella seisoi Jesse ja joku poika tumman arabiorin kanssa. Arabi koitti raivokkaasti repiä itseään pojan käsistä.

    “Miten teillä meni?” Jesse kysyi samalla väistäen tummaa hevosta.
    “Hyvin, Molly on ihana!” Emily huokaili.
    “Ootteko koskaan miettiny miten hyvää ois kunnon heppapihvi?” Sanoin samalla kun pidin kiinni Bigsystä joka oli varma että riuhtova arabi on hänen elämänsä rakkaus.
    “Voi kyllä. Usein.” Puhisi poika joka piteli arabia.
    Arabi pyörähti pojan ympäri ja pääsi turpa kosketuksiin Bigsyn kanssa. Ori puhisi silmänvalkuaiset vilkkuen ja Bigsy hörisi samalla kun revin sitä pois orin luota.
    “Sori tää on *sensuroitua sisältöä lukijaa suojellakseni*” huusin samalla kun raahasin ponia talliin.

    Yöllä näin unta kirjavasta ponin kokoisesta arabista jolla oli paholaisen sarvet.

    • #4229

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Tää oli kivasti kirjotettu ja siinä meni selkeesti yks teema alusta loppuun asti, tykkäsin erityisesti lopetuksesta. Saat 2mp ja 1sp

    • #4237

      Emily
      Osallistuja
      • Postauksia: 151
      • Perus pullaponi

      Tää oli kyllä hauska! Loppu oli munkin mielestä tosi kiva🙂

    • #4292

      Kassu
      Osallistuja
      • Postauksia: 118
      • Perus pullaponi

      hyvin kuvailtua tekstiä jonka kautta pääsi helposti sujahtamaan Lolan pään sisään!

  • #4298

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    olin todella pahalla päällä. Olin tehnyt Lassin tallilla aamutallin ja olin ihan loppu. Ajatuskin Bigsyn ratsastamisesta karmi. Bigsy oli kivan osaava poni ja sen kanssa mulla oli mahdollisuus kehittyä. Se oli vaan todella ikävä luonteeltaan.

    Raahustin tallitupaan kahvin toivossa. En ollut ainut joka oli pahalla päällä ja kahvin perässä. Myös Seela kaatoi itselleen kahvia ja kirosi yksinään.
    “Mikäs sua kismittää?” Kysyin tytöltä samalla kun kaadoin itselleni kupin kahvia.
    “Oisin halunnu ratsastaa mut Melli on tunnilla. Kuulostaa tyhmältä pikku jutulta mut oisin oikeesti halunnu ratsastaa. Mikä sua?” Seela selitti.
    “Kävin tekemässä aamutallin ja oon vaan tosi väsynyt. “ Sanoin mietiskellen.

    Tää oli varmaan ensimmäinen kerta kun oikeesti juttelin Seelan kanssa. Tyttö kertoi ratsastus historiastaan ja hallavasta. Seela kertoi olevansa ikuinen ponityttö. Siinä vaiheessa mä keksin sen.

    “Jos sä oot rohkee ja säänkestävä niin me voidaan ratkaista meidän molempien ongelmat.” Sanoin samalla kun aloin tekemään sotasuunnitelmaa.
    “Mitä sä juonit?” Seela ihmetteli.
    “ Sä haluisit ratsastaa, mä en jaksais ratsastaa ja mulla on demoni joka tarvis liikuntaa. Haluisitko testata Bigsyä?” Kysyin samalla kun tuijotin Seelaa silmiin haastavasti.
    “Millanen se on?” Seela kysyi mietiskellen.
    “Mä en voi vastata tohon tai sä et suostu” nauroin.
    “No kai mä voin testata.” Seela mietti.

    Kiskoin kahvin naamaan nopeasti ja lähdin hakemaan Bigsyä kiireellä, ettei Seela ehtinyt kieltäytyä. Bigsy seisoi lumisateessa ihan kiinni pienen shetlanninponin kyljessä. Bigsy tuntui jopa pitävän pienestä valkopäisestä ponista. Bigsyn lempparit olivat siis Molly-muumi ja pieni poni. Ihme elukka sekin. Siis Bigsy, poni vaikutti mainiolta.
    Koitin puhdistaa pahimpia lumia liilan loimen päältä ennen kuin lähdettiin talliin. Bigsy vaikutti ihmeellisen hyväntuuliselta. Kai laumassa tarhaaminen teki hyvää sen mielialalle.

    “Yks Seela ratsastaa sulla tänään, koita sitten olla mukava. Mä oikeesti jopa pidin Seelasta. Mä lähetän sut vinku-intiaan työjuhdaks jos tiput sen.” Selitin ponille samalla kun riisuin loimea. Päästin Bigsyn hetkeksi karsinaan. Vein sen loimen kuivumaan ja hain sen harjat, satulan ja suitset.

    “Mä autan yhtä Jonnaa Mellin varustamisessa, tuun sitten. Nähäänkö kentällä?” Seela kysyi kun törmättiin varustehuoneessa.
    “Joo! Pue lämpimästi päälle, siellä sataa vähän lunta ja tuulee.” Vastasin samalla kun keräsin Bigsyn varusteita.

    Loimituksen takia tammaa ei onneksi tarvinnut pahemmin harjata. Kuitenkin ennen varusteita piti tarkistaa kengät. Bigsyllä on tapana viljellä sen kenkiä tarhoihin. Kaikki kengät, hokit ja tilsakumit oli tallella.
    Nostin satulan ponin selkään ja laitoin vyön kiinni. Bigsy vaikutti todella hyväntuuliselta. Suitsia laittaessa tajusin että pitää hakea varmaan ratsastusloimi vielä.
    Jesse käveli juuri sopivasti karsinan oven ohi. Mitään sen enempää ajattelematta nappasin poikaa hihasta ja vedin sen karsinaan.
    “Mitä!??” Poika huudahti yllättyneenä.
    “Sori, tää oli aika yllätyshyökkäys mut pystytkö vahtimaan Bigsyä hetken. Unohdin ratsastusloimen varustehuoneeseen ja toi hirttää itsensä varmasti jos sitä ei vahdi.” Selitin samalla kun suoristin Jessen takkia.
    “Mä en hirveen mielellään jää samaan karsinaan demonin kanssa. Ihan just luovuin edellisen hoitajuudesta.” Jesse selitti ja koitti paeta.
    “Pliiiiiiiiiis, menee ehkä 2 minuuttia.” Vinguin koiranpentu ilmeen kanssa.
    “No okei, jäät mulle yhden velkaa.” Jesse nauroi.
    “Deal!”

    Kaivoin varustehuoneesta super nopeesti meidän heijastin ratsastusloimen. Sen liukas pinta pitää lumen ulkopuolella. Kipitin äkkiä takaisin Bigsyn karsinalle vapauttamaan Jessen.
    “Sitku kaipaat puomin nostajaa tai muuta niin hit me up.” Sanoin pojalle.
    “Bigsy on oikeestaan aika mukava demoni.” Jesse nauroi samalla rapsuttaen tamman otsaa.
    Kirjava osasi olla muiden kanssa oikea enkeli.

    Lähdettiin Bigsyn kanssa kentälle jossa Seela jo odotti meitä.
    “Mun puolesta saat mennä sillä ihan vapaasti, voin toki myös antaa sulle demonin koulutus vinkkejä. Mutta luotan kyllä että sä hallitset sen. Aluks se saattaa testata että pääsiskö sun kanssa helpolla, mutta uskon että tuutte toimeen.” Selitin Seelalle.
    “Mua vähän kuumottaa ratsastaa sun ponia sun silmän alla. Oon kuitenkin huonompi kun sä” tyttö selitti.
    “Ei huolta, mä en oo sellanen omistaja joka hengittää sun niskaan. Bigsy on 12 vuotias poni, sillä on menny kaikenlaiset ratsastajat. Et sä sitä riko. Ja mä lupaan istua ja katsella hiljaa. Kysyt sitten jos on kysyttävää.”

    Bigsy koitti heti käynnissä päästä helpommalla. Se koitti jumittaa kulmassa ja säikkyä kaikkea. Seela kuitenkin päättäväisesti vaati ponia töihin.
    Seela ratsasti sillä melkein tunnin. Bigsy koitti taistella vastaan, ponin mielestä lumisateessa vieraan ihmisen kanssa työskentely oli maailman kamalin asia.
    Hetken lämmittelyn ja taistelun jälkeen Bigsy kulki todella kauniisti. Seela osasi ratsastaa ponia.

    Bigsy oli jopa vähän hikinen kun ratsukko oli valmis. Ja mikä tärkeämpää, Seela hymyili.
    “Vitsi miten hauska poni”
    “Onhan se, sille päälle sattuessaan. Mun puolesta voit kyllä mennä sillä joskus uudestaankin.” Sanoin samalla kun lähdin taluttamaan ponia talliin.

    Muut hevoset oli otettu sisälle sillä aikaa kun Seela ratsasti. Mä riisuin Bigsyltä varusteet ja laitoin sille villaloimen päälle. Bigsyn mielestä karsina naapuri Halla on paljon mielenkiintoisempi kun mä. Ihme sosiaaliponi siitä on kuoriutunut.

    • #4299

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      Oi hitsi tää oli hauska! Bigsy tuntuu mielenkiintoselta kaverilta, melkeen käy Seelaa kateeks kun se pääsi testaan sitä 😀 dialogi oli tosi mukavaa luettavaa ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin!
      löytyykö Bigsylle muuten jostain sivuja? uteliaana haluisin päästä lukaseen siitä vähän enemmän, jos tyyliin tohon ekaan postaukseen laittais sen linkin?

    • #4301

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      Mun mielestä on aina ihana lukea hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta, ja siitä kirjoitatkin vaivattoman tuntuisesti. Kaikki ovat tässä tarinassa vuorovaikutukseen päästessään niin hyväntuulisia, että minustakin tuli iloinen tätä lukiessani. Alun väsymys ja harmitus unohtuu ihanasti.

      Rakastan myös hyviä yksityiskohtia tarinoissa. Pidin siitä, miten poni uhattiin lähettää Vinkuintiaan, ja miten Lola jutusteli sen kanssa laittaessaan sen valmiiksi. Ilahduin myös ilmaisusta ”kiskoa kahvi naamaan”, se kun kuvaa niin osuvasti sitä kiireistä juomista.

      Vaikka olet jo hyvä kirjoittaja, niin aina voi halutessaan vielä vähän parantaa. Jos haluat parantaa ihania tekstejäsi tulevaisuudessa vielä entisestään, ottaisin sinuna seuraavaksi kehityskohteeksi sen, miten vuorosanat kirjoitetaan johtolauseensa kanssa, ja mihin kohtaan kaikki pilkut ja pisteet ja isot kirjaimet tulevatkaan. Ne menevät näin:
      ”Repliikki”, sanoi Hahmo.
      ”Repliikki”, Hahmo sanoi.
      ”Repliikki!!” huusi Hahmo.
      ”Repliikki”, sanoi Hahmo, ”repliikki.”
      ”Repliikki.” Hahmon toimintaa kuvaava lause.
      Hahmo sanoi: ”repliikki.”

    • #4308

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Mie tykkäsin kans tästä tosi paljon, ihana miten hyvin Lola on jo sujahtanu porukkaan. Saat 2hp ja 2sp

  • #4303

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Lisäsin linkin ja yritän sisäistää kirjotus vinkin!
    Onkos se sit seuraavaks Jessen vuoro kiipustaa ponin kyytiin 🤔

    • #4305

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      Jee kiva, kiitos! meenkin heti lukaseen. ja hei miksipä ei, eihän sen elämä liian helpoks saa muuttuu vaikka se Valerasta nyt eroon pääsikin! :’D

  • #4361

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Olin kihartanut mun hiukset ja laittanut huulipunaa. Mulla oli punainen hyvin lyhyt mekko ja mustat korkokengät. Olin jopa juonut pari lasia viiniä. Olin ruokkinut gerbiilit ja lähtenyt baariin.

    Ja sitten Aleksi soitti.
    “Voitko tulla tallille, Bigsyn kanssa on tilanne päällä.”

    Ei jumalauta. Ähky vai kolmijalkainen poni? Ehkä se oli tappanut jonkun. Sen shetlanninponin? Tai ehkä se on tapattanut itsensä. Tai hyökännyt jonkun kimppuun? Oliko joku tuntilainen koittanut silittää sitä? Ei kai.

    Parin viinilasin ja kiireen takia saatoin ajaa vähän ylinopeutta. Näin jo silmissäni Bigsy-vainaan. Ei olisi pitänyt heittää ponipihvi vitsiä. Bigsy saattoi olla demoniponi mutta se on mun demoniponi.

    Tallille päästyäni kiirehdin etsimään Aleksin.
    “Tässä mä oon.” Sanoin Aleksille.
    “Kukaan ei saa Bigsyä kiinni. Ohto yritti, mä yritin jopa Lily yritti. Se ei halua sisälle.” Aleksi selitti.
    “Ei jumalauta.”

    Vaapuin korkokenkien kanssa lumihangessa Bigsyn tarhalle.
    “Kuule nyt makkara. Minä haluan lähteä ulos tänään. Ole hyvä ja tule tänne niin saat ehkä vielä sun iltaruuat.” Sanoin Bigsylle samalla kun livahdin tarhaan.
    Noin kymmenen minuuttia Bigsy loikki mua karkuun. Se piti tätä leikkinä.
    “Okei koni. Joko sä tulet nyt sisälle tai sitten sä jäät -20 asteen pakkaseen.” Uhkailin.
    Bigsy nousi takajaloilleen ja kiljahti. Sitten se viiletti dramaattisesti tarhan toiseen päähän.
    “Okei. Mä tuun sitten krapulassa syömään pakasteponia.” Totesin ja luovutin.

    Talliin päästessäni etsin Ohton.
    “Heitä sille vähän heinää sinne. Oppikoot kantapään kautta että kannattaa tulla sisälle kun pyydetään. Jos se tekee saman huomen illalla ni et vie sille edes heinää. Okei?” Selitin Ohtolle.
    “Aika karu tapa opettaa mutta ei mulla nyt parempaakaan ideaa ole. Okei.” Ohto vastasi.
    “Ei tolle luupäälle toimi muu kun karu tapa.” Huokaisin.

    Lähtiessä törmäsin Seelaan ja johonkin poikaan. Muistelisin että se esittäytyi mulle Nikona mutten ole varma.
    “Nyt on mielenkiintoinen asuvalinta tallille.” Niko naurahti. Seela pyöritti silmiään jostain syystä.
    “Joo mä aattelin alottaa tälläsen uuden villityksen. No ei, mun piti lähteä ulos mutta Bigsy veti Bigsyt.” Selitin.
    Niko nauroi vähän liian lujaa. Eikai se noin hauskaa ollut.
    “Mut tota, mä lähden nyt. Moikka Seela!” Totesin ja lähdin kohti autoa karkuun tilaanteessa vallitsevaa outoa jännitettä.
    Kotiin päästyäni olin jo niin paleltunut etten jaksanutkaan lähteä baariin. Perkeleen poni

    • #4365

      Miro Malmstén
      Osallistuja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      Bigsy vaikuttaa kyllä melkoselta persoonalta.. 😀 Sulla on tosi kiva tyyli kirjottaa tarinoita.

    • #4367

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      Tarinan alku oli ihan loistava! Piinallinen ajomatka ja hätäiset poukkoilevat ajatukset oli tosi hyvin kerrottu, oi vitsi. Hyvä että Hallavasta löytyy joku muukin jääräpääkanttura kun vaan Zada! :’D Kivasti otit myös lopussa mukaan tosta Seelan tarinasta vaikutteita, musta on aina niin hauska nähdä samoja tilanteita tai viitteitä eri hahmojen näkökulmista.

    • #4382

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Voi ei voin niin kuvitella Lolan huulipunissaan ja korkokengissään jahtaamassa demoniponia xd Saat tästä 1hp ja 1sp

    • #4393

      Kassu
      Osallistuja
      • Postauksia: 118
      • Perus pullaponi

      hösö lehmäponi 😀 sun hahmolla on jotenkin tosi hauska persoona ja tää oli kivaa, kevyttä luettavaa

  • #4447

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Koitin livahtaa talliin mahdollisimman vähin äänin. Lääkärin mukaan en ois saanut ajaa enkä missään nimessä ratsastaa. Mutta mä lainasin äidiltä automaattivaihteista autoa enkä mä aikonut ratsastaa. Tätä ei siis lasketa. Paitsi Aleksin mielestä. Se vaati että mä lepäisin. Se lupasi hoitaa Bigsyn ja heittää mut omin käsin ulos tallista jos tulen sinne sairaslomalla. Mä arvostan sitä miten Aleksi huolehtii musta mutta mä tuun hulluks jos jään makaamaan kotiin.

    Käytävällä törmäsin poikaan jolla oli huulikorut ja sievä musta hevonen.
    “Hei mä oon Lola, ethän sä oo menossa kentälle?”
    “Mä oon Mikael, miksen sais mennä kentälle?” Poika ihmetteli. En tiedä hämmentyikö se enemmän mun sanoista vai mun huutavan pinkistä kipsistä.
    “Mä muotoilen asian uudelleen. Saat tietenkin mennä kentälle, mutta ootko menossa sinne?” Kysyin kuiskaten samalla kun tähystin ympärilleni.
    “En oo menossa. Ootko sä täällä salaa vai miksi sä näytät lapselta joka on just jääny kiinni valehtelusta?” Mikael kysyi tuijottaen mua suoraan silmiin. Sillä oli todella kauniit silmät.
    “En oo salaa, mä omistan Bigsyn, sen lehmäponin. Mutta Aleksi on sitä mieltä että mun pitäis levätä kotona.” Selitin.
    “Sä olet omituinen nainen. Miksi sä haluat kentälle? Et sä voi ratsastaa.” Mikael ihmetteli.
    “Aattelin irtojuoksuttaa Bigsyn. Mutta jos et oo menossa kentälle niin ei mulla enää muuta. Sä et sitten nähny mua.” Sanoin samalla kun taputin Mikaelia olkapäälle ja lähdin hiipimään ulos.
    “Ookei omituinen nainen.” Mikael vastasi ja lähti kohti maneesia.

    Bigsy oli yllättävän yhteistyöhaluinen. Se tuli portille vastaan ja lähti mielellään sisälle mun kanssa. Myös Miron poni ja se toinen pieni poni halusivat sisälle. Pidin terveellä kädellä kiinni Bigsystä ja työnsin pikkuponeja kauemmas kipsillä. Lähdettiin Bigsyn kanssa kohti tallia.
    En halunnut ottaa riskejä koska olin päässyt jo näin pitkälle. En siis pukenut Bigsylle suojia tai suitsia. Kiskoin siltä vaan loimen nopeasti pois ja lähdettiin tyhjälle kentälle. Talutin Bigsyä muutaman kierroksen molempiin suuntiin kävellen. Sitten päästin ponin irti.

    Bigsy repesi riemusta tajuttuaan olevansa vapaana. Se laukkasi ympäri kenttää pukitellen villisti. Noin 20 minuuttia se jaksoi riehua ja tutkia kenttää. Sitten se kävi piehtaroimassa kokonaiset kolme kertaa.
    “Lola et oo tosissas.”
    Voi ei.

    Aleksi käveli kohti kenttää hyvin vihaisen näköisesti.
    “Mä takavarikoin sulta nyt Bigsyn jotta sä voit mennä kotiin lepäämään.” Mies totesi samalla ottaen riimunnarun mun kädestä.
    “Mutta…” Mä alotin.
    “Kuulostiko se susta vapaaehtoiselta tai ehdotukselta?” Aleksi kysyi samalla ottaen Bigsyn kiinni.
    “Sä saat tulla tallille seuraavaksi kun sulla on joku auttamassa Bigsyn kanssa. Siihen asti ole hyvä ja mene kotiin lepäämään. Me tarvitaan sua täällä ilman pysyvää vauriota kädessä tai päässä.”

    Mulla ei ollut mitään järkevää sanottavaa takaisin joten luovutin ja annoin Aleksin hoitaa Bigsyn. Lähdin myös itse kotiin lepäämään. Mitä se sitten tarkoittaakin.

    • #4448

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      No niin. Kaikki musta ja mun hahmoista sanottu tietenkin osuu ensimmäisenä mun silmiini ja sydämeeni ja vie huomioni (itsekeskeisyyttä…), joten puhutaanpa ensimmäisenä Miku-kullasta. Juuri noin pösilö se Mikael olisi. Juuri noin se töksäyttäisi suoraan kaikki ajatukset, kun sillä ei ole mitään itsesäätelykykyä, eikä se hahmota yhtään että joku voisi pahastua sen jutuista. Ennen sillä oli Helena, joka tarvittaessa hiljensi sen ja sanoi sille jälkikäteen, että sä olet varmasti asperger-lapsi. Ja juuri tuon löyhäpäisyyden takia sillä on ongelmia päästä mihinkään mukaan, kun se ei edes hahmota sellaista, ettei kaikkea ole sopivaa sanoa ääneen! Sillä on kavereita (onneksi, koska se on kaikesta huolimatta yltiösosiaalinen ja seurankipeä, vaikka onkin sosiaalisesti täysi nolla) mutta sen kaverit ovat tosi valikoitunutta sakkia. Ne ovat sellaisia, jotka ovat oppineet sanomaan pää kiinni Mikael, nyt sä loukkasit mua, tai nyt sä taas utelet ja painostat liikaa. Silloin se vasta käsittää mennä hetkeksi itseensä, reflektoi vähän, yrittää parantaa tapansa. Sitten se taas vahingossa unohtaa kaiken kun alkaa uudelleen hölöttää niin kuin vähäjärkinen. Laitoit sen suuhun juuri oikeat sanat.

      Tänään mulla ja Mikaelilla on ihan ulko-Hallavalaisista syistä hirveän huono päivä, ja sattumalta osuit kuvailullasi juuri oikeaan nappulaan minussa. Lola kertoi, mitä ääliöni sanoi, mutta ei ajatuksissaan tällä kertaa kommentoinut sitä typeräksi hölötykseksi tai loukkaavaksi, vaikka se varmasti oli juuri sitä. Just tänään ja tässä mielentilassa minä ja Miku kaivattiin tätä. 😀 Meille, tai siis suoraan sanoen mulle, tuli tästä hirveän paljon parempi mieli kuin mulla oli ennen tämän lukemista. Helpottavaa, että se sai yhden lyhyen hetken olla ihan rauhassa juuri niin kömpelö kuin se on.

      Aika tuju flikka on Lolakin, kun raajarikkona jaksaa tulla huolehtimaan hevosesta, ja vielä vähän haastavammasta, niin kuin Bigsy! Ja se miten hyvin se pärjäsikin yksikätisenä niin että pysyi ihan yhtenä kappaleena, kunnes Aleksi lopulta onneksi tuli.

      Lopetus oli hieno: kotiin lepäämään, mitä se sitten tarkoittaakin. Siinä oikein tiivistyy se, millainen ässä Lola minun mielikuvissani on, ja mihin kaikkeen se oikein pystyy.

  • #4536

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Hallavassa juorut levisi kulovalkean tavoin. Oli siis turha yrittää salata hevosen ostoa. No joo olin ostanut vähän laadukkaaman nuoren tamman. Ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta koska tallijuorut on kuin rikkinäinen puhelin tarina oli muuttanut muotoaan. Tai no Sasu oli pysynyt melko samana, se nuori kilpahevonen. Väriään se oli juorujen mukana muuttanut. Tylsästä rautiaasta oli tullut läsipää voikko neljällä sukalla.
    Mutta tarinaa oli kuitenkin muutettu. Kuulin itse sen viimeisen version.
    “Työtön Lola ostanut kalliin hevosen. Kuulemma sillä on joku vanhempi mies jonka kanssa se seurustelee ja se rahottaa Lolan harrastuksen.”

    Mä olin raivoissani kun tulin tallille. Ei mun tehnyt mieli tulla. Välttelin sitä viimeiseen asti. Jesse oli kysynyt mua maastoon monesti kun Hurmos oli kuulemma toiminut tosi kivasti Bigsyn seurassa. Mä olin väittänyt että käsi on vielä kipsissä. Tai onhan se kipsissä mutta vaan koska pidin sitä omasta tahdosta. Käsi oli jo soiva peli. Kipsi oli tekosyy vältellä Hallavaa.

    Pakko oli kuitenkin tulla kun itse Sebastian kiipeää lehmäponin selkään. Tottakai mä halusin olla paikalla. Enkä mä halunnut muiden luulevan että mulle on palkattu hevosen hoitaja.
    Bigsy rapsutti pientä shetlanninponia hampaillaan samalla kun poni yritti ylettää rapsuttamaan Bigsyä. Jotenkin niillä synkkas. Hyvä että joku viihtyi. Jouduin kuitenkin keskeyttämään ponien rakkauden koska Bigsyn ratsutukseen oli enää tunti ja mä halusin varustaa ja kävelyttää sen itse.
    Harjaaminen vielä onnistui mutta varustamisessa ei ollut toivoakaan. Kipsin kanssa ei satuloida.

    “Anna mä jeesaan.” Mikael sanoi ja livahti karsinaan
    En tiennyt miten kauan se oli seurannut mun näpertämistä.
    “Sun pitää vähän neuvoa mua, Apassilla ei oo tälläsiä ihme esteratsastus vermeitä.” Mikael nauroi ja esitti pukevansa martingaalia Bigsyn häntään. Kyllä mä tiesin että se osasi satuloida hevosen. Sillä oli vaan todella omituinen tapa piristää mua.
    “No kuule. Alotetaampa siitä että martingaali a.k.a rintaremmi kuuluu tonne rinnan tuntumaan. Ja satula pitää laittaa ensin.” Selitin naurettavan yksinkertaisesti Mikaelille. Mikael lähti vitsiin mukaan.
    “Ai näin?” Poika kysyi samalla kun nosti satulan väärinpäin Bigsyn selkään.
    “Mites nää suojat sitten?” Mikael kysyi samalla asetellen takasuojaa Bigsyn otsalle.
    “Tää alkeiskurssi on ollut oikeen viihdyttävä mutta Herra Laurent odottaa meitä.” Sanoin vääntäen Sebastianin sukunimeä karmivalla brittiaksentilla.
    “No okei. Jatketaanko joskus?” Mikael kysyi samalla kiristäen Bigsyn vyötä.
    “Pakko kai se on. Ihan vaan ettei Apassi saa joskus suojaa naamalle.” Nauroin samalla kun lähdin taluttamaan Bigsyä maneesiin.

    Sebastian tahkosi Bigsyn kanssa puomeja avuksi käyttäen apujen kuuntelua. Bigsy vihaa sitä. Se ei jaksa odottaa. Välillä sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta mitä muut haluaa. Narsistiponi.
    Puolen tunnin taistelun jälkeen Sebastian antoi mulle ohjeet:
    “Opeta se odottamaan apuja. Tämän ei tarvitse edes hengittää ilman, että pyydät. Kaikki vain pyynnöstä, hyvä siitä sitten tulee. Muistat vaatia vain loppuun asti ja jos se kaahottaa ja karkaa niin pysäytät sen seinään ja pistät peruuttamaan niin kauan, että se tehtävä maistuu.”

    Mikael oli paikalla taas kun riisuin ponia. En tiedä kokiko se jotain vastuuntuntoa mua kohtaan. Köyhä työtön Lola-raasu.
    “Mä en oo työtön.” Rikoin hiljaisuuden. Mikael kääntyi katsomaan mua Bigsyn suitset kädessä.
    “Jaaha. En mäkään. Miksi me päivitetään toisillemme työllisyystilannetta?”Mikael nauroi samalla kun alkoi niputtamaan Bigsyn suitsia. Se teki sen väärin mutta en aikonut valittaa.
    “Nokun kaikki puhuu. Hirveitä juoruja siitä miten mä eläisin jonkun siivellä. Vaikka jokasen pennin mitä oon kuluttanut Bigsyyn ja Sasuun olen itse tienannut. Mä oon ambulanssikuski. Ja ensihoitaja. Mä saan paskaa palkkaa tietenki ku kaikesta on leikattu. Mutta itse olen jokasen kolikon ansainnut. Mä haluun et sä tiiät sen.” Selitin Mikaelille.
    “Mä haluun et sä tiiät et mä oon kamala ihminen.” Mikeal töksäytti.
    “Okei.”

    • #4539

      Dineo
      Valvoja
      • Postauksia: 86
      • Koulutuksen tarpeessa

      Musta oli kiva että otit tähän erilaisen lähestymistavan kuin täällä tarinoissa yleensä. Totuushan nimittäin on että jokaisessa paikassa juorutaan ja on ilkeitä ihmisiä niin tää oli kivan realistinen. Ja vitsi, mitä dialogia! Ainakin musta sä valitsit jokaisen sanan ihan nappiin! Mikaelin ja Lolan kanssakäymistä on tosi mielenkiintoista lukea, niillä on ihan omanlaatuinen kemia. Vaikka tässä olikin aika ikävä tunnelma Lolan osalta niin silti tää oli viihdyttävä just oikealla tavalla. Saat 1hp ja 1sp!

    • #4568

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      Voi vitsi sitä Mikaelia, kuinkahan vajaa se oikeasti onkaan? Kuinkahan kukaan sitä kestää, kun se on noin nolo ja nolla? 😀 Toinen avautuu vähän kiertäen huolistaan: on kuullut juoruja itsestään ja haluaa ehkä jotain kannustusta. Niin eiköhän tämä idiootti totea olevansa kamala ihminen. Sentään se käsitti vähän jeesata – omalla kammottavalla tavallaan.

      No mutta, mä olen samaa mieltä kuin Dineo, että tämä oli kiinnostava lähestymistapa uuden hepan tuloon. Ainahan ne tarinat ovat sitä intoa ja ihanuutta, mikä on toki ihanaa luettavaa, mutta kaikki erilainen aina piristää. En olisi ainakaan itse keksinyt tätä näkökulmaa. Oli kiva lukea!

    • #4581

      Christian Andersson
      Osallistuja
      • Postauksia: 44
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tää olikin tosi erilainen ja mukava tarina, kekseliästä tosiaan käyttää uutta näkökulmaa tarinassa 🙂 !

  • #4643

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Mikael näytti kyllästyneeltä. Tai ainahan se näytti.
    “Potilas Kotiokorpi kärsii akuutista tikkusormisuudesta. Aiheuttajaksi epäillään Apassin karsinan seinää. Myöskään taukohuoneen seinää ei voida poissulkea. Hoitavana kirurgina on kirurgi Lopez. Avustajana samsungin valo.”
    “Lola pliis.” Mikael näytti nurkkaan ajetulta kanilta.
    “Potilas on passiivisesti aggressiivinen ja vastustaa hoitona. Laitetaan vähin positiivista mieltä iiveenä. Ja nyt poistetaan tikku.”
    “Lola onko sun pakko?”
    “Tikku on poistettu, reikä peitetään ryhmä hau-laastarilla. Potilas joutuu jäämään valvottavaksi hetkeksi.”
    “Oot outo nainen.” Mikael pyöritti silmiään. Taputin sen otsaa rohkaisevasti.
    “Kyllä se siitä, sulla on hyvät mahdollisuudet selvitä tosta hengissä.”

    “Täällä on kuulemma alkamassa jotkut tie tähtiin kisat. Vitsi kun Apassi on tollanen. Se on siis paras hevonen ikinä, mutta tälläsissä aika hyödytön.” Mikael mietiskeli.
    “Mee Bigsyllä.” Ehdotin.
    “MITÄ?” Mikael järkyttyi.
    “Niin että mene Bigsyllä.” Toistin tavuttaen.
    “Ootko sä lyöny pääs?” Poika ihmetteli.
    “En, mun mielestä sä voit mennä Bigsyllä jos haluat. Voisit testata sitä oikeestaan nyt heti.” Ehdotin.
    “Mä toivun vasta vaativasta kirurgisesta tikunpoistosta.” Mikeal selitteli.
    “Kirurgi Lopez määrää sulle ratsastusterapiaa tohon sun traumaan.”
    “Mut eh..” Poika koitti selitellä mutten jäänyt kuuntelemaan. Lähdin hakemaan Bigsyä.
    Mikael pyöräytti silmiään ja lähti seuraamaan mua.

    Mikael näytti koomiselta Bigsyn selässä. Poika ei ollut kuitenkaan liian pitkä, Apassi on Bigsyä vain viisi senttiä korkeampi.
    Mikael oli vannottanut mut pitämään suuni kiinni. En saanut hiiskua muille pojan poneiluista enkä saanut kommentoida ensimmäiseen puoleen tuntiin mitään. Mikael etsi kuulemma nappeja. Poika sai Bigsyn toimimaan todella hyvin. Tamma kokosi itseään ja keskittyi tosissaan. Laukassa Mikael näytti nauttivan ponista. Voisin melkein jopa vannoa että se hymyili.
    “Mä kokoon teille pienen esteen!” Huusin pojalle.
    Este oli jotain 50 sentin luokkaa. Muutaman hypyn ajan Mikael räpiköi jotain mutta aika pian poika ja poni löysivät yhteisen sävelen myös esteillä. Bigsy koitti pelotella Mikaelia kiihdyttämällä ennen estettä mutta poika ei helposti säikkynyt.
    Niiden yhteistyö näytti todella hyvältä.
    “Okei. Mä harkitsen asiaa. En lupaa mitään, mutta harkitsen asiaa.”
    Se oli jo voitto mulle.

    • #4647

      Dineo
      Valvoja
      • Postauksia: 86
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tän tarinan alku oli ihan hulvaton! Hauska idea laittaa Mikael Bigsyn selkään, ja niinkun oon ennenkin sanonut tykkään tästä Mikaelin ja Lolan välisestä kemiasta, dialogikin on aina niin luontevaa ja vaivalloista että sitä voisi lukea vaikka kuinka paljon. Tästä 2sp

    • #4650

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      Noniin, jankuttaisin vieläkin siitä, miten viihdyttäväksi koen tämän tarinan. Tietenkin alun dialogin – koska hei, oikeasti, kuka ei osaisi arvostaa tätä kirjallista helmeä – mutta myös ajatuksen Slendermanista liitämässä yli esteiden kera lehmäponin. En oikeasti osaa päättää, mitä nostaisin esiin tekstistäsi esimerkiksi parhaana ilmaisuna ja parhaana kohtana, koka koko juttu on minusta ihan sairaan hauska. Tulin tästä hyvälle tuulelle jo kun julkaisit tämän, ja edelleenkään en ole päässyt tästä yli.

      Ihmettelin, miten saat Mikaelista niin hyvän otteen – että luetko tarinoideni lisäksi ajatuksenikin – mutta nyt kun syy selvisi niin… En enää ihmettele, miten tiedät täsmälleen Mikaelin huoletkin. Eihän se kestäisi, jos sana sen poniharrastuksesta leviäisi ja sitä härnättäisiin. Ihmettelemisen sijaan hehkutan. Tämän huoliasian nostaminen esiin on sen tason tarkkuutta, että minä lukijana luotan sinun tuntevan Mikaelinkin hahmona yhtä hyvin kuin jos hän olisi sinun luomasi ja suunnittelemasi. Yhteisökirjoittamisessa vain harvoin pääsee sellaiselle tasolle, ellei sitten tehdä tosi, tosi tiivistä yhteistyötä.

      Muista kirjoitella erisnimet isolla. Siis muutkin kuin ihmisten ja hevosten. 🙂

  • #4732

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Äiti oli vahtinut Sputnikkia mun työpäivien ajan. Se rakasti tuota pientä riiviötä. Myös Mikael vahti Sputnikkia mielellään, usein ne jopa kilpaili pienen munapään huomiosta.
    Kuitenkin juuri tänään kun mun ratsastuskielto loppui äidille ei sopinut enkä saanut Mikaelia kiinni. Juuri tänään.
    Okei, äidillä oli pätevä selitys, se oli menossa treffeiille sen mukavan miehen kanssa joka oli töissä meidän lähikaupassa. Ensimmäistä kertaa isän kuolman jälkeen.
    Kuusi pitkää vuotta äiti oli surrut ja ollut yksin. Olinhan mä tietysti pitänyt sille seuraa. Käynyt sen luona aina kun olen ehtinyt, mutta ei se ole sama asia.
    Isä oli poliisi. Siltä mä kai perin tarpeen pelastaa ihmisiä. Sen takia mä päädyin ensihoitajaksi. Isä kuoli tehtävällä. Se oli soitettu johonkin asuntoon perheriidan takia. Humalainen mies yritti tappaa perheensä. Mutta päätyikin tappamaan meidän perheen.
    Äiti pelkäsi mun puolesta vieläkin. Sen mielestä mun pitäisi vaihtaa alaa. Mutta mä rakastan mun työtä. Mä haluan pelastaa ihmisiä.

    Joten äiti oli siis poissa laskuista. Johonkin mun piti Sputnik dumpata. Olin ehtinyt ratsastamaan Sasulla kerran mun kiellon loppumisen jälkeen. Tänään olisi ollut Bigsyn vuoro.
    Voi kuinka mä kaipasinkaan lehmäponia. Ueamman hevosen omistajalla ei saisi olla suosikki, kaikkien pitäisiolla yhtä tärkeitä. Mutta ei ole. Bigsy on ylitse muiden.
    Toki Lassi on hyvin pärjäävä ravuri mahtavalla luonteella ja Sasu on nuori supertaitava kouluratsu ja vielä mahtavampi luonteeltaan. Mutta Bigsy. Bigsy on opettanut mulle elämästä enemmän kuin kukaan tai mikään.
    Se oli vaikea ja kiukkuinen eikä osannut ihmietä. Mutta se osasi pelastaa mun päivät ja opettaa mulle jotain uutt. Se osaa olla myös hieno. Todisteena se miten se toimi Mikaelin kanssa.
    Mikael.
    Koitin soittaa sille tuhannetta kertaa. Vihdoin sen vastasi.
    ”Miksi sä pommitat mua nainen?” Mikael ihmetteli.
    ”Koska sä et vastaa mies.” Nauroin.
    ”Oliko sulla jotain asiaa? Olin ratsastamassa.”
    ”Oli. Mun ratsastuskielto loppui ja Bigsy on ollut melkeen lomalla koko sen ajan. Se hyppii seinille ja sekoaa jos en liikuta sitä. Mutten saa Sputnikille hoitopaikkaa. Auta mua” Selitin.
    Mikael oli liian pitkään hiljaa.
    ”Pliis pliis Mikael. Mä kuolen poni vierotusoireisiin.” Vinguin.
    ”No okei. Tuu Sputnikin kanssa tallille niin nappaan sen mukaan. Haet sen sitten mun luota kun saat tyydytettyä sun riippuvuuden.” Mikael sai Sputnikin vahtimisen kuulostamaan vastenmieliseltä vaikka me molemmat tiedettiin että mies rakastaa mun munapäätä niinkuin omaansa.
    ”Mulla menee max kakskyt minuuttia!”
    Mikael oli hellyyskohtauksensa aikana nimittäyt itsensä Sputnikin kummisedäksi ja sanonut että Sputnik on koska vaan tervetullut hänen js Plösön luo. Se tulee katumaan lupaustaan kun Sputnikille iskee murkkuikä.

    Parkkeerasin autoni tallin pihalle ja Mikael oli jo pihalla vastassa. Ojensin Sputnikin narun miehellä. Sputnikilla oli leveä nahkapanta ja nahkanaru. Ne oli laadukasta käsityötä. Olihan ne ollut bähän kalliit mutta ainakin ne kestää.
    ”Lola hei… Mun pitää kertoa sulle jotain.” Mikael näytti todella surumieliseltä ja jopa ahdistuneelta. En ollut koskaan nähnyt sitä sellaisena.
    ”Ne juorut… Ne on pahentunut. Mä kuulin kun jotkut tuntilaiset puhui… En mä osannut mennä väliin.” Mikael oli todella ahdistunut.
    ”Kerro nyt vaan.” Sanoin tuijottaen Mikaelia silmiin.
    ”Ne puhui siitä miten sä aiot laittaa Bigsyn lihoiksi.” Mikael sanoi lähes kuiskaten.
    ”Kai sä tiedät ettei se oli totta?” Se oli viimeinen asia jonka sain ulos suustani ennekun purskahdin itkuun.
    Mua ahdisti ja puristi. Miten ihmiset puhuu noin kevyesti tollaisesta? Bigsy on mun elämäni hevoinen, mun paras ystävä. Mä olin luvannut pitää sitä huolta sen eläkepäiville asti. Jos mä jäisin työttömäksi tai sairstuisin akvasti Bigsy olisi viimeinen mulle jäävä hevonen.
    Mun Bigsy.
    ”Kyllä mä tiedän että se ei ola totta.” Mikael sanoi samalla kun se yritti valita pitäisikö sen halata vai taputtaa mua veljellisesti. Hetken kiusallisen huitomisen jälkeen se kätteli mua.
    Kätteli. Itkevää ihmistä. Mua rupesi naurattamaan. Mikael oli omalla tavallaan niin toope. Kuka kättelee itkevää ihmistä?
    ”Mille sä nyt naurat?” Mikael hämmentyi.
    ”Sulle.” En saanut naurua lopumaan. Koko tilanne oli liian koominen. Siinä se seisoi Sputnikin naru kädessä kättelemässä mua.
    ”Sä olet Lola Lopez todella omituinen nainen.” Mikael sanoi samalla nostaessaan Sputnikkia autoon.
    Mun oli pakko mennä talliin.

    Mulla oli tuuria koska ensimmäinen vastaantulia ei ollut satunnainen juoruilia vaan Miro.
    ”Miksi sä oot itkenyt?” Miro kysyi huolissaan. Pieni viaton MIro.
    ”Kyllä sä oot varmaan kuullut niitä juoruja. Ne on menny aika ilkeiksi ja mua harmittaa sen.” Selitin Mirolle
    ”Mä voin auttaa sua! Sä opetit mua ajamaan hepalla, nyt on mun vuoro auttaa sua!” Miro lähti vetämään mua kohti tallitupaa.
    ”Moi kaiki! Tää tässä on Lola. Lola omistaa Bigsyn. Lola on tosi hyvä tyyppi joka rakastaa poniaan hirveesti. Ja Lolaa harmittaa se että te puhutte pahaa Lolasta vaikka voisitte vaan olla kavereita.” Miro eistteli mut tallitupalaislle.
    Hetken mä jo luulin että Miron lapsenomainen tapa lähestyä asiaa vaan pahentaisi tilannetta. Mutta ei. Noin puoli tuntia mua vietin tallitavussa vastaillen ihmisten kysymyksiin.
    Kysymyksiin siitä mistä Sasu oli tullut, mitä sen tulevaisuus piti sisällään, kysymyksiin mun ammatista, kysymyksiin Bigsystä, jopa kysymyksiin Sputnikista. Mua nolotti olla huomion keskipisteenä mutta jos se auttaa mun ongelmiin niin nolotus ei haittaa.

    Vihdoin mä pääsin Bigsyn luo. Se oli lihonut vähän mutta sen silakka rakenteessa se ei haitannut. Kesällä hypättäisiin maastoesteitä ja kiipeeltäisiin mahdollisimman paljon niin Bigsy saisi lihasta.
    Bigsy ei ollut yhtä iloinen mun näkemisestä kun mä olin sen. Se pyöritti silmiään ja huokaili kun ä lässytin sille ja rapsutun sen otsaa.
    ”Kenen pieni poni sä olet? Lolan pieni poni.”
    Bigsy näytti siltä että se puree mua kohta. Se halusi jo töihin.

    Tallissa pikaharjasin pyörivän ja kuopivan ponin. Nopeasti heitin sille vielä satulan selkään ja suitset päähän.
    Maneesissa oli se arabi omistajansa kanssa.
    ”Tää maneesi on täynnä.” Mies ärähti.
    ”Eihän täällä ole ketään meidän lisäksi.” Ihmettelin samalla kun ponnistin Bigsyn selkään.
    ”Täällä ei pitäis olla ketään minun lisäksi. Mene pois.” Mies murisi.
    ”Mä en tiedä kuka sä luulet olevasi mutta maneesiin mahtuu kyllä yksin poni sun ruippanasi lisäksi. Mä en ole ratsastanut kuuteen viikkoon ollenkaan joten sinä et minua pysäytä.”

    Mies jäi murisemaan arabinsa kanssa toiseen päätyyn. Se ei pysty minun fiilistä pilaamaan.
    Bigsy oli tullut lomansa aikana kevyemmäksi. Ei kevyemmäksi ratsastaa vaan kevteksi edesstä ja takaa. Se liikui siis lähinnä loikkimalla. Se hyppi suoraan eteenpäin, se nousi pystyyn ja pukitteli. Raviin siirtyessä se kulki pää pystyssä ja kaahotti eteenpäin.
    Ratsastin sillä ravia yli puolituntia molempiin suuntiin ennenkuin se alkoi tuntua siedettävälyä ratsastaa. Se kokosi itseään melko hyvien eikä takajalatkaan jäänyt enää talliin,
    Laukassa sama rumba uudestaan. Ekan noston aikana Bigsy pukitti niin että sen takaset kolahti seinään. Poni säikähti itse omaa kolisteluaa ja lähti tykittämään toiseen päähän maneesiia.
    Yli puoli tuntia laukkatyöskentelya rauhotti ponin. Se hikoili ja aahtosi mutta teki työnsä kyllä. Se kokosi itseään ja liikkui todella kauniisti. Se oli kiukkuinen mutta laadukas poni.

    Väsynyt ja hikinen poni oli jo karsinassa niin loppu ettei se jaksanut edes kiukutella. Laitoin sen jalkoihin ja selkään linimenttiä ja puin sille loimen. Juotin sille vielä ämpärin lämmintä melassivetää ja jätin sen karsinaan syömään heinää.
    Mikael oli lähettänyt mulle kuvan nukkuvasta Sputnikista ja Plösöstä. Pentu tykkäsi selkeästi isosta koirasta. Vastasin sille että olin jo tulossa hakemaan pentua.
    Tallilla oli pitkästä aikaa ollut todella mukavaa ja Bigsy oli pitkästä aikaa joutunut oikeasti töihin.

    • #4733

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ja sitten Luukkaan kanssa maneesiin tukkivia pellejä olikin yksi lisää! Mitähän se tästä tuumaa. Ai jai. Ja kun Lola tuolla lailla tiuskaisee, niin ei kai siinä yksikään mies uskalla enää hyppiä silmille!

      Voi Miro kun se on ihana ja rohkea. Toivottavasti Lola nyt saisi olla rauhassa. Ikävintä on jäädä ulkopuolelle. Mutta onneksi sillä on ollut viimeaikoina Miro ja Jesse. Niin ja joku poskiensa sisäpintaa imeskelevä hämmentynyt kättelijä.

      Luuletko muuten että Lola saa Sputnikia ikinä takaisin? Mikaelille ei saa näyttää koiranpentuja, tai se ei irtoa niistä enää. Eikä rottia. Tai hiiriä. Tai hevosia. Tai kissaa. Tai kilpikonnaa. Tai mitään muutakaan eläintä, jolla on vähintään kaksi ja enintään neljä jalkaa.

      Musta oli myös tosi kiinnostavaa lukea Lolan perheen taustoista!

    • #4759

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Oon kauhulla (ja samalla ilahtuneena) lukenut sun tarinoita tuosta huhumyllystä. Saat sen kuulostamaan niin aidolta ja kamalalta että käy Lolaa sääliksi, toivottavasti tää tekee sille nyt stopin.
      Suosittelen oikolukemaan tekstit, nyt tökki aika pahasti ja se heikentää lukukokemusta vaikka muuten olisi kuinka kiva tarina. Saat 1hp 2sp ja 1kp

  • #4884

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Mua turhautti. Sasu oli todella taitava hevonen mutta meillä ei ollut vielä yhteistä kieltä. Bigsy puolestaan alkoi olemaan keväisen hyväntuulinen.
    Bigsy oli viime aikoina ollut ratsuna varsin näppärä. Meidän vaikeudet tuntui hävinneen. Oltiin jopa hypätty muutaman kerran, poni oli pysynyt käsissä kauniisti. Mä viihdyin sen kanssa todella hyvin.
    Välillä musta tuntui että mä olin ilmottanut väärän hevosen kilpailuihin.

    Bigsy imuroi heinää tarhan pohjalta. Se liikutteli lunta turvallaan ja etsi maasta jotain hyvää. Tai kaivoi kevättä esille. Pieni tumma poni lähestyi Bigsyä. Se olisi halunnut osallistua Bigsyn harrastukseen. Tamma painoi korvat niskaan ja hyökkäsi kohti pienempää ponia. Shetlanninponi onnistui juuri ja juuri pinkomaan pakoon vihaista tätiä. Vihainen tätiponi lähti onneksi mun mukana sisälle. Sai pieni poikaponi rauhoittua raivottaren hyökkäyksen jälkeen. Aleksin sanojen mukaan Bigsy oli myös yrittänyt haastaa riitaa naapuritarhan Valeralle. Käsittämätön eläin.

    “Ai tää on se paljon puhuttu Bigsy? Se ei näytä ollenkaan tuhmalta.” Lotta ihmetteli kun päästiin talliin.
    En edes tiennyt että Bigsyn maine on kiirinyt tallissa näin pitkälle.
    “Voi kuule, Bigsy huijaa kaikkia. Se on supersöpö poni mutta sen sisällä asuu pieni raivotar. Ei se sua syö mutta Oreoon verrattuna se on ihan kauhee.” Nauroin Lotalle.
    “Mä oon kuullu että sitä on kutsuttu Valeran poniversioks. Onko se oikeesti kauhee?” Lotta ihmetteli lisää.
    “Okei ei se nyt ihan kamala ole. Se on vaikee ja tykkää kiukutella mutta kyllä se on mun lempiponi. En vaihtais sitä mihinkään.” Selitin. Bigsy painotti asiaa tunkemalla päänsä mun syliin. Pieni syliponi.
    “Sulla on ihmeellinen maku hevosten suhteen. Mun mielestä Oreo on paras ikinä.” Lotta kohautti olkapäitään ja lähti.

    Nopean harjauksen jälkeen puin Bigsylle suitset ja suojat. Ajatuksena oli lähteä maastoon kahdestaan ilman satulaa. Piti päästä nollaamaan päätä. Liikaa stressiä, kilpailuiden lisäksi mulla on riiviö koiranpentu joka pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin mutta tällä hetkellä mun otuksista mukavin on Bigsy. Sen kanssa ei tarvitse miettiä kisoja eikä se syö mun kenkiä. Kuka olis uskonut että mä lähden ratsastamaan Bigsyllä kun haluan rauhoittua ja hengittää.

    Tiet oli peilijäässä joten me käveltiin melkein koko matka. Bigsy joutui keskittymään tosissaan pysyäkseen pystyssä. Annoin sen mennä pitkillä ohjilla. Se sai itse valita missä kohtaa oli paras kävellä. Pellolle asti me käveltiin rauhassa, Bigsy ei edes yrittänyt tehdä mitään tyhmää. Se tuntui itsekin nauttivan kävelystä ja luonnon rauhasta.

    Pellolla aloitettiin työnteko. Ravasin toisessa päässä peltoa isoa ympyrää. Bigsy puksutti rentoa ravia, eteen ja alas ihan pyytämättä. Hieno poni.
    Sitten me lennettiin.
    Mä puristin mun jaloilla Bigsyn kylkiä pysyäkseni kyydissä, mulla oli nyrkissä tupsu Bigsyn harjaa ja ohjat jotka oli todella löysällä.
    Bigsy laukkasi niin lujaa kun vain kintuistaan pääsi. Mä unohdin kaikki mun huolet, me oltiin Bigsyn kanssa yhtä. Mun teki mieli huutaa onnesta. Me kiidettiin pelto päädystä päätyyn monta kertaa. Bigsy halusi mennä kovempaa enkä mä kieltänyt sitä. Se oli tajuttoman nopea niin pieneksi poniksi.

    Kaahailun jälkeen me ravailtiin pitkään. Bigsy tuntui väsähtäneen laukasta mutta toimi kuitenkin todella kauniisti. Se polki uskomattoman hienoa ravia, eteen ja alas, todella hyvällä voimalla. En edes muista koska ratsastus olisi tuntunut näin hyvältä. Tätä me tarvitaan Sasun kanssa. Yhteistyötä, intohimoa ja rentoutta. Mä mietin liikaa Sasun selässä, Bigsyn kanssa kaikki tuntuu toimivan omalla painollaan.
    Matkalla takaisin tallille Bigsy tuntui liukastelevan enemmän kun aikasemmin. Laitoin sen väsymyksen piikkiin.

    Tallissa kuitenkin kuulin sen. Bigsyn kävellessä kuului kolme metallista kilahdusta. Kolme. Hevosella on neljä jalkaa. Ei voi olla.
    Karsinassa selvisi se mitä ajattelinkin. Bigsyllä on jalassa kolme kenkää.
    “Voi jumalauta.” Kirosin yksin karsinassa.
    “Mitä sä täällä kiroilet?” Ohi kulkenut Mikael ihmetteli. Mies livahti Bigsyn karsinaan samalla kun loimitin tammaa. Se saisi jäädä villaloimen alle kuivumaan yöksi.
    “Bigsyllä on vaan kolme kenkää. Pitää soittaa kengittäjälle.” Selitin.
    “No mitä sitten? Kyllähän hevonen pärjää ilman kenkiäkin. Sitä jopa suositellaan.” Mikael ihmetteli.
    “Bigsyllä on tosi huonot kaviot, ne halkeilee heti jos se jää ilman kenkiä. Sitä ei voi edes viedä ulos ennenkun se saa uudet kengät. Ihmettelen ettei se ollu ihan kolmijalkanen matkalla.” Selitin Mikaelille samalla sulkien Bigsyn karsinan oven.

    Rustasin Ohtolle lapun vielä ennenkun lähdin.
    “Ohto! Jätä Bigsy sisälle aamulla, kengittäjä tulee kello 11.00. Yritän ehtiä paikalle mutta jos mua ei näy niin ohjeista kengittäjä Bigsyn luo.
    -Lola”

    • #4887

      Dineo
      Valvoja
      • Postauksia: 86
      • Koulutuksen tarpeessa

      Oi että, mäkin haluun oman Bigsyn jolla lähtee rennolle maastolenkille ja pellolle kaahaamaan! Aivan ihana tunnelma, kiteytit hyvin Lolan jokapäiväisen stressin ja arjen pieneen pätkään mutta jo siitä tuli hyvin esille kaikki oleellinen. Oli mukavaa lukea tästä Bigsyn ja Lolan yhteisestä edistyksestä, ja siitä miten paljon Lola lehmäponistaan pitää. Maastoreissusta jäi mukavan rento ja seesteinen olo, se oli sellainen hyvän mielen kohtaus, mutta Lolalla ei nää jutut ikinä tunnu menevän putkeen🙈 Onneksi kyseessä oli vaan yksi kenkä ja kengittäjä on tulossa ettei sen suurempaa ongelmaa tällä kertaa! (Vaikka ongelmistahan me kaikki pidetään:D) Saat 1mp ja 1sp!

  • #4978

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    25.2.2019
    Tää ei edes liity varsinaisesti Bigsyyn mutta se saa nyt olla täällä

    Kello oli varmaan lähempänä neljää aamuyöllä kun mä olin valmis. Olin aika ylpeä lopputuloksesta. Se oli valtava pelti mokkapaloja. Olin vääntänyt hevosia sokerimassasta monta tuntia. Nyt mokkapalojen päällä seisoi kaikki tie tähtiin osallistuneet hallavan hevoset. Ja tietysti yksityiset jotka oli mukana kilpailuissa. Kaikille osallistuneille oli omat palat, omilla hepoilla. Sen lisäksi olin leiponut yhden pellin ihan vaan perus mokkapaloja niille jotka ei päässyt kisoihin.

    Aamulla mä soitin Mikaelille.
    “Mulla on sulle yllätys.”
    “Onko se tärkeetä?” Mikael kysyi langan toisessa päässä väsyneen kuuloisena.
    “On. Nähdään tunnin päästä tallilla.” Lopetin puhelun nopeasti ennen kuin Mikael ehti turhaan kyselemään lisään.

    Vein tallilla muut mokkapalat taukohuoneeseen odottamaan iloisia hevosihmisiä. Yksi jäi mulle käteen. Sen päällä oli pieni musta sokerimassa hevonen jolla oli pörröinen harja. Sen vieressä oli pieni kultainen pokaali. Kainalossa mulla oli Lassin vanha voittoloimi. Olin vähän tuunannut sitä. Se oli sininen ja siinä oli lukenut “Vermon valloittaja”.
    Nyt siinä luki sydänten valloittaja. Mulla oli myös sinisiä silkkinauhoja ja valtava seppele jonka yksi Hannun hevosista oli voittanut. Sellanen mikä pujotetaan hevosen kaulaan
    Jesse käveli mun ohi juuri sopivasti.
    “Jesse! Voitko vahtia tätä tavara kasaa sillä aikaa kun mä haen hevosen.” Okei olisin voinut myöntää etten ole hakemassa omaa hevosta eikä mulla ollut erityisempää lupaa mihinkään. Mutta Jesse ei olisi suostunut jos olisi tiennyt totuuden.
    “No joo. Onpa hyvännäköinen leivos. Olispa tollanen.” Jesse haaveili.
    “Jos oot kiltisti siinä muutaman minuutin niin ehkä tuolla tallituvassa on sulle oma Hurmos-mokkapala.” Nauroin samalla kun lähdin ulos.

    Bigsy nosti päänsä heinäkasasta nähdessään mut. Nyt joutuu tätiponi pettymään, en nimittäin ollut vielä hakemassa sitä vaan Apassia. Oltiin Apassin kanssa tutustuttu jo pikkuhiljaa kun olin roikkunut sen karsinalla Mikaelin kanssa. Ori siis tunsi mut jo ja tuli mua portille vastaan.
    “Heippa heppa. Järjestetään sun isille sellanen ylläri että oksat pois. Tuutko sä mun kanssa sisälle? Joo hieno mies.” höpötin orille samalla kun lähdin taluttamaan sitä sisälle.

    “Miksi sulla on Apassi?” Jesse ihmetteli.
    “Me halutaan juhlistaa Apassin ja Mikaelin voittoa!” Selitin samalla kun käänsin Apassin karsinaansa ja riisuin siltä loimen.
    “No missäköhän Mikael itse on?” Jesse ihmetteli.
    “Tulee noin vartin päästä, mulla on kiire.” Vastasin samalla kun alotin letittämään Apassin harjaa. Letitin sille seitsemän erikokoista lettiä joihin sidoin sinisiä silkkinauhoja. Sidoin sille vielä ’riimun’ silkkinauhasta ja puin sille sydänten valloittaja loimen. Lopuksi puin Apassille vielä seppeleen kaulaan. Mikael oli tehnyt kovan työn orin kanssa. Onneksi, koska mä olisin lirissä jos se olisi kovin tuhma. Asettelin vielä Apassin etuharjassa roikkuvan letin keskelle sen otsaa ja mokkapalan hevosineen väärinpäin olevan ämpärin päälle odottamaan Mikaelia.

    “Lola mitä ihmettä?” Kuulin tutun äänen karsinan ulkopuolelta.
    “Tadaa! Me haluttiin Apassin kanssa muistuttaa sua että sen lisäks että sä oot kilpailun voittaja niin oot myös huippu tyyppi ja meidän lempi ihminen!”

    • #4980

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 72
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ai kauheaa kuinka suloista. Eihän Mikael nyt ansaitse mitään noin hienoa! Ei edes omasta mielestään! Ja vielä Lola omat mokkapalat jaksoi kaikille vääntää. Voi ei. Koen tunteita täällä. 😀 Sellaisia, etten saa mitään järkevää kommenttia tästä. Niinpä annoin Mikaelin vastata itse, vaikkei sekään kyllä asiaankuuluvasti osannut. Mutta voi miten tästä tarinasta tuli mulle ihan henkilökohtaisella tasolla hyvä mieli.

    • #4982

      Kassu
      Osallistuja
      • Postauksia: 118
      • Perus pullaponi

      tää oli hei tosi söpö, koko tarinan ajan ylläpidit hyvin sellasta jännittynyttä ja innokasta tunnelmaa!

    • #4989

      Nio Luosujärvi
      Osallistuja
      • Postauksia: 113
      • Perus pullaponi

      Siis en kestä, nään mun päässä Lolan vääntämässä mokkaruutuhevospatsaita!! Ja Kui ihana ylläri Mikaelille🤩.

    • #5007

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 907
      • Lauman johtaja

      Aww tää oli kyllä ehkä suloisin tarina hetkeen, ihana Lola! Tästä sulle 1sp

  • #5228

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Kukkia ja Lohikäärmeitä (ai kuka on pelannu liikaa Spyroa?)

    “Sä et vaan voi olla mitenkään yhtä outo kun mä.” Mikael väitti kiven kovaa.
    “Pienenä mua ei voinut viedä ollenkaan vanhainkotiin katsomaan mummoa koska mulla oli tapana juosta siellä huoneesta toiseen samalla kiljuen että ’te kuolette kaikki kohta ja minä joudun huomenna kouluun.’ Tottahan se oli mutta mummot ei kuulemma halua kuulla sitä.” Selitin samalla kun laskin kahvikupin Mikaelin keittiön pöydälle.
    Oltiin taas jääty nauttimaan pitkästä aamusta. Oltiin juotu molemmat ihan liikaa kahvia ja peloteltu toisiamme siitä miten kamalia me ollaan.
    “No mutta nyt mun ihan oikeesti pitää mennä tallille. Se Raili tulee ihan kohta eikä se uskalla olla kahdestaan Bigsyn kanssa. Ymmärrät varmasti.” Sanoin samalla kun osoitin Mikaelin olkapäätä.

    Bigsy oli lohikäärmeenä purrut Mikaelia pari päivää sitten. En itse nähnyt tilannetta kun oli hakemassa suitsia mutta Mikaelin sanojen mukaan ne keskusteli jostain tärkeästä aiheesta ja olivat olleet eri mieltä. Bigsy oli kuulemma painottanut argumenttiaan puremalla, Mikael sanoi ettei itse viitsinyt. Toruin Bigsyä Mikaelin puremisesta ja kiitin Mikaelia siitä ettei se purrut mun ponia vaikka oli kuinka painava argumentti.

    Tänään Bigsyä tuli hoitamaan Raili. Raili oli ollut meidän vakio hieroja jo niin Lassin uran alusta asti. Nainen ei kuitenkaan kuulemma halua hakea Bigsyä yksin, halusi kuitenkin hoitaa sen rauhassa. Tammasta oli tullut kamala kevät lohikäärme. Se vinkui kaikelle ja kiukutteli joka asiasta. Ajattelin että hieronta voisi auttaa. Tai uhrit.

    Tallilla mä menin ensimmäisenä hakemaan Bigsyä. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi pieneen shetlannin poniin nurkassa. Se näytti olevan kauhuissaan. Sen jälkeen kiinnitin huomioni ruskea valkoiseen poniin jolla oli enää päällä loimen rippeet. Se ravasi edestakaisin korvat pitkin niskaa. Sitten se pysähtyi ja nousi takajaloilleen. Se heilutti etusiaan vihaisesti huitoen. Toisella puolella aitaa oli suuri punainen läsipää joka toisti samaa kuviota. Ravasi pitkin aidan viertä korvat luimussa ja ponia mulkoillen. Välillä ne kääntyivät toisinpäin ja pukittivat kohti aitaa. Poni nousi uudelleen takasilleen.
    Lohikäärmeet oli sotajalalla.

    Bigsy onneksi lopetti uhoamisen ku lähestyin sitä ja huusin sille vain että
    “NYT RIITTÄÄ.”
    Olin opettanut sen kaikille mun eläimille. Siinä kohtaa kun sanon että nyt riittää niin kaikki tyhmäily loppuu kuin seinään. En tosin olisi uskonut että se toimisi Bigsyyn. Tamma kuitenkin lopetti ravaamisen ja ilveilyn sekä tuli mun luokse. Pyöräytin sille varmuuden vuoksi narun turvan ympärille. Se oli vielä äsken niin kiihtynyt. Valera puolestaan rauhoittui heti kun otin Bigsyn kiinni. Eetu-poni näytti hieman järkyttyneenä mutta palasi mupeltamaan heinää. Shetlanninponeille ratkaisu kaikkeen on ruoka. Samaistun kyllä itsekkin. Bigsyn sota-shown voisi korvata vaikka mokkapaloilla. Koko pellillä.

    Raili jäi karsinaan hieromaan hapannaama ponia. Mä itse vaapuin tallitupaan juomaan kahvia. Piti sitä nyt ainakin kuusi kuppia päivässä. Äiti laittoi viestiä. Kyseli jotain Mikaelista. Mä olin ihan unohtanut että äiti on sellainen Ulla Taalasmaa.
    Seuraava viesti sai mut järkyttymään niin että kaadoin kahvit pöydälle.
    Jesse tuli talli tupaan juuri kun aloin kuivaamaan kahveja pöydältä.
    “Miten sä nyt tolleen sotkit?” Jesse ihmetteli.
    “Mun äiti kysyi multa että onko mun ja Mikaelin juttu sellanen kukkia ja mehiläisiä juttu.” Yritin saada lauseen loppuun ennen kuin aloin itse nauramaan.
    Jesse nauroi melkein vedet silmissä monta minuuttia ennen kuin sai kysyttyä.
    “No onko teidän juttu sellanen kukkia ja mehiläisiä juttu?” Jesse nauroi.
    “Enemmänkin kukkia ja lohikäärmeitä tällä hetkellä.”

    • #5284

      Dineo
      Valvoja
      • Postauksia: 86
      • Koulutuksen tarpeessa

      ”Kuolette kaikki ja minä joudun huomenna kouluun”, toi lause huvittaa mua niin paljon ja samalla jotenkin samaistumaan niin lujaa. Kyllä muakin aina kiukutti kun kouluun piti lähtee, kiukutti niin paljon että onhan se aika verrattavissa kuolemiseen.. 😀 Hullun hauska mielikuva!
      Ja voi että, tätä Lolaa ja Mikaelia. Kuka oliskaan arvannut että niistä tulee jotain tällästä?? En minä, mutta voi veljet että oon ilonen että niin kävi! Mä en vaan pääse siitä yli, miten hyvin sä kirjotat näitä kumpaistakin hahmoa. Hyvänä esimerkkinä tuo Bigsyn ja Mikaelin sanaharkka. 😀
      Ihana hyvänmielen tarina joka alkoi ja loppui hauskasti, Bigsyn mörköilystä huolimatta. Saat 1sp ja 1hp!

    • #5285

      Nio Luosujärvi
      Osallistuja
      • Postauksia: 113
      • Perus pullaponi

      Mun perus ilme on sellanen, et suunpielet valuu kuusmetrii alas, ja syön kaikki. Kuitenkin niin toi alku kuin loppu, sai mun huulet hymyilemaan ja silmät kirkastuun. Tosi kiva tarina!

Aiheeseen ‘Bigsy’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.

Siirry työkalupalkkiin