Maastopainotteinen estevalmennus 6.12.

Foorumit Ratsastustunnit Maastopainotteinen estevalmennus 6.12.

Tämä aihe sisältää 14 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nio Luosujärvi 7 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #3101

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 65
    • Koulutuksen tarpeessa

    Kenttäratsastaja Marcus Gwyln saapuu Suomeen valmentamaan ja pysähtyy nyt myös Hallavassa! Nyt on siis oiva tilaisuus päästä maailmankuulun valmentajan valvovan silmän alle.

    Maneesiin tuodaan vähän tukkeja, taloesteitä, risuja ja muita maastoesteille tyypillisiä esteitä, tämä käy hyvin myös erikoisesteiden treenaamisesta.

    Osallistujat (max. 10) jaetaan 2-3 ryhmään ratsukon tason perusteella. Ilmoittaudu alle kertomalla ratsukon nimi ja taitotaso (voi olla sanallisesti, mutta estetaso cm pakollinen).

    Valmennus on avoin vain Hallavan ratsastajille. Etusijalla ratsastuskoulumestaruuksiin osallistuvat ratsukot, yhdestä yli 200 sanan tarinasta tai kuvasta saa yhden valmennuspisteen ratsastuskoulumestaruuksiin.

    Ilmoittautuminen viim. 1.12., ryhmäjaot ja pohjatarina tulevat siitä mahdollisimman pian.

    Maksu (tarina/kuva) ei pakollinen, mutta erittäin toivottu! Valmennuksesta saa lyhyen kommentin maksun jälkeen, mutta mikäli ei kerkeä kirjoittamaan tai piirtämään saa kommentin pelkällä ilmoittamisella.

    Tervetuloa!

  • #3103

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Jesse – Priton Valera
    Ratsastaja 80cm (potentiaalia myös korkeampaan), ratsu 130cm

  • #3110

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 113
    • Perus pullaponi

    Nio-Fonzie
    Nio hypännyt ratana ainakin 80cm, ja koulutasona ainakin heC.

  • #3111

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    Lily – Priton Valera
    Lily hypännyt korkeitakin aikoinaan, mutta nyt tasolla 80cm mennään ja sekin varmaan kuumottaa, vaikka osaamista olisikin.

  • #3113

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    Miro – Molly
    Ratsukon taso 70-80cm.

  • #3119

    Christian Andersson
    Osallistuja
    • Postauksia: 44
    • Koulutuksen tarpeessa

    Christian & Melli, vahva heC + 60cm

  • #3125

    Kassu
    Osallistuja
    • Postauksia: 118
    • Perus pullaponi

    Kassu ja Symphonic Melody mukaan kans! Symppis pomppii 150cm ja Kassu itte menee vahva heB-90cm

  • #3128

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 151
    • Perus pullaponi

    Emily-Molly
    Emily ja Molly menevät molemmat HeB, tosin Emilyltä jo jotkut HeA jutut sujuvat. Ratsastaja on hypännyt sellaiset 90cm ja hevonen 80cm.

  • #3308

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 65
    • Koulutuksen tarpeessa

    Alustavat ryhmäjaot ja aikataulu:

    klo 9:00, 60/70/80 (vähän ratsukon tason mukaan)
    Christian – Melli
    Miro – Molly
    (Alana – Rokki)

    klo 10:00, 70/80
    Emily – Molly
    Nio – Fonzie
    Lily – Valera

    klo 11:00 80/+
    Kassu – Symppis
    Jesse – Valera

    Ryhmäjakoihin voi vielä vaikuttaa, mikäli kokee olevansa täysin väärässä ryhmässä 😀

  • #3429

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 65
    • Koulutuksen tarpeessa

    Ylemmän viestin ryhmäjaot nyt sitovat, Alanan osallistuminen Rokilla varmistunut.

    yleistä valmentajasta:
    Marcus tunnetaan tarkkana valmentajana, joka tietää mitä tekee ja kannustaa oppilaitaan suorittamaan aina paremmin. Hallavassa pidettävät valmennukset ovat vähän helpotettuja, eikä Marcus puutu pikkuvirheisiin aivan yhtä purevasti kuin tavallisesti. Virheistä voi kuitenkin odottaa saavan huomautuksen ja kannustavat neuvot sen korjaamiseksi. Vain paras mahdollinen suoritus kelpaa Marcukselle, mutta valmennuksissa on silti kannustava ilmapiiri, eli kauhunhiki niskassa ei tarvitse suorittaa! Marcus osaa myös hyvin lukea tilannetta ja tunnistaa ratsukon tason, eikä tietenkään odota HeC-tasoisen ratsastajan suoriutuvan samalla tavalla kuin vaikka tyttärensä. Vaatii ratsastajilta parhaimman suorituksen tasoon nähden, tutuilta vaatii joskus hieman kärkkäästikin, ensimmäistä kertaa valmennuksissa oleville hieman rennompi. Valmentaa pääasiassa englanniksi, mutta osaa askellajit ja ratsastusradan tiet suomeksi, lisäksi Alana on maneesissa auttelemassa ja tarpeen tullen kääntämässä asioita.

    valmennuksen kulku:
    – Maneesiin on tuotu erikokoisia tukkeja ja taloesteitä, estetolpissa on maaläheisissä väreissä lankkuja, muutaman esteen päälle on aseteltu risuja ja erilaisia kasveja. Apulaisia kantamaan esteitä tarvitaan klo 8:30 eteenpäin!

    – Valmennus alkaa verryttelyllä, jonka ideana on saada hevoset liikkumaan mahdollisimman hyvin pohkeesta eteen. Tehdään aluksi isoja voltteja puolipitkillä ohjilla ravissa molempiin suuntiin, sen jälkeen laukataan maneesia ympäri, molempiin päihin pääty-ympyrät esteitä väistellen. Ensin kierros normaalia laukkaa, sitten hetki reippaampaa, lopuksi kaksi kierrosta kootumpaa laukkaa.
    – Hyppääminen aloitetaan ensin matalalla lankulla, jonka päällä on kasveja, jotta hevoset saavat tilaisuuden tutustua erikoisempiin esteisiin. Se tullaan kahdesti, ensin ravissa, sitten laukassa. Mikäli se ei onnistu hyvin, estettä tullaan niin kauan kunnes saadaan siisti hyppy edes ravissa.
    – Tänään teemana on tasapainoiset lähestymiset myös jännittävämmille esteille, joten yhtäkään hidastelua tai vastavuoroisesti rynnimistä ei hyväksytä, vaan tavoitteena ovat tasapainossa ja tasaisessa rytmissä kulkevat hevoset.
    ”On näin pieni este, hevonen pitää olla päiväkävelyllä ja vain jatkaa matka, kuin sinä astut kynnys.. Kynnyksen yli! Ei mieti, ei kiihdy, rauha.”
    – Esteitä hypätään pääasiassa yksittäin ja erilaisissa kaarevissa linjoissa (2-3 estettä, pitkät välit), lisäksi kokeillaan muutamaa vinoa lähestymistä hieman matalammalle lankulle. Vinoihin lähestymisiin hyväksytään hieman enemmän vauhtia ja varoitetaan isommasta hypystä, mutta lähestymisen ja poistumisen pitää silti olla hallittu.
    – Lopuksi hypätään rataa, joka koostuu muutamasta pakollisesta esteestä ja useammasta vapaavalintaisesta. Ratsastajat saavat itse päättää ratansa, mutta se pitää kertoa etukäteen ja siinä pitää pysyä. Myös oletetut laukkojen määrät pyydetään ilmoittamaan, mutta niissä ei ole hengenhätä pysyä, pääasia on, että rata on siisti ja hallittu.
    – Itsenäiset loppuverryttelyt ravissa, käyntiä pitkin ohjin

    esteiden korkeudet:
    – Lankut: rakennettu estetolppiin, joten korkeutta voidaan säätää vapaasti ryhmän tason mukaan. Lankut ovat jokaisessa ryhmässä korkeimmat esteet, mutta esimerkiksi jotkut talot ovat suurempia hypyiltään.
    – Talot: yksi pieni, 40cm korkea ja leveä talo, lisäksi yksi 60cm ja yksi 75cm, isointa hypätään vain kolmannessa ryhmässä!
    – Tukit: n. 40-55cm, lisäksi yksi isompi tukkieste jossa kolme tukkia päällekkäin, korkeus n. 70cm, isompaa ei hypätä ensimmäisessä ryhmässä.

    todennäköisiä kommentteja:
    – ”Ei.”
    – ”Not bad, could be better.”
    – Erityisesti kokeneemmille ratsastajille, jos este epäonnistuu täysin: ”That was hideous. Again.”
    – ”Again. Uudelleen.”
    – ”No, you looked like a fish. Kala! Keep yourself steady, engage your core. Vatsa ja pylly yhteen, okei?”
    – ”Ihan hyvä!”
    – Suurin piirtein jokaisen esteen jälkeen: ”Hmm.”
    – Loppukäyntien aikana Marcus kiertää kaikki läpi ja antaa henkilökohtaista palautetta, pääosin positiivista ja pieniä vinkkejä. Mitään murskapalautetta ei ole oletettavissa vieraskoreuden takia. Kritiikkikin annetaan kannustavasti.

    Kiitos osallistumisesta!

    • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Alana.
  • #3492

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    6.12. – Estevalmennus

    ”Jännittääks?” Utelin Kassulta sen taluttaessa ratsuaan maneesia kohti. Musta oli hauskaa, että meitä oli vaan kaksi ratsukkoa. Odotin tulevaa valmennusta innostuksen ja jännityksen sekaisin tunnelmin, vaikka vielä Kassua odottaessani haukottelin väsymykseltäni niin paljon että leukaperät oli hellänä. Hirveen aikaisen ajankohdan Marcus Gwyln oli valinnut.
    ”Eei, Symppis on nii tuttu kaveri että tiiän sen suoriutuvan hyvin.” Kassu vastasi ylpeän kuuloisena ja taputti ruunikon kaulaa. Nyökkäsin, ja toivoin ettei Valera olisi ihan mahdoton. Lily oli mennyt aikaisempaan ryhmään sen kanssa, joten mulla olisi vastassa hyvin lämmennyt ja toivonmukaan suurimmista energioistaan eroon päässyt ratsu. Maneesiin päästyämme aikaisempi kolmikko oli loppuraveja suorittamassa. ”Miten meni?” Kysyin kunhan Lily hiljensi Valeran käyntiin ja lähdin kävelemään tamman vierellä, kunhan ensin tervehdin nyökkäyksellä Marcusta, joka nyökkäsi takaisin ja jatkoi palautteen antamista Emilylle. Lily ainakin näytti ihan tyytyväiseltä, joten eikai se mikään katastrofi ollut. Pian tyttö päästi mut selkään, ja kerrankin mä sain pidentää jalustimia jopa huikeen reijän verran, niin että ne oli sopivammat mutta kuitenkin esteistuntaan menevät. Annoin Valeran lähteä kävelemään ja rapsutin sen säkää. ”Älä jooko oo ihan hirvee ämmä.” Mumisin sille ja ryhdyin ratsastamaan tammaa reippaaseen käyntiin. Sillä välin kun mä ja Kassu verkattiin itsenäisesti hevosiamme Marcus ja Alana sääti esteet meidän tasoon sopiviksi. Tai oikeestaan ehkä Kassun ja meidän hevosten. Musta ne näytti vaan pirun korkeilta. Enhän mä oo hypännyt vielä kasikymppiä enempää, ja toistaseks noi Valeran kanssa hyppäämiset ei oo mennyt kovin hyvin. En kuitenkaan antanut epävarmuudelle tilaa, vaan keskityin ratsastukseen. Kyllä mä niistä selviäisin, oonhan mä aika hyvin päässyt takaisin juoneen mukaan vaikka mulla olikin pitkä tauko ennen Hallavaan tuloa.

    Pian Marcus alkoi ohjeistaa meitä tulevan valmennuksen ohjelmasta, ja me jäätiin Kassun kanssa sen läheiselle pääty ympyrälle kävelemään. Lähestyminen ja linjat olisi ne pääasiat mitä ruvettaisiin hiomaan, joka oli kiva kuulla. Lähestymiset Valeran kanssa on yleensä päättynyt sen ryntäämiseen tai kieltämiseen. Keräilin tamman ohjia ja lähdin ratsastamaan sitä ravissa kun Marcus oli kertonut ensimmäisen tehtävänannon. Huh, nyt ei ollutkaan enää kivaa että meitä oli vaan kaksi. Pitäisi kokoajan olla valmis aloittamaan. Valera sen sijaan tuntui älyttömän hyvältä, se ravasi rennosti mutta liidokkain askelin ja se kantoi sekä päätään että selkäänsä itsenäisesti. Pitäis aina laittaa Lily hyppään sen kanssa ensin tunnin ennenkun mä lähden edes yrittämään. Ohjat pidin puolipitkinä niinkuin Marcus oli käskenyt, ja tarkoitus oli saada hevoset liikkumaan pohkeesta eteenpäin. Tehtiin tempon vaihteluja ja voltteja ja ympyröitä, ja Valera oli heti aika hyvin kuulolla. Laukan kokoamisen kanssa meinasi olla ongelmia, tamma olisi halunnut jatkaa reippaammassa tahdissa eikä pidätteet meinannut mennä läpi, mutta lopulta sekin onnistui. Kunhan molempien hevoset olivat virkeät ja liikkuivat eteenpäin Marcus antoi seuraavan tehtävän. Ensimmäinen este olisi matala lankku, ensin ravissa ja sitten laukassa. Mun piti aloittaa, kun Valera oli jo mennyt ne esteet kertaalleen. Siirsin tamman uudelleen raviin, ja hyvän tien ratsastaen ohjasin sen lankulle. Sain tehdä aktiivisesti puolipidätteitä ettei se olisi lähtenyt viemään esteelle, ja esteen ylityksenkin jälkeen ettei se olisi siirtynyt laukkaan. Marcus ei todennut ihmeemmin mitään, vaan keskittyi Kassun ja Symppiksen ylitykseen. Kunhan lankku oli tultu molemmissa askellajeissa siirryttiin seuraavaan esteeseen.

    ”Keep it, keep it. Hands steady, where are you looking? Eyes up!” Marcuksen ääni kantoi hyvin koko maneesin, eikä missään vaiheessa tarvinnut kysyä mitä mies olikaan sanonut. Englannin ymmärtämisessä mulla ei ollut mitään ongelmia, vaan se oli ihmeen virkistävää kuunneltavaa valmennuksessa. Me saatiin Kassun kanssa tulla esteet yksittäin ihan rauhassa, ja Marcuksen tarkat silmät olivat jokaisessa hypyssä mukana. Ensimmäiset hypyt ei olleet multa mitenkään täydellisiä, ja niistä mä sainkin kuulla ihan samantien. Kädet laahasi, katse seikkaili, tempo vaihteli, kantapäät alas.. Siitä huolimatta Marcus antoi kritiikkinsä rakentavasti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista oloa kuin se olisi vain lytännyt epäonnistumisista. Päinvastoin, ainakin mulle se toimi tosi motivoivasti, ja ens kerralla yritin vielä paremmin. Mitä useampi este me hypättiin, sitä paremmalta se alkoi tuntumaan, ja sitä vähemmän Marcuksella oli mitään korjattavaa. Lopulta kun me oltiin Valeran kanssa suoriuduttu kaarevista linjoista mies vain hymähti, mutta osasin siihen mennessä ottaa sen jo positiivisena palautteena. Annoin Valeran jäädä kävelemään pitkin ohjin kun oli Kassun vuoro, ja jäin sivusta seuraamaan sen suoritusta. Kunhan molemmat olivat saaneet alun hypyt tehtyä joiden pääasia oli pitää linjat huolellisina vaikka ne olisivatkin kaarevia ja jopa haastavia lähestymisen suhteen, oli aika ottaa pari vinoa lähestymistä. Keräsin Valeran ohjat uudelleen, ja nostin sillä käynnistä laukan. Esteet olisi matalemmat lankut, ja ohjasin Valeran reitille jotta lähestymisestä tulisi vino. Este ylittyi, mutta jälleen tamma onnistui kiihdyttämään mun alta niin etten itse ihan päässyt hyppyyn mukaan täysillä. ”Again.” Marcus sanoi samantien, ja mä tein työtä käskettynä. ”Not bad. Could be better.” Mies totesi lopulta kun mun vuoro oli ohi sen osion kohdilta. Hengähdin hiljaa itsekseni ja taputin Valeran kaulaa antaessani sille uudelleen ohjaa.

    Lopuksi olisi vuorossa rata, jonka saisi itse päättää. Me saatiin hyvä hetki Kassun kanssa miettiä meidän radat, jotka piti sitten kertoa Marcukselle. Me Valeran kanssa alotettaisiin talolla, josta mentäisiin tukille, varmaan viidellä laukka-askeleella selvittäisiin, lankku, toinen, takaisin talolle.. Marcus hyväksyi mun kymmenen esteen radan, ja antoi luvan lähteä. ”Ei, ei, ei. Huono. Start again.” Mies keskeytti meidän menon jo ensimmäisen esteen jälkeen, ja siirsin Valeran hetkeksi raviin etsiessäni uuden reitin takaisin samalle esteelle. Kieltämättä vähän nolotti, olin sen verran innoissani radan hyppäämisestä että olin unohtanut ratsastaa, ja lähestyminen oli ollut ihan naurettavan huono. Nyt pitäen pääni siinä missä pitikin lähdin suorittamaan rataa uudelleen. ”Count!” Marcus käski, joten laskin Valeran laukka-askeleet ääneen. Eniten mua jännitti metriset lankut, ja kun me lähestyttiin niitä unohdin kokonaan laskea, sillä kaikki mun keskittyminen meni siihen että päästiin Valeran kanssa yli. Annoin tammalle pohkeita lähestymiselle vaikka pidin sen hallittuna, ja se lähti hyppyyn. Nousin jalustimille myödäten ohjasta, ja hetken tuntui kun me olisi lennetty. Laskeutuessa tajusin pitää tasapainoni etten lysähtäisi tamman kaulalle, ja seuraava lankku tuli kahden laukka-askeleen päähän. Myös se me ylitettiin, ja mun suupielet kääntyi väkisin ylöspäin. ”Hyvä!” Hengähdin Valeralle ohjatessani sen seuraavaa estettä kohti, ja pian rata oli ohi. Just kun olin päässyt vauhtiin! Siltä Valerastakin näytti tuntuvan, kun annoin sen laukata ohjaa pidentäen kertaalleen maneesin ympäri. ”Ihan hyvä!” Marcus sanoi, ja olin ihan super tyytyväinen itsestäni ja Valerasta. Ei yhtäkään kieltoa, ja mulla oli ollut jopa hauskaa. Hiljensin sen käyntiin, ja annoin sen kävellä pitkin ohjin niin etten joutunut kuitenkaan Kassun eteen sen lähtiessä hyppään omaa rataansa.

    ”There was clear progress in you during this ride. Keep yourself calm, your horse will react if you’re nervous. You had good routes, but sometimes you just throw reins off and forget to ride. And stop looking down, those obstacles aren’t going anywhere!” Loppuravien jälkeen Marcus käveli vuoronperään meidän vieressä antamassa palautetta, ja mä tunnistin kyllä itseni kaikesta mitä se sanoi. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten Valeran kanssa toimia, ja mulla oli hurjan positiivinen olo seuraavia kisoja ajatellen. ”Thanks.” Kiitin ennenkuin mies kerkesi siirtyä muualle, ja se nyökkäsi vastaukseksi. Kunhan me oltiin kävelty tarpeeksi me lähdettiin Kassun kanssa viemään tammoja takaisin tallia päin, vaikka Kassu tietty lähtisi Symppiksen kanssa ratsutallille. ”Mul ei oo varmaa koskaa enne ollu noi kivaa hypätes.” Sanoin, ja huomasin itsekin miten innostuneelta kuulostin. Kassu virnisti. ”Teillä meni kyllä hyvin!” Se totesi. ”Kiitti. Nii teilläki, aika huikee hyppy tolla.” Kassu katsahti Symppikseen, samanlainen ylpeys kasvoillaan kuin aikaisemmin. ”Jep, tää on ihan mahtava.”

  • #3546

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 151
    • Perus pullaponi

    Maastoestevalmennus

    6.12
    Olin jännityksestä kankeana noustessani Mollyn selkään. Olin hyvin ”järkyttynyt” että olin menossa Marcus Gwylnin maastoestevalmennukseen. No ainakin sieltä saisi hyviä vinkkejä tuleviin ratsastuskoulumestaruuksiin. Ajattelin kiivetessäni Mollyn selkään. Mollya ei vaikuttanut stressaavan, vaan se hamusi maasta suuhunsa heinänkorsia aina vähän väliä. ”Mennään nyt!” Ärähdin tammalle säädettyäni jalustimet. Nykäisin Mollyn pään ylös ja annoin sille pohkeita. Kävelimme uralla hetken aikaa alkukäyntejä, kunnes aloimme tehdä alkuverryttelyä. Alkuverryttely tehtiin puolipitkin ohjin ravissa ja tehdään voltteja. Tarkoituksna oli saada hevoset liikkumaan mahdollisimman hyvin. Mollylla vaikutti olrvan energiaa, joten laukannostot eivät varmastikkaan olisi vaikeutta nähnytkään. Teimme hetken aikaa alkuverryttelyä kunnes aloimme nostaa laukkaa. Laukkasimme maneesia monta kierrosta ympäri ja teimme päätyihin laukkaympyrät. Välillä tulimme laukkaa reippaammin ja välillä kootummin. Molly olisi mieluusti vain mennyt, mutta kun laukkaa olisi pitänyt koota, ei siitä mitään tullut ja sähläämisiksehän se meni. Aloitimme hyppäämisen matalalla lankulla, jonka päällä oli kasveja. Tutustuimme esteisiin ensin vähän lähempäätä, jottei hevosia jännittäisi sen hyppääminen, vaikka pieni este olikin vain kyseessä. Mollya ei este näyttänyt jänittävän, vaan se olisi halunnut napata suuhunsa pienen kukkasen esteen päältä. Ehkä se este oli vain tarkoitettu hyppäämiseen eikä niinkään syömiseen. Estettä tuktiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman nätti hyppy aikaan. Molemmista hypyistä tuli nättejä, joten meidän ei tarvinnut niihin jumittua, vaan siirryimme seuraavaan tehtävään. Päivän teemana oli tasapainoiset lähestymiset myös jännitäville esteille ja seuraavassa tehtävässä harjoiteltiinkin esteiden hyppäämistä kaarevilla linjoissa. Sitä harjoiteltiin 2-3 esteen kanssa ja lisäksi otimme myös vinoja lähestymisiä yksittäisille esteille. 2-3 tehtävä sujui ihan mallikkaasti, tosin melko reippaasti. ”Hidasta, hidasta, hidasta, hidasta ja päästä!” Marcus ohjeisti minua hypätessäni. Seuraavana olisi tiedossa vinosti lähestyttävät esteet. Olimme Mollyn kanssa vain kerran aijemmin Aleksin estetunnilla koittaneet tulla pystyä ja ristikoita vinosti, mutta nyt yhtäkkiä kun pitikin tulla maastoesteitä vinosti, niin sekä Mollya että minua jännitti hieman. Eihän siinä sinäänsä mitään ihmeellistä ollut, mutta lähestyminen minua vain lähinnä jännitti. Meidän vuoromme tullessa Molly hieman rynnisti alkuun, mutta muutamaa askelta ennen estettä sain sen kuitenkin paljon rauhallisemmaksi. ”Ihan hyvä” Kuului Marcuksen suusta maneesin toiselta reunalta.

    Tunnin viimeinen asia oli pienen radan hyppääminen. Rata koostui muutamista pakollisista esteistä, mutta loppuradan sai päättää itse. Kehittelin itselleni 7 esteen radan jonka kävin kertomassa Marcukselle. Hänen mielestään ratani oli hyvä ja antoi minun mennä. Molly oli melko reipas ja myös aika huolimaton, mutta kyllä se jotenkin menetteli. Viimeisen tehtävän jälkeen oli loppuverryttelyiden vuoro. Teimme itsenäistä verryttelyä ravissa ja minä lähinnä taivuttelin ja tein Mollyn kanssa voltteja. Loppuraveista siirrytiinkin sitten loppukäynteihin, jolloin Marcus tuli antamaan meille henkilökohtaista palautetta. Minun kannattaisi temmon sätelyä treenata, sillä joskus Molly oli liian hidas ja joskus taas liian reipas. Kännökset ja lähestymiset olivat kuitenkin menneet minulla ja Mollylla hyvin. Henkilökohtaisten palautteiden jälkeen oli aika lopettaa tunti. Olin todella tyytyväinen Mollyyn sekä itseeni, että tunti oli mennyt ihan hyvin. Ja parasta ehkä oli, että saatiin paljon vinkkejä ja opiittiin uutta!

  • #3569

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    06.12.2018Estevalmennus (324 sanaa)

    Mä en ollu koskaan ennen ratsastanu Christianin tai Alanan kanssa samassa ryhmässä, mutta täällä sitä vain oltiin. Kolmistaan matkalla kohti suurta menestystä, oltiinhan nyt sentään Alanan isän Marcus Gwlynin valmennuksessa. Eikä millä tahansa serpentiinitunnilla vaan ihka oikealla maastoestevalmennustunnilla! Alkuverryttelyssä katselin Alanan täydellistä ratsastusta ja yritin matkia mahdollisimman paljon blondia. Ohjat piti pitää tuntumalla, mutta kuitenkin hieman pidempänä, teimme voltteja, ympyröitä ja joskus hiukan soikioita väistellessämme esteitä. Pohkeesta piti lähteä kunnolla eteen, eikä saanut olla lainkaan etana. Pikkuhiljaa siirryimme laukkaan ja teimme temmonvaihteluita. Mollyä ei ollut tunnistaa samaksi hevoseksi, se skarppasi tosi kovasti tiukanoloisen miehen komennoista. Yritin toki näyttää mahdollisimman hyvältä Marcuksen silmissä, joten ehkäpä ratsastinkin edes hippusen paremmin.

    Ensimmäisenä hyppäsimme matalaa lankkua, Molly teki ravista stopin ja yritti syödä sen päällä olevia kasveja.
    ”No, no, no! Again, pää up”, mies huudahti.
    Häpeästä punehtuneena skarppasin ja etenimme tehtällä niin kauan, että tiukka valmentaja oli tyytyväinen. Välillä hän huomautti rytmistä, välillä taas temmosta. Esteitä tultiin pääosin yksittäin ja kaarevissa linjoissa, muutamia esteitä pitkillä väleillä. Vinoille lähestymisille saattoi tulla kovempaa, mutta menon piti olla jatkuvasti hallittua. Mollyn kanssa saimme pyyhkeitä erityisesti hitaudesta ja pohkeen taakse jäämisestä.

    Siirryimme hyppäämään rataa, jossa oli muutama pakollinen este ja loput vapaavalintaisia. Selitin halutun radan, mutten osannut arvioida montako laukka-askelta radalle tulisi. Sain kuitenkin luvan aloittaa laukan.
    ”Disunited canter!” Kuului mieheltä toisen esteen jälkeen.
    Vaihdoin ravin kautta laukan oikeaksi. Molly seilasi miten sattuu ja sain tiukaa kommenttia ratsastaa paremmin ja keskittyä tehtävään.
    ”No, no, no! Straight fence, not double bar”, Marcus huusi.
    Apua, mieshän oli oikeassa. Olin aikonut ottaa neljänneksi pystyn, en okseria. Jouduin aloittamaan tehtävän alusta. Lähdimme uudelleen liikkeelle ja tälläkertaa saimme kyllä jatkuvia komentoja, mutta emme joutuneet aloittamaan alusta.

    Taputtelin tammaa tunnin jälkeen. Se meni loppupeleissä ihan okei, vaikka kyllähän tässä ehkä matkaa vielä olikin, jotta voisin haaveilla suuremmista luokista. Marcus oli ollut tiukka, mutta kuitenkin reilu valmentaja. Alanalle hän oli ollut melko tiukka ja olimme kuulleet nolon tarinan naisen lapsuudesta. Siitä ei kuitenkaan paranisi muistuttaa, en ainakaan minä uskaltaisi.

  • #3624

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    Maastopainoitteinen estevalmennus klo 10
    6.12.2018

    Maastoesteet näyttivät kauhistuttavilta, eikä valmentajakaan ollut mikään pehmoinen. Marcus Gwyln valmensi kilparatsastajiakin, joten ratsastuskoulussa poikkeaminen ei varmastikaan ollut yleistä hänen aikatauluissaan. Keräsin ohjia hiukan tiukemmiksi ja annoin Valeralle laukka-avut. Pidin valmennuksen alkuverryttelyosuudesta, sillä se oli semi-itsenäistä sikäli, että volttimäärät ja muut sai itse päättää. Alkuverryttelyn laukkaosuus oli todella pitkä. En ollut koskaan laiukannut yhtä paljon alkuverkoissa ratsastustunneilla, saati missään valmennuksissa. Ei sillä, että minua olisi yhtään haitannut. Tempomuutokset olivat hyvä lisä verkkoihin.

    Maastoesteisiin tutustuminen aloitettiin matalalla lankulla. Lankun päällä oli kasveja ja sen hyppääminen jännitti minua varmasti kolmisen kertaa enemmän kuin Valeraa. Tiesin, ettei Valera ollut koskaan ennen hypännyt maastoesteitä. Siksi minua kuumottikin. Nion hypättyä kyseisen lankkuesteen, kannustin Valeran raviin ja ohjasin sen esteelle. Kevensin istuntaani ja yritin parhaani mukaan pitää Valeran pohkeiden välissä. Tunsin sen kuitenkin astuvan ennen estettä muutaman sivuaskeleen ja hypystä tulikin sitten vino. Eipähän sentään kieltänyt. Minulle asia ei ehkä ollut niin iso, kun Marcukselle, sillä tunsin Valeran paremmin kuin hän, eikä hän tiennyt Valeran kokemattomuudesta maastoesteillä.
    “Ei. Again. Keep it straight”, kuului Marcus Gwylnin kommentti. En laittanut vastaan, vaan tulin suoraan uudestaan. Tällä kertaa Valera tiesi, etteivät kukat söisi sitä, joten se päätti jäädä syömään niitä. Tamma siis kielsi esteelle ja hetken sen niskan päällä lepäiltyäni tipuin selästä.
    “MMH”, ärisin itsekseni. Minua ärsytti suunnattomasti. Siksi tippuminen ei edes aiheuttanut tällä kertaa mitään traumaperäistä stressikohtausta. Marcus käski tulla uudestaan ja lopettaa pelleilyn. Koska en koskaan päässyt Valeran selkään ilman punttausta tai tuolia, päätin asettaa vasemman käteni sen niskan päälle, ottaa vauhtia ja heittää oikean jalkani sen selän yli. Tätä varten minulla oli lihakset. En varmasti pyytäisi apua valmentajalta, joka valmensi kovatasoisia kilparatsastajiakin. Keräsin ohjat ja kannustin Valeran uudestaan raviin. Sitten taas ympyrä ja esteelle. Pidin pohkeeni tiukasti tamman kyljissä, enkä päästänyt sitä enää väistämään estettä. Tunsin hevosen epäröinnin allani, joten painoin pohkeet lujemmin sen kylkiin, enkä enää antanut sille vaihtoehtoa. Hyppy oli hutera, mutta voitin valtataistelun Valeran kanssa ja ainoastaan se merkitsi.
    “Better”, Gwyln kommentoi. Hymähdin itsekseni.

    Kaikki muut lyhyet estetehtävät olivat sujuneet moitteitta ja Valera oli tottunut kummallisiin esteisiin nopeasti. Huomasin valmennuksen puolivälissä, että minä sain kaikista eniten negatiivista kommenttia. En tiedä johtuiko se siitä, että tasoni oli oikeastaan korkeampi kuin mitä annoin kenenkään ymmärtää, tai mitä edes oikeastaan ratsastin. Ehkä Gwyln huomasi sen tai sitten minä vain olin yksinkertaisesti paskin. Tiesin miten Marcus valmensi Kristiania, sillä Kristian oli hänen valmennuksissaan usein, mutta Hallavassa Marcus ei valmentanut kyllä yhtään samalla tavalla.

    Minulla oli hyvä fiilis Valeran ja minun hypyistä, joten päätin valita hypättäväkseni hiukan haastavamman radan. Valera osaisi kyllä. Rataani kuului kahden vinoesteen tukkisarja, tiukka käännös 60cm taloesteelle, loiva linja lankkusarjalle, taas tiukka linja korkeimmalle tukkiesteelle ja vielä sen jälkeen pienimmälle taloesteelle. Pidempää rataa en lähtenyt Valeralle pakottamaan. Valera innostui radan aikana, mutta sain sen pidätettyä kaikesta huolimatta tasaisessa tahdissa (pidätyksiä ja päästöjä lukuunottamatta tietenkin). Pysyin myös laukkamäärissäni ongelmitta, sillä minulla oli hyvä pohja niiden laskemiseen. Nimim. hah, kisannut aikoinaan. Jälkeenpäin jäin kyllä miettimään, että olisinko sittenkin voinut vetää kekseliäämmän radan nyt kun Hallavassa kerrankin oli maastoesteet.

    Kuuntelin Marcuksen palautetta Niolle ja Emilylle kiinnostuneena. Kuulosti positiiviselta. Minua kuumotti, kun Gwyln sitten tuli antamaan minun palautteeni.
    “I don’t know what happened in the beginning but you proved yourself and your horse that you are the boss and you know how everything works. You could jump better and higher if you let yourself. And you are Kristian’s girlfriend, right?” Marcus puhui. Nyökkäsin. Oli varmaan huomannut minut aina katsomossa vilkuilemassa. Marcus oli sikäli hyvä valmentaja, että hän kyllä tiesi valmennettaviensa todellisen tason. Ei hän tyhmä ollut. Juttelimme hetken hyppypelostani ja miksi minulla sellainen oli. Sain hyviä vinkkejä pelon hallitsemiseen, vaikka Marcus ei ollut edes ajatellut minulla olevan trauma, joka veti minulta välillä jalatkin alta. Valmennus osoittautui todella hyödylliseksi ja sain kyllä aivan eritavalla itseluottamusta ratsastuskoulumestaruuksia ajatellen.

  • #3718

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 113
    • Perus pullaponi

    Maastopainotteinen estevalmennus 6.12.

    Katselin uteliaana maastoesteitä, jotka oli kannettu maneesiin. Alana laski hiukan tolppien varassa olevaa lankkua, se tulisi selkeästi olemaan meidän ensimmäinen verkkaeste. Mulla itelläni hirvitti jo valmiiksi pelkästään Englannin ymmärtäminen, saatikka puhuminen sitten. Onneksi Alana, joka istui maneesin katsomon laidalla oli lupautunut tulkiksi.
    Marcus laittoi meidät tekemään suhtkoht vapaata alkuverryttelyä. Pyyntöjä oli kuitenkin voltteja ja puolilöysin ohjin. Yritin pysyä keskellä satulaa, mutta tummiin kokoajan valuvan sisälle päin.
    ”Yritä keventää ulkojalalla. Pidä katse korvien välissä, ja tarvittaessa kierrä yläkroppa ulos ja tue vahvemmin sisäjalalla”, Alana suomensi huokaisten.
    ”Yes, better.” Sen verran minäkin ymmärsin, ymmärsin tehneeni jotakin edes oikein.

    Ensimmäinen este oli kuten olin arvellutkin lankku, johon oli viritetty kasveja päälle. Alkuverryttelyssä olin tehnyt laajahkja voltteja esteen ympärille, jotta Fonzie voisi viistoista katsoa sitä. Aloitimme tehtävän tulemalla ravissa. Hieman minua hirvitti, kun ensimmäisenä tehtävälle lähdin. Vihasin olla ensimmäinen.
    ”Ei. Again. Uudelleen.” Sain heti hyppyyn lähtiessäni palautteeksi, joten käänsin tukkien välistä ja suoristin linjalle. Tälläkertaa Tuin ruunaa paremmin yläpohkeella ja pääsimme hyppyyn mielestäni mainiosti.
    ”Hmm. That is better.”
    Seuraavalla kerralla tulimme laukassa, ja Marcus laittoi minut keventämään laukkaa. Kuulemma sain jalkaa jäntevämmäksi näin. Ennen estettä istuin alas muutamaksi askeleeksi ja myötäsin hyppyyn mukaan.
    ”Hyvä, muista, pystyyn esteen esteen jälkeen, älä jää nukkuun sinne kaulalle!”

    Lopputunnista Marcus antoi kaikille henkilökohtaista palautetta jokaiselle.
    ”Sä lähestyt esteitä määrätietoisesti, mutta sitte ennen ponnistusta et enää haluaisikaan olla mukana. Muista mitää yläpohjan kyljessä, niinkuin sä aikalailla teitkin tunnin aikana, kun sua muistutti, niin et jätä heppaa yksin hyppäämään. Laskeutumisessa älä sukella tai jää nukkumaan kaulalle, vaan muista nousta ylös. Jos Heppa säikähtää tai seuraava este on jo eessä, siinä käy vielä huonosti. Toi tempo oli sulla koko tunnin ajan oikein hyvä, ja kun muistat ylläpitää sen ja lisätä jalalla tukemisen ja pystyssä pysymisen niin teistä tulee hyvä kaksikko!” Alana toisti kaikuna isäänsä.

Aiheeseen ‘Maastopainotteinen estevalmennus 6.12.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.

Siirry työkalupalkkiin