Maastoreissu 26.2.

Foorumit Roolipelit Maastoreissu 26.2.

Tämä aihe sisältää 17 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Jesse 6 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #5017

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Avoin roolipeli Hallavan kävijöille (eli kaikki halukkaat saavat lähteä mukaan)
    Postataan vastaukset maltillisesti foorumin kuormittumisen estämiseksi
    Vastata saa kun haluaa ja siltä tuntuu, eli varsinaista vuorojärjestystä ei ole.

    Mukana:
    Miro (Salty)
    Jesse (Hurmos)
    Lily (Orion)
    Nio (Fonzie)
    Lola (Bigsy)
    Mikael (Apassi)
    Kassu (Symppis)
    ——

    helmikuu 26, 13.00
    Hallavan Whatsapp ryhmään kilahti viesti.
    Miro: Maastoiluseuraa mulle ja Saltylle?

  • #5019

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    Mä istuskelin varustearkun päällä ja heiluttelin jalkojani. Mä olin viimeinkin päättänyt selvittää suurensuuren arvoituksen siitä, mitä varustetta Saltyllä kuului käyttää missäkin. Oli Sebastianin tallityöntekijä minulle pukannut hirveän pitkän nivaskan loppulappusia aina loimituksesta suojaukseen ja ruokintaan, mutta en mä ollut lukenut kuin ainoastaan alleviivatut osiot, paitsi ruokinnan osalta tietysti. Hypähdin alas metalliarkun päältä ja säikäytin tömähdykseltä tallikissan. Irvistin, eihän mun tarkoitus todellakaan ollut sitä pelotella. Mä haluaisin mennä maastoon ja laitoinkin viestiä Hallavalaisten Whatsappiin.

    Salty tarhasi tyytyväisenä ruskeassa loimessaan ja nosti päätään kun huusin sitä. Tamma ei tullut minua portille vastaan, mutta ei toisaalta lähtenyt karkuunkaan kun kipitin nappaamaan sen kiinni. Tartuin nahkariimusta kiinni ja napsautin ruskean riimunnarun kiinni. Saltyä en uskaltaisi taluttaa yhtä huolettomasti kuin Mymmeliä. Talutin Saltyn talliin ja vein sen karsinaan. Tamma seisoskeli paikallaan riisuessani sen loimen. Siirryin harjaamiseen ja kavioiden puhdisteluun, eikä tamma edelleenkään ollut laisinkaan hankala, muttei toisaalta myöskään helpottanut hommaani laisinkaan.

    Nappasin satulahuoneesta Saltylle musta-valkoiset jännesuojat ja takajalansuojat sekä punaiset putsit. Hypähtelin tamman karsinalle ja puin ne tammalle helposti. Palasin satulahuoneeseen, josta hain mustan estesatulan, jossa oli punaiset tikkaukset. Satulassa oli kiinni punainen huopa, johon olin ihan tyytyväinen. En viitsisi vaihtaa sitä maastoilun tähden. Nappasin suitset olkapäälleni ja painelin varustamaan Saltyä.

    Kun Salty viimein oli valmis, talutin sen ulos ja kiskoin matkalla sinikeltaista toppatakkiani kiinni. Takki alkoi olla auttamatta kuuma, mutta se oli ehkä maailmankaikkeuden ihanin takki. Talutin Saltyn kentälle, jossa nousin korokkeelta tamman selkään. Mä voisin hyvin odotella kavereita täällä.

  • #5020

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    tulkaa ratsutallin kautta nii mä hyppään Hurmun kaa mukaan

    Lähetin viestin ryhmään aika nopeasti Miron viestin jälkeen. Eiköhän ratsastuskouluta useampi tyyppi kuitenkin innostuisi mukaan.

    Ääh. Asuisipa Hurmoskin sielä.

    Nyt ei huvittanut lähteä tappelemaan siitä, lähdetäänkö me maastoon vai ei. Hurmos oli ollut jo ihan tarpeeksi hieno, kun olin sitä retuuttanut valmennuksista toiseen ja osakilpailuunkin ja vaikka mitä kamalaa. Hirveää rääkkäystä. Hymähdin hiljaa varustetun orin otsaa rapsuttaen ja napsautin kypäräni leukahihnan kiinni. Hurmoksen ohjista tarttuen lähdin taluttamaan oria pihalle, jossa voisin odotella seurueen saapumista.

    Mä olin ennakoinut hyvin, olin muutenkin aikeissa käydä kääntymässä kentällä Hurmoksen kanssa. Eli olisin käynyt kävellen katsomassa, uskaltaako siinä mennä. Liukkaat kelit oli nyt jut parhaimmillaan, ja olin vetänyt jo useemman kerran lipat pelkästään autosta ulos astuessa. Nyt mä voisin hyvin lähteä ilman satulaa maastoilemaan muiden kanssa, kun kerran sellainen tilaisuus tuli.

  • #5021

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    ”Ole hyvä ja tule”, korotin hiukan ääntäni cremellolle akhaltekille, joka ei suostunut liikkumaan karsinastaan. Se vain venytti kauulaansa ja nojasi taaksepäin, kun yritin vetää sitä ohjista. Sain toden teolla pitää itseni koossa, etten olisi alkanut taas itkemään. Orion ei koskaan ollut tällainen. Se oli aina avulias, huomaavainen ja yhteistyöhaluinen.
    ”Hyvä on”, sanoin ja päästin ohjat käsistäni. Orion nosti päänsä ylös ja seisoskeli hiljaa. Olin jo luovuttamassa, mutta sitten ori päätti tulla itse ulos karsinasta. En ollut odottanut sellaista, joten hevonen pääsi livahtamaan ohitseni.
    ”Voi jestas”, puhisin itsekseni ja lähdin sen perään.

    Orion pysähtyi vasta tallipihalla ilmeisesti Miron nähtyään. Se hörähti hänelle.
    ”Älä kysy”, sanoin Miron ilmeen nähtyäni ja kävelin Orionin vierelle. Laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Vasta selässä huokaisin helpotuksesta.

  • #5024

    Mikael
    Osallistuja
    • Postauksia: 73
    • Koulutuksen tarpeessa

    Voi vitsit, mitä minä olinkaan mennyt edellispäivänä tekemään. Ei se sillä hetkellä ollut tuntunut ongelmalta, eikä koko iltana! Sitten kun olin hakenut Plösön Inkan luota, olin maininnut jotain Apassista nauhoineen, mokkapaloista ja siitä suukosta ja siitä miten kivalta se koko juttu tuntui. Ja sitten Inka oli sanonut, että Mikael rakkaani, mietihän nyt vähän mitä teit. Ja voi pojat että minä olinkin miettinyt. Koko loppuillan. Koko yön. Koko aamupäivän töissä. Koko matkan töistä tänne, Apassin haan portille asti. Ja mietin vieläkin. Voi minua. Lola oli yksi niistä harvoista, jotka puhuivat minulle niin kuin olisin edes jotenkin miellyttävä tyyppi. Minun olisi pakko jotenkin varmistaa, että hänelle jäisi siitä sellainen kuva, etten minä ollut sillä erityisemmin mitään tarkoittanut – että se oli sellaista perusmikaelmaista ajattelemattomuutta ja impulsiivisuutta. Koska niinhän se oli! Niinhän se oli? Olihan se? Olikohan se? Oliko lie?

    Olin jo Apassin karsinalla, kun havahduin siihen, että minulla oli totta tosiaan narun päässä elävä oikea hevonen. Sellainen, joka polki tyytymättömänä etujalkaansa niin että ryskyi, kun olin jäänyt seisoskelemaan ja haaveilemaan sen karsinan eteen. Avasin nopeasti oven ja livautin hevosen sisään. Harjat, Apassin ainoa satula ja halvat suitset oli nopeasti haettu. Yritin olla jähmettymättä taas paikoilleni kesken harjauksen ja sain kuin sainkin risteytysponini melko nopeasti sen näköiseksi, että sillä kehtaisi lähteä ratsastamaan.

    Olin huomannut Miron viestin maastoilusta ja ajatellut lähteä. Se poika oli vielä niin pieni, että tuntui pitävän minua ihan normaalina ja turvallisen tylsänä aikuisena, koska olinhan melkein hänen isänsä ikäinen. Kun Apassi oli valmis, vilkaisin vielä puhelinta ja havaitsin, että moni muukin oli lähdössä. Voi vitsit. Olisi pitänyt vastata siihen viestiin ensimmäisenä. Kaikki tietäisivät, että olisin lähdössä. Voisinkohan minä nyt edes lähteä? Mitä jos sinne tulisi joku sellainen, joka ei niin olisi seurastani välittänyt? Sitä paitsi kaikki muut jo tunsivat toisensa. Varmasti kaikki puhuisivat niin monimutkaisista jutuista niin polveilevalla tavalla, että en osaisi sanoa ikinä mitään oikeaan kohtaan. Siinä menisi viimeinenkin toivo siitä, että täältä saisi joskus oikeaa ratsastusseuraa… …kun se Lolakin nyt varmasti alkaisi vältellä minua… …inhottava Mikael…

    Päätäni pudistellen lähdin kuitenkin Apassin ohjat käsipuolessani ulos, samalla kypärän leukahihnaa kiinnittäen. Menisin. Katsoisin. Olisin menevinäni vain kentälle, jos muut vilkuilisivat toisiaan. Sellainen vilkuileminen tarkoittaa Helenan mukaan sitä, että minun pitäisi olla vähän hiljempaa, vähän kauempana muista ja vähän vähemmän mikaelmainen. Onneksi edes Apassi oli hyvällä tuulella: se seuraili minua kentän suuntaan pää pystyssä ja sieraimistaan ilmaa puhallellen.
    ”Hei”, tervehdin kentällä lainaheppansa kanssa olevaa Miroa. ”Vai maastoon sitä meinaat mennä!”
    Siinä lähistöllä oli joku toinenkin, jolle hymyilin kokeilevasti: en muistanut ollenkaan, olinko ikinä esitellyt itseäni hänelle. Ainakaan en muistanut hänen nimeään. Varmuuden vuoksi esittelin itseni hänelle: ”heippa. Mä oon Mikael. Mä en muista oonko mä tavannut sua, kun mulla on maailman huonoin kasvomuisti!”

  • #5026

    Kassu
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    Mä huomasin Jessen Symppiksen karsinasta mutta Jesse ei huomannu mua lähtiessään. En viittinyt häiritä, se näytti niin mietteliäältä. Kaiken kukkuraksi mua on alkanut oikeesti vaivaamaan ne meidän keskustelut. Haluun alkaa ottaa enemmän Jesseä keskustelun aiheeksi, mutta nyt mulla, yltiösosiaalisella Kassulla on kerrankin ongelma: miten mä teen sen. Eihän Jesse mikään maailman avoimin tyyppi oo ja pelkään loukkaavani miestä vahingossa.
    Nousen pihassa Symppiksen selkään ja ratsastan käynnissä vain vähän lähemmäs Hurmosta ja Jesseä. En liian, onhan Hurmos kuitenkin ori.
    ”Moi, säkin menossa?” hymähdän sille.

  • #5027

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Bigsy oli todella hyvällä tuulella. Se luimi mulle ensimmäisen kerran vasta kun harjatessa osuin vahingossa sen takajalkaan harjan kovalla osalla. Ei meidän pitäny edes lähteä maastoon mutta kun Miro kysyi niin en voinut kieltäytyä. Melkein meinasin kieltäytyä kun kuulin että Mikael ja Apassi on tulossa. Ei mulla tietenkään ollut mitään niitä vastaan. En vain tiennyt miten mun pitäisi käyttäytyä Mikaelin seurassa.

    Tarkistin vielä viimeisen kerran että Bigsyllä oli kaikki kengät ja kaikki hokit mukana. Nappasin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan ponia pihalle. Pihalla odotti jo Miro, Lily ja Mikael. Moikkasin nopeasti kaikki ennen kun kiristin viimeisen kerran Bigsyn satulavyötä. Tamma polkaisi takajalalla varoituksen mutta en ehtinyt reagoida siihen. Kohta mulla olikin taas hampaanjäljet olkapäässä. On tämä nyt taas. Ensin Zada ja nyt Bigsy.
    “Mä luulen että on viisainta että me mennään viimeisenä ettei Bigsy potki ketään.” Nauroin samalla kun ponnistin itseni ponin selkään. Bigsy puri kuolaimia ja olisi halunnut lähteä nyt heti. Ratsastin tamman hiukan kauemmas muista, ihan vaan turvallisuuden takia. Kumarruin korjaamaan Bigsyn harjan oikealle puolelle vaikka mun oikea syy kumartumiselle oli Mikael joka tuijotti mua kysyvästi. Mitähän tästäkin tulee?

  • #5028

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 117
    • Perus pullaponi

    Tallituvassa olin herännyt ajatuksistani, kun Miro oli kaivannut maastoilu seuraa. Melkein olin välittämättä, kyllä se jonkun saa -asenteella, mutta jokin sai mut muuttamaan mieltäni.
    Näinpä mua odotti karsinassa mulle luimiva ruuna, jota menin kiusaamaan harjan kanssa. Sitte vielä kaviokoukunkin. Kun kaikki muu olikin valmiina, iskin itselleni sekä hepalle varusteet niskaan, ja suuntasin kentälle, jossa Miro mun ymmärrykseni mukaan seisoskelikin jo.

    Kentälle selvittyäni löysin Miron seurasta myös Jessen, Mikaelin, Lilyn, Lolan ja onnekseni myös Kassun. Loin poikaa kohti katseen nimeltä mahtavaa kun olet täälä.
    ”Meitähän lähtee monta”, naaurahdin, ”Tuleeks vielä muita?”

  • #5029

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    ”Voi juku miten kivaa!” Huudahdin katsellessani ihmisvilinää ympärilläni. ”Jesse tulee ratsutallilta mukaan Hurmoksen kanssa.”

    Lola aikoi tulla viimeisenä, ettei Bigsy monottaisi ketään. Mihin kohtaan mä kuuluin Saltyn kanssa? En varmaan ensimmäiseksi, koska en ollut tarpeeksi kokenut. Salty oli kyllä vähän sellainen kaikki käy – tyylinen hevonen, joten se ei pistäisi pahakseen mitä paikkaa tahansa.

    ”Joko kaikki on valmiina? Me tullaan varmaan johonki keskivaiheille”, totesin hymyillen ja odotin jonkun luotsaavan koko sakin kohti maastoa.

  • #5030

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Ori käveli menemään vailla huolen häivää kohti jäistä kenttää, samalla kun mä asettelin jalkani maahan niin varovasti kuin vaan mahdollista. Ei huvittanut kaatua, vaikka olihan mulla kypärä suojaamassa jos huonosti kävisi. Meidän taa kuului ääniä. Kassu oli ilmestynyt Symppiksen kanssa pihaan, ja nyt ne asteli lähemmäs. Pysäytin Hurmoksen ja rapsutin orin turpaa. Se käänsi päänsä pois. Höh, ei sitten.
    ”Joo, näin oli tarkotus! Vissiin taas sellanen Hallavan pyhiinvaellus tulossa.” Naurahdin. Maastokaverista ei tosiaan Hallavassa ikinä ollut pulaa.

    ”Nyt kun te kerran ootte siinä, niin venaas ku mä hyppään selkään. Voidaan mennä niitä vastaa.” Tuumasta toimeen, ja hetkessä mä olin ponnistanut itseni ponikokoisen orin kyytiin. ”Lets mennään.” Totesin vähän ohjia keräillen kunhan ensin asettelin itseni hyvin Hurmoksen paljaaseen selkään. Ratsastuskoulun jengi olisi kuitenkin suuntaamassa ratsutallia kohti, niin ihan hyvin voitaisiin lähteä niitä vastaan. Symppiksen turvin Hurmos lähti pihasta oikein kiltisti, ja puolessa välissä matkaa kauempana alkoi häämöttää useampi ratsukko jotka kulkivat meitä kohti.

  • #5031

    Mikael
    Osallistuja
    • Postauksia: 73
    • Koulutuksen tarpeessa

    Apassiin alati kasvava ryhmä ei vaikuttanut mitenkään. Ei se ollut kisoissakaan edes karvojaan värisytellyt siihen malliin, että hälinä ja ihmismassat sitä haittaisivat. Olikohan se edes villihevonen. Pidin sen ohjia löysällä ja katselin varovaisesti muita nähdäkseni niitä vinoja katseita, jotka kertoisivat, että minun tulisi jäädä kentälle. En ainakaan huomannut niitä.

    ”Mä en ole ikinä mennyt tällä ryhmässä, mutta en mä usko, että tälle on mitään väliä missä tämä kävelee”, sanoin yleisesti kaikille ja silitin Apassin kaulaa. Lola aikoi kuulemma mennä viimeisenä, ja mielelläni olisin ajautunut sitten hänen edelleen, mutta en kerta kaikkiaan kehdannut. En saanut lukuisista yrityksistäni huolimatta häneen sellaista katsekontaktia, että olisin voinut hymyillä kaikki-on-normaalisti-eiks-niin -hymyä.

    Ensimmäisenä en halunnut millään ratsastaa, koska en tuntenut ollenkaan Hallavan maastoja. Apassi väisti ohjaa ja otti muutaman askeleen kohti Miroa ja hänen Saltyaan. Epäröin muodostuvan letkan reunamilla. Voisinko mennä tähän? Saltyn taakse? Apassi ei purisi, eikä Salty varmaan potkisi, mutta oliko tässä jonkun muun paikka? Miten Hallavan väen ryhmädynamiikka mahtoi toimia? Nio ja Kassu ainakin katsoivat toisiaan siihen malliin, että taisivat olla hyviäkin ystäviä, eikä heidän hevostensa väliin olisi menemistä. Päädyin mumisemaan, että ”saanks mä tulla tähän?” ja liikauttamaan Apassia vielä askeleen verran kohti tyhjää tilaa Saltyn takavasemmalla.

  • #5032

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 117
    • Perus pullaponi

    Olin Fonzien kanssa kiilannut Kassun kylkeen ja kovasti yritin estää kaikki mahdolliset ajatuksetkaan mun ja Kassun väliin tulemisesta. Mikael ilmeisemmin asteli Miron hevosen perään, ja Lola oli kait jäämässä viimeiseksi. Tosin Mirokin vilautteli katseellaan, ettei ensimmäisenä halunnut olla.

  • #5033

    Kassu
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    ”Joo siltä mustakin tuntuu”, vastaan Jessen läpänheittoon ja odottelen miehen olevan valmis antaen sitten Symppiksen johtaa meidän kaksinletka matkaan.
    Aika nopeasti mä haen paikan Nion takaa. Hymyilen leveästi pojalle mennessäni siihen ja huomaan myös sen mustanginomistajan kattelevan meitä. Hetken epäilys kalvaa mun mieltä, mutta annan tunteen lopulta olla. Tuskin se oli mitään kummallista. Uteliaana kylläkin katselen sitä mustaa heppaa.
    ”Onko toi kuka?” kumarrun kysymään Niolta. Se varmasti tietää.

  • #5034

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 117
    • Perus pullaponi

    ”Mikael ymmärtääkseni. Se on aika etäinen, ainaki musta. oon ehkä kerran jutellu sille, ku se oli maneesis et en kyl sen paremmin tiiä”, Naurahdan

  • #5035

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Oho. Mikael oli lähtenyt myös mukaan. Lily ja Lola ei mua yllättänyt, eikä kyllä Niokaan. Nio on aina sielä missä Kassukin. Ja tottakai ne hakeutuivat toisten läheisyyteen. Käänsin katseeni muualle. En mä sanoisi että mä olen yksinäinen, en mä varsinaisesti ketään mun elämään kaipaa, mutta välillä pitkinä unettomina öinä ikävä iskee ja oon jo useemman kerran etsinyt Miikan puhelinnumeron, melkein jopa laittanut viestiä. Onneks oon ollut fiksumpi, tajunnut ettei kannata. Tekisin idiootin itsestäni, ja katuisin myöhemmin.

    Voisi silti olla kiva, jos olis joku, kenen kanssa salaa suukotella tallin nurkalla uteliailta silmiltä piilossa.
    Ei, ei sentään. En mä ikinä tekisi sellaista ihmisten ilmoilla, mutta noiden kahden kohdalla mä sen ymmärrän. Ne on nuoria ja kaikki on uutta ja hienoo ja jännittävää.

    Koska mähän olen niin vanha. Joo just.

    Nyökkäsin tervehdyksen kaikille, ja jono alkoi muodostua siihen malliin, että matkaa saattoi jatkaa. Meinasin ängetä Mikaelin läheisyyteen, mutta Lily oli tuttu ja turvallinen jonon päässä. Hurmos sai mennä Orionin perään, nekin oli jo tuttuja ja tosiasiassa halusin puhua Lilylle. Aika paljonkin, eikä suurin osa niistä asioista sopinut maastolenkille.
    ”Miten te jaksatte?” Kysyin äänellä joka ei kantanut koko jonon läpi, mutta Lily varmasti kuuli. Mä näin siitä, ettei kaikki ollut hyvin, ja olin nähnyt syyn, miksei ollut.

  • #5037

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    ”Ihan ok, jos ottaa huomioon kaiken. Orion on ollut tänään tosi huonokäytöksinen. Sillä on jotain hampaankolossa”, vastasin Jesselle apaattiseen sävyyn. Olisin halunnut kertoa hänelle Kristianistakin, ja Jeremystä, mutten pystynyt. Istuin oaremmin satulaan ja kannustin Orionia kävelemään reippaammin. Ei se oikein kuunnellut minua. Seurasi vain edellä kulkevia ratsukoita. Käänsin yläkroppaani Jesseä kohden ja n8jasin vasemmalla kädelläni satulan takakaareen.
    ”Miten sulla ja Hurmoksella?” Kysyin sitten virnistäen. Ihme, että jaksoin edes virnistää. Olin niin poikki, että kaikki iloiset tunteeni olivat oikeasti vain valetta.
    ”Ainaki sait sen hyvin tulemaan maastoon!” Jatkoin kuitenkin ja katsoin vaisusti hymyillen kaunista Hurmosta ja sen parasta ratsastajaa. Onneksi minulla oli Jesse ystävänäni.

  • #5044

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Bigsyn mielestä viimeiseksi jääminen oli mälsää. Se pyöritteli silmiään ja huokaili. Mokomakin passiivis aggressiivinen tätiponi. Hevoset käveli sievässä jonossa samalla kun kaikki vaihteli kuulumisia. Nio ja Kassu oli niin uppoutuneet johonkin omaan keskusteluun että ne näytti siltä että ne oli unohtanut että oltiin isommalla porukalla liikenteessä. Jesse ja Lily höpisi jostain keskittyneenä.
    Mä en jaksanut keskustella kenenkään kanssa. Enkä mä oikeen mitään kuullutkaan kun jouduin ottamaan vähän etäisyyttä edellä meneviin. Bigsy on siitä hauska että takapää potkii ja etupää puree, välillä jopa molempia yhtäaikaa. Siinä omassa rauhassa haaveillessa aloin miettimään tulevaisuutta. Bigsy on yli 10, se ei ole ikuinen poni. Ehkä Bigsyn jälkeen mä hommaan jonkun kivan yleispainotteisen ponin. Ei ainakaan enää koskaan tällaista kiukku hirviötä.

  • #5049

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    ”Välil on huonoi päivii”, koitin lohduttaa Lilyä varovaisesti hymyillen. Orion näytti vaisummalta kuin yleensä, ja Lily reagoi siihen samantien. Tuntui kuin niillä kahdella olisi joku yhteys jolla jakaa huolet ja murheet, siinä missä ilotkin.
    ”Mä vähän veikkaan, et te murehditte nyt taas yhes liikoja. Jos sä piristyt niin Orionkin piristyy.” Halusin kuulostaa rohkaisevalta, sillä mä olin siitä melko varma. Se ori on niin fiksu, että se varmasti tajuaa omistajansa tunnetilat.
    ”Mut hei kyl se siitä. Tehän selviitte mistä vaan!”

    Keskustelu kääntyi muhun. Taputin vaistomaisesti Hurmoksen kaulaa kun siitä oli puhe.
    ”Ihan jees! Me ollaan nyt ahkerasti opeteltu tätä maastoon lähtemistä. Vielä se ei suostu pitkälle meneen, mut joka kerralla pari askelta enemmän.” Olin siitä aika ylpeä, kun mun koulutus metodit ei varmastikaan menneet ihan kirjojen mukaan. Mutta jos ne toimii niin mikäs siinä!
    ”Me voitais joku päivä tehä sellanen vaihtokauppa että sä testaat tätä. Mul on jo ikävä Orionin selkään.” Virkoin keventääkseni tunnelmaa. Onneksi mukana oli useampi ratsukko ja puheensorina oli mukavan rentoa taustamelua.

Aiheeseen ‘Maastoreissu 26.2.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.

Siirry työkalupalkkiin