Minja & Lilja

Foorumit Päiväkirjat Minja & Lilja

Luet parhaimillaan 19 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49714 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      Minja on nuoreksi kerennyt kokemaan hevosten kanssa paljon, sillä 22v nainen on ollut ainakin puolet elämästään hevosten kanssa tekemisissä.

      160-senttinen nainen osaa olla halutessaan kovapäinen, mutta silti Minja pyrkii olemaan kaikille reilu. Aluksi nainen saattaa olla hieman hiljainen, mutta kunhan naiseen tutustuu alkaa myös puhetta löytymään ja riittämään ja silloin juttua kyllä riittää.

      Minjan löytää tallilta yleisesti collarissa/hupparissa ja ratsastushousuissa tai collareissa ja jodhpureissa. Mitään uusinta mallistoa naisen varusteet eivät ole, mutta Minja on oppinut elämään sen kanssa ja muutenkaan nainen ei ole liian kranttu valintojensa suhteen.

      Jos Minja ei vietä aikaansa tallilla, nainen viettää aikaansa freelance artikkeleidensa parissa naisen työskennellessä freelance pohjalta toimittajana.

      ——

      Lumivaaran Laululintu tai vain Lilja on nuori suomenhevostamma ja samalla omistajansa ensimmäinen hevonen.

      Nuoren tamman kanssa suunnitelmissa on kouluradat ja ratsukon yleinen kehittyminen.

      Luonteeltaan Lilja on helppo, mutta välillä vaatii ratsastajan apua nuoresta iästään johtuen.

      Pisteet ja merkit
      koulu: 10p
      esteet:
      maato:
      hoito: 17p
      sosiaalisuus: 10p
      kisat:

      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 3 päivää sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 3 päivää sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 2 päivää sitten Minja.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko, 2 päivää sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 6 päivää, 11 tuntia sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 5 päivää, 10 tuntia sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 päivää, 11 tuntia sitten Minja.
      • Tätä aihetta muokkasi 1 päivä, 11 tuntia sitten Aleksi.
    • #49715 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      03.02.2020 – Lilja muuttaa Hallavaan

      Sain kerrankin olla tyytyväinen itseeni siinä suhteessa, että olin osannut pakata tallivaatteet oikeaan aikaan mukaani. Jostain syystä minulla oli ollut aamulla tunne siitä, että tänään olisi päivä kun Lilja saisi oman tallipaikkansa ja tarkistaessani sähköpostini töistä päästessäni, huomasin ilokseni että olin saanut Aleksilta myöntävän vastauksen ja Liljalle olisi karsinapaikka Hallavasta.

      Päästessäni autooni ajoinkin suoraan Storywoodsiin ja puoliksi juoksin vessaan vaihtamaan vaatteet, ennen kuin soitin Minnille saisinko lainata traileria ja myötävän vastauksen saatuani kiinnitin kopin autoni perään ja pakkasin Liljan ikeakassin ja satulan sekä harjapakin autooni ja hain tammani tarhasta ja laitettuani kuljetussuojat sen jalkoihin lastasin sen koppiin ja suljin takapuomin sekä rampin ja kävin kiinnittämässä Liljan vielä riimusta, ennen kuin suljin trailerin etuoven ja suuntasin autooni ja kohti Hallavaa.

      Päästessäni tallin pihaan sain muutaman ihmettelevän katseen, mutta esitettyäni asiani minulle kerrottiin mihin tarhaan Lilja voisi mennä ja sen jälkeen minulle näytettäisiin mihin saisin laittaa tamman varusteet. Nyökkäsin kuitatakseni tiedon ja aloin availemaan traileria ja purin tammani.

      Lilja vähän ihmetteli uudestaan muuttunutta maisemaa, mutta riisuttuani sen kuljetussuojat ja taluttaessani sen tarhaakohden, käveli se kuitenkin rauhassa vieressäni uuteen tarhaan jonne jätin sen tutkimaan paikkoja ja palasin autolleni hakemaan ensin tamman satulan ja harjapakin ja viimeisenä ikea kassin jossa oli kaikki muut tarvikkeet.

      Purettuani kaikki tavarat omille paikoilleen kävin vielä rapsuttamassa Liljaa pikaisesti, ennen kuin jätin tamman kotiutumaan ja lähdin palauttamaan traileria ja jatkamaan töitäni. Vasta kotiin päästessäni tajusin että olin ollut täydessä tällingissä tallilla, joten en todellakaan ollut tehnyt hyvää ensivaikutelmaa keneenkään, sillä ihan varmasti kaikki pitäisivät minua snobina, vaikka olin ollut vain tekemässä yhden haastattelun aamusta…

      • #49717 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Ihanan reipastempoinen tarina, joka sopi hyvin tähän äkkilähtöön uudelle tallille. Kirjoitit sen verran pitkiä lauseita, että alkoi oikein hengästyttää. Ensi kerralla – jos et tavoittele kiireistä tunnelmaa – voisit vähän tarkastella pystyisikö joitain pitkiä virkkeitä pilkkomaan vähän pienempiin palasiin. Eli sen sijaan, että jatkaisi aina lausetta ja-sanalla laittaisikin ihan reilusti pisteen ja aloittaisi uuden. Tykkäsin kyllä kovin ja innolla odotan mitä tulette Hallavassa saamaan aikaan! Jos haluat keräillä pisteitä, niin annan tästä yhden hoitopisteen.

      • #49720 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Joo, mulla on näköjään tullu paha tapa kirjottaa pitkiä lauseita… pitääpä kyllä alkaa opettamaan itseään pois tästä tavasta, kun asiaakaan ei kuitenkaan tarpeeksi ole tommosiin kilometrilauseisiin.

        Mutta ihanaa kuulla että tommonen pieni ”kiire” välitty tekstistä. Jotain semmoista mulla oli ajatuksissa kun tuon naputtelin töiden ohessa ihan oikeassa kiireessä 😁

    • #49735 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      06.02.2020 – Ekat ratsastukset

      Viimeiset pari päivää olin kerennyt täyttämään töillä niin tehokkaasti, että Lilja saikin vain tarhailla ja pyörähdin tallilla sen verran että sain ponini karsinan siivottua.

      Tänään kuitenkin minulla oli vapaapäivä, joten mitäs muuta silloin tekisi kun viettäisi koko päivän tallilla? Syötyäni aamupalani rauhassa, pakkasin kypäräni ja saappaani matkaani ja suuntasin autolleni. Ajaessani kohti Hallavaa pohdin mitä tekisin tänään Liljan kanssa ja päätin että ainakin kokeilisimme käydä vähän maneesissa kävelemässä tai jopa hölkkäämässä. Tallille päästyäni pihassa ei ollut vielä yhtään autoa, mitä en toisaalta ihmetellytkään, sillä kovin monikaan ei todennäköisesti olisi kymmenen aikaan aamulla vielä tallilla.

      Kävellessäni tallitupaa kohden, näin vilahduksen jonkun selästä joka siivosi karsinoita tuntihevosten puolella ja päättelin että se oli varmasti Ohto. Jätettyäni tavarani kaappiini palasin tallin puolelle ja etsin käsiini kottikärryt ja talikon ja siivosin heti ensimmäisekis Liljan karsinan. Liljan karsinaa oli mukava siivota, taman tehdessä asiansa tiettyihin paikkoihin joka myös samalla säästi kuivikkeita. Karsinan ollessa valmis kävin tyhjäämässä kottarit lantalaan ja palautin ne talikon kanssa paikalleen, ennen kuin suuntasin matkalla hakemaan Liljan varusteet ja harjat. Jätettyäni tavarat paikoilleen nappasin vielä tamman riimunnarun ja lähdin metsästämään ratsuani.

      Matkalla tarhoille Ohto huomasi minut ja hieman ihmetellen kysyi ketä olin hakemassa. Esitellessäni itseni hänelle, hämmentynyt ilme hänen kasvoillaan suli ja mies päästi jatkamaan minut matkaani. Tarhaan päästyä Lilja käveli minua vastaan ja rapsutin tammaa ennen kuin kiinnitin narun sen riimuun ja suuntasin sen kanssa tallin. Kiinnitettyäni tamman käytävälle harjasin sen pitkän kaavan mukaan ja Liljasta huomasi miten se nautti huomiosta ja aloin myös hiljalleen löytämään kohtia joista tamman mielestä kumisualla rapsuttaminen oli erityisen mukavaa. Hoidettuani tammaani ekä hieman liian pitkään, suljin harjapakkini ja otin patjan sekä pintelin käteeni ja aloin kierittämään niitä ratsuni jalkoihin. Saatuani kaikki ointelit paikalleen tuumasin että olin hieman ruosteessa tässä asiassa, mutta enköhän saisi taas pian ajatuksesta kiinni kun vain rullaisin tarpeeksi monta kertaa pintelit jalkoihin. Lopuksi vielä satuloin Liljan, ennen kuin vaihdoin omat saappaani ja kypäräni, ennen kuin vielä otin tamman suitset ja pujotin ne sille päähän. Soviteltuani suitset oikean kokoisiksi kiinitin kaikki soljet ja napsautin riimunnarun kuolaimeen kiinni, ennen kuin maiskautin tammani liikkeelle ja lähdimme kävelemään kohti maneesia.

      Maneesin ovella vislasin, jotta mahdollinen sisällä olija tietäisi varautua tuloomme ja avasin sen jälkeen oven, ennen kuin talutin Liljan sisälle maneesiin ja käänsin sen että sain suljettua oven. Tämän jälkeen talutin Liljan jakkaran viereen ja kiristin vielä kerran vyötä, ennen kuin laskin jalustimet ja säädin vyön oikean mittaiseksi. Viimeisenä irrotin riimunnarun ja laskin sen katsomon laidalle, ennen kuin nousin jakkaralle ja Liljan selkään. Yllätyin miten hienosti pikkutammani seisoi koko ajan paikallaan ja lähti liikkeelle vasta siinä vaiheessa kun annoin sille luvan.

      Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin ympäri maneesia ja alkuun peilit meinasivat olla hieman jännittäviä mutta hiljalleen Lilja tottui niihin ja tässä vaiheessa keräsin ohjia käsiini ja aloin ratsastamaan isoja pääty- ja keskiympyröitä, sekä erilaisia kiemurauria, hieman vain verrytellen tammaani. Vaihtelin välillä suuntaa ja Lilja tuntui koko ajan vain rentoutuvan enemmän ja jossain kohtaa se alkoi myös pärskimään tyytyväisenä. Työskenneltyäni käynnissä jonkin aikaa annoin tammalleni pitkät ohjat hetkeksi ja annoin sen kävellä vapaasti ja venytellä kaulaansa alas. Muutaman kierroksen jälkeen kerösin ohjat uudelleen käteeni ja hain alkuun hyvän käynnin, ennen kuin siirsin Liljan raviin ja jatkoimme ravissa samoja tehtäviä kuin mitä olimme tehneet käynnissäkin. Lopussa siirsin tamman vielä laukkaan ja annoin sen laukata muutaman kierroksen isolla pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, ennen kuin siirsin sen ravin kautta käyntiin ja annoin sen lopuksi vielä hetken kävellä pitkin ohjin, ennen kuin pysäytin sen ja laskeuduin satulasta. Kiinnitin riimunnarun takaisin kuolaimeen ennen kuin nostin jalustimet ja löysäsin vyötä muutaman reiän ja maiskautin ratsuni liikkeelle ja kävin siivoamassa muutamat lannat maneesista, ennen kuin suuntasimme takaisin talliin.

      Talliin päästyämme pujotin Liljalle riimun kaulalle ennen kuin riisuin sen suitset ja saatuani riimun kunnolla tamman päähän kiinnitin ponini loppuun käytävälle ja laskin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun ennen kuin avasin satulavyön ja liu’utin satulan pois Liljan selästä ja laskin sen paikalleen. Lopuksi vielä otin harjapakistani dandyn ja harjasin pintelit ennen kuin pyöritin ne pois yksi kerrallaan ja samaa tahtia rullalle. Tällä välin Lilja oli kuivunut joten hoidin sen taas ihan rauhassa pois ja hain sille fleecen ja sadeloimen ja loimitin tamman ennen kuin palautin sen tarhaan. Liljan jäädessä piehtaroimaan tarhaansa palasin talliin ja palautin harjapakin kaappiini ja otin matkaani satulasaippuan ja öljyn sekä pyyhkeen ja kannoin suitset ja satulan pesupaikalle. Saatuani tavarani laskettua pois käsistäni avasin saippuan ja öljyn, ennen kuin valutin sankoon hieman haaleaa vettä ja purin toisen pyyhkeen päälle Liljan suitset kunnolla ja aloin pesemään ja varusteita kunnolla.

      ”Meinaatko niinkuin joka kerta tehdä tuollaisen operaation?” kuulin miehen äänen kysyvän jostain viereltäni. Nostaessani katseeni Otho katseli minua ehkä hieman huvittuneena.
      ”En mä nyt niin hullu oo. En vain kerennyt pesemään ja öljyämään Liljan varusteita ennen kuin liikutin sen ensimmäisen kerran ja nää in kaikki ihan uusia niin teen sen nyt kun mulla on aikaa siihen.” vastasin miehelle samalla kun laskin otsapannan pyyhkeelle ja poimin seuraavan osan pesuun.
      ”No kaikki tyylillään.” kuulin poistuvien askeleiden sanovan ja pian kuulinkin vain oven käyvän. Pestyäni ja öljyttyäni kaikki suitsien osat jätin ne kuivumaan siksi aikaa että kiinnitin huomioni satulaani ja pesinkin sen saippualla ihan kunnolla istuinta lukuunottamatta ja kuivattuani kaikki osat palautin sen paikoilleen, ennen kuin palasin katsomaan olisiko suitset jo koottavissa. Huomatessani asian olevan näin, kasasin vielä suitset ja niputettuani ne keräsin loputkin tavarat matkaani ja kävin järjestämässä ne kaappiini. Tarkistettuani vielä että en ollut jättänyt hirveää sotkua taakseni suuntasin autoleni ja kotiin, vain huomatakseni että tallireissuni olikin ottanut melkein neljä tuntia.

      • #49736 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Mukava tallitarinat, missä kerroit sopivan perusteellisesti kaikki hommat mitä ehdit tallilla puuhailla. Plussaa myös siitä että otit Ohton mukaan tarinaan! Saat 2hp 1sp ja 2kp

    • #49739 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      13.02.2020 – katoavaa aikaa ja tulevaisuuden suunnitelmia

      Ajellessani tallille, minusta tuntui kuin elämäni olisi menneen viikon ajan pyörinyt vain töiden ja tallin välillä. Hyvä kun olin kerennyt käydä asunnollani nukkumassa. Käytyäni edellisenä perjantaina ratsastamassa Liljan uudelleen ja pakkaamassa kisakamat, olikin loppupäivä mennyt panikoidessa seuraavaa päivää ja lauantai olikin sitten suurimmaksi osaksi mennyt kisareissulla.

      Eihän se varmastikaan järkevin ratkaisu ole lähteä kilpailemaan näin nopeasti, mutta tiesin jotta tammani oli ollut jonkinlaisessa treenissä kasvattajallaan ja käynyt jo parit kilpailut, joten ehkä tämä sallittiin. Lilja käyttäytyi kisapaikalla ihan nätisti, mutta radalle päästessä se oli hieman väsynyt joten sijoituksemme olikin vasta 14. Kuitenkin radalla oli onnistuneitakin kohtia, joten ei reissu siinäkään mielessä mennyt hukkaan. Sunnuntaina pyörähdinkin tallilla vain siivoamassa karsinan ja juoksuttamassa Liljan, sillä olin mokannut kisasuunitelmieni kanssa ja kisaviikonlopun sijaan olin ilmoittanut pikkuhevoseni starttaamaan maanantaina.

      Maanantaina väsymys painoi kaviossa ja Liljan kanssa saikin tehdä vähän enemmän töitä joten sijoitus oli vasta 15. Kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ei kisoista haeta sijoituksia, vaan enemmänkin kokemusta joten näihin sijoituksiin sai olla ihan tyytyväisiä. Tiistaina edessä olikin vielä yksi juoksutuspäivä ja loppuviikon Lilja saisikin olla vapaalla.

      Päästessäni tallille aloitin perinteisesti karsinan siivouksella ja pesin samassa myös ruoka- ja juomakupit, ennen kuin palauttelin tarvikkeet paikoilleen ja hain Liljan harjat odottamaan. Lopulta hain myös tammani ja saatuani sen kiinni käytävälle riisuin siltä loimen. Viikattuani loimen pois tieltä avasin harjapakkini ja harjasin Liljan pitkän kaavan mukaan. Lopuksi vielä rapsuttelin tammaani hetken ennen kuin loimitin sen uudelleen ja palautin sen tarhaansa nauttimaan vapaudesta ja itse kiersin tallin kautta vieden harjat paikoilleen ennen lähtöäni.

      • #49742 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Kiva katsaus viime päivien tapahtumiin. Toki kiinnostaisi tietää vähän yksityiskohtaisemmin miten kisoissa meni, mutta välillä tällaiset lyhyet kertomukset kun on kivoja pitkien tarinoiden sijaan. Laitan sulle 1kp ja 1hp

    • #49752 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      24.02.2020 – Stressiä turhasta vai ihan aiheesta?

      Viimeinen viikko Liljan liikutuksen suhteen on ollut kevyttä, sillä tiesin että alkavasta viikosta tulisi tammalle hieman raskaampi, kun osallistuisimme kuitenkin ensimmäiselle leirillemme ja meidän yhteiseloa ei takana ollut kuitenkaan ihan hirvittävän pitkää aikaa.

      Tein aamulla ja päivällä töitä viimeiseen sekuntiin asti, sillä olin buukannut kalenterini hieman liiankin täydeksi, mutta se oli toisaalta ehkä vain positiivinen ongelma, ollessani kuitenkin yksityisyrittäjä. En kuitenkaan saanut yrityksistäni huolimatta kaikkia töitä valmiiksi, joten pakkasin viimeisenä läppärini ja ulkoisen kovalevyni laukkuuni ja toivoin että seuraavien päivien aikana löytäisin edes vaikka sitten keskellä yötä hetken saada pari viimeistä työtehtävää valmiiksi, sillä niistä saatavilla palkkioilla saisin kuitattua Liljan kustannuksia osaksi taas yhden kuukauden ajalta.

      Heittäessäni laukkuni autooni ja istuessani alas kuskin paikalle, uudenlainen jännitys nosti päätään, sillä en ollut tavannut oikeastaan ketään Hallavalaisista, joten en tiennyt miten sopisin porukkaan mukaan ja että olisiko ollut virhe osallistua vielä nuorella ja osaamattomalla tammallani leirille ja että tulisiko mistään mitään. Kuitenkin kun pääsin tallille hieman ennen kahta näin Aleksin seisovan tallin pihalla jutellen parille tytölle. Ajaessani autoni parkkiin muistin samalla miten taidokkaasti nolasin itseni heti ensimmäisenä päivänä, joten poimittuani laukkuni mukaani ja lukittuani autoni ovet, vedin piilossa syvään henkeä ja suuntasin kohti tallia.

      Kävellessäni kolmikon ohitse huikkasin heille kaikille iloisen tervehdyksen, ennen kuin yritin huomaamatta nopeuttaa askeliani ja suunnata tallitupaan jättämään laukkuni sinne, ennen kuin kävin moikkaamassa Liljaa ja upottamassa kasvoni tamman pitkiin valkoisiin jouhiin ja hakemassa vain voimaa ja uskallusta pikkutammastani, joka oli tyypilliseen suomenhevosmaiseen tapaan kiinnostuneempi heinistään, kuin ympärillään hääräävästä omistajasta.

    • #49756 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      1.3.20 – leirin jälkeisiä tunnelmia ja tulevaisuutta

      Eilen loppui meidän ensimmäinen yhteinen ratsastusleiri ja vaikka en tiennyt mitä siltä olisi voinut odottaa, meni se mielestäni todella hyvin.

      Tietenkinhän loppuviikosta Liljalla alkoi hieman väsymys painaa kavioissa, sillä olihan tuo määrä ratsastusta aika paljon nuorelle hevoselle jota ei ole niin hirveästi treenattu. Toivottavasti kuitenkin tasapainottamalla treenejä kehitystä tapahtuisi ja saataisiin samalla tamman jaksamista myös kasvatettua. Uuden kuun aikana olisi ajatuksissa käydä valmentautumassa kouluratsastuksen saralla ja mahdollisesti loppukuusta myös kilpailuissa, jos saadaan vain vähän treeniä lisää alle ja löydetään sopivat kilpailut.

      Muuten maaliskuussa ei ole Liljan kanssa ajatuksissa tehdä mitään ihmeellisempää, vaan tamma saa vain nauttia elämästä ja pyritäänkin vain kehittämään niin tammaa kuin ratsukon yhteistyötäkin eteenpäin monipuolisella liikunnalla.

      • #49782 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Nää molemmat – leiriä edeltävä ja leirin jälkeen – tarinat oli kivoja. Tykkään hirveesti siitä, että vaikkei oliskaan aikaa tai halua kirjottaa pidempää tarinaa niin julkaisee kuitenkin tälleen kuulumisia (:

      • #49786 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ihanaa kuulla että tämmöset vähä ”kaoottisemmat” tekstit on kans kivoja. Välillä on vaan semmonen fiilis että haluaa kirjoitella ihan perus elämästä mielummin kuin jostain tietystä päivästä.

    • #49801 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      12.03.2020 – Takaisin ruotuun

      Saapuessani tallille nappasin autostani vain pikaisesti matkaan juuri kaupasta ostamani lasagnen ja jatkoin matkaani hieman normaalia reippaammin kohti tallitupaa, sillä vatsani kurisi jo niin pahasti ollessani vain aamupalan voimalla matkassa ja kello oli kuitenkin jo yli kaksi iltapäivällä.

      Kävellessäni tallitupaan huomasinkin yllätyksekseni että Aleksin seurassa istui niin Nadja kuin pari nuorta tyttöä jotka Aleksi esitteli Alisaksi ja Nessaksi. Moikkasin molempia tyttöjä samalla kun laitoin lasagneni mikroon ja säädin mikroon oikean ajan ja käänsin sen päälle. Kääntyessäni pöydän ääressä istuvaa nelikkoa sain kaksi hyvin ihmettelevää katsetta, mutta tajusin vasta siinä vaiheessa, että olin edelleen jakussa ja farkuissa, sekä korollisissa nilkkureissa. Tajuttuani tämän kävelinkin suoraan kaapilleni ja otin ratsastusvaatteeni ennen kuin suuntasin vessaan vaihtamaan vaatteeni ja samalla kuulin kuinka mikro kilahti ja saatuani vaatteet vaihdettua vein arkivaatteeni kaappiini ja kävelin mikrolle hakemaan ruokani. Siirryin nelikon pariin pöydän ääreen ja syödessäni vaihdoimme muutamia kuulumisia ja esittelin itseni tytöille paremmin.

      Saatuani syötyä tiskasin haarukkani ja palasin takaisin kaapilleni ja poimin Liljan tavarat matkani ja vein ne hoitopaikalle. Tämän jälkeen lähdin metsästämään tammaani joka oli muuttunut parin päivän aikana kimosta tumman harmaaksi ja päädyinkin taluttamaan Liljan suoraan pesariin ja saatuani tamman kiinnitettyä otin vesiletkun käteeni ja käänsin hanan päälle. Virutin ensin suurimmat kurat pois Liljan loimesta ennen kuin siirryin pesemään tamman jalat samalla kun annoin enimpien vesien valua loimesta, ennen kuin riisuin loimen ja laitoin sen kuivumaan loppuun. Tämän jälkeen talutin Liljan hoitopaikalle ja harjasin tammani pitkän kaavan mukaan ennen kuin nostin satulan tamman selkään ja varustin sen muutenkin ja suuntasimme maneesiin.

      Maneesissa säädin vielä satulavyön ennen kuin laskin jalustimet ja siirsin ohjat takaisin Liljan kaulalle ja valmistauduin nousemaan tammani selkään. Koska meillä olisi seuraavana viikonloppuna kouluvalmennuksia ja tiesin että Trevor ei päästäisi meitä helpolla, olisi pakko ratsastaa ainakin hetken ihan kunnolla. Alkuun kävelin pitkät käynnit vapailla ohjilla, ennen kuin keräsin ohjat käsiini ja aloin taivuttelemaan Liljaa ympyröillä ja asetuksilla sekä tempon muutoksilla niin askellajin sisällä kuin myös käynti-pysädys-käynti ja käynti-ravi-käynti siirtymisillä. Lilja oli vähän tahmea ja hidas kuuntelemaan, mutta hiljalleen sitä sai verkattua paremmaksi.

      Käynnin sujuessa siirsin Liljan raviin ja jatkoin samoja tehtäviä myös ravissa. Ravissa Lilja oli vähän parempi, mutta silti tamman tahmaisuus jatkui ja en oikein saanut kiinni siitä, miten tammaa olisi pitänyt ratsastaa, jotta sen olisi saanut liikkumaan paremmin. Ravityöskentely jäi tällä kertaa lyhyeksi, sillä en halunnut väsyttää Liljaa liikaa, joten kunhan tamma alkoi toimimaan ravissa edes hieman paremmin siirsin sen muutaman kierrosksen ajaksi käyntiin. Välikäyntien jälkeen otin lyhyet laukkapätkät molempiin kierroksiin ennen kuin loppuverryttelin Liljan ja laskeuduttani sen selästä nostin jalustimet ja talutin Liljan takaisin talliin.

      Tallissa hoidin Liljan pois ennen kuin kävin hakemassa sen loimen ja loimitettuani tamman palautin sen takaisin tarhaansa ja palasin takaisin talliin viemään Liljan tavarat paikalleen ja pesemään sen varusteet. Olin onnekseni valmis juuri kun tuntilaiset alkoivat tulemaan paikalle, joten tallireissuni oli tällä kertaa täydellisesti ajoitettu.

      • #49810 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Et oo tainnutkaan vielä kertoa mitä Minja tekee työkseen. Tuntuu että joka tarinan jälkeen alkaa kiinnostaa pikkasen enemmän kun voittajat siihe tulleen epäsuorasti. Huippua että olit ottanut uudet hoitajatkin mukaan tarinaan! Saat tästä 1sp 1hp ja 2kp

      • #49818 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Pitääpä kokeilla ens kerralla tuoda ehkä vähän enemmän esille, kun nyt työnkuva on ollut vain tuollaista viittausta (yksityisyrittäjä, haastattelu). Jotenkin vaan lakaissut sen maton alle kun tuntuu että se ei oo ehkä ihan niin tärkeä osa hommassa kuin tuo pieni mutainen suomitamma 😀

      • #49821 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Luulin että yritit tarkotuksella pitää jännitystä yllä 😄

    • #49820 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      14.03.2020 – Treeniä treeniä treeniä

      Olin aamulla saanut viimeisenkin freelance artikkelini tälle viikkoa korjattua ja lähetettyä tarkistettavaksi, joten loppupäivä oli hyvä viettää tallilla, ellei sitten tilanne muuttuisi niin, että saisin yllättävän työkeikan jostain ja joutuisinkin lähtemään töihin. Vallitsevasta tilanteesta johtuen minulle olisi tarjottu enemmänkin artikkeleita ja muita töitä tehtäväksi kuin mitä kerkesin kirjoittaa ja jouduinkin kieltäytymään todella monesta tarjouksesta ihan vain sen takia, että minulla ei ollut aikaa ja toisaalta halusin kirjoittaa vain semmoisia artikkeleita jotka olisivat todella lähellä minua, jolloin niissä olisi ehkä hieman enemmän persoonaa kuin semmoisissa artikkeleissa, joiden aihepiiri ei kiinostaisi minua millään tavalla.

      Kello oli jo lähempänä puoltapäivää kun pääsin Hallavaan ja piha olikin täynnä autoja ja polkupyöriä, joten jouduin hieman etsimään paikkaa mihin parkkeerata oman autoni, mutta viimein löysin paikan. Sammutettuani autoni nappasin mukaani pakkaamat eväät ja lähdin suunnistamaan kohti tallitupaa. Tallituvasta löytyikin niin hoitajia kuin myös tuntilaisia ja jostain kuulin myös Aleksinkin äänen, vaikka en miestä nähnytkään. Jätin evääni jääkaappiin kaivettuani ensin kaapistani jesaria ja tussin ja nimettyäni rasiani, ettei kukaan vahingossa heittäisi ruokaani pois. Juttelin samalla erinäisiä keskusteluja kaikkien kanssa, kunnes päätin että paras olisi alkaa vain työntekoon, sillä voisi olla hyvinkin mahdollista että tallireissuni keskeytyisi. Pahoitellen siirryinkin takaisin tallin puolelle ja kävin siivoamassa Liljan karsinan, johon käytinkin ehkä hieman liikaa aikaa ja tarkkuutta, mutta eipä kukaan ole ainakaan vielä kuollut hieman liiankin hyvin siivottuun karsinaan. Kuivitettuani karsinan uudelleen, kävin hakemassa kaapistani Liljan harjapakin ja suitset ja palattuani karsinalle kaivoin harjapakista esiin sienen ja pesin sillä tamman juoma- ja ruokakupit sekä kävin pikaisesti lävitse myös kalterit.

      Lopuksi kävin viruttamassa sienen pesupaikalla ja puristettuani siitä ylimääräiset vedet parhaani mukaan pois, jätin sienen harjapakin päälle samalla kun kävelin takaisin tallitupaan hakemaan Liljan satulan ja fleecen. Jätettyäni tavarat karsinalle suuntasin takaisin ulso ja kävin hakemassa Liljan tarhastaan. Päästessäni tamman tarhaan Lilja oli sitä mieltä että se ei lähtisi matkaani, joten jouduin metsästämään tammaani hetken, ennen kuin sain lassottua sen kiinni ja kiinitettyä riimunnarun viimein sen riimuun. Taluttaessani Liljaa sisälle se oli kuin friisiläinen jota saa vetää perässään. Pääsimme kuitenkin hiljaan sisälle ja talutin Liljan takaisin karsinaansa jossa riisuin sen loimen ja viikkasin sen karsinan oveen ennen kuin avasin harjapakin ja poimin kumisuan käsiini ja pyörittelin sillä Liljan lävitse. Irtoava karva kutitti tammaa ja Lilja tuntui nauttivan harjauksesta normaalia enemmän. Harjattuani Liljan varustin sen ja tarkistettuani että meillä oli kaikki matkassa talutin sen ulos ja päädyin nousemaan sen selkään jo ulkona ja kävimme kävelemässä alkukäynnit maastossa, ennen kuin suuntasimme maneesiin.

      Maneesissa aloitin taivuttelemalla Liljaa ympyröillä ja asetuksilla ja tänään tamman meno oli hieman parempaa ja sen kanssa oli hieman mukavampaa työskennellä. Käynnissä taivuttelin Liljaa myös kolmikaarisella ja loivalla kiemurauralla jotta sain sen taipumaan hieman paremmin. Kun Lilja alkoi tuntumaan hyvältä siirsin sen raviin ja työstin tammaa samoilla tehtävillä ravissa ja siinä se alkoikin vertymään ja taipumaan paljon paremmin ja sitä sai hieman helpommin ratsastettua. Ravissa työstin tamma myös tempon muutoksilla ja siitä aloi löytyä ihan mukavaa lisättyä ravia.

      Laukassa annoin Liljan vain laukata rennosti eteenpäin ja välillä pyysin sitä laukkaamaan hieman reippaammin, mutta mitään siompaa työskentelyä ei vielä laukassa tehty. Laukan jälkeen aloin loppuverryttelemään tammaani ja kun aloin kävelemään loppukäyntejä otin fleecen sille päälle ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin laskeuduin sen selästä ja talutin Liljan takaisin talliin.

      Tallissa palautin Liljan karsinaansa ja riisuin tamman varusteet. Koska Lilja oli hieman hionnut kävin kastelemassa sienen pesupaikalla ja pyyhin enimmät hiet pois tammastani ja harjasin loput normaalisti. Annoin Liljan olla hetken karsinassaan, samalla kun kävin viemässä fleecen ja harjapakin sekä satulan pois ja pesin tamman suitset. Kun kaikki tarvikkeet olivat paikoillaan palasin karsinalle ja loimitin Liljan uudelleen ja palautin sen tarhaansa, jossa se piehtairoi heti mahdollisimman mutaisessa kohdassa mielenosoituksellisesti. Palasin talliin naureskellen tammalleni ja tallituvassa poiminkin ruokani jääkaapista ja söin sen jatkaen erilaisia keskusteluja siellä pyörivien ihmisten kanssa. Ruokailun jälkeen siivosin kaappini perusteellisesti sillä olin onnistuntu sotkemaan sen jostain syystä kunnolla ja löysin jopa kadottamakseni luulleet ratsastushanskani.

      Kaappini löydettyä taas järjestyksen päätin lopettaa tallipäiväni tähän, sillä en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt enään tallilla.

      • #49910 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Tää avaskin jo vähän enemmän Minjan työtehtäviä 🙂 Tykkään aina lukea miten Minjalla ja Liljalla sujuu selästä käsin kun kirjotat siitä niin sujuvasti. Tässä jäi pakostakin kiinnostamaan mitä ne erinäiset keskustelut tallilaistrn kanssa oli? Ehkä jossain vaiheessa voisit kokeilla kirjoittaa dialogiakin (:
        Saat 2hp ja 2kp

    • #49903 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      16.03.2020 – Myrskyä sisällä ja ulkona

      Avatessa aamulla silmäni, minua tervehti tuulessa villisti huojuvat puut. Nähdessäni tämän olin ihan valmis lähettämään Aleksille viestin että hän voisi ottaa Liljan tunneille jos tammasta olisi apua, mutta päätin että lähtisin loppupeleissä tallille aamupäivästä jotta kerkeäisin juoksuttaa Liljan ennen kuin hoitajat ja tuntilaiset saapuisivat paikalle.

      Avasin kuitenkin ensin tietokoneeni ja kirjauduttuani sähköpostiini, ei päiväni ainakaan parannut, sillä osa asiakkaistani oli perunut kokouksia ja muutamia työkeikkoja, joten se tarkoittaisi että menettäisin ison osan tuloistani, joka ei olisi hyvä juttu ja en tiedä miten pitkään voisin tätä menoa pitää Liljaa Hallavassa, sillä minulla ei olisi varaa maksaa tamman tallipaikkaa paria kuukautta pidempää, joten jos tilanne olisi yhtä paha kesällä, joutuisin ilmoittamaan Aleksille että joudun viemään tamman muualle ja silloinkaan en tiedä että minne tamma joutuisi, sillä en tiedä mistä löytäisin sille tallipaikan josta voisin maksaa vasta myöhemmin rästissä olevaa vuokrasummaa.

      Nähtyäni sähköpostissani olevan katastrofin, sammutin koneeni ja vaihdoin tallivaatteet päälle ja suuntasin autolleni ja Hallavaan. Tallin pihaan parkkeeratesani näin pihassa pari autoa ja olin tiellä nähnyt myös Ciaran pyöräilemässä tallilleppäin, joten tiesin että en voisi olla tallilla ainakaan täysin yksin. Kävellessäni tallikäytävää eteenpäin kuulin jostain improvisoitua musikaalimedleytä ja hiipiessäni äänen lähteen lähelle paljastui Ohto sen lähteeksi. Jostain syystä en tiennyt mitä olisin sanonut, joten harpoin vain karsinaan jota mies oli juuri siivoamassa ja annoin Ohtolle nopean halauksen, josta mies hieman häkeltyi, mutta kukapa ei olisi tämmöisestä hämmästynyt.

      ”Mistä tuo nyt johtui?”
      ”Äh, sori, vähä huono aamu ja toi sun laulu on ollu tähän mennessä paras juttu koko päivänä.” Sanoin nolostellen miehelle, ennen kuin pujahdin nopeasti ulos boksista ja jatkoin matkaa kohti varustehuonetta ja hain Liljan pintelit, harjat ja suitset sekä juoksutusliinan. Vietyäni tavarat Liljan karsinalle lähdin suuntaamaan tammani luokse ja onnekseni edes Lilja oli tänään yhteistyöhaluinen, joten sain sen helposti kiinni. Talutin tammani talliin ja matkalla ohitin Nikon ja Ciaran joilla kuulosti olevan jokin tilanne päällä, joten kaivoin takkini taskusta kuulokkeet esiin sidottuani Liljan ensin kaltereihin kiinni. Kiinitettyäni kuulokkeet puhelimeeni käynistin spotifyn ja laitoin tähdellä merkityt listan soimaan ja aloin kaivamaan kaiken mudan alta kimoa tammaani.

      Saatuani Liljan näyttämään jotenkin enemmän kimolta kuin mudan harmaalta, pintelöin sen ja vaihdoin sen riimun suitsiin ja kiinnitin liinan kiinni kuolaimiin ja maiskautin tammani liikkeelle. Poistuessani karsinasta huomasin että Niko ja Ciara olivat päässeet taas yhteisymmärrykseen ja jatkoinkin päätäni pudistellen maneesiin. Maneesissa naksui ja paukkui joten en odottanut paljoakaan tältä reissulta. Kävelytin Liljan noin kymmenen minuutin alkukäynnit ja tässä vaiheessa muistin korvissani edelleen olevat kuulokkeet, joten tungin ne taskuuni ja sammutin spotifyn ennen kuin siirsin Liljan ympyrälle.

      Heti kun tamma oli vain tarpeeksi isolla ympyrällä maiskutin sen raviin ja yllättäen se ravasikin rennosti ja liidokkaasti narun jatkeena ja vaikka maneesissa välillä kolisikin tuulen jodosta, ei tammani silti singonnut kuin päätön kana ympäriinsä. Annettuani tammani ravata jonkin aikaa vasemmalle maiskutin sen laukkaan ja annoin sen venyttää ympyränsä koko liinan mittaiseksi. Muutaman kierroksen jälkeen toin Liljan takaisin pienemmälle ympyrälle ja siirsin sen käyntiin ja pyysin sitä vaihtamaan suuntaa. Oikealle Lilja liikkui myös hyvin ja muutaman kierroksen jälkeen siirsin sen käyntiin ja kävelimme pitkät loppukäynnit ennen kuin palasimme talliin. Tallilla hoidin Liljan pois ja päätin tuoda sen pintelit pesuun, sillä ne alkoivat näyttämään siltä että pesulle olisi tarvetta. Saatuani tammani tavarat paikoilleen metsästin jostain kottikärryt ja jouduinkin etsimään toiset vapaat kärryt, sillä ensimmäisiä lähestyessäni kuulin Ohton olevan tulossa samaan suuntaan ja en halunnut nähdä häntä nolattuani itseni taas kerran kunnolla.

      Vapaat kottarit löydettyäni kävin vielä siivoamassa Liljan karsinan ennen kuin päätin tämän tallipäivän ja suuntasin kotiin suihkuun ja uuteen yritykseen työntekoon, sillä ne vähäiset työkeikat mitä tällä hetkellä oli tarjolla olisi pakko hoitaa kunnialla kotiin jotta saisi laskut maksettua edes osaksi.

      • #49911 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Ja tässähän sitä dialogia sitten tulikin – ainakin vähän. Heti tarina tuntui paremmin sijoittuvan ympäristöönsä kun olit ottanut tallin hahmoja mukaan ja huomioinut käynnissä olevat tapahtumat, paljon plussaa siitä! Kiinnostaa kanssa kuinka Minjan työkuviot alkaa sutviutua. Saat 2hp ja 1sp

    • #49938 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      17.03.20 – miksi pitää olla idiootti

      Tänään hommat sujuivat hieman paremmin kun edeltävänä päivänä ja yllättäen joku halusi jopa palkata minut kirjoittamaan artikkelin. Aihe ei ollut sellainen josta mieluusti kirjoitin, mutta tässä tilanteessa minulla ei ollut varaa kieltäytyä oikeastaan mistään mitä eteeni tulisi, sillä rahaa olisi pakko saada jotta laskut tulisi maksettua ajallaan.

      Sain myös pari artikkelia asiakkaille hyväksytettäviksi, joten työrintama eteni edes vähän paremmin. Käytyäni säälittävältä näyttävän sähköpostimääräni lävitse, suljin läppärini ja vaihdoin tallivaatteet päälle, vaikka ajatus tallille lähtemisestä ei innostanutkaan, varsinkin kun nolasin itseni eilen niin totaalisesti Ohton kanssa, mutta tässä mennessä olin nolannut itseni tallilla jo niin monesti että tässä vaiheessa minusta ei varmaan kenelläkään olisi enää yhtään hyvää ajatusta.

      Tallin lähestyessä näköpiiriin tunsin miten sydämmeni otti kierroksia ja saatuani autoni parkkiin näin Ohton kävelevän tallista kohti omaa autoaan. Kiirehdin ulos omasta autostani ja pysäyttämään miehen jotta saisin puhuttua edellisen päivän tapahtumat lävitse. Kuitenkin kun olin juuri noussut autostani, kuulin kuinka Ohton auton ovi kävi ja mies kerkesikin lähteä liian ajoissa.

      Sättien itseäni kävelin talliin ja kävin hakemassa Liljan harjapakin sen karsinalle, ennen kuin metsästin tammani tarhasta ja talutin sen sisään. Vaikka nuorikkoni oli välillä kuin maitovarsa, oli se viimeiset pari päivää muistuttanut ratsastuskoulu ruunaa, mikä oli positiivinen yllätys.

      Kääntäessäni Liljan karsinaansa ja sitoessani sen kiinni tamma huokaisi syvään ja alkoi sitten metsästämään karsinassa olevasta heinäkasasta korsia mihin sillä oli mahdollista yltää.

      Avasin Liljan harjapakin ja nappasin hiusharjan ja aloin selvittelemään tammani valkoista harjaa joka olikin nopeasti selvitetty. Siirryin seuraavaksi selvittämään Liljan hännän, ennen kuin vaihdoin hiusharjan kumisukaan ja aloin pyörittelemään tammani valkoista karvaa niskasta alaspäin, mutta jossain kohtaa olin antanut suan tipahtaa kädestäni ja vain halasin tammaani. En tiedä miten kauan siinä olin ollut, mutta havahduin siihen, että joku ravisteli minua kevyesti.

      Irrottaessa märät ja Liljan karvojen täyttämät kasvoni tamman kaulasta ja katsellessani ympärilleni, ja näin noin itseni mittaisen tytön seisomassa vieressäni katsoen minua huolestuneena.

      ”Onko kaikki ok?”
      ”Joo… elämä meinaa vaan olla taas vähän vaikeaa tän virustilanteen kanssa ja mulla ei oo tietoa että saanko pidettyä tallipaikkaa kuinka pitkään, saati tietenkään maksettua muitakaan laskuja.” Sanoin pyyhkien kasvojani.
      ”Hei, kaikki kyl järjestyy!” Tyttö sanoi, ennen kuin poistui karsinasta ja jatkoi matkaansa omille teilleen.

      Itse harjasin kimoni loppuun, ennen kuin talutin Liljan takaisin pihalle ja siirryin sisälle palauttamaan tammani harjat paikalleen ja siivoamaan sen karsinan. Matkalla hakemaan kottikärryjä ja talikkoa törmäsin Aleksiin, joka pysäytti minut.

      ”Minja, kaikki ok?” Aleksi kysyi huolestuneena.
      ”Joo. Tai no ei. Tai no en mä tiedä…” sanoin ja tunsin miten kyyneleet alkoivat taas polttelemaan silmissäni. Räpäytin kuitenkin silmiäni nopeasti ja sain näin ainakin vähän väistettyä itkua. Aleksi kuitenkin edelleen piti katseensa minussa, joten vedin syvään henkeä, ennen kuin aloitin kertomaan lyhyttä versiota tapahtumista.
      ”No siis mulla oli eilen huono päivä ajatusten kans ja tullessani tallille sain Ohton kiinni laulamasta jotain omaa musikaalimedleytään ja se vaan nosti mun fiilistä sen verran et mä idiootti menin halaamaan sitä siitä hyvästä. Ja sit tää virustilanne ei näytä kovinkaan positiiviseltä mun työtilanteen suhteen joka myös vaikuttaa rahatilanteeseen jne…” sanoin huokaisten syvään.
      Aleksi ei vastannut mitään, mutta vain rohkaisevasti taputti minua olalle ennen kuin hänkin jatkoi omille teilleen ja itse hain kottarit ja talikon ja palasin karsinalle siivoamaan sen pikaisesti, ennen kuin tyhjäsin kottarit lantalaan ja palautin ne paikalleen ja suuntasin kotiin, toivoen että loppuviikko olisi parempi.

      • #49941 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Voi Minja! Se saa kyllä nyt kaikki mun sympatiat puolelleen! Hienosti kirjotit välillä vähän tunteellisempaa matskua ja tykkäsin tosta miten se uskalsi avautua Aleksille. Ja Aleksi reagoi just niin kun olisin voinut kuvitellakin! Saat 1hp ja 1sp

    • #49964 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      18.3.20 – valo löytää risukasankin

      Tämä päivä oli koko viikon ensimmäinen ”ok” päivä. Ei nyt vielä hyväkään, mutta parempi kuin kaksi edeltävää. Eräs asiakkaistani oli kiittänyt kirjoittamastani artikkelista ja ilmoitti että he saattaisivat olla kiinostuneita työskentelemään kanssani jatkossakin, kunhan tilanteen vaikutus heidän toimintaansa selviäisi.

      Pari uutta asiakasta oli myös ottaneet yhteyttä ja lähetinkin heille tarjoukset, ennen kuin nopeasti hupeneva työlistani odotti ja sainkin yhden viimeistelyä odottaneen tehtävän valmiiksi. Puolipäivää työskenneltyäni, päätin että työpäiväni saisi olla tässä ja syötyäni jotain jääkaapistani löytyneistä jämistä kehiteltyä lounasta, vaihdoin tallikamat ja suuntasin kohti Hallavaa.

      Matkalla tallille muistin että Liljan pintelit olivat jääneet kylpyhuoneeseeni kuivumaan joten pikkutammalla saisi siis olla tänään kävelypäivä. Samaan ajatukseen päätin myös että setvisin maanantaisen välikohtauksen myös Ohton kanssa, sillä en tiennyt kauanko voisin tallilla käydä ilman että tilanne olisi ratkennut suuntaan tai toiseen. Pian näinkin jo tutun pihapiirin ja onnekseni myös Ohton auton.

      Kävellessäni talliin ei ollut vaikea paikallistaa miestä ja päästessäni oikealle karsinalle odotin jotta hän kiinnitäisi huomionsa minuun, sillä en halunnut ainakaan pahemmin nolata itseäni enään Ohton edessä. Pitkien sekuntien jälkeen hän viimein huomasi minut.

      ”Ai moi…” Ohto kuulosti hieman kiusaantuneelta.
      ”Moi, tota mä haluaisin pahoitella sitä maanantaista. Mulla oli vaan vähän surkea päivä ja se sun medleys oli vaan sen päivän paras asia siihen mennes.” Sanoin.
      ”Mä vähä kyl ihmettelinkin että mitä sä meinasit kun katosit kans paikalta niin nopeesti, mutta toi selittääkin paljon.” Ohto vastasi nojaten samalla talikkoon.
      ”Toivottavasti sä et pidä mua ihan täytenä idioottina sen takia, kun en oo muutenkaan onnistunut kovin hyvin tässä imagon luomisessa…” osoitin viimeiset sanani varpailleni.
      ”No hei, sattuuhan noita ja mulla ei oo ainakaan mitää pahoja fiiliksiä sen suhteen.” Ohto sanoi ja vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin suuntasin siivoamaan Liljan karsinan.

      Palautettuani siivousvälineet paikoilleen kävin nappaamassa tallituvasta tammani suitset ja harjat sekä kypäräni, ennen kuin suuntasin kantamuksieni kanssa ulos. Tarhasta löysin puolikkaan mutamonsteri suomenhevosen ja talutin Liljan tallin eteen harjapakin luokse. Harjaaminen yhdellä kädellä ei ollut helpooa, mutta lopulta sain tammani sen verran suittua, että viitsin sen selkään istua.

      Pujottelin sille vielä suitset päähän, ennen kuin nostin Liljan riimun harjapakin päälle ja maiskautin tammani liikkeelle ja talutin sen maneesiin. Pungerrettuani Liljan selkään siirsin tamman liikkeelle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin, välillä hieman taivuttaen tai pysäyttäen reilun puolen tunnin ajan. Laskeuduttuani sen selästä palasimme harjapakin luo jossa vaihdoin suitset riimuun ja palautin ponini tarhaan ennen kuin hain kamat matkaan ja palasin talliin pesemään suitset ja palauttamaan tavarat paikalleen.

      Hiljalleen tallille alkoi saapua muitakin tallilaisia ja tallituvan täytti erilaiset keskustelut laidasta laitaan olevista aiheista.

      (Voi pasila tätä mun tahtia, mutta kun kaikki kirjottaa niin ihania tarinoita että inspistä on enemmän kun asiaa mistä kirjoittaa…)

      • #49965 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Kirjottaa saa ihan niin paljon kun huvittaa! Multa vaan saattaa järkevä sanominen loppua kommenteista 😀
        Hyvä kun Minja sai puhuttua Ohton kanssa ja työtilanne kun vaikuttaa jo paremmalta. Laitan tästä 1hp ja 1sp

      • #49977 Vastaa
        Seela
        Valvoja
        • Postauksia: 60
        • Koulutuksen tarpeessa

        Aa tykkään Minjan persoonasta jotenki sikana! Ja näitä tarinoita on nii ihana lukea!

    • #49970 Vastaa
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1129
      • Lauman johtaja

      Liljalle kuva! Pahoittelen hiusten pituutta ja jos varusteet on vääränlaiset. Toivottavasti sentään hevosen väri meni oikein! 😀

      • #49984 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Oi 😍 toi sininen näyttää ehkä jopa paremmalta kun nykyinen oranssi joten voipi olla että joutuu vähän shoppailla kun tilin saldo antaa myöten sellaisten hullutusten 😂

    • #49996 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      19.03.20 – ajatusten sekamelskaa ja valmennusreissua

      Keskiviikko ilta:

      Istuin työpöytäni ääressä bullet journalini ja läppärini kanssa, merkaten ylös ne kaksi ainoaa työtehtävää jotka minulla olisi tiedossa ja pohdin samalla millä ilveellä sitä elättäisin itseni ja hevoseni. Kesken ajatukseni kuulin kuitenkin puhelimeni kilahtavan saapuneen whatsapp viestin merkiksi ja etsin puhelimeni jostain käsiini. Yllätyin nähdessäni viestin olevan Nadjalta ja nähdessäni että ensimmäinen viesti sisältäisi kuvan, sydämmeni jätti muutaman lyönnin välistä ja tärisevin sormin avasin puhelimeni ja klikkasin viestin auki.

      Nadja: tuota tää taitaa olla teidän? Kuvassa oli Liljan märkä hoitovihko.

      Minä: joo… mistä se löyty?

      Nadja: tuolta pihalta. Jätän sen tallitupaan tohon pöydälle.

      Minä: Kiitti. Tuon huomenna uuden vihkon tuon tilalle.

      Laittaessani puhelimeni pois kirosin itseäni, mutta eipä näille tilanteille mitään voi ja joutuisin vain seuraavana päivänä kiertämään tallille kaupan kautta.

      Torstai aamupäivä:

      Ennen kuin suuntasin tallille peruuttelin autoni trailerini eteen ja otin kopin mukaani tallille, sillä olisin lähdössä ajelemaan kohti Storywoodsia jossain kohtaa tätä päivää, kunhan olisin vain valmis tallilta. Ennen kuin ajoin tallille kävin kuitenkin kaupassa hakemassa uuden hoitovihon jonka olin edellisenä iltana luvannut Nadjalle tuovani tänään.

      Hallavaan päästessäni peruutin trailerini muiden viereen tavalla, että se ei olisi kenenkään tiellä. Näin että parkkipaikalla oli myös Ohton vaaleanpunainen Honda ja jostain syystä minulle tuli jotenkin vaikea olo. Jotenkin minusta tuntui että mies halusi ehkä puhua vähän enemmän, mutta en toisaalta voinut olla varma ja itse en uskaltaisi keskustelua aloittaa sillä sitten saisin ainakin kadota Liljan kanssa paikalta vieläkin nopeampaa nolatessani itseni lopunkin.

      Halusin hiljentää ajatukseni joten onnekseni löysin takkini taskusta kuulokkeeni ja nostin ne korvilleni ja laitoin spotifyn päälle ja se alkoikin heti soittamaan Hamiltonin sound trackia ja aloin tapailemaan lyriikoita huulillani samalla kun suuntasin Liljan karsinan kautta tallitupaan. Yllätyksekseni tamman karsina oli jo siivottu, joten jatkoin ihmetellen matkaani tallitupaan jossa kaivoin kaapistani kynän esiin ja istuin pöydän ääreen ja aloin täyttämään vihkoon tietoja Liljan loimituksesta ja varusteista.

      En kuullut että joku oli tullut tallitupaan ennen kuin näkökenttääni ilmestyi kahvimuki. Yllätyin tästä ja katsoessani mistä kahvi oli ilmaantunut näin Ohton nojailemassa tiskipöytään kahvikuppi kädessään. Nappasin toisen kuulokkeistani pois korvastani jotta kuulisin paremman miehen vastaukset.

      ”Onks tää mulle?” Kysyin mieheltä joka katosi oman mukinsa ja vastasi vain nyökkäämällä.
      ”Kiitti” sanoin ja nousin hakemaan jääkaapista maitoa.
      ”Ootteks te lähössä näin nopeesti?” Ohto kysyi katsellen kaappini edessä lojuvaa ikeasäkkiä.
      ”Aa, ei. Meil on valmennusreissu nyt viikonloppuna ja oikeestaan lähdetään jo tänään mun serkun tallille missä se valkka on.” Sanoin ja nostin omankin kahvimukini huulilleni.

      Tämä tieto näytti jotenkin sekoittavan Ohton pakan totaalisesti, joten loppu kahvit juotiin hiljaisuuden vallitessa välillämme, ennen kuin pakkasin Liljan kamat ikea säkkiin ja kannoin sen sekä satulan autooni ja hain tamman kuljetussuojat ja villaloimen. Autolla ollessani avasin myös trailerin rampin valmiiksi, joten kun olin saanut Liljan suojitettua ja loimitettua pääsin lastaamaan kimoni ja matkamme kohti Trevorin valmennusta saattoi alkaa.

      • #49997 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Olipa jotenkin antikliimaksinen kahvihetki mut jotenki sen takia tykkäsinkin siitä niin! Yleensä tosimaailmassa meneekin just noin että päädytään sitten vaan istumaan hiljaa kahvimuki kädessä 😀 1hp ja 1sp

      • #49999 Vastaa
        Ohto
        Valvoja
        • Postauksia: 14
        • Maitovarsa

        Voi Minjaa, kun se on niin hermostunut! Tykkäsin tästä ihan hirmuisesti, tarina oli selkee ja napakka, ja siinä tapahtu just sopivan verran. Lisäksi siis rakastan miten kirjotat Ohtosta ja tosta kahvihetkestä, just tuommonen tuppisuu se sit kummiskin on.

      • #50000 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mä niin ootan sunnuntaita/ens viikkoa kun mulla on jo sunnuntain merkintä työn alla koska sain motivaation siihen ja en ees osaa kuvitella miten se vois vaikuttaa tarinaan.

        Myöskin ootan kuulevani tän kahvikeskustelun/vklpn Ohton näkökulmasta kun Minja on kuitenkin muutaman päivän poissa sekaamasta toisen ajatuksia (ehkä 🤷🏻‍♀️)

        • Tätä vastausta muokkasi 1 viikko, 2 päivää sitten Minja.
      • #50003 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Viimeinkin kahvittelua, tätä onkin odotettu! Tosi todentuntuinen tuo kahvihetki ja tosi kiva yksityiskohta kastunut hoitovihko.

      • #50056 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva tarina! Toi kahvihetki oli tosi symppis, ja koko tarina oli kivan napakka eikä turhaa jaarittelua, mihin ainakin itse usein sorrun 😀 mahtava tarina kokonaisuudessaan, täällä ruudun toisella puolen on yhen hengen fanikerho Liljalle, valkoset suokit on vaan jotain niin upeeta!

      • #50057 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mä liityn sun klubiin 😀 Ehkä siks Liljuska on just pieni kimo ponitamma (okei ohan se ihan suokin mitoissa, mutta 150cm nii menee ponista :D)

        Toi kahvihetki oli jotenkin vaikee kirjoittaa, mutta toisaalta ehkä se toimii siks just tommosena lyhyenä koska Minja ja Ohto on molemmat kuitenkin vähän tommosia ujoja ja hiljaisia niin ehkä tää on niiden logiikka edetä asioissa. Tai ainakin voisin kuvitella koska periaatteessa Minjahan aloitti jo tän ”rohkean pelin” maanantaina sillä yllätyshalillaan.

    • #50080 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      20.03.20 – Ei se ole poni! (Storywoods)

      ”Minni, what is that grey pony in the paddock?” Trevor pamahti Minnin toinistoon yllättäen. Nähdessään minut, miehen ilme muuttui hämmästyneeksi, ennen kuin hän jatkoi ”wait… was youre mare so small??” Trev kysyi minulta.
      ”Joo. Ja se ei oo poni.” Vastasin kiusallaan miehelle suomeksi.
      ”Ha-ha. Miten mene?” Trevor jatkoi suomeksi.

      ”Ihan ok. Katotaan mitä sä sanot iltapäivällä Liljasta.” Sanoin ja jatkoimme kolmistaan suunnitelman tekemistä päivälle. Suunnitelman ollessa valmis, poistuimme kaikki pienestä toimistosta satulahuoneen puolelle ja poimimme kaikki varusteet matkaamme. Minä ja Minni päätimme ratsastaa Vadelman ja Helmiinan ja Trevor otti Ellin. Varustettuamme hevoselle suuntasimme maneesiin ja aloitimme ratsastamaan.

      Minä ja serkkuni ratsastimme ensin kaikki suomenhevoset ja kun Minnin hevoset oli ratsastettu Juuso toi minulle Liljan maneesiin ja vei edellisen ratsuni pois ja aloimme Trevorin kanssa töihin.

      ”Just warm up and I see how it goes”
      ”Okei” kuittasin ja aloin verkkaamaan Liljaa.
      ”Tee muutamia umpyroita ja pyyda sita vahan eteen.” Kajahti ohjeet ja rupesin työstämään tammaani ohjeiden mukaan. Loppukäyntejä kävellessämme vaihdoimme ajatuksia ja Trevor sanoi, että hänellä oli nyt selkeämpi kuva seuraavan päivän valmennusta ajatellen.

      Hoidettuani Liljan pois minulla oli loppupäivä mahdollisuus auttaa tallilla, ennen kuin lähdin Minnin kanssa kohti hänen kotiaan jossa sain yöpyä valmennusreissullani.

      ”Mites teidän nuorella parilla menee?” Kysyin häneltä, sillä tiesin että Sanni ja José olivat pari.
      ”Ihan hyvin. Millaista porukkaa Hallavassa on?”
      ”Tosi mukavaa, vaikka siellä on nyt ollut vähän teinidraamaan yhden Nikon ja Ciaran toimesta. Mut ei mitään pahaa kuitenkaan.” Sanoin ehkä vähän hajamielisen kuuloisena.
      ”Mutta?”
      ”Okei, sit siel on myös Ohto. Se on tallityöntekijä ja kai samaa ikäluokkaa mun kans. Mä en tiiä miks mut se on jotenkin mielenkiintonen tyyppi, tai siis niinku et haluaisin tutustuu siihen.”
      ”Aistinko mä jotain ihastumista?” Minni kysyi kääntäen katseensa minuun.
      ”En mä tiedä tottapuhuen, ehkä se vähän aiheuttaa semmosia tunteita, mut enhän mä ees tiiä et onks se vapaa!” Sanoin ja vaihdoin aihetta, mutta en päässyt loppuiltana täysin eroon tästä keskustelustamme…

      • Tätä vastausta muokkasi 1 viikko, 1 päivä sitten Minja.
      • #50081 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Nyt on pakko puuttuu pariin kielioppiasiaan. You’re = sinä olet, Your = sinun.

        Sanoin ja jatkoimme kolmistaan tekemään suunnitelmaa päivälle.

        Sanoin ja jatkoimme kolmistaan suunnitelman tekemistä päivälle.

        Jossain kohdassa poistuimme kaikki pienestä toimistosta satulahuoneen puolelle ja poimimme kaikki varusteet jollekkin hevoselle ja aloitimme ratsastamaan.

        Ois ollut paljon mielenkiintoisempi kuulla missä kohdassa, mitkä kaikki varusteet ja mille joillekin hevosille. Varmaan myös varustitte ne ennen kuin aloititte ratsastamaan 😀

        kun Minnin hevoset olivat oli ratsastettu

        // Anteeks nipotuksesta mut nyt häiritsi aivan liikaa 😀 Oli kuitenki mielenkiintoista lukea Storywoodsin meiningeistä, ja ois kiva tutustua erityisesti noihin hahmoihin vielä lisää.

      • #50082 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Nää on näitä töissä kiireessä naputeltuja juttuja 😂

        Pitääpä korjailla illalla ja ainakin Trevor tullaan tapaamaan Hallavassa ihan henkilökohtaisesti, mutta en tiedä moniko jää sitä arvostamaan sen perusteella.

        (Okei korjasinkin jo nyt + kirjoittelin vähän lisää)

        • Tätä vastausta muokkasi 1 viikko, 1 päivä sitten Minja.
      • #50086 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Nää Hallavan ulkopuoliset kertomukset on (aina) tosi mielenkiintoisia, ihana nähdä hahmojen elämää muuallakin kun vain itsellekin tutuissa ympyröissä!

      • #50087 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kiva kuulla 🙂 Storywoods tulee varmasti näkymään vielä tarinoissa kun aikomuksena olisi valmentautua Trevorin silmien alla noin kerran kk/joka toinen kk.

      • #50095 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva tarina! Mä jäin kaipailemaan pikkusen enemmän kuvailua ympäristöstä, ja Minjan ajatuksista olis kiva lukea enemmän. Kuitenkin mulava tarina, ja oli kiva lukea muualtakin kuin Hallavasta!

      • #50097 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kiitti! Täytyy huomenna kokeilla kuvailla ympäristöä vähän enemmän kun se saattaa jäädä senkin vuoksi, kun tietää että kirjoittaa samoista asioista kahdesta eri näkökulmasta ja ei ehkä halua toistaa liikaa jos joku sattuukin lukemaan molemmat versiot.

    • #50148 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      21.03.2020 – Tästä se GP ura aukeaa (Storywoods)

      Lauantai seurasi melkein samaa kaavaa edeltävän päivän suhteen, mutta tänään jopa Trevor oli ennen puolta päivää paikalla, sillä mies ei ollut nyt käyttänyt koko yötä Skypessä perheensä kanssa.

      Ymmärsin kyllä miehen motiivit läpi yön skypettämiselle, sillä ei varmasti ollut helppoa olla melkein toisella puolella maapalloa, kun kaikki tiesi että ei ollut mitään varmuutta siitä, milloin voisi olla mahdollista nähdä rakkaitaan taas kasvotusten, saatika olisivatko kaikki odottamassa, kun mies olisi viimein taas päässyt vierailemaan kotonaan.

      Toisaalta ihmettelin myös sitä, miten hän saattoi vain aamusta ilmoittaa että tulisikin vain myöhemmin paikalle, sillä tämä koko skypettely oli ollut ilmeisesti improvisoitua, mutta Minni kertoi että Trev oli osoittautunut mieheksi josta kannatti pitää kiinni, eikä tässä tilanteessa edes olisi järkevää pistää miestä pihalle, sillä uuden ratsastajan palkkaaminen ei olisi todennäköisesti mitenkään mahdollista tässä tilanteessa ja ei olisi edes varmuutta että löytyisikö sellaista ratsastajaa joka voisi ottaa miehen paikan. Minni jatkoi perustelemalla että vaikka José ja Sanni olivat molemmat koko ajan kehittymässä ratsastajina, ei heillä olisi kuitenkaan vielä tarvitavaa taitoa ratsastaa GP hevosia tehokkaasti, joten Grand Prix tason ratsastaja olisi tallissa välttämättömyys. Serkkuni myös myönsi, että olihan Trevorissa omat huonotkin puolensa, mutta ainakin mies ymmärsi itsekkin että hän ei aina ollut se maailman paras tyyppi.

      Kokoonnuimme koko porukalla satulahuoneeseen ja päätimme että koska viikonloppu olisi vapaa kisoista, niin tammat saisivat tänään tarhapäivän ja orit juoksutettaisiin ja huomenna sitten orit olisivat tarhoissa ja tammat juoksutettaisiin. Lupasin että voisin auttaa tallissa niin, että serkkuni saisi juoksutettua omat neljä hevostaan ja juoksuttaisin sitten lopuksi ne neljä, jotka minulle olisi jäänyt jäljelle. Tämä sopi kaikille ja Trevor ja Minni lähtivät hakemaan Dylania ja Villeä ja itse suuntasin auttamaan Jussia tallin teossa.

      Hevoset olivat juoksutettu nopeasti, sillä yhden hevosen juoksuttamiseen ei mennyt niin pitkään ja koska meitä oli kolme juoksuttamassa. Talutettuani Kullon talliin, sain kuulla että Lilja oli jo varustettuna tammatallin puolella, joten jätin orin Sannin hoidettavaksi ja kiirehdin laittamaan omat ratsastusvarusteeni päälleni ja suuntasin pikkutammani kanssa maneesiin. Trevor saapuikin paikalle juuri kun olin verrytellyt Liljan ja löydettyään hyvän paikan mies ohjeisti minua keräämään ohjat käsiini ja ratsastamaan Liljaa reippaammaksi, jotta tammalle saataisiin samalla myös hyvä yliastunta. Käynnissä työskentelyä suoritettiin myös ympyröillä ja Lilja toimikin ihan kivasti, vaikka alkuun se meinasikin olla hieman ulapalla siitä, mitä siltä haluttiin.

      Ravissa jatkettiin siirtymisillä askellajin sisällä, sekä ympyröillä ja tammani tuntui kuuntelevan apuja koko ajan paremmin. Laukkaan ainut ohje oli antaa tamman vain laukata ja mahdollisesti kokeilla pyytää sitä laukkaamaan hieman eteenpäin satunaisia kirjainten välejä. Laukassa tamman väsymys alkoi hieman paistamaan lävitse, joten muutaman laukkakierroksen jälkeen molempiin suuntiin Trevor ilmoitti että tämä riittäisi tältä päivää ja että saisin alkaa loppuverryttelemään tammaani. Antaessani Liljan ravata loppuraveja mies antoi viimeiset kommenttinsa ja samalla myös kertoi miten jatkossa voisimme treenailla kotona. Kiitin miestä valmennuksesta ja neuvoista ennen kuin hän poistui maneesista ja me jäimme kävelemään loppukäyntejä.

      Tallissa hoidin Liljan pois pitkän kaavan mukaan ja jopa kylmäsin tammani jalat, ennen kuin palautin sen väliaikaiseen karsinaansa ja suuntasin puhdistamaan varusteita ja kuuntelemaan mitä loppupäivä toisi tullessaan.

      • #50152 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Kiva kuulla lisää tästä reissusta ja valmennuksesta. Ootko varma ettet halua osallistua Tie Tähtiin kisoihin? 😀
        Laitan tästä 1hp ja 1kp

      • #50155 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kysyppä sama kysymys huomisen tarinan jälkeen 😉

    • #50179 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      22.03.20 – Voi Trevor mitä teit…

      Näinhän tän reissun pitikin päättyä… ajattelin kun Trevor ohjasi auton tottunein liikkein Hallavan pihatielle ja parkkeerasi sen siten että Lilja olisi helppo purkaa kyytistä. Miehen pysäytettyä auton avasin oven ja otin ulos ensimmäisenä kyynärsauvani, ennen kuin nousin autosta oikean jalkani varaan ja aloin tekemään hidasta matkaa trailerille. Kävin ensimmäisenä irrottamassa Liljan ja heitin tamman narun kaulalle, ennen kuin yritin auttaa Trevoria avaamaan rampin.

      ”You, back to car.” Mies sanoi painokkaasti ja olisin halunnut sanoa hänelle jotain vastaan, mutta päädyin vain huokaisemaan ja ohjeistamaan mihin Trevor voisi viedä tamman sen jälkeen kun siltä olisi saatu kuljetussuojat pois. Kääntäessään Liljan kohti tarhoja mies ei ollut edelleenkään tyytyväinen näkemäänsä.

      ”Minja. Oikesti, mene nut sine auto!” Trev vaihtoi aksentilliseen suomeensa.
      ”Mutta…” aloitin.
      ”Ei mitaan muttia. I’ll back shortly.” Mies jatkoi englannilla.
      Nyökkäsin ja katsoin kuinka mies ja tammani katosivat tarhoille, Lilja näyttäen entistä enemmän ponilta, ollessaan 20-senttiä taluttajaansa lyhyempi. Parivaljakon kadottua nousin vaivalloisesti seisomaan ja otin takakontista ikeasäkkini ja lähdin konkkaamaan hitaasti, mutta päättäväisemmin kohti tallitupaa.

      Ollessani noin puolessa välissä matkaa tallituvasta ilmestyi käytävälle punainen kiharapilvi, jonka jälkeen Ciara siirtyi käytävälle pitäen ovesta kiinni.
      ”SIIS MITÄ ON KÄYNYT?!?!” Ciara puoliksi huuti. En olisi kaivannut mitään isoa episodia, mutta Ciaran huudahdus aiheutti sen, että myös muut tallituvassa olijat tulivat käytävälle ja pian hidasta menoani seurasivat niin Aleksi kuin Nadjakin sekä pari tuntilaista ja muuta hoitajaa. Sekä Ohto. Nähdessäni miehen lehahdin varmaan tomaatin kanssa samaan värisävyluokkaan, sillä en tajunnut miten saatoin mokailla näin paljon sen nähden. Tai no nythän olin ollut muualla mokaamassa, mutta joutuisin pyytämään Ohton apua paljon seuraavien viikkojen aikana. Mutta eihän mulla pitäis olla mitään sitä kohtaan tunteellisesti. Vai oliko sittenkin?

      ”Onnistunut valmennusreissu?” Heitin kysymyksen omaisesti ilmoille ja jatkoin matkaani kohti tallitupaa. ”No ei, mr. Andrews päätti että mun elämässä ei oo jo valmiiksi aiheita stressiin joten se päätti aiheuttaa vähän lisää.” Jatkoin todenmukaisemmalla selityksellä.
      ”Hei anna nyt ees toi säkki mulle.” Ciara tuli hakemaan olallani roikkuvan ikea säkin ja kantoi sen edelläni talli tupaan. Aleksi toimi ovenvartijana ja hymyilin miehelle pienesti ennen kuin jatkoin hidasta matkaani kohti pirtin pöytää.

      ”Oikeasti, mitä kävi?” Ciara toisti kysymykseni, mutta silloin puhelimeni soi.
      ”I’m in tallitupa. Take the saddle and come here.” Sanoin ja lopetin puhelun. Käänsin katseeni yleisöön ja vedin syvään henkeä.
      ”Me oltiin tänään aikaisemmin ratsastamassa kevyesti ja Trevor oli seuraamassa jotta se saisi sanottua viimeiset kommenttinsa. Just kun oltiin siirtymässä ravista käyntiin, tää sankari päätti hypätä maneesin laidalta alas ja tömähtää maahan just Liljan takana ja siitähän ei pikkutamma innostunut, vaan pukitti siten, että mä tipuin sen selästä ja jäin jalkkariin kiinni ja venäytin nilkkani.” Selitin.

      ”You shouldn’t sleep on the saddle” kuulin Trevorin äänen selkäni takaa ja käännyin katsomaan miestä.
      ”Speakin of the devil. Mut hei kaikki, tässä on Trevor Andrews. Trev on mun serkun ratsastaja ja tosiaan syypää tähän mun venähtäneeseen nilkkaan.” Sanoin osoittaen viimeiset sanani miehelle.
      “Tosi hauska jutu. Mut oikesti ma olen pahoilani.” Trev pahoitteli uudelleen. ”Mihin ma laitan nama?” Mies nyökkäsi sylissään olevaa satulaa ja suojia kohden.

      ”I show you” sanoin ja olin nousemassa ylös, kun Aleksi painoi minut istualleen ja lupasi näyttää Trevorille kaappini. Kiitin miestä ja parivaljakon palattua nousin ylös ja sanoin että kävisin näyttämässä Treville minne hän voisi parkkeerata traikun jos se vois Aleksi jäädä tänne hetkeksi? Aleksi nyökkäsi ja lähdin konkkaamaan keppien avulla miehen perään. Trevorin päästyä taksiin suuntasin takaisin talli tupaan ajatuksenani purkaa ikea säkki, mutta päästessäni takaisin en nähnyt sitä missään.

      ”Minne se mun säkki katos?” Kysyin ihmetellen.
      ”Ai sori, mä purkasin sen sun kaappiin.” Ciara tunnusti.
      ”Kiitos paljon!” Sanoin häkeltyneenä ja siirryin takaisin penkille.
      Jatkoimme juttelua vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikkien oli lähdettävä omille teilleen. Muutamat kysyivät mitä meinasin Liljan liikutuksen suhteen ja kerroin että en tiennyt vielä kunnolla. Jatkoin että liikuttaisin tammaa irto juoksuttamalla ja ratsastamalla ilman satulaa niin pitkään kun tarvitsee ellen keksisi muuta, sillä en haluaisi jättää tammaa ihan täysin seisomaankaan.

      Muut lupasivat katsoa jos voisivat auttaa minua tammani kanssa ja kiitinkin tästä ennen kuin tein hitaan matkani autolleni ja kokeilin miten muutaman kilometrin ajo onnistuisi.

      // Jes, viimein san tän julkaista <3 Mites Aleksi, ootko edelleen sitä mieltä et meidän kannattais kokeilla onnea kisoissa?

      • Tätä vastausta muokkasi 6 päivää, 13 tuntia sitten Minja.
      • #50192 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva ja sujuva tarina! Mua itseeni häiritsi lopussa toi purkasin, joka mun mielestä, taivutettaisiin muotoon purin. Mut ei se mitään, pikkuvikoja, kiva tarina kokonaisuudessaan!

      • #50193 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        No ei sit vissiin puolikuntosena tarvii 😀 Heitän sulle 1hp ja 1sp

      • #50194 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Voihan sitä aina yrittää mut en lupaa et tulos on nättiä 😀 Koska todennäköisesti Minja löytyy seuraavan noin kuukauden ajan muutaman kerran tammansa selästä vaikka järkeä siinä ei taida kyllä hirveästi tässä tilanteessa olla…

    • #50223 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      23.03.20 – Tästä tulee vaikeampaa kuin oletin…

      Aamulla herätessäni, unohdin täysin edellisen päivän episodin, kunnes yritin varata painoa vasemmalle jalalle ja terävä kipu muistutti siitä, että jalkani ei olisi kunnossa muutamaan viikkoon. Kiroten itseäni istuin alas sängyn reunalle ja poimin kyynärsauvat lattialta ja aloitin uudelleen matkan teon keittiöön. Saatuani jollain ilveellä siirryttyä aamupalani kanssa työpöytäni ääreen ja aloin käymään sähköpostia lävitse. Normaalin ehkä hieman ylitse tulvivan sähköpostin sijasta saapuneiden laatikossa oli vain muutama sähköposti, mutta onnekseni parissa niistä oltiin kiinnostunut kuulemaan tarjoukseni muutamalle artikkelille ja lähetinkin molempiin sähköposteihin tarjoukseni vastauksena ja tässä vallitsevassa tilanteessa laskin tarjousta hieman normaalista.

      Saatuani aamupalan syötyä ja ainoan työtehtäväksi luokiteltavan tehtävän hoidettua, päätin että kokeilisin suunnata Hallavaan ja yrittää saada ainakin Liljan karsinan siivouksen verran aikaiseksi, jos en pystyisi juoksuttamaan Liljaa. Ajomatka Hallavaan onnistui onneksi ihan hyvin, sillä suurin osa ajamisesta tapahtui kuitenkin oikean jalan varassa, mutta ne muutamat vaihteiden vaihdot olivat kyllä tuskaa. Parkkeeratessani autoni Hallavan pihalle olin onnellinen siitä, että olin viimein perillä ja lähdinkin tekemään hidasta matkaani Liljan karsinalle.

      Kurkatessani karsinaan, huomasin että sitä ei oltu vielä siivottu, joten päädyin jatkamaan matkaani hakemaan kottareita ja talikkoa. Paluumatka kottareiden kanssa olikin hieman normaalia mielenkiintoisempi ja todellakin hitaampi, mutta lopulta pääsin perille ja työnsin kottarit karsinan ovelle ja siirryin vaivalloisesti karsinaan, jättäen kyynärsauvani karsinan ulkopuolelle ja siirryin toisella kädellä ottaen tukea talikosta ja toisella kädellä tukeutuen karsinan puoliväliin ja löydettyäni jonkinlaisen asennon jossa karsinan siivoamisesta saattaisi tulla jotain, aloitin yrittämään siivoamista. Saatuani muutaman talikollisen siivottua, kuulin käytävältä askeleiden ääniä, mutta en välittänyt niistä, vaikka ne lähenivät lähenemistään.

      Ollessani juuri tyhjäämässä seuraavaa talikollista kottareihin, näin että joku oli pysähtynyt karsinan ovelle ja saatuani talikon tyhjättyä ja palautettua sen luokseni siten, että saatoin ottaa siitä tukea, huomasin että tuo hahmo oli Aleksi.

      “Ooksie ihan varma että tää on hyvä idea?” Mies kysyi katsellessaan minua keikkumassa karsinassa yhden jalan varassa, muistuttaen flamingoa.
      “Todennäköisesti ei, mutta pakko sitä on tässä vain kokeilla pärjätä kun en oo löytänyt vielä hoitajaa Liljalle ja en haluaisi seisottaa tammaa mun saikun ajan.” Vastasin miehelle ja siirryin hieman lähemmäs seuraavaa siivottavaa kohtaa ja hain hetken tasapainoani, ennen kuin metsästin seuraavat lantapallot talikkoon ja tyhjäsin sen kottareihin.
      “Hei, ihan varmasti saat apua tammasi kans jos vaa kysyt” Aleksi sanoi näyttäen ehkä myös hieman huolestuneelta menostani. “Älä vaa sano että sä meinaat nousta tänään ratsaille?” mies jatkoi.
      “Mä uskon että tässäkin on jo tarpeeksi projektia yhdelle päivää.” Sanoin ja nojasin taas talikkoon, jotta sain pidettyä tasapainoni hieman paremmin jutellessani miehelle.

      Aleksi näytti siltä, että hän olisi halunnut sanoa vielä jotain, mutta mies päätyi vain kääntymään kannoillaan ja poistumaan karsinalta päätään pudistellen. Siivosin karsinan hitaasti loppuun ja sen jälkeen minulla olikin ongelmana keksiä miten palauttaisin kottarit ja talikon takaisin paikoilleen ja miten pääsisin takaisin karsinalle. Jollain ilveellä onnistuin tässä tehtävässä ja palatessani karsinalle jouduinkin vetämään hetken henkeä, ennen kuin onnistuin jatkamaan matkaani tallitupaan. Tallitupaan päästessäni, huomasin että se olikin täynnä hoitokurssilaisia, joten pahoitellen konkkasin huoneen reunalla sijaitsevalle sohvalle ja istuin siihen ennen kuin siirsin kyynärsauvani sohvan viereen lattialle ja kaivoin puhelimeni housujeni taskusta ja keskityin selaamaan instagramia siihen asti että hoitokurssilaiset olivat saaneet teoriansa loppuun ja suuntasivat kukin omille teilleen.

      Lopulta tallitupaan laskeutui hiljaisuus ja jossain kohtaa nousin sohvalta ja siirryin vaivalloisesti tiskipöydän ääreen ja etsin itselleni jostain lasin jonka täytin vedellä. Olisin halunnut palata takaisin sohvalle, mutta en uskaltanut tehdä sitä vesilasin kanssa, joten päädyin nojaamaan tiskipöytään ja juomaan vesilasini tyhjäksi, ennen kuin tiskasin sen ja palasin vaivalloisesti takaisin paikalle. Juuri kun olin päässyt sohvalle tallitupaan asteli noin itseni ikäinen nuori nainen. Tämä hämmästyi hieman nähdessään minut sohvalla, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa kohti tiskipöytää ja kaatoi itselleen kupillisen kahvia. Päästessään istumaan pirtin pöydän ääreen hän kiinnitti katseensa kahvimukiinsa.

      “Moi, me ei varmaan olla vielä tavattu? Mä oon Minja, sen kimon pienen suomenhevosen omistaja” tervehdin naista sohvalta sopivan hetken tullen.
      “Unna” nainen esitteli itsensä vain yhdellä sanalla.
      “Käytsä tunneilla täällä vai onks sulla joku hoitohevonen?” jatkoin kyselemistäni, samalla kun poimin kyynärsauvani lattialta ja vaivalloisesti nousin ylös ja siirryin pöydän ääreen.
      “Käyn tunneilla ja nyt suoritin tuon hoitokurssin.” Unna vastasi nostaen katseensa minuun. Olin juuri aikeissa kysyä naiselta vielä jotain, kun tallitupaan alkoi valumaan muitakin hoitajia ja päätin että minun olisi paras poistua paikalta, sillä en olisi rampana kuin muiden tiellä, joten tervehdin vain yleisesti kaikkia ja lähdin tekemään hidasta matkaani takaisin autolleni.

      • #50227 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        En tiedä johtuuko tuosta Minjan estyneestä tilasta vai kilometrin mittaisista virkkeitä, mutta tätä oli jotenkin vaivalloista lukea. Kannattaa ihan tosissaan pilkkoa noita virkkeitä kahden-kolmen lauseen pituisiksi. Tekstistä sais paljon sujuvammin, jos aina ei jatkais lausetta uudella ja-sanalla vaan laittais siihen ihan reilusti pisteen ja alottais uuden virkkeen. Suosittelen kans kirjottamaan jollain tekstinkorjaustyökalulla niin kun wordilla että sais noi muutamat kirjotusvirheet karsittua. Saat 1hp ja 1sp

      • #50287 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Äsh, vissiin taas vähän sormet lentäny näppiksellä kun writers block helpottui…

        No pitääpä torstain tarinassa olla vähän huolellisempi.

      • #50291 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Olipas Unnamainen Unna, juuri tuollainen tuppisuu se on.. 😀 Toivottavasti Minjalle ei käy suurempaa vahinkoa kun loikkii yksijalkaisena ympäriinsä!

      • #50292 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Henkinen puoli taitaa ottaa isompaa kolhua onneksi tällä hetkellä 😬

        Toisaalta myös se, että tällä hetkellä väkijoukkojen välttely on 1000%, voi auttaa fyysisessä paranemisessa.

    • #50483 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      26.3.20 – Takaisin ratsastuksen pariin

      Olin kaksi edellistä päivää vältellyt kaikkia mahdollisia ihmisiä tallilla, vaikkakin ihan aamusta tallilla ei Ohton ja Aleksin lisäksi kovinkaan montaa ihmistä pyörinyt. Miehiä nyt oli suhteellisen helppo vältellä, vaikkakin se teki pahaa varsinkin Ohton kohdalla. Kuitenkaan en halunnut kuulla mitään moitteita siitä, että kävin tallilla, vaikka en ollut ihan sellaisessa kunnossa, jossa talleilu olisi välttämättä ollut järkevää.

      Olin kuitenkin eilen laittanut Ohtolle illalla viestiä ja pyytänyt että hän jättäisi Liljan sisälle aamulla. Olin päättänyt, että tänään olisi minun aikani palata tamman selkään ja se saisi jatkaa työntekoa parin vapaan jälkeen. Nilkuttaessani aamulla tallille keppien kanssa, tiesin että en todennäköisesti enään voisi pakoilla ketään, vaan että minun pitäisi vain niellä kunniani ja vihdoin ja viimein oppia pyytämään apua, sillä en muuten tulisi selviämään seuraavista viikoista millään.

      Päästessäni talliin, kuulin tutun lauluäänen ja sydämeni jätti pari lyöntiä välistä, sillä huomasin että Ohto oli siivoamassa juuri sellaista karsinaa, minkä ohitse en nykyisessä tilassa pääsisi millään, vaan joutuisin todennäköisesti miehen näköpiiriin. Päätin vain ottaa kaiken sen, mitä vastassa olisi rohkeasti ja yrittää selvitä pettymyksestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kun olin vajaan karsinan päässä Ohtosta, mies ilmeisesti kuuli keppien kolinan käytävällä, sillä hän pisti päänsä ulos karsinasta ja katsoi suoraan minuun. Miehen ilmeestä oli nähtävillä yllättyneisyys ja en tiedä, että johtuiko se tilastani, siitä että mies näki minut ensimmäisen kerran koko viikolla, vai ihan jostain muusta.

      “Moi…” sanoin nolona ja pysähdyin noin metrin päähän Ohtosta painaen katseeni lattiaan.
      “Moi… miten menee?” mies kysyi jotenkin vaivaantuneen oloisena, mikä sai oman oloni tuntumaan entistä pahemmalta.
      “Ihan okei, vähän tietenkin harmittaa, että noi kisat jäävät väliin ja muutenkin koko treenaaminen, mutta päivä kerrallaan eteenpäin.” mumisin vastaukseni ja nostin samalla myös hitaasti katseeni lattiasta kohti Ohtoa. Mies katseli minua jotenkin sen oloisena, että hän ei oikein tiennyt, että olisiko halunnut jatkaa keskustelua, vai lopettaa sen tähän pisteeseen. Miehen pohtiessa päätöstään palasin itse ääneen ”mä oon pahoillani siitä, mimmoinen mä oon ollut koko viikon. Mä vaan en oo tottunut oleman näin avuton ja se vaan jotenkin nyt sekoittaa mua lisää kaiken muun lisäksi.” Aloitin ja tutkin miehen ilmettä, ennen kuin rohkaisin mieleni ja esitin miehelle ehdotukseni ”tota, voisinko mä vaikka tarjota sulle kahvit tai jotain joku päivä anteeksipyynnön lisäksi tästä äksyilystäni?” Sanat karkasivat suustani ennen kuin tajusinkaan niitä kunnolla. Ohto ei vastannut mitään, mutta en antanut miehelle kyllä siihen mahdollisuuttakaan, sillä lähdin liikkeelle toisen vielä jäsennellessä ajatuksiaan.

      Jatkaessani hidasta ja vaivalloista matkaani kohti tallitupaa, tunsin, miten kyyneleet alkoivat polttamaan silmissäni. Onnistuin onnekseni pidättelemään niitä niin pitkälle, että olin saanut kaikki tarvittavat tavarat tallituvasta matkaani ja saatoin siirtyä vieläkin vaivalloisemmin Liljan karsinalle. Liljan karsinaan päästessäni laskin tavarat alas ja vain yritin parhaani mukaan siirtyä tammani luokse, ennen kuin otin sen tiukkaan halaukseen ja vain itkin tammani kaulaa vasten, sen mutustellessa viimeisiä heinänkorsiaan karsinastaan. Itkiessäni tammani kaulaa vasten, kuulin jonkun askeleet takanani ja ne pysähtyivät Liljan karsinan ovelle, mutta tuo henkilö ei sanonut mitään, joten en tiedä kuka karsinalle loppupeleissä pysähtyi.

      Saatuani itkuni viimein lakkaamaan, harjasin tammani, ennen kuin suitsin Liljan ja lähdin jollain ilveellä kohti maneesia. Maneesiin päästessä, tajusin että minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, miten pääsisin tamman selkään. Jossain vaiheessa keksin, että voisin käyttää katsomon laitaa apuna projektissa ja viimein pääsin jotenkin epäkauniisti tamman selkään ja tuntiessani sen liikkeet allani tunnelmani parani. Puolen tunnin kuluttua lopetettuani ratsastamisen minulla oli paljon parempi olla, kuin mitä minulla oli aloittaessani. Laskeutuessa Liljan selästä onnistuin yllättäen tekemään sen tavalla, joka ei rasittanut jalkaani yhtään enempää ja jatkoimme hitaasti mutta tasaisesti takaisin talliin ja Liljan karsinalle.

      Hoidin tammani pois, lähdin vaivalloisesti taluttamaan sitä tarhaansa ja konkatessani Liljan vierellä, en tiennyt, että tuo matka tulisi muuttamaan kevään kulkua odottamattomalla tavalla.

    • #50518 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      27.03.20 – Kiitos ja anteeksi

      Olin unohtanut täysin, että Lilja olisi pitänyt kengittää jo viikko sitten, joten olinkin todella tyytyväinen, että olin onnistunut saamaan Jonnan kengittämään Liljan vain parin päivän varoitusajalla. Nainen oli pahoitellut, että ainut vapaa aika hänellä olisi ainoastaan puoli yhdeksältä aamulla. Olin eilen sanonut, että Liljan voisi myös tänään jättää aamulla sisälle kengityksen vuoksi ja olinkin paikalla vain hetki Jonnan jälkeen.

      Tervehdin naista ja ilmoitin hänelle, että menisin ottamaan Liljan jo käytävälle. Konkatessani käytävää eteenpäin yllätyin tallin hiljaisuudesta ja löysinkin Aleksin talikon varresta. Moikkasin miestä nopeasti ja kerroin että tulisin hänen juttuihinsa pian, ottaisin vain Liljan ensin hoitopaikalle kengitystä varten. Mies nyökkäsi ja kertoi että löytäisin hänet jostain päin tallia.

      Jonnan saapuessa Liljan luo, vaihdoimme muutaman kuulumisen ja nainen aloitti irrottamaan Liljan takakenkää. Nähdessäni että tammani käyttäytyisi edes jotenkin siivosti, lähdin nilkuttamaan takaisin kohti Aleksia. Löysinkin miehen parin karsinan päästä siitä pisteestä missä olin miehen edellisen kerran nähnyt. Odotin että Aleksi sai tyhjättyä talikkonsa, ennen kuin puhuttelin miestä.
      “Aleksi?”
      “Joo” mies vastasi samalla kun laski talikon nojaamaan karsinan etuseinää ja kiinnitti katseensa minuun.
      “Mä en oikein tiedä miten mä muotoilisin tän, mutta siis mä oon tosi pahoillani siitä, millainen idiootti mä oon ollut koko viikon. Tai no ainakin nämä vähät päivät, mitä oon halunnut olla kenenkään muun kuin Liljan kanssa tekemisissä.” aloitin vaikeasti ja pidin katseeni kiinni varpaissani. En tiennyt mihin muuallekaan olisin sen kiinnittänyt, en ainakaan Aleksin sinisiin silmiin, vaikka tiesin että niiden katse ei olisi arvosteleva mitä ihmettelin monesti. “Viimeinen kuukausi on ollut vaan vähän vaikea työtilanteen huonontumisen vuoksi ja sitten kun se samperin Trevor meni säikäyttämään Liljan niin että mulla meni tää nilkka mikä muutti meidän kisakautemme suunnitelmia niin jotenkin tuntuu, että mun elämältä katos sillä tavalla pohja kokonaan.” päästin tulemaan vetämättä välissä henkeä tai edes miettimällä mitä suustani pääsi ulos.
      Aleksi ei vastannut mitään, mutta pian näin miehen kuluneiden jodhpurien kärjet edessäni ja tunsin miehen kädet olillani. Huokaisin syvään, ennen kuin nostin katseeni ja hyvin nopeasti omat harmaat silmäni tapasivatkin Aleksin sinisen katseen, joka tuntui porautuvan suoraan pinnan alle.
      “Hei, kyl kaikki järjestyy. Tällä hetkellä asiat ei varmaan tunnu menevän sillä tavalla millä sie haluisit niiden menevän, mutta ihan varmasti kaikki tulee järjestyyn. Ja mie vähä luulen, että tuo Ohto taitaa kans olla osana siun ongelmissa?” Aleksi täräytti yllättäen.

      En osannut sanoa miehelle mitään, mutta tuijotin häntä vain idiootin näköisenä, joten pian hän jatkoi “ai mistä mie tiiän? Mie työskentelen sen kans päivittäin niin kyl mie oon nähny siitäki, että sillä on jotain mielessä ja yleensä se on näkynyt parhaiten silloo, kun sie oot käyny.” Aleksi sanoi ja otti pari askelta taaksepäin.
      “Voi apua… Ei mun oo ollu tarkotus sekoittaa sitä noin pahasti. Se on vaa jotenki tuntuu semmoselta, josta voisi saada juttukaverin tallilla, kun en tiedä, että minkälaisena urpona noi tytöt ja muut mua pitää, varsinkin jos ne on nähnyt mut sillon ekana päivänä.” sanoin ja tuijottelin taas tennarieni kärkiä.
      “No hei kuten mie sanoin nii kyl kaikki järjestyy.” Aleksi sanoi ja poimi talikon käsiinsä ja jatkoi karsinan siivousta. Palasin itse Liljan ja Jonnan luo, jossa nainen kotkasikin viimeistä kaviota. Saatuaan kavion viimeisteltyä nainen rapsutti Liljaa ja kertoi tamman käyttäytyneen sivistyneesti koko kengityksen ajan. Rapsutin tammaani ennen kuin irrotin sen käytävältä ja pyöräytin sen karsinaansa ja lähdin hakemaan luutaa ja tallipoikaa, jotta sain siivottua käytävältä kengitys jätteet ja vein ne roskiin. Jonna kävi tuomassa minulle laskun kengityksestä ja sovimme samalla seuraavan kengityksen seitsemän viikon päähän.

      Jonnan lähdettyä hain talli tuvasta Liljan harjat ja palasin niiden kanssa tamman karsinalle ja harjasin pikkutammani ajatuksella lävitse, ennen kuin talutin sen hitaasti, mutta varmasti tarhaansa ja palasin autoni kautta takaisin talliin. Nappasin Liljan harjat mukaan ja palautin ne kaappiini ja jäin istumaan tallituvan sohvalle, nostaen vasemman jalkani ylös, sillä jostain syystä nilkkaani tuntui jomottavan tällä hetkellä todella paljon. Löydettyäni suhteellisen siedettävän asennon, kaivoin laukustani esiin muistikirjani ja aloin hahmottelemaan suunnitelmaani Tie tähtiin kilpailusta kertovaan artikkeliin.

      Koska minulla olisi nyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa käytössäni päätin kehittää itseäni kirjoittamalla artikkeleita, joita haluaisin oikeasti kirjoittaa, joten tämä saisi olla yksi sellaisista. Olin laittanut tallin WhatsApp ryhmään kyselyä, jos saisin haastatella ja seurata jotain ratsukkoa kisoihin liittyen ja Nessa oli ilmoittanut, että hän olisi valmis olemaan artikkelini ratsukko. Minulla oli jonkinlainen suunnitelma jo valmiina, kun kuulin tallituvan oven käyvän ja näin Nessan astelevan tallitupaan.

      “Moi Nessa!” tervehdin häntä sohvalta ja korjasin asentoani vaivalloisesti.
      “Moikka!” Nessa vastasi iloisesti ja jatkoi matkaansa kaapillensa.
      “Hei, olisko sulla kaks minuuttia aikaa? Mul olis muutama kysymys sitä artikkelia ajatellen.” heitin ilmoille.
      “No siis taitaa mulla just sen verran olla. Yritän keretä ratsastamaan Sashan ennen kuin kaikki muut tulevat ja maneesiin tai kentälle ei mahdu sekaan.” Nessa sanoi ja kääntyi katsomaan minua.
      “Okei, no siis mulle riittää, jos kerrot vähän teistä ratsukkona, monennetko kisat nää on teille, fiiliksiä ja jos sulla on jotain omia kommentteja.” Esitin kysymykseni yhtenä litaniana.
      “Eli Nessa Taylor ja Shahraiz Aquil ja nää on meidän ekat kisamme. Ratsukkona me ollaan kans aika uusi, joten kisoista lähdetään hakemaan oikeastaan vaan kokemusta.” Nessa vastasi kysymyksiin.
      “Jee, kiitos paljon tästä.” sanoin samalla kun kirjoittelin hänen vastauksiaan ylös. “Mä tota pääsen näillä alkuun ja kysyn sulta varmaan vähän lisää lähempänä kisoja” jatkoin ja käänsin katseeni Nessaan. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi ja poimi Sashan varusteet matkaansa ja katosi taas tallin puolelle.

      Pian tallituvan ovi kävi uudelleen ja talli tupaan asteli tyttö, jota en ollut aikaisemmin nähnyt.
      “Moikka! Mä oon Minja. Mä omistan sen kimon suomenhevosen.” Esittelin itseni, samalla kun palautin muistikirjani laukkuuni ja poimin sen matkaani. Lopuksi nostin vielä kyynärsauvat ylös ja ponnistin itsekin jotenkin ylös.
      “Moi. Mä oon Maisa. Mä taisinkin nähä sut eilen Liljan karsinassa.” Maisa aloitti ennen kuin jatkoi “tota, saanko mä kysyä mitä sulle on käynyt?” tyttö kysyi ihmetellen kyynärsauvoja.
      “Mä olin viime viikolla kouluvalmennuksessa Storywoodsissa ja meidän valmentajamme vahingossa säikäytti Liljan, ja mä putosin sen selästä ja jäin vahingos jalkkariin kiinni.” kerroin rehellisesti.
      “Oi ei! Toivottavasti ei käynyt mitään pahaa?”
      “Ei, venähtänyt nilkka ja ainakin varmaan kolme-neljä viikkoa sauvojen kanssa ennen kuin pääsen palaamaan hitaasti normaaliin elämään.” sanoin ennen kuin aloin tekemään matkaani tallituvan ovelle. “mut hei mun pitää nyt mennä, moikka!”
      “Moi!” kuului takaani ennen oven sulkeutumista ja tein nyt jo hieman vauhdikkaammin matkan autolleni ja suuntasin kotiin särkylääkkeiden, jää pakkausten ja YouTuben ihmeelliseen maailmaan, ennen kuin olisi aika tehdä ensimmäinen luonnos tulevasta artikkelista.

      • #50530 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Tää ja edellinen tarina oli tosi sujuvat. Ei siis kirjotusvirheet tai lauserakenteet häirinneet ollenkaan 🙂

        Vähän jäin pohtimaan tuota että miten Minja on ollu töykeä, kun se sitä niin kovasti on näissä tarinoissa nyt pahoittelut. Ymmärrän että jotain asioita voi jättää rivien väliin mutta ois ollu ihan vaan draaman nälkäsenä kiva nähä sitä ”törttöilyä” ihan tarinan ja dialogin muodossa. Mutta hyvin kyllä kuvailit Minjan tunteita ja elekieltä noissa molemmissa kohtaamisissa. Saat 2hp ja 2sp yhteensä

      • #50532 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mä uskon että se törttöily on oikeasti vaan Minjan kuvitelmaa ja että se suurentelee itselleen asioita tällä hetkellä hieman liiankin ison värikynän kanssa.

    • #50579 Vastaa
      Minja
      Osallistuja
      • Postauksia: 62
      • Koulutuksen tarpeessa

      28.03.20 – Tyhmästä päästä kärsii koko akka

      Mun ei pitänyt edes käydä tänään tallilla. Meinasin ottaa koko viikonlopun vain itselleni ja oikeasti yrittää, vaikka pari päivää parannella tätä jalkaani kunnolla, jotta päästäisiin Liljan kanssa takaisin treeniinkin joskus. Tieto siitä, että Alisa voisi liikuttaa tammaa aina kun en kerkeä, helpotti paljon mutta ei se silti korvannut omaa treenaamistani. Kuitenkin olin ollut taas koko viikon jotenkin synkällä mielialalla, joten ajattelin että poniterapia olisi juuri sitä mitä kaipasinkin.

      Hallavaan parkkeeratessani näin Ohton auton parkkipaikalla ja jouduin nielaisemaan pari kertaa syvään, ennen kuin nousin autostani ja lähdin ontumaan talliin. Tallissa oli yllättävän hiljaista lauantaiksi, enkä oikeastaan nähnyt siellä ristin sielukaan. Toisaalta olin tästä hieman harmissani, mutta toisaalta myös nautin siitä, että sain olla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Käytävällä näkyi harjabokseja useiden karsinoiden edessä, joten kaikki olivat varmasti porukalla maastossa ja päätin myös itse suunnata maastoon. Haettuani Liljan varusteet sen boksille, kävin poimimassa tammani tarhasta karsinaansa.

      Ponini karva pölisi kuin viimeistä päivää, joten lopetin sen harjaamisen lyhyeen ja vaivalloisesti pyörittelin pintelit sen jalkoihin ja pyöräytin putsit sen etusiin, ennen kuin suoristin itseni jollain tavalla ja nappasin Liljan suitset ja suitsin tammani. Hakien tukea Liljasta onnuin ulos ja jollain ilveellä löysin itseni taas tammani selästä ja painoin pohkeeni sen lämpöisiin kylkiin ja annoin tamman kävellä puolipitkin ohjin polulle, jossa näytti menevän tuoreita kavionjälkiä. Tällainen rauhallinen maasto oli juuri sitä mitä kaipasinkin ja aurinko, joka lämmitti kasvojani, sai yllättäen hymyn huulilleni. Olisin voinut maastoilla Liljan kanssa, vaikka loppuvuoden, mutta yllättäen tie veikin takaisin tallille ja pysäyttäessäni Liljan tallipihaan huokaisin raskaasti, ennen kuin liu’uin tammani selästä hakien painoni ensin oikealle jalalleni ja siitä jotenkin myös hieman vasemmalle ja talutin tammani takaisin talliin. Käytin Liljaa tallissa vain sen verran, että sain sille riimun takaisin ja palautinkin tammani suoraan takaisin ulos.

      Palatessani poimin Liljan varusteet matkaani ja virutin sen kuolaimet ennen kuin tein matkaani kohti tallitupaa. Yllättäen näin Ohton harjaamassa Tokoa käytävällä ja ajatukseni sekosivat lopunkin tässä vaiheessa ja en oikein enään tiennyt mitä minun olisi tullut sanoa tai tehdä, sillä minulla oli sellainen tunne, että kaikki olisi vain täysin menetettyä tuon miehen kanssa.
      ”Hei, siitä kahvista…” Ohto kerkesi aloittaa, ennen kuin paikalle pasahti yllättäen hieman yli-innokkaaksikin kuvailtava blondi, jonka takin rintamuksessa komeili Ohton nimi. Nainen kutsui miestä tavalla, joka ei jättänyt mitään arvailun varaan ja varsinkin hänen laskiessaan kätensä Ohton käsivarrelle, tiesin että pelini miehen suhteen olisi menetetty. Nähdessäni tämän vastasin Ohtolle jotain ympäripyöreää ja yritin parhaani mukaan kävellä mahdollisimman normaalisti tallitupaan jättämään Liljan harjapakin kaappiini, ennen kuin palasin autolleni horjuen vieläkin pahemmin ja vähät välittämättä nilkastani. Istuessani ratin taakse en voinut enään itselleni mitään ja annoin itkun tulla ja itkin tavalla, jolla en muistanut ikinä itkeneeni. Miten saatoinkin olla niin idiootti, että olin ajatellut tuollaisen miehen olevan vapaata riistaa?

      • #50580 Vastaa
        Nessa
        Osallistuja
        • Postauksia: 39
        • Koulutuksen tarpeessa

        Minja raukka☹😔

      • #50581 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 62
        • Koulutuksen tarpeessa

        Se on niin paloina että mä en tiedä mitä tästä keväästä tulee…

      • #50582 Vastaa
        Maisa
        Osallistuja
        • Postauksia: 9
        • Maitovarsa

        VOI EI Minjalla ihan sydänsurut nyt :(( Tuli ihan paha mieli Minjan puolesta, tästä nimittäin välittyi tunnelma tosi hyvin!! Hyvin kirjoitit 🙂

      • #50583 Vastaa
        Ohto
        Valvoja
        • Postauksia: 14
        • Maitovarsa

        Voi Minjaa, mulle tulee ihan syyllinen olo. Kaikessa lyhykäisyydessään tykkäsin tästä tarinasta tosi paljon, sun kuvailu ja sanavalinnat on ihania ❤️

      • #50585 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Vau 😍 Oon sanaton. Tää oli ehkä parhain tarina sulta koskaan, vaikka muutkin toki upeita!

Luet parhaimillaan 19 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Minja & Lilja

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: