Miskan päiväkirja

Foorumit Päiväkirjat Miskan päiväkirja

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #50374 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 2
      • Maitovarsa

      Mikkel ”Miska” van Leeuwen
      Syntynyt Hollannissa 17.6.2010 muuttanut suomeen ollessaan 5
      Isä hollantilainen huippuesteratsastaja Bastiaan van Leeuwen ja äiti suomalainen.
      Tuntilainen Hallavassa.

      Miskan iskä menehtyi ratsastusonnettomuudessa pojan ollessa neljän ja pian sen jälkeen Miska ja hänen äitinsä muuttivat suomeen. Miska on ratsastanut koko ikänsä ja monet ovat sanoneet jotta pojan isän taidot ovat siirtyneet pojalle verissä, sillä Miska on hyvä ratsastamaan.

      Pojan haaveissa olisi päästä kilpailemaan ratsastuksessa ja kehittyä mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi ja poika onkin valmis tekemään töitä edistymisensä eteen.

      Koulu: 3p
      Esteet:
      Maasto:
      Hoito: 1p
      Sosiaalisuus: 1p
      Kisat:

      • Tätä aihetta muokkasi 4 päivää, 7 tuntia sitten Miska.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 päivää, 4 tuntia sitten Aleksi.
    • #50379 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 2
      • Maitovarsa

      24.3.20 – Tuleeko minusta tuntiratsastaja?

      Äiti jätti minut koivukujan alkuun ja joutuisin kävelemään viimeiset metrit tallille. Sen jälkeen, kun isäni oli menehtynyt, äitini ei ollut halunnut olla lähelläkään hevosia tai edes kuulla niistä. Se harmitti minua hieman, sillä olisi ollut mukava puhua jonkun kanssa hevosista ja jakaa kokemuksia, mutta tällä hetkellä minulla ei ollut ketään sellaista henkilöä. Toivoinkin että voisin saada Hallavasta ystäviä tai ainakin että siellä olisi joku, jonka kanssa voisin jutella hevosista.

      Mitä lähemmäksi tallia pääsin, sitä enemmän minua alkoi jännittämään, sillä tänään olisi ensimmäinen kertani Hallavassa sen jälkeen, kun olin viimeiset viisi vuotta ratsastanut pienellä ponitallilla, joka oli kuitenkin yllättäen ilmoittanut lopettavansa tuntitoimintansa. Äitini oli yrittänyt käyttää tätä keinona saada minut lopettamaan ratsastuksen, mutta olin inttänyt häneltä mahdollisuutta jatkaa oikealla ratsastuskoululla, joten viimein hän oli taipunut ja maanantaina äiti oli ilmoittanut minulle, että minulla olisi testi tunti Hallavassa.

      Hiljalleen saavun tallin pihaan ja alan nähdä tarhat ja hevoset, jotka niissä nauttivat auringosta, vaikka tuuli onkin tänään ihan järkyttävä. Kävelin talliin sisälle ja etsin jostain toimiston. Toimiston ovi oli auki, joten koputin ovenpieleen ja odotin että toimistossa istuva henkilö kääntäisi katseensa minuun. Muutaman sekuntin päästä toimistossa istuva mies käänsi katseensa minuun ennen kuin tervehti.
      ”Moi, kukas sie oot?”
      ”Mikkel, tai siis Miska.” esittelin itseni epävarmasti ennen kuin jatkoin ”mulla pitäisi olla tänään se katselmus ratsastustunteja ajatellen.”
      ”Aa joo!” miehen ilme kirkastui hieman ennen kuin hän jatkoi ”Mie oon Aleksi. Mie mietin, että sie voisit mennä Lillillä tänään. Se asuu pihatolla ja tuota katotaas tuosta tallituvasta siulle joku kaveri hakeen ponia.” Aleksi jatkoi ennen kuin nousi ylös ja viittoi minut matkaansa ja kohti tallitupaa. Tallituvassa istui muutamia tyttöjä, joista Aleksi käski Alisaksi puhuteltua tyttöä auttamaan minua Lillin kanssa.

      Päästessämme lähellemme Alisa tervehti minua ja Aleksi esitteli minut tytölle ja toivoi että hän voisi auttaa minua Lillin kanssa. Tämä sopi Alisalle hyvin ja tyttö esittelikin minulle pikaisesti tallin, ennen kuin haimme Lillin varusteet hoitopaikalle ja lähdimme peräkanaa kohti pihattoa. Pihatolla Alisa kertoi, että Lilli olisi vaaleanrautias russ poni ja sainkin tamman helposti kiinni ja varmistettuamme että Miloksi esitelty poni ei karkaisi peräämme lähdimme takaisin talliin, jossa kiinnitin Lillin hoitopaikalle ja aloimme Alisan kanssa yhteistyössä harjaamaan ponia. Harjattuamme ponin laitoin sille suojat jalkoihin, ennen kuin nostin satulan ponin selkään ja kiinnitin vyön. Ennen kuin suitsin Lillin kaivoin repustani turvaliivini ja kypäräni, sekä chapsini ja puin kaikki varusteet päälleni, ennen kuin olin valmis suitsimaan Lillin. Lopuksi vedin vielä hanskat käteeni, ennen kuin lähdimme Alisan ja Lillin kanssa maneesiin, jossa tyttö auttoi minut ponin selkään.

      Istuessani Lillin selässä säädin vielä jalustimet oikean pituiseksi ja samalla kuulin maneesin oven käyvän. Sisälle maneesiin kävelee Aleksi ja hänen perässään joku nainen. Päästessään lähelleni Aleksi esittelee tuon naisen Nadjaksi, joka pitää yleensä ratsastustunnit Hallavassa. Tervehdin naista, ennen kuin minut ohjeistetaan siirtämään Lilli käyntiin ja kävelemään puolen maneesin kokoista uraa. Käynnissä Aleksi pyysi minua pyytämään Lilliä kävelemään niin hitaammin, kuin nopeamminkin sekä asettamaan tammaa molempiin suuntiin, sekä ratsastamaan erikokoisia ympyröitä. Ratsastettuani tehtävät molempiin suuntiin, sain luvan siirtää ponitamman raviin ja tehdä samat tehtävät ravissa. Lopuksi ilmoille kajahti käsky siirtää Lilli laukkaan, ja ponitamma siirtyikin helposti laukkaan ja laukkasimme muutaman kierroksen uraa molempiin suuntiin, ennen kuin minut ohjeistettiin siirtämään Lilli ravin kautta käyntiin ja antamaan tammalle pitkät ohjat.

      ”Goede pony” sanoin Lillille samalla kun rapsutin ponitamman kaulaa, sen venyttäessä sitä alaspäin ja rentoutuessa kävelemään. Näin silmäkulmastani, kuinka Nadja ja Aleksi juttelivat hiljaisella äänellä keskenään ja jossain vaiheessa he pyysivät minut kaartoon Lillin kanssa. Kävelin ponin kanssa jännittynein mielin kaartoon ja pysäyttäessäni ponin keskelle maneesia, jäin odottamaan millaisen tuomion saisin tuolta parilta.
      ”Ensinnäkin, sun ratsastus on tosi siistiä noin nuoreksi ja me mieluusti otetaan sut junnutunneille, jos vain haluat alkaa täälä tunneilla käymään.” Nadja sanoi pitäen katseensa kiinni minussa.
      ”Werkeljik! Äh, totta kai!” sanoin tajutessani, että nainen ei todennäköisesti ymmärtäisi hollantia. Nadja hymyili vastaukseksi, ennen kuin kertoi että voisin tulla tamman selästä alas ja nostaa jalustimet sekä löysätä vyötä hieman, ennen kuin talutin ponin parin perässä takaisin talliin hoitopaikalle.

      Hoidin Lillin huolella pois, ennen kuin Alisa tuli auttamaan minua palauttamaan tamman pihattoon, jonka jälkeen kävin vielä palauttamassa ponitamman varusteet paikalleen, ennen kuin soitin äitini hakemaan ja lähdin helpottunein mielin tallilta kotiin ja odottamaan ensimmäistä virallista ratsastustuntiani Hallavassa.

      • #50400 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Mielenkiintoiselta kuulostava tyyppi! Kiva saada taas pitkästä aikaa ihan lapsihahmo tänne. Sulle epätyypilliset tapaan tässä vaihtui aikamuoto muutamaan otteeseen. Päätä siis etukäteen kirjotatko preesensissä vai imperfektissä ja pysy siinä läpi tarinan. Saat 1hp 1sp ja 1kp

      • #50401 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tulipa tosi kiva tarina! Kiva kun nappasit Alisan mukaan tarinaan, tätä oli tosi kivaa lukea! Ootan jo, että saan lukee Miskan ratsastuksista lisää!

      • #50405 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 40
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mukavaa saada Hallavaan uusi tuntiratsastaja! Täällä alkaakin hiljalleen olla melko monikulttuurinen meno kun on porukkaa ympäri Eurooppaa, siisti juttu ja ihana lukea muiden taustatarinoita! 🙂

      • #50434 Vastaa
        Aurora Rosberg
        Osallistuja
        • Postauksia: 14
        • Maitovarsa

        Oi että, Miska vaikuttaa tosi ihanalta hahmolta! Nuoremmat ratsastajat on hahmoina jotenkin aina tosi mielenkiintosia 😀

      • #50454 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 144
        • Perus pullaponi

        Miska vaikuttaa tosi kivalta hahmolta! Suosittelisin pätkiin kuitenkin noita pidempiä virkkeitä vähän lyhyempiin, niin tarinaa on helpompi seurata 🙂

    • #50546 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 2
      • Maitovarsa

      28.03.20 – Ensimmäinen ratsastustunti

      Lauantaina oli aika ensimmäiselle ratsastustunnille junnu ryhmässä. Poljin jännittyneenä kohti Hallavaa, sillä en yhtään tiennyt millaisia ratsastajia tuolla tunnilla olisi ja millaista porukkaa tallilla muutenkin olisi, sillä en ollut tavannut ketään muuta kuin Aleksin, Nadjan sekä Alisan ja pelkäsin että kukaan ei ottaisi minua vakavasti, sillä olinhan kuitenkin vielä niin nuori ja toisaalta täällä en myöskään saisi erikoiskohtelua isäni vuoksi, joka oli toisaalta ihan mukavaakin, koska se tarjoaisi minulle mahdollisuuden luoda oma nimeni ratsastus piireissä, vaikka varmasti jotkut osaisivat yhdistää minut isääni jossain vaiheessa.

      En tiennyt isästäni paljoa, sillä äitini ei ollut halunnut puhua hänestä hevospiireissä ollenkaan ja kaikki mitä tiesin isäni ratsastus urasta olin kuullut grootmoederiltani, mutta silti minulla olisi paljon vielä kuultavaa ja opittavaa. Toivoin että minulla olisi joskus mahdollista lähteä Hollantiin pidemmäksi aikaa tapaamaan grootmoederia, jotta minulla voisi olla paremmat mahdollisuudet kysellä ja kuulla isästäni, sillä haluaisin kuulla hänen urastaan enemmän.

      Päästessäni Hallavan pihaan, parkkeerasin pyöräni tallin seinustalle ja heilautin samalla reppuni pois selästä ja kaivoin etutaskusta kuvan isästäni ja hänen mustasta oristaan Calistrosta. Calistro oli isäni ykkösratsu, jonka kanssa hän oli kiertänyt useita kisoja ja voittanut myös muutamia isoja kisoja. Kuva, jota kannoin aina tallilla mukanani oli otettu juuri palkintojen jaon jälkeen, kun isäni oli voittanut viimeiseksi jääneen Euroopan mestaruuden.

      Vaikka oria oli kuvailtu pieneksi, oli sillä ollut kuulemma tulinen sielu ja se oli suorittanut ratoja kunnon taistelijan asenteella, vaikka välillä esteet olivat olleet jopa oria isompia. Aina kun katsoin kuvaa, se teki minusta alakuloisen, sillä ori oli myös sama hevonen, jonka kanssa isäni oli saanut surmansa. Sujautin kuvan takaisin reppuuni ja suljin vetoketjun, ennen kuin kävelin talliin ja tunsin, miten kyyneleet täyttivät silmäni. “Meer nu” sanoin itselleni, samalla kun kävelin pitkin tallin käytävää ja pyyhin kyyneleeni ennen kuin saavuin ilmoitustaululle, jotta näin kellä ratsastaisin tunnilla.

      Katsoin että minulle oli laitettu tunnille Muumi, joten suuntasin talli tupaan hakemaan sen varusteita ja kysymään jos joku voisi auttaa minua, sillä en tuntenut vielä tallin hevosia ja en halunnut tehdä mitään väärin. Eräs pienen ryhmän tytöistä nousi ylös ja ilmoitti että hän olisi Muumin hoitaja ja että hän voisi tarvittaessa auttaa minua Muumin kanssa. Kiitin tyttöä ja esittelin itseni Miskaksi ja hän kertoi nimekseen Aava. Aava otti Muumin satulan kantoon ja lähdimme yhtä matkaa tamman karsinalle. Matkalla Aava kertoi minulle hoitoponistaan ja olikin kiva kuulla rehellisesti tulevasta ratsusta.
      Muumin ollessa melkein valmis, puin oman turvaliivini ja kypäräni sekä vedin hanskat käteeni, ennen kuin suitsin ponin ja olimme valmiita lähtemään muiden matkassa kentälle. Aamu oli hieman viileä, joten kaikkien hengitys huurusi aamun viileydessä. Muutama hoitaja oli saapunut kentälle auttamaan meidät ratsujemme selkiin ja kun kaikki olivat valmiina, Nadja ohjeisti kaikki siirtämään ratsunsa käyntiin ja siirtymään uralle vasemmassa kierroksessa. Samalla kun annoimme ratsujemme kävellä pitkin ohjin, Nadja kertoi meille tunnin teemasta.

      Tänään olisi vuorossa taas vaihteeksi keskittyminen perusratsastukseen, kun viime aikoina keskittyminen oli ollut uusissa kuvioissa. Saatuaan alustuksensa loppuun kuului ohje kerätä ohjat tuntumalle ja alkaa ratsastamaan ratsuja reippaampaan käyntiin. Muumi ei meinannut haluta alkuun lähteä kävelemään oikein millään, minkä myös Nadja huomasi.
      “Pyydä vaan Miska sitä Muumia kävelemään kunnolla” Kajahti Nadjan ohjeistu kentän keskeltä. Kunhan ratsumme alkoivat kävelemään, Nadja korjaili Ellan ja Jaanan asentoja sekä käski Helyä lyhentämään hieman ohjaa.

      Käynnissä lähdettiin työskentelemään sillä tavalla, että jokainen kulma tuli ratsastaa mahdollisimman huolellisesti ihan loppuun ja taivuttaen ratsunsa kunnolla. Kulmasta alkanutta taivutusta sai jatkaa uralle ja vähän ennen puolta väliä suoristaa ratsunsa ennen uutta kulmaa. Molempien lyhyille sivuille tuli ratsastaa isot pääty-ympyrät ja ympyröilläkin tuli pitää huolta taivutuksesta ja Nadja jatkoi kertomalla, että ympyröillä voisi myös välillä tehdä vasta taivutuksia. Muumi oli alkuun yhtä notkea kuin rautakanki, mutta hiljalleen aloin löytämään ponista oikeat napit, joilla se liikkui rehellisemmin ja ponitamman ratsastamisesta tuli helpompaa. Kuiskasin Muumille goede pony sen liikuttua hetken hyvin.
      “Muumihan näyttää tosi hyvältä Miska. Hyvää työtä sen kanssa. Seuraavaksi jatketaan samaa tehtävää ravissa!” Nadja kehui menoamme lisäten lopuksi käskyn siirtyä raviin.

      Pyytäessäni Muumia raviin ratsastin sitä heti alkuun vähän ylimääräistä eteen, sillä arvelin että poni saattaisi yrittää jarrutella alussa. Tämä toimikin Muumin kanssa ja ponitamma liikkui heti alusta alkaen hyvä tempoista ravia eteenpäin ja se tuntui ravissa vain hieman kevenevän tuntumaltaan. Ravissa työstimme samaa tehtävää, joka sujui alusta alkaen hyvin. Muutaman kierroksen jälkeen Nadja ilmoitti, että pääty-ympyrät tehtäisiin laukassa ja muuten tehtävä jatkuisi samaan tapaan ravissa. Valmistelin ensimmäisen laukannoston hieman liiankin hyvin, sillä Muumi lähti jollain jättiaskeleella laukkaan, joka horjautti omaa tasapainoani, mutta sain kuitenkin itseni korjattua nopeasti takaisin satulaan ja teimme Muumin kanssa vielä toisenkin ympyrä, jotta sain laukkaa hieman rauhoittumaan.

      Kun kaikki olivat saaneet edes pari laukkaa alle tässä kierroksessa, Nadja ohjeisti kaikkia siirtymään ravin kautta käyntiin ja antamaan ratsuille pitkät ohjat ja vaihtamaan suuntaa täyskaarroilla ennen kuin jatkaisimme pian tehtävää myös toisessa kierroksessa. Saatuaan pitkät ohjat, Muumi venytti kaulaansa alaspäin ja pärskähti tyytyväisesti. Rapsutin ponia kaulalta ja käänsin sen täyskaarrolle Nadjan ohjeistaessa oikean ajan ja pidin silti huolen, että Muumi taipuisi kunnolla, vaikka se saikin kävellä vapaalla ohjalla. Annettuamme ratsujemme kävellä vielä muutaman kierroksen uuteen suuntaan, ohjeisti Nadja keräämään meitä ohjat uudestaan tuntumalle ja yllätyinkin, miten helposti Muumi lähti kävelemään reippaalla askelluksella käynnin jälkeen.
      Saimme jatkaa samaa tehtävää myös oikeassa kierroksessa ja tämä taisi olla Muumille se helpompi kierros, tamman liikkuessa paljon paremmin ja aktiivisemmin eteenpäin. Myös muut tehtävät sujuivat tässä kierroksessa Muumin kanssa helposti. Laukka ympyrällä Muumi nosti myös laukat kauniisti ja sainkin nauttia ponitamman pehmeästä laukasta. Hiljalleen Nadja alkoi ohjeistamaan pari ratsukkoa kerrallaan loppuraveja alkavaksi ja kaikkien ravattua pari kierrosta nainen antoi käskyn siirtää ratsut käyntiin ja antaa niille pitkät ohjat.

      Loppukäyntien aikana Nadja kyseli kaikilta mietteet tunnista ja antoi muutamia kommentteja mitä ratsastajat voisivat miettiä kotonaan ennen seuraavaa tuntia.
      “Miltäs Muumi tuntui Miska?” Nadja kysyi minulta viimeisenä.
      “Se oli ihan mukava, kunhan vain keksin miten sitä tulee ratsastaa, jotta sen saa liikkumaan paremmin. Kiva ratsastaa välillä ponilla, joka ei anna kaikkea liian helpolla.” vastasin Nadjalle samalla kun rapsutin Muumia uudelleen.
      “Sun ratsastus näytti hyvältä ja sä hallitset sun kehoasi hyvin. Vähänhän siellä oli tasapaino-ongelmia, varsinkin siinä ensimmäisessä laukannostossa, mutta siitäkin selvisit hyvin ja varmasti kunhan vain ratsut tulevat tutuksi niin ratsastus helpottuu senkin kautta.” Nadja sanoi, ennen kuin suuntasi viimeiset sanansa kaikille.
      “Okei voitte tulla Taru ja Valera kärkenä kaartoon ja kun kaikki on kaarrossa niin sitten vasta alas satulasta. Sen jälkeen löysätkää hieman vöitä ja nostakaa jalustimet, ennen kuin otatte ohjat pois kaulalta ja päästään palaamaan talliin. Kaikille hevosille tallissa hyvät harjaukset ja odottakaa hoitajat mukaanne ennen kuin viette hevoset ja ponit ulos.” Nadjan ohjeistus päättyi juuri, kun viimeinenkin ratsastaja pysäytti ratsunsa kaartoon ja laskeuduimme kaikki alas ratsujemme selistä ja valmistauduimme palaamaan talliin.

      Talutettuani Muumin takaisin karsinaansa avasin ponitamman satulavyön lopunkin ja liu’utin satulan pois sen selästä ja laskin sen karsinan ulkopuolella olevaan satulatelineeseen. Otin tamman riimun karsinan ovesta ja vaihdoin sen suitsien tilalle. Juuri kun olin ottamassa koukusta narun sitoakseni Muumin kiinni, tamma käytti tilaisuuden hyväkseen ja tyytyväisesti önähtäen laskeutui polvilleen ja piehtaroi nautinnollisesti. Seurasin Muumin toimia hymyille, ennen kuin kiinnitin narun ponin riimuun ja sidoin sen kiinni ja harjasin puruilla kuorrutetun tamman. Aava saapui Muumin karsinalle juuri kun olin valmis sen kanssa ja talutimme tytön kanssa ponin tarhaansa. Palattuamme talliin hoidin vielä Muumin varusteet. Palautettuani ne paikalleen, pakkasin lopuksi oman reppuni. Ollessani laittamassa ratsastushanskoja etutaskuun, tajusin että isäni kuva ei ollutkaan siellä enää. Etsin karsinan ympäristön paniikissa, ennen kuin palasin takaisin tallitupaan ja kävin Muumin harjakorin uudelleen lävitse ja etsin kuvaa tuskalla.

      Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat polttamaan silmiäni ja juuri kun olin luovuttamassa, Aleksi kävelee sisään tallitupaan.
      ”Miska? Mikä hätänä?” Mies kävelee viereeni näyttäen huolestuneelta.
      ”Mä kadotin yhden kuvan, joka mulla oli mun repussa…” sanon ääneni alkaessa väristä itkua enteillen.
      ”Sattuko se olemaan semmoinen missä on ratsukko palkintojenjaossa?” Aleksi kysyy yllättäen ja vastaan vain nyökkäämällä.
      ”Sitten mie tiiän missä se on” mies sanoo ja nousee ylös, ennen kuin kävelee hieman sivummalle ja palaa takaisin luokseni kuva kädessään.
      ”Näyttääkö tää oikealta?” Aleksi esittelee kuvaa ja näen että se on juuri etsimäni kuva. Otan kuvan miehen kädestä ja nostettuani harjat takaisin koriin ja palautin sen paikalleen ennen kuin istuin tallituvan penkille ja katsoin kuvaa.

      ”Saanko mie kysyy, kuka siinä kuvassa on?” Kuulen Aleksin hiljaa kysyvän viereltäni.
      ”Vader” kuiskaan hiljaa, samalla kun viimeiset kyyneleet karkaavat silmistäni. Tajutessani että olin taas turvautunut hollantiin lisäsin perään vielä suomeksi isän. Aleksi ei kysynyt enempää, vaan poistui omille teilleen ja palasin itse kuvani kanssa repulleni, ennen kuin palautin kuvan sille kuuluvalle paikalle ja heilautin repun selkääni ja suuntasin ulos kohti pyörääni.

      • #50548 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 63
        • Koulutuksen tarpeessa

        Voi Miska! Tuli niin myötätuntoinen olo kun toinen oli niin allapäin 🙁 mut kiva tarina!

      • #50558 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1129
        • Lauman johtaja

        Muuten tarina oli aika perinteinen ratsastusteksti, mutta nuo alun ja lopun mietteet toi siihe kyllä kivasti syvyyttä. Itse tunnista olisin halunnut kuulla vielä lisää Miskan ajatuksia kun kyseessä kerran oli ensimmäinen ratsastustunti: oliko tunnin tehtävät sellaisia kuin Miska odottikin, vai liian helppoja/vaikeita? Entä haluaisiko Miska jatkossakin ratsastaa Muumilla tai oliko hevosista jotain muita mietteitä. Saat 2kp

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Miskan päiväkirja

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: