Miskan päiväkirja

Foorumit Päiväkirjat Miskan päiväkirja

Luet parhaimillaan 24 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #50374 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      Mikkel ”Miska” van Leeuwen
      Syntynyt Hollannissa 17.6.2010 muuttanut suomeen ollessaan viisi vuotias.
      Miskan isä oli Hollantilainen huippuesteratsastaja Bastiaan van Leeuwen ja äiti suomalainen.
      Tuntilainen Hallavassa.

      Musta hiuksinen ja vihreä silmäinen Miska ei ole se Hallavan tallituvan äänekkäin, eikä poika muutenkaan tykkää pitää hirveää meteliä itsestään ja monesti Miska saattaakin tutkailla tilannetta hieman sivummalta. Kuitenkin jos pojalta kysyy jotain tai pyytää hänen mielipidettään, ei Miskalla ole ongelmia liittyä keskusteluun. Henkilökohtaisissa asioissa poika menee hieman vakavammaksi, sillä Miska ei mielellään mainitse olevansa huippuesteratsastajan poika, sillä hän ei halua elää isänsä varjossa, vaikka Basti ei kerennyt vaikuttamaan Miskan elämässä pitkään.

      Ensimmäisen kerran Miska on istunut satulassa vain muutaman viikon ikäisenä isänsä seurassa ja pojan kasvaessa hieman isomaksi on Miska aloittanut ratsastamaan isänsä jalanjäljissä. Jo ihan pienestä monet sanoivat että Miskan ratsastuksessa on jotain samaa, kuin mitä isänsä ratsastustyylissä oli ja jos tallilla on kilpailuilta tai valmennuksia, voi olla varma että Miska löytyy jossain vaiheessa kentän laidalta ja välillä pojan tunnistaakin siitä, että hän mutisee itsekseen hollanniksi.

      Miskan tavoitteena on päästä ratsastamaan mahdollisimman paljon ja kehittymään niin hevosenhoitajana kuin myös ratsastajanakin ja poika haaveilee mahdollisuudesta saada hoitohevonen ollessaan hieman vanhempi sekä jossain kohtaa myös kilpailemisesta ja omasta hevosesta.

      Koulu: 11p
      Esteet: 6p
      Maasto:
      Hoito: 16p
      Sosiaalisuus: 19p
      Kisat: 3p

      • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta, 3 viikkoa sitten Miska.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta, 2 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • Tätä aihetta muokkasi 4 kuukautta sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 3 viikkoa sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 1 viikko sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta, 1 viikko sitten Inka Lehtimäki.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 3 kuukautta sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten Inka Lehtimäki.
    • #50379 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      24.03.20 – Tuleeko minusta tuntiratsastaja?

      Äiti jätti minut koivukujan alkuun ja joutuisin kävelemään viimeiset metrit tallille. Sen jälkeen, kun isäni oli menehtynyt, äitini ei ollut halunnut olla lähelläkään hevosia tai edes kuulla niistä. Se harmitti minua hieman, sillä olisi ollut mukava puhua jonkun kanssa hevosista ja jakaa kokemuksia, mutta tällä hetkellä minulla ei ollut ketään sellaista henkilöä. Toivoinkin että voisin saada Hallavasta ystäviä tai ainakin että siellä olisi joku, jonka kanssa voisin jutella hevosista.

      Mitä lähemmäksi tallia pääsin, sitä enemmän minua alkoi jännittämään, sillä tänään olisi ensimmäinen kertani Hallavassa sen jälkeen, kun olin viimeiset viisi vuotta ratsastanut pienellä ponitallilla, joka oli kuitenkin yllättäen ilmoittanut lopettavansa tuntitoimintansa. Äitini oli yrittänyt käyttää tätä keinona saada minut lopettamaan ratsastuksen, mutta olin inttänyt häneltä mahdollisuutta jatkaa oikealla ratsastuskoululla, joten viimein hän oli taipunut ja maanantaina äiti oli ilmoittanut minulle, että minulla olisi testi tunti Hallavassa.

      Hiljalleen saavun tallin pihaan ja alan nähdä tarhat ja hevoset, jotka niissä nauttivat auringosta, vaikka tuuli onkin tänään ihan järkyttävä. Kävelin talliin sisälle ja etsin jostain toimiston. Toimiston ovi oli auki, joten koputin ovenpieleen ja odotin että toimistossa istuva henkilö kääntäisi katseensa minuun. Muutaman sekuntin päästä toimistossa istuva mies käänsi katseensa minuun ennen kuin tervehti.
      ”Moi, kukas sie oot?”
      ”Mikkel, tai siis Miska.” esittelin itseni epävarmasti ennen kuin jatkoin ”mulla pitäisi olla tänään se katselmus ratsastustunteja ajatellen.”
      ”Aa joo!” miehen ilme kirkastui hieman ennen kuin hän jatkoi ”Mie oon Aleksi. Mie mietin, että sie voisit mennä Lillillä tänään. Se asuu pihatolla ja tuota katotaas tuosta tallituvasta siulle joku kaveri hakeen ponia.” Aleksi jatkoi ennen kuin nousi ylös ja viittoi minut matkaansa ja kohti tallitupaa. Tallituvassa istui muutamia tyttöjä, joista Aleksi käski Alisaksi puhuteltua tyttöä auttamaan minua Lillin kanssa.

      Päästessämme lähellemme Alisa tervehti minua ja Aleksi esitteli minut tytölle ja toivoi että hän voisi auttaa minua Lillin kanssa. Tämä sopi Alisalle hyvin ja tyttö esittelikin minulle pikaisesti tallin, ennen kuin haimme Lillin varusteet hoitopaikalle ja lähdimme peräkanaa kohti pihattoa. Pihatolla Alisa kertoi, että Lilli olisi vaaleanrautias russ poni ja sainkin tamman helposti kiinni ja varmistettuamme että Miloksi esitelty poni ei karkaisi peräämme lähdimme takaisin talliin, jossa kiinnitin Lillin hoitopaikalle ja aloimme Alisan kanssa yhteistyössä harjaamaan ponia. Harjattuamme ponin laitoin sille suojat jalkoihin, ennen kuin nostin satulan ponin selkään ja kiinnitin vyön. Ennen kuin suitsin Lillin kaivoin repustani turvaliivini ja kypäräni, sekä chapsini ja puin kaikki varusteet päälleni, ennen kuin olin valmis suitsimaan Lillin. Lopuksi vedin vielä hanskat käteeni, ennen kuin lähdimme Alisan ja Lillin kanssa maneesiin, jossa tyttö auttoi minut ponin selkään.

      Istuessani Lillin selässä säädin vielä jalustimet oikean pituiseksi ja samalla kuulin maneesin oven käyvän. Sisälle maneesiin kävelee Aleksi ja hänen perässään joku nainen. Päästessään lähelleni Aleksi esittelee tuon naisen Nadjaksi, joka pitää yleensä ratsastustunnit Hallavassa. Tervehdin naista, ennen kuin minut ohjeistetaan siirtämään Lilli käyntiin ja kävelemään puolen maneesin kokoista uraa. Käynnissä Aleksi pyysi minua pyytämään Lilliä kävelemään niin hitaammin, kuin nopeamminkin sekä asettamaan tammaa molempiin suuntiin, sekä ratsastamaan erikokoisia ympyröitä. Ratsastettuani tehtävät molempiin suuntiin, sain luvan siirtää ponitamman raviin ja tehdä samat tehtävät ravissa. Lopuksi ilmoille kajahti käsky siirtää Lilli laukkaan, ja ponitamma siirtyikin helposti laukkaan ja laukkasimme muutaman kierroksen uraa molempiin suuntiin, ennen kuin minut ohjeistettiin siirtämään Lilli ravin kautta käyntiin ja antamaan tammalle pitkät ohjat.

      ”Goede pony” sanoin Lillille samalla kun rapsutin ponitamman kaulaa, sen venyttäessä sitä alaspäin ja rentoutuessa kävelemään. Näin silmäkulmastani, kuinka Nadja ja Aleksi juttelivat hiljaisella äänellä keskenään ja jossain vaiheessa he pyysivät minut kaartoon Lillin kanssa. Kävelin ponin kanssa jännittynein mielin kaartoon ja pysäyttäessäni ponin keskelle maneesia, jäin odottamaan millaisen tuomion saisin tuolta parilta.
      ”Ensinnäkin, sun ratsastus on tosi siistiä noin nuoreksi ja me mieluusti otetaan sut junnutunneille, jos vain haluat alkaa täälä tunneilla käymään.” Nadja sanoi pitäen katseensa kiinni minussa.
      ”Werkeljik! Äh, totta kai!” sanoin tajutessani, että nainen ei todennäköisesti ymmärtäisi hollantia. Nadja hymyili vastaukseksi, ennen kuin kertoi että voisin tulla tamman selästä alas ja nostaa jalustimet sekä löysätä vyötä hieman, ennen kuin talutin ponin parin perässä takaisin talliin hoitopaikalle.

      Hoidin Lillin huolella pois, ennen kuin Alisa tuli auttamaan minua palauttamaan tamman pihattoon, jonka jälkeen kävin vielä palauttamassa ponitamman varusteet paikalleen, ennen kuin soitin äitini hakemaan ja lähdin helpottunein mielin tallilta kotiin ja odottamaan ensimmäistä virallista ratsastustuntiani Hallavassa.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50400 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Mielenkiintoiselta kuulostava tyyppi! Kiva saada taas pitkästä aikaa ihan lapsihahmo tänne. Sulle epätyypilliset tapaan tässä vaihtui aikamuoto muutamaan otteeseen. Päätä siis etukäteen kirjotatko preesensissä vai imperfektissä ja pysy siinä läpi tarinan. Saat 1hp 1sp ja 1kp

      • #50401 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tulipa tosi kiva tarina! Kiva kun nappasit Alisan mukaan tarinaan, tätä oli tosi kivaa lukea! Ootan jo, että saan lukee Miskan ratsastuksista lisää!

      • #50405 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 65
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mukavaa saada Hallavaan uusi tuntiratsastaja! Täällä alkaakin hiljalleen olla melko monikulttuurinen meno kun on porukkaa ympäri Eurooppaa, siisti juttu ja ihana lukea muiden taustatarinoita! 🙂

      • #50434 Vastaa
        Aurora Rosberg
        Osallistuja
        • Postauksia: 15
        • Maitovarsa

        Oi että, Miska vaikuttaa tosi ihanalta hahmolta! Nuoremmat ratsastajat on hahmoina jotenkin aina tosi mielenkiintosia 😀

      • #50454 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 214
        • Perus pullaponi

        Miska vaikuttaa tosi kivalta hahmolta! Suosittelisin pätkiin kuitenkin noita pidempiä virkkeitä vähän lyhyempiin, niin tarinaa on helpompi seurata 🙂

    • #50546 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      28.03.20 – Ensimmäinen ratsastustunti

      Lauantaina oli aika ensimmäiselle ratsastustunnille junnu ryhmässä. Poljin jännittyneenä kohti Hallavaa, sillä en yhtään tiennyt millaisia ratsastajia tuolla tunnilla olisi ja millaista porukkaa tallilla muutenkin olisi, sillä en ollut tavannut ketään muuta kuin Aleksin, Nadjan sekä Alisan ja pelkäsin että kukaan ei ottaisi minua vakavasti, sillä olinhan kuitenkin vielä niin nuori ja toisaalta täällä en myöskään saisi erikoiskohtelua isäni vuoksi, joka oli toisaalta ihan mukavaakin, koska se tarjoaisi minulle mahdollisuuden luoda oma nimeni ratsastus piireissä, vaikka varmasti jotkut osaisivat yhdistää minut isääni jossain vaiheessa.

      En tiennyt isästäni paljoa, sillä äitini ei ollut halunnut puhua hänestä hevospiireissä ollenkaan ja kaikki mitä tiesin isäni ratsastus urasta olin kuullut grootmoederiltani, mutta silti minulla olisi paljon vielä kuultavaa ja opittavaa. Toivoin että minulla olisi joskus mahdollista lähteä Hollantiin pidemmäksi aikaa tapaamaan grootmoederia, jotta minulla voisi olla paremmat mahdollisuudet kysellä ja kuulla isästäni, sillä haluaisin kuulla hänen urastaan enemmän.

      Päästessäni Hallavan pihaan, parkkeerasin pyöräni tallin seinustalle ja heilautin samalla reppuni pois selästä ja kaivoin etutaskusta kuvan isästäni ja hänen mustasta oristaan Calistrosta. Calistro oli isäni ykkösratsu, jonka kanssa hän oli kiertänyt useita kisoja ja voittanut myös muutamia isoja kisoja. Kuva, jota kannoin aina tallilla mukanani oli otettu juuri palkintojen jaon jälkeen, kun isäni oli voittanut viimeiseksi jääneen Euroopan mestaruuden.

      Vaikka oria oli kuvailtu pieneksi, oli sillä ollut kuulemma tulinen sielu ja se oli suorittanut ratoja kunnon taistelijan asenteella, vaikka välillä esteet olivat olleet jopa oria isompia. Aina kun katsoin kuvaa, se teki minusta alakuloisen, sillä ori oli myös sama hevonen, jonka kanssa isäni oli saanut surmansa. Sujautin kuvan takaisin reppuuni ja suljin vetoketjun, ennen kuin kävelin talliin ja tunsin, miten kyyneleet täyttivät silmäni. “Meer nu” sanoin itselleni, samalla kun kävelin pitkin tallin käytävää ja pyyhin kyyneleeni ennen kuin saavuin ilmoitustaululle, jotta näin kellä ratsastaisin tunnilla.

      Katsoin että minulle oli laitettu tunnille Muumi, joten suuntasin talli tupaan hakemaan sen varusteita ja kysymään jos joku voisi auttaa minua, sillä en tuntenut vielä tallin hevosia ja en halunnut tehdä mitään väärin. Eräs pienen ryhmän tytöistä nousi ylös ja ilmoitti että hän olisi Muumin hoitaja ja että hän voisi tarvittaessa auttaa minua Muumin kanssa. Kiitin tyttöä ja esittelin itseni Miskaksi ja hän kertoi nimekseen Aava. Aava otti Muumin satulan kantoon ja lähdimme yhtä matkaa tamman karsinalle. Matkalla Aava kertoi minulle hoitoponistaan ja olikin kiva kuulla rehellisesti tulevasta ratsusta.
      Muumin ollessa melkein valmis, puin oman turvaliivini ja kypäräni sekä vedin hanskat käteeni, ennen kuin suitsin ponin ja olimme valmiita lähtemään muiden matkassa kentälle. Aamu oli hieman viileä, joten kaikkien hengitys huurusi aamun viileydessä. Muutama hoitaja oli saapunut kentälle auttamaan meidät ratsujemme selkiin ja kun kaikki olivat valmiina, Nadja ohjeisti kaikki siirtämään ratsunsa käyntiin ja siirtymään uralle vasemmassa kierroksessa. Samalla kun annoimme ratsujemme kävellä pitkin ohjin, Nadja kertoi meille tunnin teemasta.

      Tänään olisi vuorossa taas vaihteeksi keskittyminen perusratsastukseen, kun viime aikoina keskittyminen oli ollut uusissa kuvioissa. Saatuaan alustuksensa loppuun kuului ohje kerätä ohjat tuntumalle ja alkaa ratsastamaan ratsuja reippaampaan käyntiin. Muumi ei meinannut haluta alkuun lähteä kävelemään oikein millään, minkä myös Nadja huomasi.
      “Pyydä vaan Miska sitä Muumia kävelemään kunnolla” Kajahti Nadjan ohjeistu kentän keskeltä. Kunhan ratsumme alkoivat kävelemään, Nadja korjaili Ellan ja Jaanan asentoja sekä käski Helyä lyhentämään hieman ohjaa.

      Käynnissä lähdettiin työskentelemään sillä tavalla, että jokainen kulma tuli ratsastaa mahdollisimman huolellisesti ihan loppuun ja taivuttaen ratsunsa kunnolla. Kulmasta alkanutta taivutusta sai jatkaa uralle ja vähän ennen puolta väliä suoristaa ratsunsa ennen uutta kulmaa. Molempien lyhyille sivuille tuli ratsastaa isot pääty-ympyrät ja ympyröilläkin tuli pitää huolta taivutuksesta ja Nadja jatkoi kertomalla, että ympyröillä voisi myös välillä tehdä vasta taivutuksia. Muumi oli alkuun yhtä notkea kuin rautakanki, mutta hiljalleen aloin löytämään ponista oikeat napit, joilla se liikkui rehellisemmin ja ponitamman ratsastamisesta tuli helpompaa. Kuiskasin Muumille goede pony sen liikuttua hetken hyvin.
      “Muumihan näyttää tosi hyvältä Miska. Hyvää työtä sen kanssa. Seuraavaksi jatketaan samaa tehtävää ravissa!” Nadja kehui menoamme lisäten lopuksi käskyn siirtyä raviin.

      Pyytäessäni Muumia raviin ratsastin sitä heti alkuun vähän ylimääräistä eteen, sillä arvelin että poni saattaisi yrittää jarrutella alussa. Tämä toimikin Muumin kanssa ja ponitamma liikkui heti alusta alkaen hyvä tempoista ravia eteenpäin ja se tuntui ravissa vain hieman kevenevän tuntumaltaan. Ravissa työstimme samaa tehtävää, joka sujui alusta alkaen hyvin. Muutaman kierroksen jälkeen Nadja ilmoitti, että pääty-ympyrät tehtäisiin laukassa ja muuten tehtävä jatkuisi samaan tapaan ravissa. Valmistelin ensimmäisen laukannoston hieman liiankin hyvin, sillä Muumi lähti jollain jättiaskeleella laukkaan, joka horjautti omaa tasapainoani, mutta sain kuitenkin itseni korjattua nopeasti takaisin satulaan ja teimme Muumin kanssa vielä toisenkin ympyrä, jotta sain laukkaa hieman rauhoittumaan.

      Kun kaikki olivat saaneet edes pari laukkaa alle tässä kierroksessa, Nadja ohjeisti kaikkia siirtymään ravin kautta käyntiin ja antamaan ratsuille pitkät ohjat ja vaihtamaan suuntaa täyskaarroilla ennen kuin jatkaisimme pian tehtävää myös toisessa kierroksessa. Saatuaan pitkät ohjat, Muumi venytti kaulaansa alaspäin ja pärskähti tyytyväisesti. Rapsutin ponia kaulalta ja käänsin sen täyskaarrolle Nadjan ohjeistaessa oikean ajan ja pidin silti huolen, että Muumi taipuisi kunnolla, vaikka se saikin kävellä vapaalla ohjalla. Annettuamme ratsujemme kävellä vielä muutaman kierroksen uuteen suuntaan, ohjeisti Nadja keräämään meitä ohjat uudestaan tuntumalle ja yllätyinkin, miten helposti Muumi lähti kävelemään reippaalla askelluksella käynnin jälkeen.
      Saimme jatkaa samaa tehtävää myös oikeassa kierroksessa ja tämä taisi olla Muumille se helpompi kierros, tamman liikkuessa paljon paremmin ja aktiivisemmin eteenpäin. Myös muut tehtävät sujuivat tässä kierroksessa Muumin kanssa helposti. Laukka ympyrällä Muumi nosti myös laukat kauniisti ja sainkin nauttia ponitamman pehmeästä laukasta. Hiljalleen Nadja alkoi ohjeistamaan pari ratsukkoa kerrallaan loppuraveja alkavaksi ja kaikkien ravattua pari kierrosta nainen antoi käskyn siirtää ratsut käyntiin ja antaa niille pitkät ohjat.

      Loppukäyntien aikana Nadja kyseli kaikilta mietteet tunnista ja antoi muutamia kommentteja mitä ratsastajat voisivat miettiä kotonaan ennen seuraavaa tuntia.
      “Miltäs Muumi tuntui Miska?” Nadja kysyi minulta viimeisenä.
      “Se oli ihan mukava, kunhan vain keksin miten sitä tulee ratsastaa, jotta sen saa liikkumaan paremmin. Kiva ratsastaa välillä ponilla, joka ei anna kaikkea liian helpolla.” vastasin Nadjalle samalla kun rapsutin Muumia uudelleen.
      “Sun ratsastus näytti hyvältä ja sä hallitset sun kehoasi hyvin. Vähänhän siellä oli tasapaino-ongelmia, varsinkin siinä ensimmäisessä laukannostossa, mutta siitäkin selvisit hyvin ja varmasti kunhan vain ratsut tulevat tutuksi niin ratsastus helpottuu senkin kautta.” Nadja sanoi, ennen kuin suuntasi viimeiset sanansa kaikille.
      “Okei voitte tulla Taru ja Valera kärkenä kaartoon ja kun kaikki on kaarrossa niin sitten vasta alas satulasta. Sen jälkeen löysätkää hieman vöitä ja nostakaa jalustimet, ennen kuin otatte ohjat pois kaulalta ja päästään palaamaan talliin. Kaikille hevosille tallissa hyvät harjaukset ja odottakaa hoitajat mukaanne ennen kuin viette hevoset ja ponit ulos.” Nadjan ohjeistus päättyi juuri, kun viimeinenkin ratsastaja pysäytti ratsunsa kaartoon ja laskeuduimme kaikki alas ratsujemme selistä ja valmistauduimme palaamaan talliin.

      Talutettuani Muumin takaisin karsinaansa avasin ponitamman satulavyön lopunkin ja liu’utin satulan pois sen selästä ja laskin sen karsinan ulkopuolella olevaan satulatelineeseen. Otin tamman riimun karsinan ovesta ja vaihdoin sen suitsien tilalle. Juuri kun olin ottamassa koukusta narun sitoakseni Muumin kiinni, tamma käytti tilaisuuden hyväkseen ja tyytyväisesti önähtäen laskeutui polvilleen ja piehtaroi nautinnollisesti. Seurasin Muumin toimia hymyille, ennen kuin kiinnitin narun ponin riimuun ja sidoin sen kiinni ja harjasin puruilla kuorrutetun tamman. Aava saapui Muumin karsinalle juuri kun olin valmis sen kanssa ja talutimme tytön kanssa ponin tarhaansa. Palattuamme talliin hoidin vielä Muumin varusteet. Palautettuani ne paikalleen, pakkasin lopuksi oman reppuni. Ollessani laittamassa ratsastushanskoja etutaskuun, tajusin että isäni kuva ei ollutkaan siellä enää. Etsin karsinan ympäristön paniikissa, ennen kuin palasin takaisin tallitupaan ja kävin Muumin harjakorin uudelleen lävitse ja etsin kuvaa tuskalla.

      Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat polttamaan silmiäni ja juuri kun olin luovuttamassa, Aleksi kävelee sisään tallitupaan.
      ”Miska? Mikä hätänä?” Mies kävelee viereeni näyttäen huolestuneelta.
      ”Mä kadotin yhden kuvan, joka mulla oli mun repussa…” sanon ääneni alkaessa väristä itkua enteillen.
      ”Sattuko se olemaan semmoinen missä on ratsukko palkintojenjaossa?” Aleksi kysyy yllättäen ja vastaan vain nyökkäämällä.
      ”Sitten mie tiiän missä se on” mies sanoo ja nousee ylös, ennen kuin kävelee hieman sivummalle ja palaa takaisin luokseni kuva kädessään.
      ”Näyttääkö tää oikealta?” Aleksi esittelee kuvaa ja näen että se on juuri etsimäni kuva. Otan kuvan miehen kädestä ja nostettuani harjat takaisin koriin ja palautin sen paikalleen ennen kuin istuin tallituvan penkille ja katsoin kuvaa.

      ”Saanko mie kysyy, kuka siinä kuvassa on?” Kuulen Aleksin hiljaa kysyvän viereltäni.
      ”Vader” kuiskaan hiljaa, samalla kun viimeiset kyyneleet karkaavat silmistäni. Tajutessani että olin taas turvautunut hollantiin lisäsin perään vielä suomeksi isän. Aleksi ei kysynyt enempää, vaan poistui omille teilleen ja palasin itse kuvani kanssa repulleni, ennen kuin palautin kuvan sille kuuluvalle paikalle ja heilautin repun selkääni ja suuntasin ulos kohti pyörääni.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50548 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Voi Miska! Tuli niin myötätuntoinen olo kun toinen oli niin allapäin 🙁 mut kiva tarina!

      • #50558 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Muuten tarina oli aika perinteinen ratsastusteksti, mutta nuo alun ja lopun mietteet toi siihe kyllä kivasti syvyyttä. Itse tunnista olisin halunnut kuulla vielä lisää Miskan ajatuksia kun kyseessä kerran oli ensimmäinen ratsastustunti: oliko tunnin tehtävät sellaisia kuin Miska odottikin, vai liian helppoja/vaikeita? Entä haluaisiko Miska jatkossakin ratsastaa Muumilla tai oliko hevosista jotain muita mietteitä. Saat 2kp

    • #50605 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      29.03.20 – Nytkö se paljastuu?

      Olin saanut kyydin aamulla taas Hallavan tien päähän ja vaikka miten olin yrittänyt saada äitiä lähtemään ajoissa, oli lähtö mennyt niin myöhälle, että jouduin oikeastaan juoksemaan koko tien, jotta kerkeäisin tallille ajoissa. Päästessäni viimein Hallavan pihaan, onnekseni ensimmäinen ratsukko ei ollut vielä aloittanut, joten kävelin suoraan kentän laidalle ja aloin seuraamaan ensimmäisen ryhmän treeniä. Ensimmäisessä ryhmässä treenasi vain kolme ratsukkoa ja kaksi ratsuista tunnistin Lilliksi ja Muumiksi, mutta kolmas, rautias läsi päinen hevonen oli minulle uusi tuttavuus. Pian selvisi, että tuo hevonen oli entinen ravuri ja Väiskiksi kutsutun hevosen liike olikin vielä hieman ravurimaista ainakin ravissa.

      Ensimmäisen ryhmän valmennus meni minun mielestäni ihan hyvin, Lillin ratsastajasta huomasi, että hänellä ei ollut ihan niin suurta rutiinia hyppäämiseen, mutta Unnaksi kutsuttu nainen suoriutui silti hyvin tehtävistä ja huomasi että hän oli valmis korjaamaan omaa menoaan ja ratsukon suoritukset olivat yllättävän hyviä siihen nähden, että heidän yhteistyötänsä ei ollut takana niin pitkään.

      Seuraavassa ryhmässä ratsasti pari Hallavan ulkopuolista ratsukkoa ja tässä ryhmässä ratsukkojen yhteistyö oli saumattomampaa, vaikka tässäkin ryhmässä oli yksi uudempi ratsukko. Tällä ryhmällä myös esteet olivat hieman isompia ja ratsastajat joutuivat tekemään jo töitä sen suhteen, että hypyt onnistuivat ja että ratsut tulisivat keskelle esteitä. Kuitenkin tämän ryhmän menoon sisältyi myös muutamia äkkistoppeja ja pari läheltä piti tilannetta tippumisen suhteen.

      Ennen kahta viimeistä ryhmää oli puolen tunnin tauko, joten päätin käydä syömässä evääni tallituvassa, mutta sitä ennen kaivoin puhelimeni takkini taskusta ja soitin goedemoderilleni. Puhelin hälytti muutaman kerran, ennen kuin puheluun viimein vastattiin.
      “Hallo, Hoe gaat het?” avasin keskustelun, samalla kun kävelin kohti tallia. Juttelimme valmennuksista ja jaoin omia ajatuksiani ratsukoista ja pohdimme asioita jonkin verran yhdessä. Pohdintamme avasivat ajatuksiani ja astuessani tallitupaan en tajunnut, että siellä olikin porukkaa, ennen kuin olin lopettanut puhelun sanomalla “Doei”. Kaikki katsoivat minua ihmetellen mitä olin juuri sanonut, ja se sekoitti ajatukseni jotenkin, joten nostin reppuni uudelleen ylös ja painelin takaisin ulos ja kentänlaidalle, vaikka näin menetinkin mahdollisuuden tutustua paremmin Hallavalaisiin.

      Istuessani kentän laidalla syöden eväitäni ja pohtien miten olisin ikinä tarpeeksi reipas tutustumaan keneenkään, jos pelkäsin näin paljon nimeni paljastumista, eräs edellisen ryhmän ratsastajista käveli viereeni ja kyykistyessään hän kysyi minulta yllättäen “praten jij Nederlands?”
      “Joo” sanoin ja en tiennyt miten olisin jatkanut keskustelua.
      “Mä oon Emily. Kukas sä oot?” Emily esitteli itsensä samalla kun istui viereeni.
      “Mik.. Miska” Korjasin pikaisesti ja toivoin että Emilyksi esittäytynyt tyttö ei olisi huomannut vaihtavani kertomaani nimeä, sillä en haluaisi käyttää hollantilaista nimeäni tallilla, vaan käyttäisin mieluummin suomalaista versiota. Ei minulla mitään ollut Mikkel nimeä vastaan, mutta halusin vain jollain tavalla pysyä anonyyminä ja antaa ihmisten tutustua minuun eikä luulla minua hemmotelluksi kakaraksi isäni vuoksi. Juttelimme Emilyn kanssa Hallavasta ja hevoshistorioistamme ja onnistuin onneksi välttelemään paljastamasta olevani Bastiaan van Leeuwenin poika, vaikka en edes tiennyt olisiko tyttö tiennyt kuka hän oli, vaikka todennäköisesti hän saattaisi tietää isäni edes nimeltä, sillä Emily oli maininnut viettävänsä aikaa kesäisin Hollannissa.

      Jossain kohtaa seuraava ryhmä saapui verkkaamaan kentälle ja aloimme seuraamaan ryhmän verryttelyä ja valmennusta, vaihtaen välillä muutamia ajatuksia ja kommentteja. Viimeisenkin ryhmän valmennuksen päätyttyä soitin äidilleni, että hän voisi tulla hakemaan minut tallilta ja lähdin kävelemään koivukujaa pitkin kohti isompaa tietä, josta äitini voisi poimia minut kyytiinsä.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50624 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Kiva että Miska pääsi vähän tutustumaan Emilyyn, vaikka se saattoikin vähän lisätä ahdistusta nimen paljastumisesta. Saat 1sp

    • #50670 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      31.03.20 – Basti oli mun isä

      Tänään oli ollut hirveä päivä. Matias, joka oli tullut luokalleni, oli ollut koko päivän pilailemassa kustannuksellani, ja sen jälkeen äitini oli suuttunut minulle siitä, että olin viestitellyt ja soitellut hollantiin normaalia enemmän.

      Tämä oli aiheuttanut ison sodan, jossa kaikkea ilkeää oli sanottu molemmilla kielillä, ja lopulta olin juossut huoneeseeni hakemaan tallireppuni ennen kuin jatkoin matkaani ulos ja hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin raivoisasti polkemaan kohti Hallavaa. En edes tiennyt mitä olisin tänään tallilla tehnyt, sillä minulla ei ollut varaa toiseen ratsastustuntiin ja oma tuntini olisi vasta lauantaina.

      Päätin silti toivoa, että voisin hengailla tallilla, vaikka edes pari tuntia ennen kuin lähtisin takaisin kotiin. Voisin vaikka pestä hevosten ruoka-astioita, jos muuta tehtävää ei olisi. Nähdessäni maneesin kujan päässä hidastin viimein tahtia, ennen kuin parkkeerasin pyöräni maneesin seinustalle ja lähdin kävelemään kohti tallitupaa, sillä minun olisi pakko saada lasillinen vettä ennen kuin etsisin Aleksin tai Nadjan. Matkalla talli tupaan näin käytävää lakaisemassa vaaleahiuksisen miehen, joka lauloi hiljaisella äänellä. En halunnut keskeyttää häntä, joten hidastin menoani ja avasin tallituvan oven mahdollisimman hitaasti.

      Päästessäni tallitupaan löysin jostain puhtaan lasin ja joinkin kaksi täyttä lasillista vettä, ennen kuin tiskasin oman lasini sekä muutamat tiskit, joita pöydälle oli kerääntynyt. Juuri kun olin valmis tiskeistä ja suunnittelin lähteväni etsimään ketä tahansa, kysyäkseni missä voisin auttaa, puhelimeni soi ja nähdessäni että äitini soitti, käännyinkin kannoillani ja laahustin sohvalle, kohon rojahdin istumaan samalla kun vastasin puheluun.

      ”Moi”
      ”Missä sä olet?” Äitini kysyi.
      ”Hallavassa.”
      ”Mutta eihän sulla edes oo tuntiakaan tänään? Saako sielä edes olla muuten vaan?” Äitini jatkoi kyselyään.
      ”Ei niin ja en tiedä mutta pianpa se selviää. Mun täytyy nyt lopettaa, kun Aleksi tuli just tallitupaan niin mun täytyy kysyä mitä voisin tehdä.” Valehtelin ennen kuin suljin puhelun. Oikeasti tallitupaan ei ollut tullut kukaan ja korjasin asentoani sohvalla ennen kuin avasin YouTuben sovelluksen ja aloin katsomaan miljoonannen kerran isäni kilpailuvideoita. Olin katsonut kaikki videot niin monesti lävitse, että tiesin missä ja millaisia kaikki esteet olivat, montako laukkaa väleihin mahtui, missä isä teki puolipidätteet ja millaisia ratkaisuja teiden suhteen hän teki ennen ja jälkeen pudotusten. Olin ilmeisesti jossain kohtaa nukahtanut, sillä heräsin siihen, että joku ravisteli minua hereille.

      “Hei, onks kaikki ok?” kuulin äänen jostain edestäni. Saadessani silmäni auki, näin että minua tuijotti vaaleahiuksinen nainen huolestuneella ilmeellä. Saatuani itseni hereille, nousen istumaan ja hieron silmiäni hiukan ennen kuin olen valmis vastaamaan.
      “Joo, mä olin ilmeisesti nukahtanut vahingossa…”
      “Sä puhuit jotain obstaakkeleista ja gallopista?” tuo sama blondi kysyi minulta.
      “Häh? Mä en yhtään tiennyt et mä saatan puhua unissani…” sanoin etsiessäni puhelinta, jossa pyöri edelleen ratavideoita. Tuo blondi näki ne ja ilme hänen kasvoillaan muuttui ennen kuin hän sanoi “aa, nyt mä ymmärrän! Ne on jotain esteratsastukseen liittyviä sanoja?”
      En osannut sanoa mitään, mutta nyökkäsin vastaukseksi ja sammutin videon, joka oli jäänyt minulla päälle nukahtaessani.
      “Mä oon Alva ja tossa on Maisa.” Alva esitteli itsensä ja hieman sivummalla istuvan pinkki hiuksisen tytön.
      “Mä oon Miska.” esittelin itseni samalla kun sujautin puhelimeni takaisin takkini taskuun.
      “Bastiaan van Leeuwen taitaa olla sun suosikki ratsastaja? Huomasin vain, että sulla oli monta sen ratavideota peräkkäin, kun meni hetki, että sut sai hereille.” Alva sanoi samalla kun kävi hakemassa itselleen kahvia. Kuullessani isän nimen tuon naisen suusta, säpsähdin ilmeisesti niin, että sen huomasi selkeästi.
      “Miska?” kuulin jostain kysymyksen ja pohdin hetken mitä vastaisin, mutta päätin kertoa totuuden.
      “No siis…” aloitin ja mietin, vaihtaisinko sittenkin taktiikkaa “Basti oli mun isä.” päädyin lopulta paljastamaan totuuden tuolle parivaljakolle. “En vaan oo kertonut sitä kenellekään muulle täällä teidän lisäksi, sillä mä en halua, että mut nähdään sen poikana ja että ihmiset tekevät johtopäätökset musta vain sen perusteella kuka mun isä oli.” Sanoin ja tunsin itseni epävarmaksi paljastukseni vuoksi, sillä en yhtään tiennyt pysyisikö salaisuuteni näiden seinien sisäpuolella.
      “No mutta eikö tommoisesta vois olla oikeesti ylpeäkin?” Maisa kysyi yllättäen.
      “Joo, mut ehkä just se, että iskä oli niin menestynyt tuo ne omat paineensa, varsinkin kun se tarina ei päättynyt onnellisesti.” sanoin ja tunsin, kuinka lämmin kyynel vierähti poskelleni ja pyyhkäisin sen nopeasti takkini hihaan. “Mut mä arvostaisin, jos kukaan muu ei sais tietää tätä. En oo kertonut siis edes Aleksille tai Nadjalle tästä, vaikka Aleksi tietääkin mun virallisen nimen.” sanoin ja nousin ylös sohvalta kävelläkseni tiskialtaalle ja täytin lasin vedellä, sillä minulla oli yllättäen sellainen tunne kuin kurkkuni olisi ollut yhtä kuiva kuin saharan hiekka.

      Vietimme pitkän aikaa hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin Alva rikkoi hiljaisuuden ja alkoi juttelemaan kaikista Hallavaan liittyvästä ja käänsimmekin keskustelumme uusille urille, ennen kuin joku ehdotti, että lähtisimme irtohypyttämään poneja.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50672 Vastaa
        Maisa
        Osallistuja
        • Postauksia: 55
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kirjoitat tosi hyvin ja ihana et Maisakin pääsi tähän mukaan! 😀

      • #50673 Vastaa
        Alva Ainio
        Valvoja
        • Postauksia: 103
        • Perus pullaponi

        Olipa kiva tarina! Kuvailet hyvin ja on mukava lukea Miskan ajatuksista.

      • #50679 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Hauska ajatus että salaisuus paljastuukin sitten unissa puhumisen ja YouTube-vdeoiden takia 😀 Miska oli tässä jotenkin erityisen symppis. Saat 2sp

    • #50810 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      04.04.20 – Ei niin kaunista kuin Bastilla

      Pyöräillessäni tallille minua jännitti suuresti, sillä en tiennyt olisiko Maisa ja Alva kertoneet isästäni kaikille, vai olisiko asia jäänyt todellakin meidän kolmen välillemme, sillä en halunnut, että minua kiusattaisiin tallillakin joko isäni nimen vuoksi tai sen vuoksi, että olin huippuratsastajan lapsi ja silti kävin tavan ratsastustunneilla.

      Onneksi kukaan ei tuntunut huomaavankaan minua, joten kävelin ilmoitustaululle ja luin kuka minulle oli laitettu tunnille. Tällä kertaa menisin taas Muumilla. Olin tyytyväinen ratsuvalintaani ja jatkoinkin tallitupaan istumaan hetkeksi, ennen kuin minun olisi aika lähteä varustamaan Muumia. Tallituvassa istuskeli vain pari tuntilaista, joten kävin vain juomassa lasillisen vettä loppupeleissä ja jättämässä reppuni. Poimin Muumin varusteet matkaani ja suuntasin ponitamman karsinalle. Minulla oli hyvin aikaa harjata ja varustaa poni, joten en pitänyt mitään kiirettä harjauksen kanssa ja harjasinkin sen ehkä hieman liian hyvin sekä selvitin huolellisesti sen harjan ja hännän. Lopuksi vielä varustin Muumin ennen kuin painoin oman kypärän päähäni ja olin valmis taluttamaan tammani kentälle muiden perässä.

      Tunnillamme oli poikkeuksellisesti vain viisi ratsukkoa, joten tällä kertaa olisi tilaa ratsastaa ihan mukavasti. Päästessämme ratsujemme selkiin ja siirtäessämme ne pitkin ohjin kävelemään uralle Nadja alkoi kertomaan tunnin alusta.
      “Okei, antakaa hevosten ja ponien kävellä ensin hetki pitkin ohjin. Verkkaillaan sitten pikaisesti ja otetaan muutamia hyppyjä, kun tänne on jäänyt eiliseltä esteet, kun porukka on treenannut sunnuntain kisoja varten.”
      Kerättyämme ohjat Nadja ohjeisti meitä tekemään paljon siirtymisiä ja taivutuksia ja ratsastamaan niin, että ratsumme vastaisivat apuihimme mahdollisimman hyvin, sillä se tulisi helpottamaan esteille ratsastamista huomattavasti.
      “Sashan ja Hauskan ei tarttis juosta ihan noin lujaa. Ne ottavat ehkä vähän kierroksia esteiltä, mutta niiden tulee silti kuunnella teidän apujanne.” Nadja ohjeisti Ellaa ja Jaanaa, joiden ratsut meinasivat olla hieman virkeitä.

      Kun alkuverryttelyt olivat suoritettu, Nadja kertoi meille ensimmäisen tehtävän, joka oli diagonaalilla oleva ristikko. Tehtävälle tultaisiin ravissa ja vaikka kyseessä olisikin vain ristikko, tulisi silti pitää huolta, jotta tempo pysyy tasaisena ja että tie tulee keskelle estettä. Ella ja Sasha aloittivat tehtävän ja arabitamma hyppäsikin ristikon kuin se olisi ollut isompikin este. Hely ja Pilkku sekä Jaana ja Hauska olivat vielä ennen meitä. Siirtäessäni Muumin raviin, tamma tuntui hieman nihkeältä, joten ratsastin sitä hieman eteenpäin ja sainkin ponitamman liikkumaan paremmin. Kuitenkin paria askelta ennen estettä Muumin meno muuttui taas hitaammaksi ja tiesin että poni saattaisi kieltää, joten painoin pohkeeni tamman kylkiin ja se ylittikin esteen, vaikka suoritus ei ollutkaan se tyylipuhtain.
      “Hyvin huomattu Miska. Tuu vielä kerran, mutta nyt ratsasta Muumia eteenpäin jo kulmasta ja sitten vielä ennen estettä voit napauttaa sitä lavalle raipalla niin että se ei ala kiemurtamaan ja himmaamaan.” Nadja ohjeisti.

      Uusi yritys sujuikin paremmin ja nainen korotti ristikon pieneksi pystyksi ja kertoi että pystyltä voisimme jatkaa laukassa lyhyen sivun keskellä olevalle okserille. Nadja muistutti kaikkia ratsastamaan hyvän kulman, suoristamaan ratsunsa ajoissa ja pitämään tempon yllä koko tehtävän. Tehtävää alettiin suorittamaan taas Ella ja Sasha kärkenä ja kimo tamma näyttikin siltä, että se olisi ollut valmis paljon isommille radoille jo nyt. Nadja ohjeisti Ellaa antamaan tamman tulla ensimmäiselle esteelle ravissa ja että kulman jälkeen Ella voisi tehdä puolipidätteen, jotta Sasha ei ryntäisi okserille ja hypystä ei tulisi niin iso. Ratsukko suoritti tehtävän uudelleen ja nyt se menikin sulavammin. Omalla vuorollani tiesin jo etukäteen edelliseltä tehtävältä ratsastaa Muumia tarmokkaasti esteille ja saimmekin hyvän hypyn pystylle ja Muumi jatkoi hyvässä laukassa eteenpäin ja sain myös ylläpidettyä laukan kulmassa, sekä suoristettua tamman hyvin okserille. Olin tällä kertaa kuitenkin itse laskenut laukat väärin, joten olin lähdössä hyppyyn askelta ennen ponnistuspaikkaa, joka aiheutti sen, että Muumi päätti palauttaa minut kirjaimellisesti maan pinnalle.

      Tömähdettyäni maahan ihmettelin hetken mitä oli tapahtunut, ennen kuin tajusin missä olin mennyt vikaan.
      “Sattuiko?” Nadja kysyi harppoessaan luokseni.
      “Ei, näitä sattuu aina välillä.” Vastasin ja talutin Muumin vähän keskemmälle, jossa Nadja punttasi minut ponitamman selkään, ennen kuin käänsi katseensa muihin “Okei, Taru seuraavaksi ja sitten Miska vielä kerran ennen kuin vaihdetaan tehtävää. Valeralla ei ollut mitään ongelmaa tällaisten pienten esteiden kanssa ja pian pääsimmekin Muumin kanssa ottamaan uuden yrityksen esteillä. Pysty sujui tällä kertaa hyvin ja pääsimmekin myös kulman ja suorituksen hyvin ja lähestyessäni okseria kuulin Nadjan huutavan minulle käskyn istua alas ja sitten myötäyskäskyn. Käskyjen välissä napautin Muumia pikaisesti lavalle raipalla, sillä ponitamma vaikutti siltä, että tiemme voisivat erota uudelleenkin. Nyt koko tehtävä sujui hyvin ja hypättyämme sen vielä toiseenkin suuntaan Nadja ohjeisti meille tunnin viimeisen tehtävän.

      Tällä kierroksella hyppäsimme saman pysty-okseri tehtävän, mutta jatkoimme siitä pitkälle sivulle ja hyppäsimme siinä olevan kaksoissarjan, josta matka jatkui vielä ensimmäiselle pystylle toisesta suunnasta. Nadja muistutti vielä hyvästä laukasta ennen viimeistä estettä, sillä siihen tulisi pitkä lähestyminen, jolloin laukalla olisi enemmän kuin aikaa kadota. Ella ja Sasha aloittivat taas tehtävän ja ihastelinkin ratsukon menoa. Kaikki suorittivat tämän radan helposti ja siirtäessäni Muumin laukkaan toivoin, että ponitamma hyppäisi tällä kertaa hyvin, eikä se keksisi mitään omaansa. Kaksi ensimmäistä hyppyä sujuikin mallikkaasti, kuten myös sarja, vaikka saimmekin välin hieman ahtaaksi, mutta osasin varautua siihen ajoissa ja tsempata Muumin b-osan yli. Ennen viimeistä estettä Muumista huomasi, että se alkoi olemaan hieman väsynyt, joten jouduin tsemppaamaan ponia kaarteissa, mutta pääsimme loppupeleissä viimeisenkin esteen ylitse tyylipuhtaasti. Kun Taru ja Valera olivat päässeet ratapätkän loppuun, Nadja ohjeisti meidät kevyeen raviin ja loppu verkkaamaan, samalla kun hän antoi palautteet.

      “Teillä meni Miska ihan kivasti, vaikka ratsastitkin vasta toista kertaa Muumilla ja hyppäsit ekaa kertaa. Huomasit myös hyvin, kun se meinasi kieltää ja tuolla sarjalla sait myös hyvin pelastettua hieman liian lähelle tulleen lähestymisen. Vaikka matkaan mahtui putoaminenkin, niin silti tosi onnistunut tunti.”
      “Muumi oli tosi kiva hypätä ja sen kanssa oli helppo mennä, vaikka se ei aina halunnutkaan jatkaa matkaa suunnitellulla tavalla.” vastasin Nadjalle ja taputin ponitammaa pikaisesti. Palatessamme talliin vierelläni käveli tyytyväinen ponitamma ja saatuani siltä karsinassa varusteet pois tamma tipahtikin suoraan polvilleen ja piehtaroi nautinnollisesti önisten. Puruhirviön noustessa ja ravisteltuaan suurimmat purut pois, hoidin Muumin huolellisesti ennen kuin palautimme ratsumme ulos ja pääsin hoitamaan tamman varusteet pois.

      Jäin tuntini jälkeen tallille ja istuin tallituvassa syömässä eväitäni ja hiljalleen sinne ilmestyi Maisa ja Emily sekä poika, jonka he esittelivät Nio:ksi. Pian joukkoon liittyi myös Unna ja Alva. Maisa kysyi, miten tuntini oli mennyt ja kerroin että menoni ei ollut ihan niin kaunista kuin Bastilla, ja että olin myös tippunut Muumilta. Kaikki meinasivat, että se olisi jollain tavalla tyypillistä Muumia ja juttelimmekin ponista hetken, ennen kuin viisikko puhui jotain kisoihin liittyvää ja jossain kohtaa tallituvan ovi kävi uudestaan ja sisään asteli nuori nainen ja hänen perässään naista varmaan kymmenen senttiä pidempi mies. Vaikka en ollut kuullut miehen nimeä vielä, tunnistin hänet Trevor Andrewsiksi.

      Yllätyin nähdessäni entisen huippuratsastajan Hallavassa, sillä olin kyllä jostain kuullut, että mies olisi vaikuttanut suomessa jo useita vuosia, mutta en tiennyt, jotta hän olisi täälä. Nainen, joka paljastui Minjaksi heitti muille, että mies oli vain ilmestynyt hänen ovensa taakse, ennen kuin he poimivat ilmeisesti naisen hevosen varusteet matkaansa ja katosivat takaisin talliin. Parivaljakon kadottua talliin tallituvassa oli hetken ihan hiljaista, ennen kuin keskustelu alkoi uudelleen, kunnes Nio ilmoitti lähtevänsä talliin ja hiljalleen koko porukka hajosi.

      Kysyin Maisalta, että voisinko auttaa häntä jossain ja tämä sopi tytölle, joten lähdimme yhtä matkaa takaisin talliin.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50819 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Sujuvaa tekstiä ja kuvailit Muumia just niinkuin olin ajatellut kun että se käyttäytyisi estetunnilla. Saat 1hp ja 2ep

      • #50894 Vastaa
        Maisa
        Osallistuja
        • Postauksia: 55
        • Koulutuksen tarpeessa

        Uu, kuin kiva tarina! Maisa ja Alva tais pitää salaisuuden?

      • #50895 Vastaa
        Miska
        Osallistuja
        • Postauksia: 33
        • Koulutuksen tarpeessa

        Ainakin Miska elää vielä siinä uskossa, mene ja tiedä mikä totuus sitten on ollut ja olisko pojan salaisuus jo koko Hallavan tiedossa

    • #50913 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      05.04.2020 – Hoe deze gelukken

      Vietin taas koko viikonlopun tallilla, sillä tänään Hallavassa kisattiin ensimmäinen osakilpailu vuoden 2020 Tie Tähtiin kisoista. Kaikki, joihin olin jo jollain tavalla tutustunut tallilla kisasivat tänään, joten sain jännittää monen ratsukon puolesta. Kisoihin oli ilmoittautunut reilusti ulkopuolisiakin ratsukoita, joten olisi mielenkiintoista nähdä millaista menoa heillä olisi ja mahdollisesti jopa oppia jotain uutta seuraamalla muiden ratsastusta.

      Seurasin ratsukkojen verryttelyä maneesissa siihen asti, kunnes ensimmäinen ratsukko kuulutettiin radalle, jolloin siirryin kentän laidalle seuraamaan itse kisasuorituksia. Jo ensimmäisessä luokassa kaikkien ratsastus näytti todella hyvältä ja minua harmittikin todella suuresti Alisan puolesta, sillä tyttö putosi Milon selästä kesken radan ja tiesin että toinen oli treenannut kovasti kisoja varten. Olisin halunnut ehkä jollain tavalla tsempata tyttöä, mutta en tiennyt olisiko se järkevää, sillä en tuntenut kuitenkaan toista vielä hyvin ja hän oli muutenkin minua monta vuotta vanhempi.

      Kahdessa viimeisessä koululuokassa ei ollut minulle montaakaan tuttua ratsastamassa, mutta oli mielenkiintoista päästä näkemään Trevor:in ratsastamista, vaikka olin kuullut miehen groomin mutisevan jotain, että toinen olisi kymmenen minuuttia heräämisestään hevosen selässä ja kilpailemassa. Kuitenkin mies ratsasti sujuvan radan ja jos hänen groominsa mutinat miehen hereillä oloajasta pitivät paikkaansa, eivät ne ainakaan vaikuttaneet tuloksiin ratsukon sijoittuessa neljänneksi luokassaan. Koululuokkien päättyessä autoin esteradan rakentamisessa ja Aleksi olikin merkannut minut liputtajaksi kahteen ensimmäiseen esteluokkaan.

      ”Hoe deze gelukken” mutisin itsekseni samalla kun kävelin minulle määrätylle paikalle ja odotin ensimmäistä ratsukkoa. Niko hyppäsi ruunallaan hyvän ja nopean radan ja jopa Muumi suoritti tänään esteet kuin kunnon kilpaponi, eikä edellisen päivän venkoilusta ollut mitään jäljellä tamman menossa. Luokasta jäikin kolmoisvoitto kotiin ja myös toisesta esteluokasta jäi sijoitus kotiin Maisan ja Savun ollessa kolmansia. Olin iloinen Maisan puolesta, sillä olin onnistunut tutustumaan pinkki hiuksikseen tyttöön hieman paremmin viimeisen viikon aikana. Metrin luokassa sijoituksia jäi kaksi kotitallille, kun uusi tyttö Sora sijoittui toiseksi rautiaan suomenhevosensa kanssa ja Seela oli kolmas Savun kanssa.

      Viimeinen luokka sisälsi muutaman läheltä piti tilanteen, mutta kaikki ratsukot selvittivät sen ilman isompia haavereita ja kisapäivä saatiin hyvin päätökseen. Lopuksi autoin vielä siivoamaan esteet pois kentältä ja muutenkin siivoamaan kisojen jäljet, ennen kuin lähdin polkemaan hyvin hitaasti etenevää matkaa kotiin, sillä koko päivän ulkoilu ja jännittäminen veivät tässä kohtaa mehut ihan täysin ja nukahdinkin samalla sekunnilla, kun pääni osui tyynyyn.

      • Tätä vastausta muokkasi 4 kuukautta sitten Miska.
      • #50934 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Kiva lukea kisapäivästä Miskankin näkökulmasta. Laitan 1 kisapisteen

    • #51120 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      10.04.20 – Putoajan kakku ja kisahoitajaksiko?

      Olin kuullut lauantaina tuntini jälkeen jonkun puhuvan ”putoajan kakusta”. En tiennyt mitä tämä tarkoittaa, mutta epäilin että joutuisin tuomaan tallille kakun putoamiseni vuoksi. Äidilläni oli jotain työjuttuja, joiden vuoksi olin viettänyt pari viimeistä päivää mummolassa. En ollut kertonut äidilleni putoamisestani Muumilta, sillä tiesin että se olisi ratsastusurani loppu, mutta mummolleni uskalsin kertoa asiasta, sillä tiesin että hän ei kertoisi sitä äidilleni.

      Puhuin edellisenä iltana mummoni kanssa myös tuosta kakusta ja loppupeleissä päädyimme leipomaankin täytekakun, jonka saatoin viedä tänään tallille, sillä olin menossa koulun jälkeen katsomaan Inkan estevalmennuksia. Oli mukavaa kerrankin saada kyyti tallin pihaan asti, sillä mummoni toi minut Hallavan parkkipaikalle asti, josta oli myös paljon helpompi kantaa kakku tallitupaan asti. Kävellessäni pitkin tallin käytävää sainkin muutaman ihmettelevän katseen ja Unna ihmettelikin ääneen mikä laatikko minulla oli kädessäni.

      ”Se on kakku. Mä tipuin viime viikolla Muumilta estetunnilla ja ymmärsin että täälä vissiin putoaja tuo kakun muille nautittavaksi.” sanoin epävarmana, ennen kuin jatkoin matkaani kohti tallitupaa, jotta saisin kakkuni myös ehjänä perille. Tehtyäni tilaa kakkulaatikolle jääkaappiin ja varmistettua että ovi menisi kunnolla kiinni, suuntasin kohti kenttää. Matkalla kentälle en voinut olla ohittamatta ilmoitustaulua ja näinkin sinne ilmestyneen ilmoituksen Man O’ War:in avoimesta kisahoitajan paikasta. Jouduin hetken hakemaan mikä hevosista olisi tuo Orioniksikin mainittu hevonen, ennen kuin muistin sen olevan yksi tallin kimoista ja että hevosen omistaisi sini hiuksinen Lily. Pohdin tuota ilmoitusta koko matkan kentälle, jossa toinen medium ryhmä oli verryttelemässä.

      Tämä ryhmä koostui täysin tallin ulkopuolisista ratsukoista ja heidän menoaan oli mielenkiintoinen seurata, sillä jokaisella oli omanlaisensa tyyli ratsastaa esteille ja esteellä ja vaikka välillä näytti siltä, että ponnistus lähti liian aikaisin tai liian myöhään, onnistuivat ratsut aina keräämään jalkansa allensa eivätkä ne lopulta tipauttaneet puomeja. Loppuvaiheilla ratsastajat alkoivat ratsastamaan viimeistä kaarretta hieman liian tiukaksi, jolloin ratsujen laukka hieman katosi, mikä aiheutti omat ongelmansa lähestymiselle.

      Inka ilmoitti pitävänsä puolen tunnin tauon tässä välissä, joten suuntasin itsekin talliin hakemaan mukaan pakkaamani eväät. Istuessani alas penkille, pohdin edelleen tuota ilmoitustaululla ollutta ilmoitusta. Eihän minulla näin nuorena mitään mahdollisuutta vielä olisi kisahoitajan pestiin, mutta sellaista voisi olla mielenkiintoista kokeilla joskus, sillä se voisi opettaa minulle paljon uutta.
      Istuessani syömässä eväitäni, näin että joku istui viereeni ja nostaessani katseeni huomasin, että Alva oli liittynyt seuraani kakkulautasen kanssa.

      ”Huomasitko että joku oli tuonut kakkua?” Alva kysyi, samalla kun ensimmäinen lusikallinen täytekakkua katosi naisen suuhun.
      ”Joo, se on siis mun leipoma.” vastasin ennen kuin haukkasin leivästäni.
      ”Ai, mut siis tää on tosi hyvää!” toinen kehui ennen kuin jatkoi ”mut mistäs noin masentunut ilme?”
      ”Ootko sä nähnyt sen Orionin kisahoitaja ilmoituksen? Sitä mä tässä pohdin.” huokaisin ja keskityin uudelleen leipääni.
      ”Meinaatsä hakea sitä paikkaa?” Alva kääntyi puoleeni ja näytti aidosti kiinnostuneelta.
      ”Äh, ei mulla oo mitään mahdollisuuksia. Tai no siis aattelis et Lily varmasti haluaa jonkun vähän vanhemman kuin tämmösen kakaran ja äiti ei ikinä antaisi mulle lupaa koska se ei haluaisi edes, että mä ratsastan. Se on ollut hevosia vastaan siitä asti, kun iskä kuoli.” lähes kuiskasin viimeisen lauseeni, ennen kuin söin leipäni loppuun.
      ”Voi vitsit. Mä uskon, että Lily vois kyllä suostua mutta toisaalta mä kyllä jollain tasolla ymmärrän sun äitiäkin, sillä on varmasti ollut kova paikka menettää rakas ihminen onnettomuudessa, vaikka en tiedä tarkemmin siitä, millainen se isäsi onnettomuus oli.” Alva sanoi ja kuulosti aidosti pahoillaan olevalta.

      ”Mutta hei nyt meidän pitää kyllä siirtyä kentän laidalle, jos halutaan nähdä viimeisetkin ryhmät!” Alva sanoi yllättäen ja lusikoi loput täytekakustaan pikaisesti ennen kuin nousi ja palautti lautasensa tiskipöydälle. Seurasin naisen esimerkkiä ja siirryimmekin peräkanaa kentän laidalle, jossa seuraavan ryhmän ratsukot olivat verryttelemässä. Tässä ryhmässä ratsasti kolme ratsukkoa Hallavasta ja ehkä suurimmalla mielenkiinnolla seurasin Ohton ratsastamista. Tiesin että mies teki tallia, mutta en ollut oikeastaan nähnyt tai kuullut hänen ratsastuksistaan muuta kuin mitä näin Tie Tähtiin osakilpailun aikana. Seelan ja vuonohevosen, jonka nimen muistelin olevan Savu, ratsastus näytti todella kivalta, vaikkakin hevonen oli ehkä hieman hidas, vaikka ratsastaja tekikin parhaansa saadakseen sen ratsastettua hyvin esteille. Soralla ja hänen suomenhevosellaan meni paremmin ja ratsukon hypyt olivatkin todella kivan näköisiä.

      Myös Ohton ja Tokoksi kutsutun hevosen meno oli yllättävän sulavaa, vaikka Ohtosta näkikin, että hänellä ei tainnut ihan hirveästi olla rutiinia hyppäämisestä, sillä hän oli välillä joko hieman jäljessä tai sitten liian aikaisissa hypyissä.

      Viimeisessä ryhmässä ainoana Hallavalaisena olikin Lily Orionin kanssa. Olin kuullut joidenkin puhuvan naisen onnettomuudesta aikaisemmin viikolla, sillä joku oli sabotoinut Orionin satulavyötä. Yllätyin siitä, että toinen oli näin nopeasti valmentautumassa, sillä onnettomuus oli kuulostanut aika vakavaltakin. Ratsukon meno näyttikin onnettomuudesta huolimatta todella hyvältä ja juuri kun valmennus oli loppumassa, äitini soitti ja ilmoitti että olisi lähtemässä hakemaan minua tallilta, joten en kerennyt kuulemaan ryhmän loppukommentteja, jotta kerkeäisin hakemaan reppuni tallituvasta ja koivukujan päähän ajoissa.

      • #51127 Vastaa
        Unna Kivivaara
        Osallistuja
        • Postauksia: 65
        • Koulutuksen tarpeessa

        Miska on kyllä niin suloinen ja rakastettava tapaus, että mun tekis mieli vaan rutistaa se syliin ja silittää sen päätä, kaikki kyllä aina järjestyy, tavalla tai toisella! Jännityksellä jään oottaan miten tää jatkuu.. 🙂

      • #51135 Vastaa
        Lily Wilson
        Valvoja
        • Postauksia: 168
        • Perus pullaponi

        Ihana Miska.<3 Toivottavasti rohkastuu kisahoitajaks Orionille. Hyvää kuvailua!

      • #51141 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Tykkään siitä miten Miska tuntuu analysoivat asioita ihan samalla tavalla kun joku aikuisempikin ihminen. Kiva ettei hahmoa oo nuoren iän takia jätetty vähemmän syvälliseksi. Heitän sulle 2sp

    • #51153 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      11.04.20 – Sabotoijien paluu

      Lauantaista oli alkamassa hiljalleen tulemaan viikon paras päivä. Minulla ei oikein ollut ystäviä tai ketään kenenkä kanssa viettää aikaa, sillä en ollut kokenut pitkään oloani hyväksi koulussa, sillä vaikka puhuikin sujuvaa suomea, olivat muutamat luokkalaiseni ottaneet minut silmätikukseen heti ensimmäisenä päivänä, kun olin aloittanut ensimmäisen luokan ja opettajani oli käyttänyt ristimänimeäni Mikkel, ensimmäisessä nimenhuudossa.

      Tuon päivän jälkeen minua onkin kiusattu nimestäni ja välillä myös hollantilaisuudestani tasaisesti ja koulunkäynnistä oli tullut tuskaa. Hallavassa sain olla vain oma itseni, vaikka osasinkin epäillä, että Aleksin lisäksi myös Nadja tietäisi tätä nykyään, että en virallisesti ollutkaan Miska, vaikka nainen oli onnekseni käyttänyt vain ”suomalaista” nimeäni. Välillä minusta tuntui pahalta valehdella muille, mutta en vain vielä tuntenut oloani tarpeeksi varmaksi, että voisin jakaa tämän myös tallilaisten kanssa, vaikka olinkin mennyt kertomaan Alvalle ja Maisalle, että olin Bastianin poika. Pelkäsin että jos tieto leviäisi tallilla, menettäisin viimeisenkin turvasatamani, sillä ihan varmasti kaikki alkaisivat katsomaan minua nenänvarttaan pitkin, vaikka minulla ei ollut edes mitään isoja muistikuvia isästäni, ollessani kuitenkin niin pieni hänen ja Calistron menehtyessä.

      Tajusin jossain kohtaa, että olin kävellyt tässä ajatuskuplassani koivukujan päästä aina ilmoitustaululle, ja tuijotin tyhjällä katseella listaa, johon oli merkattu ratsut päivän tunnille. Yllätyin nähdessäni nimeni Sashan nimen vieressä, mutta päätin ottaa tämän positiivisena haasteena ja uusia ratsuja olisi kuitenkin aina ihan mielenkiintoinen päästä kokeilemaan. Suuntasinkin hakemaan tamman varusteita, mutta yllättäen ne eivät olleetkaan omalla paikallaan, joten pohdin, olisiko tamman hoitaja jo laittamassa hevosta kuntoon, sillä olin itse hieman myöhässä ajatusteni vuoksi. Kävellessäni karsinalle näinkin, että Sashaa oli hoitamassa blondi tyttö, jonka olin nähnyt aikaisemmin tallilla. Muistelin tytön nimeä ja hieman epävarmana päädyin siihen, että toinen olisi Nessa, mutta jostain syystä en ollut varma muististani.

      Tytön kääntyessä ympäri vaihtamaan harjaa avonaisesta harjapakista hän huomasi minut käytävällä.
      ”Ai moi! Miskahan se oli? Mä aloin jo harjaamaan Sashaa valmiiksi ja sitä voi oikeastaan alkaa jo varustaa.”
      ”Ai kiitti. Ja joo, Miska oli oikein.” hymyilin epävarmasti samalla kun poimin kimon tamman suojat ja siirryin myös karsinaan ja aloin asettelemaan suojia paikalleen. Juttelimme Sashan hoitajan kanssa hieman varustaessamme tammaa ja olinkin muistanut tytön nimen oikein. Jossain kohtaa kuulimme yllättäen Aleksin kyselevän, olivatko kaikki valmiita ja sen jälkeen käskyn lähteä siirtymään kentälle. Pian tallin käytävän täyttikin kavioiden kopina ratsukoiden siirtyessä ulos ja kohti kenttää. Muutama hoitajista oli tullut auttamaan meitä ratsaille ja Nessa auttoikin minut ensin Sashan selkään, kunnes siirtyi auttamaan vielä paria muuta ennen kuin kaikki ratsastajat olivat ratsujensa selässä ja olimme valmiita aloittamaan tunnin.

      Hieman vielä viileä kevät aamu tuntui nostavan risteytystamman kierroksia hieman lisää, joten heti kun Aleksi oli antanut käskyn kerätä ohjat tuntumalle, tein muutamia puolipidätteitä ja pyrin saamaan Sashan heti alusta asti kuulolle, jotta emme joutuisi koko tuntia käyttämään siihen, että pääsisimme kimon kanssa yhteisymmärrykseen. Aleksi ohjeisti ensimmäisen tehtävän, joka sisälsi pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle ja päätyihin isot ympyrät, joiden avulla voisimme tasata välejämme. Mies muistutti, että ympyröillä tulisi muistaa pitää taivutus koko ajan, eikä päästää ratsuja yhtään valumaan sisään tai ulos. Sasha olisi halunnut vain lähteä lujempaa, joten meidän ensimmäinen ympyrämme oli jotain kiemurtelun ja väistätyksen näköistä sotkua.

      ”Tue Miska sitä Sashaa vähä paremmin ulkopohkeella ympyrällä. Ja tee pari napakkaa puolipidätettä, kun se on nyt noin menossa.” Aleksin ohjeet kaikuivat kentän keskeltä. Käänsin Sashan uudelle ympyrälle ja nyt meno oli hieman parempaa, mutta tamma oli silti hieman liian vireä. Yritin valmistella ensimmäisen pysähdyksemme myös mahdollisimman hyvin, mutta juuri kun aloin pyytämään Sashaa pysähdyksiin, tamma yllättäen veti päänsä ylös ja minulla ei ollutkaan enään kunnon kontrollia siihen, joten valuimme ensimmäisestä pysähdyksestä ohi.
      ”Se oli hyvä yritys Miska. Ensi kerralla vaan napakammin kerrot Sashalle, että seuraavana on tulossa pysähdys.” Aleksi kommentoi ja jäi seuraamaan seuraavaa yritystämme, joka sujui hieman paremmin, vaikkakin silti Sasha pääsi liikkumaan liian eteen, ennen pysähdystä. Kun kaikki olivat saaneet pari onnistunutta pysähdystä suoritettua, Aleksi kajautti ilmoille käskyn siirtää ratsut kevyeeseen raviin. Ravissa alkuun haettiin hyvä tempo, ennen kuin mies ohjeisti jatkamaan pääty-ympyröitä siten, että ympyrän aikana tehtäisiin siirtyminen käyntiin, käveltäisiin neljä askelta ja siitä takaisin raviin. Pitkillä sivuilla jatkettaisiin ravissa ja S ja R kirjaimen kohdalle tehtäisiin ravista pysähdys. Olin saanut Sashaa vähän paremmin avuille, vaikka tamma olikin edelleen hieman virkeä ja menevä. Antaessani Sashan ravata pitkällä sivulla, yritin silti työstää tammaa ylimääräisillä puolipidätteillä, ja Sasha alkoikin ehkä edelleen paremmin kuuntelemaan pidätteitäni ja muutenkin rauhoittamaan liikettään.
      Ravitehtävät sujuivat Sashan kanssa hieman paremmin ja Aleksikin huomasi tämän, sillä muutamaan kertaan mies kehui meidän suorituksiamme. Ravissa Sasha olikin paljon mukavampi ratsastaa ja minulla oli sellainen tunne, että saisin oikeasti jotain kontrollia tamman menoon. Koska käynnissä ja ravissa oli tehty sen verran töitä, Aleksi jakoi porukan kahdelle pääty-ympyrälle, jossa omaan tahtiin sai nostaa laukan hyvästä ravista. Muutaman laukkakierroksen jälkeen tuli siirtyminen raviin ja siitä käyntiin sekä käynnissä suunnan vaihto ja laukka vielä toiseenkin suuntaan. Ilmeisesti tässä vaiheessa Sashasta alkoi olemaan suurin terä jo poissa, sillä tammalla oli todella miellyttävä ja hyvin pyörivä laukka, vaikka se olikin ehkä hieman väsymyksen takia ponnetonta.

      Laukkojen jälkeen Aleksi ohjeisti loppuverryttelyt ja käyntien aikana mies antoi jokaiselle ratsastajalle oman palautteen, ennen kuin pääsimme kaartoon ja laskeutumaan ratsujemme selästä. Päästessämme Sashan kanssa talliin, käänsin tamman omaan karsinaansa ja hoidin sen pois, ennen kuin veimme koko porukalla hevoset takaisin tarhoihin. Hoidettuani vielä Sashan varusteet paikoilleen, kurkkasin ihan mielenkiinnosta olisiko Orionin kisahoitaja haku ilmoitus edelleen ylhäällä. Paperi löytyi edelleen ilmoitustaululta ja tutkiessani sitä Aleksi käveli ohitseni, matkallaan ulos.
      ”Pohit sie Orionin kisahoitajaksi hakemista?”
      ”En mä usko, että äiti suostuis… Vaikka olisihan toi varmaan mahtava mahdollisuus ja siinä vois olla mahdollista oppia paljon uuttakin.” vastasin kohauttaen olkiani ja palasin tallitupaan, josta kuitenkin suuntasin pian ulos, kuullessani Lilyn huutavan siellä jotain. Ulkona oli Lilyn lisäksi myös Nessa ja Minja, sekä kaikki Hallavan hevoset juoksemassa pitkin pihoja. Huusin Lilylle ja Minjalle että naiset hakisivat riimuja ja itse suuntasin hakemaan kauraa, sillä muistin nähneeni jossain vilauksen rehulasta. Palatessani ulos kaurasangon ja kauhojen kanssa Minja ja Lily palasivat tallista riimujen kanssa ja aloimme metsästämään hevosia. Lily ehdotti, että aloittaisimme tutuimmista hevosista ja jatkaisimme siitä eteenpäin hevosten metsästämistä. Nessan palauttaessa Sashaa tarhaansa, tyttö huomasi, että joku oli käynyt katkomassa porttinarut lukoista. Maisa lähti hakemaan tallista uusia lukkoja ja Lily huusi Minjalle, että tämä soittaisi Aleksille, joka oli kuitenkin juuri asioilla, mutta mies oli uskonut meidän pärjäävän tilanteessa hyvin.

      Saimme kaikki hevoset melkein ilman haavereita kiinni, mutta Milo onnistui potkaisemaan Nessaa tytön yrittäessä saada ponia kiinni. Saimme lopulta kaikki hevoset takaisin tarhoihinsa, ja Lily oli sitä mieltä, että se, joka kävi sabotoimassa tallin menoa, olisi pakko saada kiinni ja olin ihan samaa mieltä naisen kanssa, vaikka en uskaltanutkaan sitä sanoa ääneen, sillä toinen oli sen verran tuohtunut, että pelkäsin vain pahentavani tilannetta. Palasimme lopuksi kaikki tallitupaan, jossa istuimme pohtimassa asiaa ja Aleksikin liittyi joukkoomme ja yritimme miettiä kuka voisi olla tällaisten tekojen takana. Jossain kohtaa äitini ilmoitti, että olisi tulossa hakemaan minua, joten jouduin lähtemään tallilta ihan liian aikaisin, mutta toivoin että äitini olisi hyvällä tuulella, jotta voisin mahdollisesti puhua hänelle Orionin kisahoitamisesta, vaikka tiesin että äiti ei suostuisi siihen ikinä.

      • #51164 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Tykkäsin tästä tarinasta paljon tota loppua lukuunottamatta. Se oli muusta tarinasta poiketen tosi tiivistetysti kerrottu eikä tuonut mitään lisäinformaatiota tuohon Nessan tarinaan. Eli sen olisi voinut jättää kokonaan pois, tai sitten tuoda enemmän Miskan näkökulmaa mukaan. Hevosen varustus ennen tuntia ja itse tunnin kuvailu oli kuitenkin ihan priimaa. Saat 2hp 2sp ja 2kp

    • #51196 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      12.04.20 – Pumpuliin kääritty

      Kuulin äitini puhuvan puhelimessa ja mainitsevan puhelunsa aikana Aleksin ja Lilyn nimet sekä myös Orionin. Mietin hetken kenelle ja miksi äitini puhuisi asiasta, ennen kuin minulle selvisi että puhelun takana olivat Hallavallaiset ja ilmeisesti parivaljakko yritti ylipuhua äitiäni antamaan minulle luvan Orionin kisahoitoon.

      Olin maininnut kiinostuksestani ja sen tielle tulevista esteistä Aleksille, miehen nähdessäni minut kerran katselemassa ilmoitusta ja sen jälkeen Orionia. Puhelu ei ollut pitkä, mutta sitäkin kiivaampi ja sen loputtua kuulin miten äitini itki työpöytänsä ääressä.

      ”Mikkel, tuutko käymässä?” Äitini huusi ja tiesin että luvassa ei voisi olla mitään hyvää, sillä yleensä silloin äitini käytti minusta ristimänimeäni.
      ”Aleksi ja Lily soitti juuri ja puhuivat että sua kiinnostaisi alkaa kisahoitamaan jotain Orionia. Joka on Ori.” Äitini painotti viimeistä sanaansa.
      ”Joo, mutta mä tiedän että et sä ikinä antaisi achter vader…” sanoin vaihtaen kesken lopun hollanniksi.

      Välillemme laskeutui hiljaisuus, mutta lopulta äitini alkoi puhumaan uudelleen.
      ”Se Lily oli oikeassa siinä, että mä olen ehkä käärinyt sua liikaa pumpuliin sen jälkeen kun isäsi ja Calistro kaatui treeneissä jotka jäivät molemmille viimeiseksi. Ja mä uskon että Aleksi on sen verran järkevä, että ei ehdottaisi kovin kevyesti tätä asiaa, joten ainakin seuraaviin kisoihin sä saat halutessasi lähteä hoitamaan sitä hevosta, mutta muutamalla ehdolla.”
      Katsoin äitiäni yllättyneenä.
      ”Mitä ne ehdot on?”
      ”Sulla pitää olla koko ajan joko Aleksi, Lily tai muu aikuinen vieressä kun oot tekemisissä sen orin kanssa. Ja sulla pitää myös olla turvaliivi ja kypärä sekä hanskat kun toimit sen kanssa.” Äitini lateli ehdot joiden noudattamisesta ei tulisi kovinkaan vaikeaa toivon mukaan.
      ”Okei. Kiitos paljon!” Sanoin samalla kun annoin äidilleni ison halauksen ja tunsin miten omatkin poskeni kastuivat kyyneleistä.

      ”Mä soitan vielä Aleksille ja kerron sille samat ehdot.” Äitini sanoi irrotessamme halauksestamme ja palasin onnesta sekaisin takaisin huoneeseeni ja läksyjeni pariin.

      • #51200 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Huh nyt voi huokaista helpotuksesta

    • #51215 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      16.04.20 – Poika näyttää ihan isältään

      ”Miska sä myöhästyt tällä menolla!” Äitini huusi eteisestä. Vedin vielä toisenkin ratsastussukkani jalkaani ja nappasin tallireppuni ennen kuin suuntasin eteiseen, jossa äitini oli sitomassa hiuksiaan poninhännälle. En nähnyt ensin kunnolla äidin takissa olevaa logoa, mutta jossain kohtaa hän kääntyi niin, että näin selässä lukevan ”Team Van Leeuwen” tekstin. Tajutessani tämän pysähdyin niille jalansijoilleni ja äitini oli täytynyt nähdä minut peilistä, sillä hän kääntyi ympäri ja näin samalla takin vasemmassa rinnuksessa olevan tekstin ”Saana van Leeuwen”.
      ”Mä en voinut luopua tästä takista, vaikka annoinkin paljon hevosjuttuja pois isäsi menehtymisen jälkeen. Siihen liittyy ihan liikaa muistoja, vaikka viimeinen onkin surullinen.” Äiti sanoi, ennen kuin sitoi hiuksensa loppuun ja hoputti minua vielä kerran.

      Ajomatka Hallavaan oli normaaliakin kireämpi ja näin että äitiäni pelotti tulla taas tallille, vaikka hän oli vannonut tulevansa katsomaan minun ja Orionin hoitotreeniä. Tallille päästessämme en nähnyt Lilyn autoa vielä parkkipaikalla, joten esittelin äidilleni pikaisesti hevoset ja tilat, ennen kuin siirryimme tallitupaan odottamaan Lilyä.

      Avatessani tallituvan oven, Aleksi oli juuri kahvinkeittimen luona täyttämässä mukiaan ja kääntäessään katseensa meihin mies tervehti meitä hymyillen, ennen kuin käveli äitini luokse kättelemään häntä.
      ”Moi, mie oon Aleksi.”
      ”Saana”
      ”Otatteko te kahvia?” Aleksi kysyi siirtäen katseensa vuorotellen minun ja äitini välillä.
      ”Kyllä kiitos.”

      Istuimme alas pöydän ääreen ja äitini ja Aleksi juttelivat hetken, ennen kuin tallituvan ovi kävi uudestaan ja näin että Lily saapui paikalle.
      ”Lily Wilson.” Sinihiuksinen nainen esitteli itsensä äidilleni.
      ”Saana van Leeuwen. Sä ilmeisesti omistat Orionin?” Äitini varmisti.
      ”Jep.” Lily vastasi ennen kuin haki kahvia ja jatkoimme keskusteluamme hetken, ennen kuin Aleksi totesi, että ehkä olisi aika siirtyä tallin puolelle. Vedin turvaliivini päälleni ja painoin kypäräni päähän, ennen kuin Lilyn avustuksella poimin Orionin suitset ja harjat matkaani, naisen ottaessa orin satulan. Veimme varusteet ensin karsinalle, ennen kuin suuntasimme hakemaan hevosta.

      Tarhoilla Lily ojensi minulle Orionin riimun ja narun ja kävelin hevosen luokse. Cremello käänsi katseensa minuun ja otti muutaman askeleen lähelleni ennen kuin laski päätään siten, että sain riimun sille päähän ja lukon kiinni. Talutin orin portille, jossa Aleksi avasi sen meille ja jatkoimme Lilyn ja äitini kanssa kohti tallia. Käännettyäni Orionin karsinaansa ja sidottuani sen kiinni, Lily ojensi minulle harjan ja kertoi muutaman asian orin harjaamisesta, ennen kuin aloin harjaamaan vaaleaa karvaa ja jokaisella vedolla olin vain hämmästyneempi siitä, että tämä olisi totta.

      ”Poika näyttää ihan isältään…” kuulin äitini sanovan surullisesti käytävältä samalla kun toinen katseli minun harjaavan oria.
      ”Miskan isä oli ilmeisesti esteratsastuksen huippunimiä?” Aleksin kysymys täytti tyhjyyden.
      ”Joo. Mä tapasin Bastin noin viisi vuotta ennen Miskan syntymää. Mä menin sille töihin ja ennen pitkää me ihastuimme ja rakastuttiin ennen kuin mentiin naimisiin. Pian sen jälkeen Miska ilmoittikin tulostaan ja kaikki oli ihan kivasti, ennen sitä yhtä kevät päivää, kun kaikki muuttui.” Äitini sanoi ääni väristen, ennen kuin jatkoi ”Basti oli hyppäämässä Calistrolla, jota kotona sanottiin Leoksi maneesissa ja se oli päättänyt treenata nopeita käännöksiä ja lyhyitä teitä. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes se sanoi, että ottaa vielä yhden hypyn mutta tekee super tiukan käännöksen. Leo ei ollut iso hevonen, mutta Basti käänsi sitä sen verran liikaa, että se kompuroi puomeihin ja ne tekivät kuperkeikan esteen taakse. Leo menehtyi samassa rytäkässä, mutta Basti sinnitteli sairaalaan asti, mutta samana iltana jouduttiin sanomaan myös hänelle hyvästit, sillä lääkärit kertoivat, että hänen vammansa olisivat niin vakavat, että hän ei todennäköisesti heräisi ikinä koomasta.” Kuulin äitini kertovan isäni onnettomuudesta ja harjasinkin Orionia ehkä hieman hitaammin hetken.

      Harjattuani Orionin läpikotaisin Lily tarkasti työni jäljen, ennen kuin hän antoi ohjeet varusteisiin. Lily ohjeisti minua aloittamaan suojista ja pujotinkin vihreät suojat orin jalkoihin ja pyrin pitämään huolen, jotta en kiristänyt niitä liikaa. Lopuksi vielä juoksutin sormeni suojan ala ja yläreunaa pitkin, tarkistaen että mikään ei painaisi orin jalkoja. Tämän jälkeen poimin orin vihreän satulahuovan ja asettelin sen Orionin sään päälle, ennen kuin nostin romaanin huovan päälle ja lopuksi vielä satulan, jonka kanssa jouduin ottamaan pari yritystä. Lopuksi kiinnitin vielä panssarin vastin hihnoihin ja kiristin sitä jonkin verran.

      Satuloinnin jälkeen vuorossa olikin vielä rintaremmi ja martingaali, sekä suitset. Irrottaessani orin riimun, se laski päätään siten että sain pujotettua rintaremmin helposti sen kaulalle ja kiinnitettyä sen satulaan, ennen kuin palasin takaisin sen pään viereen ja tarjosin sille kuolaimet, ennen kuin pujotin niskahihnan sen korvien ylitse ja kiinnitin remmit. Tämän jälkeen irrotin vielä ohjat ohjienperistä ja vedin ne martingaalin renkaiden lävitse, ennen kuin tarkistin että ohjat jäisivät suoraan ja palautin ne takaisin orin kaulalle, jolloin Orion olisi valmis. Lily kävelikin tässä vaiheessa tallituvasta, jossa nainen oli käynyt pukemassa omat varusteet päällensä ja hän tarkisti vielä työni jäljen.

      ”Näyttää Miska tosi hyvältä. Kiitos!” toinen kehui minua, ennen kuin astuin käytävälle äitini ja Aleksin viereen, jotta Lily sai talutettua orinsa ulos karsinasta ja lähdettyä ratsastamaan. Lilyn lähtiessä liikuttamaan Orionia äitini ja Aleksi suuntasivat miehen toimistoon puhumaan tulevaan kisareissuun liittyvistä asioista ja itse ilmoitin että kävisin katsomassa tarvitsisiko Ohto jossain apua. Löysinkin miehen ulkoa jakamasta heiniä ja hän sanoi, että voisin auttaa vesiastioiden täyttämisellä ja lähdinkin kiertämään vesiastioita lävitse ja katsomaan mitä tulisi täyttää ensimmäisenä. Vesien jälkeen sain autella vielä muutamassa pikkuhommassa, ennen kuin Lily palasikin Orionin kanssa takaisin ja sain auttaa orin riisumisessa. Kun kaikki oli valmiina äitini ja Lily juttelivat vielä hetken ja kuulin äitini kertovan Lilylle, että ori oli muuttanut hänen mielipiteensä ja voisin hänen puolestaan hoitaa Orionia kisoissa useamminkin kuin vain tulevana viikonloppuna, jos naisella olisi tarvetta hoitajalle. En kuullut Lilyn vastausta, sillä olin niin häkeltynyt äitini sanoista ja seuraavaksi kuulinkin vain, kuinka toinen pyysi minua matkaansa ja lähdimmekin vierekkäin kävelemään autolle.

      • #51226 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Uuuh, milläköhän mielellä Miska saapuu seuraavalla kerralla tallille kun tarina on nyt kokonaisuudessaan julki. Oisin halunnut lukea Aleksin ja Lilyn reaktiot tuohon tarinaan sun kirjoittamana, vaikka ymmärräkin, että voit haluta jättää sen auki. Reaktioiden puute kuitenkin tuntu vähän oudolta. Saat 2hp ja 2sp

    • #51249 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      17.04.20 – Ihan tavallinen suomalainen Miska

      Aleksi oli juuri laskeutumassa rekan hytistä, kun hän näki minun polkevan tallin pihaan ja parkkeeraavani pyöräni tallin seinustalle.

      ”Miska, odotapa vähä!” Mies huudahti perääni ja pysähdyin odottamaan toista, joka saapui luokseni muutamalla harppauksella.
      ”Käyää tuola miun toimistossa juttelee” Aleksi sanoi ja miehen olemuksessa ei ollut sitä yleistä huolettomuutta ja iloisuutta mikä hänestä yleensä näkyi. Jatkoin jännittyneenä Aleksin perässä kohti miehen toimistoa ja näin, miten kaikkien päät kääntyivät katsomaan meitä ja kuulin hiljaista kuiskailua kaikkien välillä, ennen kuin Aleksi sulki oven takanani ja pyysi minut istumaan. Istuin jännittyneenä kuluneelle puutuolille ja mies istui omalle toimistotuolilleen ja kääntyi katsomaan minua vakavana. Vaikka Aleksi ei ollut sanonut vielä mitään, minulla oli sellainen tunne, että hänen asiansa ei voisi olla millään tavalla hyvä ja aloinkin toden teolla jännittämään mitä olisi tulossa.

      “Sora oli eilen kuullut Maisan ja Alvan juttelevan siitä, että sie alat kisa hoitamaan Orionia. Se oli myös kuullut niien mainitsevan isäs nimen ja etsinyt tietoa sun isästäsi. Sora oli myös näyttänyt myös sen artikkelin Ciaralle.” Aleksi aloitti kertomaan värittömällä äänellä, pitäen sinisten silmiensä katseen tiukasti omissani. Minulla meni hetki ymmärtää Aleksin sanat kunnolla, mutta hiljalleen ymmärsin mitä mies oli sanonut ja tunsin, miten väri oli pakenemassa kasvoiltani. Katsoin Aleksia pitkään ja mietin mitä olisin sanonut, ennen kuin sain viimein suuni auki.
      “Werkeljik?” suustani karkasi ennen kuin muistin sanan suomenkielisen vastineen “oikeasti?”. Aleksi ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi syvään ja tunsin, miten kyyneleet alkoivat polttelemaan silmissäni, samalla kun tajusin että olin todennäköisesti menettänyt ainoan paikan, joka olisi ollut minulle jollain tavalla turvallinen ja jossa olisin saanut olla vain ihan tavallinen suomalainen Miska.
      ”Suurin osa tallilaisista tietää tällä hetkellä, että Bastiaan oli siun isä ja sen onnettomuudesta ainakin niiden artikkelien pohjalta. Mie en oo kertonut kenellekään yksityiskohtia siitä onnettomuudesta ja en usko, että Lilykään kertoo kenellekään eli se on siun oma päätös kerrotko joskus muille yksityiskohdat, vai onko ne vain meidän kolmen välinen asia.” Aleksi jatkoi monologiaan.

      Yritin sanoa vielä jotain, mutta en vain yksinkertaisesti saanut sanaa suustani, vaan nousin ylös ja poistuin Aleksin toimistosta. Talli tuvan ovella pysähdyin sen verran, että sain kenkäni jotenkin jalkoihini, ennen kuin jatkoin matkaani tallin puolelle ja ulos tallista. Päästessäni ulos en tiennyt minne olisin suunnannut, joten päädyin puoliksi juosten pihatolle, josta löysin itselleni suojaisen paikan mihin istuin ja vain katselin tarhassa nuokkuvia poneja, samalla kun tunsin kyyneleiden kastelevan poskeni ja jatkavan matkaansa takkini rinnukselle. Lilli ja Milo kävivät molemmat vuorotellen tökkimässä minua pehmeillä turvillaan, ilmeisesti namien toivossa, mutta kun ne huomasivat, että minulta ei mitään löytynyt, ne palasivat takaisin aurinkoon nuokkumaan.

      Tiesin että minun pitäisi oikeasti olla auttamassa Lilyä pakkaamaan Orionin kisakamoja, vaikka en ollut edes nähnyt olisiko nainen ollut tallilla, sillä en ollut kerennyt tarkemmin rekisteröimään, että ketkä kaikki olisivat tallilla, vaikka varmastikin kaikki olisivat olleet paikalla. En tiedä kauanko olin istunut pihatolla ja toisaalta en ehkä halunnutkaan tietää, sillä ainut mistä olin jollain tasolla varma, oli se, että en todellakaan haluaisi palata talliin, sillä tiesin että kukaan ei varmastikaan haluaisi enään viettää aikaa kanssani, sen jälkeen, kun kaikki tiesivät totuuden isästäni. Jossain kohtaa kuulin askeleet, jotka lähestyivät pihattoa ja pian näinkin Inkan.

      “Miska? Onko kaikki hyvin?” nainen kysyi huolestuneena nähdessään minut. En vastannut naiselle mitään, mutta pudistin vain päätäni, ennen kuin viimeinkin pyyhin kasvoni. Inka käveli vierelleni ja lopulta kyykistyi viereeni.
      “Mitä on tapahtunut?”
      “Kaikki vihaa mua.” oli ainut mitä sain sanottua. Inka ei vastannut mitään, mutta näin naisen ilmeestä, että hän kannusti minua jatkamaan.
      “Sora oli kuullut Maisan ja Alvan puhuvan mun isästä ja se oli googlannut sen ja kertonut siitä myös Ciaralle ja se oli sitten kertonut koko tallille. Mun isä kuoli ratsastusonnettomuudessa, kun mä olin neljän ja mä en oo puhunut siitä monellekaan. Maisa ja Alva oli ainoat, jotka tiesivät mun isän nimen, eiliseen asti.” kerroin rehellisesti.
      “Mutta eikö tuollaisesta kannattaisi olla ylpeä, vaikka tarinalla onkin surullinen loppu?” Inka kysyi hieman ihmetellen.
      “Joo, mutta mä en vain haluaisi elää sen siivellä, vaan luoda omaa uraani.”
      “No mutta hei, kaikki varmasti ymmärtää, jos sanot sen vain ääneen.” Inka lohdutti minua, ennen kuin kävi tarkistamassa ponien vedet ja houkutteli minut mukanaan takaisin talliin.

      Matkalla tallipihaan sinne oli ilmestynyt toinenkin rekka, jonka kuskin paikalta Lily laskeutui.
      “Miska! Ootko valmis pakkaamaan kisakamoja?” Nainen huikkasi nähdessään minut.
      “Joo” vastasin ja yritin samalla hymyillä pienesti, epäonnistuen kuitenkin tehtävässäni. Lily katsoi minua ilmeellä, josta ei ollut vaikea olla näkemättä hänen ihmettelyään ja Inka kertoikin naiselle lyhyen version tapahtumista, samalla kun kävelimme kolmestaan takaisin talliin ja tallitupaan, joka oli ehkä vieläkin räjähtäneempi, kun tormatessani sieltä ulos.

      • #51252 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Auts! Aleksi sitten vasikoi ihan kaikki 😳 Olin aatellut tän silleen että Miska vaan vähän kautta rantain saa tietää että kaikki tietää (epämääräistä vilkuilua, ehkä Sora tulee kysymään ja vahvistaa sen että Miskan isä tosiaan oli Baastian.) En oikeen tiiä että miten Aleksi ois ylipäätään saanut tietoonsa ton tapahtumaketjun noin tarkasti. Se on vähän sellanen pölvästi eikä pysy mukana tallin juoruissa. Ja luultavasti Aleksi ei ees tiedä että asialla on Miskalle noin iso merkitys että siitä pitäis joku puhuttelu pitää… No mut menee tää näinkin 😅

      • #51253 Vastaa
        Miska
        Osallistuja
        • Postauksia: 33
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mulla iski totaalinen black out tän suhteen kun kirjotin itteni sen verran hyvin nurkkaan, mutta ehkä tässä on mahdollisuus johonkin uuteen ja yllättävään muiden kertomana 🤷🏻‍♀️

        Ja ehkä Aleksi on vaan vahingossa oppinut et juttu räjähti käsiin ja ehkä kokee velvollisuudekseen kertoa sen Miskalle ennen kuin se kuulee sen muualta, kun toinen on kuitenkin vasta ihan baby verrattuna muihin.

    • #51307 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      18.04.20 – Matkapäivä

      Pakatessamme viimeisiä tavaroitani aamulla, äitini yllätti minut täysin. Kun meillä oli melkein kaikki pakattuna, hän poistui huoneestani hetkeksi, ennen kuin palasi kantaen takkia käsivarrellaan.
      “Miska, mä haluan, että sä saat jotain. Mun oli tarkoitus antaa tää sulle vasta paljon myöhemmin, mutta nyt taitaa olla oikeastaan paras aika.” äitini aloitti samalla kun hän suoristi takin, siten että näin sen kunnolla. Äitini piti takkia käsissään siten, että näin siitä vain selkäpuolen ja siinä oli sama logo, kuin äitini takissa oli ollut. Tutkittuani hetken takkia, äiti käänsi takin ympäri ja näin sen etupuolen. Vasemmalla puolella, samassa kohdassa missä äidilläni oli nimi brodeerattuna, oli nimi myös tässä takissa. Hetken luulin, että se olisi minun nimeni, mutta luettuani sen tarkemmin tajusin, että äitini piteli isäni takkia.

      “Mu… mutta mar het hebben vader….” sanoin sekoittaen suomea ja hollantia hämäännyksessäni.
      “Tiedän. Mutta on juteltu sun goedemoderin kanssa ja me molemmat ollaan sitä mieltä, että sun pitäisi saada tämä takki ja että sun kannattaisi kantaa sitä ylpeydellä.” äiti sanoi ja kuulin liikutuksen hänen äänessään, kun hän asetteli takin olkapäilleni. En tiennyt mitä vastata, joten annoin vain tiukan halauksen äidilleni, ennen kuin toinen viikkasi takin reppuuni päällimmäiseksi ja käskytti minut nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi aikainen lähtö.

      Lähtö Lehtovaaraan oli lauantaina jo kahdeksalta aamusta. Saapuessani tallille oli kaikki muut jo paikalla ja tuntui pahalta olla myöhässä, vaikka tiesin että kaikki oli pakattu jo edellisenä päivänä ja tänään olisi edessä vain hevosten lastaaminen, ennen kuin karavaani lähtisi matkaan. Hevosten ollessa kyydeissään ja kaikkien ramppien sulkeuduttua Aleksi komensi kaikki omiin kyyteihinsä ja antoi kuskeille vielä viimeiset ohjeet ennen kuin matkamme kohti Lappia alkoi.

      Matkustin samassa rekassa Lilyn, Emilyn, Maisan ja Seelan kanssa. Matka jännitti minua hieman, sillä en ollut tavannut Seelaa ennemmin ja nyt olisimme kuitenkin samassa autossa pitkän aikaa. Emily oli minulle myös vieraampi, vaikka olimmekin jutelleet tytön kanssa kerran aikaisemmin. Olimme päässeet matkaan vasta tuntia suunniteltua myöhässä, sillä olimme lopulta unohtaneet äitini kanssa pakata turvaliivini, jonka toinen toi minulle tallille hirveällä kiireellä. Päästessämme kuitenkin viimein matkaan, livingistä kuului iloista ja jännittynyttä puhetta Emilyn ja Maisan jutellessa edessä olevasta matkasta ja seuraavan päivän kisoista. Matkustin itse apukuskin paikalla, Lilyn toimiessa kuskinamme ja siniset hiukset reunustivatkin hieman kireältä näyttäviä kasvoja, joten en uskaltanut aloittaa keskustelua toisen kanssa, sillä pelkäsin että olisin itse syy siihen, miksi toinen näytti niin happamalta.

      Pohdin eilistä keskusteluani Alana Gwylnin kanssa. Olin tutustunut naiseen tarkemmin hänen käytyään valmentamassa Hallavassa. Vaikka muistelin naisen olleen hieman saman oloinen kuin punatukkainen Ciara, olin silti jostain sisältäni löytänyt uskalluksen aloittaa keskustelun hänen kanssaan ja olin kysellyt hänen kokemuksistaan kuuluisan isän kanssa. Kuitenkin jossain kohtaa oma uskallukseni oli loppunut ja en ollut ehkä saanut kaikkea kysytyksi tai sanotuksi, sillä jostain syystä alkoi tuntumaan todella vaikealta puhua isästäni ja ehkä en toisaalta halunnut, että Alanakin alkaisi vihaamaan minua. Olisi tarpeeksi paha, että kaikki muut jo vihaisivat minua ja katsoisivat minua inhoten. Ilmeisesti olin nukahtanut jossain kohtaa, sillä tunsin kun minua ravisteltiin olkapäästä.

      “Miska. Miska! Miska herää, me pysähdyttiin just, niin nyt oisi hyvä aika käydä vessassa tai ostaa jotain syömistä.” Lily herätteli minua ennen kuin laskeutui itse hytistä. Venyttelin pikaisesti ja pyyhin silmiäni, ennen kuin etsin kukkaroni ja seurasin isoa laumaa Hallavalaisia huoltoaseman sisälle. Koska ruokataukoon oli vielä pari tuntia aikaa, en päätynyt lopulta ostamaan mitään syömistä. Lyhyen pysähdyksen jälkeen matkamme jatkui uudelleen.

      Äitini oli pakottanut minut ottamaan koulukirjani mukaani, sillä olisimme koko maanantainkin tien päällä, kun palaisimme Lapista takaisin Pronssijoelle, eikä hän halunnut, että jäisin jälkeen muista. Onnekseni maanantaille ei ollut tullut hirveästi tehtäviä, joten vedin esiin englannin kirjani, jotta saisin aloitettua siitä, sillä olin kuullut Kristianiksi mainittavan miehen puhuvan englantia Lilylle ja halusin osata vastata toiselle edes jotain, vaikka se olisi vain itseni esittely. Toisaalta Kristian oli näyttänyt ehkä jopa Alanaakin pelottavammalta, joten voisi olla, että en lopulta uskaltaisikaan sanoa hänelle mitään. Vetäessäni kirjaani ulos, repussani päällimmäisenä ollut isäni takki tuli osaksi ulos ja sulloin sen nopeasti takaisin, mutta Emily oli ilmeisesti nähnyt siitä vilauksen.

      “Onko sulla Miska samanlainen takki, kun äidilläsi? Vähä siistiä varmaan!”
      “E…ei se oo mun.” vastasin nopeasti ja yritin näyttää siltä, että minun täytyisi oikeasti opiskella, vaikka en onnistunutkaan aloittamaan ihan heti, sillä pohdin, uskaltaisinko edes käyttää koko takkia reissullamme enään kaiken sen jälkeen mitä oli tapahtunut. Sain englannin tehtäväni sekä osan matikan tehtävistä tehtyä siihen mennessä, kun ruokatauko oli edessämme. Jostain syystä en löytänyt omaa toppatakkiani penkiltä takaani, vaikka olin miten sitä etsinyt, joten minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vetää isäni takki repustani ja pukea se päälleni. Takki oli minulle auttamatta liian iso, mutta sen vuoksi sain onnekseni piilotettua oikean puolen alle isäni nimen, joten ainut näkyvä osa oli selässä oleva logo. Koko tiimi järjesti ison jonon Hesburgerin kassoille ja jouduimmekin odottamaan ruokia hetken, mutta lopulta sain haettua ruokani ja palasin sen kanssa syrjemmällä sijaitsevaan pöytään, jonne olin suunnannut omaan rauhaani.

      Tämä ei kuitenkaan kovinkaan tehokkaasti onnistunut, sillä kuulin tarjottimen kolahtavan pöytään vastapäätä minua ja nostaessani katseeni ranskalaisista, huomasin Aleksin liittyneen seuraani. Toinen tarjosi minulle mahdollisuutta avata keskustelua, mutta en oikein tiennyt mistä haluaisin puhua tai halusinko edes puhua, joten söimme hiljaisuuden vallitessa. Viimeiset ajo tunnit menivät rekassa vaihtelevissa tunnelmissa ja päästessäni itse paikalleni tungin päälläni olleen takin reppuni pohjalle ja päätin että en todellakaan käyttäisi sitä enään loppureissulla.

      Kahdeksan aikaan pääsimme viimein ravitallin pihaan, josta Aleksi oli vuokrannut karsinat hevosille ja parkkeeratessaan rekan Lily ilmoitti minulle, että saisin purkaa Orionin. Nyökkäsin toiselle innostuneena, ennen kuin käännyin livingin puolelle ja kaivoin laukustani kypäräni ja turvaliivini. Huomasin samalla oman toppatakkini liukuneen penkin taakse, joten vedin sen esiin ja puin sen päälleni ennen kuin vedin turvaliivini ylleni ja painoin kypärän päähäni. Kun muut hevoset oli saatu purettua rekasta, oli Orionin vuoro. Cremello käveli nätisti vierelläni ja tuntui kuin se olisi osannut itse hidastaa rampilla. Ulkona jouduin taluttamaan sitä pari kierrosta, ennen kuin käytävällä oli tilaa meille ja pääsin Lily vierellämme taluttamaan orin sille varattuun karsinaan. Riisuimme yhdessä Orionin kuljetussuojat ja riimun, ennen kuin poistuimme karsinasta ja näin Kristianin katselevan meitä hieman kauempaa ja pelkäsin että tuo mies voisi kääntää Lilyn pään siten, että en lopulta saisikaan hoitaa cremelloa toiselle seuraavana päivänä. Ajatukseni katkaisi kuitenkin Aleksin ääni, joka käskytti meidät kaikki siirtymään mökeille, jotta pääsisimme ajoissa nukkumaan, etteivät kaikki nukahtaisi seuraavana päivänä ratsujensa selkiin kisoissa.

      Meille oli varattuna paritalolta näyttävä mökki ja jaoin itse toisen puolen Aleksin, Ruskan, Nessan, Alisan, Nessan, Maisan, Emilyn, Nadjan, Unnan, Aavan ja Soran kanssa. Tytöt valtasivat alakerran makuuhuoneet itselleen, joten meille jäi parvi. Minua hieman jännitti olla yötä näin kaukana ja omalla tavallaan tuntemattomassa porukassa, mutta saatuamme iltapalan syötyä ja vaihdettuani yöasuun, ei unta tarvinnut kauaa odotellakaan ja olin varmaan ensimmäinen, joka nukkui mökistämme.

      Seuraavana aamuna heräsin kolisteluun ja laskeutuessani alas parvelta näin Aleksin ja Nadjan tekemässä lähtöä tallille.
      “Sori Miska, ei ollut tarkoitus herättää. Sie kerkeät vielä nukkuu tunnin verran.” Aleksi pahoitteli.
      “Ooooo….kei” vastasin haukotuksen keskeyttämänä ja suuntasin takaisin parvelle. En kuitenkaan saanut enään unta, vaan makasin paikallani ja pohdin kaikkea mitä tuleva päivä toisi tullessaan ja millaisia tuloksia Hallavan ratsukot saisivat.

      // Mä en osaa enää kirjottaa junioria…

      • #51319 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Miten niin et osaa täähän oli ihan mahtava! Toi takki oli mainio yksityiskohta ja toivottavasti Miska jossain vaiheessa uskaltautuu kantamaan sitä ylpeydellä. Kuvailit Aleksia ja kaikkia muitakin hahmoja tosi onnistuneesti. Täs tarinassa oli myös sopiva tempo ja tykkäsin että siihen oli koottu kaikki matkan vaiheet. Saat 2hp ja 2sp

    • #51347 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      19.04.20 – Ekaa kertaa kisahoitajana

      Kun loputkin mökkiläiset heräsivät, alkoi kauhea kuhina, kaikkien syödessä aamupalaa ja tehdessään omia aamu toimiaan. Olin itse noussut jokin aika Aleksin ja Nadjan lähdön jälkeen lopullisesti ja muiden vasta heräillessä olin periaatteessa itse valmis lähtöön. Kun kaikki olivat suurin piirtein valmiina, aloimme siirtymään rekkoihin ja viimeistenkin kömpiessä kyytiin kohti ravitallia ja hevosia. Kaikki hevoset lastautuivat ilman isoja ongelmia, joten matkaan päästiin sulavasti ja kisapaikallekkin päästiin aikataulussa.

      Kisapaikalla sain taas purkaa Orionin ja autoin Lilyä varustamaan orin, ennen kuin sinihiuksinen antoi minulle muutamia ohjeita ja ilmoitti että saisin taluttaa Orionin kentän laidalle. Lily ei päässyt heti verryttelemään orin kanssa, joten kävelytin sitä hetken käsihevos alueella ja näin aina vilauksen Kristianista, joka tuntui näyttävän siltä, että hän ei tykkäisi siitä, että hoidin oria. Yritin kuitenkin keskittyä vain kisoihin ja pian Lily sanoikin, että hän pääsisi verryttelemään, joten siirryimme Orionin kanssa kentälle ja odotin niin kauan, että Lily pääsi orin selkään, ennen kuin siirryin kentän laidalle odottamaan, tarvitsisiko nainen apua jossain.

      Vähän ennen kuin Lilyn luokka oli alkamassa hänet ja kuulutettiin maneesiin ja poimin Orionin loimen kentän laidalta. Siirryinkin hieman heidän edellään maneesiin ja näin, miten Kristian siirtyi katsomoon sellaiseen paikkaan, josta mies näki hyvin radalle, mutta olisi kaukana muista. Lilyn ja Orionin koulurata näytti hyvältä, vaikka siellä olikin muutama selkeä virhe ja naisen ilmeestä näki, että häntä ärsytti radan kulku.
      “Hienosti meni!” yritin nostaa toisen tunnelmaa.
      “Ei kyllä ihan toivotunlaisesti. Ei kai Kristian ollut katsomossa?”
      “Kyllä se oli.” sanoin naiselle, jonka ilme näytti tummenevan entisestään. Kävelin Lilyn ja Orionin vierellä kohti rekkaa samalla kun nainen kävi Kristianin kanssa kiivaalta kuulostavaa keskustelua, joka jatkui vielä rekallakin.

      Ulkona oli hieman viileää, vaikka minulla olikin toppatakki päällä. Toisaalta en ollut varma olisiko tärinäni osaksi kiukkuisesta miehestä johtuvaa. En halunnut olla ongelma heidän välillään ja potkiskelinkin jotain pikkukiveä kenkäni kärjellä samalla kun Lily lisäsi Orionille toisenkin loimen, vaihdettuamme orille estevarusteet kouluvarusteiden tilalle.
      “Onko sulla kylmä?” Lily kysyi minulta Orionin kaulan alta.
      “Ehkä vähän. Mulla oisi kyllä toinen takki mukana.” sanoin nopeasti ja puoliksi kuiskaten, sillä en halunnut pilata toisen päivää enempää.
      “No mutta nyt on hyvä aika napata se mukaan. Kohta joutuu kuitenkin taas tonne tuuleen seisomaan.”
      Pujahdin Orionin turvan edestä ja tunsin miten cremello tökkäsi kypärääni turvallaan, kuin kokeillakseen olisiko minulla nameja. Avattuani rekan oven nousin askelmille sen verran, että sain avattua reppuni ja vedin mustan kevyttoppatakin repusta. Katselin takkia hetken ja annoin sormieni vaeltaa isäni nimen päällä, ennen kuin raskaasti huokaisten laskeuduin alas ja suljin rekan oven. Päästessäni tasaiselle maalle vedin takin päälleni ja se istui täydellisesti kaikkien vaatekerrosteni päälle, vaikka olikin hieman pitkä. Vedin epäröiden vetoketjun kiinni ja palasin Lilyn ja Orionin luo ennen kuin jatkoimme matkaa takaisin kentälle.

      Este verkassa minun ei tarvinnut olla nostelemassa puomeja, mikä oli helpotus sillä, esteet olivat minun korkuisiani. Lilyn siirtyessä maneesiin poimin Orionin loimet uudestaan syliini ja siirryin paikalle, josta näin ratsukon radan hyvin, mutta en ollut tiellä. Lily ja Orion tekivät nopean ja puhtaan radan ja pysyivätkin luokkansa kärjessä koko ajan. Oli mahtavaa nähdä ratsukon lähtevän vetämään kunniakierrosta, Cremellon vaikuttaessa siltä, että se tiesi olevansa voittaja ja sinivalkoisen ruusukkeen lepattaessa orin suitsissa.

      Rekalle päästessämme riisuimme orin nopeasti ja nostelimme varusteet kyytiin ennen kuin lastasimme orin ja saatoimme palata takaisin ravitallille. Lily ilmoitti, että hän voisi hoitaa Orionin, jos pitäisin huolen orin varusteista. Nyökkäsin toiselle ja poimin suitset ja suojat matkaani, ennen kuin hain molemmat satulat yksitellen ja kannoin ne ravitallin pesupaikalle, jossa pesin kaikki varusteet todella huolellisesti ennen kuin niputin suitset ja pujotin suojukset satuloihin ja palautin kaikki paikoilleen. Päästessämme takaisin mökille olin ihan valmis nukkumaan ja nukahdinkin ilman kunnollista iltapalaa.

      • #51359 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Voi Miska kun se on aina niin surumielisen oloinen, mut ainakin takki pääsi käyttöön. Näinköhän se kertoo jotain Miskan ajatuksissa tapahtuvasta muutoksesta, vai antaako vaan muille lisää tuijottaminen aihetta.. Saat 1hp, 1sp ja 1 kisapisteen

    • #51402 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      20.04.20 – Kotimatkan mietteitä

      Mä olin maannut hereillä varmaan kahteen asti aamulla. Osaksi toisaalta alhaalta kuuluvan juttelun ja naurun vuoksi, osaksi sen takia että mun ajatukset piti taas semmoista rallia, että en tiennyt miten ne hiljentäisin.

      Viikonlopun aikana mä olin:
      • selvinnyt Orionin hoitamisesta, vaikka olinkin jännittänyt Kristanin pistävää katsetta koko ajan
      • Puhunut Alana Gwylnille, vaikka olin varma, että se ei haluaisi puhua tällaisen kakaran kanssa
      • Tajunnut että ketään ei kiinnosta, että mä oon Mikkel van Leeuwen vaan kaikki näkee mut vaan Miskana

      Heräsin siinä vaiheessa, kun kaikki muut alkoivat olemaan jo aamupalalla ja muutenkin valmiita lähtöön. Pakkasin omat tavarani nopeasti, ennen kuin siirryin myös aamupalalle. Lopulta kaikki olivat valmiina ja pakkauduimme takaisin rekkoihin ja suuntasimme ravitallille hakemaan hevoset kyytiin. Lilyn antaessa minulle ohjeita Orionin matkavarustukseen minulta meni osaksi ohjeet ihan ohitse, mutta lähdin silti suorittamaan tehtävää. Lily kävi sillä välin hakemassa heinää rekkaan ja palatessaan toinen kysyi minulta olinko ihan väsynyt. Vastasin naiselle, että en ihan täysin ja kysyin, miksi hän niin luuli, kunnes toinen sanoi, että olin laittamassa kuljetussuojia vääriin jalkoihin. Katsoessani uudelleen, näin olikin ja nolona vaihdoin suojat oikeisiin jalkoihin, ennen kuin ori oli valmis lastattavaksi.

      Hevosten ollessa kyydissä matka kohti Hallavaa saattoi alkaa uudestaan ja itse nukahdinkin heti kun rekka pääsi liikkeelle ja heräsinkin vasta kun Seela ravisteli minua ja kertoi että olimme pysähtyneet syömään. Venyttelin pikaisesti ja yritin saada itseäni edes vähän hereille, mutta viimeistään haistaessani ruuan heräsin lopunkin ja tänään jopa istuin muiden seuraan enkä vetäytynyt omiin oloihini. Kaikkien puheissa vilisi menneet kisat ja sijoitukset ja mokat sekä onnistumiset ja uskalsipa jotkut jo puhua seuraavastakin osakilpailusta.

      Loppumatkalla tein viimeiset läksyni ja kävin joitain keskusteluja takana matkustavien tyttöjen kanssa, ennen kuin tuttu talli ilmestyikin lähipiiriin ja oli aika purkaa hevoset ja tavarat rekoista.

      • #51416 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Saat tästä 1hp

    • #51528 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      25.04.20 – Estetreeniä

      Viime viikolta minulla oli jäänyt tunti väliin Tie Tähtiin kisojen vuoksi, joten tällä viikolla oli mukava päästä taas itse ratsastamaan. Olin eilen käynyt katsomassa Inkan estevalmennuksia ja nainen olikin pyytänyt minut auttamaan viimeisen ryhmän puomien nostossa, mikä oli ollut ihan mukavaa.

      Minulle oli laitettu tunnille taas Muumi, joten oli mukava päästä hyppäämään tamman kanssa uudelleen. Varustaessani tammaa muistelin edellistä hyppäyskertaamme ja palautin mieleeni mitä minun tulisi ottaa huomioon, jotta saisimme tästä kerrasta onnistuneen. Pian jostain käytävältä kajahti ilmoille Inkan kysymys siitä, olivatko kaikki valmiita. Erinäisten ”joo, ihan just, multa puuttuu vielä X/Y/Z” jälkeen talutimme kaikki ratsumme kentälle ja nousimme niiden selkiin. Nyt näin radan paremmin ratsukon näkökulmasta ja huomasin että muutama oma valintani ei toimisikaan radalla, joten olikin mielenkiintoinen nähdä miten valmennus menisi.

      Ohjeistaessaan alkuverkkaa Inka laski esteet noin 50-60 sentin korkeuteen ja kun kaikki olivat verrytelleet sileällä, oli aika verkka hypyille.
      ”Okei, aloitellaan tällä diagonaalilla olevalla pystyllä. Tuutte ravissa sisään ja kulman jälkeen muistatte suoristaa hyvin. Hely ja Pilkku voi aloittaa.” Inka ohjeisti. Meidän vuoromme tullessa, en saanut Muumia ravaamaan ihan niin reippaasti kuin olisin halunnut, joten ensimmäinen yrityksemme päätyi kieltoon, sillä unohdin tukea tammaa hyppyyn keskittyessäni saamaan sen etenemään.
      ”Muista Miska ens kerralla huomioida myös se, että tuet Muumia ennen hyppyä. Nyt keskityit hyvin siihen, että saisit sen vähän reippaammaksi, mutta unohdit sen vuoksi ratsastaa loppuun. Tuu uusiks heti perään.” Nyökkäsin Inkan ohjeille ja siirsin Muumin uudelleen raviin ja toin tamman uudelleen esteelle. Nyt muistin ratsastaa Muumia paljon paremmin ja pääsimme ensimmäisestä esteestä yli.
      ”Hyvä, nyt meni jo paremmin. Okei, otetaan seuraavaksi niin että tullaan toi sama pysty ja sitten ratsastetaan ruskean pystyn, takaa ja sitten toi punainen okseri. Tullaan taas Hely ja Pilkku kärkenä.”

      Tällä kertaa lähestyminen ensimmäiselle pystylle oli parempi ja Muumi hyppäsikin sen ilman ongelmia. Okserille tein hieman liian tiukan kaarroksen, joten en kerennyt suoristamaan Muumia kunnolla, jolloin hyppy okserille tuli vinossa. Kuitenkin sain Muumin tuettua hyvin hyppyyn, vaikka se tuntuikin hieman epäröivän.
      ”Se oli Miska ihan hyvä, ei kuitenkaan olisi tarvinnut kääntää ihan noin tiukasti minkä varmaan huomasit itsekin. Se ehkä toimii Lilyllä ja saattoi toimia myös Bastilla, mutta ei vielä tässä kohtaa tarvitse ihan tuollaisia suorituksia. Tulkaa vielä kerran ja nyt vähän laajemmalla kaarteella.” Inka kommentoi suoritustani. Toinen kierros sujui paremmin ja lopuksi saimme hypätä neljän esteen pikkurataa.

      Rata lähti samalta diagonaalilla olevalta pystyltä, josta jatkettiin okserille ja siitä pitkän sivun kautta toisella pitkällä sivulla olevalle linjalle, johon Inka kertoi mahtuvan viisi tai kuusi laukkaa hevosen koon mukaan. Ennen kuin ensimmäinen ratsukko lähti suorittamaan tehtävää Inka muistutti, että molemmat käännökset lyhyelle sivulle tulisi ratsastaa hyvin ja lyhyen sivun aikana voisi ratsastaa hieman eteenpäin, mutta pitää silti huolen, jotta laukka on säädeltävissä lähestymisessä seuraavalle pystylle. Muumi lähti suorittamaan tehtävää hyvin ja tällä kertaa muistin ratsastaa ensimmäisen kaarteen tarpeeksi isona enkä lähtenyt tiukentamaan mutkaa turhan takia. Myös lyhyen sivun ratsastus onnistui hyvin ja viimeinen ratamme olikin tunnin paras. Loppuravien ja -käyntien aikana Inka antoi kaikille palautteet ennen kuin pysäytimme ratsumme kaartoon ja laskeuduimme satulasta.

      Tallissa hoidin Muumin pois ja palautin sen tarhaan ennen kuin vielä putsasin ponitamman varusteet ja palautin ne paikoilleen. Jäin vielä joksikin aikaa tallille viettämään aikaa ja katsomaan jos joku tarvitsisi apua tai jos minulle olisi jotain muuta tehtävää.

      • #51581 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Pätevä estetreenitarina. Kuvailit just sopivan yksityiskohtaisesti kaikkia tehtäviä ja kuinka Miska niihin reagoi. Saat 2ep

    • #51612 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      02.05.20 – Epäonnistumisia

      Koulunkäynti oli ollut ihan kivaa edelliseen iltaan asti. Sain silloin yllättäen tietää, että kiusaamiseni oli jatkunut selkäni takana ja siihen oli vedetty tällä kertaa mukaan myös isäni. Tiesin kyllä tilanteen olevan tässä osalta omaakin syytäni, sillä en ollut kertonut Matiakselle, että isäni oli kuollut. Mutta jos Matias saisi tietää isäni nimen, en pääsisi ikinä kiusaamisesta eroon. Tarpeeksi hankalaa oli jo se, että toinen pilkkasi tapaani puhua, sillä vaikka suomeni olikin lähes täydellistä, oli siinä pieni korostus ja tietenkin välillä saatoin sekoittaa huomaamattani myös Hollantia puheeseeni.

      Äiti olisi halunnut ajaa minut tänään tallille ja tulla katsomaan tuntiani, mutta olin ilmoittanut hänelle, että en halunnut häntä tallille ja että menisin mieluusti pyörällä sillä joutuisin auttamaan Lilyä Orionin varusteiden kanssa. Totuuttahan tuossa lausumassani ei oikeastaan ollut, mutta se kuulosti toivottavasti tarpeeksi todelliselta, jotta toinen ei ihmettelisi miksi viettäisin koko päivän Hallavassa. Pakkasin mukaani jotain eväitä, ennen kuin pyöräytin tallirepun selkääni ja lähdin polkemaan kohti Hallavaa.

      Ilmoitustaululle päästyäni huomasin, että minulle oli laitettu Cooper. Minulla ei ollut mitään tietoa millainen tuo hevonen olisi ja olinkin harmistunut, että en päässyt jatkamaan Muumin kanssa, sillä aloin viimeinkin jollain tavalla ymmärtämään miten ponia ratsastettiin. Kävin viemässä reppuni Cooperin karsinalle, jossa se jo odottikin minua valmiina. Haettuani ruunan varusteet aloin hoitamaan sitä ja sainkin tehdä hieman töitä, jotta ylsin harjaamaan sen selän. Saatuani ruunalle vielä suojat jalkoihin, seuraava ongelma olikin satula. Cooper oli kuitenkin reilut 20 cm minua korkeampi, joten joutuisin todellakin tekemään töitä, jotta saisin satulan ruunan selkään ilman jakkaraa.

      Parin yrityksen jälkeen kuulin äänen takaani.
      ”Miska? Saanko mie auttaa?”
      ”Meer!” Vastasin kiukuissani ja yritin vielä kerran nostaa satulaa mustan ruunan selkään, ennen kuin Aleksi tuli vierelleni.
      ”Anna mie autan. Ei siinä oo mitää pahaa, että sie et yllä.” toinen yritti lepytellä minua. Katselin kuinka Aleksi tottuneesti satuloi ruunan, ennen kuin kääntyi ympäri ja oli lähdössä karsinasta.
      ”Kiitos Aleksi.” melkein kuiskasin ennen kuin toinen katosi kuuloetäisyydeltä ja kaivoin repustani omat ratsastusvarusteeni. Ollessamme valmiita talutimme kaikki ratsumme kentälle ja nousimme niiden selkään. Alva punttasi minut Cooperin selkään ja piti ruunasta kiinni sen aikaa, että sain mitattua jalustimet sopivaksi. Istuessani ruunan selässä minulle tuli jotenkin tuttu tunne ja muistinkin jotenkin häilyvästi viimeisiä kertoja, kun isäni oli nostanut minua Leon selkään ja taluttanut muutaman kierroksen kentällä tai maneesissa.

      Aleksi saapui kentälle ja ohjeisti kaikki oikeaan kierrokseen kävelemään pitkin ohjin ja hakemaan heti alusta asti hyvät välimatkat toisiimme. Muutaman kierroksen jälkeen mies kehotti meitä keräämään ohjat lyhyeksi ja pitämään huolen, että käynti pysyi aktiivisena.
      ”Okei, alotetaan Miska ja Cooper kärkenä kolmikaarine tuolta porttipäädystä. Pitäkää huoli, että käynti pysyy aktiivisena koko ajan ja muistakaa valmistella kulmat huolella.”
      Ensimmäinen kaarre meillä meni Cooperin kanssa pipariksi, sillä ruuna yritti väistää nurkassa seisovaa Aleksia ja en itse ollut osannut varautua tähän ja kaarre pääsi pitkäksi. Kuitenkin sain ratsastettua tehtävän ihan hyvin loppuun asti.
      ”Se oli Miska ihan hyvä. Vähän se meinas säikähtää minnuu, mutta sait hyvin pelastettua ja ens kerralla tiiät varautua siihen, että se saattaa tässä säikkyä. Tullaan vielä kerra käynnissä näin päin ja vaihetaan sitten suuntaa.” Aleksi kommentoi. Seuraavalla kerralla osasinkin varautua paremmin siihen, että Cooper pelkäisi Aleksia ja osasin tukea ruunaa sisäpohkeella paremmin, jotta sain ratsastettua sen hieman paremmin kulmasta lävitse. Tämä kolmikaarinen sujui paremmin ja kun kaikki olivat saaneet ratsastettua toisen kierroksen loppuun, kajahti ilmoille käsky vaihtaa suuntaa täyskaarron avulla.

      Kaikkien vaihdettua suuntaa ja Aleksin huikittua muutamia ohjeita muille ratsukoille, enne kuin mies osoitti sanansa kaikille ”Okei ja sit jatketaan tässä kierroksessa samalla tavalla Taru ja Valera kärkenä. Miska pitää huolen, että pidät Cooperin kiireisenä täälä päässä niin se ei pääse säikkymään.”
      Tehtävä lähti sujumaan ihan hyvin uuteen kierrokseen ja sain pidettyä Cooperin oikealla uralla, vaikka kävelimmekin kohti Aleksia ja ruunasta huomasi, että se olisi halunnut poistua paikalta. Kun kolmikaarinen oli ratsastettu molempiin suuntiin pariin kertaan käynnissä, Aleksi kajautti ilmoille käskyn siirtää ratsut raviin. Ravia työstettiin alkuun koko uralla ja Aleksi huutelikin satunaisia ohjeita joillekin ratsastajille ja juuri kun me olimme Cooperin kanssa ravaamassa miehen ohitse, hän kääntyi hieman liian nopeasti ruunan mieleen ja Cooper lähti kuin nato-ohjus eteenpäin ja heilahdin itse roikkumaan ruunan kaulalle ja jollain ilveellä pysyinkin kyydissä siihen asti, että sain ruunan takaisin käyntiin ja pysähdyksiin jotta pystyin punttaamaan itseni takaisin satulaan.

      ”Kaikki ok Miska?” Aleksi huuti kentän toisesta päästä.
      ”Joo!” Huudin takaisin ja siirsin Cooperin uudelleen raviin ja uralle ja lähestyessämme Aleksia pidin pohkeeni vieläkin paremmin kiinni ruunan kyljissä ja selvisimme uudelleen miehen ohitse. Suoritimme vielä ravissakin kolmikaarisen molempiin suuntiin, ja yllätyksekseni tässä askellajissa tehtävä sujui ilman ongelmia ja kolmikaarisen jälkeen Aleksi jakoi porukan kahdelle pääty-ympyrälle siten, että Pilkku, Muumi ja Sasha menivät tallin päätyyn ja Cooper, Hauska, Valera ja Osku jäivät toiseen päähän. Laukat Aleksi antoi nostaa omaa tahtia ja saimmekin Cooperin kanssa muutaman hyvän kierroksen molempiin suuntiin, vaikka ruuna halusikin välillä poistua paikalta. Loppuravien ja käyntien aikana Aleksi antoi pikaiset palautteet kaikille, ennen kuin käänsimme ratsumme kaartoon ja laskeuduimme niiden selistä.

      Arvioin oman laskeutumiseni hieman väärin ja lopputuloksena kaaduinkin Cooperin viereen tasapainoni pettäessä. Pääsin kuitenkin nopeasti ylös ja siirryimme possujunassa kaikkien ratsujemme kanssa talliin ja vein ruunan karsinaansa. Riisuttuani Cooperilta varusteet ja harjattuani sen hyvin jätin ruunan sisään, sillä se olisi menossa vielä myöhemmin Inkan yksityistunnille. Palautin Cooperin harjat paikalleen, ennen kuin vein ruunan satulan omalle paikallensa ja suuntasin pesupaikalle pesemään vielä suitset, ennen kuin kannoin ne mukanani tallitupaan. Saatuani suitset paikalleen heilautin reppuni selästäni ja kaivoin eväslaatikkoni esiin ja rojahdin tallituvan sohvalle näykkimään omenaa, jonka laatikosta poimin. Jossain kohtaa tuvan ovi narahti ja peräkkäin sisään astelivat Maisa ja Aleksi ja moikkasinkin molempia ennen kuin pysäytin jälkimäisen.

      ”Aleksi. Anteeksi että mä olin vähän kiukkuinen Cooperin karsinassa. Sun apu tuli oikeesti tarpeeseen, mutta mä sain vain eilen tietää, että koko kouluvuoden jatkunut kiusaaminen on pahentunut ja ne on sekoittanut nyt mun iskänkin asiaan.” sanoin takellellen ja pidin katseeni omenassani, jota pyörittelin käsissäni.
      ”Ei se mitää, meillä kaikilla on välillä huonoja päiviä. Ooksie puhunu kenenkää kans tuosta kiusaamisesta?”
      Pudistin päätäni ennen kuin jatkoin puoliksi kuiskaten ”en tästä uudesta käänteestä.”
      Nostin katseeni Aleksiin, joka näytti siltä, että ei oikein tiennyt mitä sanoa, ennen kuin päätyi sanomaan, että minun kannattaisi kertoa jollekkin asiasta, jotta sille voitaisiin tehdä, sillä vaikka koulu olisikin etänä suoritettavaa, ei se silti oikeuttaisi siihen, että jotain kiusattaisiin. Nyökkäsin miehen monologille ennen kuin palautin katseeni omenaani ja pohdin, olisiko oma isäni antanut samanlaisia neuvoja, jos hän olisi vielä hengissä.

      Istuimme Maisan kanssa hiljaisuuden vallitessa välillämme, ennen kuin tallitupa alkoi täyttymään myös muista tallilaisista ja viimeisten viikkojen polttava puheenaihe oli jokaisen huulilla.

      • #51649 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Voi Miska! Kumpa sen elämä sais pian vähän ilosemman suunnan eikä aina jostain hyökättäisi niskaan 🙁
        Tykkäsin taas miten hyvin olit ottanut Cooperin luonteen mukaan tuohon treenitarinaan. Saat 1hp 1sp ja 2kp

    • #51702 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      03.05.20 – Kisapäivä Hopiavuoressa

      Mä päätin, että tänään on hyvä päivä, vaikka kello olikin viisi aamulla, kun sammutin herätykseni. Haukotellen kävelin vessaan ennen kuin palasin huoneeseeni ja puin päälleni illalla katsomani vaatteet. Olin valinnut mustat housut ja tummansinisen fleecen. Pohdin hetken myös villasukkien pois jättämistä, mutta päätin että helpompi olisi ottaa sukat pois kuin alkaa kaipaamaan niitä kaukana kotoa, joten vedin vielä tummansiniset villasukat jalkaani ja tarkistin että tallirepussani olisi kaikki mitä tarvitsin. Olin pakannut reppuni jo edellisenä iltana, joten olinkin nopeasti valmis ja suuntasin keittiöön, jossa äiti oli jo juomassa päivän ensimmäistä kupillista kahvia.

      ”Goedemorgen” äitini sanoi minulle yllättäen hollanniksi hymyillen.
      ”Huomenta” vastasin äidilleni suomeksi hieman hämmentyneenä, sillä hän ei ikinä käyttänyt kotona hollantia.
      ”Teenkö sulle puuron aamupalaksi?”
      ”Joo.” vastasin ennen kuin haukottelin.
      Juttelimme äitini kanssa niitä näitä samalla kun söimme aamupalamme. Lähdimme tällä kertaa hyvissä ajoin Hallavaan ja äitini olikin yllättynyt, kun puin sen normaalin sinisen tallitakkini sijaan isäni takin. Koska tänään on hyvä päivä, ei minulla ollut mitään estettä takin käyttämiselle.

      Kävellessäni tallin pihaan viimeistäkin rekkaa juuri parkkeerattiin ja pian kaikkien ympärillä pyöri erinäinen määrä ihmisiä, kun ramppeja avattiin, sekä säilytystilojen luukkuja auottiin ja ensimmäiset kantoivatkin jo ratsujensa tavaroita autoon. Heitin oman reppuni Lilyn rekkaan ja suuntasin auttamaan muita kaikessa missä saatoin. Lopulta viimeinenkin ratsu oli rekassa ja kaikki rampit ja luukut oli tarkastettu kymmeniin kertoihin, saattoi karavaanimme lähteä kohti Hopiavuoren tallia ja viimeistä Tie tähtiin osakilpailua. Tunnelma rekassa oli hieman painostava, mutta en halunnut udella mistä se johtuu, vaan katselin ikkunan takana vaihtuvaa maisemaa ja olin ilmeisesti myös nukahtanut jossain kohtaa, sillä tunsin Lilyn ravistelevan minua hereille ollessamme perillä.

      Hieroin silmiäni pikaisesti ja herättelin itseäni ennen kuin laskeuduin alas rekasta ja aloin auttamaan siellä missä minua tarvittiin. Autoin kahdessa ensimmäisessä luokassa kilpailevia laittamaan ratsunsa kuntoon, ennen kuin Lily ilmoitti, että oli aika varustaa Orion. Nainen talutti cremellon ulos rekasta samalla kun poimin orin harjapussin rekan sivussa olevasta tavaratilasta ja irrotettuani kuljetussuojat orin jaloista aloin harjaamaan sitä toiselta puolelta, samalla kun Kristian piteli oria kyllästyneen näköisenä. En jostain syystä tuntenut oloani rohkeaksi Kristianin läsnä ollessa, mutta yritin silti parhaani mukaan peittää epävarmuuteni, ja onneksi minulla olikin koko ajan jotain tekemistä, ennen kuin Orion oli kouluvarusteissaan ja Kristianin avustuksella myös Lily sen selässä. Tuo parivaljakko edellä suuntasimme verryttelyyn ja jäinkin vähän sivummalle istumaan ja seuraamaan Lilyn verryttelyä, ennen kuin oli aika siirtyä kisakentän laidalle.

      Lilyn ja Orionin koulurata sujui hyvin ja oli selvää, että ratsukko oli treenannut ahkerasti ja hionut liikkeitään edellisestä osakilpailusta. Ratsukko starttasi luokkansa ensimmäisenä, joten jouduin jännittämään koko luokan ajan, miten nainen sijoittuisi ja olinkin todella onnellinen kuullessani ratsukon sijoittuneen toiseksi luokassaan. Ilmaisin asian ehkä hieman liian innokkaasti koska Kristian loi minuun paheksuvan vilkaisun ja jatkoinkin iloitsemistani hieman maltillisemmin kävellessäni ratsukon vierellä palkintojen jakoon ja katsoessani heidän laukkaamista sininen ruusuke suitsissa lepattaen kunniakierroksella.

      Palkintojen jaon jälkeen Orionilta riisuttiin satula pois hetkeksi ja kävimme kävelyttämässä oria, ennen kuin sille oli aika pukea suojat ja estevarusteet päälle ja ratsukko suuntasi esteverkkaan. Kuten kouluradallakin, myös esteillä Lily starttasi luokkansa kärjessä ja vaikka ratsukko suorittikin puhtaan radan, pelasi Lily silti varman päälle ja ratsasti muutaman laajemman kaarroksen, joka varmasti aiheutti muutaman ylimääräisen sekuntin ratsukon suoritusaikaan. Lopulta ratsukko oli neljäs rataesteillä ja ihasteltuamme ratsukon menoa vielä toisenkin kerran kunniakierroksella, oli aika riisua ori viimeisen kerran varusteistaan ja harjata se huolellisesti, ennen kuin se laitettiin matkustuskuntoon ja lastattiin rekkaan.

      Takaisin Hallavassa meillä olikin paljon iloisia ratsukoita, sillä kisat olivat menneet kaikilla todella hyvin ja Nessa oli ottanut toisen tuplavoiton. Tallitupa olikin täynnä iloista keskustelua ja naurua kaikkien pestessä varusteita ja laittaessa tavaroita paikalleen. Jossain kohtaa aloin kuitenkin haukottelemaan niin reilusti, että päätin vain soittaa äidilleni ja lähteä kotiin nukkumaan onnellisena mahtavasti sujuneesta päivästä.

    • #51703 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      04.05.20 – Korvaava tunti

      Eilisen mahtavasti sujuneiden kisojen ylläpitämä hyvä fiilis siivitti minut tänään myös koulupäivän lävitse, vaikka viime viikolla olikin ollut hieman vaikeampaa. Mikä teki tästä päivästä vieläkin paremman, oli se, että äiti oli onnistunut saamaan minulle korvaavan ratsastustunnin tälle päivälle Lehtovaaran kisojen vuoksi välistä jääneelle tunnille.

      Pyöräillessäni aurinkoisessa säässä Hallavaan fiilikseni nousi entisestään. Olin paikalla tuntia ennen kuin minun tarvitsi alkaa edes varustamaan Muumia tunnille, joten suuntasinkin talli tupaan, josta löysin Nion ja Maisan. Juttelimme molempien kanssa eilisistä kisoista ja jossain kohtaa seuraamme liittyi myös Ciara, Lily ja Nessa. Onnittelin Nessaa vielä uudelleen tuplavoitosta, sekä yleisesti kaikkia hienoista radoista. Hakiessaan jotain pöydältä Nio huomasi Minjan sinne jättämät karkkipussit ja nappasi molemmat mukaansa luettuaan ensin niiden mukaan jätetyn lapun ja ilmoittaen samalla, että pöydällä oli ollut myös Inkan jättämä lappo jääkaapissa odottavasta unelmatortusta, jonka Nessa nostikin esille Lilyn pistäessä kahvia keittymään kaikille halukkaille. Lopulta istuimmekin vain herkuttelemassa, ennen kuin tajusin että minulla alkaisi olla kiire laittaa Muumia kuntoon tunnille. Yllättäen Lily lupautui auttamaan minua ponitamman kanssa ja lähtiessäni hakemaan ponia ulkoa nainen kantoi sen varusteet hoitopaikalle ja yhdessä kerkesimmekin saada ponin juuri ajoissa valmiiksi, ennen kuin Nadja huusi ilmoille kysymyksen kaikkien valmiina olosta.

      Kiitin Lilyä hymyillen, ennen kuin maiskutin Muumin liikkeelle ja talutin ponitamman kentälle muiden perässä. Noustessani ponitamman selkään minulla oli kotoisa olo, sillä olin ratsastanut Muumilla eniten Hallavan hevosista ja vaikka se ei ollut helppo, se oli silti noussut lempparikseni kaikista ratsuistani. Maiskutettuani ponitamman liikkeelle annoin sen kävellä pitkin ohjin aina siihen asti, kun Nadja kehotti keräämään ohjat lyhyelle ja alkamaan työstämään käyntiä aktiiviseksi.

      Käynnissä työstettiin pysähdyksiä ja siirtymisiä ja tarkoituksena oli hakea mahdollisimman nopeaa reaktiota. Muumin kanssa jouduin tekemään kunnolla töitä ja jossain kohtaa ponitamma protestoikin käskyjäni pukilla.
      ”Älä välitä Miska sen protesteista, pyydät vaan sitä liikkumaan, jos ei se muuten halua.” Nadja ohjeisti kentän keskeltä. Hiljalleen Muumi alkoikin liikkumaan paremmin ja sen reaktiot olivat vähän nopeampia.
      ”Okei, näyttää Miska jo paremmalta. Sitten siirrytään raviin ja tehdään tähän porttipäätyyn iso ympyrä välien tasaamiseksi. Suoralla uralla jatketaan sitten ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja tempon muutoksia askellajissa.” Nadja ohjeisti seuraavan tehtävän.

      Ravissa Muumi alkoi olla jo vähän enemmän hereillä ja ponitamma alkoikin liikkumaan paljon paremmin.
      ”Nyt se Miska alkaa oikeasti tekemään töitä. Siltä vois vaatia vielä vähän enemmän vielä siirtymisissä, mutta muuten alkaa olla hyvä siinä.”
      Jossain vaiheessa Nadja ilmoitti siirtymisestä käyntiin ja suunnan vaihdosta ja teimmekin samat tehtävät vielä toiseen suuntaan ennen kuin oli aika laukalle.
      ”Okei, jatketaan harjoitusravissa koko uraa pitkin. Tarpeen mukaan voi tehdä siirtymisen käyntiin tai sitten pyytää ravaamaan vähän reippaammin, jotta saa tilaa itselle. Tästä C:stä nostetaan laukka ja laukataan puoliympyrää, ennen siirtoa raviin. Tietenkin jos tilaa on, voi jatkaa ravissa I:hin ja nostaa siitä laukan ja laukata ympyrän toisen puoliskon. Erin ja Sasha voi aloittaa.”

      Vaikka luulin ratsastaneeni Muumin hyvin avuille, ei meidän ensimmäinen laukannosto onnistunutkaan, vaan poni lähtikin ennemmin kiitoravaamaan. Nadjan ohjeistuksella käänsin Muumin vielä uudelle ympyrälle ja nyt saimmekin toisen puoliskon laukattua. Kun kaikilla oli tähän kierrokseen muutama onnistunut laukannosto vaihdoimme suuntaa ja teimme tehtävän vielä toiseenkin kierrokseen, ennen kuin Nadja ohjeisti kaikki ratsukot raviin ja muutaman ravikierroksen jälkeen käyntiin. Käynnissä nainen antoi kaikille loppupalautteet, ennen kuin komensi kaikki kaartoon ja laskeuduimme ratsujemme selästä alas. Taputin Muumia pikaisesti kaulalle, ennen kuin suuntasin muiden mukana talliin ja hoidin ponin sekä sen varusteet pois.

      Löysin muiden jäljiltä vielä pari karkkia Minjan jättämistä pusseista ja nappasinkin ne mukaani samalla kun kävelin pyörälleni ja lähdin viilenevässä kevätillassa pyöräilemään kohti kotia.

    • #51764 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      09.05.20 – Isä ja poika samasta puusta
      Saana van Leeuwenin silmin

      Miska oli melkein siitä asti, kun oli ensimmäistä kertaa käynyt kunnon tunnilla puhunut tummanruunikosta ratsuponitammasta, jolla poika oli päässyt ratsastamaan useammallakin tunnilla. Päätinkin yllättää Miskan tänään ja ilmoitin pojalle, että tulisin katsomaan hänen ratsastustuntiaan. Tämä tulisi olemaan minulle suuri askel, sillä en ollut suonut minkäänlaista ajatustakaan ratsastukselle tai edes sen seuraamiselle sen jälkeen, kun olin todistanut Bastin onnettomuuden. Tiesin kuitenkin, että en voisi ikuisesti antaa menneisyyden mörköjen tulla tulevaisuuden tielle, varsinkin kun tiesin että todennäköisesti jossain kohtaa Miska haluaisi alkaa kilpailemaan ja kuvioihin olisi mahdollisesti myöhemmin tulossa myös oma poni tai hevonen, riippuen kumpi olisi kasvavalle lapselle parempi vaihtoehto.

      Olin joutunut hoputtamaan poikaa hieman, että kerkeäisimme ajoissa Hallavaan, sillä Miskan täytyisi kuitenkin vielä varustaa ratsunsa valmiiksi. Hallavan tallipiha oli siisti ja kotoisa ja se toikin jollain tavalla mieleen tallimme hollannissa. Minulla oli mennyt pitkään tottua ajatukseen, että se olisi kotini ja oikeastaan vasta kun aloimme sisustamaan pienestä talosta tallialueen laidalla yhteistä kotiamme Bastin kanssa ymmärsin, että olisin pysyvästi hollannissa. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Mitä enemmän ajattelin entistä miestäni, sitä isompi ikävä minulla häntä oli ja pahalta se tuntui varsinkin Miskan puolesta, sillä poika ei ollut ikinä saanut mahdollisuutta tutustua isäänsä kunnolla ja olinkin monesti ajatellut, että isä ja poika olisivat varmasti tulleet hyvin toimeen, sillä Miskassa oli omalla tavalla paljon isäänsä.

      Poikaa taisi jännittää läsnäoloni, sillä toisen suusta pääsi ulos enemmän hollantia, kuin suomea ja jouduinkin jossain kohtaa hellästi korjaamaan poikani valintaa puhekielekseen ja vasta silloin Miska tuntui myös itse ymmärtävän, että toinen oli höpötellyt melkeimpä itsekseen, sillä en ollut vastannut toiselle monestikaan hollanniksi, vaikka kieli taipuikin minulta edelleen, toisaalta nykyään hieman ruosteisemmin. Harjatessaan ja varustaessaan ponitammaa Aava nimisen tytön avustuksella toisen suu kävi koko ajan ja en voinut olla hymyilemättä, sillä Basti oli ollut juuri samanlainen höpöttäjä ollessaan hermostunut ja vajotessaan omaan kuplaansa.

      Lopulta brunette nainen kyseli olivatko kaikki valmiita, ennen kuin seitsemän ratsukon ryhmä lähti peräkanaa kävelemään kohti kenttää. Seurasin hieman ratsukoiden perässä ja jäinkin kentän laidalle seuraamaan, kun kaikki käänsivät automaattisesti ratsunsa kaartoon ja hoitajat auttoivat ratsastajia ratsujensa selkään. Lopulta kaikki olivat kävelemässä pitkin ohjin, ja samalla tuo brunette laski kentällä olevia esteitä mataliksi pystyiksi tai ristikoiksi.

      ”Okei, kerätkää ohjat käsiin ja pitäkää huoli, että ratsut joko kävelevät reippaasti eteen tai sitten että ne eivät juokse kuin päättömät kanat. Tehkää paljon puolipidätteitä ja tarvittaessa vaikka voltteja jotta välimatkat säilyvät hyvinä.”
      Ratsukot verryttelivät käynnissä ja ravissa perus tehtävillä molempiin suuntiin, ennen kuin tuo brunette, jonka nimen olin oppinut olevan Nadja, kertoi ensimmäisen tehtävän.
      ”Okei, tullaan ravissa tähän diagonaalilla olevalle ristikolle ja siitä jatketaan laukassa oikealle ja hypätään lyhyellä sivulla oleva, pysty ja siitä jatketaan sitten pitkällä sivulla olevalle sarjalle. Hevosille tulee siihen kaksi laukkaa, poneilla kolme. Muistakaa pitää huoli temposta ja jos laukka ei vaihdu esteellä, ottakaa raviin ja siitä uusi nosto ennen kuin otatte uuden lähestymisen esteelle. Tullaan Miska ja Muumi kärkenä.”

      Miskan siirtäessä ponitamman raviin ja lähtiessään lähestymään ensimmäistä estettä, en voinut itselleni mitään, mutta puristin kentän aitaa rystyset valkoisina ja katsoin miten ratsukko suoritti ratapätkän. Viimeisellä sarjalla Muumi olisi halunnut vetää b-osasta ohitse, mutta Miska onnistui yllättävän hyvin ratsastamaan tamman vähän paremmin esteelle ja tuettua ponin hyppyyn, vaikka se näytti ihan siltä, että se tulisi kieltämään. Ratsukot suorittivat tehtävän muutamaan otteeseen, ennen kuin Nadja ohjeisti kaikkia vaihtamaan suuntaa ja toiseen kierrokseen ratsukot hyppäsivät pitkän sivun sarjan – diagonaalin ja vasemmassa kierroksessa pitkän sivun alussa olevan pystyn.

      Miskalla oli välillä hieman ongelmia Muumin kanssa, sillä monesti ponitamma näytti siltä, että se olisi kieltämässä tai juoksemassa esteestä ohitse, mutta poika osasi lukea tammaa melkein samalla taidolla kuin mitä isällään oli ollut. Katsellessani poikani ratsastamista, olin jossain kohtaa alkanut itkemään, sillä löysin vain koko ajan enemmän yhtäläisyyksiä Miskan ja Bastiaanin välillä. Nadja nosti esteitä pariin otteeseen ja mitä korkeammiksi esteet nousivat, sitä paremmalta Muumin hyppääminen näytti ja Miska osasi ratsastaa ponitammaa todella taidokkaasti, vaikka se ei ollut aina se helpoimman näköinen ratsu. Lopulta ratsukot siirtyivät loppuverryttelyihin ja samalla Nadja antoi kaikille ratsukoille henkilökohtaisen palautteen, ennen käskyä siirtyä kaartoon ja laskeutua alas ratsujen selistä. Lopulta kaikki ratsukot palasivat possujunassa takaisin talliin ja siirryin seuraamaan innosta hihkuvaa Miskaa, joka hoiti Muumia pois.

      Lopulta poika oli valmis palauttamaan ponitamman tarhaansa Aavan avustuksella ja jäin itse talliin. Eksyin ilmoitustaulun luo ja katselin kaikkia papereita mitä siinä oli. Näin erään listan, jossa kerättiin työntekijöitä Tie tähtiin kisan finaaliin, joka ratsastettaisiin seuraavalla viikolla Hallavassa. Edellisistä kisoistani niin ratsastajana kuin groomina, saati puolisona oli ikuisuus ja en tiennyt osaisinko toimia kisapaikalla enään ollenkaan, mutta luotin siihen, että joku auttaisi ja ohjeistaisi minua, jos olisin kovin hukassa. Miskan palattua tarhoilta ja hoidettua Muumin varusteet pois, suuntasimme yhdessä tuumin autolleni, jutellen samalla ratsastustunnista ja tulevista kilpailuista.

      • #51774 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Hei tosi kiva lukea myös Miskan äidin ajatuksia! Tää toi tosi paljon lisää syvyyttä siihen hahmona ja kuvailit hienosti esim sitä miten tuo puristi aitaa rystyset valkoisina. Saat 2ep

      • #51779 Vastaa
        Miska
        Osallistuja
        • Postauksia: 33
        • Koulutuksen tarpeessa

        Mä aattelin että voisi aina silloin tällöin ehkä tuoda sitäkin tallille, vaikka varmasti sillä menee hetki löytää se sama fiilis ja innostuneisuus, kuin mitä sillä oli vielä Bastin kanssa.

        Mutta pakko kyl nostaa sille hattua että se uskalsi katsoa Miskan koko estetunnin, vaikka edellinen kerta kun se oli hyppäämistä ollut katsomassa ei päättynyt mitenkään ruusuisesti.

    • #51797 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      07.05.20 – Kaikki on menetetty
      Jatkoa Lilyn tarinalle

      Mä istuin tallituvassa ja kuulin kavioiden kopsetta, joka suuntautui Orionin karsinaan. Katsoessani kelloa, en uskonut, että Lily olisi ollut näin nopeasti valmis, joten suuntasinkin tallin puolelle ihmetellen. Päästessäni Orionin karsinalle näinkin orin karsinassaan, mutta Lilyn sijaan orin vierellä seisoi Niko.

      ”Niko?” Kysyin toiselta epävarmana ja hieman ihmetellen.
      ”Lily ja Orion kaatui. Se lähti sairaalaan tarkistettavaksi ja mä lupasin hoitaa Orionin pois.” Niko vastasi karsinasta avatessaan orin panssaria ja liu’uttaessaan satulaa pois cremellon selästä. Nikon laskettua satula alas telineelle irrotin panssarin ja odotin että mies sai orilta suitset ja rintaremmin sekä martingaalin irti, ennen kuin poimin ne matkaani ja suuntasin viemään ne pesupaikalle, ennen kuin hain orin kaapista ihmetellen satulasaippuan ja palasin pesariin hoitamaan varusteet pois. Ollessani juuri niputtamassa Orionin suitsia Kristian harppoi sisään ja nappasi suitset käsistäni sanomatta mitään, ennen kuin harppoi orin kaapille ja nappasi sieltä sen kuljetussuojat ja fleecen ja jatkoi matkaansa orin karsinalle.

      Kävelin hitaasti orin karsinalle, jossa mies oli juuri suitsimassa cremelloa.
      ”Kristian?” sanoin miehen nimen hiljaa ja ihmetellen, sillä en tiennyt mitä tapahtuu.
      ”Miska, painu helvettiin!” toinen kivahti ärtyneenä ja tunsin miten kyyneleet alkoivat polttamaan silmiäni.
      ”Mi…Mihin sä viet sen?” kysyin ja tunsin miten hengitykseni alkoi lamaantumaan.
      ”Johonkin missä sitä arvostetaan enemmän ja siitä pidetään parempaa huolta.” karsinasta kuului, ennen kuin mies työnsi oven auki ja talutti orin käytävälle ja suuntasi sen kanssa ulos, jossa parivaljakkoa odottikin uutuuttaan kiiltävä traileri Nicholsonien tallin logolla. Trailerin ramppi oli laskettuna valmiiksi ja vasemman puoleinen takapuomi oli auki. Kristian talutti Orionin tottuneesti traileriin, ennen kuin kävi sulkemassa takapuomin ja rampin. Lopuksi mies kiersi vielä trailerin etuosaan ja sulki pikkuoven, ennen kuin kiersi koko yhdistelmän ja kiersi kuskin paikalle. Pian katselinkin trailerin katoavaa perää ja tunsin, miten lämpimät kyyneleet kastelivat poskeni ja tipahtelivat takkini rinnuksille.

      Käännyin alistuneena kannoillani ja pää painuksissa palasin itkien takaisin tallitupaan, jossa linnoittauduin sohvannurkkaan ja pohdin miten Lily reagoisi tilanteeseen ja miten pahasti hän suuttuisi minulle, vaikka en edes ollut soittanut Kristianille enkä edes tiedä miten mies oli saanut tiedon koko tapahtumasta. Niko ja Aleksi yrittivät lohduttaa minua parhaansa mukaan ja kertoa että kaikki kyllä järjestyisi, ennen kuin Niko kertoi, että Lily olisi tallin pihalla.

      Lähdin naista vastaan ja puoliksi huutaen ilmoitin toiselle siitä, mitä tallilla oli tapahtunut toisen ollessa tarkistettavana.

      • Tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta sitten Miska.
      • Tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta sitten Miska.
      • #51800 Vastaa
        Lily Wilson
        Valvoja
        • Postauksia: 168
        • Perus pullaponi

        Voi Miska.💞 Aivan ihana poika ja aivan ihana tarina.💞 Harmi, että Miska joutui kohtaamaan Kristianin ärtymyksen ensimmäisenä.

      • #51801 Vastaa
        Miska
        Osallistuja
        • Postauksia: 33
        • Koulutuksen tarpeessa

        Miska kyl muuttuu koko ajan ihanammaksi ja mulla on semmonen tunne että se on varmaan raukka vältelly Lilyä seuraavat päivät ku se luulee et Lily syyttää sitä Kristianin tempauksesta vaikka sillä ei oo osaa tai arpaa asiaan.

      • #51820 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1403
        • Lauman johtaja

        Voi Miska 😭 Tähän tarinaan pystyin kyllä samaistumaan tosi hyvin, sen verran upeasti kuvailit noita tilanteita. Saat 1hp ja 1sp

    • #51981 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      16.05.20 – Huonosti sujunut tunti ja finaali preppiä

      Mä olin ilmoittanut äitille aamulla, että mulla menisi koko päivä tänään tallilla. Huomenna kun tallilla olisi Tie tähtiin kisojen finaali, olisi tänään tiedossa paikkojen valmistelua ja mä halusin kantaa korteni kekoon missä vain pystyinkin. Tietenkin mulla olisi ensin viikoittainen ratsastustunti ja varmaan vasta joskus iltapäivällä sitten oikeasti alettaisiin laittamaan paikkoja kuntoon seuraavan päivän kisoja varten.

      Kävellessäni ilmoitustaululle näin, että minulle oli laitettu tänään taas Sasha tunnille. Kävinkin hakemassa kimon tamman varusteet sen karsinalle. Ollessani juuri alkamassa hoitamaan tammaa, Nessa saapui myös karsinalle ja kysyi, tarvitsisinko apua tamman kanssa. Olisin kyllä pärjännyt itsekin, mutta toinen oli kuitenkin ihan mukavaa seuraa, joten harjasimme Sashan yhdessä jutellen samalla seuraavan päivän Tie tähtiin finaalista, ja siitä miten paljon Nessaa jännittäisi lähteä finaaliin, kun he olivat kuitenkin voittaneet kaksissa edeltävissä kisoissa molemmat luokkansa. Nessa auttoi minua satulan kanssa sillä Sasha oli vielä hieman korkea minulle satuloitavaksi ja samalla blondi satuloi tammaa, pujotin suitset Sashan päähän. Kun Sasha oli varustettu, Nessa piti siitä kiinni sen aikaa, että sain vedettyä oman kypäräni päähän sekä hanskat käteeni, ennen kuin Inkan ääni kuului jostain käytävältä kysyen, olivatko kaikki valmiita. Saadessaan seitsemän erikuuloista vastausta nainen ilmoitti, että siirryttäisiin kentälle.

      Päästessämme kaikki ratsujemme selkään ja tarkistettuamme vyöt ja jalustimet Inka ohjeisti kaikki oikeaan kierrokseen kävelemään. Siirtäessäni Sashan käyntiin se tuntui jo ensimmäisistä askeleista todella virtaisalta ja varsinkin tallin puoleisessa päädyssä, missä oli aidan takana kouluaidat seuraavaa päivää ajatellen oli tamman mielestä todella pelottava ja meinasimmekin kerran aiheuttaa kunnon ryhmäpaniikin kärpäskimon yrittäessä ottaa yllättäen lähdöt altani. Inka ohjeistikin pitämään tamman kiireisenä asetuksilla ja puolipidätteillä ja vaikka ihan pysäytyksilläkin, jos tila vain sen sallisi.

      Käynnissä Inka ohjeistikin koko ryhmää tekemään noin neljän sekunnin pysähdyksiä, ennen kuin ratsut pyydettäisiin taas liikkeelle. Pysähdysten sujuessa molemmissa kierroksissa Inka ohjeisti siirtämään ratsut raviin. Hyvän ravin löytyessä alettiin tekemään ravi-käynti-ravi siirtymisiä aina molemmilla pitkillä sivuilla ja tarvittaessa myös pääty-ympyröillä. Sasha päätti säikkyä kaikkea mikä liikkui kentän ulkopuolella tallin päädyssä ja muutaman kerran tamma ottikin sellaiset sivuloikat, että olin ihan varma hiekan maistelusta. Inka yritti parhaansa mukaan antaa minulle ohjeita tamman ratsastamiseen ja heti kun vain sain pidettyä Sashaa vähän kiireisempänä, sen ajatukset alkoivat toimimaan paremmin ja ratsastus helpottui.

      Laukassa jatkoimme laukka-ravi-laukka siirtymisiä ja Inka ohjeistikin tekemään Sashan kanssa mahdollisimman nopeita siirtymiä ja aina välillä pitämään tamma kiireisenä taivutuksilla tai ihan millä tahansa. Laukkatehtävä taisikin olla tunnin onnistunein osuus ja hidastaessani Sashan loppuraveista käyntiin, olin onnellinen, että tunti oli ohitse, sillä en uskonut pysyväni tamman selässä enään hetkeäkään. Tallissa kerroin Nessalle Sashan käytöksestä tunnilla ja tyttö ei ollut kovinkaan innostunut kuulemaan kisaratsunsa käytöksestä. Kunhan Sasha ja sen varusteet oli hoidettu pois, siirryimme tallitupaan, jossa Aleksi piti pienen palaverin kaikkien kanssa siitä, mitä olisi tarpeen tehdä, kunhan viimeinenkin tunti olisi ratsastettu.

      Minä, Nessa ja Alva lähdettiin maneesiin lakaisemaan katsomo ja keräämään kaikki esteet pois hiekalta, jotta maneesi voitaisiin ajaa jo valmiiksi. Hiljalleen myös muut alkoivat siirtymään erilaisten tehtävien pariin ja Alva siirtyikin Nikon ja Rhean kanssa kantamaan esteitä katsomon alle, samalla kun Seela, Maisa, Minja, Nessa ja Inka kasasivat kouluaitoja kentälle. Mä auttelin kaikkia missä pystyin ja kannoinkin jotain kevyitä juttuja kanttiini teltalle tai ojentelin työkaluja tai mitä kukaan nyt ikinä tarvitsikaan.

      Lopulta kaikki oli valmiita ja koko porukka sulloutui tallitupaan jossa osa joi kahvia ja osa vain hengaili ja kaikki puhuivat ja spekuloivat seuraavan päivän kisoista, ennen kuin Aleksi komensi joka iikan ulos, sillä kaikkien täytyisi vielä keretä ratsumajatalon avajaisiin, jotka alkaisivat vain muutaman tunnin kuluttua.

      • #52064 Vastaa
        Inka Lehtimäki
        Valvoja
        • Postauksia: 50
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kivan tarkkaa kuvailua ratsastustunnista! Saat tästä 2 kp.

    • #52101 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      23.05.2020 – Vauhtia ja vaaratilanteita

      Noin 140-senttinen musta hiuksinen pieni poika saapui tallille reppu selässään. Parkkeerattuaan polkupyöränsä punaisen maneesin laidalle toinen jatkoi hieman jännittynein askelin kohti harmaa kivistä tallia. Tallissa tuo tervehti muutamaa ohikävelijää ennen kuin jatkoi matkaansa ilmoitustaululle ja tarkistamaan kenet hänelle olisi merkitty tunnille.

      Pojan kasvoilla oli vaikeasti luettava ilme nähdessään nimensä Sashan nimen vieressä. Olihan poika ennemminkin tuolla kimolla arabi risteytyksellä ratsastanut, mutta esteillä tuo tykkäsi enemmän Muumi nimisestä ponista. Ei Sashassa isoa vikaa ollut, poika ei vain ehkä vielä tykännyt niin kuumista ratsuista kuin mitä kimo olisi.

      Kuitenkin reppuselkä kääntyi paikallaan ympäri ja lähti hakemaan ratsunsa varusteita ja kantoikin kaikki tamman karsinalle, jonne se oli jo tuotu valmiiksi odottamaan. Pojan harjatessa kimoa karvaa karsinalle ilmestyi Sashan oma hoitaja, Nessa, joka auttoi tamman varustamisessa ja opettajan kysyessä olivatko tuntilaiset valmiita, lähti seuraamaan ratsukkoa kentälle ja auttoi pojan ratsunsa selkään, sekä säätämään jalustimet ja vyön, ennen kuin toivotti tuolle hyvää tuntia.

      Pojan pyytäessä tamman liikkeelle se lähti pitkin ja reippain askelin eteenpäin ja selässä istuva poika saattoi tuntea miten tamma keräsi kierroksia esteistä, joita ratsastuskentän keskelle oli rakennettu. Jossain kohtaa Inka, jonka poika oli kuullut pitävän päivän tunnin ohjeisti ratsukkoja keräämään ohjat käsiinsä, ennen kuin antoi muutamalle ratsastajalle omia ohjeita.

      ”Miska, Sasha näyttää olevan aika reipas tänään heti alusta, joten tee sen kanssa paljon puolipidätteitä ja vaikka ihan ympyröitä tai voltteja, jotta saat pidettyä sen kiireisenä ja saat sen kuulolle.” Miskaksi kutsuttu poika vain nyökkäsi syvään kimon ratsunsa selässä ja alkoi pyytämään ponia hidastamaan hieman askeltaan. Käynnissä ratsukot saivat tehdä ympyröitä ja pysähdyksiä, jotta saivat ratsunsa kuulolle. Kentän keskellä kävelevä Inka ohjeisti välillä ratsastajia, ennen kuin kehotti koko ryhmää siirtämään ratsunsa raviin ja jatkamaan samoja tehtäviä myös ravissa.

      Miskan siirtäessä Sashan raviin poika tunsi miten kaikki hänen työnsä käynnissä tuntui valuvan hukkaan ponin lähtiessä tikuttamaan eteenpäin kuin Usain Bolt.
      ”Miska älä päästä Sashaa juoksemaan. Pidä se kiireisenä niin se on rauhallisempi. Paljon erikokoista ympyrää ja tee vaikka temponvaihtoja niiden aikana, jos se ei muuten rauhoitu.”

      Lopuksi ryhmä pääsi ottamaan vielä vähän laukkaa pääty-ympyröillä, ennen kuin Inka kiinnitti ratsastajien huomion itseensä ja kertoi tunnin tehtävän. Alkuun ratsukot saivat lähteä vasemmassa kierroksessa ravissa liikkeelle ja kääntää hieman kulman jälkeen diagonaalisesti ja hypätä kentän keskelle asetetun ristikon, jonka jälkeen matka jatkui vasemmassa kierroksessa kohti pitkää sivua ja sen loppupuolella olevaa pystyä. Pystyltä pysyttiin edelleen vasemmassa kierroksessa ja hieman ennen kulmaa alettiin kääntämään taas diagonaalille ja hypättiin sen alussa oleva pysty, ennen kuin jatkettiin vastakkaisen pitkälle sivulle ja sen alussa olevalle okserille. Tehtävä tulisi keskittymään tempoon ja kääntämiseen, joten ratsastajien tulisi todellakin olla hereillä.

      Ratsukot saivat lähteä yksitellen suorittamaan tehtävää, ja jokainen sai oman palautteensa heti suorituksensa jälkeen. Jo siirtäessään Sashaa raviin Miska tunsi miten kimo tamma kävi ihan liian suurilla kierroksilla ja vaikka tuo pieni poika yritti parhaansa mukaan saada allaan steppailevaa ratsua pidettyä kurissa. Kimo tamma lähti kuin ohjus eteenpäin ja sen selässä istuva poika yrittikin parhaansa mukaan vain pysyä kyydissä.

      Ensimmäisestä esteestä ratsukko veti ohitse ja pojalla menikin hetki saada kierroksilla käyvä ratsunsa hallintaan. Lopulta kimo tamma taipui ratsastajansa pyyntöihin ja saatuaan muutaman ohjeen Inkalta poika käänsi ratsunsa uuteen yritykseen. Tällä kertaa lähestyminen onnistui ja ratsukko pääsikin koko ratapätkän lävitse, vaikkakin kolmannen ja neljännen esteen välissä kimo olisi halunnut kiihdytellä. Ratsukot saivat suorittaa vielä toisenkin kerran tämän tehtävän ja ennen kuin Inka päästi Miskan radalle, antoi nainen pojalle muutaman ohjeen, joiden avulla poika onnistui ratsastamaan ratsunsa siististi tehtävän lävitse.

      Lopulta ratsukot saivat vaihtaa ohjeistettuna suuntaa, ja Inka kertoi hyppy tehtävän toiseen suuntaan. Tässä kierroksessa tehtävä kiepautettiin ympäri ja este, joka vasemmalle hypättiin kolmantena, olisi nyt ensimmäinen ja edellisen kierroksen nelosesta tulisi kakkonen, ykkösestä kolmonen ja kakkosesta nelonen. Kääntäessään edellisen kierroksen aloittanutta estettä siten että se olisi mahdollista hypätä tässäkin kierroksessa Inka varmisti, että kaikki ratsastajat tiesivät mitä tehdä. Kaikkien nyökytellessä nainen päästi ensimmäisen ratsukon suorittamaan tehtävää. Ratsukot hyppäsivät tehtävän samassa järjestyksessä kuin edellisessäkin kierroksessa, joten Miskan vuoro olisi viimeisenä. Poika oli nyt paljon paremmin valmistautunut siihen mitä tuleman piti ja vaikka kimo ratsunsa olisikin halunnut liikkua paljon reippaammin ja juosta kuin tuulispää.

      Ratsukon hypyt olivat hieman siistimpiä ja Inka opettaja kehuikin pojan ratsastamista. Ratsukoiden kävellessä ympäri kenttää, nostettiin esteitä kymmenellä sentillä. Ratsukot pääsivät suorittamaan tehtävää samalla tavalla vielä kerran tässä kierroksessa, ennen kuin olisi aika vaihtaa kierrosta. Suoritus vuoroja vaihdeltiin hieman ja nyt tuo Miska pääsikin ratsastamaan kimon ratsunsa kanssa noin puolivälissä. Jo siirtäessään ratsuaan liikkeelle tuo pieni poika tiesi, että ratsunsa oli ihan liian energinen ja vaikka hän yritti mitä, ei tuo saanut ratsuaan hidastamaan. Kuin ihmeen kaupalla kaksi ensimmäistä hyppyä sujui ilman isoja ongelmia, mutta kolmannen kohdalla kimo tamma oli vain niin hyvin nato-ohjus moodissa, että pienellä ihmislapsella ei ollut mitään mahdollisuutta saada ratsuaan käännettyä esteelle, vaan ratsukko paineli siitä ohitse.

      Saatuaan ratsunsa viimein hallintaan pieni poika olisi ollut valmis vain itkemään. Inka huomasi tämän ja kävelikin pojan luokse. Nainen puhui niin hiljaisella äänellä, että ainoastaan kimon tamman selässä istuva pieni poika kuuli naisen sanat. Naisen lopetettua puheensa toinen vain nyökkäsi syvään, ennen kuin veti henkeä ja siirsi ratsunsa uudelleen liikkeeseen. Vasta ennen kuin oli aika lähestyä ensimmäistä estettä, poika siirsi ratsunsa ravin ja nyt suoritus olikin paljon parempi. Inka ilmoitti, että pojalle riittäisi hyppääminen tähän ja loput tulivat vielä tehtävän tähän sekä toiseen suuntaan.

      Ratsastajien kääntäessä ratsunsa kaartoon, kimon tamman viereen laskeutui hyvin maansa myyneen oloinen poika. Ilme mustan ratsastuskypärän alla oli hyvinkin tuima ja pojalle epätyypilliseen tapaan toinen olikin hiljaa koko sen ajan mitä hän riisui ja hoiti ratsuaan pois Nessan avustuksella. Tietenkään poika ei ollut epäkohtelias ja jättänyt vastaamatta tytön kyselyihin tunnista, mutta tänään toisen vastaukset olivat normaalia hiljaisempia ja lyhyempiä. Saatuaan vielä ratsunsa varusteetkin putsattua poika pakkasi omat tavaransa reppuunsa ja suuntasi polkupyörälleen ja kohti kotia.

      //Tää hajos kerronnaltaan… Sorppa!

    • #52122 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      30.05-22.06 – Kuukauden kooste

      30.05.2020

      Koulutunnin aiheena oli helpon C:n rata. Aleksi ohjeisti ratsukoille verryttelyn, jossa hyödynnettiin radan tehtäviä ja kun kaikki ratsukot olivat verrytelleet, saivat ratsastajat lähteä yksi kerrallaan suorittamaan rataa. Osa ratsastajista suoritti radan hyvin ja osalla tuli joitain pieniä rikkoja.

      Miska ja kimon Sashan rata meni ihan hyvin, vaikkakin pojalla oli pieniä ongelmia saada tamma pidettyä rauhallisena ja ravitehtävissä se meinasi rikkoa laukalle. Kuitenkin Aleksin antamilla ohjeilla nuori ratsastaja sai ratsunsa paremmin hallintaan ja seuraavalla kierroksella ratsukon meno oli todella siistiä ja kaunista katseltavaa, mistä nuori poika palkittiinkin kehuilla.

      06.06.2020

      Estetunnilla poika oli taas Muumin selässä ja nuoren miehen kasvot loistivatkin kuin Naantalin aurinko. Inka oli rakentanut kentälle lyhyen viiden esteen radan, joka ei ollut kovinkaan korkea, korkein este oli radan viimeinen pysty, joka oli nostettu 60 cm. Tekninenkään rata ei ollut, koska tänään ei ollut tarkoitus treenata tekniikkaa, vaan tänään keskityttiin nopeuteen.

      Ratsukoiden verryteltyä sileällä omatoimisesti, ohjeisti Inka verryttely esteet, joita ratsukot saivat hypätä muutamaan kertaan, ennen kuin oli aika siirtyä radalle. Vaikka Muumi ei ollut aina se mutkattomin ratsu ja muka niin pelkäsi punaista lankkua joka kolmannen esteen alimmaisena oli, sai Miska silti tsempattua ratsunsa esteen ylitse ja ratsukko suorittikin radan kunniakkaasti läpi.

      Seuraavalla kierroksella poika tiesi jo radan vaaranpaikat, joten ratsukon menossa ei ollut oikein mitään epäröintiä, vaikka nyt Muumi kyselikin, olisiko ok, jos jätettäisiin viimeinen este väliin, melkein singottaen ratsastajansa tutkimaan kentän pintamateriaalia. Inkan kysyessä loppukäyntien aikana radan hyviä ja huonoja hetkiä Miska antoikin hieman analysoivan vastauksen opettajalle, jonka ilmeestä ehkä loisti pieni yllättyneisyys niin nuoren ratsastajan analyysiin.

      13.06.2020

      Koulutunnilla pojalla olikin uusi ratsu alla ja vaikka teemana pidettiinkin helppoja asioita, tempon muutoksia askellajissa sekä tasaiset ympyrät ja voltit, ei silti nuoren tunti meinannut ottaa onnistuakseen. Jossain kohtaa Inka pysäytti ratsukon kentän reunalle ja juteltuaan Miskan kanssa hetken, sai toinen sisuunnuttua sen verran, että lopputunti sujuikin jo mallikkaammin. Vaikka pieni ei ollutkaan tyytyväinen tuntiinsa, oli hänen silti ratsuaan riisuessaan pakko antaa itselleen plussaa siitä, että oli sentään jaksanut vielä yrittää.

      17.06.2020

      Saapuessaan äitinsä kanssa tallille Miska oli hyvällä tuulella, sillä pojalla oli tänään syntymäpäivä. Vaikka keskiviikko ei ollut pojan yleinen tallipäivä, oli toinen saanut äidiltään luvan silti suunnata tallille ja yllätyksekseen äitinsä oli ilmoittanut lähtevänsä mukaan ja noutanut kermakakun esiin jääkaapin ylähyllyltä.

      Ihmetellessään kakkua oli pojan äiti vain vastannut että eihän synttäreitä voinut viettää ilman kakkua ja niin he olivat lähteneet kohti Hallavaa, jossa kakku oli otettu enemmänkin kuin innolla vastaan ja pian siitä ei ollutkaan kovin paljoa enään jäljellä. Syödessään kakkua ja juodessaan kuka mitäkin, kaikki puhuivat viikonloppuna edessä olevasta kisareissusta Norjaan Shelyesiin, Miska loi kysyvän katseen äitiinsä, joka hymyillen antoi pojalleen myös luvan osallistua, varmistettuaan ensin Aleksilta että ehtisikö mies hieman katsomaan pojan perään reissulla.

      Ilosta hymyillen poika käveli ilmoittautumislistalle ja vaikka häntä hieman jännittikin, kirjoitti toinen listaan jatkoksi Mikkel van Leeuwen pelkän Miskan sijasta. Ratsunsa kohdalla tuo empi hetken, ennen kuin kirjoitti Muumin virallisen nimen omansa perään, sillä musta ponitamma tuntui kimoa arabiristeytystä mukavammalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi kisaratsuksi. Muutaman tunnin kuluttua palattuaan kotiin poika sai vielä uuden yllätyksen äitinsä tuodessa makuuhuoneestaan pahvilaatikon, joka paljastui tulleen Hollannista ja sen sisältäen pojan isän nuoruusajan kisavaatteita. Ilosta itkien poika halasi äitiään ja ilmoitti samalla hollanniksi että ottaisi vaatteet mukaan viikonlopun kisareissulle, sillä hän haluaisi että ainakin edes muisto isästä olisi hänen mukanaan kisoissa ja toivottavasti myös tuomassa onnea pojan ensimmäisiin ratsastuskilpailuihin.

      19-22.06.2020

      Vain paria päivää myöhemmin Miska nousi Hallavan hevosrekan kyytiin, kunhan kaikki olivat vain ensin pakanneet hevoset ja hevosten kuin ihmistenkin tavarat kyytiin. Pitkä ajomatka Norjaan sisälsi monia pysähdyksiä, joiden aikana pidettiin huolta niin itsestään kuin hevosista ja ajopätkillä puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, joidenkin ihmetellessä olisiko pojan nimi oikeasti Mikkel. Hieman aristellen toinen vahvisti tiedon, mutta yllättäen kaikki olivatkin sitä mieltä että pojan nimi oli kiva ja ehkä hieman ihmettelivätkin miksi poika oli päättänyt olla Miska tallilla.

      Nuori ei kertonut syytä asialle, mutta sisimmässään kaikki ilkeät sanat pojan nimestä nostivat päätään ja pitkään toinen katselikin vain rekan ikkunasta ulos yrittäen saada ajatuksensa hiljenemään.

      Lauantaina olikin aika ensimmäiselle kisastartille ja poika peilasikin itseään pitkään, tutkien mustaa kisatakkia, joka oli hänelle ehkä hieman iso vielä, vaikka näyttikin istuvan hyvin. Miska antoi sormiensa tanssia vasemmassa hihassa olevan hollannin lipun päällä ja vasta kun Aleksi laski kätensä pojan olalle, toinen palasi takaisin siihen hetkeen ja oli valmis nousemaan Muumin selkään, jonka toinen oli Maisan kanssa laittanut kuntoon vähän aikaisemmin. Verryttelyssä poikaa jännitti ihan suunnattomasti, mutta kisaradalle ratsastaessaan Miska olikin yllättäen tyyni ja poika kipparoi ratsunsa Helpossa D:ssä kolmannelle sijalle 64 % tuloksella. Ratsastaessaan ulos kisa-areenalta oli toinen häkeltynyt ja onnellinen siitä että rata oli mennyt hyvin ja kaikki onnittelivatkin nuorta ratsastajaa hienosta suorituksesta. Loppupäivä ratsastajalla menikin kannustaessa muita, ennen kuin oli aika hoitaa ratsut yöpuulle ja valmistautua seuraavaan päivään.

      Sunnuntaina pojalla oli edessä vielä 40 cm esteluokka, jossa ratsukko teki hienon tuplanollan häviten vain niukasti toiseksi tulleelle ratsukolle. Palkintojen jaossa seisoikin lopulta kaksi Hallavalaista, kun pojan viereen ratsasti kimon suomenhevosen omistaja.

      Maanantainen kotimatka menikin iloisissa, vaikka hieman väsyneissäkin tunnelmissa ja kunhan kaikki pääsivät tallille, purettiin rekka ja traileri ennätystahtia, ennen kuin väsyneet matkalaiset suuntasivat kaikki omiin koteihinsa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän laitumelle laskuun, sillä tästä alkaisi ratsastuskouluhevosten kesäloma.

    • #52519 Vastaa
      Miska
      Osallistuja
      • Postauksia: 33
      • Koulutuksen tarpeessa

      12.08.2020 – Orionin hoitajaksi?

      Kesästä meinasi tulla tosi tylsä. Ensin Hallavan tunnit jäi tauolle kisareissun jälkeen ja sitten äiti ei meinannut haluta lähteä Hollantiin. Kuitenkin kun uhkasin lähteä reissuun vaikka sitten yksin, äiti suostui viimein lähtemään matkaan ja kesäkuun loppu sekä heinäkuun kolme ensimmäistä viikkoa meni Hollannissa. Heinäkuun ihan viimeinen viikko ja elokuun ensimmäinen viikko meni äitin kanssa kotona koska me ei voitu oikein käydä missään Hollannin vuoksi.

      Aika meinasi käydä välillä vähän pitkäksi, mutta onneksi olin saanut Hollannista mukaan ison pinon hevoslehtiä, joita tuli luettua useampaan otteeseen, sekä niitä muutamaa kirjaa, jotka ostin Hollannista kun kävimme ostoksilla eräässä kauppakeskuksessa. Palattiin äitin kanssa takaisin suomeen juuri hyvin, sillä maanantaina alkoi Hallavassa leiri, johon äiti antoi mun osallistua. Kun meillä oli tauko mä näin että Aleksi oli laittanut ilmotustaululle lapun vapaista hoitohevosista ja siinä vieressä oli semmosia infolappoja hoitamisesta.

      Mä olin just tutkimassa sitä Aleksin ilmotusta kun Lily ilmesty mun vierelle.
      ”Moikka! Oliko kiva loma?”
      ”Joo, vaikka pariin viikkoon ei voitu tehdä mitään kun tultiin hollannista” vastasin enemmänkin ilmotustaululle kuin vieressäni seisovalle naiselle.
      ”Hoitajahakua tutkimassa?” Lily huomasi paperin, jota olin lukemassa.
      ”Joo, mä mietin et jos ylipuhuisin äitin antaan luvan Muumin hoitamiseen”.
      ”Tota, mitäs jos sä alkaisit hoitamaan Orionia?” Lilyn sanat pysäyttivät liikkeeni.
      ”Werkelijk?” kysyin hämmentyneenä. Lily ilmeisesti ymmärsi hollanninkielisen kysymykseni, sillä naisen kasvoille nousi pieni hymy toisen vain nyökätessä.
      ”Mut…mut… se on niin hieno? Luuletko että mä saisin?” kyselin entistä hämmentyneempänä.
      ”Täytyy puhua vielä sun äidin kanssa kun se tulee, mutta ajattelisi että sille ei ole estettä, kun Orion on kuitenkin teille molemmille tuttu heppa” Lily sanoi viimein.
      ”Se vois olla kyl kivaa….” myöntelin ja lähdin ajatuksissani kohti taukotupaa koska Lilyn ehdotus yllätti minut ihan täysin. Olisi kyllä mahtavaa jos äiti antaisi luvan alkaa hoitamaan Orionia.

Luet parhaimillaan 24 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Miskan päiväkirja

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: