Nakki

Foorumit Päiväkirjat Nakki

Tämä aihe sisältää 11 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 4 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #6468 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Nakki
    Line © Marjahilla

    Nakki
    fwb, tamma, 178 cm, 6v

    om. Inka, hoitaja Mia

  • #6469 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    ”Niin, missäs me ollaan?”, mä puhelin hontelolle tammalle, joka ketjunarunsa päässä pälyili ympäristöään uteliaana, kuin etsien järkytyksen aihetta, jotta voisi syöksähtää johonkin suuntaan. Sitä kuitenkin inhotti kuljetussuojat takajaloissaan niin paljon, että se tuskin olisi osannut singota mihinkään, kun ärsytti niin kovaa ettei kävelläkään voinut. Aleksi oli hetki sitten näyttänyt mulle, mihin Nakin voisi tuupata, ja lähdin taluttamaan tammaa sinne suuntaan, vaikkei se olisikaan halunnut liikkua, vaan ennemmin ravistella takajalkojaan siinä toivossa, että inhotukset tippuisivat pois. Uteliaisuus kuitenkin vei voiton, ja tamma seurasi mua uuteen karsinaansa.

    Tallissa oli onneksi hiljaista keskellä arkipäivää, vaikka lähestyvä kesäloma näkyi siinä, että muutama utelias kasvo hiippaili jossain päin tallirakennusta. Oli huippua, että mä olin voinut tuoda Nakin jo tänään, enkä vasta kuun vaihteessa: kesäloman ensimmäinen päivä todennäköisesti oli melko vilkas Hallavassakin.

    Nakkia totta kai jännitti, mutta niin jännitti hitto vie muakin. Tämän paikan tuntihevosetkin olivat pidemmälle koulutettuja kuin mun pikku Nakkini, joten näillä tuntilaisilla oli varmasti kova vaatimustaso. Mitä jos ne vaan valittaisi musta, etten osaisi mitään, ja sitten mä päätyisin pitämään pelkkiä alkeistunteja, jos niitäkään? No, syteen tai saveen, tässä sitä oltiin, uudessa työpaikassa. Ja ensi viikosta lähtien mä oikeasti tekisin niitä töitä. Ainakin asiakkaat todennäköisesti olisivat kunnianhimoisia, aivan kuten mäkin.

    • #6472 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 995
      • Lauman johtaja

      Hei tervetuloa messiin, oon tosi ilonen että päätit liittyä joukkoon! Tykkäsin tarinasta, kirjoitat hyvin ja sujuvasti ja en malta odottaa että päästään paremmin tutustumaan Inkaan ja Nakkiin (:

  • #6494 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Hiki valui mun kypärän alta ja hetken mä jo olin haaveillut pitäväni heppaa jossain muualla kuin ratsastuskoulun tallissa, ettei mun olisi tarvinnut olla hyvänä esimerkkinä ja pitää kypärää kentällä ratsastaessani. Nakin mustat kaviot tömisivät rytmikkäästi kentän pintaan sen edetessä hyvässä tasapainossa sulkutaivutuksessa lävistäjää pitkin. Aurinko paistoi mun paljaisiin olkapäihin, ja mä olin jo aika varma, että ne palaa, mutta yritin hyödyntää kaikki mahdollisuudet päästä eroon t-paitarajoista, jotka mä olin ehtinyt jo hankkia parin ensimmäisen työviikkoni aikana.

    Uralle päästyämme mä nostin laukan, joka oli Nakille estehevosena huomattavasti parempi askellaji. Se tosin yritti kiihtyä vähän liikaa, sillä meni tunteisiin tämmöinen ihme koulunysvääminen ja varsinkin näin helteellä. Sen mielestä parasta ikinä oli päästellä menemään maastossa ja hyppiä matkan varrella muutama este, tai tehdä pikkuponikäännöksiä esteradalla toisessa vaiheessa. Osasi se koulujuttujakin, mutta sen mielestä ne vain olivat aivan järkyttävän tylsiä – paitsi jos tehtiin jotain haastavaa, silloin se halusi näyttää osaavansa.

    Mutta voi jestas kuinka hyviä vaihtoja se teki! Mun ei tarvinnut kuin pyöräyttää lantiota hiukan, ja Nakin pintelöidyt jalat vaihtoivat järjestystä, useamman kerran peräkkäin. Palkinnoksi hyvistä vaihdoista mä nousin esteistuntaan ja annoin sen päästellä pari kierrosta kentän ympäri kaula pitkänä.

    ”Vitsi että se näyttää hyvältä”, kentän laidalle ilmestynyt Emily totesi mun siirrettyä Nakin käyntiin ja annettua sille pitkät ohjat.
    ”Kiitti, mut onhan se vielä tosi raaka”, mä vastasin ja poimin aidassa roikkuvasta korista Red Bullini. Nakki käänsi korviaan taaksepäin tölkin sihahtaessa auki, mutta lähinnä innostuneena – sen pienen (pienen ja pienen) kermaperseen lempiherkku oli kaikki, mitä mä söin tai join, mutta Red Bullia se osasi juoda suoraan tölkistä.
    ”Niin kuinka vanha se on?”
    ”Ei se oo vasta ku kuus. Tosi valmis siis ikäisekseen ja kokoisekseen, mutta pitäis varmaan iskee se johonkin metsälaitumeen kuukaudeksi että sais vähän tasapainoa”, mä vastasin Emilylle. ”Ja se on kyllä niin tamma, ettei se todellakaan oo tällanen joka päivä.”
    ”Tuttua”, Emily hymähti ja avasi mulle portin, minkä jälkeen mä ja Nakki suunnattiin metsään loppukäynneille.

    Olin mä vähän jo miettinyt hoitajan hankkimista Nakille. Meidän oli tarkoitus päästä starttaamaan kisakautta kohta puoliin, kun alkuvuosi oli mennyt kaikenlaiseen muuhun, mutta tällaisen houdinin kanssa olisi ihan kätevää olla apukädet. Eikä mulle olisi maailmanloppu vaikka antaa jonkun muun ratsastaa Nakilla, mutta mä en ollut varma, olisiko se Nakille. Se osasi olla niin herkkis, etten mä tiennyt miten se saattaisi reagoida, jos ratsastaja ei miellyttäisi.

    Ehkä mä kartottaisin tilannetta. Ja antaisin Nakin vaikka maastoesteille, siellä se oli niin onnessaan ettei ollut mitään väliä, mitä selässä tapahtui. Mutta nyt mun oli pestävä hikinen tamma ja sitten suunnattava tunninpitoon.

    Koodaile, jos Nakin kisahoitajana oleminen kiinnostaa!

    • #6497 Vastaus

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 74
      • Koulutuksen tarpeessa

      Avasin tämän ja ajattelin heti, että noni, perus heppatarina, silmäillään äkkiä läpi, tuskin tässä nyt hahmon persoonaa vielä esitellään. Ai kuinka olen ennakkoluuloinen ja kauhea. 😀 Olihan tässä hahmon persoonan kevyttä esittelyä: ainakin vilauksia hänen suhtautumisestaan hevosiin! Luen ne sanavalinnoista ja siitä, mihin hahmon huomio kiinnittyy. Tässä tarinassa Inka nimittäin havainnoi Nakkia kauan pelkkänä ratsuna: laukka on parempi askellaji, laukanvaihdot sujuvat, pitäis iskee se metsälaitumeen tasapainon takia. Ainoa kommentti, joka osoittaa kiintymystä omaan hevoseen, on se, missä puhutaan Red Bullista. Nakin lempiruokaa on kaikki, mistä emäntä pitää. Siinä havainnossa heppa ei ole ratsu, vaan lemmikki. Ja sitten palataan kisajuttujen analysointiin.

      En vielä tietenkään tunne hahmoasi saati hevostasi, mutta seurailen kyllä, onko näiden kahden välillä muutakin kuin hyvää tiimityöskentelyä ratsastuskentällä. Selvästi Inka kyllä kohtelee hevostaan hyvin ja arvostaa sitä — mutta arvostaako lie niin kuin hyvää urheiluvälinettä, niin kuin lemmikkiä ja ystävää, vai molemmilla tavoin? Suurin osa Hallavan väestä näyttää suhtautuvan hevosiin ensisijaisesti lemmikeinä, ja voisi olla virkistävääkin nähdä jokin toinen ensisijainen suhtautumistapa.

      Kirjoitat tosi hyvin. Olen sellainen lukija, että kyllästyn herkästi havaitessani liikaa häiritseviä virheitä, mutta nyt silmäni eivät pysähtyneet mihinkään. Sinua kuitenkin vaivaa ehkä vähän sama tauti kuin minuakin, joskin tosi paljon lievempänä: pitkät lauseet! 🙂 Piste on välimerkeistä paras.

    • #6498 Vastaus

      Inka Lehtimäki
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 21
      • Maitovarsa

      Kiitos kommentista! Inkasta ehkä paistaa vähän läpi mun oma kokemus siitä, miten kv-tason ratsastajat käsittelee hevosiaan, eli ennemminkin just työkaluna. Lisäks mä haluan tähän alkuun kuvailla sitä mahdollisimman paljon – niin muille kuin itellenikin – koska kukaan ei vielä oikein tunne Nakkia. Tunnistan liian pitkät virkkeet omana heikkoutenani, mutta vihaan sitä jos mun teksti vaikuttaa liian töksähtelevältä 😀 Mikään kielioppivelho mä en vielä ole, mutta toivottavasti tulevaisuudessa parempi siinäkin asiassa.

    • #6500 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 995
      • Lauman johtaja

      Tätä oli niin kiva lukea, hauska päästä tutustumaan teihin vähän paremmin. Eniten tykkäsin tuosta Emilyn kanssa juttelemisesta mutta ratsastuksestakin olit kirjottanu tosi hyvällä otteella (:
      Saat 2kp ja 1sp

  • #6626 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    null

    Vihdoin sain tän väritettyä, line by Valanee. Nakki ennen Inkalle tuloa, jolloin suojien käyttö oli ilmeisesti yliarvostettua 😀

  • #6652 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Power Jump -valmennus Auburnissa 18.07.

    Kesän aikana me oltiin vihdoin päästy starttailemaan kunnolla Nakin kisauraa, ja heinäkuun alusta me oltiin saatu tiimiin uusi hoitajakin, kiitos ylemmille voimille (tai Pronssijoen pursuilevalle heppatyttökannalle, joka oli niin valtaisa, etteivät Hallavan tuntsarit yksinkertaisesti riittäneet kaikille). Toki mun oli pitänyt tehdä töitäkin, mutta kesäkaudella onneksi oli vähemmän tunteja, joten mä olin päässyt hyödyntämään paremmin Hallavan treenipuitteita. Nakki puolestaan oli vilautellut kisapaikoilla luonteestaan ihan uusia puolia: se vaikutti ottavan kisaamisen rennosti, mutta tosissaan, eikä ollut edes (koputtelen tässä puuta samalla) karannut vielä kertaakaan kisoissa.

    Nakin kisaluonteesta ja kiireettömästä kesästä inspiroituneena mä olin ilmoittanut meidät Power Jumpeihin. En mä tavallisia kisoja enää oikeastaan jännittänyt, en edes kenttää enkä edes Nakin kanssa, mutta Power Jump mua vähän jännitti, jo monta viikkoa etukäteen. Siellä oli kuitenkin myös GP-hyppääjiä, ja me oltiin Nakin kanssa vasta aloitteleva kenttäratsukko, mutta kokemusta me sinne oltiin menossa hakemaan. Tai niin mä ainakin väitin itselleni, kokemusta vain, kokemusta isoista areenoista.

    Tutustuttaakseni Nakkia Auburnin derbyyn jo etukäteen, mikä oli ihan kivaa ja hyödyllistä nuorikon kanssa, mä olin ilmoittanut meidät valmennukseen Auburniin. Niinpä yhtenä hikisenä torstai-iltana mä rullasin villapinteleitä mustien jalkojen suojaksi, koska mä en ottanut sitä riskiä että tämä yksi tohelo polkisi uusilla nurmihokeillaan jalkansa rikki tässä kohtaa. (Myös jos tiedätte, mistä saisi tarpeeksi pitkiä kuljetussuojia, niin saa vinkata. Pintelöiminen vie aikaa.)

    Nakki yritti vaihteeksi vähän kusettaa pelkäävänsä traileria, mutta meidän lastausharjoittelut olivat tuottaneet tulosta, ja muutaman yrityksen jälkeen iltapäivän auringossa kiiltelevä mustaturkkinen tamma asteli sisään traileriin. Mia sulki takapuomin samalla kun mä kiinnitin tamman naruihin, ja sitten me päästiin liikkeelle.

    Auburnissa parkkipaikalla oli jo toinen traileri, josta peruutti ulos pieni kimo ori. Kenttäpiirit olivat Suomessa niin pienet, että tunnistin hevosen ja ratsastajansa, ja olin salaa vähän huojentunut, että kisaamassa oli muitakin nuoria ja mikä vielä kivempaa, myös muita kenttäratsuja. Smarty Pants haisteli ilmaa, kun parkkeerasin ja Nakin ihanat feromonit leijailivat mun trailerin avoimista ikkunoista Auburnin luontoon. Mä äänettömästi toivoin, että Nakki ei vetäisi koko valmennusta ihan tammaperseilyksi, kun paikalla oli kuitenkin Ori.

    Heilautin kättäni Joonakselle, joka piteli pienestä oristaan kiinni samalla, kun joku jota en tuntenut kuori oria kuljetussuojistaan. Nakki päätti muistuttaa olemassaolostaan ja alkoi samaan aikaan huutaa trailerissa ja potkia lastaussiltaa, joten ohjeistin Miaa ja sujahdin koppiin sisään irrottelemaan kärsimätöntä tammaa naruista.

    Nakki sai varusteet niskaansa yllättävän kivuttomasti siihen nähden, paljonko sen piti tepastella ympäri parkkipaikkaa ja montako kertaa sen piti yrittää jyrätä kuljetuspinteleitä irrottelevan Mian yli, ennen kuin vaihdoimme paikkaa ja mä mietin hiljaa mielessäni, että miksi helvetissä mä olin valinnut laittaa ratsastuksen ajaksi toiset pintelit enkä esim. suojia. Takajalkojen putseista Nakki oli niin kauhuissaan, että se olisi varmasti ladannut jotakuta naamaan, jos ruuhkaa olisi ollut enemmän. Se osasi liian pitkien jalkojensa kanssa olla kuitenkin sen verran kömpelö silloin tällöin, etten mä halunnut ottaa riskejä hokinpolkemista keskellä kesää.

    Koska me oltiin eka ryhmä, Cecilia (valmentaja) tuli juttelemaan meidän kanssa jo hyvissä ajoin ennen kuutta, jolloin valmennuksen oli tarkoitus alkaa. Esittelimme itsemme ja ratsumme niin valmentajalle kuin toisillemmekin. Meidän kahden kenttäratsukon lisäksi paikalla oli auburnilainen pieni ruuna, joka oli ilmeisesti kisannut myös koulua suhteellisen pitkälle.

    Valmennus aloitettiin käyntityöskentelyllä, enkä mä ollut ihan varma, oliko se hyvä ratkaisu. Toisaalta Nakki olisi voinut ehkä saada purkaa enimpiä tohotusenergioitansa jos olisimme menneet vähän kovempaa, esim. tamman lempiaskellajia, sitä L-kirjaimella alkavaa, jota ei voinut sanoa ääneen ennen kuin sitä sai oikeasti harrastaa. Toisaalta käyntityöskentely ehkä saisi sen kuulolle alusta asti, eikä vauhdikkaammissa askellajeissa tarvitsisi enää räjähdellä eri suuntiin. Vähän Nakin tarvitsi myös esitellä parhaita (=pahimpia) puoliaan myös Martille, joksi sitä pientä kimoa kutsuttiin, ja jostain syystä myös sille pienelle ruunalle. Ilmeisesti hänen korkeutensa Suomen Kuningatar ei ollut vielä huomannut, ettei sillä toisella enää ollut palleja.

    ”Sanoitko sä, että se on estesuvusta?” Cecilia kysyi Nakin lähtiessä siististi käyntiin suoraan peruutuksesta. Nyökkäsin. ”Sillä on siihen nähden yllättävän hyvä käynti. Suosittelisin treenaamaan sitä koulussa pidemmällekin, sitten joskus vähän vanhempana. Mutta se näyttää nyt olevan aika hyvin avuilla, ja te ootte molemmat tosi hyvässä tasapainossa, vaikka se onkin niin nuori ja ton kokoinen.”
    Tähän pisteeseen pääseminen oli kuitenkin vaatinut todella paljon pieniä tehtäviä jatkuvasti, koska Nakin keskittymiskyky oli vieraissa paikoissa kuin ala-asteikäisellä ADHD-lapsella, varsinkin orien läsnäollessa. Mutta ehkä Auburnin derby ei olisi sitten enää kilpailupäivänä niin vieras paikka, ja se malttaisi keskittyä silloin asiaan.

    Raviin Nakki lähti niin räjähtäen, että mä pysäytin sen saman tien, ja sain Ceeltä nyökkäyksen, joka kertoi mulle sen olleen oikea ratkaisu. Peruutin muutaman askeleen, minkä jälkeen käänsin tamman voltille ja lähdin raviin voltin puolesta välistä. Teimme vielä muutaman käyntiinsiirtymisen, ennen kuin tammalle alkoi riittää jarrutukseksi pelkkä askeleenlyhennys ravin sisällä. Toisaalta kerrankin raviväistöt olivat mukavan lennokkaita, kun tamman eteenpäinpyrkimys säilyi kunnolla väistön läpi. Ravissa Nakki tuli kuitenkin avuille paljon nopeammin kuin käynnissä, joka hands down oli ehdottomasti vaikein askellaji varmaan kaikilla maailman hevosilla, joten saimme luvan nostaa laukan. Se oli Nakin selkeästi paras askellaji, ja laukkasimme alkuun muutaman kierroksen kunnon maastolaukkaa derbyä ympäri. Saimme myös Ceeltä kehuja siitä, kuinka hyvä laukka Nakilla oli, eikä se edes räjähdellyt tai kiihdytellyt mihinkään suuntaan, oli vain tyytyväinen kun vihdoin sai mennä. En myöskään saanut korjausehdotuksia kevyestä istunnastani, ja siitä olin salaa vähän iloinen. Parin kierroksen jälkeen kokosimme ratsuja enemmän, ja Nakki toimi ihan kuin ajatuksen voimalla riippumatta siitä, istuinko mä syvällä satulassa (no, niin syvällä kuin estesatulalla pystyy) vai esteistunnassa. Käyntiin siirtyessä Nakki sai pitkien ohjien lisäksi hyvin ansaitut taputukset kaulalle.

    Välikäyntien jälkeen siirryttiin puomitehtävään, ja sen kunniaksi Nakki päätti kerätä kaikki kilometrin mittaiset jalkansa allensa ja kiihdyttää kohti ensimmäistä puomia niin, että mun oli pakko ottaa sitä vähän rumasti suusta, jotta se pysähtyisi.
    ”Ota pari ympyrää laukkaa siinä ensimmäisen puomin edessä, ja lähdet suorittamaan vasta, kun se ei yritä kiihdyttää ihan päättömästi. Monille on aika tavallista kiihtyä vasta välikäyntien jälkeen, varsinkin ton kokoisille, jotka usein vaatii vähän aikaa vertyä, vaikka se kyllä näytti aika letkeältä heti alusta”, Cecilia ohjeisti, enkä mä väittänyt vastaan. Muutaman ympyrän jälkeen Nakki muisti taas, että ratsastajaakin piti välillä kuunnella, ja pääsimme radalle. Vauhti pysyi hallinnassa aika hyvin, mutta Nakki oli niin menossa, että mun piti koota se suunnilleen piruettilaukkaan, ettei se olisi lennähtänyt eteenpäin samaa vauhtia kuin ihmishahmo Pokemon GO:ssa, kun GPS hukkaa puhelimen ja hahmoparka yrittää löytää oikean sijainnin. (2019 ja pelaan vieläkin, sori siitä).
    ”Hyvin sä sait sen koottua, siis yllättävän hyvin ton ikäiselle, mutta hirveesti sillä on vieläkin energiaa. Koeta keksiä sille paljon tekemistä sillä välin, kun muut suorittaa. Mutta käännökset oikein kivoja, se vaikuttais kuuntelevan sun istuntaa tosi hyvin ajoittain.”

    Uusintalaukka Nakilta löytyi helposti, mutta tällä kierroksella käännökset välillä paisuivat liikaa, kun tamma ei ollut mun avuilla ollenkaan niin hyvin. Sen ryntäillä auringonpaisteessa kiiltelevä vaahto erottui kirkkaasti mustasta karvapeitteestä. Tein hetken aikaa käynnissä samoja tehtäviä kuin alkuverryttelyssä, ja kohta pääsimmekin yrittämään uudestaan. Nakki oli selkeästi jo kuluttanut ylimääräistä energiaansa, ja tämä kierros sujui huomattavasti paremmin, minkä Cee myös huomasi.
    ”Jos se noin laukkaa ja kääntyy, niin sulla ei oo mitään hätää ratsastaa uusintoja tai finaaliluokkaa tosi hyvillä sijoituksilla. En mä toki tiedä kuinka tarkka se on jaloistaan, mutta jos ette ota puomeja, niin kyllä mä voisin nähdä teidät ihan kärkikahinoissa. Sillä on kuitenkin tosi matkaavoittava ja säädeltävä laukka, mikä auttaa ihan tosi paljon. Paljon se vaatii tietysti rutiinia vielä, ja jos se flippaa kisapäivänä ihan täysin, niin ota se kokemuksena, koska niitä se todella tarvii. Se teki nyt niin hyvin, ettei ehkä kannata jäädä hinkkaamaan noin nuoren kanssa. Keventele reilulla ohjalla vielä hetki, ja sit sille riittää.”

    Mia lähti hakemaan pesuvettä ämpäriin mun liukuessa alas tamman selästä muutaman kävelykierroksen jälkeen. Seuraavan ryhmän ratsut, kaksi pientä ja yksi vähän isompi tamma, kiinnittivät Nakin huomion, mutta se oli jo saanut pörhistellä ja ryntäillä tarpeekseen, ja se seisoi tyytyväisenä trailerin vieressä mun pyyhkiessä sen hikistä ja vaahtoista karvaa märällä sienellä. Paketoimme Mian kanssa mustan tamman kuljetuskuntoon ja lähdimme ajamaan kohti Pronssijokea, kyydissä tyytyväinen tamma ja ratissa tyytyväinen ratsastaja hyvän ja hyödyllisen valmennuksen jäljiltä.

    • #6661 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 995
      • Lauman johtaja

      Hei tosi kiva että otit Mian heti mukaan tarinaan! Hetki meni miettiessä, että kuka tää tyyppi oikein oli ennen kuin tajusin, eli ehkä sen olisi voinut mainita vielä selkeämmin jossain tuossa alussa. Sun tarinoita on ihan hirmu kiva lukea, eikä tällainen ratsastukseenkaan keskittyvä tarina ollut tippaakaan tylsä vaan oli tosi mielenkiintoista lukea kuinka teillä sujui. Saat 1 hoitopisteen ja 2 estepistettä

  • #6680 Vastaus

    Inka Lehtimäki
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Kesäyön uittoretkellä 29.06.

    Sunnuntaiaamu valkeni aivan liian aikaisin ja aivan liian kirkkaana. Onneksi myös huumorilla, sillä oikeastaan mä heräsin siihen, kuinka Hazel käänsi kylkeä ja mätkähti patjana käyttämänsä heinäpaalin päältä lattialle. Vaikka normaalisti darra-Inka on yhtä melankolinen kuin keskimääräinen suomalainen radiohitti, verkkokalvoille painunut lattialle mätkähtävä Hazel sai mut hihittämään niin, että mä melkein tipuin vintin laudoille itsekin.

    Jos totta puhutaan, mä jouduin sen näyn jälkeen hetken aikaa pohtimaan, että missä helvetissä mä olin, ja miksi mä heräsin siihen, kuinka joku (jonka nimeä en siinä hetkessä edes muistanut, mutta naama oli etäisesti tuttu) tipahti heinäpaalin päältä. Ja miksi mun omaa kylkeä pisteli samanlainen heinäpaali. Hitaasti kuitenkin mulle valkeni, että mun hevonenhan tosiaan oli mulla mukana, ja me oltiin osallistuttu uittoretkelle eilen illalla.

    Lauantai-ilta oli kirkas ja tyyni. Nakkia ärsytti hyttyset jo ennen kuin päästiin liikkeelle, vaikka mä olin suihkutellut siihen varmaan puoli pulloa ötökkämyrkkyä ja se haisi munkin nenään niin pahalle, ettei mun tehnyt edes mieli mennä selkään. Tallin piha oli täynnä trailereita sekä hyttysiä hännillään huiskivia hevosia ja poneja, joista osalla oli varusteet päällä ja muutamalla jo ratsastajakin selässä. Muutamat meistä yrittivät piilotella taskumattejaan, toiset hörppivät avoimemmin jotain tölkkijuomia, ja ainakin toinen ponikärryilijöistä oli jo tässä kohtaa ihan hyvissä kuoseissa. Mä olin päättänyt säästää suurimman osan iloliemistäni ratsastuksen jälkeisiin bileisiin, koska mä olin päättänyt ratsastaa koko matkan ilman satulaa, enkä tiedä kuinka hyvin se olisi onnistunut toisenlaisessa kunnossa.

    Me päästiin Nakin kanssa aika lailla kärjen tuntumaan, lähinnä varmaan siksi, että Nakki oli epäilemättä joukon pitkäjalkaisin hevonen. Jonkun parikymppisen ruipelon ratsastama Jussi, joka nimestään huolimatta ei ollut jyräävä isopäinen suomenhevonen, oli aika lähellä Nakin korkeutta, mutta oli se silti mua matalampi. (Tunteekohan kaikki jonkun punarautiaan suomenhevosen, jonka nimi on Jussi?)

    Retki itsessään sujui hyvin. Suurin osa osanottajista oli toisilleen etukäteen vieraita, mutta suurin osa oli ottanut jo vähintään yhden rohkaisevan, joten keskustelu soljui puiden lomassa. Järven pinnasta heijastuvat auringonsäteet epäilyttivät Nakkia, ja se ilmeisesti unohti olevansa kenttähevonen päättäen peruuttaa suoraan lähimpään lepikkoon, kun mä käskin sitä eteenpäin järveen. Pienen venkoilun ja reittimuutoksen jälkeen se kuitenkin tajusi mikä homma ja alkoikin sitten mukavassa polvenkorkuisessa vedessä läiskyttää etujaloillaan niin, että kaikki varmasti kastuisivat, vaikkeivät olisi järveen asti vielä päässeetkään. Kävimme myös vähän pidemmällä uimassa kunnolla, ettei Nakin päivän urheilu jäisi pelkkään lyhyeen käyntilenkkiin.

    Paluumatkalla ilma alkoi jo viiletä ja Nakkia alkoi toden teolla vituttaa ympärillä inisevät hyttyset, kun suurin osa hyttysmyrkystäkin oli jo ehtinyt huuhtoutua järveen. Tamma oli siis hyvinkin tyytyväinen päästessään lainatarhaansa muiden sekaan tehostettuun ötököidenhuiskintaan. Ja olihan pienten kuusivuotiaiden nukkumaanmenoaikakin mennyt jo monta tuntia sitten.

    Vaihdettuani pikaisesti märät uittovaatteeni vähän parempaan seppälään liityin heinävintin bileisiin. Siitä eteenpäin muistikuvat alkoivatkin taas hämärtyä. Jossain kohtaa hurrasimme Humun tuupatessa ne kaksi ponikuskia kiinni toisiinsa (joku ehkä rallatteli pussauskoppia? wtf) ja sitten hetken päästä mä löysin itseni ladon takaa tupakalta joidenkin inttipoikien kanssa. Inttipoikien. Voi luoja. Ne oli mua ainakin neljä vuotta nuorempia nykyään? Jestas. Aamulla musta tuntui samalta kuin siltä hiipivältä eläimeltä Puuma menee päiväkotiin -kirjan kannessa. Sentään mä en ollut pannut niitä, ja siitä mä olin ihan hirveän onnellinen.

    Ei siinä, hauskaa mulla oli ollut. Ääni oli käheänä laulamisesta (ja ehkä märissä vaatteissa keskellä yötä ratsastamisesta, mene ja tiedä) ja jaloissa tuntui edelleen viime yön tanssit. Aamupala (vai brunssi? lounas???) maistui paremmalta kuin mikään pitkään aikaan, vaikka kyllä mun kylmästä sielusta riitti myös myötätuntoa laverilla makaavalle punapäälle sekä sille sen ei-suomenhevos-Jussin ratsastajalle, joka oli myöskin hieman heikossa hapessa. Viime yön kyyhkyläisetkin istuivat edelleen vierekkäin mun liuetessa vähin äänin paikalta kohti hevoseni väliaikaista majoitusta.

    Nakki katseli mua vahingoniloisen näköisenä, ja mä tajusin a) katsoa läpi mun ig- ja snapstoryt viime yöltä sekä b) katsoa peiliin (etukameraan). Odotusten vastaisesti mun naama näytti itse asiassa aika hyvältä (olotilaan nähden), mutta hetken päästä mun naaman eteen lävähti mun oma naama pussailemassa ties kenen kanssa. Yhden mä tunnistin yhdeksi niistä inttipojista (voi paska), mutta muista mulla ei juuri ollut hajua, vaikka naamat näyttivätkin etäisesti tutuilta.

    Mua pari vuotta vanhempi brune Crimis oli hiippaillut paikalle sillä välin, kun mä olin pukenut Nakin matkustuskuntoon. Brune ystävällisesti kiinnitti mun takapuomin Nakin perässä.
    ”Tehän ootte ajoissa lähdössä kotiin.”
    ”Dagen efterit seurassa ei oo mun juttu”, mä hymähdin ja nostin lastaussillan ylös. ”Mutta oli kivaa. Ei teillä olis Hukkasuossa joskus jotain häppeninkiä, niin tultais käymään sinnekin?”
    ”Mä voin ilmotella, jos joskus on. Kiva oli tutustua.”
    ”Niin oli”, mä vastasin, heilautin kättäni ja starttasin autoni kohti Hallavaa. Ensin Nakki kotiin, ja sitten mä niiiin menisin pizzan kanssa peiton alle.

    • #6681 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 995
      • Lauman johtaja

      Voi jestas, kuulostaa ihan mahtavalta tapahtumalta 😀 Tästä tarinasta kävi taas selväksi että kirjotat ihan älyttömän hyvin. Esim toi ”yhtä melankolinen kuin keskimääräinen suomalainen radiohitti” on sellanen asia minkä itsekin haluaisin osata toteuttaa omassa kirjoituksessa, kun se elävöittää tarinaa niin paljon. Muutenkin käytät just sellasia sanavalintoja jotka tukee tarinan kokonaistunnelmaa ja erottaa sen ”perushyvästä tarinasta”. Saat 1mp ja 2sp

Vastaa aiheeseen: Nakki

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: