Nio & Virma

Foorumit Päiväkirjat Nio & Virma

Luet parhaimillaan 50 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #49442 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      Nio Eemil Luosujärvi
      Virmalised 20.12.2019->

      Pisteet:
      Kouluratsastus: 49p
      Esteratsastus: 26p
      Maastoratsastus: 17p
      Hoito: 65p
      Sosiaalisuus: 53p
      Kilpailut: 20p

      Merkit




      Palkinnot:
      19.4.2020, Tie Tähtiin, helppo B
      kakkonen
      nelonen

      Luonne:
      Nio on positiivinen kaikkien kanssa toimeentuleva henkilö, mutta häntä voi olla hankala sietää, jos ei kestä sarkasmin täyteistä huumoria tai muita lähetulkoon hulluja päähänpistoksia. Nio ei suutu helposti, mutta jos hänet saa suuttumaan, Nio on pitkävihainen.
      Hevosten läheisyydessä Niolle tärkeintä on hevoset ja niiden hyvinvointi. Selässä ollessaan hän keskittyy satakymmenen prosenttia siihen mitä tekee, ja pystyy sisäistämään opettajan ohjeet, vaikkei niitä olisi hänelle tarkoitettukkaan. Tästä huolimatta Nio tuntee usein itsensä lähes alkeisratsastajaksi löysän keskivartalonsa kanssa. Tallihommia hän tekee mielusti, ja onkin onnellisimmillaan tallilla ollessaan. Läppä lentää kavereiden kanssa ja muutenkin puheesta ei ole pulaa, kun Nio on tallilla.

      Ulkonäkö:
      Synttärit 20.5.2001 eli ikää 18 vuotta. 168cm pitkä laihahko kaveri kapeahkoilla ja vaaleilla kasvoilla. Punaruskeat pörröiset hiukset koristavat päänahkaa, ja nenän yläpuolella on vaaleansiniset silmät. Silmiä reunustaa pisamat kesäisin, joita Nio on talvisinkin yrittänyt jäljitellä outojen katseidenkin jälkeen kauppojen meikkiosastolla, kyllä ne on Nion lempparijuttu hänen naamassaan.
      Nio pukeutuu rennosti tallille, yleensä päällä onkin punainen huppari ja harmaat collarit, hiuksetkin ovat niin sekaisin, kun vain lyhyet hiukset on vain mahdollista saada. Jos Nio sattuu liikkumaan muutakin väliä, kuin koti–talli, talli–koti, sekä välissä koulu, huomaa hänen puokeutumisessaankin suuren muutoksen; tukka siististi kammattuna, siniset farkut ja joku kiva paita, kuuluvat sitten siihen linjastoon.

      Ratsastustausta
      Nion kiinnostus hevosia kohtaan on alkanut jo 10 vuotiaana, ja silloin hän kävikin satunnaisesti talutusratsastuksessa läheisellä maatilalla, jossa oli kaksi isokokoista suomenhevosta työhevosina. Kun Nio vanheni, hänen käymiset hevosten luona vähenivät, ja lopulta loppuivat kokonaan.

      Noin 13 vuotiaana hän löysi instagramista videoita, erillaisista ratsastajista, eri lajeista. Yksi nainen, joka tälle pojalle oli erityisesti painunut mieleen, hyppäsi upealla vaaleanruskealla hevosella sadan senttimetrin esterataa. Pian tämän jälkeen hän huomasikin jo googlettelevansa lähimpiä ratsastuskouluja, ja tätä myötä aloitti ratsastuksen lähimmällä ratsastuskoululla. Niolla ratsastustaustaa löytyy siis tuo kuutisen vuotta, sekä aiempi satunnainen ’köpöttely’ suomenhevoslla.

      Tänä aikana Nio on päässyt hyppäämään reilu yhdeksääkymmentä senttimetriä ratana, sekä kilpailemaan koulupuolella helpon B:n tasolla. Maastoesteistä taustat juurtavat Hallavan ajoille, sillä edellisllä ratsastuskoululla ei ollut niihin mahdollisuutta.

      Perhe:
      Nion perheeseen kuuluu Äiti Marja, kolmetoista vuotias pikkusisko Eea, ja Isä Aaron, joka tosin asuu nykyisin Saksassa uuden morsiammen ja kahden tyttönsä kanssa. Aaron ei liity Nion elämään edes puheluiden verran, vain äidin rahallisen tuen.
      Nion perheessä tepastelee pian kahdeksan vuotias Welsh Corgi Cardigan uros Marko, sekä Eean hamsteri Tapsu.

    • #49587 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      Perjantai 20.12.2019, Virmalised, uusi tuttavuus

      Koko viikko on kulunut melko sumussa. Olen kävellyt yksin pitkästä aikaa kaupungilla, ostanut Kassulle ja perheelleni joululahjat, mutta muuten en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Kassu kävi kerran, soitellut se on useamminkin. Jotenkin se tuntuu tosi etäiseltä tällähetkellä. Musta tuntuu et mäki oon.

      Torstailta 19.12.2019

      Jalkaani osuu lumipaakku, jota potkaisen. On kaksi vaihtoehtoa: se joko jättää mustelman pottuvarpaaseeni tai hajoaa tuhansiksi hiutaleiksi. Tämä hajoaa. Se olisikin ollut kaiken huippu.
      En edes ole vaipunut järjettömään epätoivoon. Vähän masentaa, mutta jos olisi tekemistä, ei varmaan ollenkaan. En oikein keksi mitä tehdä, kun ei ole ketään hoidettavanakaan. Kassu kävi maanantaina, kun olimme palanneet perheeni kanssa mummolasta, nekin olisivat voineet ajatella, toisaalta, kukapa meistä olisi arvannut, että Fonzie lähtee maanantaina. Mummille oli kuulemma luvattu, että kaikki me tullaan, kun ei jouluna tulla. Ei mun annettu jäädä kotiin.
      Kun Kassu ilmestyi oveni taakse maanantaina, me istuttiin pitkästä aikaa vain sohvalle katsomaan mun isältä pummittua Netflixiä ja syömään tiskikaapissa olleita sipsejä. Vain olimme kylki kyljessä.

      Olen päätynyt kauppakeskukseen, ja istahdan penkille odottamaan jotain. Olen vain muutaman minuutin seurannut ihmisvirtaa, kun puhelimeni soi.
      ”Hei!”, kuuluu Aleksin iloinen ääni
      ”Moi”, vastaan automaattisesti hieman epäillen, ei Aleksi mulle usein soittele.
      ”Tuota, mitä sä teet huomenna puolenpäivän aikaan?”
      Kummastun aluksi, ennen kuin tajuan vastata,
      ”Noo mä pääsen koulusta siinä yhdeltätoista, etten varmaan mitään, kui?”, kuulostan ehkä jo hieman pirteämmältä kuin esim. viikko sitten.
      ”Mie oisin lähössä hakemaan paria hevosta yheltä myyntitallilta Etelästä, ja sielä ois yks poni joka vois olla sun tyyppinen ehkä, ja mietin oisiks halunnu lähtee miun mukaan?”, Aleksi hörpää välissä jotain juomaa, kenties kahvia tai glögiä.
      Makustelen hetken Aleksin asiaa. Mietin onko se vitsi, säälipyyntö vai haluaako se mut oikeasti mukaan. Lopulta olen niin hiljaa liian pitkään, että mies alkaa huhuilla minua puhelimesta.
      “Ootsä tosissas?”, varmistan, oispahan ainakin tekemistä.
      “Joojoo! Lähettäs siinä kaheltatoista, sun mitäs kyllä tulla viimistään puolelta, niin katottas traikku ja kumppanit kuntoon. Sille myyntitallille ajaa reilu kolmisentuntia traikun kanssa, ota vaikka kirja mukaan tai jotain jos mun seura ei kiinnosta”, linjalta kuuluu naurahdus, “ja sit perillä voisit vielä koeratsastaa sen Eestitamman, josta oli puhetta”.
      “No tuota, kai se sopii”, mun on pakko hymähtää, tää on hieman outoa.
      “Noniin, nähdään siis huomenna viimestään puol kakstoista!”
      “Jees, moikka!”
      Ponnistan ylös ja päätän ryhdistäytyä, soitan Kassulle pitkästä aikaa samalla, kun lähden kävelemään kotiin, pakko käydä ainakin suihkussa, ja ehkä saisin siivottuakin.

      Takaisin perjantaissa:

      Kassu lupas ottaa mut lukiolta kyytiin, ja lähtee heittään kotiin ja siitä tallille. Tälläkertaa olen oikeasti iloinen, ja pitkästä aikaa hetkeen suu käy, kun yritän purkaa jännitystä jotenkin. En kyllä ymmärrä, miksi mua ees jännittää, ratsastan vaan jollain uudella tuntiponilla, ja Aleksi yrittää piristää mua, en mää tiiä.
      Kotona heitän farkut nurkkaan odottamaan päivää parempaa, ja kiskon punaiset ratsastushousut jalkaan. Huppari saa jatkaa virkaansa, ja vilkaisen vielä peiliin lähtiessä.

      Kun me kurvataan tallin pihaan, sanon heipat, ja kiitän vielä kyytiäni pusulla. Hallavan vinkka seisoo muuten aution tallin pihassa lastausluukku auki, ja Aleksin vetoautoon kiinnitettynä.
      “Moi, sä tulit vaikka lupasit!”, Aleksi naurahtaa.
      “Moi, jooh”, hymähdän, “Saadaaks me mistä purua tonne”, nyökkään kohti traileria, “Voisin vaikka tuua”.
      “Joo, kiva”, mies alkaa neuvoa, ja minä yritän löytää paikalle. Heitän säkillisen purua kottareihin, ja suuntaan takaisin.

      Kun kaikki on valmista, Aleksi vielä luettelee mulle asioita, joita pitäisi olla. “Heinäverkot, narut, riimut varalta, vettä, liina, kuljetussuojat kahdelle ponille”, kyytiin ois kuulemma tän Eestin lisäksi tulossa toinen tamma, Gotlanninrussi. Saa nähdä, tammat samassa, uhka vai mahdollisuus?
      Kiinnitän nappikuulokkeet Iphoneeni, ja suuntaan Netflixiin jatkamaan toistakierrosta Orange Is The New Black:in seurassa, pitäen toisen napin Aleksin puolelta pois korvasta, jotta kuulen, jos hänellä on jotan asiaa. Matka kuluu leppoisasti, niitä näitä jutellen, paljon vähemmän akwaardisti kun oletin.

      Myyntitalli on hieno. Ensimmäisenä vastassa on iso maneesi, jonka ulkoseniä koristaa ikkunat ja punaiset laudat. Päädyssä ja sivussa on ovet hevosille, ja tallin puoleisessa päädyssä portaat ylös, ilmeisesti katsomoon. Talli on myös punaisen värinen betonilattialle luotu T-kirjaimen mallinen rakennus, jossa on hyvät tilat.

      Myyjä esittelee ensin Russia. Sen nimi on Liverwort, 123cm korkea viisivuotias tamma, joka on kuulemma iästään huolimatta kiltti pieni helppo B:n tasoinen kouluratsu.
      Seuraavana vuorossa on sinisten silmien takaameitä mulkoileva 147cm korkea Virmalised, kahdeksan vuotias Eestinhevostamma. Se kuulemma hyppää metriä ratana, ja sillä on kisattu helppoa B:tä Virossa, josta se on tuotu. Tamma on kuulemma taitava, hiukan känkkärä poni, josta löytyy myös lutuinen puoli.
      Aleksi kehottaa minua hoitamaan Eestin itse ennen viimeistä koeratsastusta, joten niinpä nappaan harjan kouraan. Tamma yrittää tuittuilla, mutta mulkoilen sille vain takaisin hyväntuulisesti, kiukkuisista poneista on kokemusta jo Fonzien kannalta. Se nostaa jalat ylös pienen taistelun jälkeen, antaa asettaa satulat rauhassa selkään, mutta satulavyötä kiristäessä vetää korvat niskaaan ja näykkäisee ilmaa. Saan vyön kuitenkin kiinni, ja vedän sitten kauniit suitset päähän. Otsapannassa on hopeita timantteja.

      Käynti on reipas. Kun nousin selkään, se ei meinannut pysyä paikoillaan. Ei se minua haitannut. Nyt elämme suuren maneesin uralla, ja poni harppoo eteenpäin kaulaa alhaalla, venyttäen kaulaa. Minä hymyilen. Vaikks olen kävellyt vasta hetken, tiedän, että poni on ihana.
      Teen pysähdyksiä, peruutuksia, kääntelyjä, kaarteluja ja muutamat käyntiväistöt ennen kuin siirryn raviin. Se lähtee taipumaan paljon helpommin kuin Fonzie, mutta joudun ratsastamaan oikean pohkeen sisäpohkeena melko rumasti läpi, ennen kuin se lähes rehellisesti kulkee selän läpi. Käännän ympyröitä, ja sillointällöin Aleksi kommentoi minua tai ponia, mukavaa kun se antaa mun pääasiassa ratsastaa yksin. Ilmeisesti se on itse, tai se on ollut mukana kun joku on virallisesti koeratsastanu tän.
      Laukka on ponimaista, mutta pehmeää, ja keskivertoponia pidempää. Lisäyksessä se venyttää askelta kunnolla, vaikka huomaa sen olevan esteponi. Myyjä kasas meille laukan jälkeen ensin ristikon, josta tamma hyppäsi innolla ja ilmavaralla yli, joka nousikin ensin 50cm pystyksi, ja siitä myöhemmin jopa 80cm. Pomputkin meni yllättävän hyvin, ja mä olin jo aivan rakastunut poniin.

      Aleksin kirjoitellessaan sopparit molemmista poneista, aloitin ponitamman hoidon huolellisesti. Yritin keksiä sen the rapsutuskohdan, mutta perus kaula ja mahanalunen ei toiminut (sain melkein hampaista mahan kohdalla). Niinpä tyydyn vaan harjaamaan ponin läpi ja putsailemaan kaviot.
      Olenkin jo valmis, kun Aleksi palaa vinkasta otettujen kuljetussuojien kanssa. Ponien myyjä lupas poneille mukaan loimet ja riimut kuljetusta varten, joten virkaan tammalle myös selkään fleecen joka on selvästi nähnyt elämää reikineen. Kuitenkin lukot toimii, ja se peittää hevosen, joten ajakoot asiansa.

      Menen käymään vielä varmistamassa, että heinäverkot ovat paikallaan, ja lasken lastaussillan alas valmiiksi.
      Ponitammat nostelevat kummastuneena jalkojaan, kun Aleksi taluttaa nuorempaa ja minä vanhempaa.
      ”Haluuks lastata sen, niin tullaan sit tän kaa perässä?”, Aleksi kysyy. Yllätyn, oletin, että mies haluaa lastata itse molemmat.
      ”J- joo, okei, voin mä”, kävelen trailerin viertä, ja käännän puolikaaren muotoisen käännöksen traikun vasempaan reunaan, kun tamma jo lähtee rynnimään sisään, ja joudun juosta itse edeltä ja puomin ali. Ei ainakaan lastausongelmia. Sidon tamman kiinni, ja lähden työntämään viisivuotiasta kevyesti takapuolesta, sen seistessä puolivälissä siltaa.

      Lopulta molemmat ovat kyydissä, ja me lähdemme kohti Hallavaa hyvin mielin.
      ”Kiitos”, kiitän Aleksia, se paransi mun oloa paljon.
      ”Niin kiitos mistä”, mies ehkä hämmentyy hiukan.
      ”Siitä että otit mut mukaan, annoit mun ratsastaa tolla ja näineespäin”, naurahdan ajatellessani torstaitani.
      ”Noo, ajattelin että tää ois ehkä ihan hyvä. Kiinnostaisiko sulla ton Eestintamman hoitaminen?”
      ”Joo, miksipäs ei, se on ihana”, vilkaisen peilistä heijastuva trailerin pintaa.
      ”Okei, kiva!”

      • #49588 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Aivan mahtava tarina, meni just niin kun kuvittelinkin ihan tota toista ponia myöten vaikka jätinkin auki kuka toinen otetaan mukaan xd Elin ihan täysillä mukana kaikki Nion tunteet, kirjotit tosi elävästi ja samaistuttavasti. Saat 1hp 2sp ja 1kp

    • #49724 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      3.2.2020 Varsin tavallinen päivä

      Ilmoitustaulun mukaan Virma oli menossa yhdelle tunnille myöhemmin klo 17.30. Me oltiin alettu jo tutustumaan ihan kiitettävästi toisiimme, joten tottakai koeviikon vapaapäivä kuuluu käyttää talleiluun?
      Virma oli laitettu samaan tarhaan, missä Fonzie oli, eli metsä kolmoseen Pilkun ja Savun kanssa. Ruunat tulivat tamman kanssa ilmeisemmin hyvin toimeen, vaikkakin Virmassa alkoi näkymään tarhaqueen- piirteitä. Se oli aina ensimmäisenä portilla, ja valitsi kolmesta heinäkasasta sen missä toinen pojista oli, ja vaihtoi puolessa välissä.
      Ilmeisemmin Virma oli jollain tapaa alkanut minuun luottamaan, sillä kuten muille, se ei enää luimistellut minulle niin paljon. Ja muuten. Se rapsutuskohta on aivan korvan juuressa vasemmalla puolella.

      Päiväheiniä ei ollut jaettu vielä, joten kävin kaappaamassa tammulin sisälle. Ennen tunteja olisi tarkoitus käydä maastokävelyllä, kun ei muutakaan olisi. Virma jäi tyytyväisenä käytävälle odottelemaan, kun nappasin sen harjat satulahuoneesta. Aloitin harjauksen kumisualla, ja pyörittelin isoja ympyröitä ympäri sen kehoa. Mahan harjauksesta se ei ollut vieläkään aivan samaa mieltä, mutta edistystä on havaittavissa!
      Virma oli alkanut jo tiputtelemaan osan karvoista leudon talven ansiosta. Ongelma oli vain siinä, että helmikuussa ilmenisi varmasti vielä kovempia pakkasia. Irtokarvat lentelivät ilmassa, kun huidon pölärillä vaaleaa karvaa. Talvessa oli se hyvä puoli, ettei jalat olleet kokoajan mutaiset. Niinpä kävin ne vain läpi pölärillä ja hinkkasin hiukan vuohiskuoppaa.
      Kavioiden nostelu oli melko tappelua yhä edelleen. Olin kuitenkin nyt hokkiaikana alkanut myös pyöritellä kavoin päätä, jotta jalkojen rasitus helpottuisi hiukan.

      Kun poni oli kuurattu läpikotaisin, riimupäinen tuittusilmä seurasi minua käytävältä rantaa kohti. Lumiseen maisemaan oli muodostunut polkuja hevosten, ratsastajien ja muiden eläinten ansiosta. Löntystelimme pitkin rantasuoraa kohti kesän uittopaikkaa. Virma oli oikeasti kuin koira taluttaa, sen pää haisteli maata kaula alhaalla, ja sen askel seurasi jokaista liikettäni. Pysähtyessäni se pysähtyi, ja peruuttaessani se peruutti. Olimme jo muutamaan kertaan käyneet kävelyllä, ja nauin suuresti talvisesta metsämaisemasta uuden hoitoponini kanssa. Kävelyt kuluivat rauhallisessa hiljaisuudessa, tai minun höpötellessä hiljaisesti ponille kuulumisia. Virma lähes aina vaikutti muka kiinnostuneelta puhumisestani -se käänteli korvia kuin kuunnellen, ja puhisi niskaani vastauksia.

      Virman kanssa tuli käveltyä noin 45minuuttia, jonka jälkeen harjailen sen taas ennen kuin heitän sen takaisin Sumun ja Pilkun sekaan. Seuraavana listalla on karsinan puhdistus, ja nostelen kakat ja pissat pois karsinasta. Siirrän takaa tummemmat purut eteen, ja uudet pelletit taas karsinan takaosaan, samalla nostellen reunat keskelle. Kurkkaan ruoka- ja juomakuppiin, ja totean, että molemmat ovat tiskiharjan kaipeessa. Vetelen tiskiharjalla vesikiposta heinät ja kaurat, ennen kuin aloitan tosissaan tiskaamisen. Lopuksi täytän vielä vesikupin uudelleen vedellä.

      Päivän viimeinen mission on Virman varusteiden kuuraus. Irrottelen suitsista joka osan irti sitä mukaan, kun pesen ne saippualla. Reiät on onneksi helppo muistaa, koska ne on kaikki lähes samoissa. Pian myös satula ja vyö on puhditsettu nahkasaippualla, ja olen valmis kotiinlähtöön. Onneksi bussikin lähtee muutaman minuutin sisällä! Tänään ei tehty niinkään mitään erikoista, mutta ainakin oli varsin nautinnollinen kävelyretki!

      • #49728 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Mukavan rento perus tallipäivä. Hyvin kuvailit miten teillä on Virman kanssa lähtenyt juttu kulkemaan ja samoin myös kaikki hoitotoimenpiteet. Aikamuoto vaihtui tarinan loppuosassa yllättäen imperfektistä preesensiin eli kiinnitä siihen ens keralla humiota 😉 Saat 2hp

    • #50411 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      24.3. tiistai, extempore estetunti

      Olin ilmottautunut extempore estetunnille tänään illalle. Oli ihan kiva saada jotain vaihtelua koulujuttujen välille, sekä tietysti tunti olisi hyvää harjoitusta Tie Tähtiin kisoille! Koska viimevuoden kisoista oltiin Fonzien kanssa kerätty voitot helposta B:stä ja 80cm, ei se meitä Virman kanssa oikeuttanut laiskotteluun -en todellakaan ollut luovuttamassa noita pystejä eteenpäin ilman taistelua!

      Bussi saapuikin nopeasti Hallavan pysäkille, ja jatkoin märän hiekkatien kävelemistä, yllätäen jalan. Valitettavasti Hallavan lumet oli sulaneet pois siinä ‘hiihtoloman’ aikaan, toten vielä puutama kuukausi sitten ohuen lumikerroksen peitteessä ollut lumi oli jättänyt sateen saatteena vain märän pinnan. Kävelin ehkä hieman ylikorostetusti kantapäillä, jottei lenkkarini kastuisi, voin vain kuvitella mitä muut näkivät. Osa tallilaisista oli selkeästi vahtaneet menopelinsä pyöriin, sillä tallin edustalla seisoi muutaman auton lisäksi kolmisen pyörää. Ohton auton lisäksi parkissa on myös muunmuassa Aleksin auto -aiankin niin että luulin tunnistavani ne.

      Tullessani talliin, olin iloinen siitä, että Aleksi oli merkannut mulle Virman tunnille. En voinut olla iloisempi tästä treeni mahdollisuudesta, jostain syystä mun päivvä oli muutenkin normaalia parempi. Lähdin kävelemään kohti tallitupaa samalla ajatukissani ollessani. Voi olla, että hyvä päiväni johtui myös tämänhetkisistä hyvistä väleistä Kassun kanssa. Vaikka meillä molemmilla oli melkolailla kiirettä lukiossa, tapasimme kuitenkin usein tallilla, ja viimeviikonloppuna olin käynyt myös viettämässä aikaa Woltatun mäkkiruoan ja Kassun kanssa sen luona. Ajatusten juoksun keskeyttää mua vastaan kävelevä Nessa. Se hivelee juuri kaapistaan hakemia kiiltäviä suojia, joita minun on pakko vilkaista hieman kateellisena, olisipa minullakin varaa.
      “Wau, ooks ostanu uudet suojat Sashalle?”, kysyn sataprosenttisesta mielenkiinnosta.
      Nessanäyttää vähän hämmentyneeltä ehkä aivan hetken ajan siitä, että jututan häntä, mutta vastaa kuitenkin: “Joo, me käytiin Ciaran kanssa tänään vähän shoppailulla”.
      “Ahaaaa, mitä muuta ostit, oletettavasti Tie Tähtiin varten?”, hymähdin itselleni, kait itse kukin olisi hämmentynyt, jos joku puolituttu tulisi kyselemään ostoksista, tai sitten ei.
      “Joo siis ostin kans letareita, ratsastusloimen ja numerolapun. Oon nii ilonen, et mun porukat maksaa tän hevostelun mulle vielä”, tyttö jatkoi kuitenkin iloiesti, “eiks muuten ollukki nii, että me kisattiin Tie Tähtiin samassa tiimissä?”
      “Joo, eiks kans Ciara ja Emily ollu meiä tiimis?”, kaivelin tätä Ciara -nimistä tyttöä mielestäni. Usein olin tallilla niin ajoissa, ettei täälä ollut vielä kauheasti väkeä, ja lisäksi mulla oli tosi huono nimi-naamamuisti, joten asiaa ei auttanut kokoaikainen hengaaminen Kassun kanssa.
      “Joo nii ne on! Onks mul sun numeroo? Voin luoda meille vaikka wa ryhmän nii saahaan nimi mietittyy!”, tyttö ehdotti.
      “Ämmm, voit poimii sen sieltä Hallvan ryhmästä, en oo varma et näkyyks mun nimi siel numeron peräs, mut profiilikuvana on ainaki mie ja Virma”, naurahdin.
      “Joo, näkyillään! Mun on pakko lähtee, et kerkeen koeajaan nää suojat”, ja Nessa jatkoi matkaansa.
      Suuntasin vaihtamaan vaatteita, ja pohdin samalla myöhempää tuntia. Ciara löytyi myös Valeran kanssa listalta, joten mekin tapaisimme, jopa niin että voisin yhdistää nimen naamaan. Tosiaan suurin sekoitus tässä kaikessa ole se, etten hengannut oikein muiden kuin vanhojen tuttujen kanssa, sekä Hallavaan oli iskenyt uusien hoitajien meteoriitti hevosten vaihtuessa. Ihan kiva kyllä saada uutta porukkaa, mutta nyt minun oli tehtävä ryhtiliike.

      Koska Seelakin oli palannut tallille, olin varovasit laittanut hänelle viestiä, onnistuisiko parien nopeiden kuvien ottaminen samalla kun haen Virman sisälle. Vastaukseksi olin saanut ilosen oloisen “Joo toki :)! Kerro monelta tuun!”, joten nyt tämä hyvin muotitiedoton vihreäsininen marssilainen suuntasi punariimuisen valkopään kanssa kameran eteen. Olin nähnyt aiemmin ikkunasta, että Seela oli jo ulkona ottamassa joitain tarhakuvia, joten mennessäni kaappaamaan (huomattavasti helpommin kiinniotettavan hevosen kuin Fonzien) kiinni, Seela oli jo meitä vatassa.
      “Moi!”, siristelin hiukan auringossa, mutta hymyilin silti Seelalle.
      “Moikka! Missä haluut nää sun ‘nopeet ja parit kuvat”, Seela hymyili takaisin varjostaen aurinkoa samalla kämmenellään.
      “Mietin et oisko toi tallin reuna paha? Siihen toi aurinkkaan ei ehkä paistais ihan suoraan?”, hymähdän.
      “Joo, sopii hyvin! Mietin sitä jo aiemmin!”

      Viimein tallissa asetin Virman vanhaksi tavaksi juurtuneelle käytävälle molemmin puolin kiinni ja lähdin hakemaan varusteita. Varustehuoneessa törmäsinkin tähän Ciaraan, jonka kainalosta löytyy ESS:än korvahuppu, ja satulan alle onkin sovitettu jo uusi saman sävyinen huopa. Jalustin remeleistä roikkuu myös Freejumpit, ja olkapäällä karvaiset miclemit. Oletettavasti karvasuojat ovat jo karsinan ovella. Jotenkin ensivaikutelma tytöstä ei ole hyvä, ja pahasti aavistan, etten pidä tytöstä niinkään, vaikka varmasti tämän pinnan alla on jotain mahtavaa.
      “Moi! Me ollaan vissiin samassa tiimissä!”, Ciara huikkaa, kun kävelen lähemmäs, muuri alkaa sulaa, ja tykkään enemmän tytöstä, arvasin.
      “Joo kait! Sä oot ilmeisesti Ciara? Sori, mulla on super huono nimi-naamamuisti”, hymähdän.
      “Joo oon, ei mitää!”, okei tää toisvaikutelma on parempi, “Sä oot siis Nio?”
      “Minäpä minä! Sieki oot vissiin tulossa tolle estetunnille?”
      “Joo oon! Säki treenin tarpeessa?”
      “Joo, todellaki”, naurahdan.

      Kun Virmalla on varusteet selssä, liitymme muun tuntsa jonon jatkoksi ja suuntaamme maneesiin. Tehtäväksi saamme alkuverrytellä itse, joten aloitan tamman kuulolle hakemisen. Teen alkuun suoralla ja kaartevalla pysähdyksiä, ja päädyn jopa kokeilemaan peruuttamista kaarevalla. Se vaatii kyllä ulkokylkeä, joka usein on aika hukassa, joten aina voi yrittää. Me onnistutaan peruttamaan useiden yritysten aikana ennen ravia ehkä kaksi askelta kaarella, ja muut on vaan jotain kylkimambaasuoraan, wau!

      Ravissa jatkan työskentelyä, teen voltteja ja kiemurauria. Aleksi on laittanut meille pari puomia, joita ylitän myös kevyessä istunnassa ennen laukkaa. Kun tamma on hieman pehmennyt niaskastaan, jostan käsilläni, ennen kuin teen puolipidätteen ja nostan laukan. Laukassa pyöräytän ensimmäisenä pääty-ympyrää muutamankierroksen, jotta se ulkokylki tulisi takaisin näihin bileisiin. Jälleen tamman hieman pehmetessä ohjaan pitkälle sivulle, ja kun edessä ei ole ketään, karautan vähän kaasua kevyessä istunnassa.
      “Siinä sulla on Nio kyllä laukkahevonen, ette tuu pääsee noin kovalla vauhilla esteistä yli ku rymyten, ota vähän hooooooo”, Aleksi huutaa mulle hyväntuulisena kentän laidalta. Ihan kuin en muka itse olisi pyytänyt vauhtia. Toisen sivun laukkapuomit me ylitetään taas huolella keskelä niin oikeassa, kuin vasemmassa kierroksessa.

      Ekanan tehtävänä tullaan yksittäistä ristikkoa, jotalähdetään sitten nostamaan. Viimeisenä minä ja Ciara tullaan meidän kisakorkeutta, 80cm. Ristikoista Virma hyppää suurella ilmavaralla, joihin en ollut täysin varautunut ja päädyin itse hieman sukeltamaan hypyn mukaan
      “Nio sukelluskerho on olemassa erikseen.Käytä sun keskivartaloa, katso ylös ja laseka askeleet, niin pääsette yli!”

      Tehtävä vaihtuu uusintateiden harjoitteluun radan päkällä. Esteet ovat noin kunkin ratsastajan ratakorkeudessa, ehkä hieman vaihdellen. Aleksi kertoi välikäyntien aikana taktiikkaa miten tehtävällä kannattaisi toimia, joten olin päässäni pystynyt jo suunnittelemaan jonkinlaista toimintasuunnitelmaa. Tehtävä alkaa okserilla, ja jatkuu pystylle tiukalla kaarteella. Okserille tullessa myötään hyppyyn, mutta tuen yläpohkeella hyvin, joten myös tamman hyppy on varma.
      “Hyvä Nio! Pidä sama fiilis muillekkin esteille!”
      Pystylle ohjaan tarkoituksella vinon lähestymisen, ja pyydän Virmaa vaihtamaan laukan oikeaksi, vaikka se on hieman harjoittelussa meillä vielä. Jatkamme oikealle sarjalle, jonka esteiden välissä joudun pidättämään, jotta ponikokoinen ratsuni mahtusi tähän hevosväliin. Virma on liekeissä, esteet on selkeesti kyllä sen laji. Vielä vaaleanpunainen pysty, jolle tulemme hieman pohjaan, mutta annan tammalla reippaasti tilaa, niin pääsemme kunnialla yli. Parin esteen jälkeen olemme maalissa, ja pääsen taputtelemaan tammaa kiitokseksi.
      “Hyvä suoritus Nio! Voitte noita vaihtoja ehkä vielä reenailla, ennen kuin noita vinoja lähestymisä tulee lisää, mutta muuten tosi tasainen ja hyvä suoritus sitä pohjaan tullutta hyppyä mukaan lukematta.

      Attachments:
      • #50414 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Olipas tää kiva tarina lukea, vaikka parissa kohtaa iskikin silmään puuttuva kirjain.

        Ja toi Aleksin sukelluskommentti oli kyllä mahtava 😀

      • #50415 Vastaa
        Alva Ainio
        Valvoja
        • Postauksia: 101
        • Perus pullaponi

        Olipas kiva lukee sultaki taas tarinaa! Nio ja Virma on jotenkin niin sympaattinen kaksikko. Tää oli kiva treeni tarina, joskin muutamat kirjoitusvirheet jäi vähän häiritsemään.

      • #50421 Vastaa
        Nessa
        Osallistuja
        • Postauksia: 64
        • Koulutuksen tarpeessa

        Oli tosi mukava tarina lukea. Ja ihana toi kuva😍

      • #50431 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva hyvänmielen tarina! Kirjoitusvirheet vähän häiritsi, mutta kokonaisuutena tykkäsin

      • #50440 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Kiva saada sultäkin tarinaa (ja kuva!) taas vaihteeksi. Tykkäsin siitä miten Nio pohti omia sosiaalisia piirejään tallilla ja päätti ihan tietoisesti alkaa tutustua enemmän muihinkin. Estetuntia kuvailit kans tosi hyvin, sitä oli mukava lukea.
        Eniten häiritsi se, että aikamuoto vaihtui muutamaan otteeseen kesken tarinan, ja kirjoitusvirheitäkin oli vähän siellä sun täällä. Oikolukemalla noista pääsisi helposti eroon (: Saat 2hp 2sp ja 2ep

    • #50594 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      27.3.2020 perjantai, treeniä, treeniä

      Tiistain jälkeen en ollut päässyt uuden lempi tamman selkään, koska se oli pyörinyt tunneilla, ja niillä joilla ei ollut, ei ollut ollut tilaa korvaajille. Tänään kuitenkin nappasin itseäni niskasta kiinni, ja lupasin ratsastavani Tie Tähtiin -kisojen koulurataa, jotten olisi aivan hukassa. Viikonlopulle oli luvassa mysteeri valmentajan estevalmennukset, joten voisin tänään ryhdistäytyä Virman kanssa, ja huomenna touhuilla myös jotain, jottei meitä katsottaisi ihan kieroon.
      Kun hiekkatien päässä häämötti talli, osasin jo arvata että tuntihevosten vapaapäivänä ilmoitustaululla roikkuisi seuraava lappu: “Siivotkaa tallitupa”, tai jotain vastaavaa. Näin myös tallituvassa törmäsin sohvalla istuviin Minjaan ja Alisaan, jotka selkeästi olivat hyvin sosiaalisia -ainakin instagramissa. Heitin tavarani kaappiini, ja istuin mutustamaan banaania näiden seuraan samalla miettien, miten keskustelu olisi mahdollisimman vähän akwardisti aloitettu.
      “Öööm huomasitteks ton Aleksin lapun tos ilmoitustaululla?”, molemmat tytöt, tai naiset, en mä tiiä kohottivat päänsä.
      “Joo näin mä ainaki. Jaksetaaks me jo alkaa siivoamaan?”, Alisa reagoi vastaukseeni nopeiten.
      “Nosiis mun puolesta voita kyl joo alkaa siivoon. Vai ootteks sitämieltä, et pitäs oottaa joku muukin paikalle ilmestyväksi?”, Minja pohti.
      “Joo no voi se kyl olla et muit alkaa kohta valuun tänne. Mut alotetaan vaa jo”, hienoo, oispa tekemistä ainakin.
      Näinpä Minja aloitti tiskaamattomista tiskeistä ja mä lähdin hakemaan imuria. Hetken kuluttua Nikokin ilmestyi paikalle kahvikuppi kädessään, juuri sen näköisenä että olisi mielummin hakenut kahvinsa ja juossut niin kauas kun teitä kulki.

      Tallituvan siistiytyessä Niko ilmoitti lähtevänsä maastoon. Kaipasin kyllä hetkiä miehen kanssa, ja ilmottauduinkin aluksi hyvin halukkaaksi seuralaiseksi.
      “Eiku hitto, lupasin itelle reenata tänää sitä B:n rataa, en mie voikkaa tulla, sori”, vähän kyllä harmitti. Näinpä muun porukan lähtiessä hakemaan hevosia, hoitamaan ja varustamaan, suuntasin satulahuoneeseen. Toinen lupaukseni itselleni oli varusteiden puhdistus. Suitset aukesivat soljistaan helposti, ja vetelin ne ensin saippualla, ja sitten pyyhkeellä läpi. Satulahuoneen ikkunasta näin kuitenkin valitettavasti, kuinka Ciara tepasteli Valeran kanssa paikalle sen näköisenä, että oli menossa lehden kuvauksiin, eikä maastoon. Vaikka kielsinkin itseäni asettamasta ulkokuoren perusteella minkäänlaisia ennakkoluuloja, niin silti mielipiteeni tytöstä ei muuttunut mitenkään parempaan suuntaan.

      Vihdoin varusteiden valmistuessa suuntasin hakemaan Virmaa tarhasta. Se oli selvästi pistänyt elämän risaiseksi auringon lämmittäessä tarhan mukavinta mutakuoppaa, ja hankkinut voikolle karvalleen mutakylvyn.
      “Voi kuule”, voivottelin tammalle nauraen, “luulempahan, että käy hakeen harjat tänne tarhaan. Ehkä kukaan ei haluu päälleen tätä pölykarvasekoitusta”. Tämän päätöksen myötä suuntasin harjojen hakuun.
      Takaisin tarhalle tullessani koko kööri tuli ihmettelemään touhujani. Puin Virmalle sen punaisen riimun päähän, jotta sen yrittäessä paeta kinastelemaan kavereiden kanssa, saisin sen helposti napattua kiinni. Pyörittelin hajamielisesti kumisukaa pitkin tuon karvaa, kun Kassu ilmestyi luokseni.
      “No hänhän on kyllä nauttinut mudasta tällepäivää ihan kiitettävästi”, poika naurahti.
      “Joo nii todellaki on”, naurahdin, “never again”.
      “Voi kuule, sul on ne pahimmat ajat vielä edessä”, Kassu kaappasi kovan harjan Virman harjakassista, ja tuli avuksi hinkkaamaan jalkoja jo onneksi lähes kuivuneesta kurasta.
      Pikkuhiljaa vasen kylki alkoi taas näyttää kerman väriseltä, ja vaihdoin samalle puolelle Kassun kanssa, joka hinkkasi Virman sukkajalkaa.
      “Vitsit hei oot mukava poikakaveri, ku tulit vaa hinkkaa siihe kaikki liat mun päälle”, hän muka vihaisena totesi.
      “Äläny, just kato tarkotuksella valitsin tän kohdan sun takia”, varauduin pojan tökkäävän mua mahaan nyrkillä, “No mut hei tässähän on kätevä tehä näin”, poika nousi käsieni ja hevosen väliin ja suuteli mua. Siinä me hetki nuokuttiin puoliksi nojaillen Virmaan,
      “Vitsit hei tää poni varmaa arvosta meitä hirveesti”, naurahdan.
      “Joo nii mäki arvelen. Hei kai sä tiiät et tallituvas meil on varmaan jo yhtä suuri fanikerho ku Nikolla ja Ciaralla?”, hypähdin vähän kumartuneena tai säikähtyneenä taaemmas ja vilkaisin automaattisesti tallin suuntaan samalla raapien hiusrajaani.
      “Hei äläny, ei siel ollu muita ku mä ku lähin sieltä. Ja entä sit jos oiski, haittaisiko se sua?”, nyt sain jo osakseni jonkin mulkaisun, sen laadusta en ollut aivan varma. Pakottauduin ottaan pölärin käteen toisen puolen hinkkauksen valmistuessa,
      “No emmätiiä. Mut, mut ku jotenki en haluis mitää hirveetä hässäkkää tässä. Tai et paljon kivempi ku ollaan vaa rauhas ja kahestaa.”, ilmeisesti poika laantui vastauksesta hieman jatkaen harjausta.
      “Haluuks sä sit et ollaan ku tuntemattomii muiden seuras?”, Kassu vielä kuulosti hieman loukkaantuneelta hetken hiljaisuuden jälkeen.
      “No eeeen, ihan oikeesti en. Mut jos kuitenki sellaset siistit käytöstavat ois jees? Tai niiku et ei mitää ylenpalttista lääppimistä kokoajan julkisesti kiitooos”, kiersin tamman takaa halaamaan poikaa, “pliis, mun mieliks”, sain vastaukseksi vienon nyökkäyksen.

      Hoidimme Virman Kassun kanssa yhdessä loppuun, ja veimme vasta sitten talliin varustamista varten. Tai itseasiassa Kassu lupautui varustamaan, ja mä kävin vaihtamassa ratsastushousut jalkaan ja vedin saappaat jalkaan. Pitkästä aikaa sain myös suostuteltua sen seuraamaan mun ratsastelua, tai tulemaan seuraksi. Yleensä ei olla oltu Virman vapaapäivinä niin samaan aikaan tallilla, että se olisi kerenny.
      Maneesissa kiristin Virman ruskeaa satulavyötä. Jalkkareista muistin reiät jo ulkoa, joten ne oli eilisen tuntiratsastajan jäljiltä helppo säätää oman mittaisiksi, ennen kuin kiikuin tuolilta, jonka Kassu sittemmin varasti itselleen tuoliksi, kyytiin. Poika jäi keskelle maneesia kököttään puhelin kädessä. Maneesissa ei onneksi ollut ketään. Osa hoitajista kun oli käynyt maastossa, ja tuntuu, että tuo kenttä oli nyt sulalla maalla taas suositumpi.
      Noin kymmen minuuttisten alkukäyntien jälkeen aloin kokoamaan ohjia, ja ensimmäisenä hakemaan tammaa tuntumalle. Tein ensin vain parit pysähdykset suoralla ja kaarevalla, jonka jälkeen testasin ensin peruutus apujen toimivuuden suoralla, ennen kuin lähdin yrittämään jälleen peruuttaa kaarevalla. Tottakai Kassu nosti päätään sen jonkin pelin parista just niiden epäonnistuneiden kohdalla,
      “Mitä sä niinku yrität tehdä?”, poika naurahti häpeilemättä.
      “Siis peruuttaa kaarevalla, eiks tää ookkaa ilmiselvää?”, huidoin oikealla kädellä kaaren reittiä muka ilmiselvästi.
      “Ahaa, niin tietenkin! Kokeile toki sitä ulko-ohjaa, äläkä vaa roikota sitä menemää”, lisää naurahduksia.
      Kaikennäköstä, se osu oikeaan. Kun hoksasin ulko-ohjan paremmin, lähti peruutuksetkin sujumaan, ja pystyin hyvällä mielellä siirtämään raviin.

      Ravissa aloitin taas tekemään tammaa mahdollisimman pyöreäksi ja pehmeäksi. Tätä hioin suurehkolla pääty-ympyrällä, ja yhtäkkiä tunsin miellyttävän tunteen selän noustessa ylös ja niskan myödätessä. poni käpertyi ympäri sisäpohjettani, ja kun vaihdoin suuntaa lävistäjällä keskiravissa, pidensi Virma hienosti askeltaan, kuitenkin pysyen samassa tempossa.
      “Oot kyl selkeesti tehny töitä, teiän menohan näyttää jo tosi kivalta!”, olin jo unohtanut Kassun olemassaolon.
      “Hah, kiitos”, tein pidätteen ja liu’utin vapaampaa ohjaa välikäyntien merkiksi toisenkin kierroksen ravin tullessa hyväksi.

      Radan ensimmäinen ‘ongelmakohta’ oli se, että osaisin tehdä kolmikaarisen oikein. Youtubesta olin katsellut videota radasta, ja joiltain tuomareilta ei ollut herunut hyviä pisteitä niistä kiemuroista, jotka minusta oli todella hyviäkin.
      “Haluisiks laittaa mulle kolmikaarisen kääntöpisteihin noi kartiot? Tuun oikeasta kierroksesta”, katsoin Kassuun toivoen.
      “Hmmm, no ehkä mä voin”, hän piti jotain mukatuhahdus-kerhoa.Aloin kasaamaan ohjia, ja siirsin raviin. Istin heti alussa alas, ja Virman pää nousi ylös. Aloin hakemaan parempaa asentoa, ajatellen istuvani häntäluuni päälle. Pyöristin selkää enemmän ja tasapainotin kyynärpääni. pikkuhiljaa tasapaino hevosen kanssa tuli takaisin, ja aloitimme tehtävän teon. Ensimmäinen kiemurtelu oli floppi. Kaaret olivat erikokoisia, luiruja, ja liian isoja, vuorotellen. Tullessani L-kirjaimeen valmistelin laukannoston, ja siirsin ponin laukkaan pitkän sivun ajaksi. Tamma ei taas oikein malttanut tasapainottua, vaan kaahotimme menemään. Seuraavasta kolmikaarisesta saimme kuitenkin jo paremman, ja kaarten paksuudet alkoivat tasapainottua, vaikka yhä huomasin olevani väärissä paikoissa väärään aikaan.

      Olin ajatellut tekeväni vielä voltteja laukassa, mutta kun olin hinkannut kolmikaarista parikymmentä minuuttia, ei yhtäkkiä voltit enää motivoineetkaan. Näinpä päädyin vain tylsästi tekemään laukkaa ympäri kenttää. Maltoin kuitenkin istua alas, ja lähteä tavoittelemaan sitä kuuluisaa tuntumaa. Pikkuhiljaa se alkoikin löytymään vasemmasta kierroksesta, ja sitten hyvällä fiiliksellä vaihdoin kierrosta oikeaan. Oikeassa jatkoin samaa. Yritin löytää sopivaa asentoa Virman selässä miellyttääkseni sitä, ja yritin parhaani mukaan tasapainottaa apujani tasaisiksi. Meillä olisi vielä hetki ennen kisoja. Ensiviikolla voisin yrittää ratsastaa mahdollisimman paljon tunneilla, jotta saisin paremman tuntuman Virmaan, ja sen mahdollisimman paljon mun asetuksille.

      • #50597 Vastaa
        Maisa
        Osallistuja
        • Postauksia: 54
        • Koulutuksen tarpeessa

        Kirjoitat tosi hyvin tosta treenistä, oli kiva lukea! 🙂

      • #50613 Vastaa
        Alisaa
        Osallistuja
        • Postauksia: 71
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tää oli tosi kiva tarina!

      • #50626 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Mainio tarina. Toi siivouskohtaus alko just niin kun olisin voinut oikeessa elämässäkin kuvitella. Oli kans kiva lukea Kassusta ja Niosta parina vähän lisää, erityisesti tolleen vähän syvällisemmin asian ympärillä. Ratsastusta kuvastot taas oikein mielenkiintoisesti, eikä sitä ollut ollenkaan tylsä lukea. Saat 2hp 2sp ja 2kp

    • #50614 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      28.3.2020 lauantain maasto, vähän kaiken mietiskelyä
      Aamulla herätessäni ikkunasta paistoi kirkas aurinko. Se valaisi koko huoneen, kun avasin verhot. Näinpä päätin ottaa kahvin termariin mukaan, ja puettuani vaatteet suunnata bussipysäkille. Kuitenkin ennen bussiin nousua oli tarkoitus käydä kaupassa ostamassa eväät, ja mukaan tarttuikin tonnikala kolmioleipä, smoothie ja laatikollinen oreo-pääsiäismunia. Haaveilin hetken jääkaapin edessä mämmistä, mutta päätin jättää sen kuitenkin vielä kaappiin. Pääsiäiseen oli kuitenkin enää vain alle kuukausi, niin ihan hyvin sitäkin olisi voinut syödä.
      Bussissa valikoin paikaksi etupenkin, ja nostin viime kesänä ostetut aurinkolasit nenälle alkaen samalla hörppimään kahvia.

      Tallille päästessä aurinko ei ollut karannut yhtään kauemmas. Hevoset nauttivat tarhoissaan kevään jo hieman lämmittävästä auringosta, joten yhtään ei haitannut, että Aleksi oli ilmoitustaululla laittanut pyynnön siitä, että käytäisiin Emilyn kanssa maastossa.
      Heitin evääni jääkaappiin ja nappasin yhden suklaamunan istuutuen sohvalle.
      “Moi, ooks tulossa tänään monelta tallille? Aleksi pyys meitä käymään maastossa Mollyn ja Virman kaa”, lähetin viestin whatsappissa Emilylle. Hetken kuluttua kuuluikin vastaus:
      “Just kohta sielä, oon tulossa pyörällä, nähään kohta!”
      Näinpä jäin odottamaan tyttöä tallitupaan, ja jatkoin töhnämunani syömistä katsoen samalla Sykkeen eilisiä jaksoja.

      Emilyn saavuttua olimme hakeneet hevoset sisälle, ja hoitaneet ne kuntoon. Tällähetkellä suurin pohdinnan aihe oli se, että uskallettaisiinko me lähteä maastoilemaan ilman satulaa.
      “Niin no, ainaki meitä ois kaks. Tai et jos toinen tippuu ja jotain sattuu, nii pystyy hakeen apua”, Emily totesi.
      “Niin totta. Ja jos me käydään vaa rento maasto? Tai nii et otetaan käyntiä, ja ehkä vähän jotain hölkkää tai jotain?”, ehdotin.
      “Joo totta. Mennääks nyt sit vaa ilman?”
      “Sopii!”
      Niinpä heitimme suitset niskaan, ja kiikuimme tallin pihalla kyytiin penkeiltä. Molly johti tätä kahden hevosen jonoa, ja katselin edessä keikkuvia jalkoja aurinkolasieni läpi. Näytin ihan kananmunalta aurinkolasi-kypärä yhdistelmällä, mutta halusin suojata silmiäni tältä harvinaiselta ja häikäisevältä valoilmiöltä. Hevoset kävelivät rauhallisesti korvien kuunnellessa ympäriämpäri erilaisia metsän ääniä. Luotin Virmaan jo sen verran, että uskalsin antaa sille vähän pidempää ohjaa maastossakin. Yhtä luottavainen kuin Fonzien kanssa en kuitenkaan ollut, enkä heittäytynyt makaamaan selkään. Välillämme vallitsi hiljaisuus, ja tuntuu, kuin molemmat meistä yrittäisi keksiä jotain puheenaihetta.
      “Tota, mmh miten teil on mennyt Virman kanssa?”, Emily kerkeää aloittamaan ensin.
      “Tosi kivasti! Virma on tietyl tapaa samanlainen kuin Fonzie, mut samaan aikaan tosi erilainen. Se on mulle jotenki tosi kiva ratsastaa”, hymyilen aurinkoa vasten Emilylle ja rapsutan tamman kaulaa.
      “Miten teil on mennyt?”, kysyn jatkaakseni juttua. Tai onhan se kyllä kiva tietää, miten tiimi kaverilla ja vastuksella menee.
      “Nosiis ihan ok. Oltiin vasta torstaina yksärillä, ja kerran mä päädyin hiekkaakin maistelemaan. Oota vaa, me voitetaan teiät vielä kisoissa!!”, tyttö naurahti pääse, naurahdin takaisin.

      Matka jatkui taas hiljaisuudessa, ja mietin tulevia kisoja. Olin jo pitkään harkinnut Virman tulon jälkeen, että ostaisin sille vaan jonkun kivan näköisen otsapannan kisoja varten. Multa ja Fonzielta oli kyllä jäänyt sinireunainen kisahuopa, mutta onneksi Aleksi oli viime jouluna hankkinut taas meille lahjaksi Hallavan nimellä nimikoituja vaatteita. Olin hetken mielijohteesta hankkinut punaisen setin kaikkea, joten huopa tai suojat ei onneksi ollut ongelmani. Laskeskelin rahatilannettani, ja totesin että luultavasti rahat riittäisivät otsapannan ostoon ja kuukauden ruokiin. Hätätilanteessa kävisin ruinaamassa äidiltä rahaa.
      Aloin myös miettimään ensiviikon ratsastus suunnitelmaa. Ajattelin, että Aleksi varmasti ottais mut parille tunnille ratsastamaan, ainakin yks koulu- ja yks estetunti ois tosi jees. Mieluummin useampikin, jos on vaan mahdollista. Perjantaina voisin sitten tempaista vielä jonkun viime hetken treenin, ja lauantaina ehkä juoksuttaa vain maltillisesti. Tai jotain. En mä tiiä.

      Ajatteluni aikana olimme tulleet leveämmälle polulle, ja Emily ehdotti ravia, ja vastasin myöntävästi alkaen keräämään ohjia käsiin. Siirsimme hevoset rentoon hölkkään, enkä ollut varma halusinko yrittää saada ponia jotenkin muotoon. Päätin luovuttaa ja vain nauttia maisemista. Lehdettömien kuivujen oksien välistä paistoi nätisti aurinko luoden ihania valonsäteitä ympäri metsää. Polku näytti osittain taianomaiselta, ja olin täysin valmis soittamaan Seelan paikalle kuvaamaan meitä. Sen jätin kuitenkin väliin.

      Palattuamme talliin olin tosi hyvällä tuulella. Kiitin Emilyä maastosta, ja hoidin Virman pois, ennen kuin vein sen ulos. Tallitupaan oli kasaantunut sekalaista porukkaa, kuten Ciara, Niko, Nessa, Ruska ja Alisa. Siellä kävi hyväntuulinen puheensorina, ja kaapatessani jääkaapista leipäni, suklaamunani ja termarini pöydältä, sain oskasi mielenkiintosia katseita. Tungin itseni johonkin tyhjään koloon pöydän viereen ja laitoin evääni siihen.
      “Mitä? Kyl nyt kai pääsiäismunia saa syödä?”, oli pakko kysyä hymähtäen.
      “No joo, mut hei camoon ei vielä oo pääsiäinen. Toi on sama ku söisit nyt mämmiä”, Nessa nauroi minulle.
      “No mä katoin sitä kyllä kaupassa, mut en ihan vielä kehannu ostaa. Teki kyl mieli”, nauroin vain takaisin.

      • #50617 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Tää oli kiva tarina ja varsinkin toi loppu oli jotenkin hauska kaikessa yksinkertaisuudessaan.

      • #50627 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Näis tälläsis tarinoissa on kyl joku oma viehätyksensä kun tarinan alku ja loppu nivoutuu yhden aiheen ympärille – niinkun tässä noi pääsiäisherkut. Tuli jotenkin tosi keväinen fiilis tästä koko tarinasta maastoiluineen. Saat 2sp ja 2mp

    • #50702 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      29.3.2020 sunnuntai, Tie Tähtiin ensimmäinen estevalmennus

      Okei. Valmennuksen ensimmäinen järkytys koitui siitä, kun kävelin hoitohevoseni kanssa maneesiin. Alana Gwyln katsoi aurinkolasiensa ja termarinsa takaa tuttuja, ja uusia ratsukoita. Edellinen ryhmä näytti kuitenkin elossa olevalta, joten uskaltauduin rentoutua hiukan. Easyn ryhmä käveli loppukäyntejä, ja oletettavasti maneesiin meille oli jäänyt sama tehtävä kuin heille. Medium-ryhmässä oli lisäkseni vain kaksi tuntematonta ratsukkoa, toinen oli ruunikko poni sekä ratsastaja ja toinen norjan vuonohevonen sillä ratsastava tyttö. Muuten samassa ryhmässä oli Hallavan ratsuilla ratsastavat Alva, Maisa ja Emily.

      Alana ohjeisti meidät itsenäiseen alkuverryttelyyn, jonka aloitin keräilemällä ohjat käteen. Tein pysähdyksiä ja siirtymisiä käynnin sisällä, ennen kuin aloitin tekemään ensimmäiset peruutukset. Virma oli yllättävän hyvin kuulolla jo alussa, ja rentoutui nopeasti niskasta. Se kuunteli myös pohjetta hyvin, joten vain pieni pohkeen merkki riitti raviin siirtyessä. Ravissa jatkoin ponin lämmittelyä ja kuulolle keräämistä. Kääntelin kiemurauraa ja voltteja molempiin suuntiin yrittäen myös huomioida kyynerpäideni pitämisen samalla tasolla, ja pyrkien pitämään kyljet jäntevinä. Virman vertyessä raville, käänsin päätyyn pääty-ympyrän, joka ei ulottunut aivan uralle, jotta voisin väistää muita ratsukoita. Nostin laukan, ja aloin hakemaan tuntumaa. Laukassa Virma nosti päänsä ylös ravistellen päätään -protestina tuntumasta ja siitä, että täytyisi tehdä töitä. Vähitellen tamma kuitenkin alkoi rauhoittumaan ja myöntyi tuntumalle, tällöin myötäsin reilusti sisäohjasta. Vaihdoin vielä suunnan, ja tein toisen kierroksen laukan ennen Alanan antamaa toista tehtävää.

      Alana ohjeisti meille verryttely tehtävän. Tultaisiin keltainen pysty, jota edelsi neljän laukka-askeleen päässä oleva maapuomi. Nostin laukan päädystä, ja laskin askelta päässäni, jotta se pysyisi tasaisena. Väliin tullessa katsoin hypystä yli, ja tuin yläpohkeilla samalla mukautuen hyppyyn. Hyppy oli hyvä, hieman matala muttei liian, joten Virma ei kolauta puomia.
      “Good. Just bit more energiaa vielä laukkaan, niin hypytkin is better”, Alana kommentoi hyppyämme. Tiesin Virman vielä vasta olevan heräämässä hyppyihin, enkä siksi huolehtinut niinkään vauhdin puutteesta. Enemmän huolissani olin Alanan esitellessä toisen tehtävämme, ja samalla uhatessa vinosta lähestymisestä, huonosta hypystä tai epätasaisesta suorituksesta joutumaan tulemaan uudestaan.

      Katselin kun ensimmäinen ratsastaja aloitti suorituksen vasemmasta kierroksesta. Ennen vuoroani hengitin syvään, ja pyrin keskittämään ajatukseni vain tehtävään. Nostin edelliseltä pitkältä sivulta vasemman laukan H:n kohdalta ja valmistauduin käännökseen. Suoralla suoristus, oikea ohja ja vasen jalka, käännös ulkoavuilla -este oli jo edessä. En tajunnut välimatkan lyhyyttä, ja ratsastin Virman liian lähelle estettä. Mutta koska se oli Virma, se hyppäsi kaikki neljä jalkaa yhtä aikaa korvissa yli 60cm esteestä, vaikka se ei ollut suora, tai minä hypyssä mukana.
      “Focus Nio, focus! If your horse tekee kaiken miellyttääkseen sinua, u need to do more miellyttääkseen sitä! Again!”, Alana komensi.
      Tullessani uudestaan muistin varautua nopeaan hyppyyn, ja tein nopean suoristuksen heti kääntämisen jälkeen, ja vaikka keltainen este tuli yhä nopeasti, olin varautunut. En ajanut Virmaa eteenpäin, vaan katsoin yli esteestä ja annoin sen itse löytää hyvän hyppypaikan. Näin me päästiin myös paremmin yli esteestä jatkamaan violetille. Esteistunnassa yritin löytää ulkokylkeäni, mutta lopulta menimme kulmaan aikalailla vain sisäpohkeen avulla. Violetin hyppy oli okei, muttei ehkä paras.
      “Okay. Sinun täytyy find sinun ulkokyljen jäntevyys -Et voi vain heittäytyä kulmaan sisäpohkeen paukutuksen avulla. Seuraava”, Alana oli täysin oikeassa. Se kylki pitäisi löytää.
      Oikeassa kierroksessa tultiin vielä uudestaan sama tehtävä, joka sujui paremmin kuin vasen. Virma imi hyvin hyppyihin, ja mä pääsin molempiin hyvin mukaan. Kulman kohdalla Alana toisti saman kommentin kuin edellisellä kierroksella, vaikka kulma oli jo parempi.

      Seuraavaksi Alana varoittaa, että violetit esteet jotka on muokattu niin kutsutuiksi ruotsalaisiksi oksereiksi, saattavat aiheuttaa kyttäystä tai suurehkoja hyppyjä, jos niille ratsastaa niin kuin ne olisi jotain erikoisuuksia. Ja joo. Virma lähestyi estettä hyvässä laukassa, ja me tultiin hyvään kohtaan, mutta hyppy tapahtui kaula alhaalla ja kaikki neljä jalkaa korvissa. En voinut kuin nauraa suoritukselle, mutta Alana katsoi meitä tuimasti, hyväksyen silti suorituksen siitä hyvästä, että pysyin kyydissä.
      Kaikkien suoritettua tehtävä hyväksytysti, Alana lähti nostamaan okserit kilpailukorkeuteen. Keltaiset pystyt jäi seitkytsenttisiksi, vaikka okserit nousivat 80cm.
      “Nonii, nyt tuutte tän tehtävän samalla lailla, vaikka okserit ovat vähän korkeempia. Tuutte rauhassa ja katsotte esteen yli mukautuen hyppyyn”, kuului ohjeistus.
      Jälleen aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ja jouduin miettimän kunnolla ulkokylkeä. Keltainen pysty tuli hyvin. Virma hyppäsi korvat hörössä yli, ja pääsin hyvin mukaan. Violetille käännyimme kulmasta, yy, kaa koo -yllätyin kun hypystä tuli taas pyöreä, ja hyökkäsin sukeltamaan Virman niskaan, joten laskeutumisessa olin liian edessä ja etupainoisena, joka Virmalla meni tunteisiin. Reaktio tähän oli kolmen pukin pukkisarja, ennen kuin sain kasattua taas itseni ja ponin.
      “Niinpä. Sä et voi sukeltaa, tai käy just noin, katse ylös ja hyppyyn mukaan enemmän pystyssä”, Alana totesi.
      Oikeassa kierroksessa nostin katseen molemmille esteille reippaasti ylös, ja ajattelin kokoajan nojaavani taakse.
      “Better. Nyt vielä keskityt siihen violettiin. Katse ylös! Noin, hyvä. Huomaatko, että heti kun sun oma asento on parempi, Virmakin hyppää paremmin?”, nyökkään pienesti ja siirryn keskelle kävelemään.

      Viimeisenä tehtävänä meille esiteltiin vihreät kavaletit, jotka pakottivat menemään suoraan. Vuoroni koittaessa Alana huiomioi suoruutta jo ennen lähestymistä ohjaavia puomeja.
      “Suorista se poni. Se puskee kokoajan ulkolapaa ulos. Jos et saa sitä muuten suoraksi, niin käännä askel ulos. Huomaatko? Heti parempi”.
      Ensimmäinen suoritus puomeille ei ollut maailman mahtavin, mutta kelpuutettava. En saanut Virmaa suoristettua täysin, ja vauhti lisääntyi hiukan, joten kaksi viimeistä kavalettia meni aika tiukille. Toisella kierroksella onnistui jo paremmin, “Hooo, ihan rauhas. Tee puolipidätteitä ja laske laukkaa”.

      Viimeiseksi Alana antoi luvan tulla tehtäviä yhdistettyinä pienenä ratana. Virma alkoi näyttää jo melko hikiseltä, ja mäkin olin hiukan poikki jo, mutta ajattelin silti lähteä kokeilemaan. Kun nostin vasenta laukkaa, Virma meinasi jäädä hieman hitaaksi, mutta keltaisen esteen ilmestyessä sen askel kasvoi isommaksi ja kokoontui enemmän. Se imi hyppyyn vahvasti, samoin kuin seuraavalle violetille. Laukanvaihdon pitäisi ensimmäistä kertaa onnistua tasaisella, eikä mulla ollut suuriakaan odotuksia. Kuitenkin Virma vaihtoi melkein automaattisesti laukan, kun vähän pyysin, olin yllättynyt. Seuraavalle keltaiselle tultiin hieman vinossa. “Okay. vähän vino, suorista kulmaan”, Alana kommentoi. Oikeen kierroksen violetille tuli taas aika pyöreä hyppy, mutta sain kasattua meidät molemmat jotenkin kutenkin kasaan kavaleteille, ja yritin tehä puolipidätteitä, jotta tultaisiin hyvää vauhtia, eikä liian kovaa. Silti varsinkin ensimmäinen väli tuli aika tiiviiksi, ja toinenkin väli oli siinä ja siinä.

      Kävelin melko pitkät loppukäynnit loppu ravailuiden jälkeen, ennen kuin tulin alas ja kehuin hikistä tammaa reippaasti. Tallissa kylmäsin vielä jalat, ja huuhtelin enempiä hikiä pesarissa, heittäen sen jälkeen viltin sen päälle.

    • #50780 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      2.4.2020 torstai, Tie Tähtiin kouluvalmennus

      Inka laittoi meidät aloittamaan kevyessä ravissa verryttelyn, joten aloitin varmaan kaikkien vakio tehtävästä, ympyröistä. Inka oli hyvin tilanteen tasalla, ja kommentoi heti ensimmäisenä mun roikkuvaa ulko-ohjaa. Inka käsiki minun heittää sisäohjan ensimmäisenä täysin pois, jotta ulko-ohja olisi pakko löytää, ja pakko myöntää, että vaikka vasen käteni roikkui ‘rentona’ virman kaulaa vasten, yritin vetää siitä silti. Inka katsoi sitä kuitenkin läpi sormien, ja pyysi keräämään sen takaisin. Virma myötäsi hei nyökkyyn ja kuunteli paremmin pohjetta. Miksen mä tajuu näitä itse?

      Molempien kierrosten ravi verryttelyn jälkeen nostin aluksi oikean laukan ja hain tuntumaa suoralla.
      “Muistat Nio taas sen ulko-ohjan ja kyljen! Jes, parempi!” Virma lähti tulemaan hyvin tuntumalle, ja aloin taas tekemään ympyröitä. Aluksi hukkasin taas ulkokyljen, mutta pikkuhiljaa se löytyi ja Virma alkoi taas väistämään sisäpohjetta.
      “Joo Nio, vaikka se tulee ihan hyvin tuntumalle, se ei tarkota et voit vaan lopettaa. Ohjat taas paremmin tuntumalle, katse ylös ja yläpohkeen tuki!!”, kuului kommentti.

      Alun verryttelyjen jälkeen liu’utimme pidempää ohjaa, ja hyvin Virman tapaisesti se pidensi vahvasti askelta samalla nuuhkien maata. Rapsuttelin sen kaulaa samalla kun Inka selitti ensimmäistä tehtävää.Ohjia kerätessäni hahmottelin päässäni tehtävää, ja seuraavan kerran metsän puoleiselle pitkälle sivulle tullessa aloitin kääntämään voltille, jonka jälkeen yritin jatkaa avoon, joka lösähti ulos. “Siinä muistat nio ne ulkoavut. Taivuttelusta ei tuu mitään ilman niitä, usko mua”, Inka kommentoi. Seuraava yritykseni olikin jo parempi yritys. Tasasin oikeaa kyynärpäätä vasemman kanssa, ja yritin pitää sen olkapäästä asti paikallaan. Se auttoi ulkokylkeen, ja Virma pysyi paremmin suorana. Kun Virma yritti lähteä puskemaan ulkolavalla, sain sitä jo paremmin hoksattua pysymään kasassa ulkopohkeen avulla. Tallin puoleisella lyhyellä sivulla kokosin Virmaa, ja oloni tuntui tosi hyvältä, kun se pysyi peräänannossa, ja lyhensi askeltaan. Näinpä seuraava sulkutaivutus olikin pettymys. Mun molemmat ohjat vain katosi, ja sukuyritys muuttui epätoivoiseksi asetukseksi.
      “Mitä mä sanoin niistä ulkoavuista? Nyt kasaat itsesi!”

      Inka pyysi meidät vielä laukkatyöskentelyyn. Jatkoin aika samasta mitä tein verkassa. Halsin virman pehmeäksi, ja siihen me päästiinkin aika hyvin. Inka auttoi minua ympyröiden apujen käytön hahmottamisessa, ja sainkin pari ideaa, jolla saisin Virmaa ratsastettua myöhemmin vielä paremmin.
      Kun Inka uhmasi meitä laukkaväistöillä, olin melko innoissani. Olin joskus tehnyt Fonzien kanssa muutamat itsenäisesti, joten sain Virmankin kanssa ideasta aika nopeasti kiinni.
      “Tosi hyvä väistö Nio! Sulla pysy kyljet hyvin, ja Virma astui rehellisesti ristiin. Voit siirtää raviin ja jatkaa vaikka taivutteluiden kanssa. Hyvään on aina hyvä lopettaa”, Inka kommentoi kun oltiin tehty jo muutamat väistöt. Siirsin itsekin poniin tyytyväisenä Virman raviin, ja aloitin kymmenen metrin volttejen kääntelyn.

    • #50811 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      3.4.2020, perjantai, viimehetken treenailuja

      Aurinko oli kyllä hellinyt meitä muutaman päivän peräkkäin. Tänään oli luvassa puolipilvistä, joka oli oikeastaan aika kiva. Lähtiessäni hakemaan Virmaa tarhasta, sen vaalea karva loisti ainakin vielä, parempi olisi loistaa vielä ylihuomennakin. Annoin tammalle herkun sen tullessa portille vastaan, ja jatkoin matkaa kohti tallia. Pikkuhiljaa kisatkin alkoivat jännittää. Fonzien kanssahan me kisattiin samalla tasolla viimevuonna, mutta me Virman kanssa oltaan vasta niin nuori ratsukko, että saa nähdä. Pelkäsin, että mun ulkoavut tai jäntevyys katoaisivat vain koko radan ajaksi. Tai että Virma ei arvostaisi kisaamista ja vaan pomppis pukkilaukkaa ympäri kenttää ahdistuneena. Tai sitten se kiitäisi kouluradalla ompelukone vauhtia pää ylhäällä ja meidät hylättäisiin. Tai tippuisin. Tai se hyppäisi aidoista yli. Tai esteillä se vain kieltäisi kaikille esteille, tai tiputtais ne. Tai tai tai, kaikki katastrofit pyörivät mielessäni kun Emily keskeytti ne,
      “Joko sua jännittää?”, Emily virnisti. Olin varmaan ihan kalpea.
      “Ai näytänkö mä siltä?”, naurahdan, “Ja joo, kyllä vähän stressaa, ku on kuitenkin meiän ekat kisat”, totean vielä perään.
      “No ei sulla oo mitää hätää, Virma on ihan tykki!”, Emily lohduttelee.
      “Jännittääks sua? Teillä ei nyt ainakaa oo sitä pelkoo et olly vetäs pukkilaukkaa ympäri koulurataa”, naurahdan.
      “Joo no kyllä tässä itseasiassa pikkuhiljaa alkaa jännittää, ja älä hei kiusaa Mollya, mistä sitä tietää”, Emily virnistää takaisin.

      Maneesiin tullessa sinne oli jäänytkin joltain puomeja, joten totesin niiden olevan myös meidän tehtävä tänään. Päädyin kuitenkin kävelemään esterataa alkukäynneiksi maasta käsin niin, että Virma sai kävellä perässäni vapaana. Uusintaradan alkaessa jouduin vilkaisemaan puhelimesta ratapiirrosta, jotta löysin ensimmäisen esteen paikan.

      Kyytiin hypätessä lähdin heti kasailemaan ohjia käteen, ja aloittelin pysähdyksillä ja ympyröillä. Virman alkaessa vertyä siirsin raviin, jossa tein myös ympyröitä, ja uskalluiduimpa kokeilemaan ja hiomaan kolmikaarista kiemurauraakin. Koska toisen sivun puomit oli raviväleillä, aloitin myös niiden tekemisen ennen laukkatyöskentelyä. Lähestyin puomeja kevyessä istunnassa katsoen ylös ja eteen korvien välistä, ja suoraan puomien jälkeen käänsin ympyrälle, niin että se päättyisi uudelleen puomien ylitykseen. Kuitenkin ensimmäisen kerran kääntäessä oikealle kevyessä istunnassa Virma pullahti ulos lavasta, koska minun ulkokylki oli tosi löysä. Vielä seuraavalla ympyrälläkin me sluibattiin melko vahvasti ulos, mutta suoritus oli jo hieman parempi. Kolmannella me päästiin suunnittelemalleni reitille, mutta edelleen vähän epätoivoisesti, no neljäs kerta se toden sanoo. Se oli ehkä paras, joten aloitin tähän suuntaan laukan nostamisen. Oikeassa laukassa rallitin muutaman kierroksen ihan vain kevyessä istunnassa suoraan, ennen kuin lähdin laukka puomeille. Tein muutaman puolipidätteen edelleen kevyessä istunnassa istuen, jotta laukka tulisi vähän enemmän kokoon ja Virma malttaisi hetken. Me tultiin puomeille ihan hyvässä temmossa, ja jo ekalla kierroksella puomit tuli ihan hyvin. Laukka puomeilta jatkoin ihan vain suoraan, mutta päädyssä siirsin raviin, ja tulin ravipuomit toiselta sivulta. Tulin vielä muutaman kerran laukkapuomit, jonka jälkeen vaihdoin vielä suunnan, ja tein samat tehtävät toiseen kierrokseen.

      Loppu ravailuiden jälkeen lähdin maastoon loppukäynneille pitkin ohjin. Sää oli yhä niin nätti, että maastossa olisi viihtynyt vaikka useamman tunnin. Kuitenkin noin viidentoista minuutin jälkeen lähdin talliin. Tänään raaputin Virman kunnolla läpi, ja treenasin vähän harjan letitystä. Kuitenkin vasta huomenna olisi vuorossa varusteiden pesu ja rasvaus, sekä Virman hännän pesu -ja tarvittaessa myös ponin.

      • #50818 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Jännitys tiivistyy… Tykkäsin tosta Niin ja Emilyn sananvaihdosta ja tarinan yleisestä tunnelmasta. Saat 1hp ja 1ep

    • #50874 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      4.4.2020, lauantai, kisoja edeltävät valmistelut

      Tälle päivälle oli kyllä reippaasti hommaa tehtävänä. Mun oli tarkoitus putsata ja rasvata Virman ja mun omat kaikki varusteet, pestä ainakin ponin häntä, tehdä alustavat letit valmiiksi huomista varten sekä käydä vielä pyöräyttämässä Virma liinassa valmistellen huomisia kisoja. Näinpä heti radan rakennustalkoiden jälkeen kiiruhdin ensimmäisenä aloittamaan varusteiden putsauksella. Tai mä olin ajellut mönkkärillä ympäriinsä, kun muut oli kasannut esteitä kyytiin ja pois. Iskin kesähittilistan korviin pauhaamaan, samalla kun aloin irrottelemaan Virman suitsien nahkapaloja. Reiät oli helppo muistaa, kolme-kolme-kaks, joten niitä ei edes tarvinnut kirjoittaa mihinkään ylös. Hinkkasin aluksi samalla heiluen musiikin tahtiin poskiremmien likaa saippualla ja vedellä, jonka puhdistuttua vedin siihen rasvakerroksen. Samalla tapaa kävin jokaisen nahan palan läpi hinkaten kaikki pinttyneet hilsekohdat läpi. Kaikkien palojen ollessa irrallisena suitsikoukussa roikkumassa vedin uuden punaisen otsapannan Virman vanhan tilalle, ja aloin kokoamaan suitsia pala palalta. Ensin poskiremmit kolmanteen, siinä välissä kuolainten liat pois hinkaten ja sen jälkeen kuolaimet kiinnittäen poskiremmeihin, turpahihna kolmanteen ja leukaremmi kakkoseen. Viimeiseksi jäi ohjat, jotka vedin nahka osaltaan saippualla, ja grippi osaltaan hieman kostealla harjalla. Pakkasin suitset vielä kasaan, jonka jälkeen nostin ensin ruskean panssarin suitsikoukkuun roikkumaan voidakseni hinkata senkin. Siirryin panssarista kouluvyöhön, ja sen jälkeen jalustin remmeihin ja siitä nahkaiseen ruskeaan satulaan. Vaihdoin satulaan Hallavan logolla varustetun valkoisen kouluhuovan, jossa killui vielä Fonzien karvoja. Katsoin niitä hetken hajamielisenä, mutta jätin ne haikeana tuomaan meille onnea. Satulan päälle jätin uuden punaisen Hallavan logolla varustetun huovan -se olisi esteitä varten. Olin satsannut punaiseen kisatakkiin, joten vaikka kouluradalla olisimme perinteisesti ruskeavalkoisia (ruskeilla varusteilla), esteradalla punainen takki korostaisi punaista huopaa, suojia sekä korvahuppua. Itselläni olisi jalassa valkoiset housut ja käsissä mustat hanskat.

      Varusteiden valmistuessa kello lähenteli neljää, kyllä, käytin puolitoista tuntia niiden kuuraamiseen, ja lähdin hakemaan Virmaa tarhasta.
      “Ei hitto”, pitihän se arvata. Virma oli yltä päältä valuvassa mudassa, eikä voikosta hevosesta -saatikka valkoisista jouhista ollut enää tietoakaan.
      “Hyihyi Virma, sun piti olla maailman hienoin ja kiiltävin poni -eikä sotkea itseäsi”, mutisin ponille. Ajattelin aikaisemmin, että olisin ensin juoksuttanut ponin, ja vasta sitten pessyt hännän, muttei näköjään sitten. Tamma katseli minua niin viattomana kuin vain osasi, niin eihän sille nyt voinut olla vihainen. Kuskasin sen vaan pesariin, ja aloin suihkuttamaan paineella mutaa irti. Virma tuntui nauttivan kylpy hetkestä, ja se roikotti alahuulta.
      “Voi sua pientä”, naurahdin ponille. Mudan ollessa enimmältä osalta irti, aloin levittää saippuaa ponin karvaan. Hieroin sen vaahdoksi asti niin, että jokainen mutainen kohta oli varmasti kiiltävä. Lopuksi vielä huuhtelin saippuan pois, ennen kuin siirryin laittamaan hännän pesuveden valmiiksi. Suihkutin lämmintä vettä ämpäriin, ja sekoittelin sekaan vauvan pesuainetta. Seuraavaksi lilluttelinkin valkoista tuppoa häntää ämpärissä samalla sitä pöyhien ja katsoen ruskean lian irtoamista.

      Hännän ollessa mahdollisimman puhdas, kuivasin sitä vähän pyyhkeellä ja suihkuttelin selvitysainetta siihen. Se saisi toistaiseksi olla vielä takkuinen, mutta sen kuivuessa enemmän harjaisin sen selväksi, ja leikkaisin sen lyhyemmäksi ja tasaiseksi. Virman päällä oli kuivatusloimi ja fleeceloimi, ja kävin hakemassa juoksutusliinan kiinnittäen sen riimuun. Poni sai lähteä hölkälle loiminen päivineen. Virma käveli kiinnostuneena ympärilleen katsellen reippaalla askeleella, kun kävelimme maneesiin. Kentälle ei ollut asiaa vasta lanatun pohjan, ja rakennettujen esteiden ja kouluaitojen vuoksi.

      Ohjasin tamman kävelemään aluksi vasempaan kierrokseen. Ponin päällä oli tänään vain riimuun kiinnitetty selän yli menevä kumppari, joka auttoi ponin kulkemaan oikeinpäin. Yleensä käytin juoksutusohjia juoksuttaessani kiinni olevaa ponia, mutta tänään en millään jaksanut. Annoin Virman kävellä rauhassa ympyrää samalla itse piirtäessä juoksutusraipalla maahan viivaa pyörimisen mukana. Vähitellen tamma rentoutui yhä enemmän, ja pyysin sen hölkkään kevyellä maahan napautuksella ja ääniavuilla. Tamma hölkkäsi nätisti ympyrää, ja minä ajauduin ajattomaan tilaan. Jossain välissä vaihdoin suuntaa, ja hölkkäyttelin ponia siihen kävelyiden jälkeen. En mitenkään jaksanut enää tänään päästää aivojani huolehtimaan huomisista kisoista, vaan varauduin aamuiseen paniikkiin.Onneksi olin pestannut Kassun itselleni heppapojaksi, kun se ei itse kisannut. En ollut aivan varma mikä senkin ongekma oli, kun sillä oli hino hevonen, ja se vain skippasi kisat. Mielenkiintoista.

      Juoksutuksen jälkeen heitin Virman takaisin karsinaan ja harjasin hännän suoraksi. Häntä oli saanut kasvaa aika pitkäksi, ja Aleksi olikin antanut minulle luvan leikata sitä lyhyemmäksi, joten se lyheni puoleen sääreen. Siistin myös harjaa vähän, mutta niin että sen pituus säilyi, ja leikkasin siilit ja vuohiskarvat lyhyiksi ja siisteiksi huomista varten. Jossei me voitettaass, niin ainakin oltaisiin tyylikkäimmät.

      • #50924 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Sujuva ja mielenkiintonen tarina, saat 2hp

    • #50890 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      5.4.2020, sunnuntai, Tie Tähtiin osakilpailu numero yksi

      Ei hele. Käteni lähes tärisi, kun hörpin Kassun kyydissä kahviani matkalla tallille. Olin onnellinen, että poika oli jäänyt meille illalla yöksi, ja kuskasi meitä nyt tallille. En mä olisi millään bussilla paikalle löytänyt tässä jännitystilassa. Kisat alkaisivat kymmeneltä, mutta kello oli kymmentä vaille yhdeksän, kun me oltiin tallin pihassa. Pihassa oli ulkopuolisten trailereita, ja jo ympäri pihaa pyöri uusia hevosia. Ensimmäiset lähtisivät kohta verryttelemään.
      “Noniin Nio, sä et oo kuolemassa tänne tänään. Virma on tykki, muista ite pysyy rauhallisena. Nyt mennään maksamaan sun lähtö”, kassu ohjeisti mua käsi olkapäälläni.
      “Okei. Lupaa pelastaa mut sit jos kuolen”, hymyilin pojalle. Ehkä tämä vielä tästä. Kansliassa Ciara oli vastassa ottamassa maksuja vastaan. Vitsit ku juuri Ciaraa kaipasinkin. Se hymyili säteilevästi kaikille maksaville kisaajille, ihan kuin sillä ei olisi tietoakaan parin tunnin päästä olevasta startista.
      “Moi! Sulta tuleeki heppavuokra ja lähtömaksu, kiitti!”, Ciara hymyili. Kassu tökkäsi minua kylkeen ja ojensin rahat.
      “Tsemppii Nio kouluradalle! Te pärjäätte kyllä”
      “Jooh, kiitti!”, pakottauduin hymyilemään takaisin, ennen kuin lähdimme kohti tallia. Illalla ennen kotiin lähtöä olin rukoillut Aleksia jättämään Virman aamulla sisälle, ettei se vain sotkisi täydellisen puhdasta karvaa. Onneksi se oli suostunut. Olimme illalla Kassun kanssa sopineet, että ensimmäisenä mä aloittaisin harjan letittämisen, ja Kassu alkaisi harjaamaan kumisualla verenkiertoa hereille. Kello oli puoli yhdeksän, ja mä aloin pyörittelemään juuri tiukasti letitettyjä lettejä tiukoiksi sykeröiksi. Kassu oli aloittanut kovalla harjalla jalkojen harjauksen, ja varmisti että kaksi sukkajalkaa olisivat varmasti valkoisia. Itse harjassa oli kahdeksan sykeröä ja otsaharjassa tottakai yksi. Näinpä pariton määrä toisi meille ainakin toivottavasti vielä onnea. Häntään tein perinteisen hevosenhäntäletin, mutten vielä kouluradalle laittanut punaista rusettia. Esteisiin laittaisin varalta, pukitus vaaran vuoksi.
      “Nio! Ne on kymmenen minuuttia etuajassa. Sä pääset ihan just maneesiin verkkaan!”, talli-apurina toimiva Aava kävi onnekseni ilmoittamassa.
      “Kiitos! Toivottavasti teiän rata meni aiemmin hyvin! Tsemii iltaan!”, toivotin vielä tytön perään.
      Otin satula telineeltä valkoisen huovan, ja heitin ruskean satulan päälle. Kiristin kouluvyön molemmin puolin reunimmaisiin vastinhihnoihin, ja otin Kassulta sen lämmittämät suitset. Tai siis ne kuolaimet oli lämmitetty, ei suitset.
      “Se menee kyl hyvin! Sä osaat radan?”, Kassu vielä varmisti.
      “Joo osaan mä. Noniin Virma. Sovitaaks et sä käyttäydyt ja mä teen parhaani. Me pystytään tähän kyllä”, suuntasin katseeni Kassusta Virmaan ja puhuin sille samalla kun laitoin suitset kiinni.
      “Luuleks et se oikeesti ymmärtää sua?”, Kassu naurahti.
      “Jep. Se tietää et nyt on tärkeetä keskittyä. Tää on meiän diili”, lisään pelottavan totisena, “Voisiks sä pliis lähtee jo käveleen? Mun on pakko käyä vessas”, pyysin.
      “Toki voin, mut tässä”, Kassu potkaisi mua,” ja tässä”, Kassu pussasi mua ”sulle onnea”.
      “Kiitos”, halasin poikaa.

      Verryttelyssä tein samoja asioita kuin itsenäisissä treeneissä. Ympyröitä ja kaarevia molemmissa suunnissa ja kaikissa askellajeissa, muutamat pysähdykset ja peruutukset ennen kuin siirryin kävelemään kentälle kouluradan vireen. Starttini oli aika keskellä helpon B:n lähtöjä, ja tällä hetkellä rataa suoritti minulle tuntematon ratsukko, mutta kimo ratsu ilmeisesti Lehtovaarasta näytti kyllä hyvältä. Pois sysäämäni jännitys tuli takaisin, mutta aidan reunalle ilmestynyt hengityksen eleitä ilmaiseva Kassu sai ne vähemmäksi.
      “Kiitos Minea ja Lucky’s Ramses. Seuraavaksi radalle Alva ratsulla Rautaruusun Hassunhauska”, kuului kuulutus.
      “Tsemii hei!”, huusin Alvalle ennen sen radalle menoa.
      “Kiitos!”

      Rata alkoi harjoitusravissa. Virma oli yllättävän hyvässä muodossa, ja sen korvat olivat liimautuneet minua kohti. Viime hetkellä olin päätynyt jättämään ainakin kouluradalta korvahupun pois. Pysähdys ja oikealle. Virma pysähtyi tasajaloin, mutta kaarteessa ei taipunut oikein rehellisesti. Keskiravin tempo kiihtyi ehkä hieman liikaa. Puolivälissä lävistäjää hengitin syvää, ja rauhoitin itseäni. Tempo tuli paremmaksi. Seuraavaksi voltti, ja sitten kauhun hetket -kolmikaarinen kiemuraura. Virma kuunteli mua yllättävän hyvin, ja taipui ainakin yhdessä kaarteessa rehellisesti. Myötäsin sisäohjasta kiitokseksi.

      Rata meni aika unessa. Suoritin asiat, ajattelin jäntevyyttä ja suoruutta, mutta jälkikäteen -ei niinkään muistikuvaa. Rata oli kuitenkin hyvä. Radan jälkeen Kassu oli suoraan tullut portin viereen. Sitä avatessa portsarina toimiva Seela oli hymyillyt, ja Kassu oli halannut. Ehkä rata oli hyvä. Kävelin maasta käsin Kassun kanssa maaston kautta talliin, jossa purimme ponin, ja jätimme sen talliin. Valkoinen huoma pääsi kuivumaan pienestä hiestä aurinkoon, ja Virma harjattiin jälleen kiiltäväksi, samalla heittäen päälle kevyen loimen varalle.

      Aleksi oli laittanut mut portsariksi luokkiin 3-4 sekä 7-8. Siis portin avaaminen oli ehkä koko talkootehtävien tylsin tehtävä. No eipä siinä muuta kuin tyytyä osaansa. Seelan kanssa tapahtui läpsystä vaihto, ja hän lähti verkkaamaan Savua omalle radalleen. Vaikeammat kouluradat esittelivät meille yhä uudestaan ja uudestaan upeita ratoja. Ehkä me löydettäisiin Virman kanssa vielä itsemme tuolle hardin tasolle joku päivä.

      Tauon koittaessa oli taas aika lähteä katsomaan Virman tilaa. Se nuokkui siististi karsinassa, mutta me tarkistettiin Kassun kanssa letit, ja harjailtiin poni taas läpi odottaen 60cm luokan alkua. Luokan alettua 15.45, nostettiin virman selkään punainen huopa ja estepainotteinen estesatula sekä ruskea panssari. Tälläkertaa sidoin häntään punaisen rusetin, ja vedin korvien päälle Hallavan punaisen korvahupun. Avasin suojahousut kisahousujen päältä ja vedin punaisen takin niskaan. Punainen lyhyt raippa kädessä olin valmis lähtemään radalle. Kouluradalta olin saanut itsevarmuutta. Virma ei ollut räjähtänyt, ja rata oli mennyt ihan hyvin. Ja esteet oli meidän laji.

      Verryttelyssä pyrin mahdollisimman vähään. Hain tuntuman ja tein muutamat hypyt molempiin suuntiin niin, että Virma lämpeni ja tajusi homman nimen. Säästin voimia radalle. Olihan se kuitenkin hienosti suorittanut jo kouluradan, enkä halunnut sen väsyvän toisesta suorituksesta liikaa.
      Rata oli tosi hyvä! Virma syttyi esteille, ja ainoa mitä se vähän katsoi oli meille molemmille uusi muuri. Ei me oltu sellaista tajuttu harjoitella. Kun tuin ponia yläpohkeella, se kuitenkin ihmi hieman epävarmasti esteelle, ja varoi kolauttamasta jalkojaan hyppäämällä korkealta. Sama tapahtui uusintaradalla. En mennyt takuuseen, riittäisikö aikamme sijoille,oltiinko me tarpeeksi hyviä tai muuta, mutta olin tyytyväinen suoritukseemme. Olimme saaneet ainakin kokemusta, ja molemmat päivän suoritukset olivat puhtaita ja hyväksyttyjä. En voinut olla iloisempi

      • #50925 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Noi talkoohommat toi kyllä kivasti lisäfiilistä tähän tarinaan ja vaikkei tarina mitenkään kiireinen ollut niin sellasta yleistä tohinan tuntua. Saat 2kisapistettä 1hp 1sp 1kp ja 1ep

      • #50957 Vastaa
        Maisa
        Osallistuja
        • Postauksia: 54
        • Koulutuksen tarpeessa

        Tykkäsin hirmusesti Nion ja Kassun dialogeista, oli sujuvaa tekstiä ja mukava lukea 🙂

    • #51391 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      19.4.2020, sunnuntai, toisen osakilpailun aamu

      Sunnuntain aamu valkeni pilvisenä, vaikka minut herättikin hieman pilvien välistä pilkottava aurinko. Me oltiin Kassun kanssa vedetty kaksi normi sänkyä yhteen, ja ensimmäisenä herätessäni näinkin Kassun tuijottavan minua.
      “Hei miks sä tölläät mua”, naurahdin.
      “Koska mä voin, daa”, poika hymyili takaisin.
      “Kauan sie oot ollu hereillä? Mitä kello ees on”, oli pakko kysyä.
      “Noo oon mä sua jo jonkin verran kerennyt tuijotteleen, en tajuu miten et oo heränny”, poika naurahti, “mut kello alkaa olee seitsemän, vois kohta nousta”.
      Tavoittelin puhelinta tyynyni allta, ja sen valon häikäistessä silmäni räpyttelin niitä hetken, ennen kuin totuin valoon. Taustakuvanani oli Hallazineen otettu kuva minusta, Kassusta ja Virmasta.
      “Joko me lähetään syömään jotain?”, Kassu kysyi jo selvästi nälkäisenä.
      “Aa, joo toki vois”, hymähdin ja nousin istumaan. Venytin hetken käsiäni ja nousin seisomaan samalla napaten tuolin karmilta kollarit ja hupparin jotka vedin päälleni. Kassu oli pompannut samalla pystyyn, ja pukeutunut myös. Nappasin vielä repustani mukaan annoksen pikapuuroa, tarjoten myös toiselle pojalle, ei kelvannut.

      Keittiöön mennessäni napsautin vedenkeittimen päälle, ja lähdin odotellessa käymään vessassa pesemässä hampaat. Sekoitin puuroon puoli desiä maitoa ja loput vettä.
      “En oikeesti tajuu miten vedät tota litkua”, Niko katsoi mua kyseenalaistavasti.
      “Joo no sitä samaa oon miettiny täs jo hetken”, Kassu lisäsi perään.
      “Hei älkää nyt kaverit hei se on helppoo ja halpaa ja hyvää nii miksei”, sanoin muka loukkaantuneesti.

      Lähdimme mökiltä puoli kahdeksan aikaan, ja ravitallille tullessa kaikki alkoivat kasaamaan varusteitaan ja tarkistamaan kaikkien oleellisten asioiden olevan mukana. Virma oli ilmeisesti nukkunut yönsä hyvin, ja räpytteli nyt silmiään minut nähdessään. Lahjoin sitä herkulla, jonka jälkeen poni alkoi tökkimään minua saadakseen lisää herkkuja.
      “Ei mulla oo höpsö sulle enemää”, rapsuttelin tamman kaulaa sen haukotellessa samalla. Virmalla oli ollut yön päällä kevyt loimi, sillä ilma tallissa oli hieman viileä. Vaihdoin tammalle nyt siistimmän loimen päälle, joka olisi hyvä kuljetuksessa, mutta myös olisi edustava. Loimen alareunassa oli Hallavan teksti punaisella. Vedin varmuuden vuoksi tammalle myös kuljetussuojat jalkaan, ennen kuin talutin sen ulos. Kerkesin taluttamaan ponia hetken tallia ympäri, ennen kuin aloitimme lastauksen, josta Kassu kävi ilmoittamassa minulle. Kaikki hevoset latautuivat suht koht nätisti, ja Virmakin oli innoissaan lähdössä. Jouduin lastaussillalle tullessa ottamaan muutaman juoksuaskeleen, kun Virma oli ravilla tulossa kyytiin. Kiinnitin tamman rekkaan, ja lähdin Ohton autolle.

      Lehtovaaraan saapuessa taluttelin Virmaa hetken,ennen kuin vein sen vieraskarsinaan. Purin siltä kuljetussuojat pois, ja lähdin Kassun kanssa maksamaan itseni kansliaan. Maksamisen jälkeen kello lähenteli jo puoli yhtätoista, ja päätin lähteä hoitamaan Virmaa. Tamma ei selvästikään stressannut uudesta ympäristöstä, vaan nuokkui nätisti tallissa minun mennessä ottamaan loimea pois. Viikkasin loimen karsinan oveen, ja aloitin harjauksen pyörittämällä kumisukaa pitkin hevosen runkoa. Kassu tuli myös avuksi -ponista kun lähti aivan ällypaljon karvaa. Hän huitoi pölärillä karvat pois sitä mukaa, kun olin pyöritellyt ne irti, ja samalla harjasi jalat. Minä jatkoin kavioiden putsaukseen, ja nostelin etu-ja takajalat ristiin samalle puolelle opettamani tavan mukaan. Virma oli oppinut tosi nopeasti sen tempun, ja mielellään antoi nostaa jalat.

      Kun poni kiilsi muuten, oli lettien aika. Heitin Kassua selvaripullolla, ja käskin sen selvittämään hännän minun aloittaessa sykeröiden teko. Vaikka Virma seisoi muuten nätisti kyllä paikallaan, oli letityksen ajaksi se pakko laittaa kiinni, koska se heilutteli päätään ympäri ämpäri ja pyöri muutenkin aika paljon. Letit alkoivat valmistua yksi kerrallaan, ja lopulta niistä tulikin ihan siistit. En luottanut Kassun letitys taitoihin niin paljon, että olisin antanut sen tehdän Virman häntäletin, laitoinkin sen harjailemaan jalat vielä kiiltäviksi ennen varustamista sillä välin kuin minä letitin. Kassu alkoi myös varustamaan, kun minä taas lähdin vaihtamaan vaatteitani. Pian olisi aika lähteä kouluradan verryttelyyn.

      • #51396 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Kisatarinoita ei voi koskaan olla liikaa! Hyvin sujuva tarina, jota oli mukava lukea. Saat 2hp 1sp ja 1 kisapisteen

    • #51420 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      19.4.2020, sunnuntai, toinen Tie Tähtiin osakilpailu

      Vedin verryttelyyn päälle mukaan otetun kevytuntsikan, koska vaikka lämpötila oli plus viiden tuntumassa, kylmä tuuli tuntui ikävältä tummansinisen kisatakin päällä. Kassu asettui aidalle norkoilemaan, ja otti iloisena Virman viltin itselleen -kietoutuen siihen. Kävelin Virman kanssa runsaat alkukäynnit, sillä olin tajunnut lähteä verryttelyyn ajoissa. Pikkuhiljaa jännitys alkoi hiipiä paikalle, mutta yritin pitää sen mahdollisimman kaukana, ettei Virma aistisi jännittyneisyyttä. Aloitin verryttelyn samanlaisilla tehtävillä, mitä kotitreeneissäkin. Tein pysähdyksiä, ja Virman vertyessä hieman peruutuksiakin. Virma tuli yllättävän nopeasti kuolaimelle ja tasapainoon, joten tammaa oli helppo ratsastaa. Pyytäessäni sen raviin, pieni puristus pohkeella riitti, eikä kannusta tarvinnut edes hipaista kylkeen. Tamma ji heti tyytyväisesti peräänantoon, josta olin kyllä yllättynyt. Olisin olettanut että vieraat ratsukot, uusi paikka ja takana oleva matka olisi stressannut ponia enemmän. Tein voltteja ja kiemurauria ravissa, ja hetken kuluttua istuin perus istuntaan, ja jatkoin työstämistä askellajin sisällä tapahtuvien siirtymisten kanssa molemmissa kierroksissa. Kun aikaa maneesiin siirtymiseen oli enää kymmenisen minuuttia nostin laukan. Laukassa pyörittelin suurehkoja ympyröitä, ja hain oikean muodon ponitammalle molemmissa suunnissa.

      “Tsemppiä! Hyvin se menee!”, Kassu toivotteli vielä maneesin ovelta, kun siirryin maneesin puolelle edellisen ratsukon seuraksi kävelemään.
      “Kiitos! Toivotaan et menee. Muista kuvaa sit koko höskä!”, tiesin, etten muistaisi radan jälkeen niinkään mitään suorituksestani.

      Rata lähti käyntiin hyvin. Sain omat kylkeni ihan hyvin kasaan, ja vaikka ohjat löystyivätkin välillä, Virma liikkui radalle sujuvassa ravissa. Pysähdys tapahtui hieman viiveellä, ja yksi jalka jäi täydellisestä pysähdyksestä pois. Laskin kuitenkin oikean käteni ja nyökkäsin hymyillen.
      “Tervetuloa”, tuomari istui takaisin tuolilleen. Virma liikahti toisesta pohkeen merkistä, ja nosti ok ravin. Suunta vaihtui luontevasti, ja vaikka Virma olisi halunnut pidentää askeltaan, se tuli puolipidätteellä takaisin kantamaan itseään. Nelikaarisen ensimmäinen kaari jäi pieneksi, mutta suurensin seuravaa niin, että vielä kaksi mahtui oikein hyvin. Ne mudostuivatkin ihan hyvin, ja tulimme ajoissa C-kirjaimeen. Laukka sujui hyvin, ja vahdin tarkasti, etten tappanut sen sujuvuutta vetämällä sisäohjasta, vaan käänsin ulkoavuilla kuitenkin samalla asettaen sisään tehdessä 15m volttia. Se kuitenkin meni semi sujuvasti, vaikka voltin aikana tamma kävikin pois peräänannosta. Takaisin suoralla se kuitenkin tuli takaisin tasapainoon, ja laukka jatkui hyvinkin sujuvasti kohti seuraavaa lävistäjää. Lävistäjällä tulisi laukanvaihto ravin kautta. X:ssä siirsin Virman raviin, ja vaikka sen pää nousi ylös ja sen ravi jäi tikittämään, sain sen valmisteltua ihan hyvin seuraavaan laukannostoon kulmasta. Laukka nousi hyvin, ja jäi rullaamaan takajaloilleen. Tämän kierroksen laukkavoltti sujuikin paremmin kuin viime kierroksen, ja tamma siirsi A:sta hyvään raviin. Kääntäessäni pituushalkaisialle muistutin Virmaa puolipidätteitä olemassaolostani, ja tönäisin vasemmalla pohkeellani sen linjalle samalla suoristaen tamman. Se kulkin hyvää ravia peräänannossa, ja X:ään tullessa se pysähtyi tasajaloin. Otin ohjani oikeaaseen käteen, laskin jälleen vasemman ja nyökkäsin leveällä hymyllä.
      “Kiitos!”, tuomari sanoi ennen kuin istui takaisin. Annoin Virmalle pitkän ohjan, ja taputin sen kaulaa hymyillen. Tähän rataan olin hyvinkin tyytyväinen.

      Lähtöni oli ollut toisena, mutta Virma ansaitsi runsaat loppukäynnit, joten lähdimme sen kanssa kävelemään lähimaastoon. Kassu jäi katsomaan muita ratsukoita maneesiin, ja yllätyinkin kun poika soitti pian perääni.
      “Nio hei tuu älä mee kauas maneesista, oot sijoilla!”, selvästi iloinen ääni ilmoitti.
      “Siis mitä! Oikeesti?”
      “Joo joo! Oot tällä hetkellä kolmosena, mut täs on kyl vielä kolmeratsukkoo. Sä silti jäät sijoille vaikka ne kaikki menis susta ohi! Nyt takas sieltä maastosta”, Kassu komensi.
      “Okei okei, mä tuun”.
      Pian Virma laukkasikin kunniakierrosta punainen ruusuke suitsissaan. Se oli vain niin hieno tamma.

      Koska esteluokkiin oli vielä sen verran aikaa, Aleksi oli kehottanut päästämään hevosia ulos, tai ainakin käymään taluttelemassa niitä. Heitin Virman selkään kaulakappalellisen smi kevyen loimen, ihan siltä varalta, että se piehtaroisi. Kuitenkin se käyttäytyi mallikkaasti, ja esteluokkien alkaessa riitti, kun sen harjasi, varusti ja tarkisti sykeröiden siisteyden. Toista kertaa verryttelyyn lähtiessä se tuntui kuitenkin jo vähän hidastuneelta ja väsyneeltä. Osittain se oli varmasti minunkin vika. En ollut enää läheskään niin skarppina, kuin kouluradalla tai verryttelyssä. Yritin kuitenkin herätellä itseäni ja tammaa samanlaisella alkuverryttelyllä kuin kouluradalla, ja toivoin, että viimeistään hypätessään esteen se heräisi. Mutta ei, en pyytänyt tammalta tarpeeksi vauhtia laukkaa, ja näinpä lähestyessämme ensimmäistä verryttely ristikkoa, olimme löysiä ja valuvia kuin täi tervassa. Menimme ohi, ensimmäistä kertaa ikinä. Mitähän radastakin tulisi?

      No eipä oikein mitään. Ensimmäiselle esteelle lähdimme aivan liian hitaasti, mutta hypyn jälkeen reipastuimme vähän. Skarppasin itseäni, ja Virma hieman syttyi esteen jälkeen. Näinpä lankkuesteen yli liisimme, samoin kuin seuraavan pystyn ja okserin, mutta muurin koittaessa, joka todennäköisesti pelotti minua enemmän kuin Virmaa, tamma tunsi epäröintini, eikä mennytkään yli. Hengitin syvään, katsoin muuria ja käänsin voltin. Voltilla nostin jälleen vasemman laukan, pyysin siihen lisää vauhtia pohkeella ja hieman ennen ponnistusta näpäytin kevyesti esteraipalla kaulalle. Virma hyppäsi isohkosti yli. No yli kuitenkin. Rata jatkui turhan hitaassa ratatempossa, mutta ylitimme seuraavat kolme estettä silti, enemmän tai vähemmän kunnialla. Viimeisellä sarjalla yhden askeleen sijasta sainkin väliin puolitoista, ja viimeinen hyppy oli mielenkiintoinen. Kiellon vuoksi uusinta radalle ei tietenkään ollut asiaa. Taputin kuitenkin Virmaa kiitoksena suorituksesta. Se oli hoitanut oman osansa hyvin siihen nähden, mitä minä tein selässä. Olin pettynyt itseeni. Tänään koimme yhteisen parhaan koulusuorituksemme ikinä tähän mennessä, mutta myös surkeimman estesuorituksen.

      • #51433 Vastaa
        Niko
        Valvoja
        • Postauksia: 70
        • Koulutuksen tarpeessa

        Hyvä Nio ja Virma! Ihana kisafiilis tässä ^_^

      • #51434 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Saat tästä 2kp 1hp 1ep ja 1 kisapisteen

    • #51453 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      10.4.2020 perjantai, Inkan estevalmennus

      Valmennus aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä. Jotenkin minulle oli jäänyt päälle samat verryttelyn ainekset, koska niillä sain itseni ja ponin hyvin hereille. Olisi kuitenkin ehkä hyvä soveltaa niitä jossain vaiheessa. Tänään kuitenkin tein yhä uudelleen ja uudelleen eri askellajeissa voltteja ja ympyröitä. Ravissa väistätin Virmaa myös uralta pituushalkaisijalle ja takaisin molemmissa suunnissa muutaman kerran. Muutaman kerran laukka nostettuani Inka alkoi kertomaan meille seuraavaa tehtävää. Hypyt tulisivat yksinkertaisesti jumppasarjalla, jonka ensimmäiset esteet olivat kavaletteina, ja viimeinen kahdeksassakymmenessä sentissä.
      “Ja Nio muistaa nyt ulkoavut, ette voi oikaista käännöstä noin rutkasti. Okei. Tee nyt siitä kavalettien välissä puolipidäte, se kiihtyy vähän. Hoo, nääääin, hyvä hyppy!”, Inka ohjeisti suoritukseni aikana. Taputin Virmaa kiitoksena suorituksesta.

      Seuraavaa tehtävää aloittaessa kasasin ulkokylkeäni paremmin kasaan. Ei ollut aikaa haahuilulle, oli aikaa treenaamiselle. Tunsin Virman suoristuvan paremmin ulkoa, ja siitä Inka kehuikin: “Nyt hyvä suoruus. Pyydä hieman pohkeella aktiivisempaa laukkaa kuitenkin, ettette jää liian hitaiksi kuitenkaan. Näin!”
      Tänään pääsinkin hyppyihin hyvin mukaan, ja muutenkin sujui hyvin. Virma tuntui olevan kivasti hereillä, mutta samaan aikaan kuulolla, ja minäkin tiesin aina välistä mitä tehdä. Fonzielle olisin kyllä aina kiitollinen siitä, kuinka se oli opettanut minut mukaan sen hulluhyppyihin tai poukkoiluihin. Jokainen lihakseni oli salaa varautunut yllätyshyppyyn tai pukkiin.Kuitenkin Virma ylitti esteet sulavalla kaarella korvat hörössä, se selvästi rakasti esteitä. Virma oli valmiina hyppäämään lähes mistä paikasta vain ja vaikka sivuttain, kunhan ratsastaja pysyi vain jollain tapaa mukana, eikä epäröinyt.

      Loppuverryttelyssä Virma tapansa mukaan oli hyvinkin kevyt pohkeelle, ja se tuli nopeasti muotoon. Tein sillä kevyessä ravissa laajoja kaarteita, kuten pääty-ympyröitä ja loivaa kiemurauraa. Siirtyessämme käyntiin Inka tuli yksitellen jututtamaan meitä.
      “Teillähän meni kivasti tänään! Sait Virmaan hyvää tuntumaa, ja kun löysit sun omia kylkiä paremmin, tuli Virmakin suorammaksi. Yritä saada itses etenkin esteiden välillä ehkä hieman rennommaksi, niin on varmasti ainakin sun hartioille ja ponille mukavampi, kun et selässä oo ku seipään nielleenä”, Inka naurahti.

      //309 sanaa

    • #51472 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      21.4.2020 tiistai, Ensin työt, sitten vasta huvit

      Koulupäivä oli sujunut puoliksi unessa, kiitos myöhäisen kotiintulon ja matkalla nukkumisen. En silti kiistä -reissu oli ollut mahtava, vaikka mun ja Virman estesuoritus oli mennyt metsään mun mokailuiden keskellä. Aleksi oli joustanut viikonloppuna kisanneiden tuntihevosten kanssa niin, että niiden ei tarvinnut käydä tunneilla tiistaina heti kotiin paluun jälkeen. Tänään siis käveltäisiin Virman kanssa. Ilman satulaa, löysin ohjin ja ennen kaikkea ilman suuntaa ja ajattomasti.

      Kuitenkin ensin työt, ja sitten vasta huvit. Tallilla meitä odotti jokainen reissussa ollut rekka vailla pesua. Rekkojen sisältä lapettiin monta kottikärryllistä purua ja paskaa pois, ennen kuin sisätiloihin voitiin suihkia pesurilla. Niko oli alkanut ulkopuolelta räiskimään rekkoja kiiltäväksi, ja vanteita puhdistava Lily huuteli hetken kuluttua Nikolle jotain tähtäämisestä. Rhean kanssa molemmat meistä olivat ottaneet yhden rekan per naama, josta aloittaa, ja tasaiseen tahtiin sieltä tavaraa saatiinkin ulos. Kaiken purun ollessa poissa, aloitimme harjoilla, sienillä ja ämpäreillä kiillottamisen rekkojen seinistä, kun Niko ei malttanut luopua uudesta parhaasta ystävästään nimeltä painepesuri. Seinät alkoivat puhdistua, ja vaikkeivat ne kovin likaisia alunperin olleetkaan, näytti jälki lopulta siistimmältä kuin ennen puhdistusta.

      Myöhemmin Nadja oli ilmaantunut paikalle itse leipomansa kakun kanssa. Lähes jokainen rekkoja pessyt kilpailija alkoi tuntea jo pienoista nälkää, joten yhtäkkiä Nadjan ympärillä olikin hullunkiilto silmissä pyörivä teinilauma, jotka halusivat täyttää itsensä kakulla. Nadja yritti rauhoittaa meitä vähättelemällä leipomis taitojaan, mutta silti tuntui olevan kakustaan kovinkin ylpeä kun kehuja satoi jokaiselta. Ja se kakku oli taivaallista. Nadja oli tiukasti kakkua leikatessa vahtinut, että Nessa leikkasi tuplavoittonsa kunniaksi ensimmäisen palan, ja Lily voittonsa vuoksi sen toisen. Sen jälkeen syntyi sota kakkulapiosta; jokainen oli valmis maistamaan tätä jo kahdelta suunnalta kehuttua kakkua. Lopulta tilanne rauhoittui jonon muodostuessa Nadjan käskystä ja naisen vakuuteltua kakkua riittävän jokaiselle vaikka kaksikin palaa. Keskustelu pohajutui vielä uudelleen ja uudelleen läpikäytäviin onnistumisiin ja epäonnistumisiin Lehtovaaran maneesissa, ja onneksi jokainen mokaillut pystyi jo nauramaan tilanteille. Kun keskustelu hiljeni, hiljaisuutta rikkoi vain kakun santsaajat, jotka joutuivat siirtämään tuolejaan noustessaan.

    • #51473 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      21.4.2020 tiistai, Ja sitten ne huvit

      Virma oli ottamassa aurinkoa makuultaan lämpimässä kevätsäässä koko tarhan mutaisimmassa kohdassa. Minut nähdessään suloinen nykyisin ruskea tamma kuitenkin kampesi itsensä ulos, ja ravisteli rapoja irti. Tamma oli selvästi halunnut heittää viimeisilläkin harjan viikonlopultra jääneilllä sykerökiharoilla vesilintua, sillä koko valkoinen jouhitus oli ruskean, valuvan kuran peitossa. Siis oikeasti, otsaharjakin! En ollut enää sittenkään varma, oliko tämä sitä huvia. Loikin kuitenkin kuivimpia kohtia pitkin lenkkarit jalassani Virman luokse, ja olin jälleen iloinen, ettei se juossut minua karkuun samalla tapaa kuin Fonzie oli tehnyt. Sen sijaan sen katse täyttyi uteliaisuudesta, kun se mietti kummastuneena, miksi huidoin ja heiluin käsilläni.
      “No sulla on ainaki siinä kuurattavaa”, minua vastaan kävelevä Nessa naurahti.
      “Joo nii näkyy”, naurahdin takaisin, “En ymmärrä, miten tää mutaprinsessa löysi sen kuraisimman kohdan koko tarhasta, eiku aa, mutaprinsessa. Niin tietenkin”, hymähdin jatkaen matkaa.

      Pyöräytin Virman pesukarsinaan seisomaan, ja aloin suihkuttaa sen valuvaa pintaa lämpimällä vedellä. Virma nojasi naruihin, ja todennäköisesti torkahti siihen, kun pesin sitä. Pikkuhiljaa se alkoi taas näyttää omalta, voikolta itseltään, ja aloin vedellä sitä hikiviilalla. Päälle heitin sen punaisen fleecen, ja jätin sen vielä hetkeksi kuivumaan ennen ratsastusta. Itse lähdin tarkistamaan, oliko Nadjan tuomaa Tie Tähtiin voittokakkua jäänyt vielä..

      Virma kuivui melko nopeasti loimi päällään, joten vaikka poni oli jo lähes kuiva, vaihdoin sille kuitenkin kävelytyksen ajaksi kuivan loimen päälle. Hyppäsin tamman selkään tallin pihasta, ja annoin sen haistella kevättä. Toisen osakilpailun jälkeen oli ehkä hyvä kävelyttää ponia, jotta se ei jumiutuisi pelkästä seisomisesta. Kuitenkin tässä oli sen verran paljon treenattu, ja viikonlopun kisat olivat lihaksia varmati rasittaneet. Vielä päälle matkat lappiin ja takaisin. Joo, ehkä kävelytys oli hyvä. Tavoitteenani oli päätyä kentälle, mutta annoin Virman valita reitin. Se lähti kävelemään rauhallista käyntiä pää alhaalla, löytäen heinien jaosta jääneitä korsia, joita se napsi suuhun. Välissä se pysähtyi kuuntelemaan jostain kuuluvia ääniä korvat hörössä, ennen kuin matka jatkui. Matka tallista kentälle kesti normaalisti sen viitisen minuuttia, kun me nyt viihdyttiin matkalla viisitoista minuuttia. Okei. Sorruin ajan käydessä pitkäksi kaivamaan taskustani puhelimen, ja selaamaan instagramin uusimpia hassun hauskoja meemejä. Virmalla oli kuitenkin selvästi kivaa, ja vaikka saapuessamme kentälle se otti muutaman metrin ravipätkän, annoin sen tehdä sen vapaasti. Ensimmäisenä olin tarraamassa ohjiin, ja se varmaan näytti mahtavalta ulkopuoliselle, kun yhtäkkiä muutin mieleni, jotta se saisi ravata aivan rauhassa, jos siltä tuntui. Virma kuitenkin siirtyi takaisin kävelylinjalle pian, ja jatkoi mutkittelua kentällä. se kaarteli haistellen välillä muiden hevosten jätöksiä, ja välillä haistellen puomeja tai muuten vain hiekkaa.

      Talliin tullessamme tamman päivä oli varmasti ollut mahtava, ja se osoitti hellyyttään hinkkaamalla karvaista päätään minuun. Naurahdin sille:
      “Ai kutittaaks sulle, voi Nion pientä höpsöä”, lepertelin alkaen rapsuttamaan sen valkopäästä karvoja irti. Tämä tamma oli aivan omalaatuinen.

      • #51487 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Nyt kun nää kaks tarinaa oli erillisinä, niin tää tarina ei enää liittynytkään kisoihin oikeen millään tavalla – ainakin sellaiselle joka klikkaa vaan tän tarinan linkkiä. Eli voisit tähän vielä lisätä vähän toistona tota pohdintaa että miksi Virmaa piti tänään kävelyttää. Ja vaikka tuohon kohtaan missä mainitsit kakun niin voisit vielä lisätä että kyseessä Tie Tähtiin palkintokakku tai jotain vastaavaa. Ihan vaan että pelataan varman päälle 🙂

        Saat näistä kahdesta 2hp ja 2sp

      • #51495 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 212
        • Perus pullaponi

        Kiitti vinkistä! Muokkasin tarinaa hiukan, toivottavasti sopii nyt lisäarvaksi!

      • #51498 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Joo nyt se on vallan mainio!

    • #51475 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      22.4.2020 keskiviikko, Ei aina tarvitse vetää kaulaa mutkalle

      Tänään oli tarkoitus vain käydä katsastamassa Virman varusteiden pysyminen puhtaana, mutta tallille saapuessani jäin ilmoitustaululle katsomaan tunnit, kun Aleksi kerkesi luokseni.
      “Moikka. Onks siul tänää kiire pois tallilta?”, Aleksi kysyi.
      “Eeei kait tässä sen kummemmin”, vilkaisin kelloa, se näytti puoli viittä, “kui?”.
      “No siis ei miul muuta, mut Virman ois pitäny mennä tos alkeistunnilla viideltä, mut Kristiinan äiti soitti, et tyttö ei pääsekkään ratsastaan tänään, ja tulit mieleen”, kohotin kulmiani, “joo?”.
      “Oisiks sie halunnu käyä pyörähtään tol B:n tunnilla kuudelta? Virmakaan ei jäis ilman liikuntaa? Korvaat sit myöhemmin vaikka tallitöillä tai jotain”, Aleksi ehdotti katsoen minua.
      “Joo toki”, hymähdin, “se onkin hyvää treeniä sit seuraavaan osakilpailuun”.
      “Joo näin mä arvelinkin”, Aleksi hymyili.

      Ennen kuutta tallissa ratsujaan varusti iloinen ratsastaja joukko, jonka sekaan menin kohteliaasti hymyillen, kuitenkin ottamatta niinkään kontaktia keneenkään. Ratsastajat olivat kasvoiltaan etäisesti tuttuja, mutta nimet eivät olleet niinkään painuneet mieleen. Virma hamusi maasta jotain korsia, kun laitoin sille satulaa selkään. Sen ruskea joustovyö joutui venymään tamman pullistellessa, ja minun vetäessä vyötä oikealle paikalleen. Kuolaimet tamma hamusi suuhunsa, ja se jäi nuokkumaan sillä välin, kun vedin itselleni saappaat jalkaan ja kypärän päähän.
      “Mennäänkö?”, kysyin muilta ratsastajilta.

      “Nio voit alkuverryttelyssä hakea Virman painopistettä enemmän ulos asettamalla sitä sinne. Kun asetus menee läpi, niin myötää, ja kokeile pysyykö painopiste siellä. Jos, niin voit kaarteessa asettaa hennosti sisään, mutta taas jossei, niin aseta taas ulos”, Aleksi ohjeisti kentän laidalta. Virma siirsi painoaan mielellään, mutta myös etenkin kaarteessa asettaessani se lössähti nopeasti takaisin sisälle. Aleksi kertoi tamman kuitenkin tulevan jo paremmin tasapainoon, ja antoi kaikille tuntilaisille ohjeen siirtyä kevyeeseen raviin.

      Alkuravejen jälkeen aloitimme työskentelyn kolmikaarisella kiemurauralla. Ensimmäinen kaarre alkoi C -kirjaimesta oikeassa kierroksessa, ja kaarteiden reunalla haettiin asetusta ulospäin. Suunnan vaihtuessa tulisi hevonen suoristaa, ja vaihtaa asetus seuraavan kaarteen mukaisesti jälleen ulos. Vaikka irma oli jo pehmennyt kuolaimelle, ja kuunteli apujani korvat taaksepäin suunnattuna, se ei myödännyt niskastaan kuin muutaman askeleen kerrallaan palaten sitten takasin niska ylhäällä kulkemiseen. Muiden ratsut alkoivat näyttää jo varsin mallikkailta kouluratsuilta, ja suoraan sanottuna pieni kateus iski. Eikö juuri Virma ollut viime viikonloppuna neljäs suorittaen varsin hyvän 61% suorituksen. Mitä oikein tein eri tavalla, miksei tämä nyt onnistunut? Turvauduin huonoon pakokeinoon, ja levitin käteni reisille. Se veti Virman kaulaa alas, ja vaikkei se ollut oikein, tuntui tamma paremmalta.
      “Nio kädet ylös, yheksänkymmenenasteen kulma käsiin. Älä ala levitteleen, se ei pitkällä tähtäimellä oo hyvästä, eikä hevosen oikeinpäin kulkeminen oo se juttu, vaikka oottekin kaikki jo sillä tasolla, että se on mahdollista. Aina ei vaan yksinkertaisesti voi mennä hyvin, ja voi hyvinkin olla, että Virma ja sinä ootte väsyneitä viikonlopun kisoista, ja siksei onnistu. Anna armoa teille molemmille”, Aleksi ohjeisti, ehkä jopa vähän torui. Tyydyin kohtalooni, ja kohotin käteni takaisin paikoilleen samalla nostaen katseeni.

      Tällä tunnilla emme ollenkaan nostaneet laukkaa, vaan työskentelimme vain ravissa. Kolmikaarista teimme lähes koko tunnin molemmissa kierroksissa, mutta loppu tunnista saimme vapaasti ravata itse valitsemallamme tehtävällä.
      Talliin tullessa kiitin tammaa taputtamalla sen kaulaa. Harjasin sen huolella puhdistaen myös varusteet ratsastuksen jälkeen, ennen kuin lähdin kohti bussipysäkkiä. Vaikka kotona oli tarkoitus olla alunperin jo seitsemältä, ja kello oli melkein kahdeksan, se ei haitannut. Tunti oli opettanut monenlaista, kuten hankalemman Virman ratsastusta. Ei se lopputunnistakaan mennyt peräänantoon, mutta pidin Aleksin sanat mielessäni, ja olin ihan okei tyytyväinen tuntiin.

      • #51488 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tulee niin nuoruuden ratsastustunnit mieleen tosta kädet reisillä ratsastamista 😂 Mukava treenitarina josta saat 2kp

    • #51525 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      23.4.2020 torstai, Ihan vain kuivaharjoittelua

      Istahdin alas sohvalleni pienessä yksiössäni. Näkymä keittiöön oli juuri sopiva, ja olin saanut juuri sovitettua sängyn vaatekomeroon niin, ettei se ollut kaikkien näkyvillä. Olin muuttanut vasta edellisestä kerrostaloasunnostani toiseen, hieman pienempään, kun toisen yksiön hinta alkoi käymään kohtuuttomaksi. Sohva oli pieni, vanhempien varastosta viety kahden istuttava, mutta mukava. Olin aika tyytyväinen kotini ulkonäköön, ja olin saanut sinne muutaman kukankin. Kassu väitti minun olevan muka maailman huonoin kasvien ylläpitäjä, mutta onneksi en ollutkaan kertonut sille minulla olevien kasvien tarvitsevan vettä noin kerran kuukaudessa -ja äitini kävi tekemässä sen.

      Avatessani tietokoneen, ensimmäisenä näytölle ponnahti erilaiset työpaikat Pronssijoelta, jotka hakivat työntekijöitä. Sivuutin sivut lisäten miljoonan välilehteni sekaan yhden lisää. Kolmas osakilpailu Tie Tähtiin kilpailuissa järjestettiin Hopiavuoressa ensi viikolla, ja olin täysillä lähdössä mukaan. Viime osakilpailuiden tuottama pettymys etenkin esteradalta oli alun harmituksen jälkeen saanut leukani nousemaan ylös, ja keskittymään treenaamiseen ja muuhun ratsastukseen liittyvään satakymmenen prosenttisesti. Vuosi sitten oltiin Fonzien kanssa saavutettu voitto niin ranking -listoilta kuin molemmista luokista, ja tottakai minulla oli tavoite samanlaisiin suorituksiin, jossei parempiinkin.

      Kirjoitin googlen hakukenttään Hopiavuoren nettisivujen osoitteen, ja menin sitä kautta vasta julkaistuun kilpailukutsuun. Kilpailukutsuun oli linkattu helpon B:n rata, jota klikkasin. Tarjolla olisi ollut myös jo julkaistu ratapiirros, mutta en vilkuillut sitä vielä, vaan ajattelin ensin tänään aloittaa kouluradan opiskelun. Otin viereiseltä sohvapöydältä kynän ja paperia merkaten samalla paperin reunoille kentän kirjaimet. Aloitin radan lukemisen ääneen, ja piirsin samalla rataa paperille. Rata koostui aikalailla samanlaisista tehtävistä, kuin ensimmäisen osakilpailunkin rata, mutta oli silti eri. Piirrettyäni radan muutramaan otteeseen paperille, sammutin puhelimeni näytön ja laitoin paperin pois, alkaen piirtämään polveeni rataa.

      Kouluradan ollessa jokseenkin hyvässä muistissa, vilkaisin vielä esteluokkiin tehtyä rataa, todeten sen olevan semi yksinkertainen, joten en opettelisi sitä vielä. Avatessani instagramin, sen syvällinen ja ihmeellinen maailma koukutti minua. Eri ihmisten päivitykset oli toinen toistaan hienompia, Kassun tilillä oli kuvia Kepasta, tottakai tykkäsin ja kommentoin, kun taas joku toinen oli julkaissut uusia selfieitä. Pian aika oli hujahtanut nopeasti, ja tajusinkin kellon lähestyvän seitsemää, vasta kun mahani kurni ilmoittaen nälästä. Insan kuvat pizzoista, ja muusta vastaavasta oli saaneet veden kielelle, joten siirryinkin Woltin maailmaan siirtyen etsimään päivän ruokavalintaa.

      • #51599 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Hei ihanaa, tarina joka ei sijoitu tallille ollenkaan! Tää oli tosi rakastava tarina ja silti tosi arkinen. Just tolla tavalla varmaan kaikki harjoittelee koulurataa. Pakko huomauttaa, että vaikka se esterata kutsussa onkin niin tarinallisesti sitä tuskin on kuitenkaan julkaistu. Mutta virtuaalimaailmassa kun ollaan niin ei haittaa.

    • #51533 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      24.4.2020 perjantai, Inkan estevalmennus

      Tänään valmennuksiin oli eksynyt vain oman tallin väkeä, joten tutut henkilöt olivat myös hoitamassa hevosiaan tallissa. Kiristelin Virman vyötä, kun Alva huuteli, ollaanko me jo valmiita.
      “Joo oota ihan sekunti, heitän itelle kamat päälle!”, huusin kääntyen karsinan ovelle päin. Virma oli onnistunut pitämään itsensä puhtaana, ja vaikka tänään siitä lähtikin niin paljon karvaa, että koko karsinan lattia oli siinä, niin oli Virma ollut helppo hoitaa.

      Maneesiin tullessa pidensin jalustimia hieman edellisen ratsastajan jäljiltä torstailta, ja keikautin sitte itseni ponin kyytii. Vaikka olisi helposti yltänyt jalustimelle maasta, nousin aina penkiltä selkään säästääkseni ratsuni selkää ja satulaa.
      Käynnissä tein ensin muutamat pysähdykset ja peruutukset, ennen kuin Inka pyysi meitä siirtymään raviin.
      Ravissa työskentelimme pääty-ympyröillä asettaen ulos, ja Inka pyysi minua muistuttamaan Virmaa takajalan olemassaolosta. Napautin sitä lyhyellä raipallani irroitaen toisen käden ohjasta pohkeen taakse, ja pyysin sitä myös sisäpohkeella enemmän ulos.

      Laukassa sama kuvio jatkui, ja pääty-ympyröillä haettiin esteistuntaa. Siirsin painoani hieman enemmän jaloille, ja nostin itseni ylös penkistä niin, että välillä hieman hipaisi satulaa vain. Kun taas pitkällä sivulla nostin itseni kevyeeseen istuntaa ja lisäsi poniin hieman vauhtia pyytäen pohkeella.
      “Nio jäntevyys keskivartalosta. Virma voisi myös edetä hieman, mutta siihen vaikuttaa sun oma löysyys. Hae kyljet kiinni, ja älä heiluttele niillä sun kyynärpäillä koko maailmalle”, Inka muistutti. Virma kävi tänään hieman hitaalla, eikä reagoinutkaan pohkeeseen niin nopeasti, kuin joskus teki. Kisoissa oli mahtavaa, kun pystyi kääntymään vaikka euron kolikon päällä. Kisojen adrenaliini oli tottakai vaikuttavassa osassa, mutta myös varmasti se, että esteradoilla minulla oli jaloissa pallopääkannukset.

      Ekat verkkahypyt tehtii perinteisesti vain ristikolle, jolle Virma lähestyi hyvin. Pidin yläpohkeet lähellä, ja tamma imi hyvin sisää hypäten surehkosti yli.
      “Hyvä. Seuraavana tuutte sit tätä kaarevaa”.
      Maisa aloitti tehtävän, Alva oli seuraava, ja minä jättäydyin viimeiseksi. Virma yritti tulla pystylle vinossa, mutta korjasin sitä suoristamalla ulko-ohjalla ja sisäpohkeella.
      “Hyvä korjaus. Nyt vahdi, ettei sen laukan tahti lähde kiihtymään, laske vaikka sun mielessä yy, kaa, koo”, Inka ohjeisti ennen pystyä. Me tultiin pystylle hyvin, ja jossen olisi tehnyt puolipidätettä ennen hypyä, olisimme menneet liian lähelle estettä, ja puomit olisivat kolisseet. Pääsin hyppyyn ihan ok mukaan, mutta hypyn jälkeen jäi roikkumaan kaulalle, ja tamma protestoi pukittamalla. Nostin kuitenkin itseni pystyyn ja jatkoin matkaa Inkan takaa okserille.

      Vielä ennen radalle lähtemistä suoritimme neljän esteen miniradan. Sama kaareva linja sujui hyvin, paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, nimittäin pukit jäivät matkalta.
      “Nyt voit Nio nopeuttaa sitä laukkaa siinä ennen sitä linjaa, mutta muista ottaa se kiinni kaarteeseen. Noin, oikein. Hyvä hyppy, hyvin pääsit mukaan, pyydä pohkeella hieman eteen, ettei väli jää pitkäksi, oikeiiin”.

      Kun seuraava tehtävä, perusrata alkoi, nostin hyvissä ajoin vasemman laukan edelliseltä pitkältä sivulta. Pyysin aluksi hieman eteen, mutta puolipidätteellä myös sain Virman takaisin ennen violettia pystyä. Hyppy tuli hyvään paikkaan, ja pääsimme yli sulavasti. Käänsin ulkoavuilla kakkos esteelle vaihdettuani laukan. Virma pääsi välillä vähän pitkäksi, joten hyppy tuli aika pohjaan. Kuitenkin jatkoimme kunnialla kolmoselle, ja siitä nelosen okserille.
      “Hyvät hypyt. Virma alkaa kyllä syttymään näille esteille! Yritä matkalla aina suorilla ja kaarteissa ennen hyppyjä tasapainottaa sitä ponia puolipidätteillä, niin se ei pääse pitkäksi, kuten se tolle kakkoselle ja kasille tuli, muuten hyvä!”

      Uusintaradalla Virma oli jo aivan liekeissä kun keräsin ohjat. Se nosti laukan pyytämättä, ja jouduin pidättämään sen takaisin tikittävälle raville, ennen kuin nostin uuden. Ensimmäinen este oli sininen pysty, jonka jälkeen pyysin vähän enemmän laukkaa. Kuitenkin ennen kaarretta kakkoselle pidätin, ja käänsin ulkoavuilla. Hyppy lähti kaukaa, mutten antanut asian haitata, vaan jatkoin kolmoselle, joka oli okseri. Tulin esteen tarkoituksella asteenverran vinoon, niin että sain heti laskeutuessa käännettyä tamman ennen okseria. Taas ennen nelosen okseria aikaa kerkesi voittaa isommalla laukalla, ja vaikka takaisin pyytäminen jäikin vähän viime tinkaan, hyppy oli ehkä paras tämänpäiväisistä. Viimeiselle esteelle oli luvassa tiukka käännös, jossa ohjien piti olla tuntumalla, ja pohkeen lähellä, jotta pääsisi yli. Kaarteessa naputtelin ulkopohkeella, ja hieman huomautin myös raipalla kaulalle, ja tamma kääntyi siististi. Siirtyessäni takaisin käyntiin, taputin sen kaulaa kiitokseksi tämän päiväisestä.

    • #51537 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      25.4.2020 lauantai, Rip saapaat

      Tänään olisi taas vuorossa Virman vapaapäivä. Pyörätiet olivat sulaneet sen verran, että olin kaivanut pyörän uudesta varastostani ja lähtenyt kaupan kautta tallille. Kaupasta päivän ruokavalioksi koostui Soban teryaki makuiset pikanuudelit ja kerrosviili. Halpaa ja hyvää, terveydestä en tiiä. Nappasin vielä viime hetkellä heräteostoksena kassan edestä minttu Tuplan mukaan, ja maksoin ostokseni. Pyöräillessäni loppumatkaa tallille, mietin mitä tekisin tänään tamman kanssa. Juoksutus houkutteli laiskuuttani, mutta tiesin, että näin vapaapäivänä olisi hyödyllisempää tehdä oikeasti jotain kehittävää. Kallistuin koulupainotteiseen treeniin näin estevalmennuksen jäljiltä, vaikka laiskuus puhuikin asiaa vastaan.

      Tallilla istuin ensimmäisenä tallitupaan syömään ruokiani, ja lusikoidessani viiliä naamaani katsoin Sykkeen uusimpia jaksoja. Kassu oli lopettanut sarjan katsomisen aiemmin, ja vaikkei myöntänytkään, niin se vilkuili kyllä olkani yli sitä aina välistä. Virma oli saanut päivän tarhailla ulkona ja sen jalat kyllä näyttivät juuri siltä. Hain sen nyt kahden aikaan sisälle, ja aloin harjaamaan kovalla harjalla sitä läpi. Sen jälkeen vaihdoin käteen pölärin, ja huidoin vielä pölyt pois. Kaviot puhdistin jälleen ristiin, ja paketoin tamman jalat ruskeisiin suojiin. Virman tullessa Hallavaan, sen mukana tuli ruskea satula ja suitset, ja kun Aleksi oli suunnitellut kaivavansa tallin varastosta mustat koulusuojat, oli hyvä, etten hypännyt seinään. Sanoin Aleksille, että ostan tammalle vaikka itse suojat, mutta mustia suojia en suostu sen jalkaan laittamaan. Näinpä löysin itseni shoppailemasta karvaisia koulusuojia hyvinkin pian uuden hoitohevoseni saavuttua.

      Laiskuudelleni olin antanut sen verran armoa, että ratsastin ilman satulaa. Kuitenkin ajattelin tekeväni koulua, ja tehtäväksi suunnittelinkin väistöjä lyhyeltä sivulta pitkälle ainakin käynnissä ja ravissa. Laukassa voisin vaikka vain laukata ympäri kenttää, jossen muuta keksi. Kentällä oli lisäkseni Emily ja Molly viettämässä myös vapaapäiväänsä, ja moikkasin Emilyä nopeasti, ennen kuin painuin toiseen päähän kenttää eristyksiin sosiaalisesta kontaktista. Tänään oli taas niitä muutamia päiviä, jolloin ei vain tehnyt mieli puhua yhtään kenellekään. Aloittelin taas pysähdyksillä ja siirtymisillä käynnin sisällä, jotta allani oleva tamma tulisi paremmin kuulolle. Nopeutin suoralla ponin askelta pohkeella, ja puolessa välissä pitkää sivua tein puolipidätteitä ja lakkasin myötäämistä liikkeen mukana lyhentäen askelta. Taputin tamman kaulaa ja päästin sen taas venyttämään askeltaan.

      Aloitin väistöt kääntämällä aina lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja pysäyttämällä. Aluksi tuntui, ettei Virma oikein halunnut tajuta mitä pyysin, mutta toistojen myötä väistöistä saatiin jopa ihan siistejä. Muutaman onnistumisen jälkeen vaihdoin suuntaa, ja tein saman uudelleen. Käyntiväistöjen sujuessa siirsin tamman raviin, ja ihan vain ravailin muutaman kierroksen. Hain tammaan tuntumaa, joka löytyi yllättävän nopeasti satulattoman selän pakottaessa minua jäntevöitymään paremmin. Kun vertyminen oli jo hyvässä vauhdissa käänsin tamman taas sivuuttaiselle liikkeelle. Ravissa se väisti paljon herkemmin kuin käynnissä, ja toteuttikin varsin mallikkaita suorituksia molemmissa suunnissa. Ennen kuin nostin laukkaa, tein vielä muutamia ympyröitä ja kaarevia uria ravissa. Laukka nousi varsin kätevästi heti kulmasta ilman sen kummempia patisteluja, ja syvennyin istumaan oikein kyydissä. Pidin kädet siinä toivotussa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa ohjat tuntumalla. Ensimmäinen kierros sujuikin varsin hyvin, mutta sitten Emily poistui kentältä ja jäimme keskenämme. Virmalla meni pahasti tunteisiin yksin jääminen noin äkkinäisesti, ja se aloitti köyrypukkisarjan. Hulluhan siinä ois, jos pysyisi kyydissä. Lensin komeassa kaaressa suoraan selälleni maahan tamman jatkaessa matkaa pitkin kenttää. Kohottauduin istuma asentoon ja pelkäsin enemmän Virman puolesta kuin tämän hetkisestä tilastani. Ohjat roikkuivat pelottavan alhaalla, lähellä jalkoja. Kuitenkin tamma rauhoittui pysähtyen kulmaan haistelemaan kentän reunalla kasvavia ruohonkorsia. Nousin maasta seisomaan, liikuttelin raajojani ja tunsin kaikkien olevan ehjiä. Vasemmassa pohkeessani kävi kuitenkin tuulenvire.
      “Paska”, totesin. Saapas oli revennyt vetoketjun vierestä. Uusi kypärä nyt oli pakko hankkia, joten ostoslistalla oli näköjään myös uudet saappaat. Tie Tähtiin kolmanteen osakilpailuun ei ollut asiaa näin. Lähdin saalistamaan hurjaa villiponia, joka ei sitten enää höyryjä päästeltyään ollutkaan niin hurja, vaan antoi heti kiinni haistellen taskujani herkkujen toivossa. Kiipesin takaisin ponin kyytiin, ja ravailin ensin hetken käveltyäni. Nostin laukan, jossa tosin pidin tammaa paljon enemmän kiinni, ja olin päästämättä sitä nopeampaan tempoon. Laukattuani kierroksen, siirsin takaisin raviin, ja siitä hetken päästä loppukäynneille.

      • #51600 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tykkään vuosi vuodelta vaan enemmän sun tarinoista. Ihania yksityiskohtia jotka tuo tarinan jotenkin paljon konkreettisemmaksi. Saat 1hp ja 2kp

    • #51538 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      15.4.2020 lauantai, Pohdintoja suorituksista

      Talutin Virmaa takaisin kentältä talliin naureskellen tapahtumalle. Olin pudonnut tammalta ensi kertaa, ja kukaan ei edes ollut näkemässä. Ei siinä, että Kassu olisi varmasti nauranut itsensä kipeäksi. Talliin tullessa pyöräytin Virman karsinaansa. Otin siltä suitset pois, ja lähdin viemään niitä kohti satulahuonetta.
      “Mikä sun saappaisiin on käynyt”, Niko kyseli Kassu vieressään. Ilmeisesti olin keskeyttänyt jonkun hyvin tärkeän keskustelu, koska miehet seisoivat toisiinsa päin kääntyneinä niin, ettei tarinaa huudeltaisi muille.
      “Nosiis”, aloitin, “Me oltiin Virman kanssa ihan normaalisti kentällä ilman satulaa, kuten ehkä huomaatte”, kohotin kädessäni olevia suitsia, “ja sit Emily häippäs kentältä Mollyn kanssa, ja Virmalla meni tunteisii ja se veti rodeoesityksen”, naurahdin perään.
      “Ei hele, oikeasti?”, Kassu nauroi, arvasin.
      “Joo joo, siis lensin sieltä kaaressa alas suoraan selälleen”, nauroin jo itsekin.
      “No ei kai suhun kuites sattunu?”, Niko alkoi varmistelemaan Kassun hiritellessä vieressä, pitääkö olla huolissaan jos poikaystävä vaan nauraa, ja kaveri on enemmän huolissaan?
      “Joo ei, tais no tottakai se selkä nyt otti osumaa, mutta enemmän nää saappaat tais kuitenki kärsiä”, naurahdin vielä, ennen kuin siirryin lavuaarille pesemään kuolaimia.
      “Mitä sä meinasit taikoo sit Te Tähtiin osariin? Tai ku ei se nyt kovin näyttävää oo, jos paikalle meet jesaria jalassa”, Kassu pohti.
      “Itseasias meinasin et kävisin ostaan ihan uudet. Tai ku kuites nää saappaat on mustat, nii ruskeet saappaat vois olla kyl aika jeba näitten Virman varusteiden kanssa”, hymähdin aiemmalle ajatukselleni värivirheestä suojien kanssa.
      “Uu, ostatki sit kivat saappaat!”, Niko kommentoi, “Hei miten teitä suoritukset on muuten menny? Tai siis joo oon nähnyt tulokset, mut miten niiku sun mielestä?”
      “No siis oikeesti ihan kivasti! Tai no se Lehtovaaran esterata oli nyt yks pettymys, varsinki ku jäätiin sit ylläri vikoiks, mut muuten oon kyl ollu tyytyväinen”, pohdin.
      “Nii etteks te ollu koulupuolella sijoillaki Lehtovaaras?”, Niko muisteli.
      “Joo oltiin! Se oli oikeesti kyl ehkä meiä parhaimpia suorituksia. Tai ei siinä, et eipä meil oo vielä hirveemmin tota historiaakaan, mut tähän mennessä kyl paras. Tarkotus ois kyl parantaa suorituksii nyt kolmanteen osariin”, hymyilin. Niko nyökkäili kun olin lopettanut ja Kassulla ei ollut sanottavaa. Ei siinä, että olihan poika nyt jo moneeseen otteeseen kuullut kaikki mun spekuloinnit.
      “Joo mut tota mäpä lähen hoitaa Virman pois, et se pääsee viel ulos. Nähään!”

      • #51601 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tää menee jo ehkä vähän lisäarpojen kalastelua ku jatku nii suoraan tosta edellisestä tarinasta 😂 Ihan hyvä vaan. Saat 2sp

    • #51547 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      26.4.2020 sunnuntai, Alkeistunti ja varusteiden puhdistusta

      Eteisessäni lojui rikkinäiset saappaat ja ratsastuskypärä, kun suljin oven. Pyöräni oli parkissa kerrostalomme edessä, ja avasin sen lukosta, kun lähdin tallille. Tänään Virma menisi todennäköisesti alkeistunnille, ja olin menossa taluttamaan tammaa. Voisin kiillottaa myös tamman varusteet kuntoon.

      Virma katsoi minua korvat hörössä, kun lähdin hakemaan sen tarhasta. Kello lähenteli puolta kymmentä, kun sen tunti alkaisi kymmeneltä. Tamma menisi Saaga nimisellä tytöllä, jota olin aiemminkin taluttanut. Saaga tuntui olevan aika ihastunut Virmaan, ja alkeisratsastajaksi ratsasti tammaa myös aika hyvin. Virma käveli minua portille vastaan, ja hamusi herkkuja kädestäni.
      “Sori poni, ei mul oo sulle nyt mitään”, naurahdin samalla kun laitoin punaisen riimun lukkoa kiinni.

      Saaga odottelikin jo Virman karsinalla, “Moikka!” hymyilin pienelle tytölle.
      “Mooi”, tyttö vastasi hiljaa. Sidoin eestinhevosen karsinan seinään, ja vedin karsinan ovea hieman pienemmälle.
      “Nonii, sie varmaa muistatki millä harjalla meidän piti aloittaa harjaaminen?” kysyin. Tyttö nyökkäsi,ja otti kumisuan käteensä.
      “Oikein. Mie voin tulla sulle kaveriksi karsinaan, ja harjata selän päältä, jos sie et yllä”, menin edeltä karsinaan ja asetuin seisomaan Virman pään eteen. Rapsutin hajamielisesti tamman päätä, kun Saaga harjasi Virmaa. Saaga harjasi tamman muuten itse, muttei yltänyt harjaamaan selän tai pyllyn päältä, eikä uskaltanut kovalla harjalla harjata takajalkoja.
      Saaga epäröi myös kavioiden putsauksessa, vaikka pidinkin ponin jalkoja ylhäällä, “Tiedäks, sillon ku mie oon aloittanut ratsastuksen, pelkäsin hevosen päitä tosi paljon. Toinen aika jännä homma oli just takajalat, mut sit opin luottaan hevosiin, ja siihen ettei suurin osa varsinkaan ratsastuskoulun hevosista tee mitään pahaa tarkoituksella”, hymyilin rohkaisevasti. Saagakin hieman rohkaisui, ja uskaltautui puhdistamaan takakaviota.

      Maneesissa ollessamme kaarrossa, pyysin Saagaa ensimmäisenä hakemaan penkin itselleen. Tyttö nousi seisomaan sen päälle, ja ohjeistin jalustinhihnojen mittaamisessa.
      “Huomaaks sä noi painaumat tossa?” Saaga nyökkäsi, “Niissä rei’issä mun omat jalkkarit on. Mut ne on kato jo vähän kuluneet”, lyhensimme jalustimia vielä reilusti. Hihna piti laittaa kerran kiepille ja toiseksi viimeiseen reikään.

      Tunnin jälkeen Saaga taas harjasi Virman samalla, kun vahdin.
      “Meneeks Virma nyt ulos?” tyttö kysyi.
      “Joo, menee. Se saa sit päiväheinät sinne, niiku sen tarhakaveritkin”, kerroin hymyillen.
      “Saanks mä taluttaa sen? Tai sun pitää kyl kävellää toisella puolella”, Saaga loi tuiman katseen toisen lauseen lopussa.
      “Joo, toki”, naurahdin. Tyttö alkoi taiteilemaan ponin päähän riimua, jota Virma avusti laskemalla päänsä sopivan alas. Se myös kävi erityisen varovasti koko matkan tarhaan. Yleensä se käyttäytyy hieman tuntemattomien henkilöiden kanssa epäilevästi tai luimien, jossei vähän ilmaa näykkien, mutta pienten lasten kanssa tamma osaa olla eerityisen varovainen.

      Mennessäni satulahuoneeseen, siellä varusteita oli kiillottamassa jo Nessa sekä Emily, joten yksinoloa ei tarvinut miettiä. Nessalla oli kädessään Sashan suitset ja Emily puhdisti Mollyn satulaa.
      “Moi, mites täälä?” kysyin samalla, kun otin Virman suitset naulasta.
      “Eipä kai kummosia. Just puhuttiin Lehtovaaran viikonlopusta”, Nessa kertoi.
      “Ainii, sullahan oli se huima tuplavoitto! Onnee hei vielä! Oisko antaa vinkkei tänne pohjasakkaan?” nauroin tarkoittaen itseäni.
      “No siis kantsii ehdottomasti olla mahtava hevonen, joka ehkä vähän on pörheä kouluradalla, mut liitelee niin, et vakuuttaa kaikki tuomarit, ja esteradalla hyppii kaikki esteet ku vettä vaan”, Nessa naurahti.
      “Hei älä siinä selittele nyt yhtää, sä teit itekki vaikka kuinka paljon töitä sen etee”, Emily muistutti hymyillen.
      “Nii i! Älä vähättele ittees”, lisäsin.
      “No mut näi suomalaisena on vähän hankala olla ‘itserakas’”, Nessa vastasi hieman kiusaantuneena.
      “Mitää itserakkautta sellanen oo, jos on ylpee omista suorituksistaa hei!” totesin.
      “Näinpä! Mäki oon hyvinki ylpee mun kolmos sijasta Mollyn kaa”, Emily muistutti.
      “Onnee hei sullekki! Ja mäki oon ylpee mun nelos sijasta kouluradal. Okei no sitä vähän ahistelee meiä häviö estepuolella”, jäin pohtimaan. Hetkeksi satulahuoneen valtasi hiljaisuus, ja kaikki meistä keskittyi varusteiden puhdistukseen. Nessa alkoi kasailemaan jo Sashan suitsien osia, kun minä vielä availin niitä. Emily oli saanut satulan jo puhdistettua, ja hautautui hetkeksi puhelimelleen odottamaan suitsikoukkujen vapautumista.
      “Mikä teiän taktiikka on kolmanteen osakilpailuun”, Emily uteli.
      “Öö no siis me mennää esteil vaa nii helvetin lujaa et voitetaan kaikki” nauroin, “Ok en oikeesti ees tiiä. Ehkä me just mennää kovaa ja oiotaan kaikki reitit nii et Aleksi joutuu kattoo sormien välistä meiä menoo, tai sit ei. Voittamaa me silti mennää ainaki ne esteet, toivottavasti. Mut sit koulussa tehään vaa parhaamme. Tai mä teen, niin se Virmakin toimii sit”, mietin.
      Nessa naurahti suunnitelmalleni, “Joo o me ollaan menossa pitää vaa kivaa”, tyttö kertoi, “mut toisaalta oishan se plussaa jos päästäs taas sijoille”.
      “Mikä on sit sun taktiikka”, suuntasin katseeni Emilyyn.
      “En mä oikein vielä tiiä. Tai siks mä kai teiltä kysyinkin”, tummatukkainen tyttö naurahti.
      “Aaivan. Joo no mut toi Nessan taktiikka on kyl hyvä. Ehkä otanki sen sinne koululuokkaan viel käyttöön”.

      • #51617 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tulin tästä tarinasta niin hyvälle tuulelle. Esimerkillistä hoitajatoimintaa ja ihanan rentoa jutustelua. Saat 2sp ja 2hp

    • #51548 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      27.4.2020 maanantai, No nyt on varusteet kunnossa

      “Kassu pliiiis lähe mun mukaan”, nurisin pojalle puhelimessa.
      “No tjaa, mitä mä hyödyn tästä?”, Kassu kettuili selvästi sen kuuloisena, että se virnisteli puhelimen toisella puolen.
      “Öm no onks mäkkiruoat tarpeeks hyvä palkkio?”, vinkkasin. Opiskelijalle kelpasi usein hyvinkin ilmaiset ruoat. Ei siinä, että opiskelinhan minäkin. Mutta ainakaan minulla ei ollut hevosta ylläpidettävänä.
      “Noooo, okei mä tuun. Monelt me nähään ja missä?”, poika vihdoin suostui.
      “Pystyks sä hakeen mut? Päästis nopeemmin sinne Horzeen”, ehdotin päästäen pienen “pliiiis” -äännähdyksen lauseen jälkeen.
      “Okeiokei haen sut. Mut keitä kahvit puolen tunnin päähän nii juodaa ne samal, kiittii, moikkaaa”, Kassu sanoi ja katkaisi puhelun. No ei kai siinä sit. Nostin ensimmäisenä pakkasesta pari äidin leipomaa pullaa sulamaan, ja lähdin laittamaan vaatetta päälle.

      Kassu murtautui ovestani sisään, sillä vaikka hän oli ollut uudessa kodissani vain muuttoapuna ja muutaman kerran kylässä, olin antanut hänelle vara-avaimen.
      “MOOOOI!” mies karjaisi ovenraosta ensimmäisenä.
      “Hei camoon, mun naapurit tulee taas kohta tappaan mut”, nauroin, “ mut moi vaan sullekki”, halasin Kassua katsoen sitten sitä suoraan silmiin.
      “Nonii täälä ois nyt sun kahvis, tuu juomaa”, käskin.

      “Eli siis mitä kaikkee oot nyt hakemas täältä?”, Kassu kysyi meidän päästessä Horzeen.
      “Öö no siis tarvisin sen kypärän ja sit ne saappaat. Periaatteessahan en tarvii muuta, mut himottais kyl ostaa Virmallekki jotainnn”, jäin miettimään.
      “Nonii, eli jos sit alotetaan vaikka siitä kypärästä”, Kassu veti minut kypärä hyllylle tutkailemaan, ennen kuin kerkesin hevosten puolelle seikkailemaan. Rivissä oli montaa erilaista kypärää, oli Horzen omaa mallia, Charles Owenia sekä kans ainaki BOT:in kypäriä. Silmäni tarttui melkein viisisataa maksava Charles Owenin kypärä, ja Kassukin huomasi sen, “Hei ei sulla oikeesti oo rahaa tohon. Kato noit BOT:in kypäriä, ne on ales”, minua ohjeistettiin. Siirryinkin suoraan sitten sille linjalle, ja hipistelin muutamaa, ennen kuin silmääni osui Back on Track EQ3 Lynx Smooth Top -kypärä. Nostin sen hyllystä, ja luin lapusta kuvauksen, jossa luvattiin suojaavaa kypärää. Aloin etsiä omaa kokoani, jonka jälkeen sovitin sitä sitten päähäni.
      “Tää on hei kiva”, rullasin takaa säätökiekkoa hieman pienemmälle.
      “Uuuu, nii on”, Kassukin kehui. Tutkailin itseäni tummansininen kypärä päässä vielä hetken peilistä, ennen kuin otin sen pois päästä, ja totesin, että nyt lähdettäisiin sitten saappaiden luokse.

      Jälleen hylly sisäsi sekä muutamaa Horzen omaa mallia, CRW:tä sekä Mountain Horsen saappaita. Edelliset saappaani olivat CRW:t jotka kyllä palvelivat hyvin, mutta nyt kun täällä oltiin, houkutti laittaa testiin Mountain horset. Lähes koko saapashylly näytti -10%, joten uskalsin jopa laittaa jalkaan Mountain Horsen Sovereign High Rider saappaat. Väriksi halusin yksiväriset ruskeat, joten oli yksinkertaista napata vain oikea koko. Saappaat tuntuivat jalassa hyvin kevyiltä ja hengittäviltä. Siinä hetkessä tiesin niiden olevan juuri ne, mitä halusin. Mitoin saappaat oikean kokoiseksi, ja kaappasin ne kainaloon.
      “No on sulla nyt kyllä ainaki edustus kamat viimeiseen osakilpailuun”, Kassu vielä tokaisi.
      “No joo on! Sitä vielä mietin, et oisko Virmalle pitäny viiä jotain? Tuleeks se nyt kateelliseksi?” naurahdin.
      “No eikä tuu! Sitäpaitsi jos sulle ei tuu samantien mielee mitään mitä sun arvon HOITOponi tarvis, nii ei sun kanskaa tarvii ostaa”, mies muistutti.
      “No joo tottaaa”, sanoin ja menin nöyränä maksamaan ostokseni. Siinä Kassu oli kyllä täysin oikeassa, että nyt kyllä oli hyvä edustaa Hallavaa viikonlopun kisoissa. Pääsisiköhän Aleksi mut tunneille vaikka huomenna? ja vaikka vielä keskiviikkona ja torstainaki. Sais sisäänajettuu nää kengät mahdollisimman hyvin, nii ei kisoista tulis rakkoja jalkoihin.

      • #51618 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Materia tekee onnelliseksi, tuli ihan shoppailufiilis tätä lukiessa. Saat 1sp

    • #51552 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      28.4.2020 tiistai, Vähän erilainen hevonen

      Saavuin tallille viiden aikaan, kun olin saanut koulun jälkeen kaikki ylimääräiset tehtävät tehtyä. Olin eilen laittanut Aleksille viestiä tunneista, ja saimme sovittua, että tosiaankin ratsastaisin tänään sekä torstaina. Tosin Aleksi oli varoittanut, etten välttämättä saisi Virmaa ratsukseni. Silti, kun näin ilmoitustaululla nimeni Sashan kohdalla esteryhmässä, olin asteen verran järkyttynyt. Sasha? Sasha oli aikalailla täysin erilainen kuin Virma. Se oli kuumuvampi, herkempi, ja erityisesti säpäkkä, mitä Virma ei todellakaan ollut. Virman kanssa pystyin luottamaan siihen, että se menisi vaikka seinästä läpi, jos pyytäisin, mutta Sasha oli aivan eri.

      Pyyhin kuitenkin nämä mielikuvat päästäni, ja päätin lähteä tunnille positiivisin mielin. Ainakin pääsisin kokeilemaan jotain uutta. Virma oli tulossa samalle estetunnille, joten sekin olisi kiva nähdä, miten se toimisi muilla ratsastajilla. Kuitenkin tuntiini oli vielä hetki, ja lähdin hakemaan Virmaa sisälle. Karsinassa jäin rapsuttelemaan sitä, ja vain hengasin karsinassa tunteroisen verran, ennen kuin piti lähteä hoitamaan Sashaa. Nessa oli hakenut tamman sisälle samalla, kun muutkin tuntihevoset olivat tulleet. Sashan harjat olivat karsinalla, ja mennessäni harjaamaan sitä, Nessa tuli roikkumaan ovelle.
      “Moi, onks kiva mennä Sashalla?” Nessa kysyi ystävällisesti.
      “Moiii, no joo sinänsä on ihan joo, mut vähän kyl jännittää, ku se on niin erilainen kuin Virma”, naurahdin samalla kun jynssäsin valkoisesta karvoituksesta kuraa irti.

      Tehtävä oli melko yksinkertainen. Ensin suoralla linjalla 5 laukan välillä kaksi pystyä, jotka olivat kylläkin aluksi ristikkoja, ja sitten vasemmasta kierroksesta lävistäjältä pysty, ja kaarevalla uralla linjan ensimmäiselle osalle. Noustessani Sashan selkään, se ehkä hieman jännittyi. Rapsutin sen kaulaa kuitenkin, ja löysäsin ohjat pitkiksi. Sen askel oli hieman mielenkiintoinen ja nopea, mutta totuin siihen nopeasti. Aleksi pyysi meitä hakemaan hevosia kuulolle käynnissä, vaikka pysähdysten ja kaarevien urien kautta. Ottaessani ohjat käteen, niin kuin Virman kanssa olisin tehnyt, Sashan pää nousi ylös ja se jännittyi. Koetin rapsutella sitä, mutta pitää silti tuntuman.
      “Nio työnnä sun käsi enemmän eteen. Aattele, et siulla on hammastahnatuubi, joka on vasta avattu, ja sieltä vaan pursuaa sitä tavaraa. Eli tuntuma eteen kevyeksi, ja samalla pohkeella vahva tuki. Huomaatko, heti parempi”, Aleksi neuvoi. Mies oli oikeassa, ja kimo oli rentoutunut minunkin antaessa hieman myöten. Yritin ratsastaa tammaa kevyellä kädellä ja herkästi, ja pikkuhiljaa se toimi. Sasha alko tulemaan avuille, ja ravissa sainkin hyviä kaarevia uria tehtyä.

      Aleksi pyysi aloittamaan laukassa verryttelyn ja siinä kasasin ohjat täysin ajatuksissani lyhyeksi. Tai en suoraan lyhentänyt ohjaa, vaan vedin kyynärpäät taakse lyhentäen ohjia.
      “Nio hengitä. Rentouta sun käsi, siirrä se eteen, ihan rauhassa”, minua neuvottiin. Pikkuhiljaa rentouduin, ja sitä myötä myös Sasha. Pikkuhiljaa aloitimme hyppäämisen. Verryttelyhyppynä tulimme aluksi vasemmasta kierroksesta lävistäjällä olevaa ristikkoa. Nostin päädystä laukan ja Sasha nosti sen nätisti. Kuitenkin sen ymmärtäessä suunnitelmani ohjata esteelle, niin se kiihdytti imien esteelle huolella, liian lujaa.
      “Hooo, nyt menee liian lujaa. Pidätä, myötää, luota siihen että se ei karkaa, jos löysäät ohjista, koska veto ohjista ahdistaa sitä”, Aleksi kertoi. Sashan hyppy oli hieno. Se hyppäsi suuresti, hyvän hypyn, niinkuin este olisi metrin kokoinen,vaikka se oli ristikko, jonka korkeus oli maksimissaan viisikymmentä senttiä. Myötäsin hyppyyn yllättävän sujuvasti, ja Sasha vaihtoi laukan. Nauroin hypylle, ja Aleksikin hymähti.
      “Sasha on kyllä lähdössä hyppään metrin ratoja”, nauroin.
      “Joo nii näkyy”, Aleksi naurahti uudelleen, “Ens kerralla yritä rauhottaa sitä, ota aikaa ja hidasta vatsalihaksilla, omalla jäntevyydellä enemmän kuin ohjalla. Periaatteessa voisit heittää ohjan pois, ja silti se vaikka pysähtyisi sun vatsalihasten ansiosta”.

      Kun aloitimme tehtävän suorituksen, painoin Aleksin sanat mieleeni. Istuin alas, ja käytin keskivartaloani hidastamiseen. Toden totta, Sasha hidasti. Ei paljoa, mutta hidasti niin, ettei me hypätty enää 60cm esteitä metrin korkeudella. Vasemmasta kierroksesta ensimmäinen linjan este lähestyi, ja Sasha malttoi hyvin. Yritin miettiä seesteisiä ajatuksia ja Sasha hyppäsi nätisti.
      “Tee puolipidäte, niin väli ei mee liian lyhyeksi yks, kaks kol, nel ja viis, oooikein!” Sasha hyppäsi tosi hyvin. Toiseksi viimeinen este oli se sama lävistäjän este, joka me viimeksi oltiin hypätty hyvinkin isona. Nyt Sasha lähestyi yllättävän hyvin estettä, ja viimeisen kahden laukka-askeleen aikana se kiihtyi, ja hyppäsi yli reippaalla ilmavaralla. Se kuitenkin tuli hyvin alas, vaikka olin jäänyt jälkeen hypystä, enkä päässyt mukaan hyppyyn, ja tulin alas kaulalle sukeltaen, josta Virma olisi jo pukittanut. Sasha kuitenkin jatkoi matkaa kaarevaa linjaa pitkin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut viimeiselle esteelle hypäten sen sujuvasti. Siirtyessäni raviin taputin tammaa kaulalle, se oli suorittanut osansa erittäin hyvin, vaikka minä en ollutkaan välttämättä niin tilanteen tasalla.

      • #51619 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästä 2ep

    • #51558 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      29.4.2020 keskiviikko, Harjan siistimistä

      Virma selvästi nautti keväästä juostessaan jo hieman kuivaemmassa tarhassa kirkkaan keltainen ohut loimi päällään. Olin lähtenyt hakemaan tammaa tarhasta kävelylle, mutta jäinkin portille naureskelemaan sen liitoravia. Se juoksi niin ravissa kuin laukassa pitkin tarhaa iloisena, korvat hörössä. Välillä se pysähtyi kuuntelemaan lintujen viserrystä ja haistelemaan kevättä. Pikkuhiljaa tallillakin ruoho oli alkanut vihertää, ja puissa oli jo pienen pienet hiirenkorvat. Pikkuhiljaa tamma sitten rauhoittui, ja käveli luokseni portille. Se haisteli kädessäni olevaa porkkananpalaa ja nappasi sen sitten suuhunsa alkaen nyökkimään sitä pureskellessaan. Pujotin riimun päähän ja avasin tarhan portin lähtien taluttamaan Virmaa samalla ulos sieltä. Heti ensimmäisenä suuntasin metsään suoraan rantasuoralle kävelemään maastakäsin. Naru pystyi löyhällä ja rapsuttelin hajamielisesti tamman kaulaa. Sen harja oli kasvanut hieman yli ratsuharja mitan, samoin kuin niskasiili muistutti enemmän lyhyttä pystyharjaa, kun siiliä. Ehkä tänään olisi siistimisen aika. Kello oli vasta melkein kaksitoista, joten aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. En sitten ollut aurinkolaseja tajunnut ottaa. Välillä pysähdyimme, ja Virma napsi maasta muutaman ruohonkorren ja jyrsi jotain oksia mukaansa. Annoin sen rauhassa leikkiä koiraa kantaessaan keppiä suussaan, ja kuvasin Snapchat stooryyni videota hupsusta ponista. Pian Kassu vastasikin siihen viestillä:
      “Ooks kehannu lähteen maaston ilman mua :/”. Naurahdin ja vastasin:
      “No iteppähän et ollu läsnä :D. Sori mut en oo tänää pitkää nii et kerkee enää mukaa”, johon Kassu vastasi:
      “:((“.

      Lenkkimme kesti noin puolisen tuntia, ennen kuin palasimme takaisin talliin. Ohto ei ollut vielä jakanut päiväruokia, ja se kysyikin, että jääkö Virma sisälle, vai vienkö sen vielä ulos. Vastasin samalla tammaa käytävälle kiinnittäessä, että se menisi noin puolen tunnin päästä ulos, ja siistisin vain harjaa. Ohto nyökkäsi ja jatkoi touhujaan. Virma sai jäädä käytävälle hetkeksi, kun hain sen harjat, ja harjasin sen läpi, ennen, kuin selvitin harjan. Virman harja oli luonnonvalkoinen ja oli ihme, ettei se ollut taas likainen. Leikkasin saksilla sen harjaa kämmen mittana niin, että se lyheni muutamalla sentillä. Saksilla leikkasin siitä hieman epätasaisen, jottei tamma joutunut kärsimään rumasta pottatukasta. Saksin vielä niskasiilin ja sään päällä olevan siilin takaisin siileiksi. Otsatukkaan saksilla ei saisi koskea, ja sen jätinkin vain samanlaiseksi, kuin aiemmin. Hetken mietittyäni halusin vielä kokeilla instagramista löytynyttä vinkkiä letittämiseen. Sein letin ja työnsin sen pään letin sisältä, kuten insta neuvoi. Kerkesin tekemään muutaman, kunnes totesin, ettei ne olleet ainakaan ilman harjoitusta yhtä nätit kun mun epätoivoiset letit muuten. Purin letit pois, heitin ohuen sadeloimen takaisin selkään ja lähdin viemään Virman takaisin tarhaan. Virman harja oli nyt paljon siistimpi. Olipahan sekin nyt pois alta ennen viikonlopun kisoja. Välillä Tie Tähtiin seuraavaa osakilpailua ajatellessa jännitys valtasi minut taas hetkeksi. Se oli kuitenkin viimeinen osakilpailu ennen finaalia.

      • #51620 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Nouuuu… ei saksia mihinkään harjaan! Se pitää nyppiä tai vetää sillä ihme veitsellä 😂 Saat 2hp ja 1sp

    • #51562 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      30.4.2020 torstai, Trevorin kouluvalmennus

      Tänään menisin estetunnille kello 17. Kuitenkin olin päässyt Trevorin valmennukseen ennen sitä päivällä, joten hän pitäisi minulle vielä viimehetken kouluyksärin päivällä. Siihen olin saanut Virman, joka oli kyllä varsin kiva. Meidän tarkoituksena olisi ihan vain käydä perusasioita, ja sitten Trevor katsoisi vielä, kun ratsastan radan kokonaisuudessaan läpi ja kommentoi. Virmaa harjatessani pohdin, millainen valmennus valmennus mahtoi olla. Trevor kisasi itsekin Tie Tähtiin kisoissa enkä ollut aiemin ollut hänen valmennuksessaan. Varustin Virman normaalisti kuntoon, jonka jälkeen vein sen kentälle. Hyppäsin itse jo kyytiin, ja jäin kävelemään vapain ohjin odotellessani miestä.

      Kun Trevor oli saapunut paikalle aikataulussa, ja esiteltyään itsensä pyysi kertomaan minusta ja Virmasta. Kerroin meidän tiimityön alkaneen aika vastikään, mutta kerroin myös sen sujuvan jo hyvin. Kerroin omista ongelmakohdistani ratsastuksessa, ja kerroin kuinka se vaikutti Virmaan. Näitä ongelmia oli muun muassa se mun kylkien jäntevyys ja pohkeella puristaminen. Trevor nyökkäsi vastaukseksi, ja pyysi lyhentämään ohjan. Verryttelynä hän pyysi pysähdyksiä ja käynti-ravi siirtymisiä. Aloin suorittaa annettua tehtävää samalla, kun Trevor seurasi menoa silmä kovana. Hän ei kuitenkaan kommentoinut juurikaan mitään muuta, kuin “ulkokylki”, tai “suorista”. Kuitenkin hetken kuluttua Trevor pyysi minun siirtämään raviin, ja alkamaan tekemään erilaisia kaarevia uria. Siinä hän alkoi neuvoa minua lisää. Trevor kommentoi virheitäni, ja kertoi niille vastauksia. Osa tosin meni ohi korvien, enkä ymmärtänyt niiden tarkoitusta, mutta pikkuhiljaa ratsastus sujui paremmin. Välissä vaihdoin suuntaa, ja kun olin tasapainottanut itseni paremmin kiitos neuvojen, myös virma vaihtoi suunnan hyvin. Trevor halusi minun valitsevan itse tehtävän laukalle, joten jäin päätyyn pyörimään ympyrälle. Siinä nostin laukan, joka tosin tuli viiveellä.
      “Okei. Now siirrä se back to raviin, ja tell for me, mitä tarvitset laukannostoon”, mies pyysi englanti-suomi sekoituksella. Tein työtä käskettyä ja mietin.
      “Sisäpohkeen pitää olla läpi, ja mun ulkokyljen jäntevä?” ehdotin.
      “Yes. And miten varmistat that your hevonen pysyy ulkona voidakseen nostaa laukan?”
      “Puolipidätteitä ulkoa?”, ehdotin.
      “Yes. Now again”.
      Uuteen laukannostoon valmistauduin pidättämällä ulkoa ja siirtämällä omaa painoani enemmän ulos. Laukka nousi heti paremmin, ja Virma jatkoi laukkaamista mielusti.
      “Good. U see?”

      Kun laukkaaminen sujui molemmissa suunnissa, Trevor asettui tuomaripäätyyn täysin suoraan kohti A-kirjainta.
      “Now, ratsasta ohjelmaasi. I will kommentoida kohtia, joita koen tarpeelliseksi”, minua ohjeistettiin. Istuin alas perustístuntaan ravissa, ja kiersin kerran kentän hakien tuntuman. Radalle tultiin pituushalkaisijaa pitkin, ja pysähdys tulisi X:ään.
      “Suorista. Olet vinossa kohti tuomaria”. Ratsastin puuttuvan oikean pohkeen paremmin läpi juuri ennen pysähdystä, joten pysähdys tuli suoraan sekä tasajaloin. Rata jatkui harjoitusravissa, ja pian vuorossa oli ympyrä kahdeksikko.
      “Jalat lähelle and your ulkokylki. Better”, sain heti ensimmäisen kerran kääntäessä ohjeeksi. Oikealle tuleva voltti jäi turhan pieneksi, mutta oli kuitenkin kelvollinen. Radan suoritus jatkui samalla tapaa. Trevor kehui ja korjasi. Etenkin laukassa hän muistutti painopisteestä ulkona, ja toisen kierroksen laukassa sainkin kehuja jo nostosta.

      Radan suorituksen jälkeen Trevor halusi minun ratsastavan Virman ravissa mukavaksi. Ratsastin Virmaa pieneen muotoon, ehkä hieman eteen ja alas. Kun olin tyytyväinen, siirsin käyntiin, ja Trevor vinkkasi minut luokseen.
      “Joo, your pony selvästi luottaa suhun. You have good yhteistyö, vaikka se on vielä young. Kisoissa u need to remember sinun ulkokylki, jäntevyys ja ulkojalan painopiste. Silloin teillä on mahdollisuudet eväisiin sijoille. I hope that this valmennus auttoi sinua viikonloppuun!”, Trevor kommentoi loppukommenttina. Kiittelin häntä vielä suuresti valmennuksesta, ja toivotin tsempit myös tuleville treeneille ja kisoille. Toivottavasti hän oli oikeassa, että meillä olisi mahdollisuudet sijoille.

      • #51621 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästä saat 2kp

    • #51569 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      30.4.2020 torstai, Esteiden yli -vai ohi?

      Trevorin kouluvalmennus oli avannut asioita minulle ainakin vähän enemmän. Silti katsoessani neljän aikaa ilmoitustaululla olevaa tuntijakoa, mietin syvästi, että mitähän Aleksin päässä liikkui. Ensin tiistaina minulla oli Sasha, tänään valmennuksessa Virma ja nyt.. Muumi? Ei kait siinä sitten. Mielenkiintoisinta oli se, että tamma oli niin pieni. Olin aika juuri rajoilla siinä, etten olisi liian pitkä.

      Maneesissa Muumi tuntui niin söpöltä. Olin istunut sen selkään varoen, kuin lasi olisi hajonnut kovemmasta paineesta. No sitä ehkä hieman pelkäsinkin. Muumi kuitenkin katseli kentällä olevia esteitä kiinnostuneena, ja alkuverryttelyssä oli virkeänä menossa. Se kulki omalla moottorilla eteen, ja yritin muistaa kaikkia Trevorin ja Aleksin aiempia ohjeita jäntevyydestä, saadakseni tamman oikein päin. Ravissa työskentelimme puomeilla ja kevyessä istunnassa verryttelyksi ennen laukkaa, jota sai nostaa suoralla. Laukan tuli nousta kevyessä istunnassa, ja jatkua myös samoin. Muumin laukka oli melko hassu. Se oli kiva, mutta hassu. Lyhyt ponimainen laukka hymyilytti minua, vaikkei muuten jäntevyyteni ollut ehkä parasta. Muumi oli kuitenkin yllättävän sinut asian kanssa, ja saimme laukan sujumaan toiseenkin suuntaan ookoosti.

      Ensimmäinen verkkaeste oli vihreä ristikko suoralla, jota lähestyttiin ravissa. Siihen koitti ensimmäinen varsinainen ongelma -Muumi meni ohi. Minua neuvottiin pitämään jäntevyys kasassa ja pohkeet tukemassa, joten vaikka Muumi yritti jälleen seuraavalla kerralla samaa, sain sen esteelle pyytämällä napakammin heti, kun se koetti väistää. Hypystä tuli iso, ja jäin vähän jälkeen, enkä niinkään päässyt hyppyyn mukaan. Muumi kuitenkin nosti laukan hypyn päällä, joten taputin kiitokseksi tammaa kaulalle. Seuraava tehtävä jatkui ristikolta laukassa päädyssä olevalle puomi ympyrälle, josta jatkettiin vielä lävistäjällä olevalle tummalle pystylle. Korkeutta sillä oli ehkä kuutisenkymmentä senttiä.

      Tällä kertaa vihreälle ristikolle pääsimme suoremmin, ja Muumi selkeästi odotti jo hyppyä, koska sen ravi muuttui odottavaksi ja samalla jäntevämmäksi. Hyppy oli parempi, ja pääsin siihen hyvin mukaan. Hypyn jälkeen istuin alas ja rapsutin pienen tamman kaulaa. Sain ohjeen olla esteistunnassa, joten varasin hieman enemmän painoa jaloilleni pitäen samalla tuntumaa. Ympyrällä onnistuin livauttamaan ulkokylkeni pois, jota korvasin aika rumalla pohkeella ulkoa, koska menimme melkein puomista ohi. Ei siinä, että se oikein olisi. Kiitin taas myötäämällä hieman sisäohjalla ja rapsuttamalla, ennen kuin käännymme diagonaalille,jossa viimeinen pysty odotti. Muumin huomatessa sen, se kyllä lähestyi sitä hyvässä laukassa, ja hetkeksi unohdin ratsastavani, ja jäin vain odottamaan, että se menisi itsestään yli. Ei mennyt, menimme oikealta ohi, ja melkein lensin itse esteen sekaan. Kuitenkin sai jotenkin itseni kasattua, ja pysyin kyydissä. Jälleen, yläpohkeen tuki sekä kyljet. Yy, kaa, pohje ulkoa, koo, yli. Hyvä. Raviin, ja uusi laukannosto, jotta sain korjattua vasemman kierroksen laukan oikeaksi. Taputin tammaa, ja olin tyytyväinen tämänpäiväiseen, vaikkakin yhä välillä unohdin ratsastaa.

      • #51622 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästäkin 2ep

    • #51572 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      1.5. perjantai, Viimehetken treenit ja pään nollaukset

      Vapun vuoksi tänään ei ollut koulua, joten kerkesin tallille helposti jo yhden jäljestä. Viimehetken koulutreeni oli lienee tarpeen, vaikka vain eilisen valmennuksen oppeja kertaillen? Virmalla olikin varusteet niskassa jo puoli kahden aikaan, ja kiipesin tallin pihasta kyytiin, ja lähdin kohti kenttää. Virma käveli hyvää tahtia pää ylhäällä löysin ohjin, kun saavuimme kentälle. Kiertelimme kenttää ympäri alkukäynneiksi, ennen kuin aloitin verryttelyn kasaamalla ohjat ja tekemällä pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä eri urilla. Virman tullessa melkohyvin kuulolle siirsin raviin ja lähdin taivuttelemaan voikkoa tammaa kaarevilla urilla. Virman kanssa yhteistyö toden totta sujui jo aikaste hyvin. Tamma luotti minuun, ja minä tammaan. Tai mitenkä se nyt ratsastukseen liittyikään, mutta ainakin tamma juuri nyt taipu kivasti voltin kaarteessa. Kiitin taputtamalla ja vaihdoin suuntaa heti seuraavan pitkän sivun alusta lyhyellä lävistäjällä.

      Meidän molempien ollessa hyvin vertyneet molempiin suuntiin, nostin laukan. Laukkasin ihan vain pääty-ympyrän verran, joka muuten ei ollut niin hyvä, ja siirsin takaisin raviin. Tavissa tein pitkälle sivulle loivan kiemurauran nostaen taas päädystä laukan. Se ympyrä toimi jo paremmin, kun Virma ei vain pinkonut eteenpäin. Pikkuhiljaa toistojen kautta sain itseäni taas selvästi suorempaan,jota Virma ilmeisesti arvosti. Vaikka edellinen laukkaympyrä oli mennyt huonosti, oli yhtäkkiä allani seuraavalla kerralla täydellisessä peräänannossa oleva itsestään rullaava hevonen. Sain hetken maistaa palaa taivasta, kunnes totesin, että siinä kohtaa olisi ehkä hyvä vaihtaa suuntaa. Ettei hyvä pätkä loppuisikaan huonoon.

      Toisessa kierroksessa yritin päästä tähän samaan palaan taivasta, mutta valitettavasti ajattelin selvästi liikaa. Virma meni hyvin,ja suoritti tehtävät kuten pyysin, mutta taivas oli etääntynyt meistä. Lopulta totesin, ettei samojen ympyröiden hinkuttamisessa ollut enää yksinkertaisesti järkeä ja otin käynnin kautta pysähdyksen. Lyhensin jalustimeni estemittaiseksi, ja päätin, että nyt olisi vain yksinkertaisesti aika tuulettaa meidän molempien päätä. Nostin laukan uralla,ja kannustin Virmaa kevyessä istunnassa laukkaamaan niin lujaa kun se vain tahtoi. Myötäsin ohjaa, ja tunsin, kuinka suorilla se kiihdytti. Suljin hetkeksi silmäni, ja tunsin kuinka tuuli tuuli vasten kasvojani. Hymyni oli ehkä about korviini asti, ja Virma laukkasi itsenäisesti korvat hörössä. Hetken kuluttua taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen ravista käyntiin. Tamma oli kyllä saanut paikan sydämestäni. Taputtelin sitä sinä aikana, kun kävelimme loppukäyntejä. Lopulta päädyimme takaisin tallin eteen,jossa laskeuduin selästä vielä kiittäen Virmaa. Seuraavaksi vein ponin talliin, hoidin sen pois, ja vein sen vielä tarhaamaan keväiseen aurinkoon.

      • #51623 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästä 2kp

    • #51574 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      1.5.2020 perjantai, Varusteetkin edustuskuntoon

      Tallituvassa kävi kuhina, kun Sora oli saapunut paikalle vasta paistettuineen munkkeineen, ja vielä lisäksi Lily ja Seela kantoivat kasa kaupalla sipsiä ja simaa mukanaan. Tallilaiset valpastuivat selvästi herkut huomatessaan, ja pikkuhiljaa jokaisella olikin jotain lautasellaan. Tai no vaihtoehtojahan ei ollut montaa, mutta silti. Hallavalaiset keskustelivat tulevista Tie Tähtiin kisoista, ja saatiin sovittua myös aika lähtemiselle ja matkajärjestyskin. Sunnuntaina herätyskello soikin sitten jo puoli kuusi, sillä kuudelta olisin tallilla keretäkseni valmistamaan Virman matkaan. Harjaisin, loimittaisin ja suojittaisin sen matkaa varten, ja mikäli aikaa jäisi, myös letittäisin valmiiksi. Rekat starttasivat seitsemältä, ja sitten se ois menoa.

      Munkit alkoivat jo loppumaan, ja simapulloistakin valuteltiin pohjia. Porukka alkoi jo hiukan haihtua, mutta kyselin silti seuraa varusteiden kiillottamiselle. Ciara ja Nessa lähtivätkin mukaan, ja pian jokainen meistä jynssäsi ratsunsa varusteitaan puhtaaksi. Keskuudessamme vallitsi aluksi hiljaisuus, mutta kun hieroin Virman poskihihnaan rasvaa, Nessa alkoi miettiäääneen:
      “Pitäiskö meiä putsata kans meiä omat varusteet?”, tyttö naurahti. Ripustin poskihihnan roikkumaan suitsinaulaan ja irrotin niskahihnasta toisen alkaen ensin puhdistamaan sitä,
      “Joo no vois se kyllä ehkä olla ihan hyvä”, naurahdin myös, “Tai kuitenki ku jos sunnuntaina meiä ponien varusteet kiiltää, nii onhan se ehkä vähän naurettavaa, jos me ollaan ihan mutaisia”, Ciarakin naurahti. Nessa ripusti Sashan suitset paikalleen ja ilmoitti lähtevänsä hakemaan saappaitaan putsattavaksi, sillä Ciaralla oli Valeran satula satulateilineellä jo valmiiksi. Kun jäin kahden tuon kanssa, välillämme vallitsi hieman awkward hiljaisuus. En vieläkään hirveästi pitänyt hänestä, mutta olin jo hieman myöntynyt. Ehkä oli ihan hyvä, että olimme samassa joukkueessa. Kumpikin meistä halusi voittaa tiimirankingin. Nessan saapuessa takaisin Virman suitsien osat olivat jo rasvattu,joten aloin kiinnittelemään niitä takaisin. Punatimanttinen otsapanta näytti hyvältä suitsissa, vaikka itse sanonkin. Hetken kuluttua teimme Ciaran kanssa vaihtarit, ja minä nostin Virman satulan telineelle, ja Ciara jatkoi suitsien kanssa. Koska luokat aloitettaisiin sunnuntaina kouluratsastuksen merkeissä, kiinnitin satulaan valkoisen Hallavan huovan punaisilla kanteilla satulan ollessa puhdas. Nostin kuitenkin satula suojuksen päälle puhdistetun kouluvyön sekä panssarin lisäksi kokopunaisen Ess:n satulahuovan, jota olin käyttänyt muutenkin jo kaikissa osakilpailuissa. Huopa oli ollut mielestäni hyvä budjetointi otsapannan lisäksi. Okei, niihin rahani eivät todennäköisesti olisi riittäneet, jossei äitini olisi ollut kuullut “näistä suurista kisoista”, hänen sanoin. Hänen mielestään olin selkeästi budjetoinut varusteisiin liian vähän, joten hän oli muitta mutkitta siirtynyt tililleni kaksisataa hevosen varusteisiin, jotta olisin edustuskunnossa. Ja sitähän äitini oli tulossa vahtimaan finaaliin. Häpesin jo valmiiksi. Kassu oli tavannut normaalin äitini lounaalla meilläkotona, mutta nyt hänen luettuaan kaksi sivua Hevoshullua, hän kuvitteli tietävänsä kaiken hevosista. Ei saakeli.

      • #51575 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Siis toi loppu oli kyllä niin paras!

        Nää molemmat tarinat oli kyllä tosi kivoja luettavia 🙂

      • #51625 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Hah, mahtava äiti. Vähän oli ehkä epäloogista että noista äidin antamista rahoista mainittiin nyt eikä esim siinä kohtaa kun Nio osti niitä omia saappaitaan ja kypäräänsä. Vai oliko rahat annettu vasta nyt? Vähän oli ehkä se silleen epäselvästi ilmaistu. Saat 1hp ja 1sp

    • #51602 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      2.5.2020 lauantai, Valmistautumista seuraavaan päivään

      Kuten ennen toistakin osakilpailua, tänään en kiikkuisi Virman selkään lainkaan. Todennäköisesti jouksuttaisin sen rennosti vain läpi kaikissa askellajeissa. Sen jälkeen olisi Virman pesutuokion vuoro. Vaikka mutamaisteri ei nyt ollut niin mutainen, halusin sen kiiltävän huomenna. Kuitenkaan tamma ei pääsisi ulos enää aamulla tai illasta, niin se ei toivottavasti kerkeäisi sotkemaan itseään enää. Ennen kuin hain Virman tarhasta, olin alkanut jo pakkailemaan tarinoita kasaan, jotta aamulla ei olisi niin hoppu.

      Käytävällä Virma oli aivan yhtä lunki kuin aina. Se seisoi, välillä näytti pitävänsä harjauksesta, ja välillä luimisti jonkun kävellessä ohi. En ollut vieläkään aivan ymmärtänyt tuon ponin ajatuksenjuoksua, sillä sen jälkeen kun meistä oli tullut kaverit, se ei ikinä enää edes luimistellut minulle. Välillä kuitenkin kuulin tuntilaisten joukosta, kuinka Virma ei ollut antanut kiinni, tai minulta pyydettiin apua varustamisessa, kun tamma muka näykki. Harjasin sen ensin kumisualla, sitten pölärillä ja puhdistin kaviot. Jalkoihin laitoin ne ruskeat koulusuojat, ja laitoin päähän vielä suitset, ennen kuin lähdin Virman kanssa kävelemään maneesiin. Poni käveli nätisti liina löysällä lempeä ilme kasvoillaan vierelläni.

      Pyysin tamman kävelemään isompaa uraa ympärilleni. Tein pysähdysharjoituksia siirtämällä omanpainopisteeni enemmän jarruttavaksi hevosen etupuolelle, ja sitten pyysin tamman takaisin käyntiin siirtymällä enemmän taakse. Hetken Virman käveltyä pyysin sitä raviin maiskuttamalla ja huitaisemalla hieman ilmaa tamman takana olevalla juoksutusraipalla. Virma lähti ravaamaan pää alhaalla ja korvat kuunnellen liikkeitäni. Jo hetken kuluttua ravin näyttäessä hyvältä annoin luvan laukkaan. Ja se muuten lähti. Virma pukitti korvat hörössä ja laukkasi muutaman askeleen nopeasti, kunnes jäi takaisin hitaampaan laukkaan. Napautin kuitenkin maata raipalla, jotta laukka pyörisi paremmin ja Virma aktivoisi jalkojaan muuten kuin laahaamalla niitä. Juoksutin vielä toisenkin suunnan askellajit läpi samaan tapaa, ennen kuin lähdin takaisin kohti tallia.

      Tallissa parkkeerasin suoraan pesariin. Siihen ei onneksi ollut ruuhkaa ja pystyin pestä Virman rauhassa. Suihkutin ponin ensin kosteaksi, ja hieroin sitten sen vaaleaan karvaan vauvan saippuaa. Se oli halpaa ja pehmeää, sekä sopi eläimille. Ponin ollessa ohuen vaahdon peitossa aloin huuhdella sitä pois. Pöyhin karvaa samalla, jotta kaikki saippua lähtisi varmasti. Pikkuhiljaa poni puhdistui ja pesarin lattialla oli karvaa, ruskeaa vettä sekä vaahtoa. Vetelin tamman hikiviilalla ja heitin sille viltin päälle ennen kuin siirryin pesemään häntää. Myös valkoiset jouhet puhdistuivat ihan hyvin, vaikkakin vesi näytti enemmän kahvilta kuin vedeltä ollessani valmis. Pöyhin häntäjouhia pyyhkeellä kuivemmaksi, ja suihkutin siihen vielä selvaria ennen kuin selvitin hännän suoraksi. Vein tamman sen karsinaan kuivattelemaan, ja vaihdoin vielä myöhemmin loimea, ennen kuin lähdin kotiin nukkumaan toivottavasti hyvin.

      • #51626 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        ”lähdin kotiin nukkumaan toivottavasti hyvin” ihan mahtavasti sanottu 😀 Saat 2hp

    • #51610 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      3.5.2020 sunnuntai, Lähtö Hopiavuorelle

      Kello oli kuusi kun tulin tallille. Kassu oli jälleen onneksi lähtenyt jälleen mukaan, enkä ollut yksin hoitamassa Virmaa rekkaan. Aamu alkoi sillä, että ihana Kassu lähti tarkistamaan, että kaikki on mukana. Itse suuntasin suoraan Virman karsinalle BOT:in suojat kädessäni. Harjasin tamman läpi eri harjoilla ennen kuin heitin loimen selkään. Sen jälkeen puhdistin kaviot ja aloin selvittämään harjaa.

      Jaoin harjan kymmeneen osaan, jotka letitin siistille leteille. Kymmeneen, koska kun otsaharjassa oleva letti laskettaisiin mukaan oli sykeröitä pariton määrä. Lettien valmistuessa aloin vääntää niistä palloja, jotka asettautuisivat siististi Virman kaulan päälle. Yksi kerrallaan letit alkoivat valmistua, vaikkakin osan jouduin purkamaan muutamaankin otteeseen, kun ne eivät asettuneet siististi. Vihdoin kellon ollessa puoli seitsemän Kassukin ilmaantui takaisin Virman karsinalle, ja pääsin siirtymään häntäpäähän. Aloitin hännän selvittämisen vielä uudelleen eilisen jäljiltä.
      “Onhan sulla nyt kisavaatteet?” Kassu varmistu.
      “On, housut jalassa ja t-paita päällä, takki autossa ja samoin Virman molemmat huovat ja suojat. Sen lisäksi sielähän oli varusteet, niin kypärä kuin turvaliivi sekä ponin satula ja suitset?” varmistin kuitenkin vielä. Aloin samalla letittämään häntää.
      “Jep, kaikki talles”, Kassu varmisti, “Osaat kouluradan?”
      “Joo, osaan vaikka unissani”, naurahdin jo hieman hermostuneesti.Pikkuhiljaa jännitys taas saapui läsnä. Viime osakilpailussa jännitys oli jäänyt melko pieneksi, en tiedä miksi, mutta jäipähän silti. Nyt taas vatsassani lenteli perhosia.

      “Alatteks olee valmiita?” kuului huuto Aleksilta jostain tallista. Kassu huusi puolestani, että oltaisiin aivan juuri, ja aloinkin solmia häntää kiinni letarilla. Jälleen menimme samoilla rekka jaoilla, kuin Lehtovaaran osakilpailussa, ja kun kiinnittelin suojia tamman jalkoihin Näinkin jo ainakin Emilyn ja Mollyn menevän kohti ulko-ovea. Kiinnittelin nopeasti suojat loppuun jalkoihin ja rapsutin tammaa, “Hyvin se menee”, kuiskasin sille, ehkä enemmän itselleni kuin ponille. Onneksi meitä ei keretty odottamaan kauaa, ja VIrma asteli muina naisina ylös lastaussiltaa niin, että minulle tuli taas hieman hoppu alta pois. Kiinnittelin tamman kiinni rekkaan, ja matka Hopiavuorelle sai alkaa.

      • #51627 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästä kanssa 2hp

    • #51712 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      3.5.2020 sunnuntai, Kolmas osakilpailu
      (Finaalituotos 10, kirjoita tarina päiväkirjamerkinnän tai kirjeen muodossa)

      Oi mikä päivä sunnuntai olikaan. Vaikka herätys oli aamulla aikaisin, ei se haitannut enää myöhemmin. Paluumatkalla Hallavaan en ollut edes meinannut nukahtaa, kun adrenaliini oli edelleen läsnä vielä esteratanikin jälkeen. No kuitenkin, asiaan!

      Sunnuntai oli alkanut Hallavasta, kun olimme pakanneet hevoset rekkoihin ja traikkuihin ja suunnanneet kohti Hopiavuorta. Virma lastautui ja matkusti tavalliseen tapaansa hyvin, eikä siinä siis ollut mitään ongelmaa. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoissa, ja koska olin letittänyt tuon tamman jo Hallavassa, irrotin BOTit jaloista ja lähdin marssimaan käsihevosalueelle. Kuitenkin kun easyn koululuokka alkoi varustin itseni ja ponin. Kassu käveli hetken Virman kanssa sillä välin kun mä kävin vessassa ja psyykkaamassa itseni koululuokkaan.

      No sitten verryttelyssä Virma oli kuin täi tervassa. Yhtään en halunnut alkaa kannuksilla potkimaan rumasti, niin kuin joskus näkyi. Olin jo lähes luovuttanut, kun siirryin verryttelyalueelta kentälle, mut sitten juuri ennen mun suoritusta Virma heräs. Se herkistyi pohkeelle, ja kun me lähestyttiin tuomaria pituushalkaisijalla harjoitusravissa se oli kääntänyt kaulansa somalle kaarelle, ja näytti varmaan joltain melkein oikealta kouluratsulta kun se ravasi ryhdikkäästi. En oo ihan varma et mitä siinä oli oikein tapahtunut, mutta en voinut kuin hymyillä erittäin leveästi Rhean vasemmalla puolella palkintojen jaossa. Pian tuomari Simo Lakkama kiinnitti Virman suitsiin sinisen ruusukkeen, ja olimmekin jo kunniakierroksella. Vielä sielläkin Virma kulki niin siististi. Siis en ymmärrä sen hevosen ajatuksen juoksua, mut ehkä mun ei tarviikkaan.

      Tässä välissä me kuitenkin purettiin Kassun kanssa taas Virma varusteista, ja ansaittujen herkkujen jälkeen lähdin taas kävelylle. Siinä välissä me seurattiin hardin ja expertin luokat. Kuitenkin radan rakennuksen alkaessa suuntasimme taas rekalle varustamaan. Virmalle vaihtui toinen huopa, sillä kouluradalla olimme kisanneet valkoissa, mutta nyt oli aika olla punainen.

      Verryttelyssä Virma oli samanlainen kuin kouluradalla. Se siis kuunteli aika hyvin mua, ja me tehtiin hyviä hyppyjä verkkaesteille. En siis voinut kuin lähtee luottavaisesti kahkesankympin esteradalle. Ei siin, se rata meni hyvin. Mut hävittiin ihan vaa muutamalla sadasosasekunnilla kolmannelle. Siis vaikka nyt hyllylläni roikkui sekä sininen että punainen ruusuke, otti silti vähän aivoon. Siis oikeesti. Olin aiemmin vielä aatellu, et tänään oltas sijotuttu ennemmin esteillä ku koulussa nii se meni just toistepäi. Olin kyl tosi tyytyväinen meiä suoritukseen koulussa. Ja vielä enemmän Virmaan. No oli miten oli, nyt mä lähen nukkumaan, onhan kello jo kymmenen ja oon heränny kuites puol kuus.

      • #51745 Vastaa
        Inka Lehtimäki
        Valvoja
        • Postauksia: 50
        • Koulutuksen tarpeessa

        tästä 1 hp, 1kp ja 2 kisapistettä

    • #51757 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      7.5.2020 torstai, Kotona syömässä
      (Keskustelua ruoan/juoman äärellä)

      Hetkeen en ollutkaan löytänyt itseäni kotini, koulun tai tallin ulkopuolelta. Nyt istuin bussissa ja katselin kuinka lapsuuden kotini lähimaisemat vilisivät ikkunasta. Pian jäin bussista tutulle pysäkille, ja lähdin täysin ajattelematta juuri sinne suuntaan kuin kuuluikin. Puiden välistä tuli pian esiin omakotitalo. Ikävöin tänne asumaan, ja asuisin kyllä mielelläni Pronssijoen rajalla kaukana keskustasta. Mutta kun matka oli niin turkasen pitkä. Bussi kulki melkein puolitoista tuntia tai yli suuntaansa, riippuen linjasta, ja mikäli kävin lukiota keskustassa, ei olisi järkevää herätä kuudelta, jotta kerkeäisin kouluun. Koivujen välissä näkyi kuitenkin tuttu valkoinen tiilitalo. Automaattisesti väistin tiellä olevaa kuoppaa kiertäen sen ennen kuin avasin tutun oven.

      Keittiössä tuoksui hyvältä. Marko oli tullut pyörimään jalkoihini, ja kyykistyin rapsuttamaan sitä, ennen kuin kurkkasin kattilaan. Siellä oli kasviksia höyrystymässä samaan aikaan kun pannulla oli kalaa paistumassa. Äiti oli kutsunut minut syömään kotiin. Äidin löysin sohvalta katsomasta televisiota.
      “Moi!”, äiti hihkaisi kun näki minut, “en ees kuullu ku tulit”.
      “Mooi”, hymyilin ja ryömin sohvalle äidin viereen. Äiti halasi minua,
      “Näiks sä jo mitä me syödään tänään?”
      “Joo, meneeks ruoal viel kauan? Tuoksuu niin hyvältä”, kehuin.
      “Aa, totta, vois käydä kattoo et ne kasvikset ei tuu ylikypsiksi”, äiti naurahti.

      “Syömäään!”, äitini huusi, ja nousin sohvalta suunnaten Eean huonetta kohti. Siitä neidistä tulisi tänä vuonna neljätoista, niin tottakai hänen ovi oli kiinni, ettei häirittäisi. Koputin oveen,
      “Moi, kuuliks et ruoka on valmis”, hymyilin siskoni yllättyneelle naamalle. Tyttö repi kuulokkeet päästään ja nousi sängyltään halaamaan.
      “Aa, en kuullu, hyvä ku tulit sanoo!”, ja niinpä lähdimme kohti ruokapöytää.

      Syystä tai toisesta meille oli pöydässä jääneet jämähtäneet istumapaikat, joten istuuduin tutulle paikalle ruokani kera. Hetken keskuudessamme vallitsi pieni hiljaisuus, kunnes äitini alkoi kysellä elämästäni,
      “Miten sulla menee koulu?”, hän katsoi minua hetken ja söi sitten ruokaa.
      “Ihan okei, tai siinähän se. Ei oikein mitää kummosta tapahdu tällä hetkellä”, totesin.
      “Ookkei, entä miten Kassun kaa? Tai mitä Kassulle kuuluu”, äiti oli hirveän tykästynyt poikaan. Hän piti sitä hyvänä seuravalintana pelkästään siksikin että meillä oli samat kiinnostuksen kohteet.
      “Mä en oikein tiiä. Tai siis meillä on hyvii päiviä jolloin kaikki on kivaa ja menee hyvin, mut sit on kans niitä huonoja päiviä jolloin kumpikaan ei jaksais. Ois vaan niin kiva jos ois pelkkii hyvii”, totesin.
      “Onpa harmillista. Mut muista kuitenki et parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä”, äiti hymyili. Katsoimme Eean kanssa toisiimme samaan aikaan ja pyöräytimme silmiä äidille. Tästä oli tullut meidän juttu. Tai me tiedettiin aina katsoa just samaan aikaan toisiamme. Sitten kuului astioiden kilinää, kun söimme. Eea vingutti vahingossa veistään lautasella, ja loin häneen tuomitsevan katseen.
      “Miten teillä täällä menee?” kysyin.
      “Ei meillä nyt niinkään kummemmin. Ollaan vähän mietitty, et pitäskö Markolle ottaa kaveri. Mut tosin toisen rotunen”, Eea selitti hieman innoissaan.
      “Nii ja mä oon miettiny et pitäskö alkaa ratsastaan? Ku se vaikuttaa nii kivalta”, siskoni kertoi silmät hymyillen.
      “Noo, älä vielä innostu liian. Voidaan kattoo tilannetta uudestaan syksyllä”, äiti toppuutteli.
      “Onks se paikka missä sä ratsastat muuten kiva? Se ööö.. Hallavaara?”, äiti jatkoi.
      “Hallava”, naurahdin, “Hallava on kyl tosi kiva paikka, ja viihdyn siel kyllä!”, tungin lauseen jälkeen suuhuni kalaa. Vitsi se muuten oli hyvää.
      “Eks sä ollu kans viikonloppuna jossain kisoissa?”, Eea jatkoi keskustelua ratsastuksesta.
      “Joo, me oltii Hallavan porukan kaa Tie Tähtiin kisojen kolmannessa osakilpailussa. Niissä meni itseasiassa ihan hyvin! Tai me sijoituttiin Virman kaa koululuokassa toisiksi ja sit esteillä neljänsiksi”, kerroin.
      “Wau, no sehän on hieno suoritus!” äiti melkein huusi jonkin sortin innostuksesta.
      “Mmm joo no siis oon kyl tyytyväinen molempii suorituksiin”, totesin hymyillen.
      “Millonkas te sitte seuraavan kerran kisaatte?”, äiti kysyi. Eea oli jäänyt kuuntelemaan keskustelua sivusta.
      “Parin viikon päästä tän saman kilpailun finaalissa”, totesin samalla asettaen veitsen ja haarukan lautasen reunaan, ruoka oli loppunut. Eeakin lopetteli syömistä ja äiti oli syönyt jo aikoja sitten. Äiti nousi ylös ja keräsi astiat edestämme. Olin jo nousemassa ylös kun äiti toppuutteli, “Meillä on jälkiruokaa”, nousin silti ylös,
      “Tarvitaaks kulhot?”
      “Joo ota vaa, kiitos”

      Kun äiti oli tuonut pöytään jäätelön ja jakanut sitä kaikille kulhoihin seurasi strösseli tarjoilu.
      “Mistä nyt tuulee?” kysyin.
      “Ai kui?” Äiti sekä Eea oli kääntynyt katsomaan minua.
      “No ei meillä ikinä tarjoilla strösselii”
      “Aa no hei pitäähän sun sijoitusta juhlistaa, äiti vinkkasi silmää. Kohautin vain olkapäitäni ja otin lusikallisen jäätelöä.
      “Mut hei”, äiti aloitti taas, “Sä ilmeisesti treenaat nyt aika paljon ku on ne kisat ja kaikkee?”
      “Joo no ihan semi. Tai käyn joillain tunneilla jos vaa mahtuu, mut sit ratsastan tai teen jotain muuta Virman kaa perjantaisin ja lauantaisin”
      “Saaks sun treenejä tulla kattoon?” kysyi hän uteliaana. Eeakin kiinnostui taas keskustelusta, “Niinpä, vitsi mäki haluun!”
      “Öööm, joo no periaattees voitte kyl. Mut ei teiän mun takii tarvii tulla autolla nii pitkää matkaa”
      “Pöh, tiiät kyl et ei täältä autolla mee nii kauaa ku bussilla. Vaa joku vajaa tunti”, äiti naurahti.
      “Okei no siis voitte te tulla perjantaina jos välttis haluutte. Oon tallil varmaa joskus kolmen jäljestä. Voidaa laittaa viel myöhemmin viestiä”, söin taas jäätelöä muutaman lusikallisen.

      • #51758 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Onpas kivaa päästä kurkistamaan myös normaaliin elämään ainaisen tallimenon lisäksi 🙂

      • #51823 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Samaa mieltä Minjan kanssa. Dialogi oli sujuvaa, mutta se miten johtolauseissa kuvailit hahmojen äänensävyä tai ilmeitä oli paikoin ehkä vähän tönkköä. Mut se onkin tosi vaikeeta ja varsinkin itelleni aiheuttaa harmaita hiuksia.

    • #51781 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      7.5.2020 torstai, Pari kysymystä kisoista
      (Toimittaja, Minja, tulee kysymään kuinka hahmosi Tie Tähtiin on sujunut)

      Kuuden aikaan olin löytänyt itseni takaisin mun omaan kotiin päivällisen jälkeen. Tai päivällisen ja päivällisen, syöminen oli tapahtunut jo kahdelta. Edelleen olin täynnä kaikesta ruoasta mitä söinkään, ja istuin sohvalle puoliksi makaamaan. Tunsin hieman huonoa omatuntoa kun avasin telkkarista Netflixin ja klikkasin Orange Is The New Blackin päälle. Olin alkanut katsomaan sitä uudelleen, mutta koko bussimatka äidiltä keskustaan oli mennyt sitä katsoessa.

      Kai olin kerennyt torkahtaa hetkeksi, sillä oitnb oli edennyt jo parikymmentä minuuttia siitä mitä muistin. Puhelimessa hälytti joku, ja hapuilin sitä käsiini. Painoin samalla sarjani tauolle. Puhelimen näytöllä näkyi Minjan nimi. Miksi Minja soitti minulle?
      “Nio, moi”, vastasin puhelimeen.
      “Heippa! Oisko sulla ollu hetki aikaa? Teen juttua lehteen Tie Tähtiin kisoista”, Minja kysyi ensimmäisenä.
      “Aa, joo on”, vilkaisin kelloa, ei se ollut kuin vasta seitsemän jäljessä.
      “Kiva! Saisinko siis kysyy pari kysymystä sulta?”
      “Toki! Oisin kans tulossa huomenna tallille. Kummin on helpompi, nyt vai huomen?” kysyin.
      “Voidaan me tää nytki hoitaa pois alta! Ei mulla mee kauaa, kysyn pari kysymystä ja that’s it”.
      “Okei, no mitä sulla ois?”, kysyin kiinnostuneena.
      “Eli siis, miten sun kisat on tähän mennessä menny?” Minja aloitti ensimmäisellä kysymyksellä.
      “Noo, oon ollu tyytyväinen kyllä aikalailla kaikkiin suorituksiin. Tai tyytyväinen ja tyytyväinen, me ollaan suoritettu. Ekoissa osakilpailuissa meiän suoritukset ei ollu Virman kaa mitään parhaimistoa, ku ite jännitin niin paljon, ja se kyllä näky kans tuloksissa”, pidin pienen tauon miettien mitä sitten sanoisin, “toisessa osakilpailussa taas skarpattiin koulussa, ja sijotuttiin jopa neljänsiksi. Esteillä jäätiin ihan liian hitaiksi. Mut kolmannesta oon erityisen tyytyväinen. Koulussa toinen sija, ja muutaman sadasosasekunnin häviö kolmannelle. Täältä me vielä noustaan”, naurahdin. Jos Virma olisi nyt tässä niin rapsuttaisin sitä otsasta. Pitää muistaa tehdä se huomenna.
      “Okei kiitos”, Minja sanoi iloisesti pienen hiljaisuuden jälkeen.
      “Entä minkälaisia odotuksia sulla on finaaliin?”, kuului toinen kysymys. Nostin itseäni sohvalla istumaan ja katsoin seinällä olevia ruusukkeita, jotka oli vuosi sitten voitettu Fonzien kanssa.
      “Mie en uskalla alkaa arvailemaan, tai edes odottamaan. Jos odottaa liikaa, niin pettyy kun ei onnistu. Mut jos ei vikoja oltas, niin oisin tyytyväinen. Puhtaita ratoja ja kokemusta mennään tavotteleen”, hymyilin puhelimessa vaikkei Minja sitä nähnytkään.
      “Kiitos hei sulle Nio! Nähään sit huomenna tallilla?”
      “Joo! Nähään!”, lopetin puhelun. Kelasin oitnb:n takaisin sinne mistä muistin vielä ja mietin äskeistä puhelua. Oliko mulla oikeasti ääneen sanomattomia tavoitteita finaaliin? Tottakai melkein kaikki halusi voittaa. Olisko mulla oikeesti mahdollisuutta siihen? En tiedä. Pudistin päätäni ajatusten karkoittamiseksi, sillä kuten aiemmin Minjalle sanoin, jos odottaa liikaa, pettyy helpommin.

      • #51784 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Olipas tää jotenkin ihanan kasuaali keskustelu, vaikka varmasti voisin kuvitella miten Nioa ehkä ärsyttää toisen uteleminen koska eipä toimittajat taida monestikkaan olla kovinkaan pidettäviä, vaikka tällä kertaa kyseessä onkin tuttu henkilö.

        Mut olit kans saanut kivasti kiinni siitä millainen Minja on ja pitäisikin varmaan kirjoitella vähän enemmän jotain keskusteluja Nion ja Minjan välille.

      • #51824 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Vitsi olipa kiva lukea tollanen minikertaus siitä mitä on tapahtunut. Ja erityisesti tykkäsin vielä tosta lopusta missä Nii pohti mitä jätti Minjalle sanomatta. Tosi hyvä oivallus kirjottaa noin. Saat 1sp

    • #51785 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      8.5.2020 perjantai, Neuvoja olennaiseen
      (Tarina,joka sisältää pelkkää dialogia)
      “Terve”, katsoin Kassua järkyttyneenä melkein satulahuoneessa tapahtuneen törmäyksen seurauksena.
      “Ai kato moi”, Kassu nosti katseensa puhelimesta ja halasi, “mitä sä täällä jo tähän aikaan teet?”
      “No siis äiti tulee käymään Eean kaa myöhemmin”, irvistin vähän, “päätin tulla etukäteen varottaan kaikkia ketä tänne uskaltautuu”.
      “Kiitti varotuksesta hei”, Kassu naurahti ja otti Olmin varusteet mukaan, “Nyt saat kuule lähtee mun ja Olmin kaa kentälle”.
      “Aijaha”, naurahdin, “ok, mitä meinasit tehä?”
      “Ööm no tota en tiiä ihan vielä, varmaa jotain kouluvääntöö”, mies mietti.

      “Istu sinne keskelle nii et oo tiellä”, Kassu kiusasi, kun saavuimme kentälle.
      “Ai voi ei ku toi sun vapain ohjin kulkeva hevonen on niiiiin pelottava”, kiusoittelin takaisin.
      “Keksi mulle tehtävä”, Kassu käski muka tuimasti.
      “Hei oisit ees varottanu”, naurahdin.
      “Joojoo keksi nyt vaan”, se käski minua uudestaan..
      “No emmä tiiä, joku kolmikaarinen? Tai ympyröitä? Tempon muutoksia ympyrällä?” ehdottelin.
      “Hei tossa oli jo useempi. Alotan kyl siit kolmikaarisesta”, Kassu totesi.
      “Huoh sun kanssa”, totesin ja pyöräytin silmiäni teatraalisesti.
      “Siis en saa sisäpohjetta oikeesti yhtään hyvin läpi”, Kassu marmatti samalla kun se teki jo varmaan kuudettakymmenettä miljoonaa ympyrää viimeisen neljänkymmenen minuutin ajalta.
      “Seli seli, se oikeesti näyttää hyvältä”, totesin, vaikka ymmärsinkin toisen turhautumisen jotenkin.

      “Noni, tässä”, Kassu ojensi minulle kypärää, “Kiiku kyytiin”, mua käskettiin.
      “Täh häh kui”, otin hämmentyneenä kypärän käteeni.
      “Mee selkää kävelee loppukäynnit. Käydää vaikka mutkin maastossa tai jotain”.
      “Okei, lol, miten vaa”, hymähdin painaen samalla kypärän päähän.
      “Hyi älä heitä mua yli”, toruin kun Kassu oli puntannut minut kyytiin.
      “Siis unohan oikeesti joka kerta kuinka hiton iso tää hevonen on”, nauroin katsoen alas mieheen.’
      “No ei se nyt iha niin jätti oo”, Kassukin nauroi takaisin.
      “Ärsyttääks sulla oikeesti yhtään et sä et kisaa Tie Tähtiin?”, minun oli pakko kysyä hetken hiljaisuuden jälkeen.
      “Koska siis en ymmärrä miten maltat olla kisaamatta. Kyl sä tiiät kuinka kilpailuhenkinen oon”, oli mun pakko lisätä vielä perään.
      “No joo kyllä vähän. Mut toisaalta jos mä oisin yrittäny treenaa samalla tosissaan ja ottaa streessii vielä kisoista sekä pärjää koulussa ja tehä kaikki muu mahollinen vielä. Ei oo tapahtumas. Parempi näin”, hän totesi ehkä hieman hymähtäen.
      “Onks ihan hirveetä sit et pyysin sut mulle kisahoitajaks? Tai et saathan samaan aikaan kaiken tehtyy?” varmistelin.
      “Joo joo, ei siinä mitään ongelmaa. Tai siis jännitän mä sunki suorituksia, mut se ei oo samanlaista, tiiätkö”
      “En kyl välttämättä”, naurahdin, “ en mä oo ikinä oo ollu kenenkää kisahoitaja”.
      “Joo ei mitään. Mut on kyl kiva seurailla sun ja Virman menoo. Ootte tosi hyvä pari!”, Kassu vielä kehui.
      “Kiitos”, hymyilin. Silittelin Olmin pitkää kaulaa hetken.
      “Koska oot kuitenki huomioinu, nii kerroppa mitä mun pitäs tehä kisoissa erillä tapaa”, pyysin Kassulta, kun olimme takaisin tallissa.
      Kassu naurahti: “Ai oon vai”
      “Oot. Sä aina huomioit ja sit salaa käyt niitä jossain nurkassa läpi”, naurahdin sille takaisin.
      “Okei, kiitos huomioinnista että huomioin. Tällä kertaa mun huomio on yksinkertainen: oo enemmän läsnä. Läsnä Virman kanssa. Älä mieti odotuksia tulevaan, älä mieti miltä joku näyttää jollekki tai ratsastaako joku paremmin ku sä -varmasti ratsastaa. Sä Et Voi Vaikuttaa Siihen. Mut taas ku Virma aistii et oot muualla, niin seki vähän katoaa. Saatte paljon parempii tuloksii ku vähän vaa keskityt eka”. Katsoin hetken järkyttyneenä arvion tarkkuudesta.
      “Mistä lähtien sun arviot on ollu noinki tarkkoja”, nauroin.
      “Okei, kiitos, mutta miten tämä sitten tapahtuu?”, varmistelin vielä perään, vitsin outoa.
      “Sun pitää se kyllä selvittää ite, en mäkää mikää kaikkitietävä oo”, Kassu nauroi ja vinkkasi silmää.
      “Jep just näin, en mä tälläsii osaa selvittää”, naurahdin.

      • #51825 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Taas ihanan rentoa keskustelua ja pohdintaa kisoista.

        Tehtävänanto kuuluu ”törmää toisen tallin hahmoon” eikä törmää tallin toiseen hahmoon” joten tää ei sovi tälläsenään finaalituotokseksi. Saat 1hp ja 2sp

      • #51829 Vastaa
        Nio Luosujärvi
        Valvoja
        • Postauksia: 212
        • Perus pullaponi

        ps muokkasin tätä (:

      • #51844 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Sehän toimii näinkin ihan tosi hyvin! Jee 🙂

      • #51868 Vastaa
        Kassu
        Valvoja
        • Postauksia: 132
        • Perus pullaponi

        haha tää oli hauska tarina! välittyi hyvin noitten kahen hyvä fiilis tekstin kautta

    • #51802 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      8.5.2020 perjantai, huolestunut äiti
      (Sivuhahmon (Nion äidin) näkökulmasta)

      Eea hymyili etupenkillä, kun automme kaarsi pihaan. Parkkeerasin sen muiden autojen viereen ja otin puhelimeni käsijarrun alta. Naputtelin Niolle viestin:
      Ollaan pihassa, missä sä, tuu ovelle vastaan?
      Hetken kuluttua vastaus kuului:
      Hep! Oon ovella
      “Okei Eea mennään. Nio on ovella meitä vastassa”, sanoin tytölle. Eea ponnahtikin penkiltä reippaasti ylös ja lähti tallustamaan kohti tallia. Huokaisin ja nousin myös etupenkiltä lukiten auton ovet kun olin ulkona. Mitähän tästä nyt tulisi? Jos Eea rakastuisi hevosiin, mulla ei ois varaa laittaa toista lastakin ratsastamaan. Varsinkin kun vielä niin kauan että Nio täyttäisi kahdeksantoista maksaisin sen ratsastuksen. Ehkä sen jälkeenkin vielä jotain osia.
      “Moi!”, Nio moikkasi meitä ovella. Nion päällä oli ilmeisesti ratsastushousut ja huppari sekä tuulitakki. Taskusta pullotti hanskat ja puhelimen kulma.
      “Moi!”, Eea huikkasi vastaukseksi ja hymyili. Minä myös moikkasin.
      “Tota, mitä sä sitte meinasit tänään tehdä?” kysyin Niolta.
      “Aattelin et jos mentäs nyt suorin hakeen Virma sisälle”, Nio viittoi aitoja kohti joiden sisällä oli monta hevosta, “ja sit voitas yhessä hoitaa se kuntoon ennen ku menisin ratsastaan. Te voitte kans käyä selässä kävelemäs jos haluutte”, Nio ehdotti ja katsoi kenkiämme. Onneksi olimme tajunneet laittaa kumpparit jalkaan.
      “Joo mä haluun ainaki!”, Eea sanoi iloisesti katsoen sen jälkeen minua.
      “Joo käy toki jos Nio taluttaa ja kattoo et sulle ei satu mitää. Mä en kyl varmaa”, vastasin kysyvälle katseelle.

      Kun me tultiin sitten yhden aitauksen viereen Nio vihelsi. Kerman värinen hevonen jolla oli valkoista päässä ravasi aitauksen toisesta päästä Nion luokse, jonka jälkeen Nio antoi porkkanan. Katsoin kauhuissani kun hevonen söi Nion kädestä,
      “Varo! Se puree sua vielä!”
      “Höpsö, ei Virma tee mitään”, Nio vakuutteli rapsuttaen hevosen turpaa samalla. Se kiinnitti jonkun lukon sen päähän, ja huomasin kuinka hevosen korvat kääntyivät taaksepäin, peruutin hieman vaikken ollutkaan kovin lähellä.
      “Siin lehdessä sanottiin et hevosten korvat on taaksepäin ku ne on vihaisia”, sanoin hätäisesti. Nio tarttui hevosen korvasta ja veti sen niskaan: “Jos se on tälleen nii se on vihanen”, sitten hän päästi korvasta irti ja se nousi paremmin pystyyn taaksepäin asettuneena, “ja nyt se vaan kuuntelee meitä”, Nio naurahti.

      Nio kiinnitti hevosen käytävälle seisomaan naruista ja otti sitten pussista harjan. Tai ajattelin sen ainakin olevan harja, sillä sitä hierottiin hevosen karvaan. Nio ojensi Eealle myös tällaisen harjan jossa oli pitkiä karvoja, ja opasti kuinka sitä piti vedellä pitkin hevosta. Tarjosi Nio harjaa minulle, mutta kieltäydyin sanoen syyksi “te mahutte paremmin kahdestaan”, mutta todellisuudessa minun silmään tämä iso hevonen oli aivan liian pelottava. Välillä piti kyllä laittaa silmät kiinni, kuten kun Niolla oli hevosen jalka kädessä ja Eea seisoi sörkkimässä jalkapohjaa kaviokoukulla.

      Paikka johon me hevosen (jonka nimi oli ilmeisesti nyt Virma) kanssa mentiin seuraavaksi oli Nion mukaan kenttä. Se sano et me voitas istua sellasille palikoille joita keskellä oli. Nio ponnisti maasta penkin kautta satulaan ja lähti kävelemään täysin löysillä piuhoilla jotka tulivat hevosen suusta. Nion jalat roikkuivat hevosen kylkiä vasten, Virmahan voisi lähteä koska tahansa täysiä johonkin. Silti ratsukko käveli täysin rauhallisesti pitkin kenttää, ennen kuin Nio alkoi kasaamaan näitä piuhoja ja laittoi jalustimet jalkoihinsa. Nio alkoi pysähdellä hevosen kanssa ja tekemään ympyröitä kentällä. Hetken päästä Nio nousi satulassa ylös ja laskeutui alas hevosen juostessa. Eea kertoi minulle, että tätä kutsuttiin kevyeksi raviksi. Siinä hevonen juoksi ratsastaja kevensi. Nyökkäsin vastaukseksi. Jossain vaiheessa Nio vaihtoi suuntaa ja teki samoja juttuja tässä kevyessä ravissa siihen suuntaan. Hevonen näytti hienolta. Nio oli myös aika eleetön, ja näin täysin tietämättömän hevosihmisen silmään näytti siltä, että ratsukko pystyi lukemaan toistensa ajatukset. Välillä Nio napautti kyllä kevyesti pohkeen taakse piiskalla, mutta muuten yhteistyö oli hyvää. Nio nosti vielä kovempaa vauhtia kulkevan askellajin. Eea kertoi sen olevan laukkaa. Jälleen nio kaarteli hevosen kanssa, ennen kuin ratsasti kentän läpi vaihtaen suunnan. Keskellä kenttää suuntaa vaihtaessa hevonen pomppasi hassusti, mutta Nio hymyili.

      “Haluuks Eea käydä selässä”, Nio kysyi kun oli laukan jälkeen vielä hetken ravaillut. Nyt se oli pysähtynyt keskelle kenttää meidän luokse. Nyökkäsin sen merkiksi, että se oli mulle okei. Nio oli vakuuttanut ratsastuksellaan, että pystyi hallitsemaan hevosensa.
      “Todellaki”, Eea pomppasi penkistä ja käveli hevosen luo. Nio laskeutui alas ja irrotti kypärän päästään ojentaen sen Eealle. Eea oli sitä mieltä että kun ei hän pyöräilykypärääkään käyttänyt, ei tarvinnut nytkään.
      “Kuule, vaikka oot muka jotenki parempi ihminen kun sulla ei oo pyöräillessä kypärää päässä,ei oo mikää vitsin aihe ku viisisataa kiloa hevosta tulee sun päälle. Nyt se kypärä päähän tai et mee selkään”, Nio totesi viileästi. Kuulin sen äänestä, kuinka hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen ettei pyöräillessä käytetty kypärää.
      “Okei okei, ihan rauhassa”, Eea totesi kädet pystyssä ottaen kypärän.

      Lopulta kun Eea oli selässä Nio otti toisesta piuhasta kiinni ja maiskautti pyytääkseen Virman kävelemään. Eea hymyili selässä sen koko ajan, kun he kävelivät muutaman kierroksen ympäri. Sitten Nio sanoi, että olisi aika tulla alas selästä ja viedä Virma takaisin talliin. Voi kun toivoinkaan, että Eea ei haluaisi aloittaa ratsastusta. Pyöräytin silmiäni kun Eea kertoi Niolle kuinka kivaa kaikki oli ollut. Turha toivo.

      • #51806 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Vitsit toi Eean innostus on ihan käsinkosketeltavaa <3 Ja se tuo kivasti kans omanlaistansa vastapainoa huolestuneelle äidille.

      • #51845 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Vaikka toisaalta oli kiva, että Nion äiti oli niin hölmö, niin sen hölmöyden sai tarpeeksi hyvin osoitettua sillä, että hää kuvitteli osaavansa tulkita hevosia jonkun tekstin perusteella. Niin sitten se, ettei hää tienny mikä on harja, kenttä tai tarha, oli vähän yliampuvaa. Kyllä kaikki aikuiset ne sanat tietää.
        Ja vaikka tykkäänkin tosi paljon siitä tavasta miten kirjotat dialogia, niin vois jotenkin korostaa sitä, että eri henkilöt puhuu eri tavalla. On kiva että Nio ja Kassu kuulostaa vähän teineiltä, mutta äiti ois voinut puhua enemmän vaikka kirjakieltä.
        Saat 1hp ja 1kp

        • Tätä vastausta muokkasi 3 viikkoa sitten Aleksi.
        • Tätä vastausta muokkasi 3 viikkoa sitten Aleksi.
    • #51827 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      9.5.2020 lauantai, ‘Säälittäviä esteitä’ T. Virma
      (Treeni hevosen näkökulmasta)

      Nio oli juuri varustanut minut kuntoon, kun olimmekin pian jo tallin ulkopuolella. Nio sai täysin rauhassa laittaa satulavyön kireämmälle ja laskea jalustimet, kun seisoin samaan aikaan paikallaan vain maata haistellen. Valitettavasti ruoho ei ollut alkanut kasvaa vielä. Tuore ruoho oli hyvää. Pidin sen mausta hyvin paljon. Ja toivoin, että myös uusi ihminen, Nio ymmärtäisi sen ruohon alkaessa kasvaa.

      Selässäni istuva Nio antoi minun kävellä rauhassa vapain ohjin kentälle, kun hän itse katsasti somen aikajanaa. En kyllä hirveästi pitänyt siitä, koska silloin ihminen ei ollut läsnä. Mutta välillä annoin vain olla. Pääni heilahti vauhdilla ylös, kun näin kentälle rakennetut esteet. Niitä ei ollut montaa, pysty lävistäjällä sekä okseri suoralla, jota seurasi toinen pysty. Toisella lävistäjällä oli ristikko. Toisella pitkällä sivulla oli myös muutama puomi. Aahaa, nyt ymmärsin. Tämän takia olin seissyt hetken karsinassa aivan yksinäni. Nio oli rakentanut meille esteitä. Kiihdytin askeltani, halusin jo hyppäämään. Tunsin Nion käden kaulallani, se rapsutti minua rauhoittavasti, suljin silmäni hetkeksi.

      Alkuverryttelynä Nio pysäytteli ja peruutti minua muutaman kerran. Totta kai Nio teki myös tuttuja kuvioita pitkin kenttää sekä ensin käynnissä, kuten myös hetken kuluttua ravissa. Käynnissä minun oli varsinkin alussa tosi hankala rentoutua, kuten aina. Jännitin, että mitähän seuraavaksi tapahtuisi. Odotin uusia ohjeita, ei siinä nyt hullukaan malttaisi rentoutua. Ravissa kuitenkin sain päälleni aina tekemistä, kun piti miettiä jalkojen asettelua. Siinä myös pikkuhiljaa pääsin luottamaan siihen, että kaikki oli tänään hyvin. Nio jaksoi yhä tehdä niitä samoja kuvioita, kunnes oli tyytyväinen minuun. Pikkuhiljaa muistin taas, että ihminen oli tyytyväinen kun jouduin käyttämään lihaksia. Mikähän homma se sekin oli? Miksei vaan voinut aina löntystää menemään ja olla käyttämättä lihaksia? Kuitenkin Nio taas kehui minua, joten olin tyytyväinen. Palkintona Nio antoi luvan laukkaan. Laukka oli kiva askellaji. Pääsi lujaa. Tai toisaalta, välillä piti olla hyvin varovainen, ettei huonompi ratsastaja tipahtaisi. Kuitenkin Nio antoi aina hetken työstämisen jälkeen minulle luvan mennä niin lujaa kun vain tahdoin. Oikeassa kierroksessa varsinkin laukka oli kuitenki mulle paljon haastavampaa. Jotenkin tuntui kuin jokin lukitsisi minun liikkumisen. Yritin kuitenkin parhaani, ja sain taas kehuja. Nio halusi vielä tulla molemmissa suunnissa puomeja, ennen kuin päästi minut vihdoin odotuksesta.

      Lävistäjän risikko vilahti alla vauhdilla. Laskeuduin oikeassa laukassa alas, nykyään se oli harvemmin enään ongelma. Aloin pikkuhiljaa liekehtimään, kun sain tulla ristikon vielä uudestaan, ja jatkaa suoraan seuraavan diagonaalin pystylle. Se oli ehkä säälittävän kuusikymmentä senttiä. Hyppäsin sen suurella ilmavaralla osoittaakseni Niolle, että esteet olivat säälittäviä. Kuitenkin hyppäsimme samaa tehtävää vielä toisestakin kierroksesta muutaman kerran, ennen kuin Nio antoi luvan lähteä suoralla olevalle linjalle. Laukkoja taisi mahtua väliin neljä, mutta venytin askeleeni kolmelle. Moni poni ei tuollaiseenkaan pystyisi.

      Olin pettynyt kun Nio hidasti raville. Kuitenkin sain pidempää ohjaa, joten venytin kaulaani pienentäen samalla ehkä hieman raviani. Nio antoi minulle tilaa keventämällä, ja pitäen käden kevyenä. Tykkäsin siitä, kuinka Nio ratsasti. Se antoi minulle rauhaa, mutta myös osasi ratsastaa hyvin. Tai sanoisin, että parannettavaa oli, mutta Nio kelpasi minulle. Olisipa se vain ainoa, kuka ratsastaisi minulla.

      • #51831 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Ihana Virma <3 Tästä oikein näkee miten innostunut toinen on siitä että pääsee hyppäämään.

      • #51850 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Saat tästä 1 estepisteen

    • #51838 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      10.5.2020 sunnuntai, äitienpäivä
      (Kirja: Smaragdinvihreä, Kerstin Gier, sanat: minä, puolestani, katkaisija, jättää, arvokas)

      Sunnuntai aamuna kahdeksalta vapaaehtoisesti herätessäni ja katkaisijaa pimeässä hapuillessani mietin, olinko seonnut. Olin vapaaehtoisesti lähdössä aamu yhdeksän bussiin, jotta voisin kolmatta kertaa viikon sisään nähdä perhettäni. Mutta tosin tänään oli äitienpäivä. Silloin kuului juhlia äitejä. Äitini oli palauttanut minulle muutamia vanhoja minun tekemiä äitienpäiväkortteja nurkista pyörimästä, ja kaivoin nyt yhden vanhimmista minulle tuoduista esille. Ihan kettuillakseni vein sinne samat kortit vuosi vuodelta takaisin. Mutta se kettuilu oli hyvää, jos niin voisi sanoa. Siitä oli tullut jo hieman vitsi, kun vuosi sitten vein ensimmäisen äitienpäiväkortin ja synttärikortin, mitä oli palautettu. Kaipa ne kortit oli äidille jotenkin arvokkaita, sillä vaikka ne olivat vanhoja, joka kerta äidin ‘silmässä oli roska’. Otin ylähyllyltä kortin kaveriksi muutaman suklaalevyn ja laitoin ne lahjakassiin, ennen kuin lähdin kohti bussipysäkkiä.

      Ja bussimatkahan se vasta alkoikin mahtavasti. Viimein bussini saapuessa tajusin jättäneeni bussikorttini kotiin. Onnekseni kuski oli myöhässä aikataulusta, eikä jaksanut välittää, vaan päästi minut vain sisään. Istuuduin vakipaikalleni keski ovienviereen ja kaivoin puhelimeni taskusta. Lahjakassin laskin viereiselle paikalle. Instagramissa puhuttiin paljon Tie Tähtiin kisoista. Ratsastajat kertoivat suorituksistaan, ja päivittivät treeneistään. Kuitenkin viiden eri tallin ratsastajat samassa paikassa oli jo aika paljon, joten päivityksiäkin kyllä löytyi. Tykkäilin eri ihmisten julkaisuista samalla lukien kuvatekstejä. Oli kiva tietää missä vastustajat meni, mikä taso todellisuudessa oli. Minäkin olin jälleen alkanut päivittää pätkiä treeneistä jälleen. Mielestäni koko mediumin luokka oli aika tasainen. Kaikki ratsastajat olivat hyviä, ja jokainen osasi kyllä ratsastaa hyvin omaa ratsuaan. Välillä pisti kyllä silmään erityisesti joidenkin useammin toistuvien ihmisten julkaisut, joissa hevoset kulkivat hienosti. Myös mediumissa. Mulla oli myös niitä päiviä, kun ajatusmaailmani koostui siitä, etten tulisi pärjäämään, ja että minun pitäisi todellakin kisata ehkä easyssä jos siinäkään, kun en todellakaan ollut näiden ratsastajien tasolla. Taas joinakin päivinä ajattelin, että minulla voisi olla mahdollisuus. Ehkä loppuratkaisu on vielä auki.

      En voinut olla ajattelematta keittiön pöydässä, että olin nyt viikon sisällä nähnyt minun perhettä enemmän kuin viime kuukauden aikana. Se oli ehkä hieman huolestuttavaa. Äiti oli hymyillen kiittänyt äitienpäivälahjasta kun olin antanut sen ja ohjannut minut suoraan pöytään. Pöydässä komeili kotiin tilattu brunssi, johon kuului ties mitä. Oli hedelmäsalaattia, kananmunia, croissantteja, pekonia ja ties mitä muuta. Ruoka katosi kyllä aika vauhdilla itse kunkin mahaan.
      “Joko te ootte valmiita jälkiruokaan?” äiti kysyi kun emme enää santsanneet.
      “Halleluja mä räjähän”, totesin samalla vilkaisten Eean suuntaan ja vinkaten silmää.
      “Mut meidän puolesta siirrytään vaan jälkiruoan pariin”, Eea jatkoi lausetta kuin sopimuksesta. Tai olihan se melkein sopimus.
      “Selvä, selvä”, äiti totesi ja nosti pöytään mansikkakakun. Äiti teki tän joka kerta:
      “Ei meillä oo jälkiruokaa”, oli ensimmäinen lause ruokailun alussa, ja sitten kaikkien ollessa umpi täynnä pöytään kannettiin joku mahtava herkku. Tässä me onneksi oltiin Eean kanssa opittu jo vähän taktikoimaan.

      • #51851 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tykkäsin tän tarinan tunnelmasta erityisen paljon. Tosi kotoisa. Ja siis toi somepäivitysjuttu oli aivan sika hyvä keksintö. Toit uudella tavalla kisapohdintoja mukaan tarinaan ja se oli mielenkiintoista ja sopi tarinan rytmiin.

    • #51855 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      11.5.2020 maanantai, Aika hyvä estetunti
      (Tarinan kirjoitus takaperin, versio a)

      Kävellessäni kohti tallia mietin, kukahan mahtaisi olla minulla tänään ratsuna.Olin laittanut Aleksille aiemmin päivällä viestiä, ja toivonut pääseväni ratsastamaan tämän päivän estetunnille. Aleksi oli vastannut myöntävästi. Talliin tullessa kurkkasin listaa ratsastajista ja hevosista. Listassa luki nimeni Virman kohdalla. Hymyilin. Estetunti alkaisi kello 17.30 ja sille osallistui myös neljä muuta ratsastajaa tuntihevosineen.

      Nousin Virman selkään, kun olin tarkistanut satulavyön kireyden. Selässä ollessani annoin Virmalle luvan lähteä kävelemään alkukäyntejä. Annoin Virman kulkea vapain ohjin pitkin uraa, ennen kuin Nadja pyysi aloittamaan verryttelyn. Verryttelin ravissa niin kuin aina; ympyröitä ja kaarevia uria. Aloitin hieman löysemmällä ohjalla, ennen kuin kasasin ohjaa sekä Virmaa parempaan muotoon. Saimme verrytellä ravissa molemmissa suunnissa itsenäisesti, ennen kuin Nadja käski meidän aloitta laukassa verryttelyn tekemällä aluksi laukka – ravi siirtymisiä. Siirtymisten sujuessa Nadja antoi luvan jatkaa pelkkää laukkaa hetken aikaa.

      Aloitimme verryttelyhypyt vasemmasta kierroksesta, ja tulimme ihan vain ristikkoa suoralla. Aluksi tulimme ravi lähestymisellä niin, että piti nostaa laukka ristikon päältä ja jatkaa laukassa pääty puomit. Toisella kerralla tulimme suoraan laukassa. Toistimme vielä toisessa kierroksessa saman, ennen kuin Nadja nosti esteen reilu puolimetriseksi pystyksi. Tulimme myös sitä estettä laukassa molemmista suunnista, ennen kuin Nadja neuvoi uuden tehtävän.
      “Okei, tulkaa sit toi sarja vasemmasta, eli ensin okseri ja sit pysty. Oon mitannu siihen yhden laukan väliin, joten jos laukka meinaa jäädä lyhyeksi pyytäkää ekan hypyn jälkeen vähän pohkeella eteen”, Nadja ohjeisti. Lähdin tehtävälle vähän turhan hitaassa laukassa, jolloin Nadja pyysikin, että käyttäisin enemmän pohjetta. Pohkeesta Virma kyllä lähtikin hyvin eteen, ja siksi tulimme sarjalle hyvin, eikä väli jäänyt liian pitkäksi.

      Lyhyt rata alkoi neljän laukan välillä olevalla linjalla oikeassa kierroksessa. Molemmat esteet linjalla olivat pystyjä, ja aloitimme Virman kanssa tehtävän hyvässä laukassa. Eka hyppy oli hyvä. Virma hyppäsi kasikymppisen pystyn hyvin, ilman ongelmia ja minä pääsin hyvin mukaan. Jälleen, kuten Virma oli lauantainakin tehnyt poni venytti laukkansa niin, että väliin jäi vain kolme laukkaa. Viimeinen hyppy lähti kuitenkin hiukan kaukaa, ja taputin hypyn jälkeen Virman kaulaa.
      “Nio ihan rauhassa, se väli oli neljä, ei kolme”, Nadja naurahti. Seuraavaksi lähestyn oikeassa kierroksessa uran sisäpuolella olevaa vihreää okseria, jonka jälkeen seuraava este oli kaarevalla linjalla tultava punavalkoinen pysty, joka oli suoralla. Istuin ehkä hieman turhan paljon painopiste ulkona, joten lähestyimme esteelle vinossa, jonka vuoksi laukka vaihtui laskeutuessa vääräksi. Tein nopean puolipidätteen ulkoa ja vaihdoin laukan ennen kulmaa. Viimeinen osio rataa olikin pitkällä sivulla oleva sarja pysty – okseri versiona, jonka väliin meni yksi laukka. Etenimme tehtävälle ihan hyvässä laukassa, ja hyppy tuli hyvään kohtaan. Pääsin viimeiselle okserin hypyllekkin hyvin mukaan.

      Loppuraveille päästin Virmalle pitkää ohjaa, jotta tamma sai venyttää kaulaansa. Ravissa en enää jaksanut tehdä niinkään mitään kuvioita, vaan ravailin ympäri kenttää vain. Taputin tammaa ja laskeuduin alas selästä loppukäyntien jälkeen. Virma oli ollut tänään aika hyvä.

      • #51856 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Hyvin näytti onnistuvan takaperin kirjoitus! Saat 2ep

    • #51869 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      12.5.2020 tiistai, Variksen näkökulma ratsastukseen
      (Kirjoita a) lintuperspektiivistä)

      Liisin kohti puuta ja laskeuduin pesääni. Pesässä oli vielä viisi kuoriutumatonta munaa, ja en malttanut odottaa sitä, että pääsisin tapaamaan pienokaiset ensi kertaa. Tökkäsin hieman törröttävää heinä, ja aloin katselemaan kentän tapahtumia. Yläilmoista katsottuna sinne näytti saapuvan taas joku hevonen sekä ihminen. Perässä seurasi vielä toinen ihminen, jonka päästä näin vain keikkuvan hatun. Hatuton, mutta kypärä päässä oleva ihminen toi lisää korkeutta hevoselle, kun kiikkui sen selkään. Tämä hatullinen ihminen oli ilmeisesti mies, ja istuutui kentän laidalla olevan palikan päälle seuraamaan ratsukkoa. Yläilmoista näin aika hyvin, kuinka ratsukko lähti kävelemään hieman mutkittelevaa suoraa. Ilmeisesti se näytti maasta käsin suoralta, sillä mutkittelu yhä jatkui.

      Hetken kuluttua huomasin kuinka suora oli alkanut suoristumaan. Ihminen oli ilmeisesti kasannut nämä ohjat, ja alkanut ratsastamaan paremmin. Mies teetti ratsukolla aluksi pysähdyksiä. Vähän ajan päästä suunta vaihtui, ja hevonen siirtyi raviin. Yläilmoista aloin huomaamaan, kuinka hevosen runko alkoi taipua aina hetkellisiksi ajoiksi siistille kaarelle. Satunnaisesti huomasin, että myös hevosen kaula kaartui. Olin itse asettunut hautomaan munia, ja istuin pesässä niin, että katselin ratsastusta samalla. Paikka pesälle oli hyvä, koska se oli rauhallinen, mutta seurattavaa löytyi. Ratsastaja siirsi hevosensa käyntiin, kun ravia oli harjoitettu molempiin suuntiin. Ohja näytti pidentyvän, kun hevosen kaula venyi pituuttaan alas. Ratsukko pysähtyi hetkeksi miehen vierelle, ja ratsastaja näytti turhautuneelta.

      Pienen kävely tauon jälkeen ratsastaja kasasi jälleen ohjat ja hevosen selkä alkoi taas kaartua. Laukka nousi kaarteessa, ja ratsastaja jatkoi laukkaa polkeutuneelle suoralle, joka oli mennyt hieman syvemmälle kuin muu kenttä. Suoralla taas ratsastaja lähti miehen ohjeiden mukaan pikkuhiljaa hakemaan suoraa suoraksi, ja vaikka välillä huomasinkin hevosen rangan olevan suora, se näytti myös hyvin kaartuneelta välillä. En sitten tiedä oliko se tarkoituksellista vai ei. Ratsukko vaihtoi suoralla lävistäjällä kentän läpi suunnan ravissa, ja sitten ratsastaja taas käänsi hevosta banaanin muotoon ennen kuin nosti laukan. Laukan työstö jatkui samanlaisilla tehtävillä, kuin toisessakin kierroksessa. Tämä suunta näytti ylös katsottuna suoremmalta.

      Pikkuhiljaa ratsastaja hidasti jälleen raville, ravaili hetken ja siirtyi käyntiin. Ilme oli edelleen aivan yhtä turhautunut kuin aiemmin. Ratsastaja liikutteli päätään ylös alas kun kuunteli miehen sanoja. Ehkä mies neuvoi ratsukkoa?

      //Toivon että on tarpeeks ylhäältä päin kuvattu, mun idea vähän katkes jossain puolessa välissä. Ja joo kerroin variksen näkökulmasta, koska en oikein keksinyt muuta 😀

      • #51872 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Vähän tää jäi silleen irtonaiseksi tarinaksi ilman kontekstia. Alkaa myös pikkuhiljaa tökkiä nää kun kerrotaan eläimen näkökulmasta minä-kertojalla. Yksikön kolmannessa persoonassa tarina ois heti paljon ”uskottavampi”.
        Hienosti olit kuitenki lähtenyt miettimään että miltä mitkäkin ratsastustehtävät näyttää ylhäältä päin. Saat 1kp

    • #51876 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      12.5.2020 tiistai, Pohdintoja tiistaipäivän ratsastuksesta
      (Pyydä samassa huoneessa olevalta ihmiseltä aihe tarinaan.
      Serkun antama aihe: epätietoisuus)

      Huokaisin hoitaessani Virmaa pois. Olimme juuri saapuneet talliin Aleksin yksityistunnilta. Ja se ei ollut mennyt hyvin. Tai jos itsekritiikkiä laskee hetkeksi, niin ehkä se oli ihan ok, mut ihan ok ei kelvannut minulle. Ok ois parempi. Otin varusteet käteen ja lähdin kävelemään kohti satulahuonetta.

      Satulahuoneen ovea avatessani kuulin keskustelua, jonka lähteen paikansin nähdessäni Nessan ja Alvan puhdistamassa varusteita. Moikkasin molempia tyttöjä, ja aloin pesemään kuolaimia.
      “Hei eks sä ollu just Aleksin yksärillä”, Alva kysyi.
      “Joo niin mäki katoin!”, Nessa huudahti. Hitto. Joku oli nähnyt sen huonon ratsastuksen.
      “Joo, olin mä”, totesin hieman vaitonaisesti.
      “Miten meni? Se näytti kyl ihan kivalta”, Nessa kyseli.
      “No en mä nyt tiiä, en menis niinkään kehumaan”, totesin samalla, kun nostin Virman suitset koukkuun alkaakseni paketoimaan niitä.
      “Ai kui?”, Alva hämmästeli.
      “Niinpä, ei se oikeesti ees näyttäny mitenkää pahalta”, Nessakin sanoi.
      “No joo, se oli IHAN ok, mut tiiätteks ku se ei riitä”, naurahdin.
      “Ku jotenki en osannu yhtään ratsastaa tänään. Oli kauheeta käsien venkslausta, vinoutta, mutkittelua, eikä niinkään mitään kivaa”, yritin selittää asiaa auki.
      “Ei hei aina tarvii mennä niin hyvin”, Alva yritti lohduttaa.
      “Ei nii, enkä mä välttis normisti ees välittäis. Mut nyt tulee vähän sellanen olo et pitäskö mun vaa vaikka murtaa joku varvas et en vois kisaa finaalissa. Tai sit meen vaan nolaan itteni sinne, jotenki tosi epävarma olo tän hetken ratsasteluista. Tyylii joka toinen kerta menee hyvin, ja joka toinen huonosti”, selitin.
      “Hei älä nyt. Voihan se hyvä kerta olla just sunnuntaina”, Nessa kertoi ja Alva nyökytteli vieressä.
      “Nii just, älä ainakaa luovuta”
      “Hmm, okei ehken kuitenkaan”, totesin samalla hymyillen. Nostin myös satulan paikalleen ja lähdin kohti satulahuoneen ovea, “Kiitti muuten ku sain valittaa”, naurahdin.
      “Eikait siinä”, Nessa naurahti Alva jäljessään.

      Lähdin takaisin kohti Virman karsinaa miettien keskusteluamme. Olihan Nessa ja Alva oikeassa siinä, että se hyvä päivä voi olla juuri se kisapäivä. Mut jotenki se ajatus, että kaikki menisi päin puuta ei ihan napannut. Kerkesin tässä välissä jo kävelemään Virman karsinalle ja avaamaan oven. Virma oli puskenut päänsä minun syliini ja rapsuttelin sen poskea. Ehkä Virmakin oli sitä mieltä, että finaali päivästä voisi vielä tulla hyvä. Toivottavasti.

      • #51880 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Jotenki tykkäsin tästä tarinasta erityisen paljon. Saat 1hp ja 1sp

    • #51879 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      13.5.2020 keskiviikko, Jälleen yksi päivä, jolloin ei oikein suju
      (Kirjoita horoskoopin mukainen päivä)

      Yrität ratkoa ongelmaa, joka ei tahdo tulla ratkaistuksi. Joudut ihmettelemään, vaikka kaipaat vastauksia.
      “Oisko tän päivän klo 18 tunnilla tilaa?” kysyn Aleksilta toimiston ovella seistessäni. Räpläsin ajatuksissani takkini taskun vetoketjulla. Olin pitkään miettinyt, kannattaisiko pitää välipäivä, vai ratsastaa taas mahdollisimman paljon ennen finaalia. Torstaina olisi vielä Hallavassa Inkan estevalmennus ja perjantaina Storywoodissa Trevorin kouluvalmennus. Näinpä siis koko loppuviikko yhtä ratsastelua lauantaita huomioimatta. Lauantaina jälleen varmaan vain juoksuttaisin.
      “Ootas”, Aleksi siirteli toimiston pöydällä olevia papereita ja löysi ilmeisesti oikean.
      “Joo on siinä just yhelle tilaa! Mut Virma on menossa kans tolle alkeistunnille ennen sitä, nii voit tulla tolle helpon B:n tunnille jos käyt eka taluttaan sitä mutkin siellä”, Aleksi hymähti.
      “Joo, tottakai, kiitti!” kiittelin vielä ennen kuin poistuin takaisin tallituvan puolelle. Istuin pöydän ääreen selailemaan instagramia ja muuta somea vesilasin kanssa samalla kun odotin kellon tulevan neljä.
      (Tarina alkeistuntiin liittyen tulossa seuraavaksi)

      Heitin riimunarun keskelle muita kentällä olevia tavaroita. Alkeistunti oli juuri päättynyt ja olin saanut sovitettua kypärän päähäni, ja olin nyt kiikkumassa kyytiin. Virma odotti nätisti, kunnes olin saanut säädettyä jalustimet oikeisiin reikiin ja päässyt nousemaan selkään penkiltä. Sitten annoin Virmalle luvan lähteä kävelemään vapain ohjin alkukäyntejä. Verryttelyn Aleksi antoi meidän tehdä jälleen vapaasti niin, että hän kommentoi aina välissä korjauksia. Minulle tuttuja muistutuksia oli muun muassa kyljet, joita ei tuntunut yhtään löytyvän tänään. Meno tuntui hyvin pitkälti samalta kuin eilen yksityistunnilla. Aleksi antoi minulle aika paljon aikaa ratkoa ongelmaa itsenäisesti, ja siirtyi kommentoimaan muita, mutta huomasi myös, ettei tänään tahtonut myöskään onnistua.
      “Nio koita rentoutua, hengitä. Muista taas et aina ei tarvitse sujua”, Aleksi muistutti. Jälleen pää ylhäällä kulkeva hevonen ei mitenkään lohduttanut viikonloppua ajatellen, mutta yritin kovasti keskittyä tähän hetkeen, siihen mitä tein, ja siihen miten hevonen kulkisi oikeinpäin.

      “Okei tän päivän virallisena tehtävänä tehdään väistöjä. Te voitte siirtää teidän hevoset käyntiin ja antaa hetkeksi pidempää ohjaa, niin mie selitän tän tehtävän”, Aleksi sanoi. Tein mahdollisimman pehmeän siirtymisen ja päästin ohjan pitkäksi. Aloittaisimme väistöt käynnissä niin, että ns. oikaisisimme kulman, ja tulisimme pitkälle sivulle turpa kohti seinää hyvässä suunnassa valmiina aloittamaan väistön. Tarvittaessa etenkin aluksi sai pysähtyä, ennen kuin pyysi väistämään, mutta tarkoitus oli pyrkiä tekemään lopussa väistöt suoraan. Toisella pitkällä sivulla mentäisiin harjoitusravia. En oikein lähtenyt tehtävälle millään oletuksilla alkutunnin perusteella. Se oli sinänsä kyllä ihan hyvä, sillä jo käynnissä mokasin väistöt. Saimme aina muutaman hyvän väistön, kunnes pakka hajosi. Joko Virma liirasi sisään kun mun kylki luisti, tai sitten onnistuin jotenkin suoristamaan hevosen. Ei siis hirveästi kehuttavaa. Paitsi ne joku kaks hyvää väistö askelta, jotka oli oikeasti ihan hyviä. Teimme vielä oikeassakin muutamat käynti väistöt, ennen kuin Aleksi antoi luvan tehdä väistöt samalla tapaa myös ravissa. Ravissa onnistumisprosentti oli parempi, ja sain itseni kasattua pidemmiksi ajoiksi niin, että saatettiin saada jopa viisi askelta hyvää väistöä ennen lösähdystä. Myös ravissa työskentelyä tehtiin molemmissa suunnissa, ja me saatiin tosiaan niitä ihan hyviäkin pätkiä. Aleksikin kerkesi näkemään ja kehumaan muutaman. Silti, vaikka tunti oli osittain onnistunut, en jaksanut kuin ihmetellä omaa ratsastustani. Se oli satunnaisesti hyvää, niin hyvää että saatettiin helpossa B:ssä sijoittua toisiksi. Silti päädyin tasaisin väliajoin umpikujaan, josta oli pakko peruuttaa muutama askel jotta näki mistä tuli. Sitten löysi taas hetken kuluttua tien takaisin, ennen kuin päätyi uuteen umpikujaan. Ois tosi mukavaa, jos tie olisi suora, mutta eihän sitten olisi kivaa, vai mitä?

      • #51881 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Hyvin sopi tarina horoskooppiin. Saat 2kp

    • #51891 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      Tarina

      Tarina 2

      • #51903 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tästä 2hp

    • #51900 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      14.5.2020 torstai, Inkan estevalmennus ennen finaalia
      (Valmentaja tekee jotai yllättävää)

      Kolmen henkilön valmennus oli aika poikkeus, mutta varmasti tehokas. Ponnistin Virman selkään penkiltä, ja lähtiessämme kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin tutkin Inkan rakentamaa rataa. Selvästikkin tänään hypättäisiin tehtävää ratana, ja mahdollisesti uusinta teillä. Tämä selvisikin nopeaa, kun Inka alkoi avaamaan tunnin aihetta. Kuten arvelinkin, Inka kertoi radan esteiden järjestyksen, sekä kertoi nopeasti uusintaradasta. Siihen me palattaisiin vielä myöhemmin uudelleen.

      Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitimme ristikolla verryttelyn. Este olisi radalla toinen ja diagonaalilla. Jokainen tuli esteen ensin kerran ristikkona, ja sitten pystynä. Minja ja Lilja tuli hieman matalampaa, ja minulle ja Virmalle nostettiin. Soralle ja Vaakulle nostettiin vielä lisää. Virma oli menossa jo ristikolle. Ja voi kun hyppy lähti kaukaa ja pyöreästi, kun este oli nostettu pystyksi. En päässyt lainkaan mukaan, vaan suurinpiirtein roikuin karkeasti sanottuna selässä.
      “Nonii ja sit ottakaa uudestaan. Nio aattele jotain meditointia tai vaikka kokovartalohalvausta, nyt tulee jo paremmin”, Inka kerkesi sanomaan, kun käännyimme lävistäjälle uudestaan. Ja virkkeen päättyessä Virma lähti jälleen kiihdyttämään, ja vaikka kuinka meditoin, Virma vain hyppäsi kaukaa.Tällä kertaa pääsin hyppyyn paremmin mukaan, vaikken silti hyvin, joten Inka kelpuutti sen.

      Perusradalle kuului kahdeksan estettä, joiden järjestyksen Inka kertoi vielä uusiksi varmistaen sen jälkeen, että olihan kaikki ymmärtäneet mitä tapahtuu. Kun nyökyttelyä oli saatu vastaukseksi Lilja ja Minja suorittivat radan ensimmäiseksi, ennen kuin esteitä nostettiin minulle melkein kisakorkeuteen. Pysähdyin hetkeksi, ja piirsin ilmaan rataa, jotta olisin varma, että muistaisin sen.

      Laukka nousi helposti pitkän sivun lopusta, ja ensimmäinen este sujuikin hyvin. Pääsin parhaiten tänään hyppyyn mukaan. Toinen este oli kyllä jälleen floppi. Virma lähti kiihtymään, vaikka yritin jarrutella. Ja tällä kertaa hyppy tuli pohjaan, ja sen vuoksi hyppy suuntautui enemmän ylös pyöreäksi, kuin eteenpäin.
      “Nio keskity, sulla on ajatus hukassa ja tosta ei tuu yhtään mitään”, Inka jo hieman nauroi positiivisesti meille. Hymähdin myös suorituksellemme, mutta yritin kasata kylkeni ja aivoni, kuitenkin epäonnistuen siinä jälleen ja mokaten kaarteen kakkoselta kolmoselle. Vaikka hyppy oli jo melko normaali, en ollut ollenkaan hypyssä mukana, ja nauroin itselleni jo ääneen.
      “Okei Nio ota käyntiin hetkeksi”, Inkakin nauroi. Koska vieressä oli ollut selvästi sopivasti selkään nousu palikka Inka oli kyykistynyt sen ääreen nauramaan ja ‘hakkaamaan’ päätään siihen. Tiesin, ettei nainen tarkoittanut mitään pahalla, ja ymmärsin kyllä reaktion -nauroinhan minäkin itselleni. Nyt saimme kaikki yhdessä nauraa vähän lisää Inkan reaktiolle.

      Kun tilanne oli saatu hieman rauhoittumaan Inka pyysi minua aloittamaan uudestaan. Selkeästi nauru oli tehnyt ihan hyvää, sillä sain itseni vakavoitumaan ratsastuksen pariin paljon paremmin. Jostain kumman syystä sain Virman pidettyä kasassa, kuten myös itseni. Sekä ensimmäinen että toinen hyppy meni hyvin, vaikka omalta osaltani etenkin toisessa hypyssä hyppäsin itse ehkä turhan paljon. Rata jatkui hyvin. Tuli muutamia hyppyjä, jolloin en saanut hyppypaikkaa katsottua oikein, ja tulimme liian lähelle tai kauas, etenkin tällöin mun myötäys tahtoi jäädä vajaaksi, tai jäin hypystä jälkeen. Rata tultiin vielä uudelleen niin, että jatkettiin uusintaan. Loppu valmennuksessa oli ihan hyvä fiilis, ja me selvittiin hypyistä kunnialla. Pikkuhiljaa ajatukseni alkoivat kääntyä siihen, että ehkä sunnuntaina meidän suoritus ei olisikaan emämunaus, vaikka alkutunti oli ollut juuri sitä.

    • #51912 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      14.5.2020 torstai, Nauru pidentää ikää?
      (Hillitöntä naurua)

      Tallituvan pöydän ääressä istui eri hoitajia. Usealla heistä oli jotai ruokaa, kuten mikropizzaa tai salaattia. Minulla oli valmis kahvi sekä kolmioleipä. Pöydässä oli useita eri puheenaiheita, ja välillä asioille naurettiin, hymähdeltiin tai oudoksuttiin. Soran ilmestyessä myös tallitupaan puheenaihe kääntyi Inkan estevalmennukseen. Meiltä kysyttiin, miten meillä oli mennyt, ja Sora kertoi ensin, miten heidän hypyt olivat menneet.
      “Siis mulla meni lopussa ihan hyvin. Mut se alku oli aika… niin sanotusti floppi”, sanoin Soran lopetettua vilkaisten samalla Soraan päin. Sora naurahti minulle vastaukseksi ja katsoi tietävä katse kasvoillaan kohti Maisaa joka katsoi meitä oudoksuen, mutta hymyillen.
      “Hei älkää nyt, kertokaa meillekkin”, Alvakin naurahti kysyvästi.
      “Noooo”, vilkaisin Soraa joka hymyili edelleen, “siis meiä eka hyppy oli lävistäjällä oleva ristikko. Se oli vielä ihan ok, mut sit se nostettiin pystyksi. Pelkästään siihen tullessa Virma innostu aika reippaasti, ja meil vähän niiku levis pakka, ja se lähti tosi kaukaa, enkä päässy yhtää mukaan”, kerroin. Nessa naurahti jossain, ennen kuin Sora lisäsi, että paras osa oli vielä tulossa.
      “No nii sit me tultii sitä uudestaan, ja toka kerta oli ihan hyvä, ja Inka kelpuutti sen. Kuitenki ku alettiin suorittaan sitä rataa eka hyppy oli hyvä, pääsin mukaan tms. Kuitenki toka oli taas se sama jolle me oltiin tultu jo kerran aika reippaan pyöreästi. Ja nii tultiin jälleen. Inka puhu jotain ajatuksista, jotka ois kyl ihan hyödyllisiä, siinää vaiheessa kun olin mokannut jo kaarteen kolmoselle. Ja en kyl todellakaan päässy siihen mukaa”, selitin jo hieman joutuen pidättelemään naurua ennen kuin kerroin seuraavan osan. Onneksi Sora kerkesi väliin, mulla ei olisi varmaan pitänyt pokka.
      “Ja tiiätteks, sit Inka alko nauraa, ja kyykisty penkin viereen ja alko ns. hakkaamaan päätään siihen. Siis oikeesti Nioki vaa nauro itelleen ja Inkalle”, Sorakin jo nauroi. Liityin nauruun, kun Alva katsoi meitä hyvin kysyvällä ilmeellä,
      “Siis oikeesti”, kuulin lopussa naurahduksen.
      “Joo joo, siis en kestä”, nauroin. Alvakin alkoi nauraa saaden samalla myös Nessan ja Maisankin nauramaan.
      “Siis vitsin hyvä”, Nessa kommentoi naurun välistä.
      “No jep!”, Maisa sanoi, “en mä kyl ois ehkä aatellu et Inka ois reagoinu noi”.
      “No mut se onkin se hauskin juttu”, Sora naurahteli.

      • #51913 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Ai vitsit tääl oli ihana ja aloin kyl nauraa mukana tätä lukiessa 😀

      • #51935 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Tää oli jotenki viel hauskempi ku se kerrottiin tälleen jälkikäteen. Saat 2sp

    • #51923 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      15.5.2020 perjantai, Trevorin kouluvalmennus ennen finaalia
      (Hahmosi a) saa apua toisen tallin hahmolta)

      Virma oli lastautunut Hallavan pihassa nätisti kuin aina, ja nyt se oli myös laskeutunut siististi alas. Minja auttoi minua hoitamaan Virman kuntoon, joka oli kyllä kiva. Hieman minua kyllä mietitytti, että miksi se oli pakannut etukäteen jo kaikki tavarat, mutta eipä siinä, jäi minulle vähemmän hommaa.

      Valmennus alkoi niinkuin lähes kaikki valmennukset; itsenäisellä verryttelyllä. Vakiintuneet verryttelytavat jatkuivat, ja verryttelin pysähdysten ja erilaisten siirtymien kautta hyödyntäen myös kaarevia teitä. Virma tuntui ehkä parhaimmalta koko viikon ajalta. Ei se vielä mitenkään täydellinen ollut, kun en minäkään ollut, mutta ehkä jo parempi. Trevor antoi meidän verrytellä rauhassa samalla kun itse seuraili tekojamme silmä kovana. Hän kommentoi muutamia perusasioita vähän kuin muistutuksena, ennen kuin ohjasi meidät pareina ympyröille. Me oltiin Jessen kanssa vasta toisena parina menossa ympyrälle syynättäväksi, joten tässä välissä kerkesimme hyvin kävelemään välikäynnit.

      Ympyrällä keskityimme paljon minun omaan suoruuteen. Oli aika mielenkiintoista huomata, kuinka se, että olin itse suorassa vaikutti Virmaan niinkin paljon positiivisesti. Virman liikkumisesta tuli heti paljon parempaa. Trevor korjasi myös Jesseä välissä, ennen kuin korjasi jälleen minua. Koin hurjan valaistumisen mun käsien ja asennon suhteen. Jotenkin molemmat vain loksahti paikoilleen, kun Trevor neuvoi minut oikeaan asentoon. Ja Virma siirtyi ensimmäistä kertaa koko viikon ajalta nyökystä peräänantoon kertaheitolla. Trevor kehui minua tästä, ja Virma tuntuikin jo paremmalta kouluratsulta. Uralle lähtiessä pohkeeni jäi kiinni, kun unohdin, että allani oli jo paremmin liikkuva ratsu. Trevor antoikin minulle tähän hyvän vertauksen paperiarkista, ja sain ideasta paremmi kiinni.

      Seuraavaksi saimme tehtäväksi kolmikaarisen kiemurauran. Tehtävällä aloitamme taivuttamisen käynnissä. Virma on yllättävän hyvin kuulolla, ja kiitos Trevorin muistutusten ryhdistä tamma palaa avauille aina, kun hukkaan ja löydän sen uudelleen ja uudelleen. Edelleenhän kyljet ja pohkeet on mun ongelma, mutta Trevor antaa hyviä vinkkejä niihin, sekä muistuttelee niistä aina kun satun unohtamaan. Hyvä meno jatkui myös kun jatkamme ravissa taivuttelua. Tottakai useitakin sellaisia hetkiä tulee, jolloin kadotan itseni, mutta onnekseni Trevor on paikalla. Trevor korjaa minulta osan, ja sitten löydänkin loput. Tarviin varmaan radalle valmentajan mulle korvanappiin, jotta siitä tulee jotain. Naurahdan ajatukselle.

      Minja auttaa minua jälleen Virman kanssa valmennuksen jälkeen. Vaikka minulla olikin päällä koko valmennuksen ajan pelkkä t-paita, sekä poni että minä näytetään uimassa käyneiltä. Minja opastaa meidät pesupaikalle, ja suihkuttelen tamman läpi odotellessani, että nainen toisi minulle Virman fleecen. Annan tammalle myös herkun, sillä valmennus oli ollut hyvä. Nyt huomenna vaan hölkkäykset vielä, ettei tulisi hirveästi jumeja sunnuntaille, ja sunnuntaina kokeillaan kepillä jäätä.

      • #51936 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Aikamuoto lipsahti lopussa preesensiin mutta muuten hyvä ja sujuva tarina, 2kp

    • #51941 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      16.5.2020 lauantai, Kisaako vai eikö kisaa?
      (Lamaannuttava pelko)

      Virma näytti tarhassa aivan normaalilta, mutta tavallista poikkeavasti vain aamupäivä auringon alla minua korvat hörössä, eikä tullut portille vastaan, vaikka kuinka huutelin. Huokaisin hieman huvittuneesti ja lähdin ottamaan tammaa kiinni. Vasta kun olimme melkein tallissa, kiinnitin huomiota jostain kaviosta kuuluvaan erilaiseen äänen. Se oli jotenkin paljon nopeampi ja kevyempi kuin muut. Katsoin vieressä kävelevän tamman jalkoja, kuten olin kuullut Virma kevensi yhtä jalkaa.

      “Shitshitshit”, hoin hiljaa kun kiinnitin tamman käytävälle. Syöksyin ensimmäisenä sellaisella vauhdilla tunnustelemaan takajalkaa, jota oletin tamman varovan. Se oli hieman lämpimämpi kuin toinen, ja siinä oli aivan hieman nestettä.
      “Shit”, toistin jälleen nousten ja lähtien pikakävelemään kohti toimistoa siinä toivossa, että Aleksi olisi siellä.
      “Aleksi”,sanoin heti kun olin koputtanut oveen.
      “Joo?”, mies katsoi minua hieman kummastuneena.
      “Virma ontuu tai varoo sen oikeeta takasta. Siin oli hieman turvotusta ja lämpöö enemmän ku toisessa jalassa”, selitin tilannetta.
      “Oliks kuinka paha? Näkyyks haavoja tai jotain? Antaako koskea?”, Aleksi tiedusteli.
      “No ei välttis nii paha, en tiiä, en osaa ainakaa just nyt arvioida, ei näkyny haavoja ja antaa kopeloida läpi. Mitä tehään?”, Kysyn. Pikkuhiljaa alan ymmärtää, että finaali ei välttämättä ole ilman ihmetekoja meille todellinen enää huomenna.
      “Laita sille kylmäsuoja siihen, pidä jalassa vaikka puol tuntia tai vaikka pidempään jos jaksat odottaa. Kopeloi jalka sitten läpi ja käy sanoo mulle, nii mennää käymää maneesissa mutkin”.
      “Okei, kiitti”, otin pakkasesta yhden kylmäsuojan mukaan, ja kieputin sen tallissa Virman jalkaan. Virma nosteli aluksi jalkaansa kummaksuen, mutta antoi sitten asian olla. Rapsuttelin hetken tamman otsaa, ennen kuin istuuduin alas.

      Samalla kuin vein kylmäsuojan takaisin, menin jälleen koputtelemaan Aleksin oven taakse.
      “Se turvotus laski, eikä sitä oo melkein yhtään enää. Käydäänkö me vielä siellä maneesissa? kerroin ja kysyin.
      “Mikäli sulla huomenna kiinnostaa vielä kisaaminen, nii käydään vaan. Ota liina mukaan. Nähdään maneesissa viiden minuutin päästä”, Aleksi kertoi, mitä tekisin. Tallissa harjasin Virman pään nopeasti, ennen kuin vedin suitset päähän. Nostin ohjat kaulalle ja pujotin ne leukaremmistä läpi niin, että ne eivät olisi tiellä.

      Maneesissa Aleksi pyysi minun laittavan Virman kävelemään ympyrälle. Siinä tamma ei varonut jalkaansa läheskään yhtä paljon kuin aiemmin, jos ei olisi tiennyt, että se on sitä hieman ontunut, ei varmasti edes huomaisi.
      “Okei hyvä, pyydä sit raville”, Aleksi pyysi. Maiskautin hieman ja siirsin painopisteeni hevosen takaosaan päin. Virma siirty raville, ja vaikka muutaman askeleen verran aluksi hieman kevensikin jalkaa, se alkoi sitten ravaamaan normaalisti. Aleksi pyysi ravauttamaan muutaman kierroksen vielä, ennen kuin pyysin ponilta laukkaa. Virma oli vertynyt ravissa ilmeisen hyvin, sillä laukassa jalan varovaisuutta ei näkynyt enää ollenkaan. Kävimme vielä toisessa kierroksessa kaikki askellajit läpi, ennen kuin Aleksi totesi, että ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan voisin kisata huomenna. Hän pyysi minua laittamaan kylmäsuojan vielä jalkaan pariksi kymmeneksi minuutiksi, ja huomenna seuraamaan tilannetta. Mikääli Virma tuntuisi verryttelyssä epäpuhtaalta, eikä vertymisen kautta helpottaisi, oli minun hyvin ymmärrettävästi vetäydyttävä.

      • #51961 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Aapuaa 😮 Saat 2hp

    • #51945 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      16.5.2020 lauantai, Avajaiset
      (Ratsumajatalon avajaiset)

      Olin saanut Kassun ylipuhuttua mukaan Ratsumajatalo Pihlajan avajaisiin. Hän oli ollut aluksi hieman sitä mieltä, että hyvinhän voisimme olla kotona ja tehdä jotain kivaa.
      “No mut avajaiset on avajaiset, se on aina eri asia kuin ‘kotona jotain kivaa’, joka sun tapauksessa tarkoittaa varmaan pizzaa ja Netflixiä”, olin sanonut tuolle nauraen. Lopulta olin saanut miehen lähtemään mukaan, ja olipa Kassu saanut meille jostain kuskinkin. Ihan vain, koska minä en voinut vielä ajaa, ja Kassu varmaan joi, hyvin oletettavasti.

      Majatalo näytti ulkoa todella hienolta. Huomasi, että siellä oli käyneet parhaat remonttimiehet, sillä muutama kuukausi sitten rapistuneessa kunnossa ollut majatalo oli saanut aivan uuden ilmeen. Sen pinnat oli vasta maalattu samaan aikaan uuden näköiseksi, mutta ylläpitäen vanhempaa tunnelmaa. Kun kävelimme ovesta sisään, samanlainen tunnelma jatkui sisätiloissakin. Oli hienoja huonekaluja ja pelkästään Elyssan tarjoilema juoma nosti tunnelmaa. Olin todennut, että se, että täyttäisin neljän päivän päästä kahdeksantoista, olisi tarpeeksi hyvä syy saada juoda tänään hieman mutta kohtuudella alkoholia. Siirryimme Kassun kanssa sivummalle, katselemaan kun Vieraita käveli sisään. En voinut kuin ihastella sisustusta. Olin ehkä hieman sisustusfriikki. Ehkä minusta tulisikin ‘isona’ sisustaja, jossen muuta keksisi.
      “Siis täällä on niin hienoa”, totesin Kassulle, joka vastasi,
      “Totta, tosi hyvää työtä Elyssa ja Naava tehneet”.

      Kun Elyssa ja Naava olivat pitäneet avajaispuheen, porukka levittäytyi hieman. Me päädyttiin samaan porukkaan Nessan, Alisan, Soran, Unnan ja Maisan kanssa ja illan mittaan maisteltu yhdessä vähän kaikkia ruokia. Jonkun epäillessä jotain, oli helppo jo jonkun, kuka oli syönyt sitä jo kertoa, oliko ruoka epäilemisen arvoinen. Illan edetessä musiikki vaihtui, ja löysimme tiemme yläkertaan. Sielä oli useampi sohva ja sinne istuimmekin. Olin menossa istumaan eri sohvalle kuin Kassu, joka kuitenkin kiskaisi minut toiselle. Makasin puoliksi miehen sylissä, kun hän hörppi oluttaan. Ilta eteni rennosti jutellen, ja tunnelma oli hyvinkin rento. Kun Kassu alkoi kertoa meidän tulevista pride asuista pyörittelin silmiä.
      “Eiks me voida vaa laittaa vaikka leit kaulaan, jos jotain on pakko”, totesin hymähtäen. Pukeutuminen ei ollut ihan mun juttu.
      “Eeeei ku kato meiä pitää olla nii näkyvii et meiät huomaa varmasti vielä kilometrin päästä”, Kassu kertoi nauraen.
      “Joo mee ihan keskenäs sitte”, sanoin ja tuuppasin miestä.

      Oluen levitessä sohvalle en voinut uskoa silmiäni. Voi saakeli nyt. Kassu oli melkein mennyt nurin, jota ainakin hänen kädessä ollut olutpullo oli tehnyt. Tunsin kuinka ärsyyntyminen levisi minussa, ja olin hetkessä jo suuttunut Kassulle.
      “Miks sun pitää aina nolata mut!” puhuin jo hieman kovempaan ääneen.Nieleskelin kyyneliä ja pakenin paikalta. Selvittäkööt sotkunsa keskenään. Hienosta illasta oli tullut sotkuinen. Olin juossut tai pikemminkin pikakävellyt suoraan pihalle, enkä ollut edes vilkaissut Kassua.

      Nojasin majatalon seinään ja yritin rauhoittaa itseäni.Minusta tuntui, kuin ilta olisi loppunut. Tai niin se minun puolesta olikin, pitäisi vain saada jokin kyyti kotiin. Kuulin kuinka majatalon ovi kävi, ja hetken päästä Soran ja Kassun äänet kuuluivat ovelta. Kuuntelin hetken, kun Kassu puhui Soran kanssa siitä, kuinka hän tunsi pilanneensa kaiken. En kuitenkaan mitenkään voinut mennä väliin, vaikka aloin jo rauhoittumaan ja annoin Kassulle armoa, sen verran vauhdilla olin äsken lähtenyt. Sain onneksi kaverini kiinni, joka lupasi viedä minut kotiin. Aamulla pitäisi saada Kassu kiinni ja pyytää anteeksi. Kaikkea sitä näin kisa illalle sattuikin. Laitoin Nessalle viestin, että olin lähtenyt kotiin, joten minusta ei tarvinnut huolehtia.

      Kotona huokaisin syvään, ja kannoin eteiseen valmiiksi kaikki kisa tavarat. Kello oli onneksi vasta yhden pintaan, ja sain hyvin unen päästä kiinni. Herätys oli asennettuna puoli kahdeksaksi, jotta kerkeäisin itseni valmiiksi.

      • #51964 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Voi Nio parka. Käy toista niin sääliksi kun ilta meni pilalle. Kiva että jatkoin tätä mun ideaa omaan tarinassa ja täydensit just sopivia kohtia. Vähän kaikki kirjotusvirheet häiritsi, mutta menee hyvin tän lisäarpaurakan piikkiin. Saat 2sp

    • #51953 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      17.5.2020 sunnuntai, Nii sohvathan voi pestä
      (Ratsumajatalon avajaisten jälkeinen aamu)

      Herätyskello herätti minut sunnuntaiaamuun puoli kahdeksan. Hapuilin puhelintani sammuttaakseni herätyksen ja pomppasin sitten pystyyn. Vedin jalkaani valkoiset kisahousut, ja päälle kollarit estääkseni mahdollisen sotkeutumisen. Nappasin kaapista myös hupparin, jonka kiskoin päälle. Napsautin valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle, samalla kun katsoin puhelimeni viestejä; Kassulta ei ollut tullut yhtään. Etsin äsken soitetuiden listalta Kassun ja laitoin kaiuttimen päälle samalla kun voitelin leipääni ja laitoin veden keittymään. Mies ei vastannut, mutta laitoin perään kaksi viestiä:
      ‘Kassuuu ooks heränny joooo’
      ‘Sori muuten eilinen, ei ois pitäny suuttuu nii paljon.’
      Viestit muuttuivat nopeasti luetuiksi, mutta vastausta ei kuulunut. Oli toinen ainakin sitten hereillä. Onnekseni ja epäonnekseni äitini oli tulossa Eean kanssa katsomaan kisoja joten pääsisin heidän kyytiin yhdeksän aikaan, mikäli Kassusta ei vieläkään kuuluisi mitään. Sekoittelin pikapuurohiutaleiden sekaan kuuman veden ja maidon, ja aloin lusikoida sitä suuhuni samalla kun hörpin satunnaisesti kahvia vierestä. Instagramissa oli julkaisuja eiliseltä päivältä ratsumajatalon avajaisista. Pyörittelin hetken itsekin ‘julkaise’ kohdassa kuvaa eiliseltä minusta ja Kassusta ennen showta, mutta päädyinkin painamaan ‘peruuta’.

      Kello oli puoli yhdeksän, kun yritin tavoitella Kassua uudelleen. Jälleen puhelu meni vastaamattomien listalle. Miksei Kassu vastannut minulle? Pikkuhiljaa minua alkoi huolestuttaa, että oliko jotain sattunut. Fyysisesti tai henkisesti tai jotain meidän välistä. Tai no meidän välillä oli sattunut. Olin suuttunut aika turhasta asiasta, ja painellut ulos samanlaista vauhtia, kuin jos olisin saanut tietää jostain suuremmastakin. Sohvia tulee ja menee, kaupasta saa uusia ja sen sohvan voi myös pestä.
      “Nii Nio, ootko kuullu painepesurista? Et selkeesti”, puhuin ääneen samaan aikaan kun pesin hampaitani peilin edessä vessassa. Toivoin, että Kassu tulisi katsomaan tänään finaalia. Ei kai hän sitä jättäisi väliin minun vuokseni? Jos mies ilmestyisi paikalle, voisin etsiä hänet käsiini ja pyytää anteeksi suullisesti. Ja sit kaikki ois taas hyvin, eikö?

      “Moi”, tervehdin äitiäni puhelimeen.
      “Hei Nio”, äiti vastasi.
      “Ette mitenkää haluis koukkaa tätä kautta, ku tuutte tästä läpi? En saa Kassua kiinni, nii mulla ei oo kyytii”, pyysin.
      “Joo no siis eiköhän onnistu. Me ollaan tälleen viidentoista minuutin päässä keskustasta. Eihän se haittaa, et me ollaan jo yhdeksältä siellä? Tai kun ne kisathan alkaa vasta kymmeneltä?”, äiti varmisteli puhelimeen. Taustalla humisi.
      “Joo en usko et haittaa. Menkää vaik kanttiiniin juomaan sit kahvit tai jotain”, kehotin.
      “Noniin, hyvä. Nähdään sitten kohta! Tuu ulos?”
      “Joo, nähään, moi!”
      “Moikka”

      • #51956 Vastaa
        Minja
        Osallistuja
        • Postauksia: 160
        • Perus pullaponi

        Ihana tää Nion pohdinta painepesurista kuulemisesta <3

      • #51965 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Aewwww tarviin äkkiä Kassulta kans vastatarinaa. Mun sympatiat on kyllä nyt ihan Niin puolella. Toivottavasti ei liikaa haittaa kisoihin valmistautumista tai itse suoritusta.

    • #51972 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      17.5.2020 sunnuntai, Automatka
      (Matkalaulu)

      Seisoin kerrostalon parkkipaikalla odottaen kyytiäni. Pian Äidin Toyota ajoi pihaan, ja nousin etupenkille, kun Eea siirtyi takapenkille. Auton radiosta kuului Suomipop.
      “Moi, joko jännittää?”, Eea kysyi.
      “Moi. Ei ihan kauheesti vielä. Salee sit alkaa taas jännittää ku päästään tallin pihaan”, naurahdin ja vilkaisin puhelinta, ei vastausta Kassulta.
      “Hei mikä juttu se oli et sä et saanu Kassuu kii? Onks se vihanen sulle?” äiti kysyi ensimmäisenä.
      “No en mää oikein tiiä. Ehkä se vaa nukkuu ja siks ei vastaa”, vakuuttelin.
      “Aijaa, okei. Tuleeks hän kuitenki kattoon kisoja?” äiti jatkoi.
      “Toivottavasti tulis. toisaalta en kyl tiiä, ku se ei tosiaan vastaa mulle”, avasin jälleen puhelimeni ja silmille pomppasi luetut viestit. Kirjoitin jälleen yhden:
      ‘Kassu kai tuut ees kattoon kisoi? Älä skippaa niit mun takii’
      Automatka jatkui hieman hiljaisissa merkeissä, ja radion kappale vaihtui Anna Abreun Teipillä tai rakkaudella -lauluun. Eea kurottautui takapenkiltä vääntämään radiota isommalle ja alkoi hiljaa laulamaan kauniilla äänellään. En voinut olla ajattelematta Kassua. Ei olisi oikeasti pitänyt eilen suuttua niin paljon. Tai olisi pitänyt mennä pyytämään anteeksi, kun kuulin Soran ja Kassun juttelevan.

      Kaikesta huolimatta yritin keskittyä tallia lähestyessämme tallia yritin keskittyä nollaamaan ajatukseni. Mikäli murehtisin koko ajan tätä, ei suorituksistani tulisi mitään. Sitä paitsi tänään minulla ei ollut ilmeisesti Kassua apuna, joten minun täytyi selvitä yksin. Lisäksi vielä Virma varmasti vaistoaisi mun levottomuuden, ja se vaikuttaisi varmasti myös tammaan. Suljin silmät ja keskityin hengittämään syvään ja laskemaan hengityksiäni. Voisin selvittää meidän välit ratojeni jälkeen hyvin. Tai ainakin yrittää.

      “Eiks sulla oo joku rata siinä mitä sun pitää suorittaa?” äiti kysyi.
      “Joo on. Kouluradan mä oon opetellut jo ulkoa, mut sit esteradan nään kanttiinista vasta kun meen paikalle”, kerroin.
      “No osaatko sä nyt sit sen kouluradan?” Äiti kysyi.
      “Voi kuule. Sitä on hinkattu niin monta kertaa, et osaisin sen varmaan unissani”, naurahdin.
      “No mut miten sä sit muistat sen esteradan jos et ees tiiä sitä vielä?” Eea ihmetteli takapenkiltä.
      “Opettelen sen vaa ulkoo mahdollisimman hyvin. Sit mä saan käydä radan kävelyssä, jossa voin suunnitella kaikki mun reitit tms.”, selitin.
      “Aaa, okei”, Eea vastasi.
      “No mut toivottavasti sinä sitten muistat sen!” äiti sanoi vielä kun käännyimme tallin pihaan.

    • #51985 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      17.5.2020 sunnuntai, Ainakin tyylikkyys on kohdillaan
      (Kuvaile ratsukon kisavarusteita)

      Saavuin helpon B:n verryttelyyn täydessä varustuksessa. Päälläni oli valkoiset polvipaikkaiset housut jotka olin onnistunut pitämään koko päivän puhtaana. Tummansinisen kisatakin alla oli valkoinen kisapaita, jonka kaulus jäi siististi takin päälle. Kisatakki oli tosiaan tummansininen, ja napit olivat muovisia valoa taittavia ja läpinäkyviä. Jalassani oli aivan muutama viikko sitten ostetut ruskeat Mountain Horsen saappaat, jotka olin kiillottanut edustuskuntoon eilen illalla. Olin myös rasvannut saappaat, joten kävellessäni maneesiin oli oltava varovainen, ettei kaikki hiekka matkalta tarttuisi saappaisiin. Saappaissa oli ruskeilla nahkaremmeillä kiinni pyöreäpäiset lyhyet kannukset, joiden käyttöä varoin ratsastaessa.Kuitenkin pidin kannuksia kisoissa ihan siltä varalta, että pohje ei menisi jostain syystä läpi. Itse ratsastin tällä samalla varustuksella sekä helpon B:n että 80cm. Ottaisin esteradalle vain ruskean esteraipan mukaan varalle.

      Olin harjannut Virman kiiltäväksi. Ja sen karva kirjaimellisesti kiilsi, koska olin viimeisenä ennen lähtöämme suihkuttanut sen karvaan show shinea. Aamulla olin heti harjauksen jälkeen selvittänyt selvarin kanssa hännän, ja ilman selvaria harjan. Nyt valkoinen otsaharja oli kääritty muunkin harjan tavoin siistille, tiukalle sykerölle. Kolmen osakilpailun aikana olin edistynyt levittämisessä, ja nämä olivat nyt ehdottomasti siisteimmät letit, mitä olin tehnyt. Virman hännässä oli hevosenhäntä -letti, ja koko häntä oli muutenkin valkoinen, koska olin ennen tallilta lähtöä pessyt sen eilen. Koululuokkaan häntä menisi tuollaisenaan, mutta tauon aikana kiinnittäisin häntään siistin punaisen rusetin varoittamaan muita ratsukoita mahdollisista pukeista.

      Olin pukenut Virmalle sen ruskeat suitset päähän. Suitsissa oli ruskealla nahkapohjalla varustettu punainen blingi otsapanta. Niin suitset, kuin ruskea satulakin joka keikkui tamman selässä olivat päässeet saappaideni tapaan kuurauskeen, ja puhdistuksen päätteeksi rasvattu. Virman satulan alla oli helpossa B:ssä valkoinen Hallavan logolla varustettu kilpailuhuopa, jossa oli punaiset kantit. Taas esteluokkaan vaihdoin huovan punaiseen Equestrian Stockholm -huopaan. Jalat oli koululuokkaan kiillotettu erityisen puhtaiksi, joten esteille jalkaan laitettavat ruskeat Zadonnan suojat eivät varmasti ainakaan hiertäisi jaloissa. Jos ei me luokaa voitettaisi, niin ainakin tyylikkyys olisi kohdallaan. En todellakaan ollut aivan varma,miten olin päässyt tähän tulokseen ilman Kassun apua vain noin puolentoista tunnin aikana.

      • #52070 Vastaa
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1399
        • Lauman johtaja

        Saat tästä 1hp ja 1 kisapisteen

Luet parhaimillaan 50 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Nio & Virma

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: