Puomitunti 21.11

Foorumit Ratsastustunnit Puomitunti 21.11

Tämä aihe sisältää 11 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Lily Wilson 11 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #3022

    Herman
    Valvoja
    • Postauksia: 9
    • Maitovarsa

    21 päivä Ellen vetää ensimmäisen tuntinsa Hallavassa, joka on puomitunti. Mukaan mahtuu 6 ratsukkoa. Ilmoittaudu mukaan laittamalla hahmosi nimen ja kaksi heppatoivetta. Ilmoittautumksaikaa on 20.11. klo 24 asti. Kuittaustarina kirjoitetaan pohjatarinan avulla, jonka julkaisen myöhemmin tähän.
    Osallistujat 5/6
    Jesse-Halla 2p
    Lily-Loki 2p
    Elina-Cella 2p
    Emily-Fonzie 1p
    Miro-Mymmeli 2p

    • Tätä aihetta muokkasi 12 kuukautta sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 12 kuukautta sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Herman.
    • Tätä aihetta muokkasi 11 kuukautta, 1 viikko sitten  Herman.
  • #3025

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Jesse – Valera ja Halla

  • #3026

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    Lily – Valera ja Loki

  • #3028

    Elina Honkisuo
    Osallistuja
    • Postauksia: 47
    • Koulutuksen tarpeessa

    Elina – Oreo, Celle

  • #3036

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 169
    • Perus pullaponi

    Emily-Molly ja Fonzie

  • #3039

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    Miro – Mymmeli (ja mikäli on pakko valita joku toinen niin ööää Molly? Miro on ratsastanu aina vaan Mymmelillä 😀 )

  • #3077

    Herman
    Valvoja
    • Postauksia: 9
    • Maitovarsa

    Vedän takin kaulusta ylemmäs kun kävelen maneesiin. Istuudun pehmustetulle, lämpimälle tuolille silmäillessäni maneesiin saapuvia ratsukoita. Muistutan noita laittamaan hieman lyhyemmät jalustimet kuin normaalisti, koska onhan kyseessä puomitunti. Kaikki nousevat selkään ja lähtevät kävelemään uralle pitkällä ohjalla. Nousen ylös ja menen laittamaan kummallekin pääty-ympyrälle kolme puomia.
    -Ottakaa vaan ohjat. Aloitetaan tekemällä pääty-ympyrät käynnissä niin että mennään noitten puomien yli ja sitten pitkällä sivulla taivuttelette ravissa. Ymmärretty, voitte aloittaa!, sanon ja istuudun takaisin tuolille. Katselen kun nuo aloittavat tehtävän.
    -Jesse kato että Halla menee keskeltä puomeja. Mymmelin pitää taipua vielä vähän enemmän Miro, ohjeistan.
    -Sitten jatketaan kokoajan ravissa ja tehdään sinne pitkänsivun keskelle voltit, sanon.
    -Loki hyytyy nyt sillä voltilla, anna vähän pohkeita. Oikein hyvä! Elina tarkemmat kulmat, annan ohjeita.
    Kun kaikilla sujuu pyydän ratsukot käyntiin kävelemään pitkällä ohjalla. Sillä välin selitän seuraavan tehtävän.
    -Eli nostatte aina lyhyen sivun keskelle laukan ja teette laukassa sen puomipääty-ympyrän. Jatkatte laukassa pitkälle sivulle, pitkänsivun keskellä ravi, ravi voltti, uusi laukannosto ja toiseen päätyyn sama juttu. Onko kaikki ymmärtänyt? Okei, voitte aloittaa. Seuraan noita tarkasti.
    -Emily, Fonziella on nyt vastalaukka, korjaa ravin kautta. Oikein. Hyvä laukka kaikilla.
    Hetken päästä vilkaisen kelloa. Pyydän ratsukot ravikierroksen jälkeen käyntiin kävelemään loppukäynnit.
    -Kaikilla meni oikein hienosti, kehun noita kantaessani puomeja pois.
    -Toivottavasti tekin viihdyitte vaikka olikin uusi opettaja, naurahdan kun ratsukot asettuvat kaartoon ja laskeutuvat alas selästä.

    • Tätä vastausta muokkasi 11 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Herman.
  • #3089

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 169
    • Perus pullaponi

    Talutan Fonzien maneesiin. Tämä olisi ensimmäinen kerta kun sillä ponilla menisin. Mollyn lisäksi olin mennyt vain Lokilla Hallavassa, joten saisi nyt nähdä millainen tunti olisi edessä. Talutin Fonzien keskelle kaartoon ja kiristän sen satulavyötä. Säädän jalustimiä reikää lyhyemmiksi, mitä yleensä, sillä Ellen oli käskenyt tekemän niin. Nousin selkään ripesti ja samantien sinne päästyäni koitti Fonzie lähteä liikkeelle. ”Eipäs nyt hoppuilla” sanoin ja keräilin ohjai käteeni.

    Ohjasin Fonzien uralle ja alkuun kuljin melkopitkin ohjin. Alkutunnista teimme pääty-ympyröitä puomien yli ja pitkillä sivuilla taivuttelimme hevosia ravissa. Fonziella riitti energiaa, ja se olisi mieluusti mennyt tuhatta ja sataa, mutta se joutui tyytymään tylsiin puomitehtäviin. Tehtävä sujui yllättävän hyvin ja olin saanut Fonzienkin aisoihin. Keskellä tuntia otimme välikäynnit ja Ellen selitti meille uuden tehtävän. Tarkoituksena oli nostaa öyhyen sivun keskeltä laukka ja laukata pitkän sivun keskelle jossa tuli ravisiirtyminen, voltti ravissa ja uusi laukannosto seuraavalle pitkälle sivulle.

    Fonzie ei paljon ohjeitani kuunnellut joten silloin tällöin nousi parit vastalaukat. Muuten tehtävä sujui ja hyvin mielin lopetimme.

    //en nyt tiiä oisko tää pitäny kirjottaa jatkotarina muodossa joten kirjoitin nyt näin😂

  • #3091

    Miro Malmstén
    Osallistuja
    • Postauksia: 122
    • Perus pullaponi

    Talutin Mymmelin maneesiin ja höpöttelin katkeamattomasti Lilyn ja Jessen kanssa. Lily menisi Lokilla ja Jesse Hallalla. Talutimme hevoset kaartoon ja vyön kiristettyäni kiipesin kullanvärisen tamman selkään. Olisi hirveästi kiinnostanut kuunnella Lilyn autojuttuja vielä, mutta hauskaahan se ratsastuskin olisi! Meillä oli uusi ratsastuksenopettaja ja minua kieltämättä jännitti, vaikkei puomitunnilla tuskin mitään ihmeellistä olisikaan. Olimme hypännyt edellispäivänä Lilyn johdolla, joten jalustimeni olivat kerrankin valmiiksi sopivalla korkeudella, ajattelin. Luulo ei kuitenkaan ollut tiedon väärti, jouduin pidentämään molempia kahdella reiällä, ilmeisesti olin kasvanut tosissan pituutta, eivät ne farkut siis olleetkaan kutistuneet.

    Heräsin mietteistäni ja siirryin ohjeistuksen mukaan pääty-ympyrälle käynnissä ja pitkälle sivulle siirryimme raviin. Mymmeli ei taipunut ihan rehellisesti ja jouduin korjaamaan sitä useampaan otteesen. Omassa ratsastuksessanikin olisi toki ollut parantamisen varaa, sillä koordinaatio ei tuntunut pelaavan halutulla tyylillä. Seuraavaksi jatkoimme tehtävään, jossa etenimme ravissa ja teimme voltit pitkällä sivulla. Mymmeli teki volteista liian pieniä ja sain ohjeistuksena tutun ”ulko-ohja, sisäpohje!”, eihän se toki ponin vika ollut, ettei sen kuski tiennyt mihin on menossa! Saimme siirtää hevoset käyntiin ja siirryimme kuuntelemaan uutta tehtävänantoa.

    ”Eli nostatte aina lyhyen sivun keskelle laukan ja teette laukassa sen puomipääty-ympyrän. Jatkatte laukassa pitkälle sivulle, pitkänsivun keskellä ravi, ravivoltti, uusi laukannosto ja toiseen päätyyn sama juttu. Onko kaikki ymmärtänyt? Okei, voitte aloittaa.” kuului tehtävänanto.
    Tehtävä sujui kaikkiaan ihan hyvin, ainoastaan ravivoltti tuli hieman hätäisen kovaa, muutoin meni mielestäni oikein mukavasti. Kehuin Mymmeliä ja palluttelin sen harjaa, eiköhän meistä vielä hyvä ratsukko saada.

  • #3102

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Olin kieltämättä vähän yllättyny että sain Hallan. En pahalla tavalla ollenkaan, oikeestaan olin ihan tyytyväinen että pääsin kokeileen sitä. Se oli mun silmissä ihan jumalattoman kaunis hevonen, jo pelkästään sen katseessa oli jotain joka veti mua puoleensa. Välillä mä mietin, miten erilailla kaikki olis mennyt jos olisin noin kuukausi sitten alkanutkin hoitaan Hallaa Valeran sijaan. Näitä mä mietin kiristäessäni Hallan satulavyötä, josta se ei selkeesti tykännyt, ja valmistauduin lähtemään sen kanssa maneesiin. Matkalla Miro, mulle aika uus tuttavuus mutta ihmeen hauska tyyppi, oli äänessä lähes taukoamatta. Lily tuntui olevan hyvääkin pataa sen kanssa joka oli musta hauska nähdä. Tuli vähän sellainen sisarus fiilis niistä. Sen poni oli ihan hirveen söpö, mulla on vaan joku juttu noihin kultaisiin ja kerman värisiin eläimiin. Sen takia kai vuonohevoset ja kultaiset noutajat on mun ehdottomia ykkösiä.

    Maneesissa pysäytin sen kaartoon ja nousin jakkaralta tamman selkään. Se lähti liikkeelle jo kun mulla oli vasta jalustin jalassa, mutta äkkiäkös mä siitä selkään pääsin. Se kuunteli tarkasti maneesin ääniä, ja käveli selvästi jännittyneenä. Vähän kun Valera viime kerralla, mut olin saanu jo aikasemmin kuulla et Hallalla on tapana olla vähän epävarma uuden ratsastajan kanssa. Lyhennettyäni jalustimet rapsutin pehmeästi tamman kaulaa. ”Ei hätää, sä oot hyvis käsis.” Sanoin sille rennosti ja hymähdin itselleni. Hyvissä ja hyvissä, ehkei hirveen tasokkaissa mut ainakin hevosta kuuntelevissa. Lähdin työstämään Hallaa käynnissä asettaen sitä kulmiin ja taivutellen pitkillä sivuilla. Otin muutaman pysähdyksen ja peruutuksen kun tilaa oli, ja tovin kuluttua Ellen alkoi ohjeistamaan meitä. Tehtävänanto oli selkee, mutten silti tykännyt kun olin ensimmäinen. Jotenkin alottaminen on aina vaikeinta.

    Lähdin kuitenkin tekemään tehtävää Hallan kanssa, ja keskityin liikaa pitämään temmon rauhallisena mutta eteenpäinpyrkivänä niin vasta puomien päällä tajusin tamman olevan vinossa, eikä me todellakaan oltu keskellä puomeja. Vau, noloo. Miten vaikeeta on ylittää puomit keskeltä käynnissä? Näköjään liian vaikeeta. Ravi nousi hienosti, ja tykkäsin heti Hallan askeleesta. Aikaisempien taivuttelujen ansiosta sain Hallan heti taipumaan hyvin vaikka nyt mentiin ravissa. Kunhan kaikki oli tehtävän menneet saimme luvan jatkaa ravissa, ja pitkän sivun keskelle tuli tehdä voltti. Meidän eka voltti vähän valui ja oli enemmänkin ympyrä kun voltti, mutta seuraava kerta meni taas paremmin. Hevoset piti siirtää sitten käyntiin, ja istuin alas satulaan. Hennosti ohjaa käyttäen Halla siirtyi käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat taputuksen kera.

    Seuraava tehtävä oli kanssa aika simppeli. Mun vuoron tultua nostin oikeassa kohdassa laukan Hallan kanssa käynnistä, ja olin hirmu tyytyväinen siihen nostoon. Pehmeä, tasainen ja energinen. Puomeilla Halla meinasi mennä vähän sekaisin jaloistaan, mutta pysyi rytmissä pienestä kompastumisesta huolimatta. Pitkällä sivulla keskellä siirsin Hallan raviin, vähän turhan napakasti johon tamma heti reagoi päätään kohottamalla ja hyvä ettei vetänyt kokonaan jarruja päälle. Hellitin ohjaa samantien ja jatkoimme ravissa. Hyvän kokoinen voltti saatiin aikaiseksi, ja toinen yhtä hyvä nosto. Aika nappisuoritus, vaikka itse sanonkin.

    Ajallaan tunti tuli päätökseen, ja annoin Hallalle pitkät ohjat raviin. Vaikka se välillä säpsyi, ja puomit oli ensin aika pelottava ja tuijottamisen arvoinen ilmiö, olin tosi tyytyväinen. Epävarmuudesta huolimatta sain mielestäni Hallan rennoksi loppua kohden, ja se tuntui tyytyväiseltä ravatessaan kaulaansa venyttäen. Menisin sillä mielelläni joskus uudelleenkin. Alas tultuani nostin jalustimet ja löysäsin satulavyön, ja lähtiessäni taluttamaan Hallaa takaisin talliin kiitin Elleniä tunnista. Varmasti jännittävää se oli hänellekin vetää eka tunti ihan uudessa paikassa, ja kiitos olisi varmaan ihan kivaa kuultavaa. ”Hitsi että tää on kiva! Ihan huippukiva. Miten teillä meni?” Ryhdyin juttelemaan Lilyn ja Miron kanssa matkalla talliin hymyillen.

  • #3312

    Elina Honkisuo
    Osallistuja
    • Postauksia: 47
    • Koulutuksen tarpeessa

    Olin iloinen saadessani mennä rakkaalla Cellelläni vaikkakin se tarkoitti kipeitä vatsalihaksia huomiselle.

    Olin varustanut jo Cellen ja painon vielä kypärän päähän. Talutin upeaa rautiasta ruunaa kohti maneesia. Tämä olisi minun ensimmäinen kunnon tunti Cellellä. Matkalla eteeni sattui Fronzien peppu. Iloinen tyttö tervehti minua ja minä hieman ujona takaisin. Toruin taas itseäni kuinka säälittävän ujo olin uusien ihmisten seurassa. Onneksi Celle herätti minut ajatuksista tönäisemällä kevyesti kylkeen. ”Aa joo sori”, kuiskasin hiljaa Cellelle.

    Pyysin maneesissa jakkaran, jonka päältä nousta. Vaikka en ollutkaan mikään super pätkä tosin en kyllä pitkäkään niin en päässyt Cellen kyytiin ilman jakkaran. Kiristin vyön ja laskin jalustimet. Nanne joka piti tämän tunnin toi minulle jakkaran. Kiitin naista ja heilautin itseni jakkaran päältä rautiaan ruunan selkään. Taputin Celleä kaulalle ja säädin jalustimet. Lyhensin niitä pari reikää ja lähdin kävelemään. Celle käveli reipasta mutta rentoa käyntiä pärskien välillä.

    Aloitimme työstämään hevosia ensin käynnissä. Asettelin ja taivuttelin Celleä. Alku osoittautuikin hankalaksi, sillä aina kun sain ruunan asettumaan, se alkoi tunkea lapaa ulos. Sain sitä kuitenkin jotenkin korjattua. Käänsin Cellen pääty-ympyrälle ja ylitimme puomit käynnissä. Menimme Jessen ja Hallan jälkeen. Puomit sujui hyvin ja nostin pääty-ympyrä jälkeen ravin. Yrittäessäni taivuttaa Celleä kulmaan, ruuna työnsi lavan ulos emmekä olleet lähelläkään kulmaa. Sain kyllä kuulla asiasta heti. Seuraava kulma onneksi jo paremmin ja laskin pysyi aisoissa.

    Seuraavaksi vaihdoimme tehtävää. Kuuntelin ohjeet hyvin ennen kuin oli minun vuoro. Aktivoin Celleä ja laukan nosto oli nappi suoritus. Tyytyväisenä talutin Cellen kaulaa. Käänsin sen pääty-ympyrälle ja pyysin aktiivisempaa laukkaa. Celle lisäsikin vain vauhtia eikö askeleet osuneet puomeille. Puomit kolisten pääsimme kyllä yli. Jatkoin tehtävää siirtäen Cellen raviin. Olin unohotanut taas kuinka iso ravi ruumalla oli ja minusta tuntui kuin olisin pomppinut kuin mikäkin perunasäkki. Sain vatsalihakset kuriin ja nostin uuden laukan. Toinen pääty-ympyrä meni jo paljon paremmin.

    Pian tunti loppuikin ja käskettiin antaa pitkät ohjat. Hiki otsalla taputin Celleä antaen pitkät ohjat. Kävelimme vielä loppukäynnit ennen kuin kiitin tunnista ja hyppäsin alas Cellen selästä. Löysäsin nähtävän ja nostin jalustimet. Lähdin Cellen kanssa kohti tallia. Tallissa riisuin varusteet. Tunsin oloni hieman yksinäiseksi kuullessani Miron, Jessen ja Lilyn iloisen keskustelun. Mitäs olin tämmöinen etten uskaltanut uusiin ihmisiin tutustua. Olin kuitenkin tyytyväinen Celleen ja tuntiin vaikka ei se täydellinen ollutkaan.

    • Tätä vastausta muokkasi 11 kuukautta, 1 viikko sitten  Elina Honkisuo.
  • #3445

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    Ulkona kävi aikamoinen viima. Liekö pohjoistuulta, kun, vaikka pakkasta ei ollut paljonkaan, tuntui pakkasta olevan jo paljon enemmän. Kaunis tallilta lähtenyt jono alkoi pikkuhiljaa muotoutua enemmän kasaksi, mitä lähemmäs maneesia tarvottiin. Ei se tuntunut ketään haittaavan, kun ilma oli niin inhottava, että sisään oli päästävä.

    Loki ei kooltaan eronnut hirveästi Valerasta, mutta olin kuullut, että se oli aika hyvä hevonen. Selkään noustuani lyhensin vielä hiukan jalustimia ja päästin ratsuni sitten talsimaan pitkin ohjin uran sisäpuolella. En juuri koskaan ratsastanut alku- tai loppukäyntejä uralla, sillä se nyt olisi aika turhaa uran kuluttamista ja kohta pitäisi taas maneesikin lanata. En tiennyt kuinka kauaksi aikaa olin omiin mietteisiini juuttunut, mutta pian tuli käsky lyhentää ohjat ja joku tehtäväkin.
    “Anteeks, voitko toistaa, en kuullut?” jouduin kysymään. Opettaja oli uusi ja nyt olinkin varmaan jo onnistunut antamaan itsestäni huonon kuvan. Jes.
    “Eli otetaan käynnissä pääty-ympyrät, ylitetään noi puomit ja pitkillä sivuilla taivutellaan ravissa”, hän toisti. Olisin ehkä kaivannut täsmennystä, että millä tavalla taivutellaan, mutta en kehdannut kysyä enempää.

    Lokin käynti tuntui niin mukavalta, kunhan keskittyi hyvään istuntaan. Ohjasin sen pääty-ympyrälle ja jouduin tekemään töitä hiukan ulkopohkeella, ettei se väistäisi takapäällään ulos niin paljon.
    “Sitten jatketaan koko ajan ravissa ja tehdään sinne pitkänsivun keskelle voltit”, kuului uusi ohje. Kannustin Lokin raviin. Hetken totuttelin keskittyneesti ratsun isoaskeleiseen raviin, ennen kuin sain edes jotakin tolkkua omaan istuntaani ja siihen miten tällä hevosella ajettiin. Autot olivat kyllä niin paljon helpompia vehkeitä, mutta toisaalta niillä ei ollut omaa päätäkään. Ohjasin Lokin voltille. Asetus jäi kyllä jonnekin matkan varrelle ja istuin ilmeisesti liian raskaasti satulassa, sillä sain kuulla Lokin hyytyvän.
    “Äsh”, sanoin itsekseni, kun vatsalihakseni huusivat jo nyt hoosiannaa eilisen keskivartalotreenin takia. Kutittelin pohkeillani Lokin kylkiä ja yritin antaa sille kaikkeni. Hevonen varmaan osasi paljon enemmän kuin minä.

    Seuraava tehtävänanto kuulosti kivalta, mutta käytännössä se ei ehkä ollutkaan sitä. Nostatin Lokille laukan ja ohjasin sen pääty-ympyrälle. Sisäpohkeella yritin välttää laukan sisäänkaatumista, mutta keskityin siihen ehkä liikaa, sillä viimeisellä puomilla vähän kolahti. Mutisin itsekseni, mutta kokosin laukkaa sitten paremmin ja asetin kulman. Pitkälle sivulle saavuttuamme valmistelin siirtymisen, joka onnistui mielestäni oikein hyvin. Ravivoltilla kiinnitin tarkkaavaisuuteni tasaiseen vauhtiin, sillä en halunnut saada ainakaan hyytymisestä noottia uudestaan. Epämuodostuneen voltin jälkeen uusi laukannosto, hyvin ratsastettu kulma ja vielä kerran pääty-ympyrä laukassa. Viimeinen pääty-ympyrä sujui moitteitta! Kehuin Lokia.

    Loppukäyntejä kävellessämme kuuntelimme uuden opettajan puheita ja juttelimme hiukan keskenämme. Mietin, että kuinkakohan paljon tämä opettaja tulisi vetämään meille tunteja. Silmäilin salaa Jesseä, hän oli mennyt Hallalla. Kumpikaan meistä ei ollut saanut Valeraa. Sääli, vaikka kaipa meidän muillakin hevosilla tulisi osata ratsastaa. Vihdoin Ellen pyysi meidät kaartoon ja toivoi, että olisimme kaikesta huolimatta viihtyneet. Nyökkäsin hymyillen ja kiitin tunnista sekä häntä, että Lokia.

Aiheeseen ‘Puomitunti 21.11’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.