RKM 2018 ensimmäinen osakilpailu

Foorumit Tapahtumat RKM 2018 ensimmäinen osakilpailu

  • Tämä aihe sisältää 8 vastaukset, 5 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 1 vuosi sitten Aleksi toimesta.
Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #3095
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1006
      • Lauman johtaja

      Tervetuloa kisaamaan Hallavaan Ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäiseen osakilpailuun lauantaina 24.11.2018! Päivä aloitetaan klo 10 kouluohjelmilla, jotka suoritetaan maneesissa. Suorittavan ratsukon kanssa paikalla saa olla samaan aikaan yksi valmistautuva ratsukko. Verryttely tapahtuu ulkokentällä. Palkintojen jaon jälkeen pidetään pieni radanrakennus tauko ja sen jälkeen sekä sennut että junnut pääsevät kävelemään radan läpi. Varsinaiset esteluokat aloitetaan klo 14. Päivä päättyy palkintojen jakoon, jonka jälkeen ensimmäisen osakilpailun rankingpisteet ovat selvillä.

      Koko päivän aikana Hallavan tallituvassa on purtavaa tarjolla ja pihalla hohkaa grilli, josta saa sekä makkaraa että kasvispainotteisempaa sapuskaa. Kauempaa tuleville on mahdollista järjestää yöpyminen läheiselle ratsutallille joko perjantai ja/tai lauantaiyöksi. Muistakaa pukea tarpeeksi lämmintä päälle ja pidetään tunnelma korkealla!

      Jälki-ilmoittautuminen 23.11. klo 24 mennessä tähän alle muodossa
      Luokka (rv) Ratsastajan etunimi – Hevosen nimi (Tallin nimi)

      Halutessasi voit tarinoida tai piirtää kuvia kisapäivästä tähän alle, Hallavalaiset saavat niistä tavalliseen tapaan pisteitä (huom, kisapisteet!) Myös muoden tarinoiden kommentointi enemmän kuin salittua! Klikkaa kommentoitavan viestin yläosasta kohtaa ”vastaus”.

      Kouluohjelma sisältää
      – sisään harjoitusravissa, tervehdys I:ssä, C:ssä oikealle
      – askeleen pidennys ravissa lävistäjällä
      – harjoitusravissa pituushalkaisijalle, I:ssä voltti oikealle ja sitten vasemmalle, pituushalkaisija loppuun, C:ssä vasemmalle
      – kolmen askeleen käyntisiirtyminen I:ssä lävistäjällä
      – laukannosto harjoitusravista L:ssä, laukassa keskiympyrä, takaisin harjoitusraviin H:ssa ennen kulmaa
      – kulman jälkeen pitkän sivun alussa M:ssä siirtyminen käyntiin, pitkän sivun keskellä R:ssä suunnanmuutos täyskaarrolla
      – laukannosto käynnistä C:ssä, keskiympyrä laukassa, takaisin harjoitusraviin pitkän sivun lopussa ennen kulmaa E:ssä.
      – L:stä pituushalkaisijalle ja G:ssä pysähdys ja tervehdys

      Luokka 1. koulu juniori
      1. Nio – Flying Fonzie (Hallava) 2p
      2. Adelie – Redmond Ringo, (Lehtovaaran Ratsutila) 1p
      3. Zaida – Fight For Flash, (Lehtovaaran Ratsutila) 1p
      4. Kassu – Celeus Elegans FEI (Hallava) 1p
      5. Taimi – Secret Uncovered, (Tornimäen Ratsutila)
      6. Seera – Kaukovaaran Peikko, (Lehtovaaran Ratsutila)
      7. Maisa – Pompart, (Lehtovaaran Ratsutila)
      8. Christian – Emma’s Melina (Hallava)
      9. Veronica – Sõdalane, (Lehtovaaran ratsutila)
      10. Eerica – Artig Timothy, (Tornimäen Ratsutila)
      11. Miro – Molly (Hallava)
      12. Nicolas Gaillard – Harmonian Kuusnolla (Hevosjärven tila)
      13. Iiris – Snow Rose, (Lehtovaaran ratsutila)
      14. Emily – Molly (Hallava)
      15. Cassandra – Casse Noisette, (Lehtovaaran Ratsutila)
      16. Isabelle – Cher Beauté, (Tornimäen Ratsutila)
      17. Tilda – Felony V, (Tornimäen Ratsutila)
      18. Hilja – Hulabaloo, (Tornimäen Ratsutila)
      19. Elina – Celeus Elegans FEI (Hallava)

      Luokka 2. koulu seniori
      1. Kiia Oikari – Minden Schmuggler (Yläkokon Ratsastuskoulu) 2p
      2. Rosa – Étoile Filante, (Lehtovaara Ratsutila) 1p
      3. Milja Kajankoski – Feuerhof Ramino (Yläkokon Ratsastuskoulu) 1p
      4. Lydia Tuuliluoto – Mighty Blue (Yläkokon Ratsastuskoulu)
      5. Lily – Priton Valera (Hallava)
      6. Aleksanteri – Ruben (Seppele)
      7. Seela – Emma’s Melina (Hallava)
      8. Calandre Bellefeuille – Silvertop Kitty (Hevosjärven tila)
      9. Minttu – Lady Fortuna’s Victory, (Lehtovaaran Ratsutila)
      10. Stella Sundén – Betume (Seppele)
      11. Jesse – Priton Valera (Hallava)
      12. Jasmin Vuorela – Gnekorrg (Yläkokon Ratsastuskoulu)
      13. Pyry Kallio – Suvitaika (Seppele)
      14. Julia – Douple Trouble, (Lehtovaaran Ratsutila)
      15. Nelly Svensson – Roll It Up J (Yläkokon Ratsastuskoulu)

      Luokka 3. este juniori
      1. Emily – Molly (Hallava) 2p
      2. Isabelle – Cher Beauté, (Tornimäen Ratsutila) 1p
      3. Zaida – Fight For Flash, (Lehtovaaran Ratsutila) 1p
      4. Nella – Shinta Bulan (Seppele) 1p
      5. Maisa – Pompart, (Lehtovaaran Ratsutila)
      6. Elina – Celeus Elegans FEI (Hallava)
      7. Seera – Kaukovaaran Peikko, (Lehtovaaran Ratsutila)
      8. Hilja – Hulabaloo, (Tornimäen Ratsutila)
      9. Veronica – Sõdalane, (Lehtovaaran ratsutila)
      10. Nicolas Gaillard – Harmonian Kuusnolla (Hevosjärven tila)
      11. Saaga Rinne – Gekero (Seppele)
      12. Adelie – Redmond Ringo, (Lehtovaaran Ratsutila)
      13. Kassu – Celeus Elegans FEI (Hallava)
      14. Cassandra – Casse Noisette, (Lehtovaaran Ratsutila)
      15. Tilda – Felony V, (Tornimäen Ratsutila)
      16. Minea Tuomikoski – Lucky’s Ramses, (Lehtovaaran ratsutila)
      17. Miro – Molly (Hallava)
      18. Christian – Emma’s Melina (Hallava)
      19. Iiris – Snow Rose, (Lehtovaaran ratsutila)
      20. Taimi – Secret Uncovered, (Tornimäen Ratsutila)
      21. Eerica – Artig Timothy, (Tornimäen Ratsutila)
      22. Nio – Flying Fonzie (Hallava)

      Luokka 4. este seniori
      1. Kiia Oikari – Minden Schmuggler (Yläkokon Ratsastuskoulu) 2p
      2. Julia – Douple Trouble, (Lehtovaaran Ratsutila) 1p
      3. Jasmin Vuorela – Gnekorrg (Yläkokon Ratsastuskoulu) 1p
      4. Lily – Priton Valera (Hallava)
      5. Seela – Emma’s Melina (Hallava)
      6. Rosa – Étoile Filante, (Lehtovaara Ratsutila)
      7. Calandre Bellefeuille – Silvertop Kitty (Hevosjärven tila)
      8. Milja Kajankoski – Feuerhof Ramino (Yläkokon Ratsastuskoulu)
      9. Minttu – Lady Fortuna’s Victory, (Lehtovaaran Ratsutila)
      10. Nelly Svensson – Roll It Up J (Yläkokon Ratsastuskoulu)
      11. Jesse – Priton Valera (Hallava)
      12. Lydia Tuuliluoto – Mighty Blue (Yläkokon Ratsastuskoulu)

      • Tätä aihetta muokkasi 1 vuosi sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 10 kuukautta, 3 viikkoa sitten Aleksi.
    • #3198
      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      24.11.18

      Maa rahisi jalkojeni alla kävellessäni talliin jo varhain, kello oli lähempänä vielä seitsemää. Vaikka eilisestä valkusta oli jäänyt ihan hyvä fiilis, se ei enää paljoa lohduttanut. Rintaa puristi ja vatsassa lenteli perhosia. Olin nukkunu ehkä kolme tuntia, mutta ei mua väsyttänyt. Stressasi, ahdisti, kadutti, ja kaikkee siltä väliltä kylläkin. Olin viestittänyt Lilyn kanssa illalla ja sopinut että me laitetaan Valera yhdessä kuntoon aamulla. Sekin olisi varmasti pian paikalla. Tallissa suuntasin mun lokerolle hakeen mun ratsastuskamat, joita ryhdyin puhdistamaan. En mä mitään kunnon kisavarusteita omistanut, takkii tai sellasii, mut oli mulla sentään valkoset kisahousut ja hei, kypäräkin oli vielä ihan uuden näkönen. Perus ratsastustakki mulla oli päällä, ja sen alla ihoa myötäävä musta pitkähihainen. Tarpeeks siisti mun mielestä, eihän nää olleet kuitenkaan kun ratsastuskoulujen väliset kisat. Ryhdyin puhdistamaan mun saappaita varustehuoneessa jännitystä nieleskellen, mutta hädintuskin kerkesin aloittamaan kun Aleksi liittyi mun seuraan. ”Sie se aina onnistut hiippaileen tänne ilman että kuulen.” Mies hengähti selvästi yllättyneenä mut nähdessään. ”Aa, joo. Sori.” Koitin kuulostaa rennolta, mutta siitä ei tullut mitään. Kylmä hiki oli pinnassa nyt jo, ja olin varmaan ihan kalpeekin. Mitä mä olin ajatellut? Ei musta oo tähän. ”Jännittääkö?” Aleksi kysyi ja siirtyi istumaan mua vastapäätä. ”Ai sen näkee noi helposti.” Jätin saappaideni puunaamisen siihen ja kohotin hetkeksi käteni kasvojeni eteen. ”Varmaa kuolen ku pääsen sin radal.” Mumisin käsieni takaa, sillä siltä musta tuntui. Ihan kamalalta. ”Hei, ei nyt sentään. Hyvinhän sie oot Valeran kanssa pärjännyt, eikä näitä tarvii tosissaan ottaa. Vedät niinkun eilen, kyllä se siitä.” Aleksin ääni oli tsemppaava, ja koitin tosissani uskoa sen sanoihin. Ehkä se menis ihan hyvin.

      Eipä aikaakaan kun mulle niin tuttu hiljainen ja rauhallinen Hallava oli täynnä ääntä ja ihmisiä. Musta tuntui että se oli kokonaan eri talli, ja ilmassa oli jännitystä niin paljon että sen saattoi tuntea. ”Haloo. Herätys.” Lily heilutti kättään mun kasvojen edessä ja havahduin mun ajatuksista kääntämällä siihen kysyvän katseen. ”Häh?” Se pyöräytti silmiään, ja hetken se muistutti mua siitä kerrasta kun me nähtiin ekaa kertaa. Sen kasvoille nousi kuitenkin hymy. ”Sä näytät siltä et sä pyörryt kohta. Onks tää oikeesti noin kamalaa?” Sen hymy muuttui myötätuntoiseksi, ja mä laskin katseeni Valeraan jota me parhaillaan oltiin harjaamassa. ”Siis.. Joo. On, oikeestaa. Siit on pitkä aika ku oon viimeks kisannu ja mä.. En tiiä, tää oottaminen on pahinta.” Huokaisin ja koitin taas rauhoittua. ”Musta sä tuut pärjään hyvin!” Lily totesi päättäväisenä, enkä alkanut väittää vastaan. Toivoin vaan et niin olis. Valera harjattiin huolella, sen harja ja häntä selviteltiin ja varusteet puunattiin kiiltäviksi. Lähtölistat oli tallin seinällä, eikä asiaa auttanut että mä olin kummassakin luokassa Lilyä ennen. Jotenkin toivoin että se olis menny ensin, ja tavallaan pehmittäny Valeran mulle. Lopulta tuli aika lähteä ulkokentälle verryttelemään. Tallin piha kuhisi ihmisiä, niin kisaajia kuin katsojiakin. Grilliltä leijaili makkaran haju joka sai mut entistä pahoinvoivaksi. Kentälle asti pääsin, jossa oli jo muutama ratsukko lämmittelemässä. Juniorien koululuokka oli jo käynnissä, ettei kentälle tulis liian ahdasta. Miro oli Mollyn selässä vielä kentällä, ja sitä näytti jännittävän myös. Emily käveli sen vieressä, ja musta tuntui että tyttö tsemppasi nuorempaansa. Pysäytin Valeran kentälle, ja hetken vaan seisoin sen vieressä. ”Otatko tän hetkeks.” Mun oli pakko päästä pois. Työnsin Valeran ohjat Lilylle ja kävelin kiiresin askelin takaisin talliin. Pysähdyin vasta varustehuoneessa hengittään seinään nojaten selälläni. Tuntu etten saanu henkee. Helvetti miten säälittävää, eihän ne ollut kun ratsastuskoulun kisat. ”Vittu kokoo ittes.” Ärähdin itselleni ja suljin silmäni. Hengitin syvään sisään, ja hitaasti ulos. Lopeta se panikointi, keskity siihen mitä teet. Muilla ei oo välii.

      Muutaman minuutin kuluttua palasin takaisin kentän reunalle, ja katsoin miten Lily oli ryhtynyt lämmittelemään Valeraa. Mut huomatessaan se ohjasi tamman aidan vierelle ja pysäytti siihen. ”Ootko okei?” Sen ääni oli oikeesti huolestunut. Ehkä sitä myös ärsytti että olin niin hankala, mutta ei se antanut sen ainakaan näkyä. ”Joo, sori et lähin tollee. Oli pakko käyd psyykkaa itteeni, en tiiä mite tää onki nyt näi vaikeet.” Kuulostin anteeksipyytävältä, koska sitä mä olin. ”Ei se mitään, kyllä muakin jännittää. Haluutko tulla selkään?” Lily kysyi, mutta annoin sen lämpätä hetken pidempään. Ajallaan me tehtiin vaihto, ja mä nousin Valeran selkään. Lily oli tehnyt hyvää työtä, sillä se oli hyvin kuulolla ja liikkui reippaasti eteenpäin. Siitä huolimatta tamma reagoi heti mun jännitykseen, joka alkoi rikkomaan sen keskittymistä. Pää nousi ylös useaan otteeseen ja askeleista tuli kiirehtiviä. Mua alkoi turhauttaa, ärsyttääkin, ihan vaan tää mun oma jännitys. Ei olis reilua, jos Lilyllä menis kisat pilalle siks että mä saan sen ratsusta hermoheikon. ”C’moon, Vale. Otetaan molemmat iisisti?” Tein kevyitä puolipidätteitä ja kääntelin tammaa volteille saadakseni sen takaisin kuulolle ja rauhoittumaan.

      Juniorien koululuokka päättyi, ja huomasin ohimennen Nion kulkevan Kassun kanssa kentän ohi. Se tuntui oikein säteilevän, eikä Kassullakaan ollut hullumpi ilme. Molemmilla oli kai mennyt hyvin. Kisaajia alettiin kuuluttamaan maneesiin, ja kunhan mun vuoro tuli valmistautua kävelin Valeran kanssa sisälle. Sen sieraimet värisivät tamman haistellessa ilmaa maneesiin päästyämme. Kai sitäkin jännitti omalla tavallaan, tuskin kisoja järkättiin Hallavassa ihan joka kuukausi. Ohjasin tamman odotuspuolelle maneesin toiseen päähän, ja pidin sillä hyvää tempoa yllä samalla kun katselin meitä edeltävän ratsukon menoa. Kävin mielessäni läpi samalla koulurataa, ja kun viimein tuli mun vuoro musta tuntui että maneesin seinät alkoi kaatumaan päälle. Se menis joko hyvin tai huonosti, ei auta perua enää. Ohjasin tamman kentälle, ja kunhan seuraava odottava ratsukko oli turvallisesti aidan toisella puolella pyysin tamman raviin. Musta tuntui että menin jollekin automaatti vaihteelle kun sain tuomarilta luvan aloittaa tervehdyksen jälkeen. Tiesin, mitä mun pitää tehdä, ja keskityin vaan suorittaan sen tähtävän. Koitin vaan muistaa hengittää. Ravin pidennyksestä tuli kiireinen, Valera heitti päätään. Sisäohjalla houkuttelin tamman pään takaisin alas ja kuolaimelle. Uskalsin huokaista helpotuksesta vasta pysäytettyäni Valeran uuteen tervehdykseen joka päätti radan. Tiesin heti, ettei se mennyt niin hyvin kuin olisi voinut. Tein paljon pieniä virheitä joihin Valera reagoi samantien. Olispa se vähän enemmän anteeksiantava. Taputin tamman kaulaa ja annoin sille pitkät ohjat lähtiessäni kävelemään sen kanssa takaisin ulos. ”Miten meni?” Lily kysyi, joka oli ollut katsomassa katsomossa. ”Ääh, en tiiä. Harmittaa, kun toi koulu on kuitenki se mun vahvuus täs. Saa nyt nähä.” Kentällä laskeuduin alas Valeran selästä ja siirryin pitämään tamman päätä paikallaan kun Lily nousi selkään. Kumpikaan meistä ei halunnu saada hampaista nyt. ”Tsemppii!” Sanoin vielä ennenkuin Lily lähti Valeran kanssa kiertämään kenttää. Sen vuoro tuli pian, ja mä menin katsomaan maneesiin vuorostani sen menoa.

      Koululuokkien loputtua tuomarit pitivät tauon valitakseen luokkien sijoittuneet, ja ratsukot odottivat sen aikaa hevosiaan kävelyttäen joko selästä tai maastakäsin. Sijoittuneet ratsukot kutsuttiin maneesiin ruusukkeita varten. Valera pääsi takaisin karsinaan odottamaan esteluokkia. Hallavan porukka tuntui pakkautuneen tallitupaan nyt kun kaikilla oli viimein hetki aikaa jutella. Ihan ensimmäisenä kaikki onnittelivat Nioa ja Kassua kilpaa, sillä he kaksi olivat ainoat Hallavan sijoittuneista koululuokissa. Nio tuntui olevan niin ylpeä että se kohta halkeaisi, eikä se mikään ihme ollutkaan. ”Musta tuntuu että menin ihan sekasin mitä piti tehdä missäkin.” Emily surkutteli, mutta Miro oli heti lohduttamassa sitä. ”Mä en tajua miten sä sait Cellen niin hyvin liikkeelle, mulla se oli niiiin jäykkä.” Elina mainitsi Kassulle, joka virnisti ruusuke toisessa kädessään. ”No jaa, en oikein tiiä itekkään.” Christian ja Seela vertailivat omia ratojaan Mellin kanssa, ja Lily uteli Mirolta millaista oli ollut kisata. Kuuntelin heitä vain puolella korvalla ajatuksiini uppoutuneena. Mietin miten olisin saanut Valeran paremmin kuulolle, mikä meni mönkään. Miten olisin voinut tehdä toisin. ”Miten Jesse sulla meni?” Emily kysyi, ja kaikki tuntuivat kääntyvän katsomaan mua. Kohotin toisen käteni niskalleni vaistomaisesti ja kohautin olkiani. ”Ei kovin hyvin.” Myönsin, ja kaikki tuntuivat olevan ymmärtäväisiä. ”Ethän sä ole vielä kauaa Valeraa ratsastanutkaan, se on ihan ymmärrettävää.” Seela koitti piristää, vaikka en mä varsinaisesti maassa ollut sen takia. Turhautunut enemmänkin. Olin odottanu vähän parempaa suoritusta iteltäni koululuokassa. Keskustelu siirtyi musta taas eteenpäin, kun kaikki alkoivat miettimään tulevaa esteluokkaa. Mä halusin vaan lähteä kotiin.

      Palkintojen Radan rakennus oli ohi, ja kisaajat pääsi kävelemään sen. Maneesissa kävi pieni puheensorina, mutta suurin osa keskittyi hiljaisesti yksin painamaan radan mieleensä. Sen jälkeen kisaajat alkoivat taas valmistautua hevostensa kanssa, ja kuten aikaisemminkin juniorien luokka oli ensin. Meillä sennuilla oli hetki aikaa katsella ennenkuin meidän vuoro olisi lähteä lämppäämään, joten Lilyn ja Seelan kanssa menimme maneesiin. Emily oli yksi ensimmäisistä kisaajista, ja musta tuntuu että niiden suoritus Mollyn kanssa veti meidät kaikki sanattomiksi. ”Mollyhan oli ihan liekeis.” Kommentoin hiljaa kun ratsukko oli radan mennyt, ja kaksikko nyökkäsi samaan aikaan. ”En olis uskonut että näkisin Mollyn hyppäävän noin hyvin.” Lily mainitsi, ja veikkaisin että moni muu oli samaa mieltä. Sielä oli paljon sporttisia hevosia, ja Molly taisi olla raskaimmasta päästä. Emily oli tehny sen kans tosi hyvää työtä. Vähitellen me mentiin Lilyn kanssa laittamaan Valera uudelleen kuntoon. Sillä kertaa mä nousin ensin tamman selkään kentälle, ja lyhyet estejalustimet tuntui heti tosi vierailta. ”Ei täst tuu mitään.” Mumisin lähinnä itselleni kun kiristin Lilyn avulla satulavyötä, mutta se kuuli. ”Nyt hei, ei tolla asenteella voikaan tulla. Ryhdistäydy.” Lilyn ääni oli tomera mutta kaverillinen, ja mä hymähdin sille. ”Sä peität ton oman jännitykses aika hyvin.” Lily katsahti muhun nenäänsä nyrpistäen. Virnistin sille, ja lähdin kävelemään Valeran kanssa. Se tuntui ensin aika vastahakoiselta liikkua, kai se oli sitä mieltä että se on jo osansa tehnyt. Vähitellen sain sitä kuitenkin tukeutumaan kuolaimeen ja kulkemaan eteenpäin. Kun se tuntui mun mielestä tarpeeksi hyvältä päästin Lilyn selkään. Ulkona odottaminen oli ikävää, musta tuntui että vapisin päästä varpaisiin pakkasen takia. Jännitys teki varmasti oman osansa siinä.

      Kun tuli mun vuoro lähteä kentälle tiesin heti ettei siitä tulis mitään. Halusin ajatella positiivisesti, mutta Valera steppaili mun alla hermostuneena ja nyki ohjia kokoajan pois mun käsistä. Pillin vislauksen jälkeen nostin laukan, ja lähdin ohjaamaan Valeraa ensimmäiselle esteelle. Tein hyvän tien, ja tein puolipidätteitä kun Valera tuntui tajuavan että nyt mennään. Ensimmäinen este ylittyi, ja se tuntui lopettavan kokonaan mun kuuntelun. Askel piteni, eikä pohje mennyt enää läpi. Koitin koota Valeraa uudelleen, ja seuraava este ylittyi myös. Kolmannelle esteelle lähestyttiin vinossa, ja hyppy lähti aika kaukaa. Puomi ei kuitenkaan tippunu. Parempi lähestyminen neloselle. Unohdin sekunniksi missä seuraava este oli, jonka takia lähdin ohjaamaan Valeraa hetken liian myöhään viidennelle. Tamma reagoi heti mun hätiköityihin apuihin, ja käytin pohjetta reilummin ettei se kieltäisi. Ei se kieltänyt, mutta ponnisti niin epämääräisestä kohtaa että mä en pysynyt hypyssä mukana. Horjahdin eteen, mutta hilauduin takaisin satulaan. Toinen jalustin hukkui matkalla, ja musta alkoi tuntumaan että se kaikki oli vaan naurettavaa säätämistä. Loppuun asti pitäisi mennä, ja ohjasin Valeran sarjalle etsiessäni oikeaa jalustinta. Ei se löytynyt, ja mun keskittyminen oli kaikkialla muualla kuin hypyssä. Valera ponnisti liian läheltä sarjan ensimmäistä estettä, mä olin jo valmiiksi vinossa sen selässä, ja tamma veti sivuun toisen esteen eteen niin terävästi että mä lensin alas. Valera otti samantien jalat alleen, ja jalustimet helisten lähti laukkaamaan maneesia ympäri ilmavia pukkeja tehden. Mä puolestani olin tullut suoraan esteen päälle joka aiheutti tarpeeksi kolinaa säikäyttääkseen odottavan kisaajan hevosen. Se taisi kuitenkin onneksi saada sen hallittua. Kylkeen koski, olin tullut suoraan sillä puomien päälle. Joku lähti ottamaan Valeraa kiinni, ja mun kömpiessä jaloilleni Aleksi hölkkäsi mun luokse. ”Sattuiko?” Mies kysyi katsoessaan mua huolissaan. Päässä heitti. Aikaisempi adrenaliini ja jännitys alkoi purkautumaan. Silmissä näkyi mustia täpliä. En saanut vastatuksi mitään, mutta Aleksi tuntui ymmärtävän. Meidän rata hylättiin, ja mun osuus niiltä kisoilta oli siinä. Aleksi talutti mun katsomoon, jossa Lily ja varmaan puoli Hallavaa oli mua vastassa. ”Ootko kunnossa?” Kassu kysyi hiljaisella äänellä. ”En tiiä.” Vastasin ekana ja vedin kypärän mun päästä. Aleksi kyseli tarvisinko ambulanssia ja piti huolen ettei mikään paikka ollut rikki. Olin aika otettu miten huolehtiva se oli, ja vakuutin et olisin ihan kunnossa. Tuskin mikään oli rikki, vähitellen mun olo alkoi selkiytymään. Kunhan mies lopulta uskoi mua hän palasi aikaisemmalle paikalleen, ja kisat pääsivät jatkumaan. ”Sä lensit ihan sairaan korkeelta.” Nio kommentoi, ja mua alkoi naurattamaan. ”Kiva kuulla.” Virnistin kun istuin niiden vierelle katsomoon. Lily katseli mua sanomatta mitään. Ehkä siitä oli kurjaa nähdä että tipuin? En osannut sanoa miksi, ehkä sitä alkoi jännittämään jos sille kävis samalla tavalla. ”Näytä sä sille sit et toi pitää hypätä.” Sanoin Lilylle kun katselin miten Ohto talutti Valeraa odotuspuolella. ”Joo just. Aina mun pitää tehdä kaikki.” Lily virnisti, ja lähti hakemaan tammaa.

      Mun oli turha jäädä odottamaan mitään palkintoja siitäkään, mutta viivyin maneesissa niin pitkään että ne jaettiin. Harmitti ettei kukaan Hallavan sennuista sijoittunut, mutta Lily oli mennyt silti tosi hyvin Valeralla. Olin ihan varma, että se oli yksi parhaimmista. Viimein hevoset pääsivät takaisin talliin, ja niiden jalkoja kylmättiin, tarjottiin melassivettä, ja hoidettiin pois huolella. Hallavan hevoset pääsi vielä takaisin tarhaan kunnolla loimitettuna, ja pahin kisahumu alkoi hälvetä. Jälleen Hallavan porukka teki suurkokoontumisen tallitupaan, ja mun tippuminen oli kiirinyt muidenkin korviin. Emily ja Miro tulivat heti mut nähtyään kysymään mitä oli käynyt ja olinko kunnossa, ja mä vakuutin että olin. En halunnut puhua siitä enempää, niinpä käänsin puheenaiheen Emilyn ja Mollyn huippusuoritukseen. Kaikki kehuivat sitä yhteen ääneen, ja Emily hymyili onnellisen näköisenä. Aleksi ja Ellen löysivät myös tiensä sinne, ja lämmintä juotavaa laitettiin kaikille kiertoon. Pitelin höyryävää mukia kohmeisissa sormissani ja kuuntelin kun Aleksi alkoi puhumaan. ”Ihan ensimmäisenä kiitos kaikille osallistuneille niin kisaajat kuin rata apurit. Te suoriuduitte tosi hyvin. Miusta tää oli oikein hyvä aloitus näille ratsastuskoulumestaruuksille, ja ensi kerta menee vielä paremmin! Nuo sijoituslistat tulee myöhemmin vielä näkyville, niin näätte muutkin kuin ruusukkeen saaneet mihin pääsitte. Mikä fiilis teille jäi?” Miro oli heti äänessä kertomassa ihan innoissaan, miten kivaa se olikin ollut. Seela ja Kassu nyökkäilivät hyväntuulisina, ja Christian sanoi että se odotti seuraavia kisoja nyt vaan enemmän. Emily ja Nio hehkuttivat molemmat ykköspaikan saamistaan, johon heillä oli ihan aihetta. Ellen kehui miten hyvin molemmat olivat ratsastaneet. Lily oli melko vähäsanainen, mutta näin sen ilmeestä että jonkinlainen palo oli herännyt sen sisällä. Olin varma että se oli ollut niin lähellä sijoittuneita, että voin vaan aatella sen treenaavan nyt kahta kauheemmin seuraavia kisoja varten. Muut jatkoivat keskustelua keskenään, ja Aleksi kääntyi mun puoleen. ”Millanen olo siulle jäi?” Se siis huomasi etten äsken sanonut mitään. ”Pettyny, kieltämättä. En mä oikeestaa mitää suuria odottanu, mut.. En tiiä. Mua ei oo luotu kisaan.” Koitin kuulostaa siltä ettei se ees haitannut, mutta kyllä se haittasi. Itselleen häviäminen on kaikista pahinta. Ei koskaan pitäis tehdä itelleen mitään tavotteita niin ei pety. Aleksi taputti mua olalle. ”Vaikka aina ei onnistu, niin kyllä mie tiiän että sie pärjäisit hyvin. Vähän lisää treeniä alle. Mutta enhän mie pakota, katot sitten ensi kerralla miltä tuntuu.” Nyökkäsin sille ja hymyilin. Aleksi oli tosi reilu. Olin ilonen että se tuntui ymmärtävän aina missä mennään.

      • #3278
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1006
        • Lauman johtaja

        Kiitos ihan mielettömän kivasta kisatarinasta! Saat 2hp 2sp 1kp 1ep ja 2 kisapistettä

    • #3217
      Emily
      Osallistuja
      • Postauksia: 172
      • Perus pullaponi

      Ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäinen osakilpailu

      24.11
      Tänään se oli. Mikä oli? No tietekin ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäinen osakilpailu! Onneksi olin tehnyt hyvät valmistelut eilen, niin ei tarvinnut kukonlaulun aikaan tulla kisakamppeita laittelemaan. Tyhjensin päivän ruokani tallituvanjääkaappiin. Kanasalaatti, rahka ja cocis. Ehkä mä näillä pärjäisin, ja saihan tallituvastakin koko päivän ajan kaikenlaista purtavaa. Päätin laittaa kisapaidan sekä housut jo nyt päälle, mutta tosin paidan päällä pidin jatkuvasti takkia tai hupparia, ettei valkoinen paita likastuisi. Ja kisahousujenkin päällä piti pitää kaapinpohjalta löytyneitä verskoja, mutta kunhan kisoissa näyttää hyvältä, niin ei muulla ole väliä!

      Aleksi oli siivoilemassa paraikaa Cellen karsinaa kun kävin hänen luonaan. ”Ooksä siivonnu jo Mollyn karsinan?” Kysyin nojaten karsinan oveen. ”En oo vielä kerinny, ajattelitko sie siivota sen?” Aleksi kysyi nostellessaaan lantaa kärryihin. ”No niin mä vähän meinasin.” Kerroin ja lähdin hakemaan kottikärryjä seekä talikoita. Tallissa ei ollut vielä oikein ketään, joka hieman hämmensi minua, sillä itse olin tottunut tulemaan juuri sovitulla sekunnilla, tai jos sellaista ei ollut, niin ainakin hyvissä ajoin.

      Siivoilin Mollyn karsinan loppuun ja pian ihmisiä alkoikin jo valua tallille. Viimeistelin vielä katsinan ja sitä tehdessöni Miro kulki ohini.
      -Moi! Hän sanoi nopeasti ja oli jo jatkamassa matkaansa.
      -Moi, minne matka? Kysyin pojalta, jonka kädessä oli suuri kuminauha purkki.
      -Mä vien tän purkin johonkin talteen että voidaan tehä Mollylle aitten hienot sykeröt. Poika selitti heilutellen purkkia josta lennähti pari lenkkiä.
      -No piilota vaikka Mymmelin aamuheinien joukkoon, sieltä niitä ei kukaan vie. Sanoin sarkastisesti ja siirsin kottikärryt pois Mollyn karsinasta.
      -Hei hyvä idea! Poika sanoi ja lähti juoksemaan Mymmelin karsinalle
      -No ei nyt oikeesti! Naurahdin käytävällä juoksentelevalle pojalle.
      -Aa, joo. No mä vien nää vaikka tallitupaan. Hän sanoi ja suuntasi sinne.

      Vein lantakärryt lantalaan ja lähdin hakemaan Mollya sisälle. Talutin tamman omaan karsinaansa. Molly näytti hieman tympeältä, koska nyt Halla saisi syödä kaikki senkin aamuheinät. Jätin Mollyn omaan karsinaansa ja sukjin karsinan oven. ”Jos yhtään tekee mieli piehtaroida niin nyt on sen hetki!” Sanoin syyttävästi Mollylle joka vain seisoi viattomana karsinassaan. Suuntasin tallitupaan hakemaan harjoja kaapistaani. ”Miro sä voit nyt ottaa ne kuminauhat ja tulla mun kanssa puhdistamaan Mollya.” Sanoin sohvalla makaavalle, tylsistyneen oloiselle pojalle. Veimme tavaramme Mollyn karsinan eteen ja avsimme oven.
      -Oiskos hyvä idea kuitenkin laittaa se pesarilla kuntoon? Miro ehdotti
      -Joo, mikäpä ettei, mä voin kantaa meijän kamat sinne niin jos sä viet Mollyn? Ehdotin
      -Joo sopii. Poika sanoi ja nappasi Mollyn riimusta kiinni.

      Kun operaatio viedään Molly pesarill oli päättynyt (tosin muutamien heinäkasojen ja kaurakuppojen kaatumisten jälkeen) aloimme harjailla Mollya. Tamma ilmeisesti nautti, että sai olla huomion keskipisteenä, joten se vain oli rentona. Puhdistimme Mollyn kaviot huolellisesti, jonka jälkeen laitoimme niihin kaviolakkaa.
      -No nyt kiiltää! Miro totesi
      -Sä voisit hakea sulle tuolta tallituvasta jakkaran niin yllät laittamaa Mollylle sykeröitä.
      -Okei! Hän sanoi ja lähti juosten satulahuoneeseen. Pian Miro kantoikin jo korkeaa jakkaraa rymistellen pitkin käytäviä.

      Aloimme tehdä Mollylle kauniita sykeröitä sykeröistä tuli oikein hyvät ja pian saatuamme kaikki kuntoon aloimme varustaa. Vaihdoimmevalkoisen huovan satulan alle sekä suitsiin hienon otsapannan. Mollyn oltua valmis kövin paikaisesti laittamassa jo kisakamppeita niskaan ja lähdimme verkkaamaan. Verryttelyssä vielä vähän kertailimme vaikeita asioita ja muistelimme rataakin. Melko pian verryttelyn jälkeen pitikin jo mennä valmistautumaan. Kieltämättä alkuun hermostutti, mutta radalla pystyin miettimään vain ratsastamista, kaikkosi jännitys pois. Tai ainakin melkein. Koululuokka ei kovin hyvin sujunut sillä en muistanut kaikissa kohdissa mitä piti tehdä ja hevostakin ohjailin ihan oudosti. Ei siitä siis sijoitusta.

      Ensimmäisen luokan loputtua menimme takaisin talliin jossa purimme Mollyn ja teimme pienen harjauksen.
      -Toivottavasti noi sykeröt nyt sitten pysyis. Sanoin toiveikkaana Mollyn mutustellessa heiniään.
      -Joo kyl ne varmaan pysyy. Miro vastasi.
      -Aijotko mennä kattelemaan tota sennujen luokkaa nyt? Mietiskelin ääneen
      -No en mä varmaan muutakaan tekemistä keksi. Poika totesi ja lähti kävelemään kohti maneesia. Sennuluokan ensimmäinen ratsastaja olikin jo radalla. Sillä näytti menevät tosi hyvin, verrattuna meihin. Jäimme katselemaan sennuluokkaa. Luokan ratsastajat olivat kaikki mielestäni todellahyviä, ja veikkasin että tuomareille sattoi olla vaikea valinta päättää voittajat, tosin, enhän minä mitään kouluratsastuksesta tiennyt joten ehkei valinta tuomareikle ollut niin vaikea. Sennuluokkien ja junnujen esteluokan välissä oli pieni tauko, jolloin kaikki kokoontuivat tallitupaan juttelemaan. Kyselin kaikilta miten koululuokat menivät ja sain paljon erillaisia vasauksia. Jotkut valittelivat samaa, mitä minäkin ja joillain meni oikein hyvin. Sillävälin kun esterataa rakennettiin söin hieman välipalaa ja varustimme Miron kanssa Mollyn uudelleen. Talutimme Mollyn verryttelyalueelle ja kipusin selkään. Verryttelemässä oli paljon muitakin ratsukoita hienojen urheiluhevosten kanssa. Muut katselivat minua hieman hämmentyneinä, koska olinhan tulossa esteluokkaan raskasrakenteisella hevosella. Pian oli kuitenkin aika mennä valmistautumaan. Vähän hermostutti, mutta ainakin olimme omalla vahvuusalueellani, tosin minulla ei ollut mitään hajua oliko Molly ikinä sijoittunut saatika kilpaillut esteillä.

      Vuoromme koitti pian ja annoin Mollylle kunnon pohkeet. Kai se Mollykin niin voitonhimoinen oli, että halusi näyttää hienoille puoliverisille, kuka oikeasti on se paras. Ainakin Molly nosti jalkojaan ja kiisi, mutta ennen kaikkea se oli huolellinen. Jos ratsastaja teki virheen korjasi Molly sen ja jos Molly teki virheen korjasin minä sen. Ratamme loputtua olin hengästynyt, mutta iloinen. Katsomossa näin Lilyn monttu auki, miettimässä miten Molly hyppäsi noin hyvin.

      Vein Mollyn suorituksen järkeen Mirolle joka käveli sen kanssa ennen omia suorituksiaan. Sillävälin menin katsomoon katselemaan luokan loppuun. Luokka kului todella nopeasti ja oli aika kutsua sijoittuneet palkintojen jakoon. Istuin mukavasti katsomon penkillä enkä ollenkaan odottanut pääseväni palkintojen jakoon asti, joten kun nimeni mainittiin en osannut tehdä muuta kuin näyttää järkyttyneeltä. Kun en vaikuttanut älyävän, että minut oltiin kutsuttu palkintojen jakoon alkoi Christian tökkiä minua. ”Au!” Sihahdim Chrisille joka työnsi minut pois katsomosta. Kävi ilmi, että olin sijoittunut ensimmäiseksi. Hymyilin leveästi ja palkintojen jaon jälkeen menin suoraan tallitupaan jossa sain paljon onnitteluita. Sennuluokan alun kerkesin missata, sillä Molly piti laittaa pois. Tamma oli ollut ihan super, kun oli kunnon kisahevosetkin voittanut. Kun olin saanut kylmättyä Mollyn jalat ja annettua sille melassivettä, menin maneesiin katselemaan sennujen esteluokkaa. Jesse oli juuri aloittanut ratansa ja kerkesin vain istahtaa katsomoon, kun mies lennähti Valeran selästä alas. Katsoin säikähtäneenä elottoman oloista Jesseä ja Aleksia, joka hölkkäsi paikalle. Kului muutaman minuutti ja pian Aleksi sai talutettua Jessen katsomoon. Ilmeisesti mikään ei ollut mennyt rikki, joten huokaisin syvään ja jatkoin kisojen katselua.

      Sennuluokan palkintojenjaon jälkeen hallavalaiset kerääntyivät jällein tallitupaan. Sennujen esteluokasta ei tullut hallavalle sijoituksia, joka jäi vähän kaikkia harmittamaan. ”Mitä sulle siis sillon esteillä kävi?” Kysyin Jesseltä huomatessani hänet tallituvassa. Sain vastaukseksi epämääräistä muminaa ja pian aihe vaihtuikin Mollyn ja minun suoritukseeni. Hymyilin vain onnellisena muiden keskellä ja pian Aleksi ja Ellenkin tulivat paikalle. Päiväpäättyi minun ja Mollyn osalta hyviin fiiliksiin

      //Laitoin nyt jälkeenpäin tähän kuvankin jonka kai ois voinu jotenki järkevämminki laittaa (?) Mutta kukin tyylillään😂

      • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi sitten Emily.
      • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi sitten Emily.
      • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi sitten Emily.
      • #3279
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1006
        • Lauman johtaja

        Kiitos ihan sika hauskasta tarinasta! Saat 2hp 2sp 1ep ja 2kisapistettä

    • #3219
      Miro Malmstén
      Osallistuja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      RKM 2018 ensimmäinen osakilpailu

      Olin hädintuskin saanut jännitykseltäni nukuttua, sillä ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäinen osakilpailu oli tänään! Mutustelin paahtoleipää marmeladilla isäni kysellessä kaikkea epäolennaista, kuten kisakypärän ja valkoisten housujen sijaintia. Olin kuin tulisilla hiilillä koko aamun ja päätinkin lähteä tallille jo kukonlaulun aikaan, isä toisi kisavarusteet sitten myöhemmin. Matkalla tapahtui kaikkea kamalaa, kuten melkein liukastuin, menetin pokemonin herkuista huolimatta ja pyörän kettingit tippuivat paikaltaan. Emily oli sentään huolehtinut Mollyn varusteet valmiiksi edellisenä iltana, joten sen takia ei olisi hoppu. Podin hieman huonoa omatuntoa siitä, etten ollut apuna, mutta ensikerralla sitten auttaisin enemmän. Ketjujen tipahdettua uudelleen päätin antaa asian olla ja juoksin pyörää raahaten perille Hallavaan. Talliin päästyäni kävin pikaisesti hakemassa Mymmelin kaapista lettareita, voitaisiin tehdä Mollylle sitten niitä rutturoita. Sykeröitä, siis sykeröitähän ne olikin, älä nyt vaan sano, että rutturoita, pohdin itsekseni. Olin matkalla Mymmelin karsinalle pusuttelemaan tammaa ja etsimään lettareille hyvän paikan, ettei asia vain unohtuisi kun näin Emilyn siivoavan Mollyn karsinaa.
      ”Mooi!” huikkasin ja jatkoin kiitoani.
      Emily keskeytti minut kuitenkin ja loppujenlopuksi en etsinytkään lettareille piilopaikkaa vaan painuin köllöttelemään tallitupaan. Ehkä niitä lettareita ei tosiaan kannattanut piilottaa mihinkään.

      Sovimme laittavamme Mollyn pesarissa, vaikka kaikkein mieluiten olisinkin hyörinyt ja kurkistellut hienoja ja uppo-outoja ratsuja, joita näkyi tallilla. Kun Molly oli kiiltelevän puhdas Emily kumartui laittamaan tamman kavioihin vielä jotain.
      ”Ai mitä toi on?” henkäisin silmät suurina. Kaviot kiiltelivät epäilyttävästi. ”Eikai se oo mitään glitteriä?”
      ”No ei!” Emily naurahti. ”Kaviolakkaa vaan”
      ”Huh hyvä! Ois aika noloa jos Mollyllä ois vaikka pinkit kaviot” irvistelin, tytöistä kun ei koskaan tiennyt mitä ne keksisivät hevosten kanssa.
      Emily ehdotti, että hakisin jakkaran niin voisin tehdä Mollylle niitä sykeröitä. Onneksi olin opetellut Mymmelin kanssa homman jo, joten ei tarvinut nyt olla totaalisen avuton. Raahasin penkin Mollyn luo ja ihmettelin sen karkeaa tummaa harjaa, siihen oli huomattavasti helpompi tehdä tarkasti sykeröitä. En oikein ymmärtänyt miksi pitäisi letittää, samakai se olisi laittaa ne vain ponkkareille, Mollyn harjaan varsinkin saisi isot nyrkinkokoiset pallot, tai vaikka irokeesin pystyyn. Se vasta olisikin niiiiin cool!
      ”Jos haluut niin voidaan laittaa Mymmelin glitterspraytä tuohon harjaan, se tekee kyllä kaulan vähän liukkaaksi, että ei kannata sitten kuukahtaa kaulalle” sanoin ritarillisesti, ehkä se glitter tuottaisi onnea, erityisesti Emilylle.
      Emily myöntyi ehdotukseen ja suihkuttelimme ehkä hieman liiaksikin ainetta sykeröiden päälle. Molly näytti ihan kivalta.

      Vaihdoin tummansinisen kisatakin, jossa oli kultaiset napit, valkoiset polvipaikkaiset ratsastushousut ja heiluttelin tummansinistä ilmastoitua kypärää kädessäni. Kypärässä pyörivät valkosiet nahkahanskat. Jalassa kiiltelivät ihkauudet ratsastussaappaat, jotka tuntuivat hassulta, nahka oli pehmeää ja taipuisaa, fiilis oli ihan eri kuin tavallisesti kumppareilla tai johdpureilla ratsastaessa.
      ”Ei teidän luokissa vissiin kannuksia tarvi?” isä kysäisi.
      Pudistelin päätäni, ei tarvisi ei, jännitti, enkä pystynyt jännitykseltäni edes puhumaan. Verryttelystä en muistanut mitään, onneksi se oli Emily, joka ratsasti ensin. Omassa verryttelyssä lähinnä kävelin ja ravasin Mollyllä Emilyn tsempatessa vierellä. Käski hengittää, hengittää ja hengittää, mutta kun ei se vaan ollut niin helppoa! Koululuokka meni totaalisen sumussa, ihan hyvä suoritus sinäänsä oli, mutta jännityksen vuoksi meinasin unohtaa radan. Molly paikkasi tilanteen, varmaan muisti radan jo ulkoa, onneksi!

      Oman luokkamme ja Mollyn hoitamisen jälkeen menimme katselemaan Emilyn kanssa sennuluokkaa. Ratsastajat olivat ihan supertaitavia, nuin minäkin ratsastaisin vielä joskus! Koululuokkien jälkeen tallituvassa oli hirmuinen hölinä, osa harmitteli muka huonoa suoritusta, vaikka mielestäni kaikki, jotka selvisivät pyörtymättä maaliin, olisivat ansainneet ruusukkeen. Luokkien välissä ehdin hetkeksi myös Mymmelin luo tarhaan. Syötin tammalle porkkananpaloja ja vuodatin koko suoritukseni sille. Mymmeli ymmärsi täydellisesti ja päätin olla stressaamatta aiheesta enempää, se meni ihan semihyvin kuitenkin. Pian olikin aika kiitää varustamaan Mollyä jälleen. Emily oli jälleen lähdössä ennen minua ja en meinannut pysyä nahoissani. Kasapäin hienoja hevosia ja esteitä, nyt alkoi näyttää hyvältä! Mollyn ja Emilyn vuoron koittaessa tunsin katsovani jotain superratsukon suoritusta. Lilyn leuka hipoi melkein maata ja minä taputin kolmannesta esteestä eteenpäin kokoajan, ei tuo sporttikirppu vain voinut olla Molly! Se kiisi kuin tuulispää ja nollarata. Olin satavarma samasta suorituksesta, viimeinenkin jännitys karisi pois. Intoilin Emilylle hyvästä suorituksesta samalla kun kiristelin turvaliiviäni takin alla ja viimein nakkasin viltin tamman lautasille kaksinkerroin. Emily punttasi minut kyytiin ja käänsin viltin myös omien jalkojeni päälle ennen kun lähdimme kävelemään odotellessa. Hetken kuluttua isä otti meidät kiinni ja toi minulle paksumman takin. Ulkona oli melkoisen kylmä.

      Lopulta oli meidän vuoromme. Lähtömerkin saatuamme kiisimme kohti ensimmäistä estettä, laukka oli ehkä hiukan löysää ja maiskautin tammaan vauhtia. Kaksi ensimmäistä estettä sujui hyvin, mutta liian matala laukka kostautui kolmosella, en saanut käännettyä tammaa ajoissa ja tulimme paikkaan hieman vinosti. Puomit kolisivat alas. Kiroilin itsekseni ja annoin tammalle pohkeita, oma moka. Neloselle tamma skarppasi, mutta vitosestettä edeltävä käännös oli jälleen liikaa ja puomi kolahti, pysyen kuitenkin kannattimillaan kuin ihmeen kaupalla. Sarjaa sai lähestyä pitkästi joten ehdin panikoida jo hetken radan unohtamista. Sarja, pysty, mutta mihin sitten? Ykkösesteelle vai mihin, voi ei! Olin totaalihukassa ja toin tamman sarjan ykkösosalle huonosti. Molly venytti itsensä yli, mutta b-osaan tulimme aivan liian lähelle ja jälleen pudotus. Seiskaeste meni puhtaasti, jonka jälkeen katsoin hätääntyneenä katsomoon.
      ”Pysty keskellä!” isä huusi katsomosta.
      Onneksi hän tajusi ahdinkoni ja löysimme kasin, heti perään ysin ja vielä ympyrän jälkeisen kympinkin. Viimeisenä esteenä oli sama kuin ensimmäisenä ja harmikseni myös se tuli alas. Siirsin tamman ravin kautta käyntiin ja taputin sitä, se oli varmasti tehnyt parhaansa, mutta itse tarvitsisin harjoitusta vielä runsaasti. Emily ja Molly paljastuivat luokkavoittajiksi, enkä voinut enää harmitella omaa suoritustani! Vitsit kuinka siistiä!

      Sennuluokan alun missasimme Emilyn kanssa, sillä voittajahevosta piti paapoa hieman ekstraa ja itse kaipasin kovin tavallisia vaatteita jo päälleni. Katsomoon päästyämme radalla näkyi tuttu parivaljakko, punaruunikko Valera ja Jesse.
      ”Kato Jesse ja Valera!” kuiskasin Emilylle.
      Juuri kun sain lauseen sanottua katsomo vetäisi terävästi henkeään, Jesse tipahti alas, suoraan puomien päälle.
      ”Apua kuoliko se” huudahdin paniikissa kun Jesse ei liikkunut.
      ”Shh, ei todellakaan” joku nainen sihahti vieressäni.
      Pian Jesse onneksi kömpikin ylös ja vaikutti olevan ihan okei. Loppuluokan katsoin kuitenkin hieman kauhistuneena, en ollut koskaan nähnyt kenenkään putoavan nuin pahasti. Lily sijoittui Valeralla neljänneksi ja kaksikon suoritus oli upea. Joskus Lilyn ratsastusta katsellessani mietin miten hän oikein olikaan nuin taitava ratsastaja. Pitäisi varmaan leikkiä salapoliisia, sillä minusta tuntui, ettei kukaan kertonut minulle koskaan mitään mielenkiintoista. Loppupuinti kisapäivälle tapahtui jälleenkerran tallituvassa, jossa kaikki onnittelivat sijoittuneita ja vaihtoivat kuulumisia. Jessekin vaikutti onneksi olevan ihan kunnossa. Väsytti ja nälätti, mutta tiesin, että nuudelien jälkeen olisin taas valmis mihin vain. Olin nimittäin nähnyt youtubessa siistin videon, missä oli lännenratsastusta ja tynnyrinkiertoa, se saisi olla loppupäivän agenda Mymmelin kanssa. Pitäisi vain löytää jostain sopiva tynnyri.

      • #3280
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1006
        • Lauman johtaja

        Kiitos, nää sun tarinat on aina päivän piristys! Saat 2hp 2sp 1ep ja 2 kisapistettä

    • #3252
      Lily Wilson
      Osallistuja
      • Postauksia: 109
      • Perus pullaponi

      RKM ensimmäinen osakilpailu
      24.11.2018

      Valmistautuminen kilpailuihin oli helppoa, koska meitä oli kaksi huolehtimassa Valerasta, eikä tarvinnut lähteä Hallavaa pidemmälle hevosten kanssa. Tallissa oli aamulla aikamoinen hälinä, luonnollisesti ja joukossa näkyi myös vieraita ratsukoita. Onneksi kouluohjelma suorittettaisiin ensin, sillä minua jännitti esteet tänään ihan suunnattomasti, kun porukkaa oli paikalla niin paljon.
      “Jännittääks sua?” kysyin Jesseltä viimeistellessäni Valeran harjaa. Jesse haahuili pölyharjan kanssa tamman ympärillä.
      “Joo ihan helvetisti”, hän myönsi sitten. Onneksi hän oli rehellinen. Se helpotti omaa stressaamistani suunnattomasti.

      Valeran lämmittely oli aluksi hankalaa, sillä sitäkin stressasi ylimääräinen hälinä Hallavassa. Sain osakseni pari aika jäntevää pukkia, joista toisen aikana horjahdin aika pahasti. Sain kuitenkin pidettyä itseni satulassa. Valera alkoi muutaman pukin jälkeen kuitenkin kulkea selkä pyöreänä ja se tuntui keskittyvän vain niihin signaaleihin mitä minä sille annoin. Koin sen jopa hiukan hämmentävänä, sillä rehellisesti sanottuna Valera ei varmaan koskaan ollut kulkenut niin hyvin minulla. Ratsastin lähelle aitaa ja Jesseä.
      “No, sun vuoro.”

      En pystynyt keskittymään kunnolla Jessen kouluratsastussuorituksen katseluun ja arvioimiseen, vaikka minua todella kiinnosti. Jännitykseni oli melkoisen kova. Kun ratsukko lähestyi viimeistä tervehdystä, poistuin katsomosta ulos ja valmistauduin ottamaan Valeran vastaan. Maneesin ovi avautui ja hikinen ratsu ja punertava ratsastaja tulivat ulos. Jessellä oli ilmeisesti aika kuuma, johon stressi oli myös osasyy. Hän mainitsi, ettei rata ollut paras mahdollinen ja minusta tuntui aidosti hiukan pahalta hänen puolestaan. Vaihdoimme paikkoja ja Jesse tarjoutui pitämään Valeraa paikallaan sen aikaa, kun itse yritin lyhyine jalkoineni kavuta satulaan.

      “Seuraavana ratsastaa Lily Wilson hevosella Priton Valera”, kuului käsky. Otin ohjat paremmalle tuntumalle, istuin alas, kannustin Valeran raviin ja ohjasin tamman kouluaitojen sisään. Pysähdykseen tulo onnistui mutkitta ja hevonen allani tuntui olevan täydellisesti kuulolla. Tervehdin tuomaristoa ja luvan saatuani kannustin Valeran uudestaan raviin. Valmistelin käännöksen oikealle ja pinnistin jokaisen aivosoluni muistamaan kouluradan. Olin nimittäin hyvä unohtamaan kaikenlaista, etenkin tällaisia koulukiemuroita.

      Olin pelännyt koko kouluohjelman suorittamisen ajan pukkia tai jotain muuta merkkiä huonoista epäselvistä avuista, mutta Valera oli ymmärtänyt kaiken mitä halusin. Miinusta saattoi tulla oikeiden teiden noudattamisesta, sillä muutaman kerran meinasin jo unohtaa mitä tehdä ja käännökset saattoivat tulla siksi melko hätäisesti. Valera oli kuitenkin reagoinut äkillisiinkin apuihin tyynenrauhallisesti. Ehkä sillä olikin vielä myötätuntoa minua kohtaan, toisin kuin olin aikaisemmin luullut.
      “Teillähän meni tosi hyvin!” Jesse oli minua vastassa maneesin ovella. Hän otti kiinni Valeran ohjista ja taputteli sitä kaulalle. Tamma ei tuntunut olevan moksiskaan. Ehkä se piti väkijoukoista, kun ei pahemmin näytellyt hampaitansakaan tänään. Tulin alas selästä.
      “No Valera tuntuu tänää jotenki tosi hyvältä”, myönsin ihmeissäni. Jesse oli samaa mieltä, vaikka väittikin olevansa itse tänään huonotasoinen. En ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

      Valera oli ehtinyt jostain syystä hermostumaan luokkien välillä ja olin huolestunut jo ennen kuin Jesse pääsi aloittamaan esterataansa. Pilliin kuitenkin vihelletiin ja Jesse ja Valera lähtivät suoritukseen. Hetken Jesse näytti hallitsevan Valeran, ehkä kolmen esteen ajan, ennen kuin hän alkoi menettää otettaan. Valera pidensi askeltaan ja lähestymiset huonontuivat. Vedin nopeasti henkeä, kun Jesse meinasi tippua ja menetti toisen jalustimensa. Hän ei saanut kalastettua sitä takaisin jalkaansa, joka oli varmasti yksi syy sille, että nopeasti ohi vilahtavassa hetkessä hän tippui Valeran selästä suoraan puomien päälle.
      “Auts!” huudahdin ja vein käden suuni eteen. Adrenaliini nosti sykkeeni kovin korkeaksi ja minua alkoi pelottaa oma suoritukseni vain entistä enemmän. En halunnut ajatella itseäni tässä tilanteessa, mutta Jessen tippuminen tuli todella pahaan saumaan ennen omaa suoritustani.

      Tuntui kuin suoritukseni esteillä olisi ollut vain ohikiitävä hetki. Olin niin ahdistunut, etten edes tiedostanut jälkeenpäin, mitä esteradalla oli tapahtunut tai mitä edes olin siellä ajatellut. Viimeisen esteen ylitettyäni ja maalin saavutettuani istuin alas satulaan ja pidätteillä yritin saada vaahtoavan ja hyppämisestä niin kovin nauttineen hevosen rauhoittumaan. Katsoin kentällä seisovia esteitä, enkä tiennyt mitä ajatella. Ei yhtäkään tiputusta. Täysin puhdas rata. Wow. En voinut uskoa, että tällaisella jänishousulla olisi muka mennyt paremmin kuin sellaisilla ihmisillä, jotka oikeasti tiesivät mitä tekivät ja tekivät sitä mielellään. Ei sillä, ettenkö minä olisi tiennyt mitä tein, mutta kyllä tekemisiensä tiedostaminen ja tekemisiensä tiedostamattomuus olivat ehkä hiukan eri asia. Mutta tärkeintä oli, että meillä oli mennyt oikeasti hyvin ja Jesse sai haluamansa: Valera hyppäsi epäröimättä sen esteen, jolle se oli Jessellä kieltänyt.

      “Onks noi muut tallit oikeesti niin paljon parempia sennuluokissa, et kukaa hallavalainen ei sijottunu koulussa, eikä esteissä?” kysyin Nion, Emilyn, Miron, Seelan ja Jessen kanssa julkaistuja tuloksia tallituvassa katsellessamme. Pimeys oli syönyt ulkoa jo kaiken ja kisapäivän hälinä oli vaiennut jo aikoja sitten. Muut olivat yhtä mietteliäitä asiasta kuin minäkin.
      “No mut hei, sä olit tänää sennujen paras meistä”, Jesse sanoi. Hymyilin hänelle hiukan, mutta en halunnut jäädä vatvomaan omaa onnistumistani, joten sanoin: “Mut hei, Nio ja Emily! Mitä hittoo, tehän oikeesti murskasitte kaikki!” sanoin aidosti iloisena. Nauroimme yhdessä tovin ja keskustelimme kisapäivästä, ennen kuin porukka alkoi liukua pikkuhiljaa kotia kohden. Minä, Jesse ja Aleksi jäimme nopeasti kolmistaan, mutta Aleksikin poistui toimistoon hoitamaan vielä joitain paperihommia. Istuimme Jessen kanssa sohvalle.
      “En voi käsittää, että mulle ei muka käynyt samalla tavalla kun sulle. Mä en muista siltä esteradalta yhtään mitään. En ymmärrä miten Valera ei oo reagoinu mun jäätävän kovaan stressiin ja jännitykseen”, sanoin. Jesse hymähti. Häntä varmasti harmitti, niinkuin hän oli itseasiassa aikaisemmin maininnutkin.
      “Toi hyppäämisestä aiheutuva ahdistus kun on mulla ihan eri kokoluokkaa ja itseasiassa täysin eri laatuaki kun joku kouluratsastusstressi”, jatkoi vielä. Jesse nyökkäsi. Hän oli ehkä hiukan omissa ajatuksissaan. Hän ei oikein vastannut sanomisiini, joten siirryin lähemmäs häntä. Nostin käteni Jessen pään takaa hänen olkapäällensä ja ravistelin häntä kevyesti saadakseni hänen huomionsa.
      “Hei, älä huoli. Seuraavas osakilpailus meidän osat aika varmasti vaihtuu. Sä oot hyvä ratsastaja. Tää nyt oli vaa tällane päivä”, sanoin lohduttavasti. Jesse käänsi katseensa minuun ja hymyili vaisusti. Oli vaikea sanoa, mitä hän ajatteli, mutta toivoin, ettei hän ainakaan sillä hetkellä kironnut minua alimpaan Helvettiin.

      • #3281
        Aleksi
        Avainmestari
        • Postauksia: 1006
        • Lauman johtaja

        Kiitos mahtavasta kisatarinasta! Saat 2hp 2sp 2kp ja 2 kisapistettä

Luet parhaimillaan 4 vastausketjuja
  • Aiheeseen ‘RKM 2018 ensimmäinen osakilpailu’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.