RKM 2018 estevalmennukset

Foorumit Ratsastustunnit RKM 2018 estevalmennukset

Luet parhaimillaan 10 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #3303
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1507
      • Lauman johtaja

      Tervetuloa Hallavan estevalmennuksiin joissa treenataan ratsastuskoulumestaruuksia varten. Molemmat kaksi valmennusta tulevat tähän saman aiheen alle, olethan siis kuulolla.

      Ensimmäisen kerran esteillä valmentaudutaan keskiviikkona 28.11. Tunnin aiheena on erilaiset lähestymiset. Maksuksi tulee tehdä vähintään 200sanan tarina tai kuva 20.12. mennessä niin saat ratsastuskoulumestaruuksiin valmennuspisteen.

      Valmennuksen tehtävät
      – Pitkällä sivulla puomisarja jossa puomien toiset päät on korotettu ylös vuoron perään toiselta ja toiselta puolelta, tullaan ravissa. Toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöä tai ravilisäys.
      – Korotetaan puomeista neljä kavalettia, jotka tullaan laukassa. Ensin suoraan kaksi pomppua, käännetään laukkavoltti kohti maneesin keskustaa, jossa kolmas pomppu ja jatketaan sitten vielä takaisin linjalle jossa viimeinen pomppu.
      – Tullaan pitkällä lähestymisellä oikeassa laukassa pystyeste joka on sijoitettu pitkän sivun loppuun, käännetään tiukka silmukka päädyssä ja hypätään toinen pystyeste, jonka päällä vaihtuu laukka.
      – Tullaan vasemmassa laukassa radan poikki, hypätään keskellä kenttää oleva ristikko ja jatketaan vasemmalle pääty-ympyrä, hypätään uudestaan keskellä oleva este ja vaihdetaan laukka sekä suunta oikeaan kierrokseen, jatketaan edellisen tähtävän esteille, mutta tullaan ne käänteisessä järjestyksessä, eli pitkältä sivulta käännetään kohti maneesin ovia ja hypätään siinä viistosti oleva este, vaihdetaan laukka vasempaan ja ratsastetaan tiukka kulma pitkällä sivulla olevalle esteelle, joka on nyt nostettu okseriksi.

      Estevalmennus klo 16
      Elina – Celeus Elegans FEI OK! (2ep+1kisap)
      Miro – Molly OK! (2ep+1kisap)
      Lily – Priton Valera OK! (2ep+1kisap)
      Christian – Emma’s Melina

      Estevalmennus klo 17
      Kassu – Celeus Elegans FEI
      Jesse – Priton Valera OK! (2ep+1kisap)
      Seela – Emma’s Melina
      Emily – Molly OK! (2ep+1kisap)
      Nio – Flying Fonzie

      • Tätä aihetta muokkasi 2 vuotta, 9 kuukautta sitten Aleksi.
      • Tätä aihetta muokkasi 2 vuotta, 8 kuukautta sitten Aleksi.
    • #3313
      Miro Malmstén
      Valvoja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      RKM 2018 ensimmäinen estevalmennuskeskiviikko 28.11.2018 – 697 sanaa

      Olin laitellut Mollyn Emilyn kanssa valmiiksi ennen tuntia. Aivastutti, toivottavasti en ollut palelluttanut itseäni tänään maastoillessa. Talutin Mollyn kaartoon, Emily kiristi vyön ja punttasi minut selkään.
      ”Voin lyhentää sulle nää jalustimet” hän lupasi.
      Olin superkiitollinen, Emily oli huippumukava. Lähdin kävelemään ympäri uraa pitkin ohjin ja samalla katselin muita ratsukoita. Lily olisi mukana Valeralla ja Christian Mellillä. Elina istuskeli Cellen selässä lyhentäessään jalustimia. Kävelytimme hevosia, kunnes Aleksi huuteli ottamaan ohjastuntumalle ja siirtymään raviin.

      Lämmittelyjen jälkeen Aleksi kertoi ensimmäisen tehtävän.
      ”Niinku näätte, tuossa pitkällä sivulla on puomisarja ja puomien päät on ylhäällä jokatoinen toiselta puolelta. Ravissa siihen ja hevoset tulee sitten oikeasti keskeltä, ei reunasta, muistakaa hyvä tie. Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä tai ravilisäys. Saa aloittaa!”
      Ensimmäinen tehtävä sujui ihan hyvin, ensimmäisellä kerralla saimme pyyhkeitä vähän laiskasta ravista ja siitä, ettei Molly väistänyt pohjetta kunnolla. Toisella kerralla meni paremmin, mutta tulimme tehtävää hieman vinossa ja lisäys jäi aika vaisuksi. Kolmas yritys meni jo paljon paremmin.

      ”Mie nostan näistä puomeista nyt kavaletit, tuutte tän laukassa. Kaks kavalettia ja sitte käännätte näin laukkavoltin kohti keskustaa, jossa kolmas kavaletti ja sitten takas linjalle, jossa viimeinen. Muistakaa tiet, ette ehdi muuten takas linjalle jos menee pikäksi” Aleksi ohjeisti kävellen itse samalla tehtävää.
      Minua jännitti olla ensimmäinen. Tuntsin kaikkien katseet selässäni kun nostin Mollyllä laukan, kavaletti, toinen..
      ”Katso mihin meet, käännä jo, leuka ylös, hyvä, tuntuma, myötää, hyvä, käännä takasin” Aleksi huuteli ohjeita.
      Tehtävän jälkeen vilkaisin muita. Yksikään ei katsonut minua. Muutaman kerran jälkeen tehtävä alkoi sujua paremmin. Olin kehittänyt pahan tavan katsoa hevosen niskaa kun pitäisi katsoa eteenpäin.

      ”Kaikilla meni ihan hyvin. Seuraavaksi pitkällä lähestymisellä oikeassa laukassa pysty, joka tässä pitkän sivun lopussa. Tiukka silmukka siihen päätyyn, toinen pysty ja sen päällä vaihtuu laukka” Aleksi kertoi kolmanneksi tehtäväksi.
      ”Hei pitikö ne avut antaa ennen estettä vai esteen päällä siinä laukanvaihdossa?” kysyin.
      Yleensä hevoset vaihtoivat laukan kuin itsestään tarvittaessa, mutten ollut ikinä oppinut apuja siihen senkummemmin.
      ”Päällä, katsot mihin menet ja johdat sinnepäin. Tarvittaessa voi antaa pohkeellakin apua, mutta painonsiirto usein riittää. Jos yrität vaihtaa ennen estettä, hevonen voi mennä askeleissaan sekaisin” Aleksi kertoi.
      Tähänastisista tehtävistä tämä jännitti eniten. Se sujui kuitenkin ihan kohtuudella, pitkässä lähestymisessä keskittymiseni meinasi herpaantua, mutta Molly paikkaili ihan hyvin mokiani. Laukanvaihtoa jännitin turhaan, se sujui kuin itsestään. Aleksi oli hyvä opettaja ja ohjeisti tehtävän aikana aina tarvittaessa. Harmi, ettei Aleksi voinut ohjeistaa samalla tavalla myös kisoissa.

      ”Viimisenä tehtävänä tuutte vasemmassa laukassa tän radan poikki, hyppäätte tän ristikon yli, vasemmalle pääty-ympyrä, hyppäätte keskeltä tän uudelleen ja vaihdatte laukan. Jatkatte suunnan oikealla ja tuutte noi edellisen tehtävän esteelle, mutta vain toiseen suuntaan. Eli pitkältä sivulta maneesin oville, viistosti este, laukka vasemmalle ja tiukka kulma pitkälle sivulle, jossa okseri. Onko kysyttävää? Muut väistää tehtävällä olevaa!” Aleksi kertoi.
      Yritin sisäistää asiaa kun ensimmäinen ratsukko siiryi tehtävälle. Lily oli kyllä taitava, tuntui, että mitä vaikeammaksi tehtävät menivät, sitä enemmän hän eteni keskittyneenä. Valera oli varmasti hankala hevonen ratsastaa, mutta Lily pärjäsi sen kanssa upeasti. Elina ja Christiankin menivät ennen minua ja myös heidän suorituksensa sujui mielestäni ihan superhyvin. Olinkohan kuitenkin haukannut liian suuren palan kakkua osallistuani ratsastuskoulumestaruuksiin..
      ”Miro, sun vuoro.” Aleksi sanoi.
      Otin ohjat ja siirsin Mollyn laukkaan. Väärä laukka, vaihdoin ravin kautta. Laukkasimme radan poikki ja ensimmäinen ristikko meni hyvin. Tehtävä sujui hyvin tiukkaan kulmaan saakka, jossa päästin itseni katsomaan taas liikaa Mollyn niskaa ja kuinka ollakaan pyörähdinkin maahan.
      ”Oho” sanoin ja nousin istumaan.
      ”Sattuiko?” Aleksi kysyi.
      Pudistelin päätäni. Molly oli pysähtynyt välittömästi tiputtuani. Aleksi punttasi minut takaisin selkään ja myönsin, että itsetunto koki kyllä kolauksen.
      ”Tuttu juttu, uudelleen vaan, se menee hyvin, muista vaan kattoa mihin meet” Aleksi sanoi kannustavasti.
      Toisella yrityksellä tehtävä sujui hyvin.

      Tunnin lopussa annoimme hevosille pitkät ohjat ja annoimme niiden kävellä hetken ennen kun annoimme ne seuraaville ratsastajille. Tippuminen harmitti, mutta onneksi Molly ei karannut tai ei käynynt mitään kummempaa.
      ”Se vika tehtävähän meni lopulta ihan hyvin!” Jesse sanoi hymyillen.
      ”No en tiiä, näitkö säki ku mä tipuin” mumisin. Miksi kaikkien piti aina olla näkemässä kömmähdykset
      ”Eihän se mitää, mä tipuin kisoissa ja oli vähän suurempi yleisö ku sulla. Sitäpaitsi eiks sitä pitäny tipahtaa ainaki tuhat kertaa ennen ku tulee hyväks ratsastajaks” Jesse lohdutti.
      ”Niin kai” sanoin.
      Molly oli ollut tosi mukava, mutta oma ratsastukseni ärsytti. Vielä olisi matkaa olympialaisiin, mutta onneksi niitä järjestettiin vain neljän vuoden välein.

    • #3326
      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 240
      • Perus pullaponi

      28.11.18 Estevalmennus

      Jännitti ja hermostutti, ei ollenkaan niin paljon kuin silloin kisoissa mutta tarpeeksi että sormeni oli ihan kohmeiset ja väristykset juoksi selkääni pitkin. Esteitä. Voi veljet, taas esteitä. Justhan mä hyppäsin. Valera kulki rennosti eteenpäin mutta pitkällä askeleella. Lily oli tehnyt sen kanssa taas hyvää työtä, mä vannon että se tyttö on ihan liekeissä hypätessään. Kassu, Seela, Emily ja Nio oli mun kanssa samassa valkussa, ja aikaisemmat ratsastajat joko istuskeli maneesin päädyssä katsomassa tai lähtivät kotiin. Miro oli tullut Mollyn selästä alas, ja voi jehna että Molly oli ollut sympaattinen. Tamma oli samantien pysähtynyt ja laski päänsä alas ihmettelemään miten se Miro yhtäkkiä sinne päätyi. Onneksi sille ei käynyt pahasti, ja lopulta poika suoritti tehtävät kunnialla. Jospa mäkin pysyisin nyt selässä. Keräsin Valeran ohjat käteen ja lähdin työstämään sen kanssa ravia saadakseni tamman kunnolla heräämään ja avuille. Sillä kertaa me mentäisiin jokasesta esteestä yli.

      Ensin ohjelmassa oli puomisarja joka piti tulla ravissa. ”Olkaahan sitten tarkkana niiden kanssa, nyt kun on näin pientä hypättävää ne saattaa helposti jättää takajalat laahaamaan.” Aleksi muistutti ja antoi luvan lähteä tekemään. Se meni vähän sellaisella possujuna fiiliksellä, jokainen tuli tietysti hyvien välimatkojen päästä mutta kenenkään ei tarvinnut juurikaan odottaa vuoroaan. Kassu alotti, ja sit oli meidän vuoro. Kääntäessäni tamman puomeille se kiihdytti vauhtiaan pää pystyssä, jota ryhdyin heti korjaamaan puolipidätteillä. ”Ota samantien voltti, se ei saa rynnätä noin. Tasaisesti niitä puolipidätteitä niin pitkään että tempo säilyy.” Aleksi sanoi, ja käänsin Valeran pohkeella voltille. Se vastasi hienosti ja laski päätään alas, ja hyvässä rytmissä nosteli jalkojaan jokaisen korotetun puomin ylitse. ”Vähän lähti sivuun loppua kohti, muuten hyvä.” Aleksi huomautti lähtiessäni toisella pitkällä sivulla väistättämään tammaa. Valera astui rehellisesti ristiin, vaikka ravi vähän hidastuikin. Jokainen pääsi tekemään kyseisen tehtävän kaksi kertaa, ja hetkeksi siirrettiin hevoset käyntiin kun Aleksi alkoi nostaa puomeja kavaleteiksi.

      Ensin kaksi hyppyä, kääntö voltille, hyppy, takaisin linjaan, ja hyppy. Simppeliä. Aikaisempi jännitys oli vähitellen haihtunut, ja huomasin jo odottavan tehtävän kimppuun pääsyä. Valera tuntui niin hyvältä, ei yhtään hermostuneelta tai lähtövalppaalta. Mun vuoron tullessa nostin laukan käynnistä vastakkaisen pitkän sivun alusta, ja kokosin tammaa saadakseni sen pyrkimään eteenpäin mutta rauhallisesti. ”Hyvä tempo, pidä se.” Aleksi sanoi kun lähestyttiin ensimmäisiä kavaletteja. Hyppy, myötäys, pohje, hyppy. Hyvä! Jo toisen kavaletin päällä käänsin katseeni volttireitille, ja ohjalla tietä näyttäen käänsin tammaa. ”Ulkopohje, ulkopohje. Älä anna valua!” Aleksin ääni kuului, ja käskystä käytin ulkopohjetta reilummin jotta voltti pysyisi sopivan kokoisena. Hyppy, ja takaisin linjaan. Viimeistä hyppyä kohti hölläsin ohjaa ihan vähän, ja Valera pidensi heti askeltaan. Se hyppy oli turhan ilmana esteen kokoon nähden, mutta itsepä olin siihen luvan antanut, ja Aleksikin näytti huomanneen sen. En siis saanut noottia.

      ”Siirrytään sitten seuraavaan tehtävään.” Yritin ohimennen silmäillä Emilyn menoa kun annoimme hevosten kävellä taas hetkisen, mua kiinnosti ihan hirveesti nähdä miten se oli tehnyt sen taijanomaisen suorituksen Mollyn kanssa. Seuraavaksi edessä olisi pysty pitkän sivun lopussa, jonka jälkeen tulee tiukka silmukka, ja toinen pysty. Sen päällä pitäisi vaihtaa laukka. Kassu sai taas kunnian aloittaa Cellellä, enkä kyllä yhtään kadehtinut. Se suoritti tehtävän mun silmiin ihan moitteettomasti. Nostin Valeralla ravin kun Kassu oli loppusuoralla, ja voltin kautta nostin laukan. ”Pidäte, pidäte, älä anna sen kiirehtiä.” Aleksi neuvoi, sellaiset suorat tuntui olevan Valeralle pahimpia kun se näki että mentiin estettä kohti. Istuin niin syvälle satulaan kuin mahdollista, ja koitin saada puolipidätteet läpi. ”Käännä voltille!” Valera tuntui hölmistyvän kun se ei päässytkään esteelle, vaan joutui kääntymään sivuun. Siitäs sai, saisi oppia ettei sinne esteelle mennä sellaisella kiireellä. Voltin jälkeen tuli vielä kaksi laukka-askelta ennen hyppyä, johon nousin mukaan kevyeeseen istuntaan. Pysyin jalustimilla ja käänsin tammaa heti seuraavalle esteelle. Se meni hyvin siihen saakka kunnes piti päästä esteestä yli, jolloin Valera yllättäen vetikin sivuun pää korkealla. ”No mitäs siinä kävi?” Aleksi kysyi kun pidätin tammaa ettei se lähtisi pidemmälle. Vilkaisin nopeasti ympärilleni uuden reitin etsien samalla esteelle, ja nostin laukan. ”Nyt pohje mukana sitten kunnolla.” Aleksin ohjeen mukaan pidin Valeraa paremmin pohkeiden välissä, ja toinenkin este ylittyi. Esteen päällä asetin tamman päätä kevyesti ja annoin laukka-avut vasempaan laukkaan, jonka se vaihtoi onnistuneesti. ”Hyvä vaihto. Seelan vuoro.” Se tehtävä me mentiin pari kertaa, kunnes kaikilla alkoi sujumaan. Ensimmäisen kerran jälkeen Valera hyppäsi moitteettomasti, ja koitin eliminoida omat virheeni. Aikaisempi kielto oli kai mun horjahtamisen takia, joten pidin huolen että säilytin mun tasapainon seuraavilla kerroilla.

      Aleksi kävi läpi vielä viimeisen tehtävän, joka oli mun mielestä monimutkasin kaikista. Siinä piti muistaa paljon juttuja, ja pyysin Aleksia käymään radan vielä uudelleen läpi. Seurasin katseellani samalla sen selittäessä, ja lopuksi nyökkäsin. Enköhän mä muista. Nostin laukan ravin kautta, ja käänsin tamman radan poikki ensimmäiselle esteelle. Vähän vinossa me oltiin, mutta este ylittyi silti. Pääty-ympyrä meinasi ensin jäädä pieneksi, mutta reilulla sisäpohkeella sain Valeran isontamaan ympyrää ennen estettä. ”Nyt tuli molemmat ylitykset vinosti, vikat sitten suorana. Vaihto oli kyllä hyvä.” Aleksi sanoi meidän jatkaessa vasempaan kierrokseen. Seuraava viistossa oleva este ylittyikin sitten suorana, kun pidin siitä huolen. Laukka vaihtui esteen päällä, ja seuraavaksi pitäisi ratsastaa erityisen hyvä tie. Vaikka käännös oli tiukka Valera ei ollut moksiskaan, ja ristikostakin päästiin yli. ”Hyvin noi viimeiset, ravin kautta käyntiin.” Aleksi ohjeisti ja kiinnitti huomionsa seuraavaan ratsukkoon. Hidastin muutaman raviaskeleen jälkeen Valeran käyntiin ja pidin huolen että pysyimme pois Seelan tieltä. Taputin Valeran kaulaa toisella kädelläni muutaman kerran antaessani sille ohjaa, jolloin tamma mielellään pärskähdellen venytti kaulaansa. Olin hirmu tyytyväinen meidän suoritukseen. Mun pitäisi vaan hioa omaa tarkkaavaisuuttani, eikä jännittää niin paljon. Ihan kivoja esteetkin voi olla.

    • #3367
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Estevalmennus

      Ponkaisin itseni Mollyn selkään ja säätelin hetken jalustimia. Ohjasin Mollyn uralle ja annoin tammalle pitkiä ohjia sen köpötellessä eteenpäin. Pian otimme kuitenkin ohjat ja aloimme tehdä itsenäistä alkuverryttelyä. Päätin käännellä Mollya paljon ja hieman väistätellä sitä, niin saisin hyvän tuntuman suusta sekä pohjeavut toimimaan. Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla tehtävää, jossa oli puomisarja ja puomisarjasta löytyi molemmista päistä korotetut puomit. Toisella pitkällä sivulla tuli väistöä tai ravinlisäys. Päätin, että teen joka toisella kerralla väistöä, ja joka toisella lisäyksen. Tehtävä oli melko helppo, emmekä pysyneet siinä kauaa. Seuraavassa tehtävässä pääsikin jo hieman hyppäämään. Puomeista korotettiin kavaletteja, jotka piti tulla laukassa. Tehtävään sisältyi myös kaikenlaisia käännöksiä sun muita. Mollylle sai hypätessä antaa paljon pohkeita, eikä pidätteitä juurikaan tarvittu. Loppua kohden Molly alkoi toimia reippaammin, ja sittenhän tehtävä sujuikin.

      Kolmantena tehtävänä oli vuorossa parin pystyn hyppäämistä ja käännöksiä. Edellisestä tehtävästä Molly oli jo virkeänä, niin pystyn hyppääminen sujui mukavasti. Kerran itse tein tyhmän virheen, mutta sen saimme helposti korjattua. Pystyjä hyppelimme jonkin aikaa kunnes oli aika siirtyä viimeisen tehtävän pariin. Tehtävässä oli paljon kääntymistä ja radalta löytyi oksereita sekä ristikoita. Tehtävä saattoo kuullostaa monimutkaiselta, mutta ei se normaalia estetuntien tehtävää vaikeampi ollut. Molly alkoi pikkuhiljaa menettää hermoaan, sillä tehtävät vaihtelivat jatkuvasti. Viimeinen tehtävä ei mennyt meidän osaltamme siis maailman parhaiten, mutta hyppääminen oli silti mukavaa. Loppuun otimme vielä loppuravit-ja käynnit.

    • #3514
      Lily Wilson
      Valvoja
      • Postauksia: 168
      • Perus pullaponi

      RKM estevalmennus klo 16
      28.11.2018

      Miksi mä aina lähdin tällaisiin juttuihin mukaan? Taas pitäisi hypätä. Luulisi hyppäämisen pelon jo hellittäneen, mutta ei. Hermostuneena vilkuilin muita ratsukoita. Miksi kukaan heistä ei ikinä näyttänyt hermostuneelta? Perhana. Keräsin ohjia paremmin käsiini ja taivuttelin Valeraa samalla kuunnellen ensimmäisen tehtävän ohjeistusta.
      “Elikkö tällä pitkällä sivulla tuutte tän puomisarjan ravissa ja sitte tuolla toisella sivulla tuutte pohkeenväistöä tai ravilisäyksen”, Aleksi ohjeisti ääntään korottaen viimeisen puomin toisen pään nostettuaan. En varmasti tekisi pohkeenväistöjä. Mur.

      “Eli tuutte laukassa ensin nää kaks kavalettia. Sitten voltille ja voltilla tää kolmas kavaletti. Neljäs kavaletti hypätään sitten vielä voltilta pitkälle sivulle palattua”, Aleksi antoi seuraavan tehtävänannon saatuaan viimeisenkin kavaletin pystyyn. Olin joutunut jossain välissä ensimmäisen suorittajan asemaan. Vilkaisin taakseni. Miro näytti minulle kieltä. Hän oli äsken välttänyt ensimmäisenä suorittamisen tekemällä voltin. Murahdin hänelle, mutta huokaisten nostin apujen kautta laukan. Valera otti muutaman raviaskeleen ennen nostoa. Muuten nosto onnistui kyllä hyvin, sillä tamma ei ainakaan pukittanut.
      “Kato että se on suorassa”, Aleksi kommentoi, kun Valeran takapuoli ei aluksi seurannut tikkusuoraan etupäätä. Korjasin sisäpohkeella ja valmistauduin hyppyyn kevyellä istunnalla. Hop ja hop, sekä toisen kavaletin päällä voltille valmistelu. Valera kääntyi voltille moitteitta. Keskityin siihen, ettei se kaatuisi yhtään sisään laukassa. Voltilla ollut kavaletti ei ehkä tullut täysin suoralla hypyllä, mutta syytin siitä volttia enkä itseäni. Hah. Takaisin linjaan ja viimeinen hyppy Valeralta hiukan ylipirteästi ilmavaralla. Parit innostuksesta johtuneet pukit Valera veti lopuksi, mutta tehtävä itsessään oli sujunut erittäin hyvin!
      “Upea!” Kehuin Valeraa. Toivottavasti se ei olettanut että iloitsin sen pukeista.

      Viimeisellä tehtävällä en tuntenut olevani täysin mukana, sillä en aluksi tajunnut tehtävänantoa, mutta tehtävän vielä kertaalleen tultuani Valera liikkui täysin hallitusti tekemättä yhtäkään virheliikettä. Edes protestointia se ei jaksanut nyt harrastaa. Ilmeisesti tamman mielestä tehtävä oli hyvin kiinnostava. Kukapa olisi uskonut, että Lily hymyilisi estetunnilla vain sen takia, että sattui olemaan hauskaa?

      “Hitsi sul meni tänää hyvin!” Miro ohjasi Mollyn Valeran viereen loppukäyntien aikana. Virnistin hänelle ja rapsuttelin Valeran niskaa.
      “No sä osasit tippua taidokkaammin ku mä”, vastasin Mirolle. Hän hymähti, mutta nyökkäsi sitten.
      “No mul nyt vaa sattuu olee charmikkaammat tippumiset ku sulla”, hän sanoi. Nauroin. Kumarruin alemmas pöyhentääkseni Miron hiuksia.
      “Kato kuka on oppinut uuden hienon sanan”, sanoin ja annoin Valeran ravata pari askelta pois Miron ja Mollyn luota. Ihan vain itseäni suojellakseni.
      “HEI!” Miro huudahti ärsyyntyneenä, muttei lähtenyt jahtaamaan. Harmi sinänsä, mutta ehkä ihan hyvä, ettei Aleksi joutunut kestämään toistaiseksi enempää meidän metkujamme.

    • #3515
      Elina Honkisuo
      Osallistuja
      • Postauksia: 52
      • Koulutuksen tarpeessa

      28.11 estevalmennus

      Käteni hikoili mustien ratsastushanskojen alla. Tuskan hiki valui otsaani pitkin. Tämä olisi ensimmäinen kunnollinen estevalmennus Cellen kanssa, enkä oikeastaan edes ymmärtänyt miksi hermoilin näin paljon, sillä olinhan minä hypännyt kisoissa hyvän radan Cellen kanssa. Laskin vielä jalustimet alas ennen kuin heilautin itseni Cellen selkään jakkaran päältä. Painoin pohkeeni kevyesti ruunan kylkiin ja annoin sen kävellä alkuun pitkin ohjin.

      Ensimmäinen tehtävä oli korotetut puomit, pohkeenväistö tai ravilisäys. Päätin suosiolla tehdä pohkeenväistön, sillä en suoranaisesti nauttinut Cellen jo valmiiksi ison ravin lisäyksestä. Katselin kun minua ennen ratsasti pari ratsukkoa ennen kuin pääsin ohjaamaan Cellen puomeille. Horjuin ja huojuin kuin mikäkin tuuliviiri puomien yli. ”Elina vatsalihakset käyttöön ja rytmi kohdalleen!” kuului Aleksin huuto. Purin huulta korjaten asentoa ja jatkaen raviväistöön. Se sujui yllättävän hyvin siihen nähden että minun ja Cellen Hallavan koulukilpailut ei menneet kovin edustavasti. Käänsin Cellen uudestaan puomeille pitäen huolen rytmistä. Puomit sujuikin hyvin.

      ”Korotetaan puomeista neljä kavalettia, jotka tullaan laukassa. Ensin suoraan kaksi pomppua, käännetään laukkavoltti kohti maneesin keskustaa, jossa kolmas pomppu ja jatketaan sitten vielä takaisin linjalle jossa viimeinen pomppu”, kuului Aleksin ohjeet. Nostin Cellellö laukan ja käänsin kavaleteille. Pidin huolen myötäyksestä ja rytmistä, joten kavaletit sujui hyvin. Käänsin laukkavolton ka Celle oli lähteä kaahailemaan. Sain pidätteet läpi ennen kolmos estettä, mutta hyppylähti pikkuaskeleen takia pohjasta ja lensin kaulalle. Työnsin itseni nopeasti takaisin satulaan ja jatkoin matkaa. Ohjasin vielä kohti viimeistä estettä joka puolestaan taas lähti kaukaa ja lensin taas kaulalle josta kampesin itseni takaisin.

      Vaihdoimme tehtävää ja nlstin taas laukan. Ohjasin Cellen ensimmäiselle esteelle josta se liisi hyvin yli. Sain kuin sainkin käännettyä sen tiukan mutkan läpi toiselle esteelle. Esteen päällä olisi pitänyt vaihtua laukka, mutta Celle jäi ristilaukalle epäselvistö avuistani. Sain ohjeeksi tulla vielä uudestaan.

      Viimeisenä oli vuorossa vielä rata. Minua vähän kuumotteli sillä olin maailman huonoin muistamaan ratoja jos en saanut kävellä niitä läpi. Vuoroni kuitenkin koitti pian. Nostin energisen laukan ja ohjasin Cellen kohti ensimmäistä estettä. Ruuna huppäsi ristikon isolla ilmavaralla. Ohjasin sen vasemmalle pääty-ympyrälle jossa meinasi lapa karata. Käänsin Cellen uudestaan samalle edteelle ja laukkakin vaihtui hienosti esteen päällä. Käänsin ruunan allani kohti maneesin ovia ja liisimme yli esteestä. Tähän loppui muistini ja unohdin viimeisen okserin ja laukkasin siitö ohi. Aleksi kuitenkin huusi: ”Elina mihin jäi viimeinen okseri?” Ja samalla hetkellä muistin sen. Tulin uudestaan vielä äsken hyppäämäni esteen josta käänsin okserille, jonka Celle ylitgi valtavalla hypyllä.

      Loppuverklojen jälkeen tulin tyytyväisenä alas Cellen selästä ja taputin ruunan kaulaa. Olin oikeastaan todella tyytyväinen tuntiin jos ei lasketa omia mokailujani.

    • #3524
      Aleksi
      Avainmestari
      • Postauksia: 1507
      • Lauman johtaja

      Hallavassa järjestetään kolmas RKM estevalmennus 12. joulukuuta. (Toisena oli Marcus Gwylnin valmennus). Tee maksuksi piirros tai 200sanan tarina 20.12. mennessä niin saat valmennuspisteen ratsastuskoulumestaruuksiin.

      Tehtävät
      – Verrytellään ratsastamalla kolmikaarista kiemurauraa, jonka pituushalkaisijalla on aina yksi puomi kummallakin kerralla kun mennään radan poikki. Ensin kevyessä ravissa. Sitten korotetaan puomit kavaleteiksi.
      – Seuraavaksi laukassa siten, että joko vaihdetaan laukka suoraan kavaletin päällä, tai aluksi siten että siirretään raviin ennen kavalettia ja nostetaan uusi laukka sen päällä. Hevosten tulee reagoida nopeasti apuihin.
      – Seuraavaksi ratsastetaan rataa, jossa on 8 estettä, yksi suhteutettu väli, yksi sarjaeste, kaksi okseria ja muutama hankala lähestyminen.
      – Lopuksi halukkaat voivat tulla korkeushyppynä yhtä okseria pari kertaa.

      Estevalmennus klo 16
      Elina – Celeus Elegans FEI
      Miro – Molly OK! (2ep+1kisap)
      Lily – Priton Valera OK! (2ep+1kisap)
      Christian – Emma’s Melina

      Estevalmennus klo 17
      Kassu – Celeus Elegans FEI
      Jesse – Priton Valera OK! (2ep+1kisap)
      Seela – Emma’s Melina
      Emily – Molly OK! (2ep+1kisap)
      Nio – Flying Fonzie

    • #3565
      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 240
      • Perus pullaponi

      12.12.18

      Olin helpottunu että Lily meni taas ensin. Ehkä se oli vähän epäreilua ajatella niin, mutta hei, olihan se kieltämättä niin paljon kivempi mennä jo lämpimän ja hyvin valmistellun hevosen selkään. Ja sitäpaitsi, Valeran tuntien se todennäköisesti käytti kaiken ylimääräisen energiansa ensimmäisen tunnin aikana. Toivottavasti. Edellisestä estevalkusta oli jäänyt niin positiivinen fiilis, että odotin jo innolla tulevaa. Eikä kolmannen osakilpailun esteluokan voitto yhtään laimentanut sitä tunnetta myöskään. Lilyn hypätessä alas Valeran selästä kysyin lyhyesti miten niillä meni, ennenkuin nousin satulaan. Lily jäi hetkeksi silittelemään Valeraa, mutta lähti pian tieltä pois kun annoin tamman lähteä kävelemään säätäessäni jalustimia.

      ”Noniin, tänään olisi sitten tarkoitus vähän vaihdella laukkoja esteen päällä ja ratsastaa rataa. Loppuun, jos jää aikaa, voidaan kokeilla korkeushyppyä.” Aleksi pohjusti valmennuksen aiheen kun me viisi oltiin valmiina. Hetki me käveltiin vain että aikaisemmin menneet sai hetken levon, ja Fonzie lämpeäisi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään hevosia ravissa. Hain Valeralla heti aktiivista ravia, jonka tamma mielellään toteutti. Sainkin pidättää sitä vähänväliä, ettei se olisi lähtenyt kaahottamaan ihan pää taivaissa. Pidätyksistä huolimatta sain kääntää sitä voltille useaan kertaan kun edellä tulevan takapuoli alkoi lähestyä liikaa, mutta otin kaiken siitä irti ja pyysin Valeraa aina taipumaan kunnolla sisäpohkeen ympäri. Me ryhdyttiin ratsastamaan pian kolmikaarista kiemurauraa, jossa oli pari puomia mitkä pitäisi matkan varrella ylittää. Helppo juttu. Valera sen sijaan oli erimieltä. Ensimmäisellä kerralla tamma oli muka niin hirvittävän yllättynyt, että edessä oli puomi, ja päätti lähestulkoon hypätä sen yli. Että sellaisella päällä se oli. Ratsastin seuraavan tien huolella, ja tein puolipidätteitä aina puomin ylitykseen saakka. Se me ylitettiin niinkuin puomit kuuluisikin.

      Kavaletit oli hirmu hauskoja Valeran mielestä, ja se olisi kovasti halunnut nostaa aina laukan niiden jälkeen. Sain tehdä töitä sen kanssa että ravi säilyisi edes jotenkuten maltillisena, ja ettei teistä tulisi ihan vallattomat. ”Noniin, sitten otetaan laukassa.” Aleksi sanoi vihdoin, ja musta tuntui että Valerakin kuuli sen, sillä sen pää nousi välittömästi ja etujalat haroivat ilmaa muutaman askeleen verran niin että se tuntui olevan ihan lähtövalmis. Käänsin sen voltille ja pidin ravin vielä yllä kuunnellessani Aleksin ohjeet. ”Ja saa aloittaa.” Yksitellen me lähdettiin tulemaan hyvillä välimatkoilla tehtävää. Nostin lyhyen sivun alusta laukan, ja lähdin kääntämään Valeraa tehtävälle. ”Istu vaan alas ensin, ja pidätä.” Aleksi neuvoi. Myötäsin hyppyyn, ja vaihdoin pohkeiden paikkaa. Käänsin myös katseen ja asetin Valeraa kevyesti toiseen suuntaan. Laukka vaihtui, ja me jatkettiin ilmavalla askeleella seuraavalle kavaletille. ”Hyvä!” Aleksi kehui, sillä se oli mennyt aika nappiin. Valera on vaan fiksu.

      Kunhan kavaletit oli ylitetty hyväksyttävästi tarpeeksi monta kertaa oli radan vuoro. Sarja mua jännitti taas eniten jostain syystä, vaikka kaiken järjen mukaan sen olis pitäny olla ne haastavat lähestymiset. Kai se ekojen osakilpailujen tippuminen oli jääny vähän kummitteleen. Pyysin Valeran laukkaan, ja lähdin ratsastamaan ensimmäistä estettä kohti. ”Tasainen tempo, älä anna sen kiirehtiä. Syvälle satulaan, noin.” Aleksin ohjeet kantoi meidät ensimmäisen esteen yli. Siitä seuraavalle, jonka jälkeen olisi hankala lähestyminen. Se olisi tiukka kurvi ja ponnistusaikaa oli vähän. Käänsin katseen jo hyvissä ajoin, ja pohkeella rohkaisten Valera hyppäsi ongelmitta. Sarjalla molemmista esteistä tippui ylin puomi, mutta Valera ei ainakaan kieltänyt. ”Nyt sie selkeesti jännitit. Ei se sarja eroa noista muistakaan esteitä, ratsastat sen yhtä hyvin vaan.” Aleksi sanoi lähtiessään nostamaan puomeja. Loput esteet meni ihan hyvin, mitä nyt pari vinoa lähestymistä tuli ja tuollaista pikkuvikaa, muttei ainakaan kieltoja.

      Rata päästiin jokainen hyppäämään kaksi kertaa, ja sitten Aleksi kyseli innokkaita korkeushyppyyn. Kassu oli heti messissä ensimmäisenä, ja kyllä se muakin innosti. Niinpä me päästiin ylittämään sitä varten käyttöön otettua okseria pari kertaa, ja voi veljet, mitä hyppyjä ne oli. Valera vaan liisi yli, ei se sitä ilmaiseksi antanut mutta siitä näki että sillä oli kivaa. Ja kun sillä oli kivaa, niin oli mullakin. ”Hyvin menty kaikki! Otetaan vielä pari kierrosta rentoa ravia vaikka pitkin ohjin ja sitten käyntiin.”

    • #3566
      Miro Malmstén
      Valvoja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      12.12.2018 RKM 3. estevalmennus (409 sanaa)
      Istuin Mollyn selässä ja pyörin kuin hyrrä. Oli kolmas estevalmennus ja olin lievästi innoissani, ei enää tyhmiä ympyrätunteja vaan vauhdin hurmaa! Kanssani ensimmäisessä ryhmässä ratsastivat Elina, Lily ja Christian.
      ”Lily mitä luulet, hypätäänköhän kuinka korkeita esteitä”, kyselin ja höpisin Valeran selässä istuvalle sinitukalle.
      Valeralla oli meno päällä, eikä Lily luonnollisestikaan voinut asiaa tietää. Toivoin, että pääsisin kuitenkin hyppäämään hyvän radan. Ratsastuskoulumestaruudet olivat menneet sanalla sanottuna masentavasti tähän saakka.

      Aleksi aloitti tuntinsa.
      ”Ohjat käsiin, me verrytellään ratsastamalla kolmikaarista kiemurauraa ja tässä pituushalkaisijalla on puomi. Ensiksi kevyessä raviss. Hyvät välit ja itse katsotte, ettette törmäile, ei olla alkeistunnilla!” Mies huuteli ohjeistukseksi.
      Molly tuntui vähän slimeltä. Mukava, mutta erittäin vanuva jokaiseen suuntaan. Se tuntui hirmu hitaalta pohkeelle ja jouduin pyytämään sitä eteen jokaisella askeleella. Ensimmäiset puomit kolisivat, mutta pikkuhiljaa Pohjoisruotsinhevonen heräili ja alkoi nostella jalkojaan. Pian puomit nostettiin kavaleteiksi ja laahustimme niistä yli ihan mallikkaasti.

      ”Seuraavaksi tuutte tän laukassa ja alkuun vaihdatte laukan ravin kautta. Terävyyttä siirtymisiin, ei saa valua. Miro yrittää saada Mollyn hereille päivätorkuiltaan”, Aleksi kertoi.
      Laukkaaminen oli hauskaa Mollyn keinuhevoslaukassa, mutta ei sitä parhaalla tahdollakaan olisi hyväksi suoritukseksi voinut sanoa. Ensimmäisellä laukka-ravi siirtymisellä siirryimme käyntiin ja seuraavalla emme päässeet vielä puomin jälkeenkään laukkaan. Mollyn herättelyyn meni tänään totisesti aikaa. Muutamien suoritusten ja totaalihermostumisen jälkeen sain Mollyä paremmin kuulolle. Poskeni helottivat kuin omenat ja kulmat olivat tiukasti kurtussa. Minullehan ei yksi hevonen ryttyilisi, nyt oltiin treenaamassa.

      ”Sitten tuutte ratana, tässä on kuus, seittemän, kaheksan, niin mie muistelinki. Tässä on kaheksan estettä, tuolla suhteutettu väli, tässä tämä sarja, pari okseria ja ainaki tässä tulee tiukka lähestyminen, kuten myös tuolla”, Aleksi selitti sormellaan osoittaen. ”Ottakaa vain ohjat käteen ja alatte tuleen vuorotellen.”
      Jatkoin Mollyn kanssa kävelemistä ja odottelin vuoroani. Rata näytti melko hankalalta, mutta eiköhän siitäkin selvittäisi. Vuoromme koittaessa lähdimme etenemään radalla ja välikäyntien aikana tamma oli tuntunut jälleen hidastuvan etanaksi. Se laukkasi laiskahkoa laukkaa eteenpäin, mutta räpiköi kuitenkin muutamasta esteestä yli.
      ”Keskity Miro, pyydä eteen!” Aleksi ohjeisti.
      Molly meinasi stopata okserille, mutta lievällä apinanraivolla ja pienellä intiaanikarjaisulla tamma menikin yli. Loppurata sujui sen suuremmitta kommelluksitta.

      Jotkut kokeilivat korkeushyppäämistä okserilla, mutta minä siirryin Mollyn kanssa välikäynneille ennen Emilyn vuoroa ratsastaa tammalla. Oma suoritus ärsytti, olisin tahtonut loistaa ja olla maailman paras ratsastaja. Nyt tuntui lähinnä siltä, että Molly oli laiskuri ja minä täysin erillinen yksikkö, yhteispelimme ei toiminut siis juurikaan. Taputin tammaa kaulasta.
      ”Ei se oo sun vika, että oon tottunu vähän reippaampiin kavereihin”, kuiskasin Mollylle. ”Sitäpaitsi oot ehkä maailman paras tuntiheppa ku oot niin kiltti. Mä tuon sulle pari porkkanaa myöhemmin.”

    • #3604
      Emily
      Valvoja
      • Postauksia: 188
      • Perus pullaponi

      Estetunti

      12.6
      Istuskelin maneesin katsomossa katselemassa 1-ryhmän loppukäyntejä. Vetäisin Miron tuliaisiksi tuodun turvaliivini tummansinisen hupparini päälle ja työnsin kypärän päähän. Nappasin katsomon penkiltä minulle esteraipan ja menin Mollyn luo, kun Miro oli kääntänyt sen keskelle kaartoon.
      -Nää sun freejumpit on tosi hyvät! Miro totesi liukuessaan satulasta alas, jokseenkin mielenkiintoisella tavalla.
      -Joo, kyllähän niistä jonkun verran sai pulittaa, mutta iskä on kyllä ne aina valmis maksamaan. Naurahdin säätäessäni jalustimia sopivan kokoisiksi.
      -Joo, pitäis varmaan itekkin hankkia! Miro sanoi ja sanoi heipat sekä minulle että Mollylle. Jalustimet säädettyäni ponkaisin itseni selkään ja ohjasin Mollyn oikeaan kierrokseen. Tamma oli hieman laiskahko, mutta ainakaan sitä ei vaikuttanut haittaavan, että se pääsisi hyppäämään enemmänkin.

      Tunti aloitettiin verryttelemällä kolmikaarisella kiemurauralla, jonka pituushalkaisijalla on aina yksi puomi. Molly vaikutti erittäin kyllästyneeltä puomitehtävään, joten se koitti keksiä itselleen hieman virikettä. Välillä se pukitti ja testasi miten reagoisin, ja välillä se hyppäsi puomin yli. ”Molly koitahan nyt keskittyä” Aleksi naurahteli maneesin päädystä meidän kulkiessamme hänen ohitseen. ”Noniin! Korotetaan nää puomit nyt kavaleteiks nii siirtykäähn hetkeks käyntiin” Aleksi selitti ja raahasi pari kavalettitolppaa puomien viereen. Siirsin Mollyn hetkeksi käyntiin ja Aleksin saatua aseteltua kavaletit hyvin hän antoi taas luvan siirtyä raviin. Napautin Mollya hieman pohkeella jolloin se lähti tököttämään omaa rauhallista raviaan. Se meni kavaletin yli reippaasti ja nosteli ihan kivasti jalkojansakkin. Olisihan Molly mieluusti nostanut laukan heti kavaletin jälkeen, mutta ilonpilaajana tottakai siirsin sen samantien raviin.

      Valmennuksen seuraava tehtävä oli kavaletti tehtävä, jossa esteenpäällä piti vaihtaa laukka. Tai no olihan siinä toinenkin vaihtoehto, mutta se ei minua jaksanut kiinnostaa, joten päätin tehdä asiat aina vaikeamman kautta. Ohjasin Mollyn nätisti laukassa esteelle ja sain todella kivasti hallittua hypyn. Laukkakin vaihtui suht näppärästi. Tehtävää tultiin vielä muutaman kerran ja sitten oli vuorossa 8 esteen rata. Rataan sisältyi ties minkälaisia esteitä ja tehtäviä. Pääsimme Mollyn kanssa heti ensimmäisinä kokeilemaan rataa, joka oli oikein hyvä vaihtoehto, sillä jos Mollyn olisi pitänyt odottaa minuuttiakaan kauempaa, olisi se varmaankin pimahtanut. Rata kulki melko sujuvasti viidennelle esteelle asti jossa tuli toinen hankala lähestyminen. Mollyn liikkeistä huomasi, että se oli lähellä kieltämistä, mutta onneksi ei sentään. Molly hyppäsi ihan hyvin esteen, verrattuna siihen, että itse ratsastin Mollya kuin kaheli. No yllätyksemme emme puomejakaan tiputtaneet, joten kai selvisimme radasta ihan kiitettävästi.

      Tunnin viimeisenä asiana oli okserin hyppäämistä. Tosin se oli kyllä vapaaehtoista, mutta päätin, että olisihan se mukava taas hypätä korkeutta. Hyppäsimme pari kertaa 80cm korkuisen okserin ja se sujui Mollylta yllättävän hyvin! Tunnin jälkeen sai olla taas tyytyväinen Mollyyn, vaikka suuri osa tunnista menikin vain pelkkään säätämiseen😂

    • #3695
      Lily Wilson
      Valvoja
      • Postauksia: 168
      • Perus pullaponi

      RKM estevalmennus klo 16
      12.12.2018

      Okei, tänään yritän kunnolla, enkä koko ajan aliarvioi itseäni ja valita kaikesta omasta päässäni. Teen sen Valeran vuoksi. Tää olisi viimeinen kerta, kun hyppäisin sillä valmennuksessa. IKINÄ. Ei siinä, voisinhan mä aina pyytää Valeraa ratsukseni valmennuksiin, mutta tuskin tulisi tapahtumaan enää sen jälkeen, kun mulla olis Orion. Valerassa ei todellakaan oo mitään vikaa. Se on upee tamma ja liikettä siltä löytyy yhtä sun toista, (Sen harjaantunein liike on kyl varmaan takapuolesta pureminen.) mutta meiän välinen yhteys on kyl pikkuhiljaa jo varissu. Johtuu varmaan siitä, että mä oon jo ite niin suuntautunut tulevaan, etten enää oikein elä siinä hetkessä Valeran kanssa. Mutta tänään annan tammalle kaikkeni. Wow, dramaattista ajattelua. Pitäisi ehkä siellä kilpailuissa vasta ajatella näin.

      Kolmikaarista kiemurauraa puomien yli. Helppo nakki, ei pitäisi tulla ongelmia.
      “Lily missä asetukset?” Aleksi kommentoi. Perhana, olen sittenkin ihan paska. Okei nyt lopetan heti alkuunsa tämän ajattelun ja jatkan eteenpäin. Korjaan ja jatkan. Joo. Tosta sisäohjaa vähän tiukemmaksi ja taivutellaan sitten pohkeen ympärille. Näin. Jes! Valera ei kyllä vaikuta hirveen kiinnostuneelta tähän tehtävään, mutta kyllä senkin ketaleen on nyt vaan herättävä.

      Okei mitä helvettiä en mä nyt ite hahmota ollenkaan tätä kolmikaarisella kavalettien päällä vaihtoa. Tuntuu tyhmältä laukata vastalaukkaa kaaren alku. No ehkä Valera hoitaa tän paremmin ku mä. Viimenen kavaletti, otetaas jo sisäohjan avut ja ulkopohjetta vähän taaemmas. Hyppy ja vaihto. No vaihtoko se?? Pakko vilkasta, enhän mä tunne yhtään mitään tässä satulassa. Joo kyllä se vaihto. Ehkä taputan kiitokseks ku tän homman hoiti kotiin kyllä ratsureima eikä kuski.

      Miro on kyllä hyvä suorittaja taas. Ratsu ehkä vähän laiska. Miro mitä sä siellä heilut, nyt käsket sitä hevosta eteenpäin! No nyt sujuu paremmin. Miro ratsastaa kyllä Mymmelillä paljon paremmin, mutta toisaalta Mymmeli on Miron oma hevonen ja varsin ihana. Jaa, mä taidankin olla seuraava. Oooookei. Valera, nyt sitte reippahasti. Mun pitää kyllä muistaa ehdottomasti pidätykset ja päästöt, kun ne meinaa aina unohtua ja sitte puomit kolisee. Suunnataas sitten tonne ekalle esteelle. Hyi hemmetti näyttää korkeelta, en tykkää. Voinko jo lopettaa? EI, en voi. Okei. Sitte päästö. Annetaas vähän pohjetta, että tamma liikkuu. Ihan hyvä hyppy, vaikka mun alastulo ois kyllä voinu olla parempi. Okei sitte oikee pohje kii ja ohjasavut. Let’s käännytään Valera! Sitte se takapää alle, ei tollasta pelleilyä jaksa kukaa katella.

      “Voidaan tulla sitte vielä tätä okseria korkeushyppynä. Tätä ei oo pakko suorittaa. Loput sitte kävelee jo pitkin ohjin”, Aleksi sanoo. Hell no. Minä en mitään korkeuksia hyppää. Piste. Jos Jesse haluaa niin hoidelkoon ton puolen. Ei muutenkaa viitti väsyttää Valeraa, ku sillä ois vielä se toinenki tunti. Ihan hyvin meillä kai meni. Kyl Valera ansaitsee kiitokset. Hassu miten kuvittelin vetäväni tänää täysiä, mutta ei siitä kyllä mitään tullu. Oon koko tunnin taas ajatellu jotai ihan muuta. Yhessäki vaiheessa ajattelin et mitä jos kaikki tavarat oiski nimetty erilailla. Jos satula oiski vaikka kattila? Hhahahhah, oonpa hauska.

Luet parhaimillaan 10 vastausketjuja
  • Aiheeseen ‘RKM 2018 estevalmennukset’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.