Rokki

Foorumit Päiväkirjat Rokki

Tämä aihe sisältää 24 vastaukset, 8 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 2 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #835 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    OLDSTONE ROCKSTAR
    Rokki
    dartmoorinponi, ruuna
    om. Oliver Gwyln

    tuntikäytössä

    • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Alana.
    • Tätä aihetta muokkasi 7 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Alana.
  • #1714 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Kolme vaihdosta
    10. – 21.7.2017

    10.7.2017 Omistajanvaihdos
    Jason Astor suorastaan raahattiin vasten tahtoaan pöydän ääreen. Hänen vanhempansa virnuilivat tyytyväisenä saadessaan antaa näin hienon lahjan lapsenlapselleen Oliverille. Ajatella nyt – poni! Ja vielä mahdottoman hieno ja suloinen ja kiltti poni! Kukapa ei haluaisi ikiomaa ponia? Jason ajatteli, ettei kotona Suomessa lapsen kanssa odottava tyttöystävä olisi aivan samaa mieltä. Poikahan oli vasta kaksi kuukautta, ja osasi juuri ja juuri hymyillä. Silti Jasonille ojennettiin kynä kauniiseen käteen. Ei hän voisi keplotella itseään tästä pois, joten hän huokaisi syvään ja allekirjoitti nimensä. No, nyt hän olisi sitten yhtä ponia rikkaampi. Pooper oli kyllä kieltämättä ihan mukava, ja jonkun tallitytön ratsastamana liikkuikin yllättävän hyvin ollakseen puoli metriä matalampi kuin Jasen mielestä oikeat hevoset. Toivottavasti tyttöystäväkin pitäisi ponista. Nimen Alana kyllä vaihtaisi, sen Jase tiesi jo valmiiksi. Pooper ei tulisi jäämään Pooperiksi. Ehkäpä joku menevämpi olisi parempi, kuten Rokki?

    16.7.2017 Uranvaihdos
    Alana joutui puhumaan tallin omistajalle. Poni oli tulossa jo viikon päästä, eikä tallipaikasta ollut tietoakaan. Eikä niinkään ylimääräisestä rahastakaan, mutta sitähän Jason ei ollut huomioinut. Hänen vanhempansa kuulemma auttaisivat mielellään tallivuokrassa. Se vain, kun Hallavassa ei tainnut olla vapaita karsinapaikkoja, eikä hän ollut ollut enää viiteen vuoteen sopiva ratsastaja pikkuponeille. Kyllä sille varmaan löytyisi joku vuokraaja tai joku. Alana koputti toimiston oveen, ja sai vastauksena Aleksin murahduksen. Blondi selitti hieman nolostuneena, kuinka Jasen vanhemmat olivat hankkineet ponin, ja nyt oli pieni ongelma. Aleksi kuitenkin ilahtui, sanoi, että tallin pikkuponit alkoivat olla jo vanhoja ja lähellä eläkeikää. Molemmat taisivat saada samaan aikaan saman idean, ja sopimukseen päästiin varsin pian. Rokiksi jo kotona ristitty ruuna saisi tulla Hallavaan tuntiponiksi. Se olisi Aleksilla ylläpidossa ja tekisi tuntihommia aivan normaalisti. Sitten, kun Oliver olisi hieman isompi, Rokki toimisi vuorotellen tuntiponina ja erään pienen pojan talutusratsuna. Ja niin kääntyi näyttelyponin ura toiseen suuntaan.

    21.7.2017 Maisemanvaihdos
    Hallavan kodikas tallipiha ilmestyi näkyviin tuulilasin läpi. Ainakin sen, mitä siitä näki läpi taivaalta ripottelevan veden ja pyyhkijöiden lomasta. Trailerissa olevalla ponilla oli ollut pitkä matka takanaan, ja nyt se pääsisi vihdoinkin kotiin. Se oli kulkenut koko matkan erittäin rauhallisesti ja tottuneesti trailerissa, ja asteli nyt rauhallisesti myös ulos sieltä. Pienet ruskeat korvat hörössä se katseli maisemia tyynesti, eikä juuri piitannut sitä ihmettelemään saapuneesta pienestä väkijoukosta. Rokki pääsi hetken kävelyttämisen jälkeen tarhaan haistelemaan Hallavan ilmastoa ja huutelemaan laitumella oleville muille hevosille kuulumisia. Hetken ihmettelyn jälkeen poni innostui vähän juoksemaankin, ja muutamat ihastelivat sen lennokasta ja kepeää laukkaa. Kukaan ei kyllä tainnut katsoa uutta asukasta aivan yhtä ihmeissään kuin pieni Oliver. Niin ihmeissään hän oli, silmät lautasen kokoisina, vielä silloinkin, kun Rokki siirrettiin johonkin vapaaseen karsinaan yön ajaksi. Oliver kävi jopa tervehtimässä ponia, tarrasi korvaan kiinni, eikä meinannut irti päästää. Kun ruuna seisoi rauhallisesti koko vauvan irroittamissession ajan, päätettiin, että kyllä sieltä trailerista selkeästi lastenponi tuli.


    Tervetuloa Hallavaan, Rokki!

    • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta sitten  Alana.
  • #1715 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Testiajo
    4.8.2017

    Alana päätti kokeilla, oliko hän aivan liian iso Rokille, ja yllätyksekseen huomasi, ettei ollutkaan siellä selässä niin valtava! Rokista paljastui niin mukava ratsu, että vähän kadutti sen lainaaminen tuntiponiksi. Noh, siinäpähän oli hieno poni opetusratsuksi. Ja voisihan sitä aina käydä välillä läpiratsastamassa. Sitä paitsi, eihän kaikkien tuntiponien tarvinnut aina olla niin kamalan haastavia. Rokki vaikutti juuri sellaiselta, että se puksuttaisi tyytyväisenä menemään minkä tahansa ratsastajan kanssa.

  • #1716 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    15.10.2017
    kirjoittanut: @aleksi


    Rokki ja Ade ratsastuskoulumestaruuksissa

  • #1717 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Ihka oikea ponipoika
    22.11.2017

    ”Loki! Loki!” kajahti ilmoille innostunut vauvan pulina, kun toin Rokin tallikäytävälle. Jasea nauratti, hautasi naamansa Oliverin vatsaan. Minua hymyilytti, ja Rokki hörisi tervehdyksen kaikille tallin asukkaille. Se sai muutamalta vastauksen, ja Oliver nauroi äänelle.

    Kun poni oltiin parkattu turvallisesti pesukarsinaan, Jase laski Oliverin maahan. Muutamalla innostuneen naurun saattamalla hoipertelevalla juoksuaskeleella pipopää oli jo hyökkäämässä Rokin jalan kimppuun, kun kaappasin Oliverin syliini. Oli se myös kaatumassa, ja vaikka tiesinkin, että lasten piti antaa kaatua, en ajatellut, että talli olisi kävelyharjoitteluun sopivin paikka.
    ”Hold it, you little speed demon. Muistatko mitä sanottiin, hmm? Heppojen kanssa pitää olla rauhallisesti, right?”
    ”Loki! Loki!” Oliver rimpuili ja osoitti Rokkia, joka vähät välitti sen suurimmasta pienestä fanista, vaan keskittyi tutkailemaan sen harjapakin sisältöä.
    ”Sano Rokki. Rokki”, yritin, ja sain vain vauvan lapaseen tungetusta nyrkistä nenääni. Kuulin Jasen hekottavan takanani, ihan kuin Oliver ei olisi eilen puklannut sen päälle. Mielummin minä ne pari innostuneesta heilumisesta koituvaa mottausta otin vastaan kuin puklut, kiitos paljon.
    ”Oliver, say Rokki! Look at the pretty pony!”
    ”Lokki! Pony!” kiekaisi Oliver, ja päästin suustani semmoisen lepertelylitanian, että melkein hävetti. Tai ei, sillä ”yees, you’re such a smart young man! Joo, the smartest, most handsome little man there ever was! Haluutko kattoa ponia? Hmm? Pony?” suukottelin Oliveria, ja vähän kutitin, sillä jos jostain Oliver piti, oli kutittamisesta. Voi, miten minä pidinkään Oliverista. Lepertelin sille vielä vähän lisää, sillä tallissa ei ollut ketään, enkä minä voinut asialle mitään. Mutta en minä ollut ainoa, Jase oli aivan yhtä menetetty tapaus. Ja minä, oi voi. Kerran minun oli pitänyt ihan istua, etten pakahtuisi, kun hoksasin Jasen leikittävän Oliveria. Kyllä meillä ihan hyvin meni.

    Lepertelyni keskeytti Jasen pieni rykäisy, ja käänsin katseeni käytävälle. Siinä seisoi, hieman nolon näköisenä se Emmin uuden miehen lapsi, se Sora, vai mikä kivi se nyt olikaan, jotkut täysin umpipaskaiset suojat kädessään. Nousin seisomaan, Oliver sylissäni, ja katsoin tyttöä.
    ”Moi.. Mulla olis nää.. Voinko.. Voinko pestä nää?” tyttö selitti ja näpräsi suojia. Niistä suurin piirtein valui kuraa.
    ”Joo”, totesin ja tein vähän tilaa. Sora pesi suojat ripeästi, ja näin, että ne jäivät vielä varmaan puoliksi likaisiksi, mutta tyttö liukeni paikalta niin nopeasti, etten kerennyt sanomaan, että pese ihan rauhassa vaan. Kun Sora oli lähtenyt, Jase virnisti suuntaani.
    ”Toi oli niinku, instant bitch mode. Snap, and then you transform from loving mother to stone cold bitch”, se totesi, ja minä vain kohautin olkiani.
    ”Gotta keep up the rep”, heitin, ja laskin sitten Oliverin Rokin luokse.

    ”Pony!” Oliver kiekui taas, ja silitteli Rokin jalkaa. Enemmänkin läpsi, mutta noh, yritys oli kova.
    ”Remember Ollie, gently, huh?” Jase muistutti ja minä ojensin Oliverille pääharjan.
    ”Muistatko, harjataan Rokki”, kyselin pojalta, joka innoissaan tökki molemmin käsin pitelemäänsä pääharjaa Rokin kainaloon. Komensin Jasen kykkimään Oliverin kanssa samalla kun harjasin ponia kaikkialta muualta. Hetken kuluttua meillä olikin varustettu poni maneesissa, ja sen vieressä suurin piirtein pomppi innostuksesta vaahtosammuttimen kokoinen kypäräpää.

    ”Alright, hoist him up”, totesimme, ja nostimme Oliverin selkään. Jalustimet olimme suosiolla irrottaneet ja jättäneet talliin, samoin kuin ohjat, sillä jalustimiin olisi tarvinnut ainakin viidet kiepit, ja pelkäsimme, että jos jotain kävisi, Ollie jäisi kiinni niihin. Joten siksi tämä talutusratsastuksemme toimi ilman jalustimia, niin että toinen talutti ja toinen käveli vierellä, kädet turvallisesti lapsemme vyötäisillä. Sillä tavoin, jos poni pojan alta sinkoaisi suuntaan tai toiseen, poika ei ainakaan putoaisi mihinkään.

    Menimme ehkä kymmenen minuuttia käyntiä, ja sitten, Oliverin leveästä hymystä päätellen sillä oli ihan hauskaa, joten menimme hetken ravia. Se olikin aika helppoa, sillä Rokki meni niin mummoravia, että sen vieressä pystyi kävellä aika helposti. Mutta Oliver tykkäsi, nauroi niin, että Caitlynia ja Nesvaa lukuunottamatta tyhjä maneesi raikui.

    Kyllä siitä ihka oikea ponipoika tulisi, päättelimme, kun Oliver antoi varovaisen pusun Rokin turvalle, ja sai vastalahjaksi märän ponipusun.

  • #1718 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Eka kerta!
    1HM
    30.12.2017

    kirjoittanut: Adelaide

    aijaa.com/buYy5e
    Hoitelin ja harjasin Rokkia rauhallisesti. Puunasin sen kunnolla, ja lopulta se säihkyi kauniisti.

  • #1719 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Tuhma ponipoika
    2HM
    2.4.2018
    Runo
    Vapaamittainen

    kirjoittanut: Adelaide

    Tallille mä iloisena kävelin
    Muusiikkia kuuntelin oikein sävelin
    Kohta kuulokkeet jouduin kuitenkin pois laittaa, sille tallille saapunut olin
    Huokaisin, ja hain sen pikku ponin
    Ei se kuitenkaan helppoa ollut
    Se poukkoili paikasta toiseen viekkaasti
    Mutta lopulta muta/jää lammikkoon pysähtyi
    Sinne mä sitten rämmin
    Ja kiinni otin ponin
    Sen talliin raahasin
    Ja siella harjasin ja varustin
    Sitten maneesiin mentiin
    Koska Rokilla ei ollut kavioissa kenkii
    Alkutunti meni hienosti,
    Mutta laukassa poni ryösti
    Siihen metakkaan heräsi varmaan jopa naapurin Kyösti
    Kun halliintaan Rokin sain sitä toruin;
    ”Ei noin saa tehdä, senkin koni”
    En tiennyt miks puhuin riimein ja loruin
    Sen jälkeen lopputunti hienosti sujui
    Ja supernopeasti aikakin kului
    Pian tunnin lopettelimme
    Ja talliin köpöttelimme
    Tallissa Rokin harjasin kiiltäväksi
    Kello oli kohta ja kakskyt yli neljä
    Rokille hyvää yötä sanoin
    Ja sitten tallilta lähdin
    Illalla päiväkirjaani näin kirjoitin; ”Tänään oli ollut Rokin kanssa ihan kiva päivä, mut usein, kun tuun tallilta, ikävöin Astaa… Mua harmittaa, kun se oli jo niin vanha ja kaikkee. Olispa Asta viellä siellä! Tai edes joku shetu, jota voisin hoitaa. Vaikka Rokkikin on supersöpö ja -kiva, mut se vaan tuntuu jotenkin ”isolta” *huokaus*. Mut siis oli kivaa. Mun pitää nyt mennä, hyvää yötä päiväkirja!”

    • Tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta sitten  Alana.
  • #1720 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Puunausta
    3HM
    1.4.2018

    kirjoittanut: Adelaide

    Rokki ei oikein tykännyt, kun harjasin sen päätä, joten se päätti näyttää minulle kieltä. Vaikka poni ei kyllä ollut ennen arastellut pään harjaamista. Kaipa se tiesi, että tänään oli aprillipäivä. Otin siitä kuvan ja lähetin sen snäpissä muille. aijaa.com/NwcWY9

    Tässä kuitenkin pitkän työni tulos: aijaa.com/9kzLsy. Rokista tuli kyllä komea!

  • #3558 Vastaus

    Nimetön
    • Postauksia: 23
    • Maitovarsa

    16.12.2018

    Astuin autosta ulos tuttuun pihaan. *Huokaus* en tajunnutkaan kuinka ikävä minulla oli tulla tänne takaisin.. Otin laukkuni ja lähdin kävelemään kohti tallia ja Rokin karsinaa. Kävellessäni tallin käytäviä huomasin Mollyn jonka pää pilkisti tämän karsinasta. ”Hei Molly!” Sanoin tammalle ja rapsutin tämän turpaa. En vieläkään tiedä miksi lopetin Mollyn hoitamisen.. Hetken päästä jatkoin matkaani kohti Rokin karsinaa. ”Hei Rokki!” Sanoin ponille kun saavuin tämän luo. Rokki haisteli minua uteliaana. Rapsutin Rokin turpaa ja sitten aloin harjamaan tätä. ”Tänään mennään pikku talutus maastoon!” Sanoin ponille iloisena harjatessani tätä. Ratsastaminen saattaisi olemaan pikkuinen ongelma ponin kanssa pituuteni vuoksi mutta eipä se vielä ainakaan tulisi olemaan ongelma nimittäin varmaankin pari ekaa hoitokertaa tulisin taluttamaan Rokia. Pitkän harjauksen jälkeen lähdin hakemaan Ponin Riimua ja riimun narua. Haettuani Rokin Riimun ja riimun narun laitoin narun tämän karsinan oven päälle ja aloin asettelemaan Rokin riimua tämän päälle. Rokki ei oikein tykännyt riimusta joten tämä nosti päätään vältelessään tätä. ”Hei, Ei saa! Tuhma poni.” Sanoin Rokille ja laskin tämän päätä vähäsen että sain riimun kunnolla tämän päälle. ”Kiitos..” huokaisin ponille, otin tämän riimun narun karsinan oven päältä ja laitoin tämän riimuun kiinni. Lähdin taluttamaan Rokkia kohti metsäpolkua. Rokki ei kuitenkaan hallunut tallista lähteä ulos kylmään lumi sateeseen joten tämä yritti vetää minua takaisin sisälle. ”Höh, mennään nyt!” Huudahdin ponille ja yritin vetää tätä ulos tallista. Loppujen lopuksi poni luovutti ja lähti kiltisti kävelemään perässäni. ”Luojan kiitos..” mumisin ja lähdimme Rokin kanssa kohti hämärää metsää. Metsä oli täynnä lumisia kuusia ja polkukin oli lumessa. Aurinko kuitenkin onneksi vielä vähän valaisi. Rokki huomasi ohi juoksevan oravan joten tämä nousi taka jaloilleen säikähtäessään sitä. ”Pruuu!” Sanoin Rokille rauhoitessani sitä. En tiedä mikä se tunne oli, ihan niinkuin Rokki olisi ollut luotu minulle.. seisoin siinä Rokin edessä jonkin aikaa yrittäessäni lukea Rokin katsetta. Rokki muistutti aivan minun entiststä ponia joka nukkui pois… Aloin itkemään ja halasin ponia.. halasin Rokkia siinä lumisella polulla pari minuuttia jonka jälkeen nousin ylös ja pyyhin kyyneleeni pois.. Olisin voinut vannoa että aika pysähtyi kun halasin ponia. ”Ehkä meidän pitäisi lähteä takaisin kohti tallia..” sanoin Rokille ja käännyimme takaisin kohti tallia. Rokki kulki reippaasti vieressäni. Hymyilin katsellessani kuinka noin pieni poni voi saada minun tunteet pintaan. Saapuessamme tallille huomasin kun ulkona kentällä oli muitakin ratsastajia. Jatkoimme Rokin kanssa matkaa tämän karsinalle jonka jälkeen riisuin ponin päältä tämän Riimun ja aloin harjamaan tätä. Rokki nautti harjauksesta joten päätin harjata tätä vähän kauemmin. Lopuksi vielä puhdistin ponin kaviot ja aloin letittämään tämän harjaa. Silittelin ponia jonkin tovin. ”heippa Rokki!” Sanoin ponille ja suljin tämän karsinan oven. Vein vielä Rokin riimun ja riimun narun takaisin ja lähdin autolla takaisin kohti kotia.

    • #3559 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Saat tästä 1 hoitopisteen

  • #3586 Vastaus

    Nimetön
    • Postauksia: 23
    • Maitovarsa

    17.12.2018

    Olin ollut jo tallilla jonkin aikaa, tällä hetkellä vain silittelin Rokkia ihaillen tätä. En edes tiedä mitä tekisin tämän kanssa tänään. ”Nyt on maanantai.. se meinaa etten vieläkään sulla voi ratsastaa! Pöh!” Huokaisin Rokille. Rokki tönäisi laukkuani, laukustani pyöri ulos vihreä pörröinen harja. Katsahdin Rokkia ja sitten harjaa. Lopuksi aloin nauramaan ja pörrötin ponin harjaa. Otin maasta harjan ja aloin harjamaan Rokkia. Harjasin ponia unelmoiden, ”mieli sä et voi olla mun oma poni?” Huokaisin Rokille harjatessani tätä. ”Ei mulla kylläkään omalle ponille olisi aikaa..” mutisisin lopettaessani Rokin harjauksen. Kävin hakemassa ponin riimun ja riimun narun ja talutin tämän pesu huoneeseen pestäväksi. Otin käteeni vesiletkun ja aukaisin hanan samassa aloin kastelemaan Ponia. Rokki ei oikein siitä tykännyt joten tämä yritti saada riimun narua irti Riimustaan. Suljin vesi hanan ja laitoin vesi letkun takaisin. ”Eihän se niin paha ollut, eihän?” Naurahdin. Otin käteeni pyyhkeen ja aloin kuivaamaan ponia. Kun olin kuvannut Rokin otin harjan käteeni ja harjasin tämän turkin. Rokki näytti pesun jälkeen aivan eri ponilta, tämän turkki kiilsi ja tämän halataan eivät enään käyttäneen niin likaisilta. Irrotin Rokin riimun narun pesuhuoneen kahvasta pois ja lähdin Taluttamaan ponia takaisin karsinaansa. Kun sain vietyä Rokin takaisin karsinaansa otin tältä pois riimun narun ja myös riimun ja vein nämä takaisin. Kävin hakemassa ponin varusteet ja menin pesemään näitä pesu huoneeseen. Ensimmäisenä kastelun vähän varusteita jonka jälkeen aloin hankaamaan näitä puhtaaksi, hankasin joka ikisen kohdan jossa näin vähänkään likaa. Huomasin kuinka tarkka olinkaan ponin kanssa, mielestäni tämä oli huvittavaa joten aloin nauramaan. Putsattuani Rokin varusteet vein nämä takaisin ja menin itse Rokin luo. Silittelin ponia ja aukaisin tämän harjan leteiltä. Pakkasin talli kamani ja halasin ponia. ”Nähdään huomenna taas!” Sanoin Rokille ja suljin tämän karsinan oven.

    • #3593 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Ihan hauska tarina, olisin kyllä halunnut nähdä kirjotettuna miksi halusit pestä Rokin. Oliko esimerksiksi pinttynyttä likaa joka ei harjaamalla lähtenyt tms. Talvella ei ihan kepein syin kannata pestä kun kuivuminen kestää niin kauan ja poni voi vilustua. Saat 1hp

  • #3673 Vastaus

    Nimetön
    • Postauksia: 23
    • Maitovarsa

    19.12.2018

    Kävelin tonttu lakki päässäni kohti Rokin karsinaa. ”Jingle bells, Jingle bells!” Hyräilen pitkin tallin käytäviä. ”Hei Rokki!” Sanon ponille kun saavun tämän karsinan luo. Rapsutan ponia vähän aikaa, jonka jälkeen siirryn Rokin harjaamiseen. ”Oi mikä nauru syntyiskään jos Rokki sais tietää tän~ että kuinka ihanan Hoito ponin Kiraa saii~” Laulan ponille samalla kun harjaan tätä. Rokki tönäisi reppuani ( Taas.. )
    Repustani tipahti pieni tonttu lakki. Katsahdin ponia ja sitten laitoin Tonttu lakin takaisin reppuuni. Lähdin harjauksen jälkeen hakemaan ponin riimua ja riimun narua. Törmäsin matkalla johonkin hoitajaan. ”Anteeksi kauheasti kun en katsonut eteeni!” Tyttö sanoi. ”Ei se mitään.. Anteeksi minunkin puolestani.” Pahoittelen. Kun katsoin tyttöä tarkemmin pystyin jopa tunnistamaan hänet! ”Sä taidatkin olla Emily?” Kysyin tytöltä. ”Juu, kukas sinä olitkaan?” Emily kysyi. ”Kira!” Vastasin Emilylle hymyillen. ”Oi! Sä olit kait Mollyn hoitaja?” Emily kysyi/sanoi. ”Juu.. Tai noh olin Mollyn hoitaja..” Sanoin vakavana. ”Nykyään hoidan Rokkia!” lisäsin iloisena. ”Sepä kiva! Muuten, haluaisitko joskus tulla mun ja Mollyn kanssa maastoon? Esim joku perjantai ehkäpä?” Emily kysyi. ”Joo, sopii!” Vatsaan Emilylle iloisena. ”Noh minun pitääkin jo mennä takaisin Mollyn luo. Nähdään!” Emily sanoi ja lähti iloisena takaisin kohti mollyn karsinaa. ”Nähdään..” sanoin ja jatkoin matkaakaani. Kun saavuin takaisin Rokin luo aloin heti laittamaan tälle riimua päähän. Katsahdin kelloa kauhistuneena. ”Apua kello on jo Kahta kymmentä minuuttia vaille viisi! Minun pitäisi vielä ehtiä taluttaa sinut ennenkuin tuntilaiset tulevat!” Sanoin Rokille laittaessani riimua tämän päälle. Kun vihdoin ja viimein sain ponille riimun päähän laitoin siihen vain riimun narun kiinni ja lähdin taluttamaan Rokkia kohti kenttää. Saapuessamme kentälle lähdimme ponin kanssa ensin menemään kenttää käynnissä ympäri. *Onneksi huomenna on jo perjantai. Saan vihdoin ratsastaa Rokilla!* Mietin innoissani. ”Tip Tap, Tip Tap, Tipe tipe tip tap Tip, Tip, Tap!” Hyräilin samalla kun siirryimme Rokin kanssa reippaaseen Raviin. Oli hassua tajuta kuinka pienet askeleet ponilla oli verrattuna Mollyn askeleisiin. Rokki kuitenkin meni ravissa hyvin reippaasti. Kuulemieni juttujen mukaan Rokki oli aika moinen hurja pää, mutta ei Rokki ollut yhtään kertaa minun aikanani kiukkuillut. Noh olinhan minä vasta viikon tätä hoitanut, vaikka tuntui jo siltä että olisin hoitanut Rokkia jo kauan. Katsahdin ranne kelloani.. Kello näytti olevan jo kymmenen minuuttia yli viisi, joten siirryimme Rokin kanssa takaisin käyntiin ja lähdin taluttamaan ponia takaisin karsinaansa. Ratsastustuntilaiset tulisivat jo pian. Kun saavuimme Rokin kanssa takaisin otin Ponilta riimun narun pois ja laitoin tämän ponin karsinan oven päälle. Aukaisin reppuni ja otin sieltä pienen tonttu lakin.. ”Hyvää joulua Rokki!” Sanoin ponille ja kiinnitin tonttu lakin tämän riimuun. ”Muista olla kiltti tunnilla!” Sanoin Rokille ja taputan tämän kaulaa. ”Nähdään taas huomenna Rokki!” Sanoin ponille ja lähdin pois tallilta. näköjään lähdin juuri oikeaan aikaan nimittäin ratsastustuntilaisten autoja alkoi saapumaan pihaan.

    • #3689 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Hauska miten otit Emilyn mukaan tarinaan. Saat 1hp ja 1sp

  • #4083 Vastaus

    Nimetön
    • Postauksia: 23
    • Maitovarsa

    2.1.2019

    Uusi vuosi oli alkanut. Minua harmitti paljon kun olin ollut kipeänä enkä ollut Rokkia mennä hoitamaan. Onneksi Aleksi ilmoitti että Rokki saa toisen hoitajan ja Rokin omistajakin käy tätä viikoittain katsomassa. Onneksi olin kuitenkin itsekkin jo melkein kahden viikon kuumeesta parantunut! Kävelin tallia kohti rauhallisesti, tallin piha oli täysin lumessa lumisateen jäljiltä. Näköjään tallin joulukoristeetkin olivat purettu. Kävelin tallin läpi aina kun menin hoitamaan Rokkia koska se oli vaan mielestäni mukavaa nähdä muitakin hevosia. Hevoset aina kääntyivät katsomaan ja kuuntelemaan askeleitani. ”Hei Rokki!” Sanon kun saavuin vihdoin ruunan karsinalle. Rokki esitti ettei olisi kuulenutkaan minua. ”Mulla on sulle pieni lahja.. Katsos tätä!” Sanoin ja vedin laukustani ison porkkanan. Haistettuansa porkkanan Rokki kääntyi ja nappasi sen kädestäni. ”Arvasin että tykkäät” sanoin ja naurahdin ruunalle. Kun Rokki näytti siltä että Tämä olisi vihdoin porkkanan syönyt aukaisin tämän karsinan oven ja kävelin sisälle, otin harjan taskustani ja aloin heti harjamaan Rokkia. Ruuna söi tyytyväisenä vieläkin porkkanaansa ja nautti harjauksesta. ”Voi sua Rokki..” sanoin ponille ja naurahdin kun yritin harjata ponin kaulaa tämä nosti päänsä kohti kattoa ja hörisi.
    Kun olin harjannut ponin kävin hakemassa tämän riimun ja riimun narun. Laitoin Rokille päähänsä riimun ja siihen mä kiinnitin sitten ponin riimun narun ja lähdin taluttamaan ponia tarhaansa. Matkalla kohti tarhaa poni haisteli raikasta ulko ilmaa.. Ehkä myös lumi kasoja joista tämä löysi kävyn.. kun irrotin ponin riimun narun ja suljin tämän tarhan oven Rokki tiputti suustaan kävyn ja alkoi leikkimään sillä naurahdin ponille ja lähdin kävelemään takaisin talliin. Kun taas kerran saavuin Rokin karsinalle aloin pesemään sitä. Harjasin kaikki maahan tippuneet Kaurat ja heinät pois ja pöly harjalla sitten karsinan nurkat siivosin hämähäkin seiteistä. ”Nyt näyttää paljon paremmalta..” sanoin itselleni ja laitoin pöly harjani takaisin laukkuuni sen jälkeen kun olin tämän puhdistanut. Laitoin Rokin karsinan oven kiinni ja menin talli tupaan. Tallituvassa keitin itselleni kuumaa kaakaota ja istahdin tallituvan pöydän ääreen juomaan sitä. Tallitupaan oli eksynyt myös Emily. Juttelin Emilyn kanssa tovin jonka jälkeen lähdin hakemaan Rokin takaisin karsinaansa. ”Hei taas!” Sanoin ponille ja otin riimun narun Tarhan portin päältä. Aukaisin tarhan oven rauhallisesti ja kävelin kohti ponia. Kurotin käteni kohti ruunan riimua ja laitoin narun nopeasti siihen kiinni, sitten lähdin taluttamaan Rokkia takaisin kohti karsinaansa. ”Hyvä poika.” Sanoin Rokille kun olin ottanut tältä riimun pois. Taputin ruunaa kaulalle ja annoin tälle pienen palan leipää. Sitten lähdin takaisin kohti kotia.

    • #4088 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Mukava tarinanpätkä, saat 1hp

  • #4372 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Metsässä on ystävä ja Jumala
    22.1.2019

    Ulkona oli aivan järkyttävän kylmä, ja olinkin käynyt aamulla viemässä Lasselle sen uuden superpaksun toppaloimen, ettei se aivan jäätyisi ulkona. Aamutallia tehnyt Ohto oli miltei kompastunut naamalleen täyteen ahdettuun heinäkärryyn säikähtäessään aukeavaa tallinovea, ja olisin varmasti nauranut vähän, ellen olisi tiennyt Ohton olevan allerginen suurin piirtein kaikille kasveille paitsi punaisille ruusuille, joita se aina ripusti kuivumaan keittiön lampusta. Allergian ja oman pikkumaisuuteni varjossa päädyin vain tuhahtamaan ja mutisemaan hyvää huomenta. Olin vieläkin vähän vihainen Ohtolle siitä, että hän oli huhtikuussa kehdannut liittyä instan kakaroiden laumaan ja sanoa, että olisin nainut Jasen vain hänen varojensa takia. Ohton kyllä piti ystävänäni tietää, etten minä mitään rahoja tarvinnut, vaan sovittaa tekoni Jumalan edessä.

    Nyt tämä Jumalan edessä sovitettava tekoni istui Hallavan muhkuraisella betonilattialla viittä vaille seitsemän ja levitti Lassen harjakassin sisältöä pitkin käytävää. Oliverilla oli hävyttömän paljon vaatteita päällä, ja kaikkein mieluiten olisin halunnut jäädä kotiin lämpimään, mutta koska olin luvannut ottaa Oliverin mukaan tänään, minun oli pakko. Olin yrittänyt ehdottaa pojalle, että jos mentäisiin ratsastamaan vasta huomenna, mutta se oli päättynyt niin pettyneeseen puolitoistavuotiaaseen, että olimme päätyneet kompromissiin. Menisimme tänään ratsastamaan, oli mikä oli. Olisin halunnut ratsastaa Lassenkin, ja olin ajatellut voivani käydä maastossa Rokki ja Oliver liinan päässä, mutta koska oli niin kylmä, en viitsinyt lähteä ulos jäädyttämään itseäni tai poikaani. Enkä sitä paitsi luottanut aivan täysin, etteikö Rokki keksisi jotain jäynää näin kylmällä, ja Oliver oli vielä niin pieni, ettei hän pysynyt kunnolla selässä vielä ravissakaan. Lassen selästä en ylettäisi tai kerkeäisi auttamaan, mikäli niikseen tulisi. Lasse joutuisi siis tyytymään talutettavaksi.

    Rokki oli mennyt kuudelta tunnille, joten ajattelin nappaavani sen suoraan maneesista. Lasse seisoi korvat hörössä käytävällä ja tarkkaili sen lattialle kopsahtelevia harjoja.
    ”Ollie hey, you better clean your mess then”, huomautin ankkakuvioista toppahaalaria, josta erottui valtavan kypärän alta juuri ja juuri kirkkaat kasvot.
    ”Noo!”
    ”No? Wrong answer buddy, you’re gonna have to clean up if you want to go ride Rokki”, hymisin ja heitin toppaloimen Lassen niskaan. Olin kiinnittämässä kaulakappaleen seitsemättä tarranauhaa, kun takaani kuului kopsahdus ja jonkun naurava ”oho!” -tokaisu.
    ”Älä heitä, voi sattua pahasti”, sen kirjavan ponin omistaja sanoi ja ojensi Oliverilla takaisin Lassen kaviokoukun, joka oli lähtenyt vikkelästi lentoon. Oliver oli jokin aika sitten oppinut viskelemään asioita, eikä mikään ollut turvassa.
    ”Halja!” Oliver kiekaisi ja osoitti Lolalle ylpeästi kaviokoukkua.
    ”Ei toi ole harja, vaan kaviokoukku, sillä puhdistetaan kaviot”, Lola oli kyykistynyt Oliverin eteen ja hymyili leveästi.
    ”Halja!”
    ”Ollie, that’s a hoofpick, remember? A hoofpick”, kommentoin Lassen luota ja Lola ponkaisi seisomaan sen näköisenä, että hänet olisi yhytetty pahanteosta. Se oli aika yleinen reaktio, kun toin Oliverin tallille. Pojasta pidettiin, minua pelättiin, juuri niin kuin sen pitikin olla.
    ”Halja!!” Oliver toisti vielä ylpeänä, ja virnisti sen näköisenä kuin olisi tietänyt, ettei kaviokoukku ollut harja. Tai mistä minä tiesin mitä sen päässä liikkui, olin itsekin välillä niin sekaisin kielistä, etten olisi yhtään yllättynyt Oliverinkin olevan. Puhuimme kotona Jasen kanssa englantia, mutta Oliverille yritimme puhua myös suomea ja minä Jasen kiusaksi iiriä. Ylpein saavutukseni tähän saakka oli varmasti se, kun Oliver oli oppinut kutsumaan Jasen äidiltä saatua Lamby-pehmolammasta iiriksi nimellä caorach. Sillä lampaalla oli Jaselle paljon tunnearvoa, ja saatoin olla kamala ihminen, kun nauroin Jasen järkyttyneelle ilmeelle ja epätoivoiselle Lamby-hokemiselle. Jase taisi vieläkin olla katkera, että hänen rakas Lambynsa oli nyt Carrie (ja Oliverin ääntämänä vielä kamalampi Gary).
    ”Hm, if you say so. Let’s go now, do you have your helmet on?” hymyilin Oliverille ja sivuutin Lolan täysin.

    Tuntilaiset seisoivat kaarrossa ja nostivat jalustimia juuri kun aukaisin oven viheltäen. Lasse harppoi liina riimussa kiinni sisälle ja tarkkaili toisessa kädessäni roikkuvaa Oliveria silmä kovana.
    ”Me otettais Rokki vielä hetkeks”, ilmoitin satulavyötä löysäävälle tytölle, joka näytti hieman pettyneeltä mutta tyytyi kohtaloonsa ja kiristi vyön takaisin. Odotin Lassen kanssa uralla niin kauan kunnes muut tuntilaiset alkoivat valua ulos, jolloin talutin valkoisen ruunan pienen ruskean vierelle ja otin tytön ojentamat ohjat. Oliver suorastaan pomppi Rokin harjassa roikkuen kun kiinnitin ponin kuolaimiin riimunnarun ja laitoin jalustimet neljälle kiepille ja toisiksi viimeiseen reikään. Ankkahaalarin pomppiminen loppui vasta sitten, kun haalari nostettiin satulaan ja käteen tyrkättiin ohjanperät. Oliverilla oli niin paksut hanskat kädessä, ettei ohjat oikeasti pysyneet niissä, mutta en minä häneltä mitään tuntumaa nyt vielä odottanutkaan. Ulkona oli sitä paitsi niin kylmä, ettemme olisi siellä kuin varmaan vartin jos sitäkään.

    Ohjilla ei ollut nyt mitään väliä, Oliver ehtisi kyllä myöhemminkin harjoitella oikeaa ratsastamista, ei tässä mikään kiire ollut, vaikka Jase olikin jo salaa haaveillut kurvaavansa talutusluokkaan vaahtosammuttimen kokoisen Oliverin ja hienon ratsuponin kanssa ja voittavansa kaikki. Olin vahingossa murskannut Jasen unelmat sanomalla, ettei Suomessa ollut talutusluokkia samalla tavalla kuin Briteissä. Jasen ilmeen nähtyäni en olisi yllättynyt, jos hän vaatisi Englantiin muuttamista, mutta siihen en kyllä suostuisi. Irlantiin omalle tilalle minä muuttaisin takaisin, enkä Lontooseen meluun ja kylmään kerrostaloon.

    Lasse ja Rokki tiesivät molemmat homman jujun kun avasin maneesin oven ja talutin loimiin verhotut ruunani ulos. Rokki lompsi vieressäni rauhallisesti niin, että olin vain kädenmitan päässä Oliverista. Lasse sen sijaan otti ilon irti pidemmästä narusta ja vaihteli paikkaansa kulkemalla joko vieressämme tai vähän meidän takana. Taluttajan eteen se ei ikinä tullut, koska se ei saanut ja se tiesi sen.

    Kävelimme metsätietä ehkä kymmenisen minuuttia seuraten muiden hankeen jättämiä jalanjälkiä. Tai minä seurasin, hevoset saivat luvan tarpoa hangessa. Oliver hymisi ja kikatteli Rokin käynnin mukana heiluville korville, ja meinasi humpsahtaa alas käännähtäessään niin nopeasti taaksepäin katsomaan puuta haistelemaan pysähtynyttä Lassea.
    ”Oo you rascal, come here you”, nauroin pojalle ja nostin hänet takaisin keskelle satulaa. Oliveria vain nauratti ja hän hoki jotain ponyn ja Rokin väliltä. Minua hymyilytti. Oliver oli kyllä yksi parhaita asioita elämässäni, ihan sama vaikka joutuisinkin kadotukseen hänen johdosta. Siinäs joutuisin, synnit eivät onneksi tietääkseni periytyneet. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapseni oli kastettu ja minä olin mennyt naimisiin, enkä halunnut uskoa, että Jumala olisi yhtä pikkumainen kuin minä. Olin jo sovittanut ja pyytänyt anteeksi tekojani, ja kyllähän sen nyt näki kaikki muutkin kuin kaikkitietävä Jumala, että rakastin Oliveria täydestä sydämestäni. Mennyttä ei voinut muuttaa, mutta anteeksi voisi aina antaa.

    Anteeksianto mielessäni saavuin takaisin tallipihaan ja näin Ohton työntävän kottikärryjä kohti lantalaa. Häntä ei ollut näkynyt vähään aikaan iltapäivisin tallilla, oli varmaan ottanut aamuvuoroja. Ja silloin kun olin hänet harvoin nähnyt, olin vain tiuskinut tai mutissut jotain. Ehkä minä voisin antaa anteeksi. Ei Ohto sitä kuitenkaan oikeasti tarkoittanut, hänhän oli ollut huolissaan omista rahoistaan eikä ollut nukkunut muutamaan päivään. Oli lapsellista minulta kantaa kaunaa jostain huhtikuisesta sanaharkasta. Ohto oli yksi ainoita ystäviäni enää, kaikki muut olivat lähteneet. Emma Englantiin, Eevi oli lähtenyt tallilta ties minne, emmekä olleet pitäneet yhteyttä ja nyt oli jo liian myöhäistä.

    Ohto vilkaisi meitä kohti ja vilkutin hänelle kohmeisilla käsillä. Ohton vauhti näytti hidastuvan hetkeksi, sitten hän nyökkäsi ja jatkoi painavien kärryjen työntöä. Minulle jäi tyhjä olo vatsaan, vaikka äsken metsässä siellä oli ollut lämmin onnellisuus. Olinko jo tässäkin liian myöhässä? Menetinkö jälleen kerran yhden ystävän?

    Oliver jokelsi vieressäni ja katsoin häntä surullinen hymy naamallani. Sentään minulla oli Oliver. Ja Jase.

    • #4373 Vastaus

      Dineo
      Valvoja
      • Postauksia: 85
      • Koulutuksen tarpeessa

      Ihana miten tunnelmallinen tämä oli! Alana on tosiaan yksi niistä hahmoista joista ei vaan uskoisi olevan äidiksi, mutta siitä huolimatta koko tarinan ajan siitä tulee niin lämmin ja rakastava puoli esille joka varsinkin kiteytyy lopussa. Tää oli tosi helppoo luettavaa ja tykkäsin joka kohdasta alusta loppuun. Etenkin se miten Alana pitää omasta statuksestaan huolta pelottavana muiden tallilaisten silmissä on aina yhtä viihdyttävää! Ja ehkä mä vaan tykkään tälläisestä pienestä draamanpoikasesta, mutta nuo uskonnolliset viittaukset on aina tosi kekseliäs lisä sun tarinoissa. Ne antaa hahmolle ihan uutta ulottuvuutta, varsinkin kun ne on noin hyvin toteutettu! Saat 1sp, 1mp ja 1hp.

    • #4374 Vastaus

      Miro Malmstén
      Osallistuja
      • Postauksia: 120
      • Perus pullaponi

      Alana on kyllä yks mun lemppareista. Kirjoitat niin samaistuttavaa tekstiä, että kateeksi käy. Mun tekis mieli vaan halata Alanaa ja todeta, että kaikki järjestyy. Oliver on supersymppis! <3

    • #4386 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Apua onko Oliver jo niin iso, hurjaa! Alana on kyllä ihan malli esimerkki siitä miten hahmo kehittyy läpi tarinoiden ja vaikka mitä sattusis ja tapahtuis niin pysyy silti vahvana omana persoonanaan

    • #4398 Vastaus

      Kassu
      Osallistuja
      • Postauksia: 107
      • Perus pullaponi

      koko tarinan ajan säilyi lämmin tunnelma, ja komppaan ylempää että Alanasta tosiaan paljastuu ihan uusi puoli Oliverin kanssa, mikä tekee hahmosta vielä aidomman olosen.

  • #5296 Vastaus

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 64
    • Koulutuksen tarpeessa

    Tiara, viitta ja suuri esteratsastaja
    19.3.2019

    Oliverilla oli päällään tiara, sininen viitta ja maailman levein hymy. Tiaran olin ostanut, viitan olin askarrellut vanhasta käsipyyhkeestä ja rikkinäisestä loimivyöstä. Jase oli sanonut sitä hävyttömän rumaksi supersankarin viitaksi, mutta onneksi Oliver ei ainakaan vielä ollut yhtä tyylitietoinen kuin isänsä, vaan lepatti menemään kotona koirien kanssa. Viime aikoina perheemme oli ollut prinsessasatujen ja supersankarianimaatioiden suurkuluttaja. Se oli näkynyt myös Oliverin vaatetuksessa.
    ”Really? A tiara? Is that necessary?” Jase oli tuhahtanut nähdessään muovitiaran ensimmäistä kertaa. Sen mukana oli tullut myös taikasauva, mutta sen olin piilottanut. Minulla oli yksi halloweenasu, joka kaipasi taikasauvaa… Oli Jase ollut mitä tahansa mieltä poikansa prinsessakruunusta, hän oli joka tapauksessa kumartunut ja ottanut vastaan Oliverin ojentaman kruunun ja laittanut sen päähänsä. Minua oli hymyilyttänyt, ja olin ottanut salaa tilanteesta kuvan. Jase ei tykkäisi valokuvatodisteen olemassaolosta, mutta minua vartenhan se oli. Se oli turvassa kotinäyttöni taustakuvana. Lukitusnäyttönä oli hääkuva, jossa seisoimme molemmat vierekkäin punaisten hevostemme selässä. Rakastin sitä kuvaa, se oli täydellinen. Huomasin jääväni tuijottamaan sitä liian usein.

    Jos prinsessakruunut olivat tulleet saduista, supersankarit taisivat tulla siitä yhdestä pelistä, jota Jase pelasi aina Oliver sylissään. Se ei ollut mikään ihmeellinen, vaan joku flappy birdin knock-off-versio – josta Jase oli muuten vannottanut minut pitämään sen salassa, pelihän oli vanha ja nolo – mutta Oliveria nauratti sen katsominen. Jase oli joutunut hypyttämään poikaa vaikka kuinka paljon kaikenlaisten suurten esteiden yli, eikä viitta-askarteluni ollut ainakaan auttanut asiaa.

    Rokki huokaili kärsivällisenä, kun Oliver rapsutteli sitä viittoine kaikkineen. Minä laitoin pienen ruunan selkään huopasatulaa, rungotonta vanhaa läpyskää, jossa oli jalustimet. Olin itsekin oppinut ratsastamaan siinä, ja se oli kyllä kätevä. Oppi hyvin jo pienestä pitäen, miltä hevonen tuntui, ilman tiellä olevaa satulaa. Lisäksi paksu vanha englantilainen villahuopa ei ollut yhtä liukas kuin Rokin oma satula, jota se käytti tunneilla. Oliverilla oli lisäksi vielä niin lyhyet jalat, että kunnon satulalla hänen jalkansa olisivat sojottaneet suoraan sivuille. Huopasatulalla hän näytti suurin piirtein ratsastajalta. Varsin lyhyeltä ratsastajalta, mutta ratsastajalta kuitenkin.

    Oliver halusi taluttaa ratsunsa yksin kentälle. Minä tulin toisella sivulla ja otin hieman videota. Koska tiara ei ollut sopinut kypärän kanssa, Oliver oli luovuttanut kruununsa minulle, ja vaatinut minun laittavan sen päähän. Viitan sentään olin saanut taitella Lassen karsinan oveen.

    Oliver oli kohta kolme, ja osasi jo melkein keventää. Harjoitusravissa ja käynnissä hän hötkyi menemään kuin vanha tekijä, laukkaa olimme ottaneet muutaman askeleen vierellä juosten. Olimme viime viikolla menneet Oliverin kanssa pujottelurataa, josta hän selvisi jo mallikkaasti ilman taluttajaa! Rokki oli niin kärsivällinen ja kiltti, että kääntyi vaikka pennin päällä ja hidasti heti, kun Oliver nyki ohjasta, tai viimeistään silloin, kun huhuilin sille kentän keskeltä.

    Tänään Oliver halusi maastoon, joten teimme kentällä pari ympyrää, muistelimme miten hevonen kääntyikään ja pysähtyikään, ja lähdimme sitten loskasäähän. Oliver vaati, että häntä ei talutettaisi, joten jätin riimunnarun vain käteeni ja avasin portin. Ohjanperät olivat kuminauhalla kiinni satulan kauhukahvassa ja ohjissa oli lenkit, joista oli helppo pitää kiinni. Rokki ei kuitenkaan lähtisi kauas. Ja Oliverin hymy ja nauru, se vasta kruunasikin tämän.

    ”Wait for mummy! Whoa, pull him, darling, wait for mummy!” poika ja poni viilettivät ravissa metsätietä jo parinkymmenen metrin päässä. En ollut varma kuuliko Oliver naurultaan ohjeitani, mutta joka tapauksessa Rokki pysähtyi ja käänsi päätään kohti minua. Sitten Oliver kääntyi katsomaan taakseen, ja koko poni olikin jo turpa kohti minua.
    ”You wanna come here? Come on! Yes! What a good boy!” Rokki ravasi hitaasti parilla jalanheilutuksella ja avustavalla maiskutuksella minulta. Se oli kyllä niin mainio lastenponi. Kuulemma tuntilaisetkin tykkäsivät siitä. Ihan syystäkin, Rokki oli kyllä yksi kultakimpale.

    ”What do you wanna do?”
    ”JUMP!” Oliver kiekaisi niin tomerana, että minua nauratti.
    ”Jump? What do you want to jump?”
    ”Like daddy!”
    ”You want to jump like daddy on the telly?” varmistin. Olimme saapuneet takaisin maneesiin, sillä Oliver halusi kuulemma laukata. Ja nyt ilmeisesti myös hypätä 150-senttisiä esteitä. Oliver nyökytti päätään niin kovin, että kypärä uhkasi valua silmille. Suoristin sen ja päässäni olevan tiaran.
    ”Daddy!”
    ”Well let’s go then, hold on!” virnistin ja ohjasin Rokin hölkässä kohti maassa olevaa puomia. Toinen käteni piti kiinni Oliverin jalasta samalla kun toinen piti narusta. Rokki asteli puomin yli kuin vanha tekijä, eikä sen olematon hyppy ilmeisesti kelvannut suurelle esteratsastajalle sen selässä.

    ”More! Like daddy!” Oliver vaati, ja osoitti jonkun jättämää 60-senttistä pikkupystyä kentän keskellä.
    ”You want to jump that, hun?”
    Se oli ilmeisesti oikea vaihtoehto, joten laskin sen aivan pieneksi ristikoksi.
    ”Is that good, Ollie? It looks like the jumps daddy does with his big horses, right? Now, you’ve gotta hold on tight now, remember your two point? Hold on tight to your neckstrap, here we go!” Oliver kaivoi Rokin harjan seasta ponin kaulan ympärille viritetyn jalustinhihnan. Siitä oli tasapainon ja asennon kannalta parempi pitää kiinni kuin satulan etukaaresta, ja helpompi ottaa kiinni kuin liukkaasta harjasta. Ollien kevyt istunta oli enemmänkin vain etunoja, sillä hän jaksoi pitää itseään jalustimien varassa sekunnin, mutta en ollut ollenkaan huolissani siitä. Hän oli vasta vajaa kolme, kyllä se tulisi sieltä. Nyt tärkeintä oli pitää touhu hauskana, vaikka se tarkoittikin kannaltani sitä, että juoksin maneesissa tiara päässäni.

    ”Hold on!” muistutin vielä kerran, ennen kuin ravasimme Rokin kanssa kohti suuren suurta ristikkoa. Oliver kikatti ja hölskyi ravin tahdissa.
    ”Wee! Good boy! You did it!”
    Oliver näytti hyvin ylpeältä.
    ”Again!”
    ”Again? You’re going to be as good as daddy in a week if you keep this up! Once more, okay?”

    Hyppäsimme esteemme vielä toistamiseen juuri, kun maneesin ovi aukesi. Ovesta pilkisti ensin Mikaelin, sitten Apassin pää.
    ”Ai- saako tänne tulla?” hän kysyi varovaisesti. Minä nyökytin ja Oliver vilkutti.
    ”Joo, ollaan just lopettamassa”, hymyilin kohteliaasti. ”Ollie, say hi to Mikael.”
    ”Hi! I jump!” Oliver kertoi ylpeänä.
    ”Se on meidän tuleva estestara”, naurahdin. Oliverin ja Rokin kanssa touhuaminen oli saanut minut hyvälle mielelle. Ja muistin nolon prinsessatiaran olemassaolon vasta sitten, kun Mikael kehui sitä.
    ”Ai- oh- shi- se on Oliverin, mut se ei mahtunut kypärän päälle”, selitin aivan kuin en häpeäisi silmiä päästäni. Tämän minä osasin. Kaikki, mitä tein, vahingossa tai en, oli aivan tarkoitettua, enkä ikinä tehnyt virheitä. Minä pidin kruunua, koska halusin.
    ”Se on hieno”, Mikael hymyili ja tarkisti Apassin satulaa.
    ”Tiedän”, vastasin ja otin kruunun pois päästäni. Korjasin saman tien ponnarinkin, sillä muovipiikit vetivät hiuksia mukanaan pois kampauksesta.

    Ojensin Oliverille riimunnarun, ja suuri esteratsastaja lähti heti taluttamaan suurta ratsuaan talliin, riimunnaru maata laahaten ja poni löntystäen varovaisesti vierellä. Seurasin perässä kruunu kädessäni, pidin yllä hyvän ryhdin ja kannoin leukani. Minä en hävennyt mitään tyylivalintojani julkisesti. En edes prinsessakruunuja ja ponien vieressä juoksemista.

    • #5299 Vastaus

      Mikael
      Osallistuja
      • Postauksia: 66
      • Koulutuksen tarpeessa

      Voi vitsiii. Olen tekniikassa yhtä käsi kuin Mikael, enkä osaa laittaa tähän muutamaa eriväristä sydäntä kommentiksi tiarasta ja arvokkuudesta, jolla Alana sitä kantaa. 😀 Jos osaisin, laittaisin kyllä, usko pois.

      Tämä teksti viihdytti minua ihan hirveästi. Hoen aika usein, että hyvässä hahmossa on monta eri puolta, ja tässä niitä nyt on. Lisäksi (minkä olen myös sanonut) kirjoitat pelottavan hyvin. Kun Alana on ilkeä, en halua edes kommentoida niitä juttuja, vaikka nekin on hyvin kirjoitettu. Hän muistuttaa niin paljon sellaisia ilkeitä tyttöjä yläasteelta, joiden hampaisiin joutuu heti, kun avaa suunsa. Ja Alana on minulle niin elossa, että pelkään hänen kiusaavan kommentin johdosta minua, vaikka hänen elämänsä onkin olemassa vain tarinan tasolla! Ja kun Alanalla on vaikeaa, eläydyn siihenkin, koska hänellä on vaikeaa niin aidosti. Mutta nyt hän oli huvittava. Ei kai kruunussa sinällään olisi ollut edes mitään hassua — kaikki äidit kai pitävät päässään kakaroidensa kruunuja, kun muksut väsyvät niihin. Mutta siinä on, miten sen kerrot Alanan pään sisältä käsin. Sitä paitsi vähän nolostunutta Alanaa on mukavampi kommentoida kuin kiukkuista. En niin kauheasti pelkää häntä tällaisina hetkinä. 😀

      Mua kiehtoo myös häiritsevän paljon Alana ja Mikael. Olen leimannut Alanan jo sellaiseksi, joka ei sietäisi Mikun kaltaista hölmöä. Mutta nyt kun mietin, niin miksei sietäisi? Alanalla ei ihan kauheasti ole ystäviä. Lisäksi Mikael on sellainen, ettei se ihan käsitä, vaikka sille sanoisi välillä rumastikin. Alanahan voisi ihan hyvin sekoittaa tyhmyyden lempeyteen tai pitkäpinnaisuuteen. Ja Mikael puolestaan tulee omasta mielestään juttuun kenen kanssa tahansa — kunnes lopulta huomaa, että jaa, tuokaan ei sittenkään tykännyt hänestä, vaikka hän niin luuli. Näissä on molemmissa jotain hylkiömäistä, jotain hyväsydämistä ja näiden ulkokuori pettää.

      Lisäksi tässä on tietenkin se aspekti, että mun tekisi nyt vain lähtökohtaisesti mieli pussata jokaista, joka mainitsee jonkun mun lapsista hahmoista.

      Kommentoin toisella kertaa sitä, että Oliver on i-ha-na. Ja se miten Alana viittaa häneen suurena esteratsastajana lopussa. Ja kaikki muu. Ei vitsi, en tiedä edes mitä nostaisin esiin. Tämä on jo muutenkin ihan hävyttömän pitkä kommentti. Onneksi sinulla on lapsihahmo, josta kirjoittaa, koska voi veikkoset kuinka Oliverista on kiva lukea!! (Mitä jos mä jatkossa kirjoitan neljän sivun esseeni jonnekin muualle ja laitan vaan linkin tähän niin tämä päiväkirja ei veny rumaksi? :DD)

    • #5301 Vastaus

      Nio Luosujärvi
      Osallistuja
      • Postauksia: 103
      • Perus pullaponi

      Sä kirjotat ihan super hyvin, ja komppaan kyllä Mikaelia kaikessa sanomisessaan.

      Joskus, kun lukee tosi hyvää kirjaa, sitä jää miettimään, mitä jonkun luvun, tai kirjan loppumisen jälkeen käy, tai näkee tekstin päässään, hahmojen liikkuvan ja elävän. Sä saat Mulle tän fiiliksen näillä sun tarinoillas, kun kirjoitat niin luontevasti!

    • #5324 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 856
      • Lauman johtaja

      Oon ihan samaa mieltä Mikaelin ja Nion kanssa. Tää tarina oli aivan ihastuttava! Saat 2hp ja 1sp

Vastaa aiheeseen: Rokki

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi:




Siirry työkalupalkkiin