Tähkä

Foorumit Päiväkirjat Tähkä

Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 1 kuukausi, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #6649 Vastaus

    Rhea Kiurula
    Osallistuja
    • Postauksia: 16
    • Maitovarsa

    Tuiskeen Tähkäpää
    ”Tähkä”

    Ikä: 10v. (s.12.6.2009)
    Rotu, skp: Suomenhevonen, tamma
    Väri, merkit: Rautias hamppujouhilla. Oej. rv. | vej. ekksk | otj. vsk. | vtj. ekpsk
    Taso: Koulussa Helppo A, rataesteillä 40cm (jalkavamman takia)

    Hoito-ohjeita:
    •Ratsastaessa englantilaiset suitset kolmipalalla ja tuteilla. Rennompana menoon myös hackamoret ok.
    •Jalkojen kylmäys aina ratsastuksen jälkeen.
    •Esteet max. 40cm!
    •Esteille/maastoon (pl. kävelytys) suojat etusiin.
    •Yöksi voi laittaa lämpösuojat jalkaan jos liikutettu päivällä.
    •Tarhaa ilman riimua.

    Loimitus:
    • Tähkällä melko hyvä talvikarva. Jos enemmän pakkasta tai näyttää palelelevan toppaloimi.
    • Sateella fleecevuorellinen sadeloimi (lämpimät kesäsateet pärjää ilman).
    • Kylminä sadepäivinä 100g sadeloimi.
    • Märkänä kevyt villaloimi.

    Tähkän omat sivut

  • #6653 Vastaus

    Rhea Kiurula
    Osallistuja
    • Postauksia: 16
    • Maitovarsa
    Ennen muuttopäivää

    Miian hyvästeleminen oli ollut vaikeampaa, kun Rhea oli kuvitellut. Vaikkei se ollut mikään ihme. Olihan nuori nainen toiminut jo neljän vuoden ajan Rhean hevosisosiskona ja pelastanut pulasta monen monta kertaa, kun jalustinhihna oli katkennut kesken treenin tai kun Tähkä oli vetänyt kilarit ja tehnyt täysstopin kentän portille. Miia hoiti Tähkää pyytämättäkin, ja oli ainoita ihmisiä joiden käsiin Rhea uskalsi hevosensa jättää pidemmän kisaviikonlopun ajaksi. Onneksi Miia oli kutsunut itsensä Hallavaan kylään ja pakottanut Rhean käymään luonaan. Perinteistä syksynaloitus yömaastoakaan ei kuulemma sopisi jättää väliin. Miia tuli loistavasti Tähkän kanssa toimeen, usein jopa paremmin kun Rhea. Siksi hän läpiratsastikin suokkia aika-ajoin. Rhea tiesi Miian näkevän Tähkässä jotain samaa sydäntäsulattavaa, mitä itsekin näki. Hän tiesi myös, että jos Tähkä laitettaisiin myyntiin, ostaisi Miia sen hetkeään miettimättä. Miia taas tiesi, ettei Rhea luopuisi kultakimpaleestaan ikinä.

    Tänään hypätyäisiin! Kesäilta oli liian kaunis hukattavaksi johonkin tylsään! Tähkä stressaisi tulevaa muuttoa kuitenkin, joten sille teki hyvää päästä purkamaan energiaa mielipuuhansa parissa. Rhea oli rakentanut kentälle monta pientä estettä. Yhden okserin, muutaman kavaletin ja pystyn. Löytyipä joukosta erikoisempi estekkin, jossa ei oltu hopeista koristenarua säästelty. Alkuverryttelyt oli verryttelty, ja Rhea ehti hädin tuskin jalkaansa liikauttaa kun Tähkä jo laukkasi uraa pitkin harja ja häntä hulmuten. Tyttö käänsi tamman uran sisäpuolella olevaa sinipuomista okseria kohden. Tähkä hyppäsi niin innokkaasti ettei Rhea ehtinyt hyppyyn kunnolla mukaan. Se ei kuitenkaan lannistanut, sillä tunne oli mahtava. Tähkästä näki jo kauas, että se todella nautti. Pääty-ympyrällä kavaletti, ja sitten lävistäjän sarja. Huolellinen lähestyminen, -polvea vihlaisi pahasti. Rhea puri hammasta ja käänsi Tähkän uralle sarjan keskeltä. Turhan reippaan pidätteen takia tamma siirtyi samantien laukasta käyntiin. Tällä kertaa oli vain pakko lopettaa hyvän sään aikana. Rhea tömähti vihaisesti maahan, vaikka tärähdys vihlaisi taas polvessa. Fysioterapeuttikin oli -tosin vitsillä, mutta kuitenkin, uhannut sanoa sopimuksensa irti, jos Rhea ei tottelisi ohjeita. Oikeasti tyttö ei olisi saanut edes keventää, saati sitten hypätä. Palo hyppäämään vain oli niin kova ettei mikään pidätellyt Rheaa. Tähkä katsoi ymmällään selästä laskeutumutta ratsastajaa. Miksei enää hypättäisi? Kurkkua kuristi ja kyyneleet kohosivat väkisin Rhean silmiin. Teki pahaa viedä toiselta jotain mitä se rakasti. Rhea nosti satulan pois hevosen selästä ja avasi suitsien remmit. Päästettyään tamman irti kentälle, hän kapusi nyyhkyttäen aidalle istumaan. Miksi kaiken piti aina mennä pieleen? Tähkän jalat eivät kestäneet eivätkä tulisi ikinä kestämään kunnollista hyppäämistä. Kun oli mahdollisuus hypätä edes jotain pientä, piti itse pilata koko homma rikkinäisellä polvella. Rhea ajatteli nikotellen.

    Tähkä ei turhaan synkistellyt. Tamma veteli onnellista pukkilaukkaa esteiden yli. Välillä se pysähtyi kentän nurkkaan puuskuttamaan ja nappamaan aidan alta muutaman ruohonkorren. Pian se taas ampaisi täyttä laukkaa toiseen päätyyn. Hopeista erikoisestettä Tähkä pysähtyi tarkastelemaan lähemmin. Sen turpakarvat värisivät koskettaessaan puomin glitterillä kuorrutettua pintaa. Rhea ei saanut nyyhkytystä loppumaan katsellessaan papurikkokuvioista suomenhevostaan. Kerta toisensa perään Tähkä hyppäsi erikoisesteenkin mistä suunnasta tahansa. Se loistaisi kisaradoilla, mutta elämä ei aina mennyt niinkuin toivoi. 40cm ristikkoluokat eivät jotenkin houkutelleet Rheaa. Kotitallin rennoissa harjoituskisoissa Rhea ja Tähkä hyppäsivät kyllä joka kerta, ja voittivat myös joka kerta. Miten Hallavassa mahdettiin suhtautua seitsämäntoistavuotiaaseen henkiseltä iältään villiin viisivuotiaaseen hevosenomistajaan, joka ratsasti tavallisesti maastopolkuja verkkareissa ja lenkkareissa takaperin selässä istuen. Varsinainen järjen multihuipentuma. Rhea hymähti, Tähkän kanssa oli koettu niin hienoja muistoja, vaikkei kaikki ideat aina olleet niin fiksuja.

    Aikansa ralliteltuaan Tähkä laukkasi Rhean luokse. Se puhalsi lämmintä ilmaa tytön kasvoille ja tunki päätään syliin rapsutettavaksi. Rhea pyyhki kyyneleet hupparin hihaansa. Tälle päivälle oli itketty riittävästi.
    ”Tiesithän, että oot maailman kultasin hevonen”, Rhea mumisi pää harmaisiin jouhiin painettuna.

    • #6657 Vastaus

      Alva Ainio
      Osallistuja
      • Postauksia: 29
      • Koulutuksen tarpeessa

      Tää oli jotenki tosi söpö tarina!

    • #6660 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 991
      • Lauman johtaja

      Aivan täydellinen aloitustarina. Sait tähän niin paljon kaikkia fiiliksiä mukaan ja kuvailit niitä niin hienosti että oli tosi helppo samaistua. Sain heti tosi hyvän kuvan siitä millainen tyyppi Rhea on ja mitä hänellä on elämässään meneillään. Tuli sellainen olo että voisin lukea tästä parista kokonaisen kirjan yhdeltä istumalta. Ihanaa saada teidät porukkaan niin pääsen seuraamaan miten tarina kehittyy (: Saat tästä 1 hoitopisteen ja 1 estepisteen

    • #6662 Vastaus

      Nio Luosujärvi
      Osallistuja
      • Postauksia: 116
      • Perus pullaponi

      Oon täysin samaa mieltä kuin Aleksi! Tässä tarinassa pääsi hyvin perille Rhean elämäntilanteesta, sekä luonteesta ja kuvailit hienosti myös Tähkän liikkumista yksin.

  • #6741 Vastaus

    Rhea Kiurula
    Osallistuja
    • Postauksia: 16
    • Maitovarsa
    Muutto

    ”Rhea nouseppas nyt ylös. Isällä on Tähkä kopissa ja ne on 20minuutin kuluttua tässä”
    ”Hä…” Rhea haroi hiuksiaan ja oli salamannopeasti istumassa.
    ”Miksei kukaan voinut kertoa mulle. Olisin halunnut hakea sen ite’”, tyttö mutisi kiukkuisesti.
    ”Sait unta ehkä puoli neljä. Sitäpaitsi isä oltais tarvittu kuitenkin traileria ajamaan”, äiti selitti rauhallisesti.
    ”Ois multa silti voinut kysyä”, Rhea jupisi vetäessään paitaa päälle. Housujen valinta vaati miettimistä. Tuolilla lojuvat harmaat verkkarit houkuttelivat paljon enemmän kun kireät ratsastushousut. Pitkän pähkäilyn jälkeen Rhea päätyi laittamaan grippipaikkaiset siniset ratsastustrikoot. Yritettäisiin nyt edes kerran olla asiallisia. Aamupalapöydässä Rhea pyöritteli hermostuneesti lusikalla jugurttiaan. Ei kyllä todellakaan tehnyt mieli. Ei tehnyt mieli myöskään muuttaa.
    ”Ota tää mua oksettaa”, Rhea sanoi ja työnsi lautasensa liioitellusti veljelleen.
    ”Ilomielin”, Matt naurahti ja puristi hunajaa jugurtin sekaan.
    Ei hitto miten paljon se jätkä söi. Kaksi täyteen ahdettua leipää ja lautasellinen puuroa kuuluivat myös veljelle.

    Isän ajaessa pihaan oli Rhea jo kärsimättömänä vastassa. Lintujen viserryksen ja auton renkaiden lisäksi kuului vain hermostunut kynsien naputus kännykän näyttöllä.
    ”Toivottavasti ajoit rauhassa käännöksissä, etkä tehny äkkijarrutuksia”, Rhea sanoi etupenkille hypätessään.
    ”Tässä on ajettu samaa heppaa samalla trailerilla, ja autolla niin monta kertaa, että eiköhän tää ihan hyvin mee”, Isä vastasi hymyillen.
    ”En olis niin varma”, Rhea tuhahti.
    ”mutta menikö se hyvin koppiin?”
    ”Ekalla yrittämällä. Lastaustreenistä on ollut selvästi hyötyä”, isä vastasi ja naksautti vilkun päälle.
    No jotain hyvää sentään, Rhea ajatteli muttei sanonut mitään.
    Loppumatka kului hiljaisissa merkeissä. Rhea nojasi otsaansa Audin ikkunaan ja yritti painaa reittiä mieleen. Huomenna saisi itse ajaa tallille. Siis sillä oletuksella, että Tähkä suostuisi poistumaan kopista.

    Hallavan pihassa Rhea tempaisi auton oven auki ennen kun se ehti edes täysin pysähtyä. Tähkä tuli ihmeen kiltisti ulos. Tämän tamman kanssa kaikki kun oli mahdollista. -Myös se taistelusta huolimatta kopissa jäkittäminen.
    ”Onko sulla nyt kaikki?” isä kysyi ja suoristi Tähkän vinossa roikkuvaa riimua.
    ”Joo, on on mene sinä vaan. Mä pärjään kyllä”, Rhea sanoi ja huiski kädellään, vaikka pärjäämistä paremmin tilanteeseen olisi ehkä sopinut selvitä hengissä.
    ”No nähdään sitten illalla. Tuu ajoissa kotiin”, isä huokaisi ja hyppäsi takaisin auton rattiin.
    Päivä oli vasta alullaan, mutta siitä huolimatta tallillaisia näkyi jo pihalla. Joku ratsasti kentällä koulua pienellä ponilla, ja joku toinen talutti suokkia sisälle talliin.
    Rhea etsi katsellaan tallin omistajaa. Keskellä pihaa seisominen tuntui tyhmältä, mutta ainakaan vielä Rhea ei aikonut kysyä keneltäkään tuntemattomalta yhtään mitään. Hetken seisoskelun jälkeen ruskeahiuksinen mies astui ulos tallista. Huomattuaan Rhean ja Tähkän hän suunnisti parivaljakon luo.
    ”Terve! Mie oon Aleksi ja pidän tätä paikkaa pystyssä. Oot ilmeisesti Rhea?”, mies esitteli itsensä.
    ”Joo, mä oon Rhea ja tässä on Tähkä.” Rhea sanoi ja rapsutti tammaansa kaulasta. Se pälyili hermostuneena ympärilleen, mutta pysyi ainakin toistaiseksi paikoillaan.
    ”Mahtavaa! Voin pitää Tähkää hetken, jos haluat viedä tavarat talliin. Tosta ovesta tallikäytävälle, ja sitten vasemmalle”, Aleksi sanoi ja osoitti suurta punaista ovea.

    Tallissa ei näkynyt muita, mutta jostain kuului iloista papatusta. Rhea heitti kassinsa penkille. Tähkän suitset ja harjapakki olivat sen sisällä, mutta satulan ja muut varusteet hän toisi vasta myöhemmin. Ei tänään kuitenkaan mitään koulua väännettäisi. Rhea kurkkasi nopeasti käytävälle, jonka perimmäisestä karsinasta kuului puhetta. Sitten hän kiiruhti takaisin pihalle. Kyllä hän Aleksiin luotti, mutta oman hevosen jättäminen muiden käsiin jännitti aina, varsinkin kun Tähkä saattoi uusissa paikoissa olla vähän… virkeä.
    ”Löysitkö perille?” Aleksi kysyi hymyillen.
    ”Joo. Voisin kävelyttää Tähkää hetken ennen kun laitan sen karsinaan”, Rhea vastasi.
    ”Se sopii hyvin. Voin esitellä sen jälkeen vähän tallia. Kysy vaan jos tarviit apua” Aleksi sanoi ja suuntasi kohti tallin kulmalla ruohoa mutustavaa ponia ja sen selkään nojailevaa tyttöä.

    Rhea talutti Tähkän valoisaan talliin. Se oli päättänyt kävelyttäessä kertoa kaikille paikalla olleille, ettei edustanut stereotyyppistä laiskanrentoa suomenhevosta, vaan osasi omatoimisesti suorittaa korkean koulun levadet ja laukkalisäykset. Käytävä oli tyhjä joten tamma sai luvan seistä siinä hetken harjattavana. Pienen rapsutteluhetken ja muutaman lahjomisporkkanan jälkeen Tähkä alkoi olla huomattavasti rennompi. Se kuikuili ympärilleen uteliaana, muttei enää vaikuttanut siltä, että saattaisi lähteä kuin kuula tykinsuusta nähdessään vinossa olevan heinänkorren. Normaalisti Rhea puhui Tähkälle minkä kerkesi (tai vaihtoehtoisesti kehui sitä iloisella äänenpainolla hiton kaakiksi), mutta nyt hän ei viitsinyt pitää meteliä. Karsinaan päästessään Tähkä testasi kuivikkeen laadun piehtaroimalla juuri putsatun karvan aivan sotkuun. Rhea hymähti, ja silitti tammaa turvasta.

    Aleksi oli kierrättänyt Rheaa ympäri Hallavaa, ja nyt Rhea nojaili Tähkän uuteen karsinaan. Karsinan ovi oli erilainen, kuin vanha. Tottakai se oli. Rhea ajatteli tummaksi maalattua puuovea ja hevosenkengän muotoista riimukoukkua. Sen miettiminen pisti sydämessä ikävästi. Tunnelma vanhalla tallilla oli ollut niin ainutlaatuinen. Ei sellaista voinut olla missään muualla. Iltatallin aikaan Rhea oli ollut usein yksin tallissa. Ruokia jakaessa Minni-kissa oli roikkunut lahkeessa päästäkseen syliin, ja musta puoliveriruuna Puma koittanut syödä aina heinäkärryistä kesken ruokien jakamisen. Oikeasti Hallavaan muuttaminen oli loistava juttu. Pääsisi luultavasti useammin valvovan silmän alle ratsastamaan ja tallilta saattaisi löytyä hyviä tyyppejäkin. Tähkän hoitoapua saisi myös toivottavasti helposti. Rhea pudisteli päätänsä voimakkaasti ravistaakseen omituisen mietteliään olon pois. Nyt jotain toimintaa ennen, kun hän vatkaisi asioita päässään loppupäivän.

    Rhea pujotti pehmustetun nylonriimun varovasti Tähkän päähän. Se saisi lähteä vielä uusintakävelylle, niin ei olisi aivan räjähdyspisteessä seuraavana päivänä. Pihalla alkoi olla oikeasti kuuma. Kunnon kesä siis. Tähkä sai ravailla hetken, mutta kun hiki alkoi virrata pitkin Rhean niskaa, olivat he yhtäkkiä varjoisen puun alla, Tähkä ruohonkorsia maasta kiskoen ja Rhea sen selkään nojaillen. Hän haaveili uittoreissusta ja maastolaukasta. Olikohan Hallavassa uimapaikkaa. Pitäisi kysyä Aleksilta seuraavalla kerralla. Polven parantuessa voisi käydä jossain valmennuksessakin. Blondi tyttö talutti rautiaan hevosen saman puun alle.
    Aargh nyt pitäisi keskustella, Rhea ajatteli, mutta hymyili kohteliaasti.
    ”Moi, täällähän on ruuhkaa”, tyttö naurahti.
    ”Joo, taitaa olla paikka suomenhevosten mieleen”, Rhea sanoi tunnistaessaan toisenkin suomenhevoseksi.
    ”Tai sitten auringossa paahtuvien ratsastajien”, Blondi sanoi hymyillen.
    ”On kyllä hitsin kuuma. Mä oon Rhea ja tää on Tähkä. Muutettiin tänään, ja tää yks on jo pelleilly koko vuoden edestä”, Rhea nauroi ja osoitti Tähkää.
    ”No ei ihme etten oo nähnyt teitä. Tervetuloa Hallavaan. Oon hoitanut tätä suokkitamma Hauskaa nyt hetken ajan” tytön puhuessa Hauskan korvat heilahtivat, mutta se työnsi turpansa syvemmälle ruohikkoon.
    ”Niin ja tärkein unohtu eli oon Alva”.
    Keskustelu jatkui suomenhevosista issikoihin niistä ratsastusvaelluksiin ja kesäunelmiin. Tähkä olisi voinut syödä koko päivän, mutta lopulta ihmiset olivat sitä mieltä, että hevosille riitti ja kaikki neljä lähtivät talliin kuumutta ja kärpäsiä pakoon.

    ”Voitko tulla hakee mut ja tuoda pitsaa, mä näännyn. En oo syöny tänään vielä mitään” Rhea laittoi äidille viestin vietyään Tähkän takaisin karsinaan.
    ”Kasvis?”, äiti vastasi samantien.
    Kerrankin vanhemmista oli jotain hyötyä, Rhea hymyili. Pitsa oli todellakin ansaittu.

    • #6742 Vastaus

      Alva Ainio
      Osallistuja
      • Postauksia: 29
      • Koulutuksen tarpeessa

      Jee, vihdoin tää! Hirveen kivasti kuvailit noita kaikkia Rhean fiiliksiä sun muita ja kivasti olit ottanu Alvan mukaan omassa persoonassaan.

    • #6744 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 991
      • Lauman johtaja

      Huippu tarina! Tykkäsin miten olit ottanut muitakin tallilaisia mukaan ja siitä miten kuvailit Rhean fiiliksiä uuteen paikkaan muuttamisesta. Vaikket tainnut missään kohtaa suoraan mainita, että Rheaa jännitti, niin kerroit sen kyllä muilla tavoilla: uni ei tule, ja aamupala ei mene alas. Kiva kun lukija pääsee vähän päättelemään asioita eikä kaikkea tarjoilla ihan suoraan. Saat 2 hoitopistettä ja 2 sosiaalisuuspistettä

  • #6830 Vastaus

    Alva Ainio
    Osallistuja
    • Postauksia: 29
    • Koulutuksen tarpeessa

    Kahden hevosen liikutus 19.8

    (Tarinan alku osa löytyy Hauskan päikystä samalla nimellä)

    Olin nähnyt monesti minkälainen Tähkä oli ratsastaessa, sillä Rhea oli mennyt tammalla monesti niin että olin nähnyt. Ratsastanut en kuitenkaan hevosella ollut, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Rhea oli opastanut ottamaan vähän vauhdikkaampaan menoon sidepullien sijaan enkut ja suojat etujalkoihin satulan lisäksi. Kävelin jälleen satulahuoneeseen ja nappasin Tähkän kamat mukaan. Suunnistin tamman karsinalle ja otin riimun käteeni. ”Hei tyttö,” puhelin sille rauhoittavasti. Tähkä kääntyi ympäri ja katsoi minua vähän oudoksuen. ”Rhea on tänään lääkärissä ja Matt jossain kuusessa, joten mun pitäs liikuttaa sut ettet huomenna olis ydinpommi ainesta. Käydään maastossa vähän rallittelemassa. Vai mitä?” Jos joku olisi ollut kuulemassa höpötykseni se olisi varmaan kuvitellut minun puhuvan vauvalle. Mutta ei, ihan kuulkaas hevoselle puhuin. Sepustukseni aikana olin pujottanut riimun tamman päähän ja hakenut kumisuan harjakassista. Hetken mietin laitanko satulaa ollenkaan, mutta päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että jos mentäisiin vähänkään lujempaa lentäisin kuin leppä keihäs tantereeseen ensimmäisestä pukista ilman sitä. Kun sain satulan selkään Tähkä alkoi olla vielä hämmentyneenpi. Se hyöri ja pyöri karsinassa vielä enemmän kuin harjatessa. ”Hei kuules poni, ihan rauhassa nyt taas,” höpöttelin laitttaessani kypärääni päähän.

    Päästyämme tallin pihalle Tähkä alkoi heti steppailla ympyrää ja viskoa päätään. Tähkä ei tosiaan edustanut sitä laiskan pulskeaa suomenhevos tyyppiä. Melkein voisi luulla, että tamma olisi joku puokki risteytys. Tällä energia määrällä siis. Tyyppi oli ihan into piukeena menossa ja kun yritin nousta selkään oli se melkoista säätöä. Päästyäni vidoin satulaan (luojan kiitos olin laittanut sen) annoin tamman mennä kaula pitkänä, pitkillä ohjilla reipasta käyntiä metsälenkin suuntaan.

    Rhea oli varoittanut, että Tähkällä saattaisi olla aika reilusti virtaa muutaman kevyemmän päivän jäljiltä ja niin totisesti olikin. Keräsin ohjia käteeni ja annoin kevyet pohkeet raviin siirtymisen merkiksi. Yllätyin vähän miten pehmeä ravi Tähkällä oli verrattuna useisiin suokkeihin joilla olin mennyt. Me ravailtiin hiekka tietä reippaassa ravissa pitkän pätkän. Siirtyessämme käyntiin Tähkä oli jo vähän purkanut virtojaan ja käänsin tamman luultavasti jotain hirvi polkua pitkin metsään päin. Kun polku loppui avautui edessä tallin lähi pelto. En ollut edes älynnyt olevanme näin lähellä tallia ennen kuin nyt. Päätin kuitenkin ottaa ilon irti pellosta ja sille päästyämme nostin laukan. Ja lensin kaulalle. Tähkä nimittäin aloitti mitä hienoimman pukki sarjan. Rhea oli varoittanut Tähkän innostumisesta laukoissa, varsinkin vapaiden jälkeen. Tietenkin. Silti minua nauratti suunnattomasti tamman pukki hyppelöt.

    Päästyämme vihdoin tallin suojiin nappasin satulan ja suitset poni otukselta ja vein Tähkän pesariin. Olin selvinnyt tippumatta ja loppujen lopuksi olimme saaneet muutaman hassun pätkän ihan mukavaa ja rauhallista laukkaa. ”Sä oot kyllä melkosen hauska tapaus,” tokaisin tammalle heipaksi.

    • #6833 Vastaus

      Rhea Kiurula
      Osallistuja
      • Postauksia: 16
      • Maitovarsa

      Jeejeejee! Kiva kun pääsit liikuttamaan Tähkän! Kuvailit tosi kivasti maastolenkkiä ja Tähkä oli tässä ihanasti oma lennokas itsensä. Saat tulla uudestsankin Rhealla kun kiirettä riittää.

    • #6834 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 991
      • Lauman johtaja

      Hyvin olit ottanut Tähkän luonteen huomioon, pystyin hyvin kuvittelemaan ton selkäännousu- ja pukkilaikkatilanteen. Saat 1hp ja 1mp

  • #6831 Vastaus

    Rhea Kiurula
    Osallistuja
    • Postauksia: 16
    • Maitovarsa
    Yllättävää talliseuraa

    (Tässä on paljon muutakin kun Tähkää, mutta kun se kuitenkin on iso osa tarinaa nii laitan tän sitten tänne. Tekstiin vain lipsahti vähän söpöilyä… hups)
    Härkähai… Australian neljänneksi vaarallisin eläin. Isokokoinen hai viihtyy matalissa vesissä rannan tuntumassa ja… auts, Rhea älähti kun Eemilin tyyny mätkähti hänen päähänsä.
    ”Turpa kiinni sä tiiät et mä en tykkää haista”, Eemil sanoi.
    ”Sä pelkäät haita”, Rhea sanoi hymyillen.
    ”En myönnä mitään”, Eemil veti kädet puuskaan, ja väänsi suunsa mutruun. Mokoma lähtisi isänsä kanssa kahdeksi viikoksi Australiaan surffaamaan ja jättäisi Rhean tänne Pronssijoelle yksin.
    ”Mulle tulee ikävä” Rhea mutisi otsa Eemilin olkapäähän painettuna.
    ”Nii mullekki”
    Rhea työnsi sormensa Eemilin sormien lomaan ja valitsi niin anovan ilmeen kun osasi ”Mä en nää sua kahteen viikkoon. Pliis tuu mun kanssa tallille”.
    ”Tallille”, Eemil tyrskähti.
    ”Nii”, Rhea jatkoi tuijotustaan.
    ”Okei, sillä ehdolla että mä saan ajaa”, Eemil virnisti.
    ”Sillä ehdolla että painat sitä kaasupoljinta, muuten meidän suhde oli sitten tässä”, Rhea virnisti takaisin.
    ”Sopii”, Eemil hymyili.

    Auton jarrut kirskahtivat kun se pysähtyi Hallavan pihaan. Olisi ehkä aika viedä sekin huoltoon. Matka oli sujunut leppoisasti, eikä Rhea joutunut kuin kolmesti raivoamaan kaasupolkimen käytöstä. Se oli tavallista parempi suoritus, sillä he eivät yksinkertaisesti vain sopineet samaan autoon.
    ”Tuu ulos nyt, sä oot vältelly tätä jo ihan riittävästi”, Rhea marisi ja kiskoi Eemiliä pois etupenkiltä.
    ”Mä en ole hevosihminen”, Eemil mutisi.
    ”Et voi tietää ennen kun kokeilet”, Rhea sanoi.
    ”Mä tiedän etten ole hai-ihminen, vaikken ole koskaan tavannut yhtään sellasta.”
    ”Joopa, joo. Se nyt on aivan eri asia”, Rhea sanoi ja tönsi Eemilin päättäväisesti tallin ovesta sisään.
    ”Tässä on varustehuone, mä nappaan täältä Tähkän kamat nii mennään sitten sen karsinalle”, Rhea selitti.

    ”Se on söpö”, Eemil sanoi ja silitti Tähkän turpaa varovasti.
    ”Säkin oot söpö”, Rhea kuiskasi ja kiersi omilla käsillään Eemilin kädet ympärilleen. Käytävä oli tyhjä joten Rhea upottautui hetkeksi siihen haavemaailmaan, jossa eivät laukannet ponit tai pöllynnyt lumi -vain Eemilin huulet, jotka olivat painautuneet kiinni Rhean omiin.
    Rhea opetti Eemilille kädestä pitäen miten hevonen kuului harjata. Loppputulos oli oikein mainio ja Rhea pujotti Tähkälle nopeasti suitset päähän. Se pääsisi tänään viimeistelytreenille ilman satulaa ennen Hallava cuppien ensimmäistä osakilpailua. Eemil lupautui kuvaamaan, joten Rhea talutti Tähkän kentälle, ja aloitti alkukäynnit. Alkuverryttelyinä hän taivutteli tammaa erikokoisilla ravivolteilla, ja loivilla kiemuraurilla. Tähkä oli aika pirteällä päällä, mutta kuunteli kohtalaisen hyvin apuja, eikä oikonut ollenkaan. Muutamaan otteeseen se yritti jäädä kulmaan jäkittämään, mutta Rhea ohjasi sen päättäväisesti uudestaan tehtävälle. Eemil onnistui hyvin tallentamaan järkkärillä tytön tuskaisen ilmeen, kun suokki huomasi ruohotupsun jossain kentän laidalla.

    Rhea keventeli hetken rennosti vielä isolla pääty-ympyrällä ennen kuin nosti laukan. Nostosta tuli aika räjähtävä, pikku pukin kera, mutta Rhea onnistui pysymään selässä. Satulan talliin jättäminen oli ehkä hiukan riskialtista, mutta se auttoi löytämään istunnasta oikeita nappuloita Tähkän ratsastamiseen. Rhea antoi tamman posottaa (Eemilin kauhistuneesta ilmeestä huolimatta) muutaman kierroksen niin kovaa kun se kintuistaan pääsi, kunnes siirtyi työstämään laukkaa vähän hitaammaksi ja rennommaksi. Tähkä oli tapansa mukaan vähän turhan kiireinen, mutta muutama erittäin hyvä pätkä saivat ratsastajan tyytyväiseksi. Varsinkin vastalaukat onnistuivat tavallista paremmin, vaikka jäivätkin vähän jäykiksi. Laukkojen jäljeen Rhea päätti tehdä vielä hiukan pohkeenväistöjä. Hän aloitti yksinkertaisella muutama väistöaskel pois uralta, vähän suoraan, ja muutama väistöaskel takaisin tehtävällä. Aluksi ne olivat yhtä kohellusta ja sähellystä, eikä Tähkä selkeästi ymmärtänyt mitä siltä haluttiin. Tamma lähinnä vain juoksi epämääräisessä asennossa tehtävän läpi. Eihän tässä nyt perkele vieköön voinut mihinkään pohkeenväistöön keskittyä kun maailman söpöin silmäpari tuijotti herkeämättä, Rhea ajatteli. Muutaman molempiin suuntiin onnistuneen väistöpätkän jälkeen Rhea antoi Tähkälle taputukset ja pitkät ohjat.

    Rhean ratsastettua vielä muutaman kierroksen ravia, tyttö pysäytti Tähkän kentän laidalla seisovan Eemilin viereen.
    ”Sä pääset nyt kyytiin”, Rhea sanoi hymyillen.
    ”Joo ei kiitos”, Eemil sanoi ja peruutti muutaman askeleen taaksepäin niin että kolautti itsensä lyhtypylvääseen. Rhea puhkesi nauramaan, pojan hieroessa takaraivoaan.
    ”Otin sulle kypäränki mukaan”, Rhea huokaisi toiveikkaana.
    ”Välillä mä mietin että mitä hittoa mä teen mun elämällä, ja että se olis aika paljon helpompaa jos me ei oltais koskaan tavattu, mutta hyvä on”, Eemil totesi virnistellen.
    ”Älä nyt tää on ihan helppoa ja kivaa”, Rhea sanoi ja raahasi jakkaran Tähkän viereen. Puntattuaan pojan selkään hän kiipesi sinne myös itse. Tähkä tuskin sanoisi mitään muutamasta kierroksesta käyntiä, vaikka selässä olikin kaksi ratsastajaa. Se oli tottunut Rhean hullutteluun. Eemil kietoi kätensä tytön vyötärön ympärille, ja jotain lämmintä kihelmöi Rhean sisällä kun hän ohjasi Tähkän uralle. Hän ei ollut enää täysin vakuuttunut siitä oliko Eemilin tuominen tallille hyvä idea, aivot tuntuivat parhaillaan sulavan pullamössöksi, ja kahden viikon ero tuntuisi varmasti vieläkin pahemmalta. Rhea olisi voinut istua koko loppuelämänsä Tähkän selässä Eemiliin kietoutuneena, mutta hän oli luvannut olla kotona yhdeksältä, ja sitä ennen olisi vielä paljon tekemistä. Niinpä molemmat jalkautuivat, yllättävän sujuvasti, ja lähtivät Tähkän kanssa kohti tallia.
    ”Ei se nyt niin kamalaa ollut vai?”, Rhea kysyi avatessaan Tähkän suitsien leukaremmiä.
    ”No ei, se oli oikeestaan ihan kivaa”, Eemil myönsi ja väänteli käsiään.
    ”Hahaa mä voitin taas!” Rhea virnisti voitonriemuisesti.
    ”Tähkäkin oli niin hienosti. Et yhtään pelleilly”, Rhea lässytti ja suukotti tamman turpaa, josta se tosin ei tuntunut kovinkaan paljoa välittävän.
    ”Hei miten on mahdollista et hevosta lellitään mutta mä en saa mitään palkintoa”, Eemil nauroi
    ”Joojoo nyt on sun vuoro”, Rhea naurahti.
    Rhea antoi nopean suukon Eemilille ja ryhtyi kaivamaan harjakassia. . Tähkä oli vielä hoidettava loppuun ennen kun he pääsisivät lähtemään kotiin.

    ”Pääset kyllä uudestaankin mukaan”,
    Rhea naurahti hypätessään pelkääjän paikalle.
    ”Harkitsen ehdottomasti”, Eemil virnisti. Kotimatka kului perinteisissä merkeissä auton ajamisesta taistellen.

    • #6835 Vastaus

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 991
      • Lauman johtaja

      Aaawwwee tää oli niin söpö! Ihana lukee sulta välillä tänkin tyylinen tarina! Saat 1hp ja 2kp

    • #6836 Vastaus

      Alva Ainio
      Osallistuja
      • Postauksia: 29
      • Koulutuksen tarpeessa

      En kestä, tää oli niin söpö! Tarvin lisää Eemil vierailuja tallille.

    • #6855 Vastaus

      Niko
      Osallistuja
      • Postauksia: 21
      • Maitovarsa

      Ihana tarina! Tykkäsin tosi paljon, just tällaiset tarinat mis on vuoropuheluita niin on parhaita!

  • #23564 Vastaus

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 991
    • Lauman johtaja

    Rhea ja Tähkä Hallavacupin ensimmäisessä osakilpailussa

Vastaa aiheeseen: Tähkä

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: