Tie Tähtiin estevalmennus 20.4.

Foorumit Ratsastustunnit Tie Tähtiin estevalmennus 20.4.

Tämä aihe sisältää 23 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 5 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #6235

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 980
    • Lauman johtaja

    Tervetuloa treenaamaan esteitä lauantaina 20.4. neljänsiä Tie Tähtiin osakilpailuja varten. Valmennukset pitää tallin omistaja Aleksi, tällä kertaa ulkokentällä, joka on jo sopivasti kuivunut. Käytössä NoShout-kuulokkeet, jotka takaavat sen että ääni kuuluu aina taaimmaiseen takanurkkaan asti kuin valmentaja olisi aivan vierellä.
    Jokaiseen valmennusryhmään mahtuu kahdeksan ratsukkoa, Hallavalaiset etusijalla. Jos joku kauempaa tuleva aikoo osallistua myös lauantain estevalmennukseen, voi hevosen majoittaa vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle ratsutallille, jossa useita vapaita karsinoita, Elyssalta voi pyytää tarkempaa infoa.

    Tuotokset tulee postata alle viimeistään perjantaina 26.4. Lisäarpoja saa tavalliseen tapaan: kuva 1 lisäarpa, vähintään 200 sanan tarina 1 lisäarpa ja vähintään 400 sanan tarina 2 lisäarpaa.

    Tehtävät

    Alkuverryttelyjen jälkeen lähdetään tulemaan pituushalkaisijalle sijoitettua jumppasarjaa. Ristikko, kaksi laukkaa, kolmen esteen sarja, kaksi laukkaa, okseri. Jumppasarjan ensimmäiset esteet ovat matalia ja ne muuttuvat korkeammiksi loppua kohden. (Easy/medium 40-60cm, hard/expert 70-90cm)
    Seuraavaksi pituushalkaisijalla olevat esteet korotetaan niin että viimeinen okseri on tason maksimikorkeudessa. Pysty, kolme laukkaa, sarjaeste, kaksi laukkaa ja okseri. Tältä linjalta jatketaan kolmikaariselle kiemurauralle, jolla on kaksi vähän matalempaa pystyä sekä vinoon sijoitettu okseri maksimikorkeudessa.
    Lopuksi vielä muutetaan rataa siten, että ensin lähdetään pituushalkaisijalle, mutta ensimmäisen esteen jälkeen käännetäänkin tiukka tie oikealle vinolle okserille ja jatketaan siitä kolmikaariselle kiemurauralle. Lopuksi tullaan pituushalkaisijan linja toisesta suunnasta. Nyt kaikki esteet ovat maksimikorkeudessaan.

    klo 9: 60cm, taitotaso easy
    Anamaria – M.B. Osmi 1 lisäarpa
    Ava – Sysivalkee 1 lisäarpa
    Lotta – Milk’s Favorite Cookie 1 lisäarpa
    Inari Roihu – Oxeye Daisy
    Edith Lundán – Agnetha ’If 2 lisäarpaa
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo

    klo 10: 80cm, taitotaso medium
    Kaisa – Pärren Varro 2 lisäarpaa
    Linnea – Camelopardalis
    Nio Luosujärvi – Flying Fonzie
    Emily – Molly

    klo 11: 100cm, taitotaso hard
    Reita – Sand Pond 2 lisäarpaa
    Jesse – Heljän Hurmos
    Janna – Sharazan

    klo 12: 120cm, taitotaso expert
    Naava – Maplepath’s Triangle
    Lydia – Kheops 2 lisäarpaa
    Alana – O’Dear

  • #6239

    Reita
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    100cm
    Reita – Sand Pond

  • #6242

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Taso Hard
    Jesse – Heljän Hurmos

  • #6243

    Janna K.
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    100cm
    Janna – Sharazan

  • #6246

    10531
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Easy 60 cm
    Anamaria – M.B. Osmi

  • #6252

    Avaminea
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    60cm
    Ava – Sysivalkee

  • #6253

    Tinu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 10: 80cm, taitotaso medium
    Kaisa – Pärren Varro

  • #6255

    LinneaN
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    80cm
    Linnea – Camelopardalis

  • #6258

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 117
    • Perus pullaponi

    Nio Luosujärvi – Flying Fonzie
    Medium/80cm

  • #6261

    Lydia
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    120cm, expert
    Lydia – Kheops

  • #6265

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 167
    • Perus pullaponi

    Emily Andersson-Molly
    Medium/80cm

  • #6266

    Lotta
    Osallistuja
    • Postauksia: 43
    • Koulutuksen tarpeessa

    Lotta – Milk’s Favorite Cookie
    taso easy, 60 cm

  • #6291

    Inari
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Taso easy 60cm
    Inari Roihu – Oxeye Daisy

  • #6313

    Edith
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    easy 60 cm
    Edith Lundán – Agnetha ’If

  • #6323

    Adelie
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Easy 60cm
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo

  • #6329

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 65
    • Koulutuksen tarpeessa

    120cm
    Alana – O’ Dear

  • #6340

    Tinu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 10: 80cm, taitotaso medium
    Kaisa – Pärren Varro (425 sanaa)

    Alkuverryttely oli sujunut hyvin ja Varro tuntui mukavan vetreältä ja yhteistyöhaluiselta, kun Kaisa hidasti ruunan ravin kautta käyntiin. Nainen antoi ratsulleen hieman pidempää ohjaa samalla, kun valmentaja Aleksi alkoi selostaa ensimmäisen varsinaisen valmennustehtävän kulkua. Ensimmäinen jumppasarja ei vaikuttanut kovinkaan haastavalta; ristikko, jonka jälkeen kaksi laukka-askelta, kolmen esteen sarja, jälleen kaksi laukka-askelta ja lopussa okseri. Valmennettavat ratsastivat jumppasarjan vuorotellen. Kun Kaisan vuoro tuli, hän pyysi Varron laukkaan ja ratsasti hyvät kulmat ennen kuin suoritsi pituushalkaisijalle. Ristikon jälkeen Kaisa tunsi, kuinka ruuna alkoi painaa hieman ohjalle. Varro olisi selkeästi halunnut mennä lujempaa! Kaisa sai kuitenkin pidettyä ratsunsa vauhdin järkevänä ja kolmen esteen sarja hypättiin hallitusti, kuten myös tehtävän päättänyt okserikin. Aleksilla ei ollut juurikaan pahaa sanottavaa suorituksesta, vaan käski jatkaa samaan malliin. Kaisa ja Varro hyppäsivät tehtävän vielä uudelleen, tälläkin kertaa ongelmitta.

    Aleksin korottaessa esteitä ja selittäessä tehtävään lisätyn kolmikaarisen ja sille sijoitettujen esteiden hyppyjärjestystä, Kaisa keräsi jälleen ohjat paremmin tuntumalle. Varro eteni reipasta käyntiä ja kun Kaisa omalla vuorollaan nosti jälleen laukan suunnaten kohti tehtävää, oli nosto napakka ja Varron laukka lennokasta ja eteenpäinpyrkivää. Ensimmäisessä hypyssä ja sarjaesteessä ei ollut ongelmia, mutta okserilta laskeutuessaan Varro kompuroi sen verran, että Kaisan tasapaino horjahti, minkä seurauksena kulma ja kolmikaarisen alku meni vähän plörinäksi. Kaisa sai kuitenkin korjattua istuntansa ja otettua ratsunsa jälleen hallintaan juuri sopivasti ennen kolmikaarisen ensimmäistä estettä, joka ylittyi ihan tyylikkäästi huonosta lähestymisestä ja hieman vinosta hyppykulmasta huolimatta. Esteen jälkeen ratsukko vaihtoi laukan nopeasti ravin kautta, minkä jälkeen matka jatkui kohti toista kolmikaarisen estettä. Tällä kertaa Varron onnistui vaihtaa laukka hypyn aikana, joten ratsukko pääsi etenemään viimeiselle esteelle, vinoon sijoitetulle okserille, sujuvasti. Tästä huolimatta Varro kopautti hieman okserin takapuomia, mutta puomi pysyi kannattimillaan.

    Pienen välikäyntitauon jälkeen suunnattiin viimeiselle tehtävälle. Kaisa eteni ensimmäiselle esteelle tasaisessa laukassa. Esteen jälkeen ratsukko kääntyi melko tiukasti oikealle, kohti edellisen tehtävän viimeistä estettä, vinoa okseria. Okserin jälkeen Kaisa antoi Varron ottaa muutaman suuremman ja reippaamman laukka-askeleen, ennen kuin ratsukko kääntyi kolmikaariselle ja sen ensimmäiselle esteelle, joka tuli pian käännöksen jälkeen. Varro hyppäsi hyvin tämän ja seuraavankin esteen. Pituushalkaisijan jumppasarjalle Kaisa ja Varro etenivät hyvällä, reippaalla tahdilla ja esteet ylittyivät kuin vettä vain. Kentän hiekka vain pöllysi, kun ratsukko eteni esteeltä esteelle.

    Tehtävän päätyttyä ja ravin kautta käyntiin siirryttyään Kaisa taputti Varroa kaulalle ja kehui ruunan maasta taivaisiin. Varro pärskähti hieman ja venytti kaulaansa saadessaan hieman pidempää ohjaa. Kaisa oli erittäin tyytyväinen itseensä ja siihen, että yhteistyö ruunan kanssa oli alkuvuoden aikana kehittynyt paljon ja aktiivinen valmentautuminen parantanut myös Kaisan omaa ratsastusta ja istuntaa. Tie Tähtiin -finaaliin suunnattiin siis erittäin positiivisin ja odottavaisin mielin, osittain siksikin että ratsukko johti tällä hetkellä omaa luokkaansa.

  • #6343

    Reita
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Hard
    Reita – Sand Pond

    ”Pond!”
    ”Voisit vähän ennakoida niillä puolipidätteillä ehkä enemmän.”

    ”Pond!!”
    ”Uudestaan vaan. Ei se saa rynnätä tolleen!”

    ”Voi paska!”
    ”Reita.”
    ”Siis Pond!”
    ”Vielä kerran. Nyt vaikka pakota se. Se tietää että sä annat sen mennä kuitenkin suoraan. Äläkä sano paska, kun katsomo on täynnä lapsia!”

    Noin miljoonas yritys toden sanoo. Pond oli oppinut aikaisemmissa harjoituksissa, että esteet ovat pituushalkaisijalla ja piste. Nyt se ryntäsi väkisin ensimmäiseltä esteeltä seuraavalle, vaikka sen olisi pitänyt kääntyä oikealle. Oloni oli kuin joskus pikkulapsena serkun pohjoisruotsinhevosen selässä. Olin oppinut, että hevonen kääntyy oikealle kun vetää oikeasta ohjasta, vasemmalle kun vetää vasemmasta ja pysähtyy kun vetää molemmista. Kun vähän hytkyy sen selässä, se menee lujempaa eteenpäin. Jos se ei toiminutkaan näistä nappuloista, en tosiaankaan tiennyt mitä tehdä. Nyt osasin ratsastaa ehkä hitusen hienovaraisemmin, mutta fiilis oli ihan sama kuin silloinkin. Suutitti niin että tukka nousi kypärän alla pystyyn. Pelottanut ei, eikä pelottanut silloinkaan. Silloin se johtui siitä, etten kai vielä osannut pelätä. Nyt se johtui siitä, että olin ihan liian väsynyt ja turhautunut pelkäämään.

    Pystyeste lähestyi. Pondilla oli luonnostaan isot askeleet. Lyhensin niitä parhaani mukaan. Tämän hevosen kanssa ei ollut sitä vaaraa, että se alkaisi epäröidä ennen hyppyä, jos sen askelta rajoittaisi liikaa. Yritin pitää laukan temmonkin maltillisena, jotta saisin aikaa. Hyppy meni hienosti. Painoin vasemman pohkeeni Pondin kylkeen, nojasin oikealle ja puristin oikean käteni kunnolla nyrkkiin. Olin jo itse menossa oikealle, joten tuntui aivan uskomattoman epämiellyttävältä, kun hevonen menikin silti suoraan. Tein sen, mitä ei olisi ikinä saanut tehdä ja vedin ohjasta. En ole edes varma, teinkö sen enää kääntääkseni hevosta vai suutuspäissäni. Se laukkasi vielä yhden askeleen pää vinossa, mutta kääntyi sitten kun kehotin sitä vielä oikein vasemman jalan kantapäällä. Se hyppäsi okserin omituisesta kulmasta, mutta sen jälkeen sen korvat kääntyivät minua kohti.

    Vaikka meillä alkoi mennä hyvin sillä hetkellä, ajattelin jo etukäteen, miltä tuntuisi saada hylky seuraavista osakilpailuista. Olisi sekin näky, kun hyvä hevonen ei tottelisi. Ajatukseni olivat jatkuvasti kotona oman sairastavan hevoseni luona, mutta olisi minun, aikuisen ihmisen, pitänyt sen verran pystyä irrottautumaan. Kestäisin kyllä sen, että koulukisat menisivät penkin alle: niinhän meillä aina. Mutta että esteetkin. Kyllä meidän nyt metriä piti osata Pondin kanssa hypätä. Ei ole vaikeaa. Pikkuesteitä Pondin kokoiselle hevoselle ja minun kokoiselleni miehelle.

    Viimeisen esteen jälkeen oli helppoa hidastaa ja ohjata Pond sivuun siltä esteeltä, jolta olimme aloittaneet. Hidastin sen laukasta raviin ja se pudisteli hölmön näköisesti päätään mennessään. Toivoin, etten ollut satuttanut sitä kiskoessani sitä ohjasta niin kuin idiootti. Mitenhän hevoselta pyydetään anteeksi niin että se varmasti ymmärtää?
    (410 sanaa)

  • #6376

    Edith
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Edith Lundán – Agnetha ’If, easy

    Agi täpisi. Mä olin jotenkin erehtynyt kuvittelemaan, että pelkästään se fakta, että eilen olimme olleet tällä samalla kentällä kouluvalmennuksessa, olisi saanut Agin rauhoittumaan täksi päiväksi. Väärin luultu. Enkä mä edes samperi ollut hypännyt Agilla kuin ehkä kolme kertaa, mun ekat hyppykerrat vuosikausiin. Jep jep, kuten viime kauden Tempparilausahdus kuului.

    Agi oli innoissaan esteistä. Se oli tavallisesti sileälläkin sen tuntuinen, että saattoi kohta räjähtää mihin suuntaan tahansa, mutta nyt sen aikapommius oli jollain tuhannennella levelillä. Estesatula ja lyhyet jalustimet tuntuivat oudoilta, mutta jotenkin vakaammilta tulossa olevia kevätjuhlaliikkeitä ajatellen. Ensimmäinen laukannosto olikin niin räjähtävä, että parinkymmenen metrin päässä laukannut auburnilainen pikkusuokki meinasi jäädä alle ja suivaantui tilanteesta niin, että ensimmäinen vaaratilanne meinasi syntyä jo ennen ensimmäistäkään estettä. Hallavan kentällä oli onneksi reilusti tilaa ja parin kierroksen jälkeen sainkin Agin jo mukavasti kontrolliin pidemmälläkin ohjalla.

    Jumppasarja pelotti mua vähän. Agi osasi innostuessaan venyttää hyppyään aika reilusti, ja sitten väli jäisi ahtaaksi, jolloin ohi sujahtaminen oli helppoa. Pyllytreeni teki kyllä meille molemmille hyvää, enkä mä onneksi edes tippunut, kun Agi ekalla kierroksella tulkitsi mun vinon istunnan kääntämiseksi ja luiskahti ulos sarjalta kolmannen esteen jälkeen. Toisella kerralla päästiinkin sarja loppuun asti yhdessä.

    Kolmikaarinen vaikutti aivan hiton hankalalta, ja sitä se olikin. Agin ratsastettavuus ei aina sen innostuessa ollut aivan parasta tasoa, ja vaikka Hallavan kenttä olikin iso, se meinasi silti jäädä ahtaaksi ja hypyt olivatkin aivan mitä sattuu.
    ”Nyt sä olit Edith päättänyt jo etukäteen, että tää tehtävä ei onnistu. Se sun hevonen on taitava hyppääjä, anna sen suorittaa ja keskityt ite olemaan vähän hiljempaa. Ja siltä näyttäis laukanvaihdotkin sujuvan ihan hyvin että niitäkään ei tarvi siinä esteen päällä stressata, sun ei tarvi käytännössä muuta kuin ohjata”, Aleksin ääni kuului mun korvaan. Kyllä mä tiesin että mä yritin kontrolloida liikaa. Mä tunsin Agin, ja mun kouluratsastusvuodet olivat saaneet musta vähän turhan kontrollifriikin. Ollapa vielä ponilapsi, joka uskalsi päästellä juuri niin lujaa kuin niiden pienten pyörylöiden jaloista lähti. Ja omistaapa ratsu, jonka uskalsi päästää päättämään asioista. Muiden suoritusten aikana me käveltiin Agin kanssa ja mä yritin vain hengitellä syvään, josko seuraava kierros sujuisi vähän paremmin.

    Ja sujuihan se. Esteet olivat todellisuudessa aivan todella pieniä, kaukana Agin todellisesta kapasiteetista. Jos se ei olisi ollut niin innoissaan minkä tahansa varjonkin yli hyppäämisestä, se olisi aivan varmasti kolistellut menemään tämmöisillä pikkuesteillä, jotka eivät vaatineet siltä oikeastaan edes hyppäämistä, vaan vähän tavallista korkeampi laukka-askel olisi niihin riittänyt.

    Ja pian alkoi kääntyminenkin sujua. Agi suoritti taitavasti, eikä mun oikeasti tarvinnut kuin istua kyydissä ja vähän ohjata. Ja pysyä kyydissä, kun Agi viimeisen esteen jälkeen pidempää ohjaa saatuaan veti niin onnelliset pukit, että se sama pikkusuokki joutui järkyttymään uudelleen.

    427 sanaa

    (kouluvalmennustekstissä oli 536 sanaa, unohdin ne merkitä enkä pääse enää muokkaamaan kun en oo rekisteröitynyt :D)

  • #6381

    Avaminea
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Ava – Sysivalkee, easy

    Yksi. Kaksi. Kolme. Este. Kaksi laukkaa. Este. Toinen. Kolmas. Kaksi laukkaa. Este.

    Avan siniset silmät pysyivät tarkkaavaisina. Tuntui oudolta ajatella, että tämän estevalmennuksen jälkeen olisi viikko tyhjää ja vasta ensi viikon sunnuntaina neljäs osakilpailu. Kiivas valmennustahti oli lähestulkoon pysähtynyt kolmannen kilpailun jälkeen. Teini mietti miten hänellä mahtaisi mennä viimeisessä osakilpailussa.

    Seppo tuntui säpäkältä, vaikka oltiin eilen viimeksi he olivat valmentautuneet sillä samaisella kentällä. Tänään kuitenkaan Auburnista ei ollut lähtenyt ketään hänen ja Jannan lisäksi. Tytöt olivat matkustaneet Hallavaan Avan äidin kyydillä, Sessa ja Seppo käyttäytyivät molemmat todella hyvin trailerissa keskenään.
    ”Ava tulee seuraavaksi. Yritä pitää se paremmin tuntumalla ja istu hiljaa hyppyjen välillä”, Aleksi ohjeisti ja teini nosti uuden laukan.

    Avaa ärsytti, kun tämä hidasti Sepon linjan jälkeen käyntiin. Santtu ei ollut lähtenyt valmennukseen ja tyttöä kismitti, että toisen puuttuminen tuntui oudolta. Pojasta oli mitä ilmeisemmin tullut jonkinlainen vakiokaluste valmennusreissuille.
    Siniset silmät kävivät läpi easy-tason valmennettavissa. Ryhmässä oli vain tyttöjä, joten edes pientä silmänruokaa ei ollut tarjolla. Katsojia oli vain muutama, sillä pienet esteet eivät juurikaan houkutelleet paikalle yleisöä. Ava tuhahti ja siirtyi katsomaan Sepon korvia. Tylsä reissu, vaikka Jannan kanssa matkustaminen sentään oli kivaa.

    Viimeisen radan aikana Ava keskittyi kerrankin täysillä ratsastamiseen. Kun radan ulkopuolella ei ollut yhtäkään potentiaalista häiriötekijää, suoriutui ratsukko virheettömästi vaativasta radasta. Aleksi antoi silti muutaman korjauskehoituksen, mutta kehui siististä ratsastuksesta. Kotona pitäisi kyllä ehdottomasti ottaa vielä omatoiminen treeni ennen kilpailuita.

    226 sanaa

  • #6386

    Lydia
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Lydia – Kheops, 120cm
    (446 sanaa)

    Eilinen kouluvalmennus oli mennyt minun ja Kertun osalta todella hienosti, joten odotin innolla tämän päivän estevalmennusta. Olin viime osakilpailun jälkeen jättänyt treenaamisen vähemälle, kun olimme Kertun kanssa molemmat olleet aika väsyneitä, joten en ole sen jälkeen hypännyt kertaakaan kunnolla. Kerran menimme Kertun kanssa pikkuesteitä ja kavaletteja, mutta siihen se sitten on jäänyt. Kerttu on kuitenkin muuten toiminut todella hienosti ja olen toisella hevosellani Kelmillä kuitenkin hieman hypännyt, joten ihan ilman esteitä en ole ollut.

    Päivän estevalmmennus aloitettiin luonnollisesti alkuverryttelyllä, jonka aikana vain ratsastin Kertun eteen kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen vielä otin orin kuulolle muutamilla simppeleillä avotaivutuksilla. Kerttu oli todella virtaisa ja se olisi jo mielellään lähtenyt vain suoraan esteille. Kun ensimmäistä tehtävää lähdettiin aloittelemaan, alkoi Kerttukin pikkuhiljaa taas olla kuulolla, eikä ollut enää menossa ihan täysillä eteenpäin.

    Ensimmäinen tehtävä oli kohtuu simppeli jumppasarja, joka oli alkuun aika matala. Kerttu lähti jumppasarjalle ensimmäisellä kerralla vähän turhan vauhdilla, jolloin ristikon jälkeiseltä sarjalta tuli pari puomia alas, kun hypyt lähtivät ihan liian läheltä. Seuraavalla yrityksellä Kerttu kuitenkin jo itsekin korjasi virheensä, tuli hallitummalla vauhdilla sisälle sarjalle ja suoritti koko tehtävän tuttuun tapaansa kuin juna. Tulimme samaa jumppasarjaa muutaman kertaa peräkkäin, jonka jälkeen saimme taas hetken hengähtää välikäyntien merkeissä ja Aleksi muutti hieman tehtävää.

    Seuraavaksi tulimme lähes saman jumppasarjan, paitsi ristikko oli nostettu pystyksi ja tällä kertaa sarjalta jatkettiin kolmikaariselle kiemurauralle, jonka varrelle oli ripoteltu pari estettä. Jumppasarjan viimeinen okseri oli jo ihan täydessä korkeudessa ja ensimmäisellä kierroksella jouduin siihen jopa hieman rohkaisemaan Kerttua, joka oli viimeksi hypännyt tämän kokoista kuun alussa. Kolmikaarisen kiemurauran esteet sujuivat hienosti ja Kerttu vaihtoi kahdella ensimmäisellä hienosti laukat ja teki viimeiselle okserille todella siistin ja pyöreän hypyn. Tämänkin tehtävän tulimme pariin kertaa, joista jokainen kerta sujui ihan kivasti ja Kerttu hyppäsi hyvin varmasti turhia tuijottelematta.

    Viimeisenä tehtävänä oli samat esteet, mutta järjestystä lähdettiin muuttamaan. Tällä kertaa ensimmäiseltä pystyltä käännyttiinkin tiukalla tiellä viime radan viimeiselle esteelle, josta taas tehtiin kiemuraura ja siihen perään jumppasarja eri suunnasta. Pari kertaa Kerttu oli jatkamassa ensimmäiseltä pystyltä suoraan jumppasarjaa eteenpäin ja tie okserille tuli hieman mutkitellen, mutta huonosta tiestä huolimatta Kerttu hyppäsi hyvin, vaikka ottikin ensimmäisellä yrityksellä yhden puomin alas. Kiemuraura meni taas hyvin ja laukat vaihtuivat oikeissa kohdissa. Jumppasarja toiseen suuntaan sujui yhtä helposti kuin toiseenkin suuntaan, eli mitään sen kummempaa ongelmakohtaa ei radasta löytynyt, kunhan ensin saatiin alun yllättävä käännös suoritettua siistimmin.

    Loppuverryttelyksi annoin Kertun hölkkäillä hetken aikaa pitkällä ohjalla, jonka jälkeen hyppäsin alas ratsailta, löysäsin orin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Lähdin hikisen ratsuni kanssa kävelemään loppukäynnit Hallavan pihalle, samalla kun kentältä alettiin kokoamaan esteitä pois viimeisen valmennuksen, eli meidän valmennuksen loputtua. Viikonlopun molemmat valmennukset olivat sujuneet todella hienosti, joten seuraavan viikonlopun neljättä osakilpailua odotan taas ihan hyvillä mielin ja luotan siihen, että kyllä me pärjätään.

  • #6391

    Lotta
    Osallistuja
    • Postauksia: 43
    • Koulutuksen tarpeessa

    Taso easy, 60 cm
    Lotta – Milk’s Favorite Cookie

  • #6394

    10531
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Easy 60 cm
    Anamaria – M.B. Osmi
    Mulla ei oo hirveän paljon muistikuvia viimeisestä valmennuksestamme ennen neljättä osakilpailua. Aamu meni melko lailla vanhalla kaavalla, eli jätin auton pakkaamisen viimetippaan, mutta tällä kertaa Osmi ei yrittänyt juoksuttaa minua tarhassa, sillä siihen se ei saanut mahdollisuutta; tamma talutettiin nimittäin suoraan karsinasta traileriin, eikä unenpöpperöinen ruunikko hoksannut vielä pistää elämää risaiseksi. Jonna lähti pitkästä aikaa matkaan ja sain itse vain istua menomatkan, mutta taisin lupautua ajamaan vuorostani paluumatkan. Hallavaan saavuttuamme tamma kolisteli autossa jo varsin vaativasti, sillä se oli saanut karistettua unenrippeet silmistään ja oli täysin valmis valloittamaan tallipihan pirteällä olemuksellaan.

    Osmi oli tuttuun tapaansa virkeä ratsastaa, tänään se kävi vain normaalia suuremmilla kierroksilla. Jouduin jarruttelemaan sitä välillä kovillakin otteilla, kun tamma tuntui hukanneen sekä korvansa että aivonsa, eikä se tuntunut ottavan normaaleja käskyjä kuuleviin korviinsa. Manailin tuskastuttavan itsepäistä tammaani, joka ei ollut vielä päässyt edes vauhtiin. Lähestyimme ensimmäistä tehtävää uraa pitkin laukassa, kun tamma sai sätkyt ja se veti kulmassa täydessä vauhdissa liinat kiinni, pyörähti ulkojalan ympäri ja oli hetkessä vaihtanut täysin suuntaa. Itse en kuitenkaan pysynyt tamman mukana, vaan jatkoin matkaani ja rysähdin vauhdilla kentän reuna-aitaan. Sen jälkeen muistankin vain pätkiä sieltä täältä.

    Valmentaja, Jonna ja useampi muukin pyöri ympärilläni ja kiskoivat minut ylös maanpinnalta. Ilmat lähtivät ainakin pihalle, muistan miltä tuntui, kun ei saanut happea, vaikka kuinka haukkoi henkeä. Olo tuntui myös huteralta, päätä jomotti ja pääsin kentän reunalla olevalle penkille istumaan vain muiden taluttamana. Jonna kävi nappaamassa irti juoksentelevan ja muita hevosia käytöksellään villitsevän Osmin kiinni ja olin kuulemma mutissut, että tamma pitää jäähdytellä. Totta se olikin, ei sitä niissä kierroksissa olisi voinut lastata tai laittaa karsinaan tai edes tarhaan, joten Jonna oli kivunnut tamman selkään ja jäänyt kävelyttämään sitä kentälle. Pari tallin työntekijää lähti puolestaan saattamaan minua paikalliseen ensiapuun – matkasta en muista mitään, mutta diagnoosiksi olin kuuleman mukaan saanut lievän aivotärähdyksen ja pari murtunutta kylkiluuta. Ei aivan parhaat lähtökohdat auttamatta lähestyvään viimeiseen osakilpailuun, joka ei tässä vaiheessa kyllä ollut ensimmäisenä mielessäni.

    (316 sanaa)

  • #6429

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 980
    • Lauman johtaja

    Pisteitä jeattu:
    Lotta 2ep + 1kisapiste

Aiheeseen ‘Tie Tähtiin estevalmennus 20.4.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.