Tie tähtiin -estevalmennus 24.4.

Foorumit Ratsastustunnit Tie tähtiin -estevalmennus 24.4.

  • Tämä aihe sisältää 9 vastaukset, 9 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 1 kuukausi sitten Niko toimesta.
Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #51364 Vastaa
      Inka Lehtimäki
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Hallavalaisille avoin Tie tähtiin -estevalmennus perjantaina 24.4. Harjoitellaan niin perus- kuin uusintaradankin ratsastamista. Mukaan mahtuu kaikki halukkaat, vip keskiviikkona 22.4. klo 22. Ilmoittaudu alle, kerro viestissä oman nimesi lisäksi ratsusi nimi ja kilpailutasonne.

      Ryhmä 1:
      Unna – Lilli, easy
      Nessa – Sasha, easy
      Niko – Väiski, easy

      Ryhmä 2:
      Alva – Hauska, medium
      Maisa – Savu, medium
      Nio – Virma, medium

      Ryhmä 3:
      Sora – Vaakku, hard
      Seela – Savu, hard
      Ciara – Valera, hard
      Lily – Orion, expert

      Perusrata
      perusrata

      Uusinta / 2. vaihe
      uusinta

      Ryhmä 1

      Ensimmäisen ryhmän ratsukot olivat samat kolme easyn ratsukkoa, joita mä olin saanut valmentaa jo pariin otteeseen. Kaikilla kolmella oli myös sujunut kisoissa mukavan hyvin, vaikkei easyssa toki liikaa kisaajia ollutkaan.

      ”Sitten ku ootte kävelleet valmiiksi niin ottakaa ohjat ja siirtäkää ne kevyeen raviin kun alkaa tuntua siltä, että ne on käynnissä tuntumalla. Varsinkin Niko saa ehkä hetken jumpata käynnissä, ettei Väiskille tuu ihan niin räjähtävä lähtö raviin. Teette ravissa pääty-ympyrät joissa asetatte luonnollisesti sisäänpäin ja pitkillä sivuilla asetatte niitä ulos, niin että huolehditte että teillä on molemmat kyljet suorina eikä kumpikaan lapa puske ulos. Nessa voi koittaa istua satulaan aika raskaasti siinä keventäessä, että Sasha vähän rauhottuu eikä kaahota ihan tolla lailla. Vauhdista on hyötyä uusinnassa, mutta kontrolli pitää olla.”
      ”Laukassa alotetaan niin, että meette ihan uraa pitkin ja päätyihin ympyrät. Pitkillä sivuilla voitte vähän kaasuttaa kevyessä istunnassa, ja sit päädyissä ympyröillä meette esteistuntaan ja otatte niitä vähän takasin. Niko voi alkuun keskittyä kokoamaan sitä vähän, että saat sen oikeesti laukkaan eikä se mee vaan tollasta ravuritohotusta. Noin, siinä parempi, mutta vahdit myös pitkillä sivuilla ettei se levahda ihan käsiin ja kaadu raville. Ja vaikka siellä päädyssä otat sitä takasin niin pidät silti pohkeet kiinni, koska hidastaessakin se helposti rikkoo nelitahtiseksi. Se vois vaatia ehkä enemmän pyllytreeniä niin se jaksais laukata paremmin, paljon puomityöskentelyä, maastoilua ja peruutuksia. Me voidaan joskus Nakin kanssa tulla näyttämään hyviä jalkojennostelupolkuja.”

      ”Sit kun ne on saanu kävellä hetken niin alotetaan parilla verkkahypyllä tälle ristikolle. Nostatte laukan ajoissa ja etitte siihen sellasen hyvän ratatemmon, vahditte että ne on takajaloilla eli ennemmin sit nostatte niiden päätä vähän ylös ettekä vahdi niin kauheesti, että ne ois nyökyssä. Nessa voi vaikka alottaa. Istu vähän kevyemmin, kolmen pisteen istunnassa, ja jos tuntuu että se kaahottaa niin voit istua ihan alaskin. Ihan hyvä siinä, muista myödätä esteen päällä vaikka se meniskin kovaa. Jos sä roikut sen ohjissa aina hypyn läpi, niin se todennäkösesti alkaa jossain kohtaa kieltämään. Kunnon pidätteet ajoissa ennen estettä, et vedä vaan toistat niitä pidätteitä, ja sit viimenen askel ennen hyppyä on hevosen askel ja hypyssä myötäät kädellä, vaikka tän kokosella ei tietenkään tarvi hirveesti mukaan mennä.”
      ”Väiski oli siinä ihan hyvä, muistat vaan ratsastaa pohkeella sitä ohjaa vasten, vaikka se menis kovaa. Muuten se laukka hajoaa ja sit teillä on vaikeuksia varsinkin suhteutetuilla. Hyvä Unna, toi näytti tosi hyvältä. Lilli on kuitenkin nuori ja se tarvii välillä aika paljon tukea sulta, niin muistat ettet jätä sitä ihan yksin ennen estettä. Tämmösestä ristikosta se menee kyllä yli, mutta isommilla esteillä sun pitää muistaa ratsastaa loppuun asti.”

      ”Sitten otetaan alkuun tätä kaarevaa linjaa. Tuutte vasemmassa laukassa hyvin ja suorana sisään tälle pystylle, jatkatte vasemmassa laukassa tonne okserille. Lillillä sujuva 7 laukkaa, Sashalla ja Väiskillä tavotteena 6 vaikka ne tulee kyllä myös viidellä jos annatte niiden kaahottaa. Älkää antako, koska sitten ette saa niitä suoristettua. Jatkatte siis ihan melkein tänne mun luo asti suoraan pystyn jälkeen, ja sitten vasta käännätte niin saatte kivan suoran linjan tonne okserille. Sit vaan heppa pohkeen ja ohjan välissä, esteellä johdatte ohjalla niin saatte laukan vaihdettua oikeaksi ja jatkatte esteen jälkeen suoraan pitkälle sivulle asti ja siellä vasta käännätte uralle ja siirrätte raviin. Niko voi alottaa.”

      ”Seuraavaks tuutte tän linjan ihan samalla tavalla, mutta jatkatte päädyn läpi ja tuutte tähän okserille päädystä hyvin suorana ja jatkatte suoralla hevosella tonne pystylle, jonka hyppäätte ekana. Tähän väliin Lilli tulee varmaan kuudella ja hevoset voi tavotella viittä tai sujuvaa neljää. Kannustan kuitenkin yrittämään sitä viittä, ettei ne ihan pääse kaasuttelemaan vielä niin paljon ku huvittaa. Niko ekaksi. Siellä päädyssä oikea pohje kiinni ja molemmat ohjat tuntumalle, ettei se kaadu noin paljon sisään päin. Kunnon suoristus, noin, sit vähän otat sitä kiinni, hyvä viis askelta siinä. Sitten Nessa. Kunnon pidäte siihen väliin, jäi vähän ahtaaksi sillä kuudella. Siellä päädyssä otat sitä kunnolla kiinni ja tässä suoralla linjalla istut vaan syvälle satulaan ja jarrutat myös vatsalihaksilla, kädet vähän alemmas niin se pidäte menee rehellisemmin läpi. Ihan sujuva neljä, mutta koitat tossa radalla saada sitä vähän paremmin avuille, niin pystyt paremmin myös kääntämään sitä. Hyvä reitti Unna, korjaa sitä ehkä vähän eteenpäin siinä niin se osuu – hups – hyvin pysytty kyydissä. Tuut uudestaan alusta asti vähän paremmassa temmossa, haet semmosta pomppusta laukkaa sen kanssa ja sit pohkeet kiinni ennen estettä, niin se uskaltaa mennä yli vaikka oiskin vähän huonompi paikka. Noin, hyvä! Sit päädyssä muistat ulkoavut niin se tulee suorana siihen okserille, ja sit vähän eteen, noin, tosi hyvä Unna!”

      ”Sitten voitte antaa niiden kävellä hetken ja mä kerron teille radan, eli alotetaan tästä violetilta ristikolta, tuutte tuolta sinisen pystyn takaa vasemmassa laukassa hyvin suoralla hevosella, vaihdatte esteellä laukan ja tuutte hyvän, ison tien tähän punaselle okserille, voitte vaikka kiertää ihan uran kautta kun nyt haetaan vaan hyviä lähestymisiä hyvässä temmossa eikä ratsasteta aikaa vielä. Sit tässä okserilla vaihtuu taas laukka ja tuutte näiden sinisen ja punasen okserin välistä päädyn kautta suoralla hevosella tähän siniselle pystylle ja siitä hyvä suora linja tänne vihreelle okserille. Päädyssä on sit hyvin aikaa ottaa niitä tarvittaessa vähän kiinni ja sit ulkoavut mukaan ja käännätte ne turkoosille pystylle, mistä matka jatkuu siniselle okserille, jossa vaihtuu laukka, sit päädyn kautta punaselle okserille ja siitä tänne ruskeelle pystylle. Tässä viimesellä esteellä vaihdatte laukan ja jatkatte ratsastamista päädyn läpi ihan tänne pitkälle sivulle asti, koska tavallisessa 367.1-arvostelussa te jatkaisitte suoraan toiseen vaiheeseen. Nyt me ei sitä kuitenkaan tehdä, vaan hypätään kaikki tää perusrata ensin ja haetaan sit kaikille hyvä uusintatempo. Muistaako joku radan ja haluaa alottaa?”

      Kun kaikki olivat hypänneet perusradan sujuvasti, selostin uusinnan ja annoin muutamia reittivaihtoehtoja. Haastoin Unnaa kokeilemaan kääntyä kolmannen esteen jälkeen ennen sinistä okseria, jos hyppy kolmoselle olisi hyvä.
      ”Kakkoselta kolmoselle ja neloselta vitoselle on ihan herran haltuun että kuinka isot tiet siellä teette, voittehan te vaikka kiertääkin muiden esteiden takaa mutta sitä mä en suosittele kun tarkoitus on nyt harjotella sitä uusintaradan ratsastamista. Toki jos Väiski tai Sasha ihan karkaa avuilta niin sitten otatte niitä kiinni rauhassa ja tuutte vaikka uudestaan koko radan.”

      Ryhmä 2

      Hyvien uusintaratojen jälkeen annoin hikisille ratsukoille palautteet ja passitin ne loppuverryttelemään samalla, kun toisen ryhmän ratsukot saapuivat kentälle. Toisessa ryhmässä oli tuttuun tapaan Alva hoitoheppansa kanssa sekä Nio Virmalla ja Maisa Savulla.
      ”Ottakaa vaan ohjat siinä ja kattokaa siinä käynnissä, että ne on teillä avuilla. Sitten voitte siirtää ne raviin ja tehdä ravissa pääty-ympyrät asettaen sisään ja pitkillä sivuilla asetatte ja taivutatte vähän ulospäin. Ota vaan Alva vielä takas käyntiin niin että se lähtee raviin oikeesti siirtymällä eikä kaatumalla sun kättä vasten. Siinä parempi. Maisalla nopea pohje ja muistat ulkoavut siinä ympyrälläkin, niin että Savu vähän aktivoituu ja vahdit ulko-ohjalla, ettei sen ulkolapa karkaa. Parempi. Nio kans nopeempi pohje, voit vaikka muistuttaa Virmaa vähän sillä raipalla niistä takajaloista, nyt se vaan lyllertää eteenpäin. Ja siellä ympyrälläkin vahdit, että se liikkuu itse, eikä hyydy kun pitää kääntyä. Siinä aika hyvä.”
      ”Sit voitte nostaa vasemman laukan ja jatkaa samaa kuviota, eli päätyihin ympyrät esteistunnassa. Pitkillä sivuilla voitte nousta vähän kevyempään istuntaan ja antaa niiden edetä hyvin selän läpi. Alva voi vähän enemmän istua liikettä vastaan ku muut, jos tuntuu että Hauskalla meinaa olla liikaa vauhtia. Virma sais olla vielä vähän aktiivisempi, Savu alkaa näyttää jo aika hyvältä. Haette siinä sellasta hyvää ratatempoa, ja mielummin otatte niitä edestä vähän ylös kuin haette ne väkisin nyökkyyn, koska sitten ne tulee etupainosiksi ja niiden on vaikeempi hypätä. Alva varsinkin saa aika paljon keskittyä että saat sitä takajaloille, koska jos se sais valita, niin sillä varmaan olis pelkät etujalat.”

      Sileän verryttelyn jälkeen otimme muutamat verryttelyhypyt ristikolle, minkä jälkeen jatkettiin kaarevalle linjalle ensimmäisen ryhmän tapaan.
      ”Mä meen seisomaan tähän, ja jos te kierrätte mut, te saatte hyvän suoran linjan tonne okserille. Jos keilaatte mut, niin ei hyvä, ei sen takia, että muhun sattuu, eikä sen takia, että te todennäköisesti tuutte tonne okserille ihan vinossa, ja niille kaikille 80 on jo aika iso este ettekä te voi tulla siihen ihan miten sattuu. Savu nyt todennäköisesti menis yli, Hauska varmaan läpi ja Virma saattais päättää, että saat Nio hypätä keskenäs. Mutta koitetaan pitää ratsastajat ja esteet ehjinä, ja Maisakin saa ratsastaa ihan kunnolla. Eli vasemmassa laukassa pysty, mun takaa kierrätte okserille ja sen päällä vaihdatte laukan. Maisa alottaa.”

      Linjojen jälkeen tehtiin sama neljän esteen tehtävä kuin ensimmäisenkin ryhmän kanssa, eli sama kaareva linja, josta jatkettiin päädyn läpi suoralle linjalle, eli turkoosi pysty hypättiin ensimmäisenä ja viimeisenä. Verryttelyhyppyjen jälkeen kolmikko sai kävellä hetken, sillä välin kun mä selostin päivän perusradan.
      ”Tehdään teidänkin kanssa silleen, että hypätään tää perusrata ensin kaikki, sit saatte ettiä sellasen hyvän uusintatemmon ja sit tuutte vuorotellen uusintaradan. Mutta ensin tää perusrata. Otatte reiluja, hyviä teitä, varmistatte että tuutte suorana esteille ja pidätte hyvän, tasaisen temmon. Täällä on muutamia paikkoja, joissa teillä on aikaa ottaa niitä kiinni tai vähän aktivoida, jos ne meinaa kiihtyä liikaa tai hyytyä.”
      Perusradan jälkeen kaikki saivat hetken kävellä ja annoin ratsastajille vinkkejä, missä kunkin kannatti yrittää saada pienempää aikaa.
      ”Alva voi esimerkiksi kolmosen jälkeen kiertää ton okserin, se nimittäin ei varmasti käänny ennen sitä, mut sitten voi vähän ottaa kaasua. Nelonen on kuitenkin okseri myös, että sillä on aikaa nousta siinä, vaikka tuliskin vähän pohjaan. Sitten päädyssä ehdit ottaa sitä kiinni toivottavasti, ennen ku tarvii kääntyä vitoselle. Virma ja Savu saattaa kääntyä kolmosen jälkeen ennenkin tota okseria, mutta Virman kanssa kannattaa ainakin vahtia, ettet rupee kääntämään liian aikasin, koska sit se ei välttämättä mee tosta kolmosesta yli. Savu varmaan meniskin, mutta se kyllä hyppää myös ton sinisen okserin, jos käännät sitä päin. Eli oman harkinnan mukaan, ihan siitä riippuen minkälaisen lähestymisen saatte kolmoselle.”

      Ryhmä 3

      Kolmanteen ryhmään olin ottanut hardin kisaajien lisäksi Lilyn, koska muita expertin kisaajia ei meidän tallilla ollut.
      ”Voitte ravissa taivutella niitä sisään ja ulos pääty-ympyröillä, ja pitkillä sivuilla väistättää niitä pois uralta niin, että saatte ne takaakin aktiivisiksi. Sit kun alkaa tuntua hyvältä, voitte nostaa laukan ja ettiä ensin hyvän ratatemmon, niin että se laukka on säädeltävissä, ja sit alkaa pitkillä sivuilla hakea semmosta hyvää toisen vaiheen vauhtia. Kokeilette, kuinka kovaa voitte mennä niin, että säilyy tuntuma ja kääntävät avut. Koska tosiasiassa usein tiet ratkasee, ei niinkään se tempo. Sit kun on hyvä laukka, voitte tulla muutaman kerran tätä ristikkoa, kerrotte vaan kovaan ääneen kun ootte tulossa esteelle niin muut pysyy pois alta.”

      ”Onko kaikki nyt tullu verkkahyppyjä? Hyvä, sit tullaan tätä kaarevaa linjaa. Vasemmassa laukassa päädystä, jatkatte suoraan esteen jälkeen ja käännätte vasta about tässä kohtaa niin että saatte hyvän suoran linjan tonne okserille. Jos sujuu hyvin, voitte jatkaa päädystä tolle punaselle okserille ja siitä suora linja takas tähän pystylle, jolta alotatte. Käykö Lily että verkkaat vaan tällä metrillä ensin ja sit nostetaan sulle kun muut on menny radat?”
      Sinitukkainen nyökkäsi ja hyppäsi vaalealla orillaan metrin tehtävän hallitusti ja siististi. Savu tuli tehtävän vähän löysänä, mutta kerroin Seelalle yhden kerran riittävän, olihan ruuna jo tehnyt yhden valmennuksen. Ciaralla meinasi taas olla vähän haasteita Valeran kanssa, tammalla oli kunnon show menossa ilmeisesti kahdelle orille esiintyäkseen. Olin näkevinäni vahingoniloisen hymynkareen Seelan kasvoilla, mutten jaksanut puuttua. Aikuiset ihmiset, selvittäköön riitansa keskenään.
      ”Nyt se Ciara kusettaa sua ihan sata nolla. Pohkeet kiinni ja ohjat käsiin, ja vaadit siltä jatkuvasti jotain niin ettei se ehdi alkaa miettiä noita herrasmiehiä. Äläkä anna sen kiemurrella tolla lailla, metri ei oo sille este eikä mikään mutta ei sekään sitä voi sentään ihan miten sattuu hypätä. Ja ulkoavut kääntäessä, oikee pohje kiinni, noin, tää oli parempi vaikka se edelleen olikin ihan ihme mutkalla.”
      ”Voit Sora istua vähän tiiviimmin satulaan, jos sillä on noin kiire, ettei mee ihan kaahottamiseksi. Metri on sille kuitenkin aika iso, se tarvii sulta tukea ja hyvän lähestymisen. Siinä hyvä lähestyminen.”

      ”Sitten saatte Sora, Ciara ja Seela tulla radan. Eli perusrata ensin hyvässä ratatemmossa, hyvillä suorilla lähestymisillä ja reiluilla teillä. Sitten tän ruskeen pystyn jälkeen jatkatte vasemmassa laukassa tohon turkoosille pystylle, joka on teidän toisen vaiheen ensimmäinen este. Toista vaihetta voitte ratsastaa just niin rohkeesti ku uskallatte, harjottelemassa täällä ollaan eikä haittaa vaikka tulis jostain puomi, sit ainakin näätte miten rohkeesti te voitte ratsastaa, että missä menee se raja.”

      Lilyn vuoro oli viimeisenä ja huikkasin kentän laidalla pyörivän Miskan auttamaan esteiden nostossa.
      ”Neljä reikää niitä kaikkia”, ohjeistin poikaa, joka lähti puolijuoksua nostamaan lähimpiä esteitä. Lily hyppäsi ensin verryttelytehtävän, ja lähti sitten suorittamaan rataa.
      ”Vahdi perusradalla jo, että se on tuntumalla eikä kiihdy liikaa, niin se on sulla paremmin hanskassa sit toisessa vaiheessa, vaikka antaisitkin sen mennä vähän kovempaa. Hopiavuoressa taitaa kyllä olla A.2.0, eli vaan perusrata, mutta voit siellä hakea tiukempia reittejä joissain kohdissa, jos tuntuu siltä. Se hyppää kyllä hyvin, eikä vaikuttais olevan liian nirso paikkojenkaan suhteen. Eihän toki nää esteet oo sille vielä isoja, että voit ratsastaa varmaan aika rohkeestikin, kun et vaan ihan pohjaan tuu, sit se ei ehdi nousta. Hyvää työskentelyä teiltä kaikilta, verrytelkää ne pois ja kävelyttäkää kunnolla.”

    • #51513 Vastaa
      Inka Lehtimäki
      Valvoja
      • Postauksia: 50
      • Koulutuksen tarpeessa

      Valmennuspohjat tulleet!

    • #51532 Vastaa
      Nio Luosujärvi
      Valvoja
      • Postauksia: 212
      • Perus pullaponi

      24.4.2020 perjantai, Inkan estevalmennus

      Tänään valmennuksiin oli eksynyt vain oman tallin väkeä, joten tutut henkilöt olivat myös hoitamassa hevosiaan tallissa. Kiristelin Virman vyötä, kun Alva huuteli, ollaanko me jo valmiita.
      “Joo oota ihan sekunti, heitän itelle kamat päälle!”, huusin kääntyen karsinan ovelle päin. Virma oli onnistunut pitämään itsensä puhtaana, ja vaikka tänään siitä lähtikin niin paljon karvaa, että koko karsinan lattia oli siinä, niin oli Virma ollut helppo hoitaa.

      Maneesiin tullessa pidensin jalustimia hieman edellisen ratsastajan jäljiltä torstailta, ja keikautin sitte itseni ponin kyytii. Vaikka olisi helposti yltänyt jalustimelle maasta, nousin aina penkiltä selkään säästääkseni ratsuni selkää ja satulaa.
      Käynnissä tein ensin muutamat pysähdykset ja peruutukset, ennen kuin Inka pyysi meitä siirtymään raviin.
      Ravissa työskentelimme pääty-ympyröillä asettaen ulos, ja Inka pyysi minua muistuttamaan Virmaa takajalan olemassaolosta. Napautin sitä lyhyellä raipallani irroitaen toisen käden ohjasta pohkeen taakse, ja pyysin sitä myös sisäpohkeella enemmän ulos.

      Laukassa sama kuvio jatkui, ja pääty-ympyröillä haettiin esteistuntaa. Siirsin painoani hieman enemmän jaloille, ja nostin itseni ylös penkistä niin, että välillä hieman hipaisi satulaa vain. Kun taas pitkällä sivulla nostin itseni kevyeeseen istuntaa ja lisäsi poniin hieman vauhtia pyytäen pohkeella.
      “Nio jäntevyys keskivartalosta. Virma voisi myös edetä hieman, mutta siihen vaikuttaa sun oma löysyys. Hae kyljet kiinni, ja älä heiluttele niillä sun kyynärpäillä koko maailmalle”, Inka muistutti. Virma kävi tänään hieman hitaalla, eikä reagoinutkaan pohkeeseen niin nopeasti, kuin joskus teki. Kisoissa oli mahtavaa, kun pystyi kääntymään vaikka euron kolikon päällä. Kisojen adrenaliini oli tottakai vaikuttavassa osassa, mutta myös varmasti se, että esteradoilla minulla oli jaloissa pallopääkannukset.

      Ekat verkkahypyt tehtii perinteisesti vain ristikolle, jolle Virma lähestyi hyvin. Pidin yläpohkeet lähellä, ja tamma imi hyvin sisää hypäten surehkosti yli.
      “Hyvä. Seuraavana tuutte sit tätä kaarevaa”.
      Maisa aloitti tehtävän, Alva oli seuraava, ja minä jättäydyin viimeiseksi. Virma yritti tulla pystylle vinossa, mutta korjasin sitä suoristamalla ulko-ohjalla ja sisäpohkeella.
      “Hyvä korjaus. Nyt vahdi, ettei sen laukan tahti lähde kiihtymään, laske vaikka sun mielessä yy, kaa, koo”, Inka ohjeisti ennen pystyä. Me tultiin pystylle hyvin, ja jossen olisi tehnyt puolipidätettä ennen hypyä, olisimme menneet liian lähelle estettä, ja puomit olisivat kolisseet. Pääsin hyppyyn ihan ok mukaan, mutta hypyn jälkeen jäi roikkumaan kaulalle, ja tamma protestoi pukittamalla. Nostin kuitenkin itseni pystyyn ja jatkoin matkaa Inkan takaa okserille.

      Vielä ennen radalle lähtemistä suoritimme neljän esteen miniradan. Sama kaareva linja sujui hyvin, paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, nimittäin pukit jäivät matkalta.
      “Nyt voit Nio nopeuttaa sitä laukkaa siinä ennen sitä linjaa, mutta muista ottaa se kiinni kaarteeseen. Noin, oikein. Hyvä hyppy, hyvin pääsit mukaan, pyydä pohkeella hieman eteen, ettei väli jää pitkäksi, oikeiiin”.

      Kun seuraava tehtävä, perusrata alkoi, nostin hyvissä ajoin vasemman laukan edelliseltä pitkältä sivulta. Pyysin aluksi hieman eteen, mutta puolipidätteellä myös sain Virman takaisin ennen violettia pystyä. Hyppy tuli hyvään paikkaan, ja pääsimme yli sulavasti. Käänsin ulkoavuilla kakkos esteelle vaihdettuani laukan. Virma pääsi välillä vähän pitkäksi, joten hyppy tuli aika pohjaan. Kuitenkin jatkoimme kunnialla kolmoselle, ja siitä nelosen okserille.
      “Hyvät hypyt. Virma alkaa kyllä syttymään näille esteille! Yritä matkalla aina suorilla ja kaarteissa ennen hyppyjä tasapainottaa sitä ponia puolipidätteillä, niin se ei pääse pitkäksi, kuten se tolle kakkoselle ja kasille tuli, muuten hyvä!”

      Uusintaradalla Virma oli jo aivan liekeissä kun keräsin ohjat. Se nosti laukan pyytämättä, ja jouduin pidättämään sen takaisin tikittävälle raville, ennen kuin nostin uuden. Ensimmäinen este oli sininen pysty, jonka jälkeen pyysin vähän enemmän laukkaa. Kuitenkin ennen kaarretta kakkoselle pidätin, ja käänsin ulkoavuilla. Hyppy lähti kaukaa, mutten antanut asian haitata, vaan jatkoin kolmoselle, joka oli okseri. Tulin esteen tarkoituksella asteenverran vinoon, niin että sain heti laskeutuessa käännettyä tamman ennen okseria. Taas ennen nelosen okseria aikaa kerkesi voittaa isommalla laukalla, ja vaikka takaisin pyytäminen jäikin vähän viime tinkaan, hyppy oli ehkä paras tämänpäiväisistä. Viimeiselle esteelle oli luvassa tiukka käännös, jossa ohjien piti olla tuntumalla, ja pohkeen lähellä, jotta pääsisi yli. Kaarteessa naputtelin ulkopohkeella, ja hieman huomautin myös raipalla kaulalle, ja tamma kääntyi siististi. Siirtyessäni takaisin käyntiin, taputin sen kaulaa kiitokseksi tämän päiväisestä.

    • #51539 Vastaa
      Lily Wilson
      Valvoja
      • Postauksia: 168
      • Perus pullaponi

      Estevalmennus
      24.4.2020

      “Iha sairaan kiva, et pääsen välil valmennukseen muidenkin Hallavalaisten kanssa!” Hihkaisin Seelalle, satulahuoneessa. Seela otti juuri Savun satulan käsiinsä.
      “Jep. Ja ollaan vielä eri tasoryhmissäki”, hän vastasi ja lähti sitten hoipperoimaan tallin käytävälle. Nappasin Orionin satulan ja suitset mukaani ja vein ne Orionin karsinan luo. Suojat minulla olikin jo valmiina ja martsari aina valmiina sen Nirak-suitsissa rintaremmeineen päivineen. Korvahuppua saisi tänään jäädä hyllylle pölyttymään.

      Alkuverryttely meni pääty-ympyröillä ulos ja sisään taivutellessa ja väistöillä hevosen takaosaa taivutellessa. Ihan perushyviä verryttelyjä. Ihan parasta, kun alkuverryttelytkin olivat ohjatut pitkästä aikaa! Orionille pienet taibutukset ja väistöt olivat myös peruskauraa ja hevonen tuntui aktivoituvan muutamissa minuuteissa myös takapuolestaan ja selästään, kun hakeutui peräänantoon autmaattisesti. Ei se mikään tuntiponi ollutkaan, joten kyllä siltä saattoi tietynlaista aktiivisuutta odottaakin. Minulla oli jo nyt tästä valmennuksesta parempi fiilis, kuin viime estevalmennuksesta, jossa Inkan ohjaamaana myös ratsastin.

      “Hyppään!” Kiekaisin niin kovalla äänellä, että Orionkin luimaisi korviaan. Hups. No, ainakaan kukaan ei tulisi tielleni. Kyseessä olikin viimeinen verkkahyppy, sillä heti onnistuneen hyppymme jälkeen inka kysyi: “Onko kaikki nyt tullu verkkahyppyjä?”
      Inka neuvoi meitä tulemaan kaarevaa linjaa ja onnistuneen kaarevan linjan jälkeen sai hypätä vielä punaisen okserin. Suostuin Inkan ehdotukseen siitä, että hyppäisin Orionilla ensin samaa korkeutta kuin muutkin ja että minulle nostettaisiin sitten viimeiseksi esteet oikeaan korkeuteen.
      Hyppäsin ensimmäisenä kaarevan linjan sujuvasti, joten ohjasin vielä okserillekin. Wow! Orion oli aivan eri hevonen, kuin viime valmennuksessa. Ohjasin ratsuni vielä turvalliseen paikkaan, jossa saatoin katsella muiden suorituksia. Oli hauska seurata Valeran ratsastusta, kun muistin aikalailla täsmälleen, miten se toimi. Ciaralla alkoi valmennus vähän huonommin sen kanssa tällä kertaa.

      Seuraavaksi ratsastettiinkin jo rataa. Seurasin kaikkien suoritukset tarkasti läpi, ennen kuin tuli oman suoritukseni vuoro. Hyppäsin verryttelyradan uudestaan vielä omassa korkeudessani, kun Inka ja Miska olivat nostaneet esteet oikeisiin korkeuksiin ja pystyin sitten luottavaisin mielin suorittamaan radan. Inka varoitti minua jo ennen ensimmäistä rataestehyppyä Orionin kiihtyvyydestä. Oli mukavaa, kun valmentamassa oli joku, joka tunsi minut ja minun hevoseni ja ennen kaikkea meidän yhteistyömme.
      “Se hyppää kyllä hyvin, eikä vaikuttais olevan liian nirso paikkojenkaan suhteen”, Inka sanoi muutaman hypyn jälkeen. Siinä hän oli kyllä todella oikeassa. Orionia ei haitannut tiukatkaan paikat, kunhan ratsastaja oli päättäväinen ja satasella mukana hommassa. Aina en ollut ihan niin tarkkana, mutta jos tänään.

      Puhtaan radan ja oman osaamisen testailun, eli erittäin tiukkojen käännösten, jälkeen pystyin antamaan Orionille pitkät ohjat. Valmennus ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin tehokkaampi. Minulle jäi hyvä mieli ja tunsin itseni itsevarmaksi, mitä tulevaan osakilpailuun tuli.
      “Tosi hyvää työtä teiltä kaikilta!” Inka kehui meitä. Ne olivat todella ansaitut kehut.

    • #51542 Vastaa
      Nessa
      Osallistuja
      • Postauksia: 64
      • Koulutuksen tarpeessa

      Nessa-Sasha, Easy valmennus!

      Poljin metsäpolkua pitkin noin kello 14.45. Valmennukseni alkaisi tasan neljältä, joten minun pitäisi olla nopea. Jätin pyöräni tallin seinää vasten ja jatkoin matkaani talliin. Heitin reppuni peltikaappiin, niin kuin aina, jonka jälkeen nappasin Sashan vähän likaisen riimun ja jatkoin paisteeseen. Tamma paistatteli auringossa samalla, kun nappasin sen riimuunsa. Höpötin Sashalle samalla omiani, kun kävelimme talliin harjausta ja varustusta varten.

      Sidoin Sashan pesupaikalle ja annoin sille namin.
      ”Hyvä tyttö!” Sanoin Sashalle ennen, kun hain tämän harjapakin.
      Vedin Sashan karvan suoraksi kumisualla, jonka jälkeen harjasin irronneet karvat pölyharjalla. Selvitin lopuksi vielä jouhet ja hinssasin jalat kaikesta kurasta. Napsautin vielä suojat tamman jalkoihin ja sitten menin laittamaan omia varusteita. Kävelin kaapilleni ja kiskoin kisatavaroiden takaa saappaat ja kypärän hanskoineen. Vedin saappaiden vetoketjun kiinni ja napsautin kypärän leukahihnan lukon kiinni. Nappasin vielä hyllyltä turvaliivin ja laitoin hanskat taskuihini ja lähdin varustamaan Sashaa, sillä valmennus alkaisi 20 minuutin kuluttua.
      Laitoin satulan tamman selkään ja kiinnitin vyön. Taputtelin Sashan pehmeää kaulaa, sillä tämä käyttäytyi hyvin kiristyksen aikana. Laitoin vielä Sashalle suitset ja sitten lähdimme Inkan perässä kentälle.

      Kävelytin Sashan kaartoon, jonka jälkeen kiristin vielä vähän vyötä ja annoin tammalle namin. Nousin selkään ja säädin jalustimet, jonka jälkeen lähdimme kävelemään. Inka selitti tehtävän ja aloimme verryttelemään. Kaikki askellajit onnistuivat tänään ihan hyvin ja saimme hyviä ylityksiä ja hyppyjä. Tehtävä oli hauska ja saimme Sashan kanssa hyvin kiinni uusista jutuista. Hypyt olivat suoria ja sujuvia, jonka seurauksena en itsekkään jäänyt jälkeen. Pääsimme hyppäämään paljon ja pian valmennus oli ohi ja näin seuraavan ryhmän tulevan kenttää kohti ja meidät laitettiin tekemään loppuverryttelyä. Sasha oli rento ja venytti hyvin loppuverryttelyn ajan ja sitten tulin alas selästä. Löysäsin vyötä, nostin jalustimet ja avasin turparemmin, jonka jälkeen tallustimme talliin.

      Hymy oli korvissa asti onnistuneen valmennuksen jälkeen. Riisuin Sashalta kaikki varusteet karsinassa, jonka jälkeen vedin tammalta irtokarvat irti hikineen päivineen. Kiepautin Sashalle loimen niskaan ja talutin tämän tarhalle. Annoin Sashalle vielä namin ja halasin tätä ja sitten päästin kimon menemään kavereidensa kanssa. Hymyilin vielä tälle ja sitten lähdin kotiin.

      • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten Nessa.
    • #51560 Vastaa
      Maisa
      Osallistuja
      • Postauksia: 54
      • Koulutuksen tarpeessa

      Inkan Tie Tähtiin -estevalmennus
      24.4.2020

      Viime aikoina mulla ja Savulla on alkanut sujumaan oikeasti jo ihan hyvin ja musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa pärjäämään Savun kanssa. Inkan ansiosta me päästiinkin tänään sen pitämässä Tie Tähtiin -estevalmennuksessa hyppäämään ihan kunnolla rataa, mitä me todellakin tarvittiin. Meidän aikaisempiin treeneihin verrattuna tää valmennus oli hurja parannus. Kerrankin mua ei hävettänyt ihan hirveästi oma surkea ratsastustaito. Jopa Aleksi sanoi, että näytetään olevan paljon tasapainoisempi parivaljakko, kun mentiin Inkan koulutunnille. Lohduttauduin myös sillä ajatuksella, että todellisuudessa kukaan ei ole täydellinen. Huippuesteratsastajien valmennuksissakin kolisee välillä puomit, joten on ehkä turvallista sanoa, että meillä menee nyt just ihan hyvin.

      Savu on viime aikoina tuntunut milloin tahmealta ja milloin laiskalta, mutta luulen, että se on ihan vain mun syytä. Mun täytyy vain rohkeammin pyytää sitä eteen, sillä oon huomannut, että lämmettyään Savusta kuoriutuu oikea vauhtiponi. Tänään riittävä aktivointi meinasi välillä vähän unohtua ja erityisesti alkuverryttelyn aikana Inka joutui muistuttamaan mua muutamaan otteeseen varsinkin ympyrällä, kun meidän vauhti meinasi hyytyä. Onneksi muistin tällä kertaa ottaa myös sen raipan mukaan, vaikka toisaalta mun ei tarvinnutkaan käyttää sitä kertaakaan. Joko mä oon kehittynyt tai ruuna taisi kunnioittaa raippaa sen verran, ettei uskaltanut pelleillä enää mitään ylimääräistä.

      Savu tuntui jo tosi hyvältä, kun päästiin verryttelyn jälkeen hyppäämään, kiitos Inkan kannustuksen. Aluksi se oli aika hidas pohkeelle, mutta sitten se heräsi, kun tajusi mitä varten esteet oli pystytetty kentälle. Välillä me mentiin jopa vähän liiankin lujaa, mutta se ei haitannut. Esteradalla oikein huomasi, kuinka Savu innostui: se tapitti kentällä olevia esteitä innokkaana korvat hörössä ja hyppäsi kiltisti kaiken yli. Esteiden väliin mahtui pari ilopukkiakin, mistä mä en toisaalta ollut ihan yhtä innoissani. Ensimmäinen ilopukki tuli mulle vähän puun takaa ja jalustimet irtosi mun jalasta, mutta jotenkin ihmeen kaupalla selvittiin parista esteestä ilman niitä. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että mäkin vältyin isoimmilta virheiltä ja ongelmilta tällä kertaa, mikä tuntui ihan mahtavalta. Toisaalta Savukin antoi mun virheitä paljon anteeksi, mikä helpotti tunnin tehtäviä aika paljon.

      Uskallanko olla toiveikas ensi osakilpailuista ja toivoa, että ehkä me sijoituttaisiin tällä kertaa Savun kanssa, Vai olisiko pelkkä puhdas rata täysin turha toivo?

      343 sanaa

    • #51565 Vastaa
      Sora
      Osallistuja
      • Postauksia: 36
      • Koulutuksen tarpeessa

      Aina ei tarvii olla täydellinen
      perjantai 24. huhtikuuta 2020

      Satula narisi kotoisasti Vaakun käynnin tahtiin meidän suunnatessa kohti ulkokenttää, jossa Inka pitäisi tänään estevalmennukset. Me oltiin käyty vähän kävelemässä maastossa, jotta kentällä ei menisi enää niin paljon aikaa verryttelyyn. Sitä paitsi Vaakku piti maastosta huomattavasti enemmän ja oli kävellyt siellä rennon letkeästi. Kentällä harvoin sain oria kulkemaan samalla tavalla kropan läpi.
      Meidän tämän viikon teema oli ollut rentous ja taipuminen, ja oltiinkin pääasiassa hölkkäilty koulua ja laukkailtu maastossa Lehtovaaran epäonnistuneiden kisojen jälkeen. Mä olin ollut vahvasti nollauksen tarpeessa ja tänään musta vihdoin tuntui siltä, että voisi alkaa taas kunnolla treenata. Vaakkukin oli tuntunut eilen puomitreeneissä huomattavasti paremmalta jo ja vaikken ehkä itsevarmuutta vielä huokunutkaan niin ainakin toiveikas olo mulla jo oli.

      Seela ja Savu sekä Lily ja Orion olivat jo keräilemässä ohjia käteen, kun me Vaakun kanssa käveltiin kentälle. Ciara veti Valeraa perässään tallin puolelta vähän kiukkuisen näköisenä. Valera ei ilmeisesti ollut ollut tänäänkään kovin yhteistyöhaluinen. Mä tunsin myötätuntoa Ciaraa kohtaan. Parivaljakolla oli mennyt kisoissa vielä mua ja Vaakkuakin huonommin, vaikka Ciara oli selvästi osaava ratsastaja. Onneksi Vaakku oli maailman kiltein ori eikä mikään pikkulapsia aamupalaksi syövä lohikäärmetamma. Taputin ylläpitoponiani kiitollisena ja keräsin sitten itsekin ohjat. Inka oli myös saapunut kentälle ja kehotti meitä aloittamaan ravityöskentelyn.

      Vaakku oli taas alkuun hieman kiireinen. Väistöissä se kulki vielä melko epätasaisessa muodossa, mutta pääty-ympyröillä taivuttelun aikana se aina meni vähän paremmaksi hetkittäin. Inka neuvoi mua ratsastamaan myös jalalla enemmän, vaikka Vaakulta ei vauhtia puuttunutkaan, mutta se auttoi saamaan takajalkoja paremmin rungon alle. Sitten kun muistin vaan itse istua tiiviisti satulassa ja ratsastaa selkeästi tuntumaa vasten, alkoi paketti pysyä paremmin kasassa.

      Laukassa Vaakku kuumui taas uudestaan, mutta hyvien alkuverryttelyjen jälkeen se oli nopeampi ottaa uudestaan hallintaan. Me tehtiin melko onnistuneita temponvaihteluita, vaikken ihan täysi uskaltanutkaan antaa orin viipottaa menemään. Ensimmäisille hypyille Vaakku koitti ryöstää, mutta mä olin onneksi varautunut ja Inkan ohjeiden avustuksella sain tilanteen korjattua.

      Ensimmäinen tehtävä me aloitettiin Vaakun kanssa hakemalla pitkän tien kautta ensin rauhallinen tempo. Lähestyminen pystylle oli hyvä ja hyppykin yllättävän maltillinen. Mä kiitin Vaakkua äänellä ja ratsastin suoraan aina siihen pisteeseen asti, josta Inka oli näyttänyt, että olisi hyvä lähteä kääntymään. Ennen okseria Vaakku otti pari isompaa laukka-askelta ja ponnisti hyvällä ilmavaralla yli. Mä katsoin jo seuraavalle esteelle, istuin syvemmälle satulaan ja käänsin ulkoavuilla. Tiukka käännös onnistui ihan ok, mutta viimeinen askel tuli vähän liian pohjaan ja okseri ylittyi ihme kenguruloikalla. Mä olin vähän epätasapainossa alastulossa ja Vaakku päätti käyttää tilanteen hyväkseen ja lähti pinkomaan suoraa linjaa pystylle minkä jaloistaan pääsi. Mä päädyin taas kiskomaan ohjista minkä jaksoin, mutta eihän siitä mitään apua ollut. Inka käskytti meidät tulemaan vielä lähestymisen pystylle uudestaan ja tällä kertaa Inkan ohjeet meni paremmin mun kovista sisään ja sain pidettyä Vaakun kontrollissa.

      Radan ratsastuksen aikana musta tuntui, että löysin taas sen ilon tekemiseen, ja mulla oli oikeasti hauskaa liidellessä esteiden ylitse. Ei meidän eteneminen vielä lähellekään täydellistä ollut, mutta loppua kohden musta tuntui, että me oltiin Vaakun kanssa paremmin synkassa, ja päästiin uusintaradalla tekemään nopeita käännöksiä ja muutama hurja hieno hyppy. Mä olin ihan super tyytyväinen mun pikku oriin.

    • #51576 Vastaa
      Alva Ainio
      Valvoja
      • Postauksia: 101
      • Perus pullaponi

      Niin ok 24.4.
      Inkan estevalmennus

      Hauska käveli kerrankin mukavan rennosti eteenpäin. Metsästä kuului satunnaisten lintujen laulua, ja polulla näkyi muutamia, luultavasti muiden tallilaisten jättämiä kavionjälkiä. Olo oli vähän inhottavan nahkea, tunnilla selkää pitkin valuneen hien takia, mutta muuten fiilis oli ihan mukava, ehkä vähän raukea. Pyörittelin ohjien solkea hanskoihin verhotuissa käsissäni, miettiessäni hetki sitten ollutta estevalmennusta. Sanalla sanoen, valkka oli ollut niin ok, kuin vaan mikään voi olla. En ollut saanut mitään uusia hulluja näkemyksiä ratsastaa Hauskaa, mutta ei se nyt mitenkään huonostikaan ollut mennyt. Alkuverryttelyissä, tai oikeastaan käynneissä, olin jo miettinyt oliko tamma kipeä, vai mistä kiikasti, kun höyryveturi vaihde ei ollutkaan mennyt heti päälle. Raviin siirtyessäni olin huokaissut helpotuksesta, kun Hauska oli sittenkin muistuttanut itseään, kaahottamalla kuin päätön kana. Verkka hypytkin oli menneet vähän niin ja näin, hakiessani jälleen kerran tuntumaa hyppäämiseen. Eikö se niin mennyt, että hiljaa hyvä tulee? Olimme alkaneet vihdoin saamaan vähän rutiinia hyppäämiseenkin.

      Ensimmäinen virallinen tehtävä oli tuottanut vähän haasteita. Hauska oli kyllä suorittanut tehtävän hyvin ja ihan kohtuullisella nopeudella, mutta Inka oli joutunut ottamaan muutaman askeleen taaksepäin, mikä tietenkin ärsytti. Tamma oli päättänyt olla täysin kuuro sisäpohkeelleni, ja päästellä menemään, teilaamalla melkein valmentajankin kumoon. Oli se sentään vaihtanut laukan pyydettäessä. Puomejakaan ei ollut tippunut kuin ensimmäisellä kierroksella, joten kai sekin oli ollut eräänlainen saavutus. Neljän esteen tehtäväkin oli mennyt ihan ookoosti, eikä Inka ollut keksinyt oikein mitään korjattavaa, muttei myöskään kehuttavaa. Välikäynneissä Hauska oli pärskinyt selvästi tyytyväisenä omaan tekemiseensä. Samanlailla se pärski nytkin, heilutellessaan päätään viileästä kevät illasta nauttien.

      Perusrata oli taas mennyt ihmeen hyvin, verrattuna meidän kaikkeen muuhun suorittamiseen. Puomit eivät olleet kolisseet mitenkään erityisen paljon, ja olin itse jopa muistanut ratsastaa. Ykkösen ja kakkosen, ja kutosen ja seiskan välit oli toki olleet vaikeita, tamman kokoiselle laukalle, mutta selvittiin me niistäkin ihan kunnialla. Hauska oli hypännyt mukavan tasaisella rytmillä, enkä minäkään tainnut olla hymyilemättä päästessämme kasin pystystä yli. Uusinnassa olin uskaltanut ratsastaa vähän kovemmallakin temmolla, eikä Inkakaan ollut keksinyt siinä hetkessä mitään moitittavaa. Olin iloinen siitä miten paljon rutiinia olimme valmennuksien kautta saaneet hyppäämiseen. Enää ei puomeja tullut säkkikaupalla, enkä minäkään jännänyt niin paljon Hauskan kovassa vauhdissa. Taputin tammaa kaulalle. Ensi viikon viikonlopusta tulisi taas ihan huippu reissu, ei väliä miten hyvin meillä menisi.

      (362 sanaa)

    • #51615 Vastaa
      Unna Kivivaara
      Osallistuja
      • Postauksia: 65
      • Koulutuksen tarpeessa

      Inkan estevalmennus

      Olin saapunut tallille jo hyvissa ajoin, sillä Inka pitäisi meille jälleen estevalmennuksen. Inkalla oli mukava tyyli opettaa ja ihailin naista kovasti niin ratsastajana, kuin valmentajanakin. Tällä kertaa estevalmennuksessa opettelisimme tänään perusradan ratsastamista ja sen jälkeistä uusintarataa. Perusradalla olisi kovasti työtä tehtäväksi, jotta suorituksista tulisi tasaisia jatkuvan hötkyilyn ja ”silmät kiinni ja sinnepäin”-asenteen sijaan. Mutta se uusintarata.. Edelleen hävetti koko sanan pohtiminenkin,. Ihan järkyttävän kamala moka oli tapahtunut täällä Hallavassa ensimmäisen osakilpailun aikana, onneksi Miska oli ollut pelastamassa ja huutanut, että uusintaradalle täytyisi suunnata heti. Tuskanhiki valui selässä kun kiristin Lillin satulavyön, napsautin kypärän päähäni ja pyysin maiskauttaen tammaa askeltamaan kohti kenttää ja valmennusta.

      Kentällä laskin jalustimet ja heilautin itseni tamman selkään. Lilli oli kiltti ja askelsi turvallisesti eteenpäin. Pidin kovasti kouluratsastuksesta, mutta olin auttamattomasti liian nössö ratsastamaan esteitä. Tie Tähtiin -kilpailusarjan suostuisin sinnittelemään, mutta sen jälkeen en enää edes vilkaisisi esteisiin päin. Kouluratsastus oli kaunista, kuin balettia hevosen kanssa, mutta esteratsastus.. Suuria luokkia oli pelottavaa katsella, en ymmärtänyt esimerkiksi Lilyä laisinkaan, hän ei tuntunut pelkäävän minkään kokoisia esteitä lainkaan. Minun puolestaan teki mieli sulkea silmäni ja toivoa parasta.

      Alkuverryttelyt olivat kuluneet ajatuksissa ja siirryimme verkkaristikoille. Lilli tuntui reippaalta, mutta ei kuitenkaan kaahottavalta. Inka muistutti tukemaan Lilliä tarpeeksi tamman iän vuoksi. Seuraavaksi siirryttiin kaarevalle linjalle, jossa Lillin piti ottaa seitsemän laukkaa. En ollut edelleenkään täysin varma miten laukka-askeleet laskettiin, joten Inka auttoi laskemalla askeleet ääneen minulle. Tamma oli ilmiömäisen hyvä vaihtamaan laukan tuurilla oikeaksi, enhän minä sitä osannut oikealla tavalla johtaa ohjalla, mutta kai se osasi jotenkin lukea katseen myötä painoavuista.

      Seuraavalle tehtävälle Lillin täytyi tulla kuudella askeleella. En käsittänyt edelleenkään, mutta onneksi tamma tuntui ymmärtävän. Yritin vain hengittää, nousta ylös satulasta ja olla nyppimättä suusta. Kauhunsekaisten hetkien jälkeen siirryimme kävelemään ja Inka alkoi selostaa tämänkertaista perusrataamme, joka koostui kahdeksasta erilaisesta esteestä. Perusrata meni suhteellisen hyvin, joskin jännittäessä. Lilli jännittyi hieman myös aina kun minäkin jännitin, joten lopputuloksena oli hermostunutta räpellystä. Inka kehui, mutta aistin tamman jännityksen hieman töpöttävästä laukasta. Ärsytti kiusata ponia ja yritin epätoivoisesti rentoutua.

      Lopulta siirryimme harjoittelemaan uusintaa. Periaatteessa uusintarata oli helppo, koostuihan se samoista esteistä kuin perusratakin. Kolmoselta neloselle olisi voinut kääntyä supertiukasti ja säästää kallisarvoisia sekunteja.
      ”Käännä vaan siitä kolmoselta neloselle jos hyppy on hyvä”, Inka rohkaisi.
      Nyökkäsin ja ratsastin ensimmäisen esteen keskeltä ja kaarsin toiselle esteelle. Kolmannelle tulin tietoisesti hieman vinosti ja pelkäsin, että tamma kieltäytyisi. Lilli loikkasi kuitenkin innoissaan korvat hörössä ja lipui sinisen esteen vierestä ja laukkasi innokkaasti kohti nelosestettä. Suoritettuamme uusintaradan loppuun taputin tammaa ja hidastin sen käyntiin. Jälleen Lilli oli kuljettanut minut turvallisesti läpi yhden tunnnin. Se oli kyllä maailman kiltein poni!

    • #51658 Vastaa
      Niko
      Valvoja
      • Postauksia: 70
      • Koulutuksen tarpeessa

      24.04.2020 – INKAN ESTEVALMENNUS

      Voisiko 20-vuotias poika – nuori mies – viettää perjantainsa paremmin, kuin olla estevalmennuksessa hevosensa kanssa. Väiski oli karsinassaan ollut vähän levoton, ja sama hessuhopomainen häslääminen jatkui vielä Inkankin edessä. Tummanrautias lähti heti liikkeelle saatuani jalustimen jalkaan, ja rangaistuksena tästä peruutin Väiskin kentän keskeltä uralle.
      Valmennuksen alkuun otimme perus verryttelyt, haimme tuntumaa käynnissä ja yritimme herätellä hevosia. Inkan ohjeet jäivät kuin vaimentimen taakse, enkä pilvilinnoiltani saanut nuoren naisen puheesta selvää. Muistinkohan ottaa hellan pois päältä?
      – Pidä Niko ranteet suorana ja katse eteenpäin, Inka sanoi ja havahduin kuultuani oman nimeni. Aivan, olin nyt VALMENNUKSESSA ja voisi ehkä herätäkin tähän päivään.

      Väiski kauhoi eteenpäin komeassa ravissa ja jouduin hetken aikaa taistelemaan saadakseni ruunan tiputtamaan vauhtia. Pääty-ympyrällä aloin miettiä, otimmeko treenaamisessa nyt takapakkia Väiskin kanssa, sillä Lehtovaarasta tultuamme ruuna oli alkanut hösläämään eikä yrittänyt yhtä innokkaasti kuin aiemmin.
      Asetukset sujuivat Väiskin kanssa helposti ja ruuna jopa alkoi pääty-ympyröillä rauhoittumaan ja kuuntelemaan apuja. Se ravasi nyt paljon hitaammassa vauhdissa, mutta säilytti liikkeissään silti toivotun elävyyden.
      Ravi pääty-ympyröiden jälkeen nostimme laukan pitkällä sivulla ja saimme kevyessä istunnassa antaa hevosen painella hieman lujempaakin. Senhän Väiski osasi, mutta Inka ei ollut ensimmäiseen laukkapätkäämme tyytyväinen vaan käski nostaa laukan uudelleen ja pistää hepan koko kroppa töihin. Väiskin kanssa piti kokoajan keskittyä, että laukka sujuisi hyvin, sillä ruuna mielellään yritti luistaa ja tarjoili nelitahtista laukkaansa.

      Laukan rullatessa jo alkua paremmin, hyppäsimme verryttelyhypyt ristikolle. Katsoin ensin Nessan ja Sashan suoritusta ja pohdin aavistuksen kateellisena, kuinka ikinä voisin päihittää tuon kimon kisoissa. Sashassa virtasi täyttä verta ja se näkyi.
      – Niko voi mennä seuraavaksi, Inka sanoi ja havahduin ajatuksistani. Suuntasin katseen ristikolle ja nostin laukan. Väiski oli verryttelyn jälijltä jo paljon pehmeämpi ja herkempi, jolloin tuli yllättävän hyvin esteelle ja pysyi hyvin allani.
      Verkkahypystä jäi hyvä fiilis ja suuntasin itsevarmana seuraavaan tehtävään – kaarevassa linjassa kohti pystyä. Väiski hyppelehti esteelle kovalla tohinalla vetäen ylimääräisiä kierroksia. Ehkä pienoinen jännitykseni tarttui lämminveriseen, sillä ruuna harppoi vastoin Inkan antamia ohjeita venyttäen itsensä pitkäksi.

      Väiski rauhottui melkein yhtä nopeasti kuin kiihtyikin, ja pääsimme suorittamaan rataa. Radalla piti ratsastaa mahdollisimman hyvät tiet, mikä oli yleensä minulle ja Väiskille kompastuskivi. Ratsastin melkein aina vähän sinne päin, enkä useinkaan kiinnittänyt huomiota miten päin tulimme esteille. Vaikka pelkäsin pahinta, Väiskin ja minun suoritus radalla oli oikeastaan ihan hyvä. Väiski tuntui kivalta ratsastaa ja laukanvaihdot eivät tuottaneet ongelmia. Ryntäyksiäkään ei enää tullut ja uusintarataa harjoitellessa rytmimme säilyi maltillisena, vaikka tarkoitus olikin laittaa kaikki niin sanotusti peliin.
      Lopettelimme Väiskin kanssa valmennuksen hyvin – ainakin omasta mielestäni – emmekä edes hipaisseet puomeja.

      406 sanaa

Luet parhaimillaan 9 vastausketjuja
Vastaa aiheeseen: Tie tähtiin -estevalmennus 24.4.

You can use BBCodes to format your content.
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: