Tie Tähtiin kouluvalmennus 19.4.

Foorumit Ratsastustunnit Tie Tähtiin kouluvalmennus 19.4.

Tämä aihe sisältää 42 vastaukset, 10 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Aleksi 2 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #6234

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 907
    • Lauman johtaja

    Tervetuloa treenaamaan koulua perjantaina 19.4. neljänsiä Tie Tähtiin osakilpailuja varten. Valmennukset pitää tallin omistaja Aleksi, tällä kertaa ulkokentällä, joka on jo sopivasti kuivunut. Käytössä NoShout-kuulokkeet, jotka takaavat sen että ääni kuuluu aina taaimmaiseen takanurkkaan asti kuin valmentaja olisi aivan vierellä.
    Jokaiseen valmennusryhmään mahtuu kahdeksan ratsukkoa, Hallavalaiset etusijalla. Jos joku kauempaa tuleva aikoo osallistua myös lauantain estevalmennukseen, voi hevosen majoittaa vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle ratsutallille, jossa useita vapaita karsinoita, Elyssalta voi pyytää tarkempaa infoa.

    Tuotokset tulee postata alle viimeistään perjantaina 26.4. Lisäarpoja saa tavalliseen tapaan: kuva 1 lisäarpa, vähintään 200 sanan tarina 1 lisäarpa ja vähintään 400 sanan tarina 2 lisäarpaa.

    Tunnin kulku easy ja medium tasoilla
    Aloitetaan ratsastamalla hieman uran sisäpuolella. Nyt kun ulkokenttä on suuri ja pitkä sivu oikeasti pitkä, tulee hevosen ja tien pitäminen suorana haasteelliseksi, varsinkaan kun ei saa tukea aidan lähesyydestä. Harjoitellaan siis suoruutta kevyessä ravissa ratsastaen. Muutama metri ennen keskikohtaa istutaan alas harjoitusraviin ja kirjaimen kohdalla tehdään täsmällinen suora pysähdys tasajaloin. Matka jatkuu ravissa ilman väiin putoavia käyntiaskeleita. Päätyihin ratsastetaan noin 20 metrin ympyrät, jotka eivät mene uralle asti.
    Istutaan harjoitusraviin ja lähdetään ratsastamaan nelikaarista kiemurauraa, joka on merkitty tötteröillä. Kahdelle keskimmäiselle kaareelle tehdään 10 metrin voltit niin että käydään uralla. Keskitytään asettamiseen, taivuttamiseen ja suoristukseen.
    Vaikeutetaan tehtävää niin että nostetaan laukka lyhyen sivun keskeltä ja laukataan ensimmäinen kaarre. Pituushalkaisijalla siirretään takaisin raviin ja ratsastetaan kaksi keskimmäistä kaarretta voltteineen, kolmannen kaarteen jälkeen taas pituushalkaisijalla nostetaan laukka ja laukataan viimeinen kaarre. Laukka kuitenkin jatkuu, ratsastetaan syvälle kulmaan ja siirretään takaisin raviin vasta pitkän sivun puolessa välissä.

    Tunnin kulku hard ja expert tasoilla
    Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitetaan harjoitusravissa. Tehdään pitkän sivun alkuun voltti ja jatketaan sitten eteenpäin avotaivutuksessa. Puolessa välissä kenttää ratsastetaan taas voltti ja jatketaan siitä eteenpäin sulkutaivutuksessa. Päätyihin ratsastetaan 20 metrin ympyrät, joiden aikana voi hakea keskiravia, halutessaan kevyessä ravissa ja/tai vähän matalammassa muodossa. Taivutukset sitten tason vaatimalla kokoamisasteella nätissä paketissa ja hyvässä tahdissa.
    Siirrytään ratsastamaan nelikaarista kiemurauraa. Ensin siten että laukka nostetaan lyhyen sivun keskellä ja laukataan ensimmäinen kaari. Siirretään harjoitusraviin pituushalkaisijalla ja lähdetään ratsastamaan toista kaarta, mutta tehdäänkin uralle 10 metrin voltti. Samoin kolmannelle kaarelle. Kolmannen kaaren jälkeen pituushalkaisijaa ylittäessä nostetaan uudestaan laukka ja laukataan viimeinen kaari. Nelikaarisen kiemurauran jälkeen jatketaan laukassa, ratsastaen ensin hyvä kulma ja hakien sitten lisättyä laukkaa pitkälle sivulle. Kokoaminen ja uuden nelikaarisen kiemurauran aloitus tähän uuteen suuntaan laukassa, muuten tehtävä sama kuin ensimmäiselläkin kerralla.
    Hengähdetään hetki käynnissä ja siirretään sitten takaisin harjoitusraviin. Laukka nostetaan taas nelikaarisen kiemurauran alussa, mutta tällä kertaa aina pituushalkaisijaa ylittäessä vaihdetaan laukka joko askeleessa tai ravin kautta. Myös voltit ratsastetaan laukassa. Nelikaarinen kiemuraura lopetetaan käyntisiirtymiseen. Pitkällä sivulla takaisin harjoitusraviin.

    klo 16, helppo C taitotaso easy
    Ava – Sysivalkee 2 lisäarpaa
    Lotta – Milk’s Favorite Cookie 1 lisäarpa
    Santtu – Fifill fra Kievari 2 lisäarpaa
    Inari Roihu – Oxeye Daisy 1 lisäarpa
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo 3 lisäarpaa
    Edith Lundán – Agnetha ’If 2 lisäarpaa

    klo 17, helppo B taitotaso medium
    Ekku Kinnanen – Orange Wood’s Osiris 2 lisäarpaa
    Kiia – Audrey v. Helmwald
    Linnea – Camelopardalis
    Nio Luosujärvi – Flying Fonzie 3 lisäarpaa
    Emily Andersson – Molly 1 lisäarpa
    Minttu Lehtilä – Lady Fortuna`s Victory
    Elina Honkisuo – Celle

    klo 18, helppo A taitotaso hard
    Reita – Sand Pond 2 lisäarpaa
    Sarah – Fiveofive 3 lisäarpaa
    Tia – Stillegaards Garrard 2 lisäarpaa
    Sasu – Damiaan v.d. Lodewijk
    Robert – Harrit V 2 lisäarpaa
    Stella – Betume 2 lisäarpaa
    Tinu – Trullin Hämy-Valo 2 lisäarpaa
    Jesse – Heljän Hurmos 2 lisäarpaa

    klo 19, vaativa B taitotaso expert
    Elyssa – Hallavan Lurjus 2 lisäarpaa
    Nita – Kallan Vermilion
    Lydia – Kheops 2 lisäarpaa
    Rosa Järvelä – Étoile Filante 2 lisäarpaa
    Lily Wilson – Man O’ War


  • #6238

    Reita
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    HeA
    Reita – Sand Pond

  • #6240

    Ekku
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 17, helppo B, taitotaso medium
    Ekku Kinnanen – Orange Wood’s Osiris

  • #6241

    Ava P.
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo C
    Ava – Sysivalkee

    Helppo A
    Sarah – Fiveofive

  • #6245

    10531
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Hard Helppo A
    Tia – Stillegaards Garrard

  • #6249

    Nita
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    HelppoA
    Sasu – Damiaan v.d. Lodewijk

    VaativaB
    Nita – Kallan Vermilion

  • #6254

    KiiaK
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo B
    Kiia – Audrey v. Helmwald
    Linnea – Camelopardalis

  • #6257

    Robert H.
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo A
    Robert – Harrit V

  • #6259

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 113
    • Perus pullaponi

    Nio Luosujärvi – Flying Fonzie
    Helppo B/medium

  • #6260

    Lydia
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo A, hard
    Stella – Betume

    Vaativa B, expert
    Lydia – Kheops

  • #6262

    Rosa
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    expert VaB
    Rosa Järvelä – Étoile Filante

  • #6264

    Tinu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 18, helppo A taitotaso hard
    Tinu – Trullin Hämy-Valo

  • #6267

    Lotta
    Osallistuja
    • Postauksia: 43
    • Koulutuksen tarpeessa

    Lotta – Milk’s Favorite Cookie
    helppo C, taso easy

  • #6281

    Dineo
    Valvoja
    • Postauksia: 86
    • Koulutuksen tarpeessa

    He C
    Santtu – Fifill fra Kievari

    He A
    Jesse – Heljän Hurmos

  • #6285

    Inari
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo C
    Inari Roihu – Oxeye Daisy

  • #6288

    Marshall K.
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo A
    Marshall Kozlov – Vsevolod KZV

  • #6304

    Adelie
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    He C
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo

  • #6312

    Adelie
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    He C
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo

    (433 sanaa)
    Jo toista kertaa valmennuksen merkeissä Hallavassa!
    Tälläkertaa tosin eri lajin merkeissä – nimittäin kouluratsastuksen.
    Koulu ei ehkä ollut niinkään meidän vahvuus, joten valmennuksen ovat todellakin tarpeen.
    Matka sujui toistamiseen hyvin.
    Hoidin Ringon valmiiksi ratsastuskuntoon.
    Se sai tepastella nyt ilman suojia ja tummanvihreä satulahuopa päällään.
    Sää oli hieman harmaampi kuin viimeksi, muttei se haitannut sitten ollenkaan.
    Lehtovaarassa oli vielä lumen rippeitä, joten oli kiva ratsastaa välillä keväisemmässä maisemissa.
    Kello oli viittä vaille tunnin alkamis aikaa, joten siirryimme jo Ringon kanssa kentälle.
    Kenttä oli jälleen ihanan iso, siinä kelpaa kyllä ratsastella hyvän valmentajan alla!

    Kiipesin selkään ja alotimme yllättäen alkukäynneillä.
    Aloimme harjoitella hevosen suoruutta heti alkuun kevyessä ravissa uran sisäpuolella.
    Ringo tuntui ihan hyvältä, vaikka se yrittikin karata takaisin aidan vierelle.
    Tästä syystä se menikin vinoksi alkuun ja jouduttiin korjailemaan sitä jonkin aikaa.
    Lopulta se kuitenkin malttoi pysyä suorana.
    Tehtävässä piti tehdä pitkällä sivulla täsmällinen pysähdys keskelle.
    Pysähdyksessä Ringo yritti karkailla, ja pysähdyksen jälkeen se ei taas tahtonut siirtyä raviin.
    Saatiin kuitenkin mentyä koko tehtävä pari kertaa hyvin!
    Päätyihin ratsastettavat ympyrät meni hyvin, ja sainkin taivuteltua ponin vetreäksi ympyröillä.
    Ravi oli tarpeeksi temmokasta mitä nyt alkuun poni laahusti eikä yrittänyt yhtikäs mitään.
    Hetken päästä tultiin mun ymmärryksen kannalta hieman vaikeaa tehtävää nimittäin nelikaarista kiemurauraa ympyröiden kera.
    Koko tehtävä tultiin harjoitusravissa, mikä oli ehkä mun vahvuus!
    Tykkäsin siitä millanen Ringo oli ratsastaa koko tehtävällä, se pyrki kivasti eteen ja alas eikä törppöillyt sen enempää.
    Tiedän että ruuna olisi hypännyt paljon mielummin, eikä sitä kouluratsastus paljoa kiinnosta.
    Kunnes viimeisellä kerralla se keksi pysähtyä kesken ympyrän kököttämään paikoilleen.
    En tiedä mitään ärsyttävämpää piirrettä Ringossa kuin sen typerät törttöilyt!
    Se jökötti paikallaan jonkin aikaa – ihan sama mitä tein.
    Kunnes lopulta sitä huvitti liikkua.
    Kun tehtävään lisättiin laukka Ringo tuli huomattavasti vaikeammaksi ratsastaa.
    Se jo paljon ennen laukannostoa alkoi harppomaan askelija jonka takia jouduin ottamaan normaalia enemmän puolipidätteitä.
    Sen myötä toisaalta se tuli paljon herkemmäksi avuille mitä normaalisti.
    Itse laukannosto oli vähän hätäinen mutta sain tosi hyviä vinkkejä valmentajalta jotka käytin parhaimpani mukaan!
    Laukka oli mukavan pyörivää ja etenevää.
    Takasin raviin siirtyminen koitui pari kertaa kohtaloksi kun Ringo jäi vain kipittämään kiitoraviin suurinpiirtein.
    Loppuverkoissa ruuna tuntui ihan tosi hyvältä!
    Kun loppuraveja oli menty jonkin aikaa se alkoi taas keksiä tyhmiä temppuja.
    Hyvien loppukäyntien jälkeen seurattiin Inaria ja Danaa takaisin rekan luokse.
    Otin Ringolta kaikki varusteet pois, päätettiin kuitenkin lähteä Inarin, Danan ja Ringon kanssa pienelle kävelylenkille.
    Lenkki sujui hyvin, lastattiin ponit onnellisesti ja suunnattiin takaisin Lehtovaaraan.
    Tykkään edelleen Hallavan No shout kuulokkeista jotka helpottaa huomattavasti vaikka tuulisella säällä opetusta.
    Kaikinpuolin valmennus menii ihan hyvin, mutta olisi voinut mennä paremminkin.
    Ringo oli vähän jännä ja vaihteleva ratsastaa, mikä ei oikeastaan kauhean hyvä.

  • #6314

    Edith
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    easy helppo C
    Edith Lundán – Agnetha ’If

  • #6315

    Adelie
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    He C
    Adelie Haapakorpi – Redmond Ringo

  • #6317

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 151
    • Perus pullaponi

    HeB
    Emily Andersson-Molly

  • #6326

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 113
    • Perus pullaponi

    Tie Tähtiin kouluvalmennus 19.4.2019
    Nio Luosujärvi – Flying Fonzie
    Medium/Helppo B

    Räpelsin NoShoutin kanssa, sillä tämä oli vasta toinen kerta käyttäessäni sitä. Lopulta sain sen räpellettyä paikoilleen. Aloin hyppimään turhautuneen ponin selkään. Poni oli jo hetken aikaa kuopinut etujalallaan ja tökkinyt ,minua turvallaan, joten oli nyt selkeästi kiitollinen saamastaan huomiosta noustessani selkään.
    Lähtiessämme kävelemään, ruuna puhisi suurin sieraimin ja katseli ympärilleen, tämä oli ensimmäinen kerta kentällä tälle keväälle.

    Käveltyämme Aleksi pyysi meitä tulemaan uran sisäpuolelle ja siirtymään kevyeeseen raviin. Fonzie kiemurteli kyljistä, ja jo siinä, että se pysyi uran sisäpuolella oli työtä, niin Aleksin sanoessa, että keskelle sivua tuli tehdä tasaiset pysähdykset kauhistutti minua.
    Kun sitten lähestyin ensimmäistä kertaa keskikohtaa, istuin alas, ja pyrin olemaan kaatumatta taa. Ruuna pukkasi ulkolavalla ulos, ja pysähdyksessä käännähti sisään.
    “Nyt se Fonzie on vino. Pidä tasaiset ohjat, ja pohkeet lähellä, muttei puristavana pysähtyessä”, Aleksi neuvoi minua.
    Seuraava pysähdys sujuikin paremmin. Kun ruuna työnsi sillä ulkolavalla, pukkasin takaisin ulkojalalla sen suoraksi. Pysähdykseen me ei päästy täysin tasajaloin, mutta suorassa me silti oltiin!
    Aleksi ohjeisti meitä pyörittämään hevoset noin 20 metrin ympyröillä päädyssä. Ympyrällä yritin kiertää laniota sisään, ja asettaa hevosen silmäkulmaa minuun päin, mutta sain vain suu auki juoksevan hevosen.
    “Nio, löysää vähän ohjaa, ja myötää myös sisältä suoristaen muutaman kerran ympyrällä”, mua ohjeistettiin.
    Jälleen pysähdykseen tultaessa jouduin tarkasteluun. Tällä kertaa päädyimme suoraan, ja tasajaloinkin, mutta kun tarkoituksena oli siirtyä suoraan raviin, epäonnistuimme.
    “Älä anna sen hiipiä, vaan käske se siihen raviin! Se nyt kävelee sen pysähdyksen jälkeen, se pitäs olla kerrasta naps ja raviin”, mies komensi.

    Seuraavana vuorossa olikin nelikaarinen kiemuraura, jonka kaarille lisättiin voltit. Fonzien askel oli tosi pompottava, kun istuin harjoitusravissa, sillä ensimmäinen kenttäkerta oli saanut ruunan liitelemään askeleellaan.
    “Liikuttele sun varpaita, jos sun jalat rentoutuis ja sun ois helpompi istua sielä”, Aleksi katseli, “Ja muista suoristus, jossei muuta, aseta ulos ja vie niitä etujalkoja hiukan ulos”.
    Voltilla yritin suoristella pienen väliajan välein, mutta poni juoksi yhä pää ylhäällä. Välillä kaarella kun onnistuin liikautamaan jotakin raajaani oikein, se nytkähtäen laski päänsä alas, ja koin iloa. Tätä hetkeä tosin kesti muutama askel, mutta onni sekin.
    Aleksi päätti vaikeuttaa tehtävää lisäämällä siihen laukkaa. Nostaessani laukan lyhyensivun keskeltä ruuna korskahti ja lähti automaattisesti tihentämään ja kiihdyttämään askelta.
    “Eih me olla esteradalla pösilö”, naurahdin ponille.
    Siirtäessäni takaisin raviin poni protestoi ideaa pukittamalla, mutta tiivistin vain istuntaa ja olin huomaamatta protestia. Voltilla oli hyvä etten ponnahtanut harjoitusravista kuuhun, taikka ponilla ei mennyt niskat nurin, mutta toinen voltti oli jo parempi. Poni malttoi asettua, ja jopa mennä hiukan nyökkyyn. Illusio kuitenkin hajosi nostaessani laukan, vaikka pää pysyikin jo tasaisemmin, ja askel malttoi rauhoittua.
    Seuraavat laukat sujuikin jo paremmin. Hetkittäin onnistuin jopa istumaan paremmin, ja ruuna myötäsi niskasta. Voltti oli tosi hyvä. Se asettui, ja kurki peräänannossa koko matkan, sekä toisen voltin. Ja viimeinen laukka oli paras. Pysyi suorassa, onnistuin kantaaan käteni, ja ruuna oli just hyvä, ja peräänannossa!

    Image and video hosting by TinyPic” />

    //465 sanaa

  • #6331

    Minttu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    HeB
    Minttu Lehtilä ja Lady Fortuna`s Victory

  • #6335

    Ekku
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Ekku ja Osiris, Helppo B
    Istuin orin selässä, tukevasti kahden istuinluuni päällä ja pidin katseen edessä. Ravasimme toisen ratsukon perässä, turvallisen välimatkan päässä. Pitkällä sivulla tuli edetä suoraan ja istua muutama askel harjoitusravissa, pysähtyä ja jatkaa matkaa keventäen. Ensimmäinen ratsukko sai homman hoidettua, joten oli meidän vuoro. Kuiskasin Osirikselle, että tämä muistaisi kuunnella. Ori oli tuntunut kuumalta, aamulla kun olimme yrittäneet. Annoin pienen avun pohkeilla hevoselle, jotta askel pysyisi tarpeeksi ryhdikkäänä ja rytmissä. Ori nosti etusiaan korkealle ilmaan, mutta takaset tuntuivat laahaavan maassa. Keskityin silti tehtävään ja pidin hevosen suorana painautuen liikaa ohjiin. Valmentaja huomautti tästä, mutten uskaltanut tehdä asialle mitään juuri sillä hetkellä. Istuin alas ja hidastin ravia. Osiris otti muutaman käyntiaskeleen ennen pysähdystä, mutta jaksoi seistä paikalleen. Painoin pohkeet kiinni hevoseen ja ori nosti ravin. Keskityin niin paljon tehtävään, että meinasin unohtaa hengittää.

    Kun pääsimme lyhyelle sivulle ja pääty-ympyrälle, huokaisin ja kiitin hevosta. Silti stressasin vielä lisää, koska enää kaksi metriä ja olisimme uuden tehtävän parissa. Toisen ja kolmannen kerran tehtävä sujui hyvin ja valmentajan muistutuksesta onnistuin hengittämään ja rentoutumaan kerta kerralta paremmin. Meidän kohdalla kyse on vain toistosta, ei niinkään siitä ettei viitsittäisi. Toistoa toiston ja toiston perään; sillä tämä kaksikko oppii ja kehittyy. Vaikka se oli merko varmasti monelle muullekin hyvä ja varma keino, tunsin pientä ylpeyttä tajuttuani meille sopivan oppimismetodin.

    Seuraava tehtävä oli vaikeampi tasoltaan, mutta olimme harjoitelleet näitä paljon kotona. Kiemurauraa neljällä kaarteella ja kahdella ensimmäisellä kymmenen metrin voltit uralle. Kuullosti työläältä, mutta helpolta. Ja sitä se olikin – Osiris onnistui hyvin kaarteissa ja pysyi suorana jokaisella suoralla. Volteissa hevosen etupää heittelehti, mutta valmentajan neuvoja kuuntelemalla sain orin takaisin hallintaan. Vaikeinta tehtävässä oli ehdottomasti jaksaa istua harjoitusravia koko tehtävä; olisin kyllä tietoinen vatsalihaksistani monta päivää. Asettaminen tuntui luonnolliselta, mikä oli vain hyvä juttu. Viime valmennuskerrasta olimme harjoitelleet orin kanssa todella paljon oikealle asettamista ja sekin sujui ilman huomautuksia. Minusta tuntui, että kierros kierrokselta uskalsin luottaa enemmän ja enemmän Osirikseen.

    Ja sitten valmentaja vaikeutti tehtävää lisää. Tunsin hien valuvan pisaroina alas ohimoiltani. Osiris puuskahti allani ja leikki suullaan. Nyt pitäisi nostaa laukka ensimmäiselle kaarteelle, laskea takaisin raviin ja ravata voltit ja viimeisellä kaarteella jälleen laukka. Mutta tehtävän jälkeen laukkaa ei saisi hidastaa; ehei. Ratsastettaisiin pitkälle ja syvälle kulmaan ja vasta pitkän sivun puolessa välissä saisi laskea takaisin raviin. Puhalsin ilmaa ulos huulieni välistä, ennenkuin lähdimme Osiriksen kanssa tehtävälle. Nostin laukan ja orin takaset lähtivät heti töihin. Lievässä ylämäkiasennossa laukkasimme nätisti asettaen ensimmäisen kaarteen. Laskin orin raviin, mikä vaati enemmän ohjasapuja kuin luulin. Kaksi volttia myöhemmin nostin jälleen laukan ja hevonen allani innostui. Tunsin kuinka orin lapsellinen käytös yritti nousta pintaan, joten yritin kaikkeni että Osiris jaksaisi keskittyä. Teetin hevosella töitä niin kaarteessa, lyhyellä sivulla, syvällä kulmassa kuin pitkän sivun alussakin. Herättelin hevosta kuuntelemaan apuja ja hämäämällä pienellä hyräilyllä. En tiedä auttoiko hyräily hevosta, mutta itseäni se ainakin helpotti.

    457 sanaa

  • #6336

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 233
    • Perus pullaponi

    Jesse & Heljän Hurmos

    Mähän taisin ennen osakilpailuja todeta, etten enää lähde Hurmoksen kanssa kouluvalmennuksiin. Ei se tippaakaan myöskään huvittanut, mutta Naava sekä Aleksi oli yhtä mieltä siitä, että hyvä se olis käydä nyt kun on mahdollisuus. Joten, siellä me sitten taas oltiin. Hallavan kentällä lämmittelemässä tulevaa kouluvalmennusta varten.
    Mä alan olla aika kypsä tähän koko kisaan.

    Näin taisin ajatella ratsastuskoulu mestaruuksienkin aikaan?

    Olin ravaillut Hurmoksen kanssa jonkun aikaa, ja kun Aleksi totesi että on aika aloittaa, tajusin etten ollu verkannut oria oikeasti kunnolla. Siirsin sen käyntiin ja pidätin huokauksen, jonka sijaan keskityin kuuntelemaan Aleksin ohjeita. Mies kävi läpi kehittämäänsä rataa, jonka kärryiltä tipahdin jo ennenkuin se oikeasti alkoikaan. Jotain ravista ja taivutuksista. Hurmos nykäisi päätään alas kuolaimiaan pureksien ja sai vedettyä ohjat käsistäni. Nyt en vaan jaksanut, ei huvittanut. Olis pitäny jättää menemättä.

    Keräsin ohjat uudelleen ja ohjasin ulkopohkeella Hurmoksen voltille. Se liikkui verkkaisesti, ja tiesin heti etten saisi sitä enää hereille jos en kohta alkaisi oikeasti ratsastamaan.
    ”Lähdetääs tekemään sitten!” Aleksi huikkasi. Meitä oli taas kahdeksan ratsukkoa, joista Reita oli tällä hetkellä ainoa kenelle mä olin kunnolla jotain jutellut. Jos sitä voi kunnon jutteluksi kutsua. Sanoja vaihtanut jokatapauksessa useamman kuin yhden. Mä olin myös ainoa siinä ryhmässä Hallavaa edustamassa. Pitäisi kai yrittää olla jotenkin tosi hyvä, tuoda hyvää nimeä omalle tallille, muttakun.. En vaan jaksa.

    Koitin kuitenkin skarpata, edessä oli kuitenkin vielä kokonainen valmennus eikä Aleksi varmasti antaisi mun löysäillä. Ei, vaikka meillä on Hurmun kanssa mennyt kisoissa ihan hyvin. Käänsin Hurmoksen voltille, jossa aloin ensimmäisen kerran ratsastamaan sitä pohkeella. Ori tuntui havahtuvan vähän, että ai, nyt pitää tehdä jotain, mutta se havahtuminen olis pitäny tapahtuu jo kymmenen minuuttia sitten.
    ”Ulko-ohjan tuki mukaan, nyt se taipuu kaulasta”, Aleksi huomautti ihan samantien kun lähdin yrittämään avotaivutusta. Tiesin sen itekkin, kyllä mä sen näin. Huuliani yhteen puristaen vakavana työnsin oman uupumukseni sivuun ja keskityin täysillä ratsastamaan. Tai ainakin niin täysillä kun sillä hetkellä pystyin.

    Valmennusta oli kulunu varmaan vasta vajaa puolet ajasta kun mä olin jo ihan hiestä märkä. Hurmos alkoi vasta lämmetä, kun mä olin valmis hyppäämään alas selästä ja lähtemään takas ratsutallille. Aina kun oli mahdollista kevensin, ihan itteni takia. En vaan saanut sellasesta moodista kiinni, että tää sujuisi. Että olisi hauskaa. En usko, että Hurmullakaan oli mitenkään erityisen hauskaa, mutta ainakin pidin pohkeet kiinni ja kädet pehmeinä, että ei sillä ihan älyttömän kurjaa voinut olla. Me tehtiin mitä Aleksi pyysi, tai ainakin vähän jotain sinnepäin. Voltit oli ehkä sen vaaditun metrimäärän, ravi oli ehkä jotain keskiravin tapaista. Sekosin useamman kerran siinä, mitä piti tehdä, ja Aleksi sai toistaa tehtävää uudelleen useempaan kertaan. En tiiä, mitä se aatteli meidän menosta, mutta tuskin se kovinkaan ylpee oli. Laukkakin saatto pyöriä ehkä hetkittäin, mutta sekin oli vaan iso ehkä.

    Huokaisin syvään siirtäessäni Hurmoksen käyntiin jotta me molemmat saataisiin hetken hengähtää. Ei tosiaan olis pitäny osallistua.

    461 sanaa

  • #6356

    Tinu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 18, helppo A taitotaso hard
    Tinu – Trullin Hämy-Valo (411 sanaa)

    Tinulla ei ollut kovinkaan suuret odotukset tämänpäiväisen valmennuksen suhteen, sillä Hämy oli kiimahuuruissaan käyttäytynyt tänään kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluisesti, minkä lisäksi muut hevoset tuntuivat ärsyttävän tammaa enemmän kuin normaalisti. Valmentaja Aleksi oli alkuverryttelyn aikana antanut joitain neuvoja, mutta Tinusta tuntui, ettei tammaa ollut tänään kesyttäminen. Valmennus oli kuitenkin maksettu ja Hallavaan saakka jo saavuttu, joten luovuttaminen ei tullut kyseeseen. Nainen lähtikin siis hieman lannistunein mielin suorittamaan päivän ensimmäistä varsinaista valmennustehtävää mutta halusi sisimmässään silti uskoa, että kyllä tänään onnistumisiakin voisi tulla. Ehkä.

    Pitkän sivun alkuun kaksikko ratsasti ensin voltin. Voltti sujui ihan hyvin, se oli symmetrinen ja hyvän kokoinen, ja Hämy hieman kiireisestä askeleestaan huolimatta taipui hyvin. Suoran avotaivutuksesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään tamman vain juostessa eteenpäin ja mulkoillen kiukkuisesti aavistuksen liian lähelle ajautunutta kanssaratsukkoa. Puolessa välissä suoraa tehty voltti sujui välttävästi, jonka jälkeen tamma jälleen juoksi sulkutaivutustehtävän läpi. Pääty-ympyrällä Tinusta kuitenkin tuntui, että Hämy olisi vihdoinkin ollut hetken kuulolla, ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana. Uudelleen avotaivutusta hakiessa tamma teki hetken nöyrästi siltä pyydettyä tehtävää, mutta voltin jälkeen hyvä tunne katosi ja sulkutaivutus muuttui lähinnä tahtojen taistoksi. Tamman tehdessä hetkellisesti täys stopin Tinu tunsi, kuinka hänen poskensa alkoivat hieman punoittaa. Lopulta Tinu ja Aleksi olivat kuitenkin ihan tyytyväisiä, että Hämy väläytteli muutamia ihan hyviäkin pätkiä riittävien toistojen jälkeen.

    Seuraavaksi siirryttiin nelikaariselle kiemurauralle. Ensisimmäinen kaari edettiin laukassa, ja sitähän Hämy tarjosi kun pyydettiin. Kyyti oli melkoista, mutta Tinu sai himmattua tamman takaisin raviin, kun tuli aika siirtyä hitaampaan askellajiin. Toisen ja kolmannen kaaren voltit tuntuivat tamman kiirehtimisestä huolimatta sujuvan muuten ihan hyvin. Viimeisen kaaren laukka oli lähes yhtä kiireistä kuin ensimmäisenkin, mutta tällä kertaa Tinu oli osannut varautua reipaaseen lähtöön paremmin. Kulmaan ratsastus ei sujunut aivan niin hyvin kuin Tinu oli ajatellut, mutta pitkällä sivulla lisätty laukka näytti ja tuntui jo hieman hallitummalta. Kun Tinu ja Hämy tekivät nelikaarisen tehtävän uudestaan, oli meno tällä kertaa jo paremman näköistä ja mukaan mahtui pari ihan onnistunuttakin pätkää, joista Tinu kiitti tammaansa kehumalla.

    Välikäyntien aikana Hämyn kiukku tuntui rupeavan jo hieman laantumaan. Takaisin harjoitusraviin siirtyminenkin oli varmaan hallituin tähän saakka. Myös laukannosto oli tyylikäs ja lähes oppikirjan mallin mukainen. Laukanvaihdot pituusjalkaisijan ylittäessään ratsukko teki nopeasti parin raviaskeleen kautta, mutta Tinun yllätykseksi vaihdot sujuivat melko onnistuneesti. Tuntui, että Hämykin rupesi lopulta hieman jo rentoutumaan ja myötäämään, eikä vängännyt kaikesta niin pahasti vastaan. Kun Tinu vihdoin pyysi tamman takaisin käyntiin, näkyi naisen aiemmin niin kovin vakavalla naamalla jo ehkä pieni hymyntapainen. Kun ratsukko pitkällä sivulla siirtyi jälleen harjoitusraviin, oli Tinunkin harmistunut mieliala muuttunut jo huomattavasti positiivisemmaksi.

  • #6357

    Robert
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Helppo A – Robert ja Harriet V

    ”Huomaatko nyt kuinka se parani heti kun valmistelit vähän kauemmin?” Aleksi kysyi ja katsoi mua kuin mun olisi pitänyt oivaltaa jotain. Vilkaisin sitä pöllämystyneenä ja mitään vastaamassa jatkoin ratsastustani. Onnekseni mies ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan jatkoi seuraavan ratsukon opastamiseen.

    En huomannut Harrysta, mitä olin tehnyt eri lailla. Tai miksi mun olisi pitänyt tehdä jotain eri lailla. Sen sijaan huomasin itsestäni, että mun oli vaikea keskittyä. Harry tuntui muistavan Hallavan, tai sitten mä olin vain niin upoksissa omiin ajatuksiini, etten huomannut sen jännittävän ulkokentällä pyörimistä.

    Mun alati heikentyvään keskittymiskykyyn oli kolme potentiaalista syytä.

    1) Valmennuksen puute. Ennen toista ja kolmatta osakilpailua oli ollut niin paljon valmennuksia, niin paljon reissaamista pitkin ja poikin, että se oli miltei haitannut itse kilpailuihin valmistautumista. Nyt, ennen neljättä kilpailua, meillä oli yksi valmennus.

    One training session! One, miserable training session”, olin puuskahtanut Stellalle edeltävänä päivänä tallilla. Sen kasvoille oli piirtynyt myötätuntoinen hymy, mutta se ei ollut sanonut mitään. Mä en ollut hädin tuskin edes huomannut, niin turhautunut raamieni rikkoutumisesta.

    Niin, olinhan ihminen, joka tarvitsi kehykset, joiden sisällä toimia. Ilman kehyksiä, raameja, mä vaan, no, haahuilin. Haahuiltiin yhdessä kentällä, Harry kolmella eri kaviouralla, ja haahuiltiin yhdessä maneesissa, Harry yhdellä ja samalla keskiympyrällä. Mä tarvitsin jonkun käskevän voiman.

    ”Huono siirtyminen siihen, Robert. Tai siirtyminen oli ihan ookoo, paikka huono. Kouluradalla pisteisiin vaikuttaa sekin, että teetkö tehtävän pyydetyssä kohdassa vai kolme metriä jälkeen”, Aleksi sanoi tyytymättömänä. Nappi mun korvassa särähti, kuin muistuttaakseen olemassaolostaan. ”Se sun pitäisi tietää jo”, valmentaja lisäsi ja keskittyi sitten toiseen ratsukkoon.

    2) Piinaava kivi mun kantapään ja saappaan välissä. Ei ehkä niin potentiaalinen, mutta yhtä lailla mainitsemisen arvoinen syy kun otti huomioon, kuinka se hiersi mun ihoa rikki jokaisella nilkan joustolla. What a prick, literally.

    3) Sarah Reyes. Ah. Niin.

    Kohotin katseena pari kaarta edempänä ratsastavaan latinaan, joka sai huijattua herkkähipiäisen Effinsä näyttämään seesteiseltä kouluhevoselta. Kirjava tamma ravasi tahdikkaasti, nostellen jalkojaan kuin parempikin ratsuhevonen. Tai, no, sellainenhan se oli, mietin. Parempi ratsuhevonen, ja vilkaisin oman ratsuni aasinkorvia.

    Mietin, mikä oli alunperin ajanut mut tarttumaan tummaverikön tarjoukseen tallikierroksesta. Kateellisuus, tiedonjano, potentiaali saada jotain selville kilpailijasta? Harry pärskähti tyytymättömänä kun valmistelin siirtymisen huonosti. Aleksi huomautti siitä. Pudistin ajatuksia päästäni, mutta ne eivät suostuneet lähtemään. Miksi olit ensimmäisenä paikalla kun Sarah tippui Effin selästä? Miksi hakeuduit Lapissa sen seuraan? Miksi istuit hotellin aulabaarissa sen pöytään?

    En osannut vastata.

    Mua pelotti, että Sarah Reyes oli jotenkin keplotellut tiensä liian lähelle. Ja se, se ehkä oli syy mun haparoivaan keskittymiseen.

    (409)

  • #6358

    Edith
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Edith Lundán – Agnetha ’If, taso easy

    Agi pelleili. Se pyöri ympyrää narussa roikkuvan Salman ympärillä ja huitoi kuljetussuojien peittämiä takajalkojaan niin, että mä pelkäsin sen kumauttavan jotakuta kylkeen tai vaihtoehtoisesti hienon lommon vetoautoon. Muut seppeleläiset treenasivat vasta pari tuntia myöhemmin, joten Agi oli joutunut matkustamaan Hallavaan yksinään, ja muistikin kertoa kaikille hallavan hevosille, että kuningatar oli saapunut. Tämä oli meidän ensimmäinen Tie Tähtiin -valmennus yhdessä, ja mua vähän epäilytti, että se jäisi viimeiseksi, kun mä lentäisin pää edellä aitaan.

    Päästessään liikkeelle ja saadessaan muuta ajateltavaa Agi kuitenkin rauhoittui. Alkuverryttelyssä ratsastin sitä aika pitkällä ohjalla, jotta se rentoutuisi, ja vähän mun yllätykseksi se kokosi itseään omatoimisesti maiskutellen kuolainta tyytyväisenä. Vähän se ihmetteli, että miksi ihmeessä emme ravanneet uraa pitkin, mutta muutaman kierroksen jälkeen se muisti itsekin kääntyä pitkälle sivulle jo vähän aiemmin. Suoruus ei ollut sille ongelma ja siitä saimmekin kehuja Aleksilta. Pysähdyksissä Agi puolestaan oli vähän rauhaton ja olisi halunnut lähteä liikkeelle vähän turhan äkkiä.
    ”Se liikkuu aika hyvin nyt, näkee kyllä että voimaa löytyy takaa”, Aleksi kehui meidän ravatessa pääty-ympyrällä. ”Tietysti sitä varmaan jännittää vähän uudessa paikassa, mutta uskallat itse vain ratsastaa kunnolla. Te meette helppoa C:tä, mutta saa sen hevosen silti ratsastaa syvempään muotoon.”
    Vilkaisin aitaan nojailevaa Salmaa, joka hymyili mulle tyytyväisenä kehuihin. Toki Salmalla oli ollut kiireitä Bonnien kanssa treenaamisessa, mutta yhdessä me oltiin Agia rakennettu jo kohta vuosi, ja työn tulos alkoi näkyä. Vielä kun se näkyisi myös kisatilanteessa.

    Laukkatehtävästä Agi innostui. Ensimmäisen laukatun kaarteen jälkeen se vähän unohti kuunnella mua, ja mulla kesti lähes koko ravikaarteiden ajan saada se takaisin alle sen verran, että laukan pystyi oikeasti nostamaan terävästi – vähän turhankin terävästi, koska tamman takapää nousi noin metrin korkeammalle kuin sen olisi pitänyt. Ei siinä toki ollut mitään uutta, eikä myöskään siinä, että Agi jäi pomppimaan hienoja delfiinihyppyjä hieman liian pitkäksi aikaa, ennen kuin pitkällä sivulla oli tilaa ja mahduin ratsastamaan sitä kunnolla eteen.
    ”Hyvin korjattu tilanne. Tekeekö se näitä usein?” Aleksi kysyi mun taas siirtäessä Agin raviin toisessa päässä kenttää.
    ”Aina välillä, se olikin jo käyttäytynyt yllättävän hyvin”, mä hymähdin. ”Se on ehkä vähän turhan pirteänä tänään.”

    Laukkapätkät pysyivät aika pitkään melko vauhdikkaina, ennen kuin Agi taas muisti keskittyä ja kuunnella.
    ”Siinä oli tosi hyvä, se riittää teille”, Aleksi sanoi, kun Agi oli ensimmäistä kertaa avuilla laukan läpi. Kehuin hionnutta tammaa ja jäin ravailemaan pidemmällä ohjalla muita väistellen.
    ”Se on aika nuori, eikö?” Aleksi kysyi multa loppukäyntien aikana. ”Siltä se ajoittain näyttää, mutta sitten kun se kuuntelee, niin se muuttuu koko hevonen. Kokoaminen ja liike riittää kyllä pitkälle, samoin sun ratsastus. En oo toki nähnyt sitä kuin kisoissa sen Millan kanssa, mutta nyt se ainakin vaikutti tyytyväiseltä sun kanssa. Ehdottomasti oon sitä mieltä, että kuuluu aloittaa helposta, mutta kyllä mä näkisin teidät nousemassa jo tällä kaudella ainakin A:han asti, jos ja kun saatte rutiinia myös hevoselle ja se tottuu kisatilanteeseen sen verran, että muistaa kuunnella myös radalla. Se varmaan hyppää myös? Joo, sen mallinenkin se on. Mä toivotan teille menestystä seuraavaan osakilpailuun ja uskon että sitä myös tulee, jos vaan hevosella on hyvä päivä.”

    Niin mäkin uskoin. Edellisessä osakilpailussa oli jo mennyt paremmin, mutta mistä sitä taas tiesi, sattuisiko tähdet kohdilleen ja tuulensuunta oikeaksi. Silti mulla oli hyvä fiilis ensi viikonloppua ajatellen, enkä mä melkein malttanut edes odottaa, että pääsisin pitkästä aikaa taas aitojen sisäpuolelle.

  • #6360

    Elina Honkisuo
    Osallistuja
    • Postauksia: 46
    • Koulutuksen tarpeessa

    Helppo B
    Elina Honkisuo – Celle

  • #6361

    Sarah Reyes
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Sarah – Fiveofive (Helppo A)

    Sarah antoi jalkojensa tömähtää kuivalle hiekkapohjalle. Meripihkan väriset silmät kävivät läpi maisemaa, ratsukoita, hevosrekkoja ja -trailereita. Seppeleen auto oli vähän matkan päässä ja sen näkeminen sai latinon puhaltamaan ilmaa keuhkoistaan voimalla.
    ”Aiotko sä seistä siinä koko päivän?” Sarah kuuli Viivin äänen takanaan ja nytkähti liikkeelle, kuin vastaviritetty vieterilelu. Sokeana ja lähes päämäärättömästi.

    Effi kolisteli autossa, se oli täynnä energiaa ja halusi päästä hyödyntämään sitä. Tamma oli ehkä aavistuksen alkanut pitämään matkailusta, mutta lastaustilanne oli edelleenkin yhtä hankala. Kirjava käveli koppiin vain turvahevosen kanssa ja oli erittäin nirso seurastaan. Leevi ja Armi olivat onneksi molemmat Effin hyväksyttyjen listalla.
    Sarah naksautti juoksutusliinan ruunikon päitsiin ja päästi sen ulos lämpenevästä rekasta ensimmäisenä. Seuraavaksi tuli Armi ja tamman perässä helpon c:n osallistujat Seppo ja Fifi. Ava näytti tärkeilevältä taluttaessaan virkeää suomenhevostaan. Sen silmät olivat kuin paholaisen, mustan peitinkarvan antaessa täydellisen kontrastin. Seppo oli suomenpienhevoseksi oikeastaan aika hienon näköinen, siksi kai tyttö oli sen itselleen halunnutkin.

    ”Käydäänkö alkukäynnit maastossa?” Armia harjaava Kiia kysyi ja siirsin katseeni naiseen. Kiia oli Armin kanssa luokkansa johdossa ja kaksikon yhteistyö tuntui muutenkin alkaneen onnistuneesti.
    ”En mä tänään, Effillä on vapaapäivä alla ja se heittää mut ihan varmana ojaan”, Sarah vastasi hymyillen pahoittelevasti. Maastolenkit olivat jääneet siihen, kun tamma oli viimeksi heittänyt latinon vetisen ojan pohjalle kaatosateessa. Uusintaottelu ei houkutellut, varsinkaan vieraassa maastossa ja kun edessä oli valmennus.
    ”Mä voin lähteä”, Nita tarjoutui ja kaksikko ryhtyi yhdessä suunnittelemaan retkeään.

    Sarah harjasi Effiä poissaolevasti, hän oli tehnyt viimeisten viikkojen aikana runsaasti harjotuksia, joissa jätti oman painolastinsa maahan. Sotkuiset ajatukset eivät kuuluneet satulaan, vaikka yksi niiden aiheuttaja olikin vain kymmenien metrien päässä heistä.
    Latino ei halunnut ajatella brittiä, ei Robertin hymykuoppia, ei sen silmiä, eikä sen sotkuisia hiuksia. Sarah oli antanut tilanteen mennä liian pitkälle ja ainoa vaihtoehto oli etäisyys. Niin hankalaa kuin se olikin näin yhteisten kilpailuiden ja valmennusten aikana.

    Effi pärskähteli, se tuntui ruutitynnyriltä bruneten alla, mutta Sarah ratsasti sitä rennon näköisenä. Tamma oli vireä ulkokentän vuoksi, mutta taipui avo- ja sulkutaivutuksiin silti helpon näköisesti. Latino keskittyi omaan rentouteensa, siihen, ettei jännittänyt mitään vääriä lihasryhmiä ja siihen, ettei vahingossakaan vilkaissut Robertin suuntaan. Suuri harmaa tamma kulki aina välillä läheltä, mutta Sarah piti katseensa ruskeissa korvanpäissä. Vatsalihakset huusivat hoosiannaa ja latino puristi niitä tiukemmin. Kipu oli hyvä harhautustekniikka.

    Nelikaarinen kiemuraura oli hankalaa jo itsessään, sillä Aleksi oli liittänyt kuvioon paljon tehtäviä, jotka taipuisivat kiireisiksi hyvin helposti. Sarah nosti aavistuksen Effin etupäätä ylemmäs, jotta tamman olisi helpompi koota itseään ja suorittaa rastit täsmällisesti. Kirjavan korvat pyörivät levottomina ensimmäisillä kierroksilla, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat rentoutua. Sarah yritti pysyä yhtä rentona, vaikka Robert ja Harry olivat mystisesti siirtyneet tehtävänannossa heitä lähemmäs ja naisen piti huolehtia volttiensa kanssa, ettei ratsastanut kaksikon alle tai päälle.
    Laukkalisäysten kohdalla Sarah nollasi itsensä täysin. Kehon lihasmuistissa oli lisäys, jonka nainen oli suorittanut Laurin valmennuksessa. Effi pysyi rentona, kun latino unohti osittain ratsastaa ja ohjasi liikettä vain vartalonsa keskilihaksilla.

    Ratsastus oli helppoa silloin, kun siihen keskittyi tarpeeksi ja antoi hevosen tehdä suurimman työn.

    484 sanaa

  • #6366

    Lily Wilson
    Osallistuja
    • Postauksia: 109
    • Perus pullaponi

    Expert/Vaativa B
    Lily Wilson – Man O’ War

  • #6367

    Pierre
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    klo 18, helppo A taitotaso hard
    Tia – Stillegaards Garrard

    Kolmansien, hyvin menneiden osakilpailuiden jälkeen oli hyvä ottaa hieman taukoa jatkuvasta treenaamisesta. Lehtovaaran osakilpailuissa sijoituimme luokkamme kolmansiksi, vaikka ruuna oli hieman tahmea eikä ollut missään nimessä parhaassa iskussaan. Pidimmekin Rudin kanssa lähes viikon mittaisen huilipätkän, emmekä käyneet sen aikana kuin kerran maastossa ja kävimme samalla kaikki askellajit läpi. Muuten ruuna sai tarhailla päivät pitkät Iivanan ja Iigorin kanssa ja itselleni jäi paljon hevosetonta aikaa – aluksi piti ihan miettiä, mihin sitä kaiken ylimääräisen aikansa käyttäisi, kun ei tarvinnut edes tallille lähteä. Ehdin käydä tapaamassa vanhoja maajoukkuekavereita, joiden kanssa jutut kääntyivät vääjäämättä aina lopulta hevosiin. Viikon levon jälkeen palasimme Rudin kanssa aivan uudella innolla sorvin ääreen ja huhtikuun toiseksi viimeisenä perjantaina lähdimmekin valmentautumaan Hallavaan neljättä osakilpailua varten. Kyseessä oli ainut valmennuskerta kyseistä osakilpailua varten, joten aioin ottaa siitä kaiken irti.

    Valmennuspäivänä Rudista huomasi selkeästi, että se oli jälleen pirteä oma itsensä ja se oikein puhkui intoa lastatessani hevosen kuljetusautoon yllään ohut villaloimi, pintelit puuvillapatjoilla sekä nahkariimu. Ylikierroksilla se ei kuitenkaan käynyt, vaan tuttuun tapaansa ruunaa oli helppo käsitellä ja lastata. Ennen lähtöä keräsin vielä ruunan ratsastusvarusteet kasaan, omani olin jo heittänyt autoon vänkärin paikalle. Rudin varusteet löytyivät varustehuoneesta omalta paikaltaan, juuri sieltä minne olin ne viime viikolla puhdistuksen jälkeen jättänyt. Nahkaosia pyyhkiessäni olin huomannut koulusatulan toisen jalustinhihnan haprastuneen aika lailla, joten otin Kita-tamman satulasta ehjät remmit lainaan. Pitää vaan muistaa palauttaa ne heti valmennuksen jälkeen ja käydä hankkimassa Rudille uudet ennen seuraavia kisoja.

    Valmennuksen itsenäisissä alkuverryttelyissä jalustinhihnat meinasivat ottaa itselläni luonnon päälle; yhdessä reiässä ne tuntuivat liian pitkiltä ja seuraavassa taas liian lyhyiltä Rudin satulaan liitettynä ja tuntui suorastaan oudolta ratsastaa. Ruuna yritti parhaansa mukaan arvata aivoituksiani korjaillessani jatkuvasti istuntaani ja hakiessani jaloille parempaa paikkaa. Noin kymmenen minuutin omatoimisen lämmittelyn jälkeen valmentajana toiminut Aleksi komensi kaikki harjoitusraviin ja käski tehdä seuraavan pitkän uran alkuun voltin, jatkaa eteenpäin avotaivutuksessa, puolessa välin sivua tehdä uuden voltin ja jatkaa sivu loppuun sulkutaivutuksessa. Lyhyillä sivuilla ratsastettiin 20 metriset ympyrät, joilla pystyi säätelemään vauhtia ja hakemaan sopivaa välimatkaa edellä kulkevaan ratsukkoon saadakseen riittävästi tilaa taivutustehtävässä.

    Rudi ravasi reippaasti, asettui hyvin volteilla ja taipui avoissa hyvin kaulasta ja rungosta liikkeestä poispäin. Sille riitti pienetkin avut ja taivutuksesta se oli helppo suorittaa ja kääntää uudelle voltille. Sulkutaivutuksissa ruunan tempo hieman kärsi ja perässä tullut vauhdikkaampi puoliveritamma Sand Pond meinasi ajaa kertaalleen persuksiin kiinni meidän hidastellessa tientukkona. Muuten myös sulut luonnistuivat mielestäni hyvin, kunhan vain muistin pitää sisäpohkeen tiiviinä. Taivutusharjoituksesta jatkettiin sujuvasti nelikaariselle kiemurauralle, johon Aleksi oli yhyttänyt kylkeen voltteja ja siirtymisiä ravista laukkaan ja toisin päin. En aluksi ihan sisäistänyt tehtävää ja meidän piti Rudin kanssa lähteä vielä ensimmäisenä matkaan, joten ensimmäisellä kerralla toisen kaarteen voltti jäi kokonaan tekemättä – kolmoskaarteessa muistin sen pyöräyttää, kun Aleksi lausahti rauhalliseen sävyyn ja sanoja oikein venyttäen: ”Muistakaa voltit.” Kiemurauran jälkeläisestä lisätystä laukasta tuli kuitenkin kehuja ja Rudi pääsi yllättämään minutkin venyttäessään askeltaan aika lailla. Jokaisen ratsukon tultua tehtävä kertaalleen kokonaan onnistuneesti, jätimme ravisiirtymät pois ja teimme tehtävän kokonaan laukassa laukanvaihtoineen. Voltteihin piti himmata vauhtia ja koota hevosta reippaasti, etteivät ne venyneet muodottomiksi liian kovassa vauhdissa. Rudilla ei tehnyt tiukkaa koota laukkaa lyhyemmäksi, mutta valmennuksen pari herkempää ratsua kävivät hieman kierroksilla niiden menohaluja rajoitettaessa.

    (510 sanaa)

  • #6378

    Santtu
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Santtu & Fifill frá Kievari, taso easy

    Yleensä Santtu odotti valmennuksia innolla. Nyt pojan ilme oli kuitenkin vakava hänen harjatessa trailerin luona vaaleaa poniaan, joka seisoi turpa lähes maata viistäen puoliunessa. Fifi oli jostain syystä tuntunut oudolta viime päivinä, välillä se ei ollut yhtään niin innokas kulkemaan eteenpäin kuin normaalisti, ja se tuntui pihatossakin viihtyvän mieluummin omissa oloissaan kuin Sepon kanssa.
    “Mitä sä mietit?” Avan ääni sai Santun havahtumaan ajatuksistaan. Poika käänsi katseensa Avaan, ja hänen poskiaan alkoi samantien kuumottamaan. Lehtovaaran valmennuksen jälkeen Avaan katsoessaankin Santun mieleen palautui tytöltä saamaan poskisuukko, joten hän käänsi katseensa takaisin poniinsa.
    “Kunhan mietin”, Santtu huokaisi hiljaa, “Fifi on ollut tosi outo pari päivää.” Pojan mieltä painoi ajatus, jos poni olikin kipeä, tai että hän olisi laittanut sen liian koville aktiivisen valmentautumisen takia.
    “Ai. Millä tavalla outo? Sehän näyttää kovin rauhalliselta”, Avan ääni kuulosti ihmettelevältä. “Ei se varmasti ole mitään vakavaa.”
    “Niin kai”, Santtu kohautti harteitaan ja kumartui ottamaan kaviokoukun Fifin harjapakista. “Se on vaan ollut.. No, outo. Kun yleensä se kulkee eteenpäin ihan mielellään ja nyt sitä saa pyytää paljon enemmän, eikä se Seponkaan kanssa oo samalla tavalla ollut.” Eikö Ava sitten ollut huomannut sitä? Kuvitteliko Santtu vain? Ehkä hän tosiaan huolehtii liikoja, ja se on vain jotain ohimenevää.
    “Ootko sä lisännyt sen ruokintaa ollenkaan? Seppohan vikuroi silloin sen takia, kun sillä ei ollut energiaa”, Ava huomautti puuhatessaan mustan poninsa luona. “Tiinalta kannattaa kysyä, jos haluat”, Ava lisäsi ja sipaisi olkapäälleen siirtyneet hiukset takaisin selkänsä taakse.
    “Kyllä sen ruokinnan pitäis olla ihan kunnossa, me katsottiin se heti alkuun..” Santtu mutisi vaisuna. Hän oli itse ottanut netistä selvää heti luvattuaan lähteä koko kisaan mukaan, että mitä kisahevonen tarvitsee jaksaakseen. Ehkä hänen pitäisi varata Fifille eläinlääkärille tarkistuskäynti tai hieroja tai jotain.. “Mutta eiköhän se siitä”, Santtu totesi lopettaakseen sen keskustelun, sillä hän ei halunnut huolestuttaa Avaa tai kuulostaa hankalalta. Tytöllä oli takuulla kädet täynnä ihan omankin poninsa kanssa.

    Yhtäkkiä Ava oli siirtynyt halaamaan Santtua, ja lähes yhtä nopeasti päästi myös irti. Tytön kasvoilla kareili hymy.
    “Ei se varmasti ole mitään”, Ava kuulosti varmalta ja palasi Sepon luokse. “Laitanko Sepolle pintelit vai suojat?”
    Santulla meni hetki pidempään selvitä äskeisestä. Pojan posket muuttuivat hetkessä kirkkaan punaisiksi ihan korvia myöten, jonka hän yritti peittää kääntymällä mukamas etsimään jotain Fifin tavaroiden seasta, vaikka Fifi oli kohta suitsia vaille valmiiksi varustettu.
    “Ööm”, poika äännähti ja vilkaisi Avan suunnille lyhyesti olkansa ylitse. “Laita pintelit, kun me ollaan menossa kouluvalmennukseen.” Fifilläkin oli vaaleansiniset pintelit jaloissaan, jotka olivat vielä lähes käyttämättömän näköiset.

    “Olitko sä nyt lukiossa?” Sepon jalkoihin pinteleitä kierittävä Ava kysyi ihan yllättäen, joka sai Santun vähän hämmentymään. Hän ei ollut tottunut, että muita kiinnosti hänen elämänsä.
    “Joo”, Santtu vastasi nyökäten ja alkoi laittamaan suitsia Fifille. Poni tuntui havahtuvan vasta kuolaimet suuhunsa saatuaan, että nyt ollaan tosiaan hommiin menossa. “Mä haluan opiskella eläinlääkäriks. Tai.. Nii.” Se oli enemmänkin pojan vanhempien toive kuin Santun itsensä.
    “Entä sä? Onko sulla jotain toiveammattia?” Santtu kysyi ja vilkaisi ranteessaan olevaa rannekelloa. Kaksikolla olisi vielä hetki aikaa ennenkuin valmennus alkaisi. Ava vastasi ettei hän tiennyt, jonka takia hän oli päätynyt hakemaan lukioon.
    “Ai”, Santtu äännähti ja irrotti riimun Fifin kaulalta suitsien ollessa niiden paikalla. Fifi mutusteli kuolaimiaan korvat rennosti sivuille kääntyneenä. Aika moni tuntuu hakevan lukioon sen takia, ettei tiedä mitä muuta tehdä. Santulle ammattikoulu ei koskaan ollut edes vaihtoehto.
    “Miten paljon eläinlääkärit tienaa?” Ava kysyi.
    “No se vähän riippuu mihin erikoistuu. Kirurgithan tienaa aika paljon”, Santtu kuulosti pohdiskelevalta. “Mä en vielä tiedä mihin haluisin erikoistua, mutta onneks ei ihan vielä tarviikkaan. Mun isä on kirurgi. Ihan ihmisten siis.” Se taisi olla ensimmäinen kerta kun Santtu jakoi itsestään ja perheestään niin paljon kenellekään niin lyhyessä ajassa.
    “Kirurgilla on ainakin paljon töitä, luulisin”, Ava pohdiskeli ääneen. Hän alkoi myös olla valmis Sepon kanssa.
    “Joo”, Santtu myönsi ja otti askeleen kohti kenttää. “Mennäänkö?” poika kysyi kohottaen kasvoilleen hymyn pää kevyesti kallellaan. Ihme kyllä Avan kanssa juttelu oli saanut hänet aikaiseen verrattuna paljon paremmalle tuulelle.

    Poika yritti pitää hyvästä tuulestaan kiinni koko valmennuksen ajan, vaikka Fifi ei tuntunutkaan niin hyvältä kuin Santtu toivoi. Paremmin poni meni kuin Santtu ehti pelätä, mutta sen häntä huiski normaalia enemmän ärsyyntyneen oloisena aina, kun Santtu pyysi sitä eteenpäin. Hänen pitäisi pyytää äitiä varaamaan eläinlääkärille aika heti kotiin päästyään.

    686 sanaa

  • #6379

    Avaminea
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Ava – Sysivalkee, taitotaso easy

    Ava yritti päättää letittäisikö Sepon harjan vaiko ei. Ruunan paksu, valtavan pitkäksi kasvava harja oli raskas letittää ja se näytti hyvältä kummin vain. Näperreltyään hetken pienhevosen jouhia, Ava päätti jättää ne auki. Samalla tytön silmät pysähtyivät vieressä seisovaan Fifiin ja Santtuun.
    ”Mitä sä mietit?” Ava kysyi käveltyään pojan vierelle. Siniset silmät yrittivät tutkia Santun ponia, oliko sillä jokin ongelma kenties? Fifi näytti rauhalliselta, eikä yhtään niin säikyltä, kuin ympärilleen pälyilevä Seppo.
    ”Kunhan mietin. Fifi on ollut tosi outo pari päivää”, Santtu vastasi huokaisten ja kuulosti huolestuneelta.
    Ava ei huomannut Santun punasteluja, sillä keskittyi pojan poniin niin tarkkaavaisena.
    ”Ai. Millä tavalla outo? Sehän näyttää kovin rauhalliselta”, Ava kysyi ja siirsi vihdoin katseensa Santtuun. Poika näytti stressaantuneelta, se sai Avan mutristamaan huuliaan aavistuksen.
    ”Ei se varmasti ole mitään vakavaa”, tyttö huomautti pitäen katseensa Santussa.
    ”Niin kai”, poika vastasi ja kumartui nostamaan kaviokoukkua harjapakista.
    ”Se on vaan ollut.. No, outo. Kun yleensä se kulkee eteenpäin ihan mielellään ja nyt sitä saa pyytää paljon enemmän, eikä se Seponkaan kanssa oo samalla tavalla ollut”, Santtu jatkoi puhumista.

    ”Ootko sä lisännyt sen ruokintaa ollenkaan? Seppohan vikuroi silloin sen takia, kun sillä ei ollut energiaa”, Ava osasi kertoa. Hän mietti oliko huomannut Fifissä jotakin outoa viime päivinä. Tyttö oli keskittänyt kaiken huomionsa Seppoon, eikä yrittämisestä huolimatta muistanut Fifiä.
    ”Tiinalta kannattaa kysyä, jos haluat”, Ava lisäsi ja sipaisi olkapäälleen siirtyneet hiukset takaisin selkänsä taakse.
    ”Kyllä sen ruokinnan pitäis olla ihan kunnossa, me katsottiin se heti alkuun..” Santtu vastasi mumisten. Ava tarkkaili pojan kasvoja tämän näyttäessä huolestuneemmalta.
    ”Mutta eiköhän se siitä”, toinen lisäsi saaden tytön tuntemaan jotakin säälintapaista sisällään.
    Ava tajusi halaavansa Santtua vasta, kun haistoi miedon saippuan pojan hiuksista. Tyttö astui kauemmas ja hymyili.
    ”Ei se varmasti ole mitään”, Ava sanoi ja kääntyi sitten jatkamaan oman poninsa varustamista. Ehkä, jos hän ei juuri olisi itse käynyt turhautuneena läpi samoja tunteita Sepon kohdalla, hän ei olisi tuntenut ripausta empatiaa tallikaveriaan kohtaan.

    ”Laitanko Sepolle pintelit vai suojat?” tyttö kysyi ja katsahti Fifiä. Käyttikö Santtu ponillaan suojia? Toinen oli hetken verran hiljaa.
    ”Ööm”, poika mumahti ja kääntyi katsomaan häntä.
    ”Laita pintelit, kun me ollaan menossa kouluvalmennukseen.”

    Santun vastaus sai Avan virnistämään. Tyttö otti pintelipaketin harjakassistaan laitettuaan satulan Sepon selkään ensin.
    ”Olitko sä nyt lukiossa?” Ava kysyi kääriessään turkooseja pinteleitä mustan pienhevosen jalkoihin. Tytön oli pitänyt jo päättää mihin kouluihin haki, eikä yhteishakujen tulokset selviäisi vielä hetkeen. Lukio oli ollut päättämättömän mielen ensimmäinen valinta. Santtu vastasi myöntävästi.
    ”Mä haluan opiskella eläinlääkäriks. Tai.. Nii”, poika jatkoi yllättäen Avan ammatinvalinnallaan.
    ”Entä sä? Onko sulla jotain toiveammattia?”

    Vai eläinlääkäriksi. Ava tutkaili Santun kasvoja ja yritti kuvitella toisen muutaman vuoden päähän. Oliko toisella todella tarpeeksi kunnianhimoa opiskella niin vaativaan ammattiin?
    ”Mä en tiedä”, Ava vastasi totuudenmukaisesti.
    ”Siksi kai hain lukioon, ettei tarvitse vielä päättää.”

    Tyttö haluaisi löytää ammatin, josta tienaisi paljon, mutta ei tarvitsisi tehdä paljon töitä. Ja ehkä miehen, joka myös tienaisi paljon, jotta hänelle jäisi rahaa ostaa kaikkea ihanaa.
    ”Miten paljon eläinlääkärit tienaa?” kysymys karkasi Avan huulilta, mutta teini ei antanut sen näkyä kasvoiltaan.
    ”No se vähän riippuu mihin erikoistuu. Kirurgithan tienaa aika paljon. Mä en vielä tiedä mihin haluisin erikoistua, mutta onneks ei ihan vielä tarviikkaan. Mun isä on kirurgi. Ihan ihmisten siis”, Santtu vastasi mietteliään näköisenä. Ainakaan se ei murehtinut poniaan siinä vaiheessa enää.

    Ava ei olisi ikinä voinut kuvitella itseään leikkaamassa ihmisiä tai eläimiä. Pelkkä ajatuskin siitä sai teinin melkein kakomaan, mutta aiheutti myös toisen ajatuksen tytön mielessä.
    Kirurgit olivat poikkeuksetta aina hyvännäköisiä ja tienasivat ihan kamalan paljon. Tai niin Ava oli todennut katsottuaan aivan liikaa draamantäyteisiä sairaalasarjoja.
    Tytön siniset silmät pysähtyivät Santtuun ja tämä suoristautui saatuaan viimeisen pintelin käärittyä.
    ”Kirurgilla on ainakin paljon töitä, luulisin”, Ava mainitsi ja yritti kuvitella uudelleen Santun muutamaa vuotta vanhempana. Sitten, kun poika saisi vähän lihaksia kehoonsa ja kasvonpiirteet olisivat kasvaneet oikeisiin mittoihinsa.
    Tulisiko Santusta isona komea eläinkirurgi?

    ”Joo. Mennäänkö?” poika kysyi ja lähti kävelemään jo kohti Hallavan kenttää. Ava kiinnitti kiireellä vielä Sepon suitset loppuun asti ja seurasi sitten pojan ja ponin perässä.
    Ava yritti keskittyä Aleksin pitämään koulutuntiin mahdollisimman paljon, mutta ajatus komeaksi muuttuneesta Santusta ei jättänyt teiniä rauhaan. Tytön piti vilkaista Fifin selässä keikkuvaa ratsastajaa muistuttaakseen, ettei pojan kasvuvaihe ollut ihan vielä siinä vaiheessa oikeasti.

    ”Istutaan harjoitusraviin ja lähdetään ratsastamaan nelikaarista kiemurauraa, joka on merkitty tötteröillä. Kahdelle keskimmäiselle kaareelle tehdään 10 metrin voltit niin että käydään uralla. Keskitytään asettamiseen, taivuttamiseen ja suoristukseen”, Aleksi ohjeisti ja sai Avan puristamaan Sepon ohjia hieman kovemmin. Kiemuraurat, asettaminen ja taipuisuus eivät todellakaan kuuluneet suomenpienhevosen vahvoihin puoliin. Hikikarpalot nousivat teinin otsalle kuuman kevätauringon tehdessä kentällä ratsastavista ihmisistä selvää. Ava katui, ettei ollut tajunnut pukea toppia päälleen, vaan oli itsepintaisesti vetänyt pitkähihaisen paidan vielä ratsastushousujensa vyötärön alle.

    759 sanaa

  • #6380

    Elyssa
    Osallistuja
    • Postauksia: 9
    • Maitovarsa

    Elyssa – Hallavan Lurjus, vaativa B

    Elyssan vatsanpohjassa liiteli perhosia. Ei siksi että itse valmennus jännittäisi. Niissä oli ravattu kevään aikana niin useasti, ettei valmentajan silmän alla ratsastaminen saanut sykkeitä kohoamaan. Aleksin silmän alla ratsastaminen sen sijaan sai.

    Viime osakilpailujen jälkeen mies oli laittanut Elyssalle viestiä. Ei tinderin kautta, vaan ihan normaalisti whatsappissa. Pyytänyt kahville. Ensin Elyssa oli luullut että miehellä oli jotain ihan oikeaa asiaa, sellaista virallista, kasvatteihin tai maneesinkäyttöön tai Tie Tähtiin kisoihin liittyen. Mutta kyse ei ollutkaan ollut mistään sellaisesta.

    He olivat istuneet Aleksin mökin terassilla kahvikupposet kädessä ja jutelleet.. No mistä nyt normaalit ihmiset juttelevat. Eivät oikein mistään erityisesti mutta kuitenkin kaikesta. Tutustuneet. Se oli ollut ihan tavallinen iltapäivä eikä mitään erikoista ollut tapahtunut. Silti Elyssan vatsanpohjassa muljahti hassusti kun mies asteli ulkokentälle ja tervehti valmennukseen osallistujia. Tuntui kuin Elyssa olisi saanut vähän lämpimämmän hymyn kuin kaikki muut. Tai sitten Elyssa vain kuvitteli.

    Itsenäiset verryttelyt oli hoidettu ja Aleksi alkoi suoraan selostamaan ensimmäistä tehtävää. Avo- ja sulkutaivutuksia. Luka oli tuntunut jo alkuverryttelyissä ihan hyvältä. Vähän se oli hidas pohkeelle, mutta kuunteli kuitenkin kivasti ja taipui tasaisesti kumpaankin suuntaan. Siispä ensimmäinen tehtävä ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Luka kokosi itsensä hyvin voltilla ja pysyi koko taivutuksen ajan tahdikkaana. Ilmavuutta olisi voinut kaivata hieman lisää, mutta sekin kyllä parani kierros kierrokselta. Aleksi oli yhtä ammattimainen kuin aina, antoi muutamia hyviä vinkkejä ja kehaisi kun jokin asia onnistui erityisen hyvin.

    Laukkatehtävä osoittautui tänään haasteellisimmaksi osuudeksi. Luka alkoi kerätä kierroksia heti kun näki muiden hevosten laukkaavan. Elyssa yritti istua rennosti syvällä satulassa ja otti jopa yhden ylimääräisen voltin ennen kuin ratsasti lyhyen sivun keskelle, mutta silti laukannosto oli aivan liian kiireinen ja sitä seuraava kaari kaikkea muuta kuin oikean muotoinen. Laukka jatkui pitkälle yli keskilinjan ja nainen sai tehdä ihan tosissaan töitä että sai Lukan rauhoittumaan raviin. Vielä ensimmäinen volttikin meni kunnon sählingiksi, mutta sentään seuraavalle voltille ori rauhoittui sen verran että Elyssa pystyi taivuttamaan sen sisäpohkeen ympärille. Laukka nousi sillä kertaa paljon paremmin ja viimeinen kaari onnistui ihan mukiinmenevästi. Kun pitkällä sivulla Elyssa sitten antoi Lukan pidentää askeltaan, oli ori aivan liekeissä. Se työnsi voimakkaasti takaa ja kaviot rummuttivat tasaiseen tahtiin kentän pohjaa.

    Sen jälkeen olikin sitten paljon helpompi aloittaa tehtävä alusta, kun pahimmat energiat oli saatu kulutettua pois. Vaikka siirtymiset olivatkin vielä hieman haastavia ja ravivoltit kiireiset, ainakin laukassa Luka kuunteli paremmin ja taipui ihan hyvin. Elyssa huokaisikin helpotuksesta kun välikäyntien jälkeen Aleksi ilmoitti tehtävän jatkuvan pelkässä laukassa, jättäen raviosuudet pois.

    Laukanvauhdot askeleessa onnistuivat Lukalta hyvin ja laukan kokoaminen voltille oli sen bravuuri. Elyssan ei tarvinnut kuin ohjata oikeaan suuntaan, niin ori suoritti tehtävät kuin itsestään. Tätä ratsastus oli parhaimmillaan.

    425 sanaa

  • #6383

    Stella
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Stella – Betume, Helppo A
    (430 sanaa)

    Me oltiin jälleen kerran saavuttu Hallavaan valmentautumaan porukalla. Ilma oli ihanan keväinen ja linnut lauloivat. Ulkona pärjäsi hyvin jo pelkällä hupparilla ja olin vihdoin saanut jätettyä kevyttoppatakkini talliin. Kavuttuani ulos autosta, aloin nopeasti letittämään hiuksiani hieman sotkuiselle ranskanletille, jotta ne pysyisivät pois tieltä valmennuksen ajan. Kun lettini oli valmis, otin Panchon muiden avustuksella ulos trailerista ja vaihdoin riimunnarun kiinni ruunan riimun alla oleviin suitsiin. Lähdimme tuttuun tapaan porukalla kävelemään lähimaastoihin, jonka jälkeen olisi vuorossa hevosten kuntoon laitto… ainakin minulla ja Robertilla, kun ryhmämme olisi seuraavaksi.

    Kävellessämme oikeastaan kukaan ei puhunut. Itse kuuntelin lintujen laulua, hyräilin pieneen ääneen itsekseni ja vain nautin keväisestä ilmasta. Robert tuntui olevan täysin ajatuksissaan ja Salma yritti välillä heitellä ilmoille jotain puheenaihetta, mutta lopulta tyytyi hiljaisuuteen. Hevoset olivat leppoisan oloisia, mitä nyt hieman silmäilivät Hallavan tarhoissa seisovia kavereita. Palasimme Robertin kanssa trailerille laittamaan ratsujamme kuntoon ja Salma jatkoi vielä kävelyä Bonnien kanssa, sillä tämän valmennus olisi vasta meidän jälkeemme.

    Olin puunannut Panchon jo kotona oikein huolella, joten harjasin sen vielä vain nopeasti pölyharjalla. Olin tehnyt Panchon otsatukkaan sykerön ja muuten harjan olin vetänyt piukalle pullapitkoletille. Pancho oli hinkannut vähän kaulastaan karvaa pois, nyt kun ötökät ovat taas heränneet. Eihän Pancholla mitään varsinaista ihottumaa ole, mutta muistan että se viime vuonnakin hieman reagoi vuoden ensimmäsiin hyttysiin, niinkuin melkein kaikki muutkin hevoset. Nyt kaulan vaaleampi läntti oli mukavasti kaikkien nähtävillä, mutta Panchon kaula on muuten niin komea, että kyllä sitä läntinkin kera kehtaa esitellä.

    Lopulta satuloin Panchon puhtaalla satulahuovalla varustetun koulusatulan kanssa. Kiinnitin satulavyön ja säädin jalustimet valmiiksi omalle pituudelleni, jonka jälkeen vielä kiinnitin ohjamme suitsiin, jotka olivat jo valmiina ruunan riimun alla. Pancho sai seistä kiinni trailerissa vielä pikkuhetken, kun kävin vaihtamassa itselleni ratsastussaappaat, joihin kiinnitin pienehköt kannukseni ja vedin kypärän päähäni. Robert ja Harrykin alkoivat olla jo valmiit, joten suuntasimme kentän lähettyville, jossa edellisen ryhmän valmennus oli vielä hieman kesken. Pancho olisi halunnut mennä syömään kentän reunalta pilkottavaa vihreää, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa ja jämähti seisoskelemaan viereeni. Kentän ulkopuolella oli jakkara, josta pääsimme jo ratsaille ja jäimme odottamaan oman valmennuksemme alkua.

    Kun lopulta pääsimme kentälle, aloin heti hieman verkkailla Panchoa. Kokosin ohjat käsiini ja lähdin ensin taivuttelemaan ruunaa pidemmässä muodossa rennolla tuntumalla. Pancho tuntui käynnissä todella hyvältä ja se jäi hienosti odottamaan apujani hosumatta. Kolmas osakilpailu meillä oli jo sujunut aika kivasti ja olimme olleet lopulta 6/15, mihin olin ollut uskomattoman tyytyväinen. Toivottavasti neljäskin osakilpailu sujuisi osaltamme hienosti ja saisin pidettyä kisahermoni taas radallakin kasassa. Havahduin taas mietteistäni, kun muut ratsukot ympärillämme alkoivat ravata ja palautin keskittymiseni ratsastukseen. Jatkoin verryttelyämme kevyessä ravissa ja hetken verryttelyn jälkeen Aleksi alkoikin ohjeistaa menoamme ja aloitimme vähitellen ensimmäisen tehtävän.

  • #6384

    Lydia
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Lydia – Kheops, Vaativa B
    (434 sanaa)

    Mulle ja Kertulle oli alkanut vähän iskeä treeni- ja kisaväsymystä pitkän treenikevään jälkeen. Kolme ensimmäistä osakilpailua oli mennyt todella hienosti ja olimme jaksaneet treenata kaikkiin todella hienosti, mutta sitten oli iskenty väsy ja olin huomannut, että treenit eivät enää sujuneet yhtä hyvin kuin ennen ja kolmannen osakilpailun esteluokkamme meni vähän heikommin kuin aikaisemmat. Kolmannen osakilpailun jälkeen olin sitten päättänyt, että nyt olisi hyvä ottaa vähän vapaata treenistä ja ilmoitin meidät vain yhteen valmennukseen niin esteille kuin kouluunkin. Muuten kotona panostimme laadukkaaseen ratsastukseen ja leppoisaan maastoiluun.

    Kyllä huomasi, että pari kevyempää viikkoa teki heti hyvää, sillä alkaessani verrytellä Kerttua 19.4. järjestettävässä kouluvalmennuksessa, oli ori todella hyvän tuntuinen. Se malttoi keskittyä minuun hienosti alusta asti, ei huudellut muille ja eteni kokoajan hyvässä tahdissa. Itsekin jaksoin taas keskittyä ratsastamiseen, eivätkä ajatukseni lähteneet harhailemaan. Verryttelin Kerttua lyhyillä väistöpätkillä, muutamilla loivilla avotaivutuksilla ja parilla isolla laukkaympyrällä. Kerttu tuntui kokoajan hyvältä, joten ehdin antaa sille vielä lyhyet välikäynnit, ennenkuin itse valmennus alkoi.

    Valmennus aloitettiin aika simppelillä harjoituksella, jossa tuli mukava yhdistelmä sekä avo- että sulkutaivutusta. Teen usein kotona samankaltaista harjoitusta, jolla saan hyvin Kerttua kokoamaan itseään. Ensimmäisillä kierroksilla avomme olivat heti ihan hyviä, mutta sulut jäivät hieman vajaiksi. Sulkutaivutukset ovat aina olleet haastavampia sekä Kertulle, että minulle, joten se ei tullut yllätyksenä. Parin toiston jälkeen sulkutaivutuksenkin aikana liike alkoi säilyä tasapainoisempana, eikä vauhti enää kiihtynyt liikaa. Päätyihin otin Kertun kanssa aina kevyessä ravissa ympyrän, jossa pyysin siltä hieman isompaa ravia ja annoin orin venyttää muotoaan.

    Seuraava harjoitus oli mielestäni todella hyvä. Se vaati sekä hevoselta, että ratsastajalta paljon keskittymistä, sillä nelikaarisen aikana ehti tapahtua paljon. Ensimmäisellä kierroksella siirtymisemme laukasta raviin hieman venähti ja samoin kiemuran toisessa päässä laukka lähti ensin turhan vauhdilla ja sitten jarrut olivat hukassa. Kunhan ratsastin tehtävän pariin otteeseen, sain siirtymiset täsmällisiksi ja volttimme alkoivat muistuttaa oikeita voltteja, eikä soikioita. Kerttu alkoi tehtävän aikana taas keskittyä hienosti, vaikka laukat alkuun innostivatkin siihen vähän lisäenergiaa.

    Viimeisenä tehtävänä oli sama nelikaarinen kiemuraura, mutta tällä kertaa kokonaan laukassa. Suunnan vaihtuessa tuli vaihtaa laukka joko askeleessa, tai ravin kautta. Ensimmäisellä kerralla vaihdoin laukat suosiolla ravin kautta, jotta Kerttu malttaisi mielensä paremmin. Kun tehtävä sujui sellaisenaan hienosti, otimme laukanvaihdot askeleessa, joka heti teki Kerttuun vähän lisävauhtia, mutta vähitellen ori taas tajusi, ettei kiirehtimisestä ole hyötyä. Vaihtojen jälkeen tehtävät voltit kakkos- ja kolmoskaarteessa jarruttivat menoa hyvin, eikä Kertun vauhti päässyt kiihtymään liian kovaksi. Kun teimme tehtävän hyväksyttävästi, saimme luvan ottaa itsenäistä loppuverryttelyä, jonka aikana annoin Kertun ravailla pidemmällä ohjalla kaulaansa venyttäen. Olin valmennukseen todella tyytyväinen, Kerttu teki taas hommia hyvällä fiiliksellä ja tehtävät olivat mielestäni todella kivoja ja hyödyllisiä. Huomenna päästäisiinkin taas pitkästä aikaa kunnolla hyppäämään, toivottavasti sama hyvä fiilis jatkuu sielläkin.

  • #6385

    Reita
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    HeA
    Reita – Sand Pond

    Ilmoittauduin tähän valmennukseen tasan siksi, että Riitta kiristi, uhkaili ja lahjoi minua. Jostain syystä tykkään nimittäin tehdä ravi- ja laukkaharjoituksia Pondin kanssa, mutta inhoan taivuttelua, johon tässä valmennuksessa keskityttiin. Väitin kyllä Keitarolle vakaasti, että mielipiteideni syy olisi se, että Pondilla on näyttävät askellajit ja se on aivan surkea taipumaan. Oikeasti se taitaa kuitenkin olla täsmälleen mieltymysteni syy. Kuka nyt ei tykkäisi harjoitella itselleen helppoja juttuja? Siitä tulee sellainen olo kuin oikeasti muka osaisi jotain.

    Ja kammottava valmennushan siitä tuli, niin kuin uumoilin. Avo- ja sulkutaivutuksissamme ei tosiaankaan ole koskaan ollut kehumista, kokoamisesta puhumattakaan. Vaikka yritin ottaa kaiken irti valmennuksesta, olin turhautunut jo ensimmäisen tehtävämme, nimen omaan niiden taivutusten, alkaessa. En ole muutenkaan ollut tänä keväänä erinomaisella tuulella Mayan takia, mutta silloin minua tuskastutti niin kovasti, että teki mieli ratsastaa kentältä ulos ja häipyä. Mutta en minä tietenkään voinut niin tehdä, koska se olisi ollut ehdottomasti kakaramaista ja typerää. Aikuinen ihminen tulisi valmennukseen ihan lähes vapaaehtoisesti ja sitten häipyisi. Joo ei. Sen sijaan kirosin Riittaa, taivutin Pondia parhaani mukaan ja yritin tehdä pyöreän voltin taivutusten väliin.

    Sentään pääty-ympyröissä löytyi keskiravi kuin itsestään, ja ei se kokoaminenkaan loppujen lopuksi huonosti mennyt. Ongelmana oli ennemminkin koottuna pysyminen kuin kokoaminen. Mietin, auttaisiko Pondia hevoshieroja, vai oliko sillä vain kerta kaikkiaan niin olematon lihaskunto.

    Kiemurauran siirtymät askellajista toiseen tuntuivat helpoilta, ja silloin tajusin, että olemme me kehittyneet näiden kaikkien valmennusten aikana vaikka kuinka. Emme taivutuksissa ja notkeudessa ehkä ollenkaan, mutta ainakin siirtymissä. Pond tuntui kuuntelevan minua aivan mahtavasti, ja kerrankin se tuntui pehmeältä ratsastettavalta. Olin tehnyt paljon töitä istuntani eteen, kun minulta otettiin sen suhteen luulot pois eräässä valmennuksessa. Ehkä Pond vastasi siihen, tai ehkä johonkin muuhun. Väliäkö sen: kehitystä oli havaittavissa. Moni olisi tietenkin pystynyt Pondilla paljon parempaan kuin minä, mutta eipä itseään kannata liiaksi muihin vertailla. Itseensä vain.

    Valmennuksen loputtua olin hikinen, vieläkin aika ärtynyt, mutta tavallaan ihan tyytyväinenkin. Ajattelin, että oli ihan hyvä taas kerran, kun Riitta oli pakottanut minut ja Pondin tähänkin operaatioon. Kun harjoittelisin tarpeeksi taivutuksia ja sensellaista, eivätköhän nekin lopulta sujuisi. Eivät varmaan tämän Tie Tähtiin -cupin aikana, mutta sentään edes jonain päivänä. Harjasin hieman hikistä Pondia ilta-auringossa ja katselin taitavampien ratsastajien expert-tasoista valmennusta joutessani. Heidän menonsa näytti oikein erityisen jalolta. Ei minua oikeastaan edes harmittanut, etten koskaan pääsisi heidän tasolleen, vaikka tietenkin olin hieman kateellinen heille. Olin jo nyt varmasti parempi kuin koko tämän Tie Tähtiin -cupin alussa, ennen yhtäkään valmennusta ja osakilpailua. Ja Pond — ei ollut huono Pondikaan!
    (401 sanaa)

  • #6387

    Rosa
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Rosa Järvelä – Étoile Filante
    expert
    401 sanaa

    Useimmat Tie Tähtiin-valkat olimme Fionan kanssa käyneet Hallavassa, jossa oli tänäänkin kouluvalkka. Olimme majoittaneet Fionan vähän matkan päässä sijaitsevaan ratsutalliin, jossa tammaa nyt harjasin. Tälläkertaa Lehtovaarasta ja oli minun ja Inarin lisäksi Adelie sekä Minttu. Inari ja Adelie osallistuivat samaan, ensimmäiseen valkkaan, Minttu toiseen valkkaan ja minä viimeiseen. Mutta matka oli sujunut mukavasti ja yllättävän nopeasti neljästään höpötellessä.
    -Hop hop, sä myöhästyt kohta koska sun pitää vielä ratsastaa sinne valmennuspaikalle, kuuluu vierestäni. Tunnistan äänen Adelieksi. Joku hihittää vieressä, ilmeisesti Inari. Minttu on varmaankin jo kävelemässä takaisin tännepäin Vallun kanssa valkasta. Käännyn katsomaan tyttöjä.
    -Kerkeättekö auttaa?, kysyn. Tytöt nyökkäävät myöntyvästi. Minä alan puhdistamaan kavioita, Adelie kierittämään pinteleitä ja Inari laittamaan satulaa. Kerkeän vielä laittaa suitset ja itseni valmiiksi.
    -Nyt mun pitää lähteä kiitos avusta tytöt!, kiittelen hymyillen ja talutan Fionan pihalle. Nousen selkään kiristettyäni vyön ja mitattuani jalustimet. Tässä kilometrin matkalla tulee hyvät alkukäynnit. Meitä vastaan saapuukin Minttu ja Vallu. Tyttö kertoo valkan menneen hyvin ja selostaa pikaisesti mitä he tekivät. Nyökkään ja huikkaan heipat.

    Kun vihdoin olemme saapuneet pihalle, nään muita valmennusryhmäläisiäni kentällä. Matka oli sujunut leppoisasti ilman sen suurempia ongelmia ja hämmennyksiä. Vihdoin kentät ovat sulat. Kun kaikki ovat saapuneet paikalle Aleksi joka pitää valmennuksen, jakaa kaikille NoShout-kuulokkeet. Tosi hyvä idea! Kiinitän sen korvaani pienien ongelmien jälkeen ja ohjaan tamman uralle. Teemme itsenäisen alkuverkan. Koska alkukäynnit on tehty, otan ohjat tuntumalle ja nostan ravin. Teen voltteja taivutellen ja kokoamisia. Fiona on alussa hieman jäykkä vasempaan kierrokseen, mutta vertyy kun jaksan tarpeeksi ratsastaa. Tammalla on muutenkin vähän virtaa, onhan ulkokenttäkausi nyt korkattu. Otan myös vähän laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Verkkojen jälkeen Aleksi selittää tehtävän.

    Tehtävät onnistuivat ihan hyvin, vaikka parannettavaa olisi ollut omissa käsissä ja Fionan turvan suorassa pysymisessä, joka jäi kokoajan ulos. Tunnin loputtua olin ihan hiessä, joten otin pitkähihasen päältä pois niin että talutin loppukäynnit maastakäsin pelkällä T-paidalla. Huomaa että kesä tulee!

    Päällimmäisenä loppufiiliksenä valkasta jäi ihan ok. Loppua kohden tuli perus ahaa-elämys kun tajusin miten sitä hevosta pitää nyt oikeasti ratsastaa. Sinäänsä vähän ristiriitaiset ajatukset jäi päähän, mutta ehkä osakilpailussa, menee hyvin.

    Talutan tamman kokomatkan ratsutallille, jossa puran sen ja harjaan huolellisesti. Laitan kuljetussuojat ja loimen päälle, jonka jälkeen Fiona ja muut rekkaan. Otan kuskin paikan, yllätys. Matka tallille sujuu rauhallisissa merkeissä höpötellessä ja omasta valmennuksesta kertoessa. Muillakin oli ilmeisesti mennyt valmennus ihan hyvin, vaikka kaikilla taisi olla vähän ylimääräistä energiaa, vaikka muille jakaa. Kun saavumme kotitallin pihaan, otamme hevoset ulos traikusta ja viemme ne talliin omaan karsinaan.

  • #6389

    Lotta
    Osallistuja
    • Postauksia: 43
    • Koulutuksen tarpeessa

    Taso easy, helppo C
    Lotta – Milk’s Favorite Cookie

  • #6393

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 151
    • Perus pullaponi

    Tie tähtiin kouluvalmennus 19.4

    Ohjasin Mollyn pitkin ohjin uralle. Istuskelin rennosti sen selässä ja katselin, kun muut ratsastajat kiipeilivät omien ratsujensa selkään. Kun kaikki olivat selässä, käveltiin pari kierrosta pitkin ohjin ja otettiin sitten ohjat tuntumalle. Valmennus alkoi niin, että ratsastettiin hieman uran sisäpuolella. Hevonen oli koko pitkän sivun pidettävä tietenkin suorana, joka saattaisi koitua hieman vaivalloiseksi, varsinkin kun Mollya taisi kiinnostaa enemmän kentän laidalla jo pikkuhiljaa vihertävä ruoho, kun töiden tekeminen. Haastetta lisäsi se, että ”tehtävää” piti tehdä kevyessä ravissa. Molly ravasi menemään ehkä hieman energisesti, mutta ainakin pysyi suorana.
    ”Emily pidätä vähän sitä Mollya ettei se noin vain paahda menemään!” Sain vähän väliä kuulla kentän reunalla seisoskelevalta Aleksilta. Tehtävään myös lisättiin, että muutamaa metriä ennen kentän keskikohtaa istuttaisiin harjoitusraviin ja kirjaimen kohdalla tulisi tehdä pysähdys tasajaloin. Mollylle olisi ollut mukavampaa, jos oltaisiin vain jatkettu käynnissä, mutta kun pysähdykseen pitäisi pyrkiä, meni tammalla hieman hermo, ja niistä sain kuulla parilla pukilla. Tehtävä jatkui melko reippaassa ravissa päätyyn, jossa ratsastettiin noin 20 metrin ympyrät. Uralle ei tietenkään saanut mennä. Tehtävää toistettiin moneen otteseen ja väliin kerkesi yhdet välikäynnitkin tulemaan.

    Välikäyntien jälkeen nostimme jällein ravin. Istuimme harjoitusraviin ja lähdimme ratsastamaan nelikaarista kiemurauraa, joka oli merkitty tötteröillä. Kahdelle keskimmäiselle kaarelle tehtiin uralle ulottuvat 10 metrin voltit. Tehtävässä tuli keskittyä asettamiseen, taivuttamiseen ja suoristamiseen. Tehtävää käytiin ravissa muutama kierros läpi, mutta pian sitä vaikeutettiin hieman laukkatyöskentelyllä. Laukkatyöskentelyssä piti nostaa laukka lyhyen sivun keskeltä. Laukkaa jatkettiin ensimmäinen kaarre laukaten ja pituushalkaisijalla siirrettiin hevonen raviin ja ratsastettiin kaksi keskimmäistä kaarretta ja voltit normaalisti. Kolmannella kaarteen jälkeen pituushalkaisijalla nostetaan jällein laukka ja ratsastetaan laukassa viimeinen kaarre. Laukkaa jatkettiin vielä ratsastamalla syvälle kulmaan ja hevonen tuli siirtää takaisin raviin vasta pitkän sivun puolessa välissä.

    Tehtävä oli monimutkainen, ja siitä syystä meillä menikin melko paljon aikaa siihen, että saisimme tehtävästä edes jotenkin nätin. Mollyn mielestä siirtymiset ja nostot tulivat liian nopeaan tahtiin ja tamma jatkoi kiukutteluaan. Viimeisillä kerroilla tehtävä kuitenkin alkoi luonnistua, mutta ehkä meidän pitäisi itsenäisesti mennessäkin ottaa hieman vaikeampia tehtäviä treenattavaksi.

    (321 sanaa)

  • #6395

    Inari
    • Postauksia:
    • Maitovarsa

    Inari Roihu – Oxeye Daisy
    Easy helppo C

  • #6430

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 907
    • Lauman johtaja

    Pisteitä jaettu:
    Lotta 2kp + 1kisapiste
    Nio 2kp + 1kisapiste
    Emily 2kp + 1kisapiste
    Jesse 2kp + 1kisapiste

Aiheeseen ‘Tie Tähtiin kouluvalmennus 19.4.’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.

Siirry työkalupalkkiin