Valtti

Foorumit Päiväkirjat Valtti

Tämä aihe sisältää 14 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Miro Malmstén 10 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #3959

    Noa
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Saffronwaltz
    Kutsutaan nimellä Valtti
    FWB, s. 26.05.2018 (11kk vanha), ori
    om. Noa Aarnipuro

    Rasavilli nuorukainen, josta olisi tarkoitus koulia kisaratojen tuleva kuningas. Tai ainakin jotain sinne päin. Etupää puree, takapää potkii, mutta mitään pahaa tää ei tarkoita. Taskuun ei vaan kannata laittaa, vaikka niin söpö ja ihana onkin.

    • Tätä aihetta muokkasi 10 kuukautta, 3 viikkoa sitten  Noa.
  • #3977

    Noa
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Mozartia, turhautumista ja liikennevaloissa junnaamista
    29.12.2018, merkintä 1

    Pronssijoki on sen verran pieni mesta, että täältä löytyy ehkä yhdet liikennevalot, ja ne ainoat valot sattuivat kettuilemaan mulle juuri väärällä hetkellä. Musta tuntui siltä, että traileri autoni takana oli lähdössä lentoon, sen verran kovasti uusi hevoseni siellä riehui. Olin suorittanut pikku-E -kortin vasta ihan vähän aikaa sitten, joten mua kieltämättä pelotti vähän. Tiet olivat liukkaat ja taustapeileistä heijastuva kärry pomppi miten sattuu. Halusin silti päästä Valtin uudelle kotitallille mahdollisimman nopeasti, olin kuitenkin ensin meinannut eksyä reitiltä, ja sitten olin jäänyt näihin pahaisiin liikennevaloihin jumiin. Tuijoteltuani punaisena hehkuvaa valoa riittävän pitkään, totesin hiljaa mielessäni, ettei punaisesta ole tulossa suosikkiväriäni tämän jälkeen. Taustalla pauhaava klassinen musiikki alkoi käydä hermoille. Normaalistihan mä kuuntelen vain rockia ja muuta sellaista, mutta nyt olin laittanut klassisen musiikin kanavan päälle – olin ajatellut, että se voisi tasoittaa mun stressiä vuokratraileria paraikaan tuhoavasta hevosennassikastani, mutta plot twist: Andrea Bocellit, Mozartit ja kumppanit eivät rauhoittaneet mun mieltä yhtään. Siinä hetkessä olisin tarvinnut vain tupakan ja kunnon hevimusiikkia. En mä edes tupakoi, mutta sauhuttelu kuulema lievittää stressiä. Liekö huhu edes totta.

    Meni varmaan toiset kymmenen minuuttia, ennen kuin pääsin niistä jonkin sortin demonin valtaamista valoista ohi. Aloin jo viiden minuutin kohdalla epäillä, että onko koko roska hajalla. No, ei selvästi ollut, kun päästi mut eteenpäin loputtomalta tuntuneen odotuttamisen jälkeen. Vaikka mua ärsytti ja stressasi, yritin muistutella itselleni, että täytin juuri kahdeksantoista, ja että mun pitäisi käyttäytyä sen mukaisesti. Toisaalta, luultavasti aika harva ikäiseni on kovinkaan kypsä. Niinpä otin oikeudekseni jäädä vellomaan itsesääliin, laitoin suosikkiartistini soimaan ja aloin kiroamaan kaikkea muuta paitsi Valttia sekä uutta työpaikkaani maanrakoon. En normaalisti ole näin negatiivinen, mutta olin herännyt aamulla neljältä jonkun hullun aikaiseen ilotulitteluun, enkä ollut sen jälkeen nukkunut. Silmäpussini olivat varmaan tummemmat kuin viime juhannuksena riehuneet ukkospilvet.

    Noin vartin jäisellä, liukkaalla maantiellä puksuttelun jälkeen navigaattori käski mun kurvata vasemmalle – näinkin ikkunasta kodikkaan ja tunnelmallisen näköisen tallin pihan. Pysäköin traileriyhdistelmäni tallin eteen, avasin rapaisen Mersuni oven ja astuin ulos autosta. Taivaalta näytti satelevan tiskirättejä. Pidän sateesta. Jotain hyvää tästäkin päivästä. Itse asiassa, jo toinen hyvä asia tästä päivästä – olin melko iloinen myös siitä, että sain vihdoin kärrätä ikioman hevoseni sen kotitalliin. Mulla oli käynyt aika kiva mäihä, kun olin löytänyt Valtille katon pään päälle näinkin nopeasti. Sopivaa hevosta olinkin joutunut metsästämään pitkin Suomenmaata kuuden kuukauden päivät, mutta onneksi olin lopulta löytänyt Valtin. En tiedä, että olenko mä vain överisti itsevarma, vai miksei mua pelota ollenkaan se, että joudun kouluttamaan hevosen käytännössä kokonaan. Onneksi mulla on hyvät tukiverkostot, ilman niitä saattaisi olla kuset pieruverkkareissa.

    Olin jo lähdössä etsimään Aleksia kauempaakin, mutta sitten näin hänen kävelevän luokseni. Moikkasin miekkosta ja esittäydyin hänelle. Olin vähän pelännyt, että onnistuisin levittämään huonon fiilikseni muihinkin, mutta mun oloni parani kummasti, kun pääsin hevosten keskelle haistamaan… lannan? Edellä mainittua ei ymmärrä kukaan muu paitsi puutunut hevosihminen. Monet ensi kertaa hevosten parissa hommanneet ovat luulleet tallissa tapahtuneen jonkinlaisen kaasuvuodon tai jotain.

    Aleksin huomattua villisti kolisevan trailerin, aloimme yhdessä purkaa Valttia ulos. Kerroin miehelle vähän Valtista. Todettuani Valtin jääneen villin lännen ajoille ja olevan vähän lainsuojaton gangsteri, Aleksi sanoi, että ori sopii todennäköisesti parhaiten nurkkakarsinaan, missä se saa potkia seiniä rauhassa. Irvistin kuvitellessani pääni sisällä laskut tuhoutuneista seinistä ja vesiautomaatista. Pitäisi ehkä suorittaa joitain rukousrituaaleja, jotta Valtti käyttäytyisi kuin normaalit hevoset. Kävin kiinnittämässä riimunnarun oriin riimuun ja peruutin sen hillitysti (tai ei niin hillitysti) ulos trailerista. Vilkaisin pikaisesti sisälle tuhojen varalta ja huokaisin helpotuksesta, kun näin kärryn olevan täysin samanlaisessa kunnossa mitä se oli huoltoasemalta haettaessa. Taputin Valttia kaulalle, lähtien taluttamaan sitä Aleksin osoittamaan suuntaan. Saa nähdä, mitä tästäkin tulee.

    • #3981

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 994
      • Lauman johtaja

      Hei tervetuloa messiin! Tosi mielenkiintoinen alous, en malta odottaa että päästään tutustumaan Noaan ja Valttiin paremmin (: Laitan sulle tästä 2 hoitopistettä, jos haluat keräillä näitä meidän pisteitä ja merkkejä

    • #3983

      Emily
      Osallistuja
      • Postauksia: 169
      • Perus pullaponi

      Vitsi nää sun tarinat kuullostaa hauskalta luettavalta! Tervetuloa mukaan munkin puolesta (:

    • #3991

      Miro Malmstén
      Osallistuja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      Tervetuloa munkin puolesta! 🙂

    • #4011

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      Noa vaikuttaa super mielenkiintoselta enkä malta et meidän hahmot pääsee tapaan! tervetuloo mukaan porukkaan, Valtti tuo varmasti ihan omat jännittävät seikkailunsa mukaan Hallavaan!:)

    • #4012

      Tinka Nieminen
      Osallistuja
      • Postauksia: 7
      • Maitovarsa

      Superkiva tarina!! Ja hei tervetuloa mukaan porukkaan! 🙂

  • #4035

    Noa
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Rytmihäiriöitä sydämessä
    31.12.2018, merkintä 2

    Sillä välin, kun muut juhlivat uuttavuotta siideritölkit sihisten ja oluttuopit kolisten, mä raahauduin autonrattiin ja ajelin akkuvian hommanneen Mersuni sijaan kaverini kämäisellä Skodalla tallille, Valttia moikkaamaan. Totta puhuen olin käynyt tervehtimässä oria jo aikaisemmin päivällä, mutta kun ei mulla ollut mitään suunnitelmia illalle, olisi ehkä ihan hyväkin, että lähtisin pitämään Valtista huolta – mulla ei (eikä sen puoleen kellään muullakaan) ollut oikeastaan mitään tietoa siitä, miten se suhtautuu raketteihin, eihän se ollut kokenut lyhyen elämänsä aikana yhtäkään uuttavuotta ennen tätä.

    Haettuani Valtin sisälle talliin, huomasin, etten sittenkään ollut yksin. Olin ajatellut mielestäni loogisesti, että uudenvuoden aattona tallilla olisi hiljaista, mutta mun logiikkani olivat pettäneet pahemman kerran. Ehdin jo hetken miettiä, että onko Aleksi järkännyt tallille jonkin sortin bileet, mutta tuskin nyt sentään. Talli näytti muuten vain olevan täynnä porukkaa – käytävällä norkoili Aleksi sekä iso pino mulle uusia naamoja, mua alkoi pelottamaan mun surkean nimimuistin puolesta. Pyyhkäisin piponi alta naamalleni harhailleen rastan sivuun, moikkasin kaikkia tallilaisia ja päästin Valtin karsinaansa riehumaan. Katselin oriin poikamiesluolan kuntoa ja nyrpistin nokkaani. Valtti oli nähtävästi onnistunut päästämään jätöksensä pitkin seiniä ja levitellyt ruokansa ympäri karsinaa. Pitäisi tuokin jäteasema siivota. Olisipa Valtti sitä tyyppiä, joka syö ilman tarvetta roiskia mitään puuroja maahan ja pitää lantansa yhdessä tiiviissä pyramidissa. Huokaisin syvään, asetin riimunnarun koukkuun karsinan ovessa ja päätin talikonvarteen tarttumisen sijaan lähteä sosialisoitumaan muiden seuraan. Olin viettänyt liian monta päivää yksin omassa likaisessa poikamiesluolassani.

    Mä olen aika itsevarma, ja mun itsetunto on yleisesti ottaen yhtä korkealla kuin puolisisareni parin siiderin jälkeen, joten mua ei oikeastaan hermostuttanut lyöttäytyä muiden tallilaisten seuraan. Istahdin heidän seuraansa vapaalta näyttäneen jakkaran päälle, esittäydyin ja yritin epätoivoisesti muistaa loppumattomalta tuntuneen nimien liudan sekä yhdistellä nimiä naamoihin. Olin jo esittelykierroksen puolivälissä jokseenkin päästäni pyörällä. Mulla on oikeasti norsunmuisti, mutta mun kyky muistaa nimiä ja naamoja on melkoisen huono. Kierroksen loputtua musta tuntui, että rusinankokoisiin aivoihini pinttyi vain pari nimeä sekä naamaa tutun Aleksin lisäksi. Lilyn mä huomasin, sillä naisella oli niin räväkänväriset hiukset, Miro erottui joukosta koska se oli niin pieni sekä suloinen, ja Jesse sai mun sydämen jätättämään pari lyöntiä. Enhän mä edes ole niin kovin romanttinen, mutta Jesse oli aika hyvännäköinen kundi. Mun mieli tolkutti mulle, että en ole tullut helvetti soikoon kaapista edes mun todella läheiselle puolisisarukselleni, eikä mulla ollut mitään aavistusta Jessen parisuhdestatuksesta, mutta minkäs teet. Ainahan sitä saa haaveilla siitä, että poikamiesboksi ei olisi enää poikamiesboksi. Jos siellä asuisi kaksi miestä parisuhteessa, olisiko se sitten miesmiesboksi?

    Ilta meni tosi mukavasti. Hetken jutusteltuamme seuraamme liittyi uusi heppu, Lola, joka oli juuri saapunut tallille komean ravuriruunansa kanssa. Pidimme siis uuden esittelykierroksen, ja kun olin kuullut kaikkien nimet pariin otteeseen, aloin jopa muistamaan ne. Jokainen vaikutti todella mukavalta, mutta eniten mä olin Jessen perään, mikä ei todennäköisesti tullut tässä vaiheessa kenellekään yllätyksenä. Jessestä ei alkuun oikein irronnut juttua, mutta hetken päästä me saatiin aikaan ihan hyvää keskustelua. Väänsin itselleni rautalangasta, etten saisi innostua liikaa, mutten voinut olla ajattelematta sitä ihanaa tunnetta, kun sohvalla olisi mun lisäksi joku muu kangasta kuluttamassa. Me puhuttiin Jessen kanssa rattoisasti aikalailla kaikesta, mutta yritin olla ottamatta esille parisuhdeasioita. En ensinnäkään halunnut kokea karvasta pettymystä, jos Jesse olisikin suhteessa, enkä toisekseen halunnut valehdella miehelle välttääkseni kaapista ulos tulemisen. Juttelimme kuitenkin ystäväpiireistämme, ja mulle selvisi, että Lily oli ilmeisesti yksi Jessen parhaista ystävistä Hallavan sisällä. Mua vähän pelotti, että Lilyllä ja Jessellä olisi jotain kaverisuhdetta isompaa, mutta enhän mä nyt viitsinyt kysyä siitä Jesseltä suoraan. Voisinkohan vihjailla aiheesta Lilylle? Äh, todennäköisesti mä vain nolaisin itseni, jos mä sen tekisin.

    Mun ja Jessen jutustelu keskeytyi siihen, kun Aleksi sanoi, että me voitaisiin pian lähteä räjäyttelemään yhdessä pari rakettia. Mietin hetken, jäisinkö Valtin seuraksi vai lähtisinkö muiden mukaan. Päätin heittää Valtille vähän ylimääräistä heinää ja lähteä ampumaan raketteja, en ollutkaan ampunut niitä todella pitkään aikaan. Viimeksi varmaan lapsena. Lähdin siis matkaan tosi hyvin fiiliksin.

    Päästyämme riittävän avaralle paikalle, alkoi tuulla jonkin verran. Saapa nähdä, mihin nämäkin raketit lentäisivät. Mun skeptisyydestä huolimatta ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen raketit paukkuivat hienosti. Hivuttauduin taivaalla näkyvää värikirjoa katsellen Lilyn seuraan ja avasin suuni varovasti.
    ”Hei öö…”, aloitin
    ”Niin?”
    ”Tota…”
    ”Rohkeasti vaan”, Lily sanoi jäänsinisillä silmillään mua katsoen.
    ”Sitä vaan, että onko Jesse homo?”
    ”Siis täh? Miksi sä kysyt multa”, Lily tirskahti, mutta kuulosti ihan hyväntahtoiselta.
    ”Se siis näyttää aika homolta.”
    ”Oletko sä sitten homo vai mitä sä tuolla haet?”
    ”En ole. En. En tiedä. Jooh.”

    • #4036

      Lily Wilson
      Osallistuja
      • Postauksia: 109
      • Perus pullaponi

      Apua! Upeeta kuvailua ja nyt ollaa jännillä paikoilla jo heti aluks. 😀 Ihana mite Noa lähti Lilyltä kyselemää ja just oikeanlaisen reaktion Lilylle laitoit. Tuleekoha Lilystä parittaja seuraavaks? 😉 Tosi rohkeesti vetäsit hahmoja mukaa, miellyttävää luettavaa. Tervetuloa vaa porukkaa!

    • #4037

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      ”Se näyttää aika homolta”!! Saatoin just nauraa ääneen työpaikalla! Ihan huikeeta tekstii, komppaan Lilyy tossa että otit heti tosi kivasti hahmoja mukaan. Tahon lisää pian, tosi kivaa luettavaa!

    • #4042

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 994
      • Lauman johtaja

      Tää oli ihan mainio!!! Saat 1hp ja 1sp

  • #4144

    Noa
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Onneksi en ole tomaatti
    06.01.2019, merkintä 3

    Musta ja Jessestä oli mun riemuksi tullut aika läheisiä lyhyessä ajassa, vaikkei me edes nähty kuin vain tallilla. Me ei edes nähty joka päivä, mutta ehkä mä olin vaan niin avoin, että meidän oli helppo puhua vähän kaikesta. Mä kävin tallilla about joka päivä, eihän Valtti yksin aikuistuisi. Jesseäkin näki tallilla lähes päivittäin, vaikka sillä ei ollut omaa hevosta. Mulla ei käytännössä töiden ja oman hevosen keskellä olisi ollut aikaa miettiä näin paljoa jotakuta, kuka ei välttämättä edes välitä musta paljoakaan, mutta siitä huolimatta Jesse pyöri mun mielessä lähes koko ajan. Ei helvetti, sanon minä. Kun mies tunkeutui mun mieleen jopa aamupalaa syödessä, jätin teen kuppiin sekä leivät lautaselle ja lähdin tallille. Mulla oli onneksi vapaapäivä, joten pystyisin viettämään tallilla käytännössä vaikka koko päivän.

    Mun auto oli ihan kuin joku liikkuva iglu. Vaikka kuinka yritin sulattaa sitä ja rapata parkkikiekolla pahimpia jäitä pois, oli auto liikkeelle lähtiessäni ihan yhtä talvisen näköinen kuin sulatusurakan alussa. Olin sentään saanut hybridi-Mersuni takaisin itselleni korjauksesta. Sen kyytiin nouseminen tuntui luksuselämältä ystäväni pienen kopperoauton jälkeen. Hymähdin itsekseni ja väänsin auton käyntiin. Painoin kaasua kevyesti ja lähdin ajelemaan kohti Hallavaa lumisateen sekä kovan tuulen läpi. Puut heiluivat siihen malliin, että musta tuntui, etten pysyisi autoni kanssa tukevasti maankamaralla kovin pitkään. Eihän se tuuli vetänyt vertoja millekään hirmumyrsky Irmalle, mutta kuitenkin.

    Päästyäni tallille, parkkeerasin autoni muiden menopelien joukkoon ja lähdin tervehtimään Valttia. Ori oli näemmä taas kerran kaatanut vesiämpärinsä, tehnyt jätöksensä seinille ja heitellyt rehujaan vähän minne sattuu. Huokaisin syvään ja totesin, että kaipa se karsina olisi muutenkin pitänyt siivota. Toiset pitävät suursiivouksia vain joskus ja jouluna, kun hämähäkinseittejä löytyy joka puolelta ja kun kaikkialla on pölyistä, mä taas pidän suursiivouksia vähän joka päivä. En edes pidä siivoamisesta, mutta Valtti laittaa mut siitä huolimatta tarttumaan kaikenlaisiin desinfiointiaineisiin sekä saippuoihin melkein päivittäin. Vähintään viidesti viikossa. Voi Valtti. Minkäs teet.
    Juuri, kun olin hakemassa valjashuoneesta siivoustarvikkeita sun muuta, yllättävä (tai no, ei niin yllättävä) taho liittyi mun seuraan. Se oli Jesse, joka näytti vähän apaattiselta. Seuraan liittyivät miekkosen lisäksi myös mun tunteet, joista en osannut ottaa selkoa. Mietin, että nyt mun pitäis olla tosimies, sivuttaa tunteet ja keskittyä olennaiseen, mutta siitä huolimatta sen mustan manbunin ja komeen naaman katsominen sai mun sydämen väpättämään.

    En ollut kokenut ihastusta sitten peruskouluaikojen. Olin ehtinyt jo miettiä, että mitä jos olenkin aromanttinen, mutta enpä selvästi ole. Perkele. Jesse onneksi keskeytti mun ajatuksenjuoksun avaamalla suunsa.
    “Oletko sä Noa jotenkin pöpöneuroottinen, vai miksi ihmeessä sä siivoat joka päivä näin perusteellisesti?” mies kysyi ja naurahti pokerinaaman alta pienesti. Mua hymyilytti vähän.
    “Katso ton yhden sian karsinaa, ei sitä voi jättää tohon kuntoon tai muuten saan jonkun eläinsuojelun mun perään”, totesin ja kuljin Jesse perässäni takaisin Valtin karsinan luo.
    Jessen naama venähti suunnilleen parimetriseksi, kun se näki oriin boksin.
    “Milloin sä viimeksi siivosit ton?” Jesse kysyi skeptisesti.
    “Eilen, herranjumala! Se tekee tuhojaan saletisti aina öisin, kun kukaan ei oo näkemässä”, rääkäisin.
    “No voi jessus. Anna mun edes auttaa sua”, Jesse mutisi ja tarttui talikkoon.
    Sanoin Jesselle käyväni viemässä Valtin ulos. Ensin se pitäisi loimittaa, ulkona oli sellainen sää.

    Pihalla ei näkynyt ketään. Kaikki olivat todennäköisesti taukotuvassa, parkkipaikalla seisoi nimittäin muutama auto mun oman kulkuvälineeni lisäksi. Jätin Valtin tarhaan lumisateeseen riekkumaan. Vaikka pakkasta oli todennäköisesti jonkun verran, lumi alkoi muuttua hiljalleen rännäksi. Olin juuri astumassa takaisin tallin lämpöön, kun takavasemmalta kuului auton moottorin ääntä. Käännyin katsomaan, kuka tuli. Audi kyllä kurvasi tallin pihaan, mutta kyydistä ei noussut ketään. Sen enempää asiaa miettimättä kävelin sisälle talliin ja rupesin siivoamaan Valtin sikolättiä Jessen kanssa. En keksinyt syytä sille, miksi mies mies vaikutti jotenkin alakuloiselta. Voi olla, että olin vain vainoharhainen, mutta päätin silti kysyä asiaa suoraan Jesseltä. Lily ei tällä kertaa saisi toimia välikätenä.
    “Jesse hei…” aloitin.
    “Niin?” Jesse sanoi odottaen jatkoa, kysyvä ilme naamallaan.
    Yhtäkkiä mua alkoi pelottamaan vähän. Entä, jos Jesse vain tiuskisi mulle, eikä haluaisi kertoa mitään? En halunnut pilata yhteistä siivoushetkeämme tekemällä siitä kiusallista.
    “Jos sä olisit tomaatti, olisit minitomaatti, koska ne on kaikista makeimpia ja söpöimpiä”, multa lipsahti. Ei mun pitänyt.
    Jesse hymähti ja sanoi: “jos sä olisit tomaatti, olisit vaan mätä.”
    En mä sitten loppujen lopuksi kysynyt Jesseltä mitään. Ainakaan siivoamisesta ei tullut kiusallista, vaikka niin olisi voinut käydä mun surkean tomaattiheiton vuoksi.

    • #4145

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 233
      • Perus pullaponi

      auts, hyvä pelastus toi tomaatti kyssäri! 😀 nää tarinat on näppärän kokosii ja näitä on mukava lukee, kun käyt tosi selkeesti sen asian läpi mihin keskityt.

    • #4146

      Aleksi
      Ylläpitäjä
      • Postauksia: 994
      • Lauman johtaja

      Voi ei nauroin iha sikan tolle mädälle tomaatille xd saat tästä 1hp ja 1sp

    • #4166

      Miro Malmstén
      Osallistuja
      • Postauksia: 122
      • Perus pullaponi

      Voihan tomaatti. Vitsit, että naurahdin! 😀

Aiheeseen ‘Valtti’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.