Viikonloppurääkki 01.-03.02.2019

Foorumit Ratsastustunnit Viikonloppurääkki 01.-03.02.2019

Tämä aihe sisältää 22 vastaukset, 10 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Alana 2 kuukautta, 1 viikko sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #4168

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Hallo! Wie geht’s?
    Olen Sebastian Laurent, kenttäratsastuksen kruunaamaton kuningas (ainakin omasta mielestäni). Minä en varmaan näillä meriiteillä esittelyjä kaipaa, mutta jos kuitenkin kaipaat pikavilaisua, täältä löytyy ajantasainen profiilini. http://ritariperhonen.fi/henkilot/sebastian

    Herr Miro meilasi minulle suuresta tarpeestaan päästä kenttävalmennukseen poninsa Mymmmelin kanssa ja ajattelin tarjota palveluita samalla muillekin ratsukoille, mikäli tarvetta on. Miro maksaa matkakulut Hallavaan saakka, joten homma ei käy edes kalliiksi.

    Olen tulossa Hallavaan 01.-03.02.2019 valmentamaan kaikentasoisia ratsukoita ja tarjoamaan ratsutuspalveluita, mikäli jollakin niille tarvetta on. Ryhmävalmennuksen hinta 30v€(max. kolme ratsukkoa), yksityistunti 50v€ ja ratsutus 40v€.

    Viikonlopun aikataulu ja pohjatarinat

    Kuittaaminen:
    Vapaaehtoinen kuittaus pohjatarinana jälkeen.

    Osallistuminen:
    Alapuolelle kommentoimalla
    Päivä, tunti, Ratsastaja – hevonen.
    Mikäli hevonen ei asu Hallavassa,laitathan linkin kyseisen hevosen sivuille. Valmennukset vain Hallavan kävijöille, mutta hahmojen muualla asuvat hevoset ovat tervetulleita.

    Esimerkiksi: Sunnuntai, klo 14:00, Miro – Mymmeli.

    Nähdään valmennuksissa!
    Terveisin Sebastian Thaikuista.

  • #4178

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 232
    • Perus pullaponi

    Perjantai, klo 20:00, Jesse – Hurmos

    Lauantai, klo 14:00, Jesse – Hurmos

    Sunnuntai, klo 11:00, Jesse – Valera
    Sunnuntai, klo 15:00, Jesse – Hurmos

  • #4179

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 91
    • Koulutuksen tarpeessa

    Perjantai, klo 15, Nio & Fonzie,

    Lauantai, klo 12, Nio & Fonzie,

    Ssunnuntai, klo 15, Nio & Fonzie

  • #4180

    Luukas
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    Lauantai, klo 10:00, Luukas – Zada

  • #4185

    Elina Honkisuo
    Osallistuja
    • Postauksia: 41
    • Koulutuksen tarpeessa

    Perjantai klo 15 Elina ja Celle

    Lauantai klo 12 Elina ja Celle

    Sunnuntai klo 10 Elina ja Celle

  • #4191

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 845
    • Lauman johtaja

    Ratsutus perjantaina klo 19
    Hauska ja Miska, toiveena ratsuttajan kommentit päiväkirjoihin. (hepoille tulossa luonnetekstit lähipäivinä)

  • #4199

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 60
    • Koulutuksen tarpeessa

    la klo 15 ja su klo 13
    Alana – Lasse

  • #4201

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 140
    • Perus pullaponi

    pe klo 18.00 Emily & Molly
    la klo 9.00 Emily & Molly
    su klo 11.00 Emily & Molly

  • #4203

    Lola
    Osallistuja
    • Postauksia: 49
    • Koulutuksen tarpeessa

    Perjantai 17.00 Bigsy (http://hallaharjasuokki.blogspot.com/2019/01/big-bang.html?m=1)

    Bigsy kaipais läpi ratsastusta. Poni osaa asioita HeA:han asti mutta harvemmin se jaksaa vaivata itseään. Kiukuttelee mielummin.

    • Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 4 viikkoa sitten  Lola.
  • #4205

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Tähän saakka kaikki lisätty mukaan!

    Vielä mahtuis erityisen hyvin perjantaille kouluratsastukseen HeA-VaB tasolle ja avoimelle koulutunnille, jonka taso katsotaan ratsukoiden mukaan.

    Lauantaina tilaa ois esteillä 90-110cm ryhmässä pari paikkaa ja kaks ratsutuspaikkaa ja yks yksityistunti löytyy.

    Sunnuntaille ois pari paikkaa maastoesteille, yks yksityistunti ja nuorten hevosten valmennus ois tarjolla.

  • #4233

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 845
    • Lauman johtaja

    Miska on vielä hyvin aloitteleva ratsu ja toivoisin että sen kanssa treenattaisiin laukannostoja ja haettaisiin raviin rentoutta ja kiireettömyyttä. Työskentelyä tukemaan voi ottaa puomeja tai kavaletteja.
    Miska on varmasti aluksi hieman hämillään maneesista, jossa se on ollut aikaisemmin vain muutaman kerran, sekä tietysti uudesta ratsastajasta. Se on jännittynyt ja keskittymisen kanssa on vaikeuksia. Rentouduttuaan Miska on kuitenkin erittäin miellittymäisen haluinen ja antaa koko ajan sata prosenttia.

    Hauska
    kaipaa aivan totaalista läpiratsastusta. Se on osaava kouluhevonen, mutta sillä on jo pidemmän aikaan ratsastettu melko osaamattomasti kovalla kädellä, jolloin tammasta on tullut etupainoinen ja lähtee ”jyräämään”. Tamma pitäisi saada ratsastettua herkäksi niin pohkeelle kuin kädellekin ja saada se kunnolla keskittymään ratsastajaan ja käsillä olevaan tehtävään.
    Suosittelen paljon siirtymisiä, myös askellajin sisällä, mutta ratsuttaja on vapaa pyytämään Hauskalta myös erilaisia taivutuksia, etu- ja takaosakäännöksiä, laukanvaihtoja tai mikä vain tuntuu tilanteeseen sopivalta. Ehkä Hauska innostuu näyttämään parhaita puoliaan kun siltä osataan vaatia vähän hankalampia koulukuvioita?

    • Tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta sitten  Aleksi.
  • #4403

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Pohjatarinat alkaa tipahteleen viikonlopun aikana. Vielä ehtii osallistua, tilaa löytyy seuraavilta tunneilta:

    Perjantai
    – 16.00 Kouluratsastusta HeA-VaB tasoiset
    – 18:15 Kouluratsastusta (ryhmän tason mukaan)

    Lauantai
    – 13:00 Ratsutus 30min
    – 17.00 Yksityistunti

    Sunnuntai
    – 11:00 Maastoesteet (erikoisesteet)
    – 14.00 yksityistunti
    – 17.00 Nuorten hevosten valmennus
    – 18.00 Maastoesteet (teiden ratsastus)

    Mikäli halukkaita ei löydy enempää, voi jo aiemmin osallistuneet käydä täyttämässä muutkin tunnit. Muokkasin tuntia senverran, että ei kuittauspakkoa, kirjoitan pidemmän pohjatarinan ja halutessaan tunnista voi esimerkiksi kirjoittaa.

  • #4405

    Dineo
    Valvoja
    • Postauksia: 75
    • Koulutuksen tarpeessa

    Ei varmaan oo kiellettyä että opettajakin osallistuu ylläpitämään taitojaan ja vähän lainaa tallin hevosta siinä samalla! (Jos on niin Aleksi vaan sanoo ja tän voi unohtaa:)!) Mitään pisteitähän ei siitä tarvii tälle antaa!

    Elikkä Sunnuntai, klo 11.00 – Dineo & Loki

  • #4430

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Perjantain pohjat saapuneet. Lauantaille ja sunnuntaille tilaa vielä muutamissa ryhmissä.

  • #4441

    Jesse
    Osallistuja
    • Postauksia: 232
    • Perus pullaponi

    1.2.19, Perjantai – Yksityistunti

    Valmennukset jännittää väkisin aina, mutta sitten vasta alkoikin jännittään kun tajusin että mä, hyvin tietoisena siitä ettei Hurmos tykkää lähteä yksin ratsutallilta, olin ilmottanut meidät yksityistunnille Hallavan maneesiin. Illalla, niin että oli varmasti pimeetä, ja niin että varmasti oltiin yksin. Voi pojat.

    Mä en tiedä miten mä sen tein, mutta teinpä kuitenkin. Päättäväisyyden ja paniikin sekaisella cocktaililla mä sain kuin sainkin kiskottua Hurmoksen lähtemään tallin pihasta, kieltämättä ohjista repimällä, ja se kävelymatka oli kaikkea muuta kun helppo. Mulla oli kypärässä lamppu kiinnitettynä että me nähtiin mihin mennä, mutta Hurmos oli ihan satavarma että joka ikisestä lumisesta pusikosta oli hyppäämässä joku mörkö sen selkään. Puristin orin ohjia toisessa kädessäni samalla kun rämmin lumessa mielessäni manaten suomen pimeyttä ja talvea ja kylmää ja heikkohermoa suomenhevosta, joka sai mutkin pälyilemään ympärilleni vähän turhan usein.

    Vihdoin ja viimein kun me saavuttiin ratsastuskoululle mä olin kylmästä hiestä märkä, ja Hurmos kaikkea muuta kun tyytyväinen. En pystynyt edes sormilla laskemaan montako kertaa ori oli pysähtynyt matkalla ja yrittänyt kääntyä takaisinpäin, enkä mä tosiaan ollut ylpeä siitä miten mä pakotin sen liikkeelle. Meillä oli vielä vähän aikaa ennen tunnin alkua, tarkistin kännykän kellosta, ja otin sen ajan jutellessani mukavia Hurmulle ja rapsutellessani orin turpaa samalla kun talutin sitä maneesia kohti. Sillä mä pyysin anteeksi, vaikka tiesin että enemmän mä omatuntoani yritin puhdistaa. Hevosia kun ei sanat kiinnosta, vaan teot. Avasin maneesin oven, talutin Hurmoksen sisälle ja vedin oven sutjakasti kiinni. Lämpimästi, mutta silti törkeen tyylikkäästi pukeutunut auringossa ruskettunut mies vilkaisi kelloon suu tiukkana viivana. Yhtäkkiä musta tuntui tosi pieneltä ja vähän toivoin olevani missä vaan muualla kuin sielä.

    ”Hirvelläkö sä ratsastat?” Sebastianin ääni kantoi koko maneesin läpi. Mun kasvoja alkoi kuumottamaan häpeästä ja otin rohkeammin puolipidätteitä kääntäessäni oria ympyrälle ohjeiden mukaisesti. Hurmos oli koko tunnin alun ollut tosi kankea ja kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen. Se oli selvästi edelleen jännittynyt, ja vasta kun mä tajusin että mäkin jännitin edelleen niin homma alkoi sujua. Laskin mun hartiat, joista Sebastian oli jo pari kertaa tainnut huomauttaa, hengitin syvään ja ratsastin. Vähitellen Hurmos alkoi tuntua paremmalta, ja sen kuuli Sebastianin äänestäkin. Ihan kaikki ei ollut enää pielessä, eikä mun ratsu enää ollut hirvi.

    ”Jatka vaan ja ota lisättyä lävistäjällä!” Sebastian käski. Käytin sisäpohjetta loppuun saakka ympyrällä ja ratsastin hyvin kulmaan. Hurmos laski turpaansa alas hakiessaan kuolaimesta tukea. Katse lävistäjälle, ja kääntäminen pohkeella. Istuin alas satulaan, se on mulle helpompaa saada aikaseks lisättyä, ja käytin pohjetta. Pohje, pohje, pohje. Kuolaimelle, pohkeella eteen. Just noin. Orin askel piteni, mutta se pysyi tasaisena ja kulki liidokkaasti. Käänsin Hurmoksen toiseen kierrokseen ja annoin sille ohjaa kunhan ensin kokosin oria uudelleen. Itsekseni hymyillen taputin Hurmun kaulaa alkaessani keventämään, ja kuulin Sebastianinkin olevan ihan tyytyväinen siihen. Kyllä me jotain tehtiin siis oikein. Hieno poni.

  • #4460

    Emily
    Osallistuja
    • Postauksia: 140
    • Perus pullaponi

    Kouluvalmennus

    1.2.2019
    Raahasin Mollya kohti maneesia. Alkamaisillaan oli Sebastian Laurentin valmennus ja jännitys oli käsin kosketeltavaa. Viimeksi mua jänniti näin paljon, kun olin menossa Marcus Gwylnin maastoestevalmennukseen. Nyt vaan mä viettäisin koko viikonlopun valmennuksissa.

    Raahattuani Mollyn maneesiin hyppäsin tämän selkään. Marcus näytti ehkä hieman yllättyneenä nähdessään minut ja Mollyn. Itse olin sen verran pitkä, että sopisin hyvin jonkun hienohkon puoliverisen selkään, mutta Molly voitti ne mennen tullen monessa asiassa. Ohjasin Mollyn oikeaan kierrokseen ja annoin sille pitkät ohjat. Maneesissa oli aivan hiljaista. Ehkäpä jopa liiankin hiljaista, alkoi nimittäin jo käydä hieman kiusalliseksi, kun olimme vain tervehtineet toisiamme.

    ”Otetaan temmonvaihteluja askellajin sisällä. Se ruunikko näyttää liimantuneen maneesiin kiinni, liikuta sitä!” Sebastian alkoi komentelemaan pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tein työtä käskettyä ja aloin tehdä temmon vihteluita. Molly saattoi ehkä näyttää tänään hieman laiskalta ja niin se ehkä olikin, mutta ei se silti mikään etana ollut. Koitin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa Sebastianin ohjeiden mukaisesti. Pari kertaa Molly jäi jumittamaan kun pihalta kuului kavion kopsetta ja pientä puhetta jolloin Sebastian tuli häätämään Mollyn liikkeelle. Käynnin jälkeen otettiin ravia ja siinä jällein temmonsäätelyä. Sebastian löysi mun ratsastuksesta pienimmätkin virheet ja osasi ihan kivasti korjata ne. ”Nojaa vähän taakse päin! Nyrkit pystyn! Jalat paikoilleen!” Hän komensi maneesin toisesta päästä. Ravissa Molly alkoi, kulkea jo reippaamin ja ei aikaakaan kun siirryttiin jo laukkatehtävään. ”Tätä minä tarkoitan, siirrä laukkaan, seuraavaksi saat opetella ratsastamaan täydellisen laukkavoltin” Sebastian sanoi ja siirtyi keskemmälle maneesia. Musta tuntui että se hieman aliarvioi mua ja varsinkin Mollya. Noh, minkäs sille voi kun kyseessä on 16-vuotias tyttö ja laiska ratsastuskouluhevonen. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja päätin vain keskittyä ratsastukseen, vaikka tehtävä olikin helppo. Ei kai vanhan kertaamisesta mitään haittaa olisi. Pikkuhiljaa Sebastian alkoi olla entistä tyytyväisempi.

    ”Kyllä sä ihan hyvin töitä teit!” Kehuin Mollya valmennuksen jälkeen.

  • #4467

    Sebastian Laurent
    Osallistuja
    • Postauksia: 10
    • Maitovarsa

    Uppailen tätä nyt vielä kertaalleen. Eli

    PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI

    Kiitos osallistuneille.

  • #4481

    Elina Honkisuo
    Osallistuja
    • Postauksia: 41
    • Koulutuksen tarpeessa

    1.2. Kouluvalmennus klo 15

    Olin lähtenyt koululta jo vähän aikaisemmin, jotta kerkeäisin valmennukseen. Olihan tämä ainutlaatuinen kokemus päästä Sebastian Laurentin valmennukseen, mutta vatsaani väänsi melko lailla. Käteni taisivat vähän täristä taluttaessani Celleä Hallavan maneesiin. Aurinko paistoi vielä meidän tallustellessa maneesiin. Maneesissa oli lisäkseni vain Nio ja Miro hevosineen. Kampesin itseni tärisevin ottein rautiaan hevosen selkään ja annoin sille pitkät ohjat.

    Maneesin ovi avautui ja sieltä asteli suu tiukkana itse Sebastian Laurent. Sydämmeni jätti jännityksestä vähintään yhden lyönnin välistä. Mies oli kauniisti ruskettunut sekä hänellä oli päällään varmasti hyvin kalliit tyylikkäät vaatteet. Mies paukutteli kärttyisen oloisena raippaa saappaitaan vasten ja arvioi meitä katsellaan. Keräsin ohjat ja aloin työstämään Celleä. Hevonen allani oli vain hermostunut sillä itse jännitin aivan kauheasti.
    ”Ensimmäisenä kaikki hengittää, kukaan ei kuole tän valmennuksen aikana. Pääty-ympyrälle ravissa, hevoset taipuvat sitten rehellisesti!” Kuulutti voimakkaalla äänellä Sebastian ensimmäiseksi.
    Kasvoni taisivat olla valkoiset kuin lakana ja yritin rentouttaa itseäni hevosen selässä. Nostin ravin ja keventäen ohjasin ruunan pääty-ympyrälle. Celle kulki kuin viulun kieli ja ei ollut lähelläkään rehellistä taipumista. Sain heti siitä tiukkaan sävyyn palautetta ja että minun pitäisi rentoutua. Käänsin Cellen uudelle pääty-ympyrälle ja pakotin itseni rentoutumaan. Heti kun sain itseni rankimmaksi, Celle alkoi taipua ja hakea muotoa.

    ”Tänään me tehdään siirtymisiä käynti-ravi-käynti, ravi-seis-ravi, ravi-laukka-ravi. Eli aika ravipainotteista menoa. Nostakaa jalustimet ristiin hevosen kaulalle tai ottakaa pois kokonaan, kiitos” Sebastian kailotti.
    Vasten tahtoani keräsin jalustimet käteen ja laitoin ne ristiin Cellen kaulalle. Vatsalihakseni tulisivat olemaan tulessa valmennuksen jälkeen. Pyysin ruunalta aktiivisempaa käyntiä ennen kuin nostin ravin. Ravasin pari askelta ja siirsin käyntiin, mutta valmistelematta jonka seurauksena Celle suikkasi etuosa edellä pitkäön käyntiin. Sain kyllä heti siitä palautetta ja kokosin käyntiö aavistuksen ja nostin ravin uudestaan. Tällä kertaa valmistelin siirtymisen kokoavalla pidätteellä ja vatsalihaksia köyttäen siirsin Cellen käyntiin takaisin. Sain tällä kertaa parempaa palautetta.
    Seuraavaksi siirryimme ravi-seis-ravi siirtymisiin. Pyysin Celleltä ravia ja ruuna lähti isoon kulmikkaaseen raviinsa. Ravasin pätkän ennen kuin aloin valmistelemaan pysähdystä. Istuin raskaasti ja otin pidätteet. Celle pysähtyi kuuliaisesti ja sisinpäni huusi onnistumista. Kommenttina kuitenkin oli että jalat eivät ole tasan ja että minun pitäisi käyttää enemmän painoapuaja. Päättäväisesti kuitenkin pyysin uutta ravia ja siirtuminen oli melko hyvä. Pyysin ravia enennän ennen kuin kokosin sitä aavistuksen ja tein uuden pysähdyksen. Tällä kertaa sain positiivista kommenttia ja olin super tyytyväinen Celleen.
    Viimeisenä oli vielä ravi-laukka-ravi. Tässä kohtaa vatsalihakseni huusivat jo hoosiannaa. Kuuliaisesti kuitenkin nostin laukan ja laukkasin pätkän niin että laukka lähti pyörimään, jonka jälkeen otin takaisin raviin. Siirtyminen ei ollut kovin hyvä sillä en käyttänyt juurikaan vatsalihaksia. ”Vatsalihakset kunnolla töihin, et ole nyt issikkavaelluksella”, sain tiukkasävyistä kommenttia. Puna nousi kasvoilleni ja rutistin viimeisetki voimat vatasalihaksista jonka seurauksena loput siirtymiset sujuivat paremmin.

    Tunnin loppuessa taputin Celleä tyytyväisenä. ”Olit kyllä mahtava”, kehuin ruunaa ennen kuin laskeuduin sen selästä kaikkeni antaneena. Vatsalihakset olivat niin kipeät jo nyt että en tiedä mihin olen taas itseni pistänyt.

  • #4490

    Aleksi
    Ylläpitäjä
    • Postauksia: 845
    • Lauman johtaja

    Jesse ja Valera valmennuksessa

    • #4491

      Jesse
      Osallistuja
      • Postauksia: 232
      • Perus pullaponi

      Eiiii tätä kattoessa tulee melkein Valeraa ikävä!! Voi että se on kyllä nätti<3 Tää kuva on ihan sairaan kiva, tykkään erityisesti tosta miten valo tulee maneesiin! Se tekee tähän jotenkin ihan ainutlaatuisen tunnelman.

  • #4526

    Luukas
    Osallistuja
    • Postauksia: 21
    • Maitovarsa

    2.2.19, Lauantai – Yksityistunti

    Luukas ei ollut halukas lähtemään tallille, mutta menossa hän jo silti oli. Vaikka Zada oli kisaratsuna arvoton arabi, oli se silti hänen arabinsa, eikä Luukas ollut tarkoituksellisesti oria laiminlyömässä. Zadan kotitallissa itsessään ei ollut varsinaisesti mitään vikaa. Se oli tarpeeksi rauhallinen ja sielä hän sai sentään mennä ja tulla lähestulkoon oman mielensä mukaan. Ainoa miinuspuoli oli se pahuksen maneesi, josta oli tullut Luukakselle suuri päänvaiva. Ratsastuskoulun kanssa jaettu maneesi kuulostaa jo ajatuksen tasolla naurettavalta, kuka pystyy tosissaan keskittymään omaan ratsastukseen jos jo valmiiksi pieni maneesi laitetaan puoliksi ja toisessa päädyssä häärää useampi ratsukko vailla minkäänlaista käsitystä miten hevoset toimivat?

    Olihan maneesiin oma varauslista, aivan niin. Sen verran ajattelevaisia sen paikan omistajat olivat että maneesin sai jopa varata itselleen tuntien ulkopuolella. Silloin ei tarvitsisi miettiä muita ratsukoita, vaan keskittyä omaan menemiseen.

    Joo, just.

    Luukas mietti oliko sellainen välinpitämättömyys ja lapsellisuus yleistäkin käytöstä suomalaisten keskuudessa. Vain muutama päivä sitten Luukas oli jälleen heti aamusta käynyt laittamassa nimensä listaan, ja myöhemmin päivällä lähtenyt liikuttamaan Zadaa. Ja kuinka ollakaan, jälleen kerran joku vähä-älyinen suomijuntti änkesi samaisen katon alle välittämättä Luukaksen huomautuksesta että maneesi oli varattu. Ja oi, mikä parasta, tällä juntilla oli ollut allaan ratsu joka näytti juuri siltä mitä voisi suomalaisesta ratsastuskoulusta odottaa. Osaamaton, tahmea, löysä. Olipa se mies vielä ryhtynyt juttuakin kehittelemään välittämättä Luukaksen haluttomuudesta selvästä puhua.

    Siksi Luukaksen kuullessa että Sebastian Laurent, kenttäratsastuksen priimus, oli tulossa valmentamaan Hallavaan, ei hän ollut ensimmäisenä säntäämässä mukaan. Useamman päivän Luukas mietti olisiko Zadan kanssa järkeä edes yrittää. Vasta huomattuaan että Laurent tarjosi yksityistunteja Luukas ilmoitti itsensä arabinsa kanssa mukaan, ja siinä sitä nyt oltiin.

    Luukaksen teki mieli tehdä täyskäännös ja häipyä paikalta samantien, miksi edes vaivautua ja samalla tuhlata Laurentin aikaa oriin jolla ei enää jo pelkän ikänsä puolesta tekisi mitään. Zada oli tapansa mukaan rynnistänyt maneesiin sieraimet ja silmät suurina, ja Sebastianin ilme näytti kaikin puolin yllättyneeltä. Mies tuntui tutkivan Luukasta katseellaan tarkemmin, ja pian kyseenalaisti olivatko he nähneet ennenkin. Luukas nyökkäsi riuhtaisten Zadan ohjista niin että ori joutui kääntämään päänsä omistajaansa päin kuolaimiaan pureskellen ja heräämään maan päälle. Vaikka pihalla olikin vastaan tullut hevonen joka muistutti enemmän mammuttia kuin ratsua ratsastajansa kanssa se ei automaattisesti tarkoittanut että ori saisi saada siitä sätkyn. Luukas esitteli itsensä, ja hetken hänestä tuntui jopa hyvältä käyttää oikeaa nimeään.

    Valmennuksen aihe ei ollut varsinaisesti haastava, mutta Zada teki siitä ihan oman taistonsa. Heti alussa ori oli pomppinut mieluummin pystyyn kuin kavalettien yli, tekipä se kertaalleen komean piruetinkin takajalkojensa varassa ennen alas laskeutumista. Luukas oletettavastikin oli kaikkea muuta kuin mielissään, ja viimein saadessaan tarpeeksi mies ajoi Zadan maneesin nurkkaan terävästi kantapäitään orin kyljissä käyttäen ja ohjista kiskoen piti orin pään sinne suunnattuna niin pitkään kunnes Zada malttoi ensimmäisen kerran pysähtyä kokonaan neljän jalan varaan. Sebastian teki äänen eikä Luukas osannut sanoa oliko se miettivä, arvosteleva vai tyytymätön ääni. Hän päätti olla välittämättä. Orin ja miehen välillä tuntui olevan tulinen kaksintaisto ajatuksen tasolla vaikka kumpikaan ei hievahtanutkaan minuuttiin. Lopulta Luukas ohjasi Zadan takaisin uralle pohkeella.
    ”Quite the temper.” Sebastian virkkoi kädet rennosti puuhkassa rintansa päällä. Luukas kohotti katseensa Sebastianiin silmiään vähän pyöräyttäen.
    ”If only talent would compensate for bad temper, but I doubt this one has any potential.” Luukas totesi ja vahvan puolipidätteen kanssa nosti laukan.

    Kavalettien jälkeen oli aika siirtyä radalle. Se olikin kaksikon ensimmäinen yhteinen kerta kun oli tarkoitus hyppiä edes jonkinlaisia esteitä, ja Luukas pystyi sanomaan jo kavalettien perusteella ettei Zadaa ole paljoa esteillä näytetty. Orin hyppytekniikka oli ihan onneton ja Luukas sai auttaa sitä jokaisessa hetkessä. Kevyessä istunnassa Luukas ohjasi Zadan radalle, ja jo ensimmäisen pystyn kohdalla Zada vetäisi päänsä ylös askeleissaan haparoiden. Luukas otti sitä vähän ohjalla vastaan ja napautti oria kaulalle raipalla, ja Zada hyppäsi. Paljon enemmän ylös kuin eteen. Useamman hypyn jälkeen ori ei kuitenkaan epäröinyt askelissaan enää niin paljoa, mutta valmennuksen loputtuakaan Luukas ei voinut sanoa olevansa tyytyväinen hevoseensa. Hän saattoi jo olettaa että Laurent näki saman minkä Luukas itse tiesi. Ei Zadasta kisaratsua tule, ja Luukaksen aika menee vain hukkaan sen kanssa.

  • #4734

    Nio Luosujärvi
    Osallistuja
    • Postauksia: 91
    • Koulutuksen tarpeessa

    Perjantai 1.2. Kello 15

    Valmentaja, ilmeisesti Sebastian nimeltään tuijotti meitä niin uhkaavasti keskeltä, että kun hän suunsa avasi, olin varma, että sydäni olisi pompannut puoli metriä ilmaan, ellei joku olisi estänyt.
    Mies laittoi meidät ravaamaan pääty-ympyrää, sekä taivuttamaan hevosta. Fonzie oli vaihteeksi kuin siipiä vailla, ja ne siivet se ois voikukkia vaikka maanantaina hankkia, mutta kesken valmennuksen, ja vieläpä mitä ilmeisemmin arvostetun valmentajan valmennuksen, ei kiitos.

    Päivän teemana oli tehdä siirtymisiä, ja aloittaessamme käynti-ravi-käynti siirymiset, koetin istua satulassa varsin vakuuttavana. Kuitenkin valmentaja stalkkasi mua sen näkösenä, et mun vakuuttavuus ei selkeesti menny läpi.

    Lauantai 2.2. Kello 12

    Vaikka Sebastian edelleen naputteli jalkaansa raipalla, ei hän näyttänyt yhtä uhkaavalta kuin eilen. Kuitenkin kun tuo selitti tehtävää, jolla aloittaisimme, multa karkasi haukotus (yleensä Mä nukuin vielä tähän aikaan) ja sain vastaukseni tuiman katseen, jote loksahti leukani pikaisesti kiinni.

    Jonkin sortin kahdeksikko tehtävällä sisäpohkeeni ei oikein pitänyt, ja uhkaava Sebastian huomautteli mua useampaankin otteeseen tukevan sisäpohkeen tarpeesta. Aina kun tuo vilkuili muualle, yritin väkisten potkia pohjetta läpi, ja se toimikin aina välillä, tosin luulen, että Sebastian kyllä huomasi potkimiseni, mutta piti liian alhaisena mainitakseen.

    Rataa aloittaessamme ruuna teki hyvin odotetun pukin, ja heilahdin kaulalle. Nostin itseni kuitenkin ylös mahdollisimman nopeasti, ja kasasin ohjat. Ensimmäinen este tulikin nenän eteen nopeasti, joten pyrin pitämään ohjat kädessä, sekä pohkeen lähellä. Kun Fonzie sitten lähti hyppyyn, pääsin mielestäni aika hyvin mukaan , ja muistin pysyä esteistunnassa ennen seuraavaa estettä.
    Mä olisin niin halunnu, et Kassu olis ollu kuvaamassa ton, mutta Sebastian oli uhannut raippaansa näpytellen, ettei hänen valmennuksissaan tasan videoitu, tai katseltu.

    Sunnuntai 3.2. Kello 15

    *tsudum, tsudum, tsudum, boingg, tsudum, tsudum, tsudum* Fonzie pomppasi vaivatta verkkatukin. Tänään Sebastian oli taas käynyt ’vähemmän uhkaavaksi’ ja katselikin kaihoisasti syrjässä olevan oravan perään, kenties lemppari este?

    Koska meillä oli tunnin teemana tiet, ei me lähetty korkeuksilla leijumaan, vaan pysyttiin ihan maltillisena. Radan ekat kaks tukkia Fonzie ylitti vaivattomasti, ja mun ekan tukin asento ongelmasta huolimatta, toka hyppy sujui varsin kivasti. Seuraava este, kulma ei ollut kauhean houkutteleva, muttei se ajanut myöskään luotaan. Fonzie pälyili sitä hiukan lähestyessä, mutta tajusin onneksi tukea yläpohkeella hyppyä, ja päästiin kunnialla yli. Sitte Mä tajusin, että seuraava este oli oikealla talo, TALO! Se talo ei selkeästikään halunnut kotirauhan rikkomista, mutta mukamaste päättäväisenä ohjasin Fonzien esteelle. Huolimatta mun jännittyneisyydestä Fonzie loikkasi ilmaan, mutta keskellä taloa , jos olisi voinut lyödä liinat kiinni, sen se olisi tosiaan tehnyt. Kumminkin me onneksi selvittiin hengissä, eikö etes naarmua saatu!

  • #4788

    Alana
    Osallistuja
    • Postauksia: 60
    • Koulutuksen tarpeessa

    2.2. lauantai kello 15

    Vielä viimeiset ohjeet ennen viimeistä rataa, Lasse oli hypännyt koko valmennuksen aivan supernätisti, mikä olikin hyvä, ettei Alana olisi mennyt kilpakumppaninsa ja pienimuotoisen julkkisihastuksensa eteen kolisuttelemaan puomeja. Hän oli jopa miss Gwyln, eikä mikään rouva Astor, juuri niin kuin häntä pitikin puhutella. Alana ei ollut vaihtanut sukunimeään naimisiin mennessään, eikä arvostanut kun muut tekivät sen hänen puolestaan. Sitä hän kyllä arvosti, että maneesissa tuijottelevat pulliaiset joutuivat nostamaan puomeja. Hyvä, eiväthän ne nyt ilmaiseksi saisi katsoa täydellisyyttä!

Aiheeseen ‘Viikonloppurääkki 01.-03.02.2019’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.

Siirry työkalupalkkiin