Category: Sofie ja Puhuri

Laukkapyrähdyksiä

On January 14, 2022

Olin innoissani, mutta samalla jännittynyt kun hypähdin pois bussin kyydistä. Tänään olisi minun ja Puhurin ensimmäinen tunti Hallavassa, ja vieläpä koulutunti. Puhuri oli ikäisekseen jo todella taitava, mutta ei vielä muiden hevosten tasolla. Siispä jännitys kouraisi vatsaani kun astelin tallin pihan poikki, entä jos olisin ihan huono? Jos en osaisi ratsastaa jotain tehtävää, miltäköhän näyttäisin muiden silmissä? Yritin pudistella ajatukset pois ja ajatella että tunnille mennään oppimaan. Huonot ajatukset ja itseni kurittaminen tuntuivat kuitenkin jäävän johonkin akuuttien ja kiireettömien ajatusten väliin.

Reippailin nopeasti suorinta tietä pihatolle, ja melkein kiljahdin ilosta nähdessäni kuurapartaisen Puhurin kävelemässä porttia kohti. Kaikki ahdistus tulevasta tunnista tuntui katoavan, kun näin pörröisen ponini. Sujautin riimun ruunan päähän hymy kaiverrettuna kasvoilleni. Halasin vielä tiukasti Puhurin kaulaa, ennen kuin puikahdimme portista ulos.

Pyöräytin Puhurin tutulle pesukarsinalle seisomaan, ja lähdin ripeästi hakemaan sen varusteita valmiiksi. Palasin nopeasti satulahuoneesta käytävälle mustan koulusatulan, meksareiden ja harjakassin kanssa. Lasken satulan ja suitset satulatelineelle, ja harjakassin pudotan lepsusti maahan. Nappaan pölyharjan kouraani ja lähden vetämään Puhuria sillä läpi

Kun kuurainen ruuna ei ollut enää niin pörröisen näköinen, sujautin sille suojat jalkaan ja heitin satulan selkään. Katsahdin kelloa ja tajusin olevani jo pian myöhässä, ellen pistä töppöstä toisen eteen. Kiiruhdin tallitupaan ja vaihdoin ratsastussaappaani sekä kypärän päähäni, ja nappasin topparatsastushanskat mukaani. Kiiruhdin jälleen takaisin Puhurin luo ja nappasin suitset käsiini. Lämmittelin kuolaimia hetken käsissäni, ja sujautin suitset nopeasti Puhurin päähän.

Keräsin ohjia hiukan, niin, että sain puolituntuman. Aleksi ohjeisti lähtemään raviin, joten niin tein. Puhuri lähti reippaasti kulkemaan ilmavaa ravia uraa pitkin. Koitin keventää mahdollisimman rauhallisesti ja pysyä itse suorana. Kääntelin Puhuria ympyröille ja tein pieniä tempon lisäyksiä uralla. Pian suunta vaihtui, ja keräilimme nopeasti ohjia paremmin. Taivuttelin Puhuria, ja sain tehdä paljon puolipidätteitä. Tein muutamat hätäiset käyntisiirtymät, kunnes sain viimein höllätä vähän ohjaa välikäyntien ajaksi. Aleksi keräsi viltit pois hevosilta, ennen ensimmäistä tehtävää.

Kun viimein aloitimme suorittamaan ensimmäistä tehtäväämme harjoitusravissa, Puhuri alkoi innostua. Ruuna viskoi päätään odotellessaan vuoroaan, ja kun viimein pääsi liikkelle, oli todellakin menossa. ’Puhuri menee nyt aika kovaa, koita rauhoittaa sitä vähän. Tee pidätteitä ja istu syvälle,’ Aleksi ohjasi maneesin reunalta. Ensimmäinen voltti levähti täysin holtittoman ravin takia, eikä jonkin sortin keskiravikaan ollut mikään Puhurin hienoin pätkä. Vedin syvään henkeä ja istuin tiiviisti Puhurin ympärille. Kun Puhuri viimein otti pidätteet läpi ennen toista volttia, se suostui hidastamaan ja jopa myötäämään. Käyntisiirtymä olikin jo paljon helpompi, ja sain ratsastettua täsmälliset siirtymät joista sainkin kehuja.

Muutamien toistojen jälkeen tehtävä alkoi sujua molempiin suuntiin ilman suurempia ongelmia. Kun laukkaosuuden vuoro koitti, aloin itsekin jännittyä. Puhuri oli todella vireä tänään, ja laukka ei varmastikaan helpottaisi asiaa. Kun saimme luvan nostaa, Puhuri nostikin kepeästi aktiivisesta käynnistä ja ylitti kaikki odotukseni. Se taivutti kaulaansa hieman ja puuskutti hiljaa. Ruuna pomputti laukkaa hienosti pääty-ympyrän verran, kunnes kulmassa säpsähti jotain ja kiihdytti pää pystyssä lävistäjälle. Kuulin ehkä puolet Aleksin neuvoista kun sydän tykytti korvissani, kun Puhuri ei pysähtynyt. Se laukkasi villisti kohti toista kulmaa jossa teki nopean käännöksen ja äkkipysähdyksen. Tässä kohtaa roikuin itse kaulalla, yrittäen nostaa itseäni ylös. Kun pääsin viimein kapuamaan takaisin satulaan, sain tasattua hengitykseni ja kerättyä ohjat takaisin käteeni, pystyin taas keskittymään. Itku kaiversi kurkkuani ilkeästi. Luulivatko kaikki nyt että olin aivan surkea?

Aleksi neuvoi minua yrittämään vielä kerran, ja että koittaisin pysyä rentona. Vedin syvään henkeä lähestyessäni jälleen L-kirjainta. Annoin Puhurille pienet avut ja se nosti laukan hienosti. Pääty-ympyrä onnistui jälleen hyvin, ja jatkoimme kohti kulmaa. Keräilin jännittyneenä ohjia, ja pyrin hengittämään tasaisesti. Puhuri mulkaisi kulmaa ja yritti kiihdyttää. Tein vahvoja pidätteitä, ja Puhuri pian käänsikin katseensa kohti lävistäjää. Hymähdin itsekseni kun pääsimme lävistäjälle, elossa ja onnistuneina. Kokosin Puhurin laukkaa niukasti, ja tein hallitun siirtymän raviin. Päästin ulos henkäyksen, jota en tiennyt edes pidätteleväni. Taputin Puhurin kaulaa hymyillen. Aleksi kehui laukan tempoa ja siistiä siirtymää. Hymyni vain kasvoi.

Tehtävä onnistui mallikkaasti myös toiseen suuntaan. Kun laukat oli laukattu, taputin Puhurin kosteaa kaulaa ja annoin ruunalle pitkät ohjat. Se kiskaisi kernaasti ohjat kokonaan käsistäni ja käveli rennosti kaulaansa venyttäen. Aleksi tuli luoksemme ja nakkasi viltin Puhurin selkään. Hän kysyi samalla miten tunti oli mennyt, ja kertoi omia kommenttejaan pohdintojeni tueksi. Kun Aleksi oli kiertänyt kaikki tuntilaiset, oli aika lopettaa tunti ja poistua maneesin lämmöstä ulos kirpakkaan pakkaseen. Talutin Puhurin reippaasti talliin, pesukarsinalle. Purin sen nopeasti, ja viskasin sille ensin fleeceloimen, jonka päälle vielä ulkoloimen. Pienien mash-vesileikkien jälkeen lähdin jo taluttamaan ruunaa pihatolle. Ulkona oli jo hämärää, ja samalla taluttaessani kaivelin taskustani otsalampun. Asettelin sen hätäisesti piponi päälle ja painoin lampun päälle. Puhuri seurasi säheltämistäni portille saakka, josta päästin sen vapaaksi pihattoon. Jäin vielä katsomaan kun ruuna köpötteli rauhallisesti ystäviensä luo, rauhallisin elein. Käännyin pois pihatolta ja lähdin hipsimään kohti tallia. Pitäisi vielä putsata ja viedä varusteet paikoilleen, ja bussi lähtisi pian… mitenköhän ehdin? Entä jos vain jään tallille ikuisiksi ajoiksi?

Rikkinäisiä loimia ja rallattelua

By lempparilumppari

On January 6, 2022

In Sofie ja Puhuri

Puhuri käänsi päänsä nopeasti ja hörähti iloisesti minulle. Se seisoi jälleen pihaton perällä uuden ystävänsä Unon kanssa. Kävelin tomerasti ruunia kohti, Puhurin riimu ja pörröinen naru kädessäni. Puhuri oli aivan kuurassa, ja Unon selkää peitti loimi. Sujautin riimun Puhurin päähän, ja katsahdin Unoa. Silitin sen päätä, ja huomasin tuon loimen revenneen. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mikä tai pikemminkin kuka tuonkin rähjän oli tehnyt. Vilkaisin Puhuria ja moitin sitä. Kaivoin puhelimen taskustani, ja etsin Nellyn numeron.

’Moikka, Unon ulkotoppis on vähän ottanut osumaa. Veikkaan että Puhuri on joko rapsuttanut tai leikkinyt rajummin. Ei mikään iso ruhje, voin hyvin maksaa kun nähdään!’

Hienoa. Kiitos tästä Puhuri, arvostan. Tungin puhelimen takaisin taskuuni, kaivoin lämpimät tumppuni esiin ja lähdin kävelemään Puhurin kanssa kohti tallia.

Puhuri seisoi tympääntyneenä pesukarsinalla. Pörräsin ruunan ympärillä kuin mikäkin kimalainen, ensin pistäen jokaiseen jalkaan suojat, sitten satulan,sitten rintaremmin, sitten heijastinloimen ja viimeisenä suitset. Napsautin kypäräni vielä kiinni, ja talutin Puhurin ulos tallista. Kellon lyödessä vasta kymmenen aamulla, oli onneksi valoisaa. Laskin jalustimet alas, kiristin vyön ja kapusin selkään. Silitin ruunan pehmeää kaulaa ja pyysin sitä liikkeelle. Puhuri lähtikin varmin askelin kävelemään kohti tuttua metsäpolkua.

Kun pitkä metsäpolku oli selätetty, edessämme avautui nyt lumen peitossa oleva niitty. Hanki ei ollut onneksi kovin syvä, joten keräsin ohjia hieman paremmin tuntumalle ja pyysin Puhuria raviin. Se lähtikin reippaasti tallaamaan niityn toista puolta kohti, jossa polku jatkuisi. Puhuri piti korvansa tiukasti hörössä, eikä kauan mennyt kun ruuna rikkoi laukalle.

’Soo, ei vielä!’ nauroin, Puhurin mennessä pitkää mutta rauhallista laukkaa. Innoissaan se laukkasi suoraan polun alulle, ennen kun suostui hidastamaan. ’Oot säkin sellanen juntti että ei mitään rajaa,’ höpisin itsekseni ja hymähdin.

Metsäpolku tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes viimein odotus palkitsi ja pitkä pelto odotti edessämme. Puhuri ajatteli samaa kuin minä, ja heti pellolle astuessaan pinkaisi laukkaan. Pidättelin nuorta herraa parhaani mukaan, samalla kun Puhuri puhisi ja nautti tuulen vireestä. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Puhurin mennä. Hetki oli maaginen. Tuulen humina korvissa, kirpeä pakkasilma pistelemässä poskia. Tämä oli sitä elämää.

Peltoa seurasi tie, josta ei ollut enää pitkä matka tallille. Annoin Puhurille pitkää ohjaa, ja annoin sen venyttää hikistä kaulaansa. Molemmat olimme hengästyneitä äskeisen baanan saattelemina, eikä pakkanen helpottanut hikeä. Tallipiha tuli kuitenkin tavallista nopeammin vastaan, ja heti jalkojeni koskettaessa maata lähdin taluttamaan ruunaa tallia kohti. Tallustimme takaisin pesukarsinalle, jossa purin ruunaa peittävät varusteet. Heitin Puhurille äkkiä kuivatusloimen, ja sen päälle vielä ulkoloimen. Tarjosin sille lämpimän mash-veden, syötin sille muutaman porkkanan ja lähdin viemään takaisin pihatolle.

Puhuri kulki hitaasti perässäni, ja väsymys näkyi sen ilmeestä. Heti pihattoon irti päästessään se kulki tarhan halki ja meni piehtaroimaan. Naurahdin itsekseni, ja käännyin lähteäkseni. Järjestelin Puhurin varusteet siististi varustehuoneeseen. Kun olin tyytyväinen, lähdin vielä käväisemään tallituvassa. Nappasin reppuni mukaani, ja tein mieleeni muistutuksen että tulisin vielä illalla ottamaan Puhurin loimet pois ja viemään pihattolaisille heinät. Lähdin reippain askelin kävelemään ulos tallista kohti bussipysäkkiä, etten jälleen myöhästyisi. Aika tallilla kuluu liian nopeasti.

Päivänpiristäjä Puhuri.

By lempparilumppari

On December 17, 2021

In Sofie ja Puhuri

Vesi roiskui pyöräni renkaille ja kumisaappaani lipsuivat polkimilta. Sää ei ollut kovin innostava, mutta tallille oli pakko päästä. Onneksi sade oli jo hellittänyt, eikä taivaalta enää tihkunut vettä. Puhuri täytti ajatukseni enkä malttanut odottaa että pääsisin silittämään sen pörröistä karvaa ja nauramaan sen hassutteluille. Puhuri oli muuttanut hallavaan muutama viikko sitten, ja oli sopeutunut pihattoon hyvin. Sitä en ihmetellyt, sillä Puhuri on aikaisemminkin sopeutunut uusiin asioihin todella nopeasti.

Hypähdin alas pyörän selästä ja asettelin sen tallin kiviseinää vasten. Kävelin ripein askelin talliin ja suuntasin reittini suoraan tallitupaa kohti. Muutama poni hörähti iloisesti kävellessäni karsinoiden ohi, hymy kiri kasvoilleni. Hevosten tuoksu oli rauhoittava, voisin viettää tallilla vaikka loppu ikäni.

Avasin kaappini ja sulloin reppuni sisään. Nappasin uuden riimunnarun kassistani mukaan, Puhuri oli onnistunut tuhoamaan aikaisemman. Naru oli musta, punottu ja pitkä. Olin ostaessa miettinyt sen olevan liian pitkä, mutta nyt se tuntui juuri sopivalta. Kipitin ulos tallituvasta ja lähdin innoissani kohti pihattoa. Ajatuksissani vastaan minua laukkaisi hirnuen upea hevonen, silkinsileällä karvalla ja hulmuharjalla, mutta totuus vähän menetteli. Sateesta märkä Puhuri kömpi pihaton perältä minua vastaan, lempeästi höristen. ’Voi sinua raukkaa, oletko vähän söpö,’ lässytin ruunalle. Täytyy myöntää että ehkä tämä oli jopa suloisempi näky.

Sujautin riimun Puhurin päähän ja kiinnitin upouuden narun siihen. Heti liikkeelle lähtiessä meinasin liukastua mutaan, onneksi nappasin Puhurista pientä tukea ja pysyin pystyssä. Pujahdimme pihaton portista ulos, ja lähdimme yhdessä pihan poikki kävelemään kohti tallia. Ilma oli jopa ällöttävän kostea. Syksy on tullut.

Kiinnitin Puhurin tallin pesukarsinalle, hain sen harjakassin ja aloin vetelemään märkää hevosta hikiviilalla läpi. Puhuri tutkaili tallia tarkasti, välillä muille hirnuen. Puhuri oli aavistuksen levoton, ja vähän väliä pyörähti uuteen asentoon. Kun viimein sain Puhurin harjattua, sujautin sen jalkoihin suojat, päähän meksikolaiset suitset ja nappasin liinan matkaani. Puhuri lähti reippaasti liikkeelle, kun sain liinan kiinnitettyä sen kuolainrenkaaseen. Ruuna tutkaili ympäristöään kiinnostuneena, ja mutkitteli vieressäni. Suuntana oli maneesi.

Puhuri hölkkäsi rauhallisesti loppuraveja liinan päässä, kaulaansa venyttäen. Kaivoin puhelimen taskustani ja kuvasin lyhyen videonpätkän. Puhuri välillä nosti päätään, katseli oven suuntaan ja jatkoi raviaan. Hymähdin ja sujautin puhelimen taskuuni, samalla kun Puhuri siirtyi käyntiin. Keräsin liinaa lyhyemmälle, ja lähdin kävelemään Puhurin kanssa maneesia ympäri. Välillä se tönäisi minua ja katsoi suloisilla silmillään, rapsutusten toivossa. Silitin sen kosteaa kaulaa hymyillen.

Huikkasin Puhurille heipat, ja se ravasi portilta jälleen pihaton perälle, tyytyväisenä. Itse lähdin jälleen kävelemään kohti tallia. Kumisaappaani talloivat polkua pitkin, ja ajatukseni kiemurtelivat takaisin tähän maailmaan. Pitäisi palata kotiin, tehdä ruokaa, opiskella tuleviin kokeisiin ja vaikka mitä muuta.

Talliin saavuttuani nappasin reppuni ja lukitsin kaappini huolellisesti. Pujotin avaimet taskuuni, ja lähdin marssimaan ulos. Pyöräni odotti edelleen tallin seinustalla, nappasin sen ja hyppäsin satulaan. Otin muutaman lujan polkaisun ja lähdin pyöräilemään taas kotia kohti, jättäen vanhan tallirakennuksen taakseni.