Category: Ciara ja Mona

Here we go again

”Se on upee” Pidin Hannesta kädestä seistessämme talomme edustalla. 

”Yhtä upee kun meidän parin viikon päästä alkava lomamatka” Vihjailin perään.

”Varasitsä kuitenkin sen matkan vaikka kielsin?” Hannes naurahti hieman järkyttyneenä, onneksi mies oli jo tottunut yllätyksiini vuosien saatossa.

”No millon oisin jättäny hullut ideani toteuttamatta, et tainnu kieltää suoranaisesti?” Hymyilin ja jatkoimme sisään taloomme. Väliaikainen raksaovi oli vaihtunut pysyvään, sisällä oli pintoja vaille valmista ja ulkopuoli oli rapattu, terassi ja autotalli olivat vielä kesken.

”Mihis me tällä kertaa sitten lähetään?” Hanneksen järkytys oli tainnut vaihtoa innoksi.

”No itseasiassa Kreikkaan viikoksi, Thaimaan matka ois ollu ehkä liian nopeeta ilman isompia suunnitelmia ja Lappi vähän liian lähellä ja kaipaan aurinkoo” Selittelin katsellessamme paikkoja ja miettiessämme erilaisia rakennusratkaisuja.

”Pitää kattoo työt, mulla on kyllä ainakin pari viikkoa lomaa pitämättä niin onnistuu kyllä joka tapauksessa” Hannes vastasi tutkiskellessaan asennettavan keittiön paketteja. 

”Eli lähet mukaan?” Astelin kohti Hannesta kietoen napaten kiinni miehen käsivarsista.

”Eikai sitä voi kieltäytyäkkään” Tämä painoi huulensa vasten omiani.

”Lennot oli sitte halvimmat mitä löyty” Naurahdin.

”Nää keittiöratkaisut on tosi kivat” Ihailin vaaleita kaapistojen ovia. 

”Ja mattamustat hanat” Hannes tutkaili.

”Toi saareke tulee istuu tohon keskelle hienosti” Ilahduin.

”Mieti kun saadaan pitää täällä sitten kaikkii juhlia!” Suunnittelin tulevaa.

”Häät ois varmaa ainoo mikä tänne ei ihan mahtuis” Jatkoin naurahtaen.

”Mitkä ois sun unelmahäät tai sillee?” Hannes kuulosti hieman tönköltä. Emme olleet kauheasti puhuneet isommista suunnitelmistamme vaikka ne olivatkin välillä käyneet mielessä. 

”Joku ihana vanhempi rakennus tai sellanen maalaispaikka, paljon kukkasia ja yhtä paljon vieraita. Vaaleaa teemaa, pitopalveluruuat, valokuvaaja ikuistamassa tilaisuutta, jatkot jossa musiikit laittamassa DJ ja ikimuistoiset bileet päättyen vaikka ilotulitukseen.” Latelin suunnitelmaa joka oli jo valmiina.

”Mekon näkisit vasta alttarilla mut sormus ois jokin jossa timantteja ja valkokultaa. Kosinta taas sitte kaikkee ennen ois kiva jossain kauniissa auringonlaskussa” vinkkailin ja jatkoin suunnitelmieni selittämistä.

”Kuulostaa niin meiltä, varmaan pitää jalostaa suunnitelmaa” Hannes katseli mua vaeltamassa ympäri taloa.

”Tää kylpyhuone on niin kaunis” Sivuutin keskustelut siirtyessäni valmiiseen kylpyhuonekokonaisuuteemme. Kodinhoitohuoneen kautta pääsi märkätiloihin ja terassille. Saunan etuseinään oli valittu lasinen väliseinä. Vaaleassa kylpyhuoneessa jatkui sama teema mattamustissa hanoissa.

”Kaiken lisäks tää on käytännöllinen ja miesten saunaillat järjestyy tääl hienosti” Hannes saapui myös tilaan.

”Sinä ja sun saunailtas” Nauroin.

Taloprojekti ja elämän saaminen mallilleen oli pakottanut mut miettimään erinäisiä asioita, päälimmäisenä ehkä raha. Enää ei voinut ostella ties mitä vastaantulevia jalustimia ja satulahuopia. Jos meidän perhe joskus laajenisi tulis olla säästöjä ja rahaa muutenkin käytettäväksi. Vaikka en ollut koskaan käynytkään lähelläkään nollaa.

”Mites tää talo sit ku lähetään lomalle” Hannes kysäisi.

”Porukat lupas tulla kattelemaan, kyllä se edistyy ilmankin meitä” Vastasin.

”Onks tiedossa millanen hotelli” Hannes jatkoi mietiskellen ilmeisesti edelleen keittiöasennusta.

”No siinä en kyllä kauheesti säästäny, meil on myös oma terassi pienellä porealtaalla unohtamatta upeita maisemia rinnehotellissa” Hymyilin.

”Eiks tää oo meiän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka sitte” Hannes ihmetteli ettemme olleet matkailleet enempää.

”Joo ei oo taidettu käydä Tukholmaa ja Lappia pidemmällä” Mietin.

Unelmia ToDo-listalla

“Hei, Ciara, sun ei tarvii esittää mitään” Sit kun oot oma ittes niin kyllä ne oikeanlaiset ihmiset löytää ympärilles.”

Hannes jatkoi sanoilla joita en ollut hetkeen kuullut. Purin huultani ja mietin hetken tyhjää. Ehkä vielä joku päivä aamuisin kahvipöydässäni istuisi tummahiuksinen mies jutellen pohkeenväistöistä ja avotaivutuksista.

Kevyestä kahvilahetkestämme oli kehkeytynyt jotain suurempaa vuosien saatossa. Aluksi viaton valmentaja-valmennettava suhde oli muuttunut yhteiseksi tulevaisuudeksi ja haaveiksi jopa mahdollisesta perheestä. Ensimmäinen vuosi yhdessä olikin mennyt hieman reippaammin juhlien ja lomaillen, päästessämme asettumaan kuvioihin olimme muuttaneet yhteen ja alkaneet toden teolla rakentamaan yhteistä tietä eteenpäin. Kuusi vuotta oli vierähtänyt nopeasti! Syksyllä olimme laittaneet unelmien taloprojektimme aluilleen ja seuraavana keväänä olisikin tarkoitus päästä jo asumaan uuteen pienehköön omakotitaloomme. Olihan projekti kuitenkin ottanut henkisesti koville ja tällä kertaa rahaakaan ei ollut enää heitettäväksi ilmaan. 

”Lähetääks heti aamupalan jälkeen käymään tontilla?” Hannes kysyi hörppiessään kahvia. 

”Joo lähetään, sieltä vois sit suoraa suunnata hepat hoitamaan, napataan toi Nala myös mukaan” Huikkasin takaisin antaessani amstaffille aamuruokaansa.

”Ainiin, oliks saanu sähköpostiin eilen sen terassin kustannuslaskelman?” Hannes vielä jatkoi minun jo kiirehtiessäni seuraavaan tekemiseen.

Parkkeerasimme auton tienvarteen uuden asuinalueen kortteliin. Ympärillä oli erinäköisiä valmiita ja keskeneräisiä uusia omakotitaloja. Tonttiamme reunusti metsä ja piha-alueesta tulisi suuri verrattuna alueen muihin pihoihin. Jatkoimme kävellen pienen matkaa rakennustyömaallemme, sillä tontin edustan oli vallannut erilaiset työkoneet. Talon runko oli muurattu kasaan ja ikkunoita alettaisiin asentaa seuraavaksi. Pian paikkaa pystyisi alkaa kutsumaan jo kodiksi, konkreettinen edistys sai aina unohtamaan ajatukset luovuttamisesta ja ongelmista. Otin kiinni Hanneksen kädestä ja talsimme työmaalla toiselle puolelle kivitaloamme. 

”Näin niitä unelmia tavoitellaan” Totesin katsellessamme talon suuria ikkunoita ja seisomalla paikalla, johon oli suunnitteilla terassi ja mahdollinen ulkoporeamme. 

”20-vuotias Hannes ei olis ikinä uskonut toteuttavansa jotain tällasta sen ajan taksikuskin palkalla” Hannes ihaili ja piti taas hypätä todellisuuteen.

”Joo niin se terassitarjous, halutaanko ihan puuta vai komposiittilautaa?” Mietiskelin.

”No se komposiitti on pinnoitettua ja tulis halvemmaksi. Tietty puu tois tähän tietynlaista lämpöä, mutta se komposiittilauta olisi myös helpompi asentaa.” Hannes oli tutustunut tekniseen puoleen paremmin.

”Must joku kyllästetty puu olis kaunis ja sopis valkoiseen kivitaloon tuomaan just sitä lämpöä.” Pohdin samalla tutkiskellessamme terassin pohjaratkaisuja. 

”No otetaanko sitten sellanen kestopuu?” Hannes kysyi.

”Joo otetaan sellanen, laitatko sinne vastausta vaikka vielä tän päivän aikana.” Olin tyytyväinen lopputulokseen.

”Juu laitan niin saadaan ajoissa se lopullinen tarjous.” Hannes sanoi.

”Wautsi” pääsimme sisälle ja näimme edessämme tulevan keittiön, olohuoneen ruokailutiloineen ja kulkureitit kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen. Toisella puolen taloa oli kolme makuuhuonetta joissa isoimmassa sijaitsi myöskin kauan odotettu -tai no minun odottamani- vaatehuone. Yksi makuuhuone jäisi työhuoneekseni. Olohuoneen korkeus ulottui kauniiseen viistokattoon. Kaikki pinnat olivat sisälläkin vielä pinnoittamattomia seinät, lattiat ja katot mukaan lukien. Päämakuuhuoneen ikkunan kohdalta avartui näkymä upeaan metsikköön. Talo oli suunniteltu täysin meidän toiveidemme mukaan ja muunneltu valmiista talomallista, jota olimme jo edelliskesänä käyneet ihastelemassa messuilla. 

Kello tulikin pian yli puolenpäivän, joten jatkoimme matkaamme takaisin autolle, jotta pääsisimme vihdoin matkaamaan tallille. Etupihalle oli myöskin rakenteilla toivottu autotallirakennus jossa oli tarvittavaa varastotilaa. Lähtiessämme huusimme heipat vielä ihanalle vanhemmalle naapuripariskunnallemme, jotka olivat ottaneet meidät innolla vastaan jo syksyllä projektin aloitettuamme. He olivat kuulemma saaneet talonsa valmiiksi vain viikkoja ennen meidän tontin rakentamisen aloitusta. Korttelissa asui heidän lisäkseen useita lapsiperheitä. 

”Aletaan olla voiton puolella projektissa” Hannes totesi istahtaessamme autoon.

”No joo tässä on kyllä ollu mielenterveys vaakalaudalla” Naurahdin. 

”Kohta sit päästäänkin jatkaa elämäämme yhtä unelmaa lähempänä.” Hannes vaikutti tyytyväiseltä.

”Niitä unelmiahan riittää vielä ToDo-listalla tarinaksi asti” Huomautin silmiä pyöritellen.

Ajatukseni pyörivät matkan ajan työssä, rakentamisessa ja lomamatkoissa. Kumpa todellisuutta voisikin vain paeta lämpimään!

”Mä tarviin lomaa” Hymähdin ja naputtelin puhelimestani auki lentoyhtiöiden sivut.

”Nii no loma oiskin aika kiva tauko kaikkeen, harmi vaan ettei nyt oo kauheesti ylimääräistä käyttää” Hannes kuulosti hieman kyllästyneeltä jokapäiväisiin uusiin ideoihini.

”Ei mut kyl mun säästötili tän verran antais armoa. Kato ny ei ees montaa tonnia tällanenkin matka Thaimaahan.” Ihailin ja Hanneksen katseesta huomasi sen chillaa vähän-ilmeen, joka kertoi minun taas innostuneen liikaa jostain asiasta. 

”Sovitaanko jos sit vaikka ens talvena” Hannes hyppäsi ulos tallipihalle parkkeerattuaan auton maneesin kulmalle. 

”Pieni irtiotto arjesta ei tekis pahaa sullekkaa” vinguin perään. 

”Joskus sitä tulee vaan mietittyä onks tää elämä jonkun keksimä draamanäytelmä” Puhahdin mietiskellen jatkoksi.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén