Category: Ciara ja Mona

Yllätyksiä, osa 1

17.2.2021, yhteistarina: Minni & Ciara

Mä en ollut saanut nukuttua. Tai siis olinhan mä nukkunut ehkä aamu kolmeen, mutta sen jälkeen mä en ollut saanut unta ja mä vain odotin että Ciara heräisi. Sormuksen kuljettaminen Suomesta Kreikkaan ei ollut helppoa, sillä mun täytyi pitää huoli siitä, että Ciara ei näkisi rasiaa ja mun yllätykseni ei paljastuisi sille. Katsoessani kelloa, se näytti vasta puolta neljää viittä. Auringonnousuun olisi vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa, enkä mä haluaisi herättää Ciaraa ainakaan ennen seitsemää, mahdollisesti vähän myöhemminkin. Sen jälkeen kun meidän reissun ajankohta oli varmistunut ja mä olin kalenteria katsoessani huomannut, että se osui juuri sopivasti mun syntymäpäiväni ajalle.

Kihlautuminen oli ollut meidän puheissa jo pitkään, mutta nyt mä ajattelin siirtää suunnitelman toteutukseen. Herättyäni olin yrittänyt poistua mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti sängystä, ennen kuin olin kaivanut matkalaukkuni sivutaskusta pienen punaisen, samettipintaisen rasian. Ihan vain varuuksi, käänsin selkäni Ciaran suuntaan, ennen kuin raotin rasiaa ja katsoin sormusta jonka olin käynyt ostamassa. Olin valehdellut Ciaralle pari viikkoa sitten, että meillä olisi koulutuspäivä, vaikka oikeasti olin käynyt kultasepän luona viimeistelemässä sormuksen suunnitelmat. Tokihan mä olin myös yhden “koulutuspäivän” käyttänyt siihen, että mä olin käynyt tapaamassa Ciaran vanhempia sekä kertomassa heille ajatuksestani siitä, että tulisin kosimaan Ciaraa syntymäpäivänäni.

Olimme viettäneet jo jonkin aikaa lomaillen Kreetan auringon alla. Päivämme oli alkanut edellisaamuna aamiaisbrunssilla, jossa olikin tarjolla paljon erilaisia raikkaita hedelmiä ja hedelmäisiä mehuja, unohtamatta tietenkään ihania hedelmäleivoksia joiden maku muistutti vaniljaa. Tänä aamuna päivä ei kuitenkaan alkanut tavalliseen tapaan ravintolassa, vaan Hannes herätteli minut jo aikaisin. Olimme kotonakin usein viettäneet pitkiä, rauhallisia ja hitaita aamuja, joten tämä ei ollut tyypillisintä tälle puolet elämästään nukkumiselle uhraavalle kaksikolle.

Musta tuntui että tunnit matelivat, ennen kuin kello tuntui olevan sen verran että mä päätin alkaa herättelemään Ciaraa. Toki sitä ennen mä olin tilannut ja asetellut meille aamupalan terassille. Vilkaisin vielä kerran terassin suuntaan, ennen kuin astelin sängyn luo ja painoin pehmeän suudelman Ciaran otsalle, siitä tuoden suudelmani alaspäin seuraavan osuessa tuon nenänpäähän ja viimeisen huulille. Tiesin kyllä, että että toinen ei tykännyt sängestä, jonka olin antanut kasvoilleni ilmaantua lomamme aikana, ja hymyilinkin pientä, pehmeää hymyä, punapään hieman nyrpistäessä nenäänsä sänkeni kutittaessa.

“No huomenta” mumisin unisena ja oloni oli kuin kirveellä päähän lyöty. Pystyin kuitenkin kääntämään suupielet hymyyn kun mieleeni muistui mikä päivä olisi tiedossa. Aiempina vuosina meidän molempien syntymäpäivät olivat olleet päiviä muiden joukossa, nyt halusimme juhlistaa sitä (ja meitä) juhlavammin. Lisäksi olin salaillut isoa asiaa parin viikon ajan, jotta saisin luotua tästä juhlapäivästä entistäkin erityisemmän. En vain ollut aivan varma miten Hannes ottaisi uutisen perheenlisäyksestä, vaikka pian meillä olisi oma talokin pään päällä. Aioin säästää uutisen illalle, sillä halusin viettää vielä kokonaisen päivän ilman ainuttakaan suunnitelmaa tulevasta, eläen tässä hetkessä.

Seurailin Ciaran heräilyä, hymyillen pehmeää hymyä. Vasta kun toinen alkoi näyttämään siltä, että tuo olisi oikeasti heräilemässä, painoin vielä yhden, pehmeän suudelman Ciaran otsalle.
“Mä tilasin meille aamupalaa ja se on tuolla terassilla valmiina” mä lausuin pehmeästi katsellen peiton alla venyttelevää naista jota mä olin viimeisen kuuden vuoden ajan saanut kutsua tyttöystäväkseni. Vasta kun mä olin täysin varma siitä että Ciara olisi oikeasti heräämässä, mä siirryin terassille jo valmiiksi, odotellen heräämässä olevaa avopuolisoani.

Jotenkin olin aavistanut jo edellispäivänä Hanneksen olemuksesta että tuolla oli jotain suunnitelmia tulevalle päivälle. Nousin auringonsäteiden häikäistessä silmiini sängystä ja suuntasin aamutakki päällä kohti terassia jossa Hannes istuskeli valmiina. Aamiainen oli upea ja hetki sitäkin kauniimpi, meri kimmelsi auringon noustessa ja pieni tuulenvire havisutteli pöytäliinan reunoja.

Aurinko, oli juuri nousemassa kun Ciara viimein asteli luokseni terassille. Mä nousin omalta paikaltani, vetäen pöydän toisella puolella olevaa tuolia hieman kauemaksi, tarjoten Ciaralle mahdollisuuden istua alas. Lopulta mä palasin omalle puolelleni pöytää ja me syötiin hetken aamupalaa vain ihaillen maisemaa. Auringon pilkistäessä jo hieman horisontista, mä ujutin käteni shortsieni taskuun. Rasia, jossa sormus edelleen sijaitsi, sai piilotella koko viikon vähän sielä ja täälä ja vielä tänäkin aamuna. Lopulta rasia oli mun käsissäni ja mä hivutin itseni pois tuoliltani ja seisoin hetken pöydän vieressä.

“Ciara?”
Punapään kääntäessä katseensa muhun, mä vedin pienesti henkeä, ennen kuin mä aloitin.

“Mä en voinut ikinä ajatella, että mun elämä kääntyisi siihen suuntaan kuin mihin se kuusi vuotta sitten kääntyi. Silloin musta tuntui että mä olin ihan hukassa kaikella tavalla ja mä en mitenkään voinut ajatella että mun elämään mahtuisi mitään niin hyvää, kuin mitä sä oot siihen tuonut. Tokihan vuosien varrelle on mahtunut vaikka ja mitä muuta, mutta musta tuntuu että kaikki parhaat hetket on tapahtuneet sun kanssa.”

Uusi, syvä hengenveto siivitti mun polvistumistani.

“Sen takia mä haluaisinkin kysyä sulta, Ciara Washington, tekisitkö sä mut maailman onnellisimmaksi mieheksi ja tulisit mun aviopuolisoksi?” sanojani siivitti rasian avaaminen ja sen sisällä olevan sormuksen paljastaminen Ciaralle.

Olin tavallaan jo aavistanut tämän hetken tapahtuvan lähitulevaisuudessa, mutten mitenkään ollut ajatellut sen tapahtuvan nyt. Jouduin hetken keräilemään itseäni ja pari kyyneltäkin mies oli saanut vierähtämään poskelleni.

“Kyllä! Mä rakastan sua ihan järjettömästi ja en tiedä mitä edes sanoa, siinä varmaan ne tärkeimmät” Jouduin pyyhkäisemään hiuksiani taaksepäin samalla tuttuun tapaan naurahtaen. Kosteat silmäni seikkailivat miehen rehellisessä olemuksessa ja lopulta sain noustua tuolilta ylös painaen huulet vasten tulevaa aviomiestäni. 

Ciaran antaessa myöntävän vastauksensa, musta tuntui kuin tonnin lisäpaino mun hartioilta olisi kadonnut kuin savuna ilmaan. Hymyillen mä irrotin sormuksen tyynystä, johon tehdyssä lovessa se oli pystyssä, ennen kuin mä laskin rasian maahan ja otin Ciaran vasemman käden omiini. Lopulta mä pujotin sormuksen punapään vasempaan nimettömään, ennen kuin mä suljin toisen tiukkaan halaukseen.

“Tää oli paras synttärilahja ikinä” mä kuiskasin punapäälle, ennen kuin mä painoin vielä uuden suudelman Ciaran huulille ja me jatkettiin meidän aamupalaa uutena kihlaparina.

Aamupahoinvointia ja Tobleronea

15.2.2021

Istuimme Hanneksen kanssa lentokentän loungessa matkalaukut pakattuina ja aamun ensimmäiset kahvikupposet kädessä. Olimme saaneet pari ystävällistä Hallavalaista hoitamaan hevosemme viikon reissun ajaksi. Myöskin muuttomme oli jo nurkan takana, sillä aikaa siihen oli enää noin kuukausi. Pääsisimme viettämään siis myös pääsiäistä uudessa kodissa! Aioimme järjestää tupaantuliaiset kevään aikana, sekä varmasti muitakin mahdollisia juhlia illanistujaisista afterskibileisiin.

“Mul on sellaset vibat että tästä reissusta tulee ikimuistoinen” Kehittelin jo päässäni lomasuunnitelmia tulevalle viikolle. Hotellihuoneemme olisi perillä varmasti upea. Omalla rinneparvekkeella sijaitseva poreamme ja premium tason ruuat, unohtamatta näköaloja suoraa merelle. Minulla oli mielessä myöskin yksi toive, joka tekisi lomasta samalla askeleen uuteen elämään, en sitä kuitenkaan aikoisi ääneen mainita tai liikaa päässä miettiä.

“Niin varmasti tuleekin. Sen mä voin sulle luvata” Hannes hörppi kahviaan tyytyväisenä. Loma tulisi tekemään meille molemmille niin hyvää.

“Muistatko kun suostuttelin sut sillon varmaan 6 vuotta sitten sinne kahvilaan vähän suunnittelemaan meiän kisakautta?” Naurahdin asialle. Olimme istuneet tunteja tuona päivänä keskustellen hyödyllisitä ja epähyödyllisitkäin aiheista. Ehkä tärkeimpänä seikkana voidaan pitää lopussa vaihdettua halia jonka jälkeen kaikki tapahtuikin nopeaa. Pienet juhannusjuhlat ja sen semmoista.

“Joo o, taisi sulla olla jotain muuta jo silloin mielessä, onneks vaivauduin paikalle sillä eipä olis taksikuski-Hanski tuollon tiennyt mitä elämä tuo tullessaan” Pudisteli hän päätään.

“Meillä kaikki on menny oikeesti aina paremmin ku hyvin”

Olimme saapuneet kentälle jo ajoissa, ja voisimme siis istuskella syömässä aamupaloja ja kierrellä taxfree-myymälöitä vielä pitkään. Eilen olimme kisanneet vielä tallilla kouluratojen merkeissä, Aleksi oli kehitellyt aivan huippukivat kilpailut ystävänpäivään ja olin jopa ihan tyytyväinen suoritukseeni. Olimme myös päässeet tutustumaan Sofien kanssa enemmän, ja kävikin ilmi että meissä oli paljon samaa, erittäin mukavaa asiasta teki se, että pystyimme kommunikoimaan keskenään molempien vahvemmalla kielellä, englanniksi. 

“Oi testaa tää tuoksuu ihanalle!” Ihastelin uusia hajuvesiä joiden hintalappu tosin heilui jopa parissa sadassa. 

“Ja tää on vieläkin parempi” Tuoksuttelin raikkaan makeaa hieman persikkaista hajuvettä samalla räpsien kuvia instagram storyyn. 

“Näähän on kaikki ihan samanlaisia!” Hannes kohotteli kulmiaan katsellen loputonta tarjontaa. Mies ei ollut koskaan vahvimmillaan ostosreissuillamme, ellei kyseessä ollut retki autokaupoille johon tuo aina tuppasi lähteä vähän liiankin innolla. Olimme edellisviikolla käyneet katselemassa autoja, sillä olimme miettineet kahden vaihtoa yhteen isompaan. Tarve tulisi kuitenkin jossain kohtaa trailerin ja peräkärryn vetämiseen ja siinä asiassa valkoisesta Teslasta ei ollut hyötyä pyörien sutiessa jo ensimmäisillä metreillä. 

“Ostan tän oota mua vähän aikaa” Otin purkin hyllyltä ja suuntasin kassalle napaten matkalta mukaan vielä paketillisen tobleronea. 

“Noniin mihis seuraavaksi” Katselin Hannesta joka oli pysynyt samalla paikalla mihin sen ksäkinkin jäämään.

“Olisko vähän hakemaan jotain juotavaa juhlistaen loman alkua?” Hannes yritti innostaa.

“Ei ihan näin aamusta kyllä lähe” Yritin vältellä vaikka mies kovasti oli toista mieltä.

“No haettaisko tosta vaikka jotain kakkua ja ootellaan portille pääsyä?” Silmäni tutkiskelivat ympäriltä löytyviä kahviloita joissa oli jos jonkinnäköistä valikoimaa.

“Sun idea taisi nyt kyllä viedä voiton” Hannestakin taisi houkutella suklaa- ja juustokakut pullantuoksuisessa kioskissa.

“Viimeinen kutsu, lennon AY1761 matkustajia pyydetään siirtymään portille 18”

Seisoimme portilla jonottelemassa koneeseen pääsyä. Etsiskelin passiani käsilaukusta takaisin näytettäväksi virkailijalle, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa käsikädessä koneeseen etsiskelemään paikkojamme. Ja ne onneksi olivat ikkunan vieressä.

“Ootko ihan okei?” Hannes kysyi samalla nostellessaan laukkuja hyllylle.

“Joo oon mä, tai vähän heikottaa, mutta en tiiä johtuuko vaan tästä lähdöstä, tai ei muuten kyllä koskaan oo ollu, tai no en mä tiiä” Yritin keskittää ajatukseni vain tulevaan.

“No kerro sit heti jos et oo kunnossa, luulis sen tästä helpottavan kun päästään ilmaan” Hannes antoi suukon mulle istahtaessaan itse alas.

“Mul on ollu nyt melkeen joka aamu tällasta, ei tarvii varmaan huolestuu ja varmasti helpottaa taas kohta” Hymyilin ja katselin ulos ikkunasta koneen siivelle johon levitettiin jäätymisenestoa.

“Sit ei muuta kuin toivotaan hyvää matkaa meille” Yritin rentoutua hieman kovassa economy-luokan penkissä pienen aamupahoinvoinnin saattelemana. 

Here we go again

”Se on upee” Pidin Hannesta kädestä seistessämme talomme edustalla. 

”Yhtä upee kun meidän parin viikon päästä alkava lomamatka” Vihjailin perään.

”Varasitsä kuitenkin sen matkan vaikka kielsin?” Hannes naurahti hieman järkyttyneenä, onneksi mies oli jo tottunut yllätyksiini vuosien saatossa.

”No millon oisin jättäny hullut ideani toteuttamatta, et tainnu kieltää suoranaisesti?” Hymyilin ja jatkoimme sisään taloomme. Väliaikainen raksaovi oli vaihtunut pysyvään, sisällä oli pintoja vaille valmista ja ulkopuoli oli rapattu, terassi ja autotalli olivat vielä kesken.

”Mihis me tällä kertaa sitten lähetään?” Hanneksen järkytys oli tainnut vaihtoa innoksi.

”No itseasiassa Kreikkaan viikoksi, Thaimaan matka ois ollu ehkä liian nopeeta ilman isompia suunnitelmia ja Lappi vähän liian lähellä ja kaipaan aurinkoo” Selittelin katsellessamme paikkoja ja miettiessämme erilaisia rakennusratkaisuja.

”Pitää kattoo työt, mulla on kyllä ainakin pari viikkoa lomaa pitämättä niin onnistuu kyllä joka tapauksessa” Hannes vastasi tutkiskellessaan asennettavan keittiön paketteja. 

”Eli lähet mukaan?” Astelin kohti Hannesta kietoen napaten kiinni miehen käsivarsista.

”Eikai sitä voi kieltäytyäkkään” Tämä painoi huulensa vasten omiani.

”Lennot oli sitte halvimmat mitä löyty” Naurahdin.

”Nää keittiöratkaisut on tosi kivat” Ihailin vaaleita kaapistojen ovia. 

”Ja mattamustat hanat” Hannes tutkaili.

”Toi saareke tulee istuu tohon keskelle hienosti” Ilahduin.

”Mieti kun saadaan pitää täällä sitten kaikkii juhlia!” Suunnittelin tulevaa.

”Häät ois varmaa ainoo mikä tänne ei ihan mahtuis” Jatkoin naurahtaen.

”Mitkä ois sun unelmahäät tai sillee?” Hannes kuulosti hieman tönköltä. Emme olleet kauheasti puhuneet isommista suunnitelmistamme vaikka ne olivatkin välillä käyneet mielessä. 

”Joku ihana vanhempi rakennus tai sellanen maalaispaikka, paljon kukkasia ja yhtä paljon vieraita. Vaaleaa teemaa, pitopalveluruuat, valokuvaaja ikuistamassa tilaisuutta, jatkot jossa musiikit laittamassa DJ ja ikimuistoiset bileet päättyen vaikka ilotulitukseen.” Latelin suunnitelmaa joka oli jo valmiina.

”Mekon näkisit vasta alttarilla mut sormus ois jokin jossa timantteja ja valkokultaa. Kosinta taas sitte kaikkee ennen ois kiva jossain kauniissa auringonlaskussa” vinkkailin ja jatkoin suunnitelmieni selittämistä.

”Kuulostaa niin meiltä, varmaan pitää jalostaa suunnitelmaa” Hannes katseli mua vaeltamassa ympäri taloa.

”Tää kylpyhuone on niin kaunis” Sivuutin keskustelut siirtyessäni valmiiseen kylpyhuonekokonaisuuteemme. Kodinhoitohuoneen kautta pääsi märkätiloihin ja terassille. Saunan etuseinään oli valittu lasinen väliseinä. Vaaleassa kylpyhuoneessa jatkui sama teema mattamustissa hanoissa.

”Kaiken lisäks tää on käytännöllinen ja miesten saunaillat järjestyy tääl hienosti” Hannes saapui myös tilaan.

”Sinä ja sun saunailtas” Nauroin.

Taloprojekti ja elämän saaminen mallilleen oli pakottanut mut miettimään erinäisiä asioita, päälimmäisenä ehkä raha. Enää ei voinut ostella ties mitä vastaantulevia jalustimia ja satulahuopia. Jos meidän perhe joskus laajenisi tulis olla säästöjä ja rahaa muutenkin käytettäväksi. Vaikka en ollut koskaan käynytkään lähelläkään nollaa.

”Mites tää talo sit ku lähetään lomalle” Hannes kysäisi.

”Porukat lupas tulla kattelemaan, kyllä se edistyy ilmankin meitä” Vastasin.

”Onks tiedossa millanen hotelli” Hannes jatkoi mietiskellen ilmeisesti edelleen keittiöasennusta.

”No siinä en kyllä kauheesti säästäny, meil on myös oma terassi pienellä porealtaalla unohtamatta upeita maisemia rinnehotellissa” Hymyilin.

”Eiks tää oo meiän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka sitte” Hannes ihmetteli ettemme olleet matkailleet enempää.

”Joo ei oo taidettu käydä Tukholmaa ja Lappia pidemmällä” Mietin.

Unelmia ToDo-listalla

“Hei, Ciara, sun ei tarvii esittää mitään” Sit kun oot oma ittes niin kyllä ne oikeanlaiset ihmiset löytää ympärilles.”

Hannes jatkoi sanoilla joita en ollut hetkeen kuullut. Purin huultani ja mietin hetken tyhjää. Ehkä vielä joku päivä aamuisin kahvipöydässäni istuisi tummahiuksinen mies jutellen pohkeenväistöistä ja avotaivutuksista.

Kevyestä kahvilahetkestämme oli kehkeytynyt jotain suurempaa vuosien saatossa. Aluksi viaton valmentaja-valmennettava suhde oli muuttunut yhteiseksi tulevaisuudeksi ja haaveiksi jopa mahdollisesta perheestä. Ensimmäinen vuosi yhdessä olikin mennyt hieman reippaammin juhlien ja lomaillen, päästessämme asettumaan kuvioihin olimme muuttaneet yhteen ja alkaneet toden teolla rakentamaan yhteistä tietä eteenpäin. Kuusi vuotta oli vierähtänyt nopeasti! Syksyllä olimme laittaneet unelmien taloprojektimme aluilleen ja seuraavana keväänä olisikin tarkoitus päästä jo asumaan uuteen pienehköön omakotitaloomme. Olihan projekti kuitenkin ottanut henkisesti koville ja tällä kertaa rahaakaan ei ollut enää heitettäväksi ilmaan. 

”Lähetääks heti aamupalan jälkeen käymään tontilla?” Hannes kysyi hörppiessään kahvia. 

”Joo lähetään, sieltä vois sit suoraa suunnata hepat hoitamaan, napataan toi Nala myös mukaan” Huikkasin takaisin antaessani amstaffille aamuruokaansa.

”Ainiin, oliks saanu sähköpostiin eilen sen terassin kustannuslaskelman?” Hannes vielä jatkoi minun jo kiirehtiessäni seuraavaan tekemiseen.

Parkkeerasimme auton tienvarteen uuden asuinalueen kortteliin. Ympärillä oli erinäköisiä valmiita ja keskeneräisiä uusia omakotitaloja. Tonttiamme reunusti metsä ja piha-alueesta tulisi suuri verrattuna alueen muihin pihoihin. Jatkoimme kävellen pienen matkaa rakennustyömaallemme, sillä tontin edustan oli vallannut erilaiset työkoneet. Talon runko oli muurattu kasaan ja ikkunoita alettaisiin asentaa seuraavaksi. Pian paikkaa pystyisi alkaa kutsumaan jo kodiksi, konkreettinen edistys sai aina unohtamaan ajatukset luovuttamisesta ja ongelmista. Otin kiinni Hanneksen kädestä ja talsimme työmaalla toiselle puolelle kivitaloamme. 

”Näin niitä unelmia tavoitellaan” Totesin katsellessamme talon suuria ikkunoita ja seisomalla paikalla, johon oli suunnitteilla terassi ja mahdollinen ulkoporeamme. 

”20-vuotias Hannes ei olis ikinä uskonut toteuttavansa jotain tällasta sen ajan taksikuskin palkalla” Hannes ihaili ja piti taas hypätä todellisuuteen.

”Joo niin se terassitarjous, halutaanko ihan puuta vai komposiittilautaa?” Mietiskelin.

”No se komposiitti on pinnoitettua ja tulis halvemmaksi. Tietty puu tois tähän tietynlaista lämpöä, mutta se komposiittilauta olisi myös helpompi asentaa.” Hannes oli tutustunut tekniseen puoleen paremmin.

”Must joku kyllästetty puu olis kaunis ja sopis valkoiseen kivitaloon tuomaan just sitä lämpöä.” Pohdin samalla tutkiskellessamme terassin pohjaratkaisuja. 

”No otetaanko sitten sellanen kestopuu?” Hannes kysyi.

”Joo otetaan sellanen, laitatko sinne vastausta vaikka vielä tän päivän aikana.” Olin tyytyväinen lopputulokseen.

”Juu laitan niin saadaan ajoissa se lopullinen tarjous.” Hannes sanoi.

”Wautsi” pääsimme sisälle ja näimme edessämme tulevan keittiön, olohuoneen ruokailutiloineen ja kulkureitit kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen. Toisella puolen taloa oli kolme makuuhuonetta joissa isoimmassa sijaitsi myöskin kauan odotettu -tai no minun odottamani- vaatehuone. Yksi makuuhuone jäisi työhuoneekseni. Olohuoneen korkeus ulottui kauniiseen viistokattoon. Kaikki pinnat olivat sisälläkin vielä pinnoittamattomia seinät, lattiat ja katot mukaan lukien. Päämakuuhuoneen ikkunan kohdalta avartui näkymä upeaan metsikköön. Talo oli suunniteltu täysin meidän toiveidemme mukaan ja muunneltu valmiista talomallista, jota olimme jo edelliskesänä käyneet ihastelemassa messuilla. 

Kello tulikin pian yli puolenpäivän, joten jatkoimme matkaamme takaisin autolle, jotta pääsisimme vihdoin matkaamaan tallille. Etupihalle oli myöskin rakenteilla toivottu autotallirakennus jossa oli tarvittavaa varastotilaa. Lähtiessämme huusimme heipat vielä ihanalle vanhemmalle naapuripariskunnallemme, jotka olivat ottaneet meidät innolla vastaan jo syksyllä projektin aloitettuamme. He olivat kuulemma saaneet talonsa valmiiksi vain viikkoja ennen meidän tontin rakentamisen aloitusta. Korttelissa asui heidän lisäkseen useita lapsiperheitä. 

”Aletaan olla voiton puolella projektissa” Hannes totesi istahtaessamme autoon.

”No joo tässä on kyllä ollu mielenterveys vaakalaudalla” Naurahdin. 

”Kohta sit päästäänkin jatkaa elämäämme yhtä unelmaa lähempänä.” Hannes vaikutti tyytyväiseltä.

”Niitä unelmiahan riittää vielä ToDo-listalla tarinaksi asti” Huomautin silmiä pyöritellen.

Ajatukseni pyörivät matkan ajan työssä, rakentamisessa ja lomamatkoissa. Kumpa todellisuutta voisikin vain paeta lämpimään!

”Mä tarviin lomaa” Hymähdin ja naputtelin puhelimestani auki lentoyhtiöiden sivut.

”Nii no loma oiskin aika kiva tauko kaikkeen, harmi vaan ettei nyt oo kauheesti ylimääräistä käyttää” Hannes kuulosti hieman kyllästyneeltä jokapäiväisiin uusiin ideoihini.

”Ei mut kyl mun säästötili tän verran antais armoa. Kato ny ei ees montaa tonnia tällanenkin matka Thaimaahan.” Ihailin ja Hanneksen katseesta huomasi sen chillaa vähän-ilmeen, joka kertoi minun taas innostuneen liikaa jostain asiasta. 

”Sovitaanko jos sit vaikka ens talvena” Hannes hyppäsi ulos tallipihalle parkkeerattuaan auton maneesin kulmalle. 

”Pieni irtiotto arjesta ei tekis pahaa sullekkaa” vinguin perään. 

”Joskus sitä tulee vaan mietittyä onks tää elämä jonkun keksimä draamanäytelmä” Puhahdin mietiskellen jatkoksi.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén