Vettä, karvaa, lantaa ja satulahuopia

15. joulukuuta

Istun bussissa, jonka ikkunaa vasten ropisee vesipisaroita. Ulkona on alkanut jo hämärtää, vaikka kello lähenee vasta kolmea. Sylissäni painaa tallikassini, ja sen vieressä on namipussi, uusi harjakassi, sen sisällä harjoja ja satulahuopa. Olin käynyt kaupassa viikonloppuna ja ostanut uusia heppatarvikkeita Rölliä varten. Sisälläni kihisi into uudesta tallista ja hoitohevosesta. Olin käynyt Hallavassa kerran aiemmin tutustumassa paikkoihin. Nyt olin menossa Röllin luo yksin.

Astuin bussista ulos ja vesi ryöpsähti niskaani. Vedin sadetakkini hupun päähäni ja kiristin sen valkoisia nauhoja hieman. Astelin tallille vievää tietä eteenpäin. Tie oli täynnä vesilätäköitä ja ne litsähtelivät mustien, lyhytvartisten kumisaappaideni alla. Edessä häämöttää kivinen tallirakennus ja perhoset vatsassani alkavat liidellä vielä lujempaa. Aivan kuin joku olisi syöttänyt niille bensaa. Pian olin oven luona ja vetäisisin sen auki reippaasti. Käytävä on aivan tyhjä. Karsinoissa sen sijaan on useampi hevonen. Astun määrätietoisesti käytävälle ja kävelen kohti karsinaa, jossa Rölli oli ollut viimeksi. Siellä se oli nytkin. Huh! En olisi halunnut lähteä etsimään uunituoretta hoitohevostani tarhoista, kun ulkona sataa vettä kuin saavista kaadettuna. “Hei pieni”, Höpötän suloisimmalle suomenhevoselle kenet olen koskaan nähnyt. Sen silmät kiiltävät suloisesti kiinnostuksesta ja pehmeä turpa törkkää kättäni tutkiskelevasti. “Kyllä, olet aivan yhtä suloinen kuin viimeksikin ja ansaitset sen kunniaksi yhden namin!” Lörpöttelen, vaikka Rölli tuskin muistaa minut. Tiputin vaaleanpunaisen narureppuni karsinan viereen, samoin kuin harjakassin ja huovan. Voisin viedä ne kohta tallitupaan. Avaan namipussin ja kaivan yhden herkun esiin. “Oleppa hyvä suloisin pieni Rölli-poni maailmassa!” Sanoin ääni lempeyttä pursuten.

Kun olin raahannut tavarani tallitupaan päätin kokeilla satulahuopaa Röllille. Se oli tummanvihreä ja kaupassa olin pohtinut sen näyttävän hyältä tummalla hevosella. Niin se näyttikin. Huopa oli oikein hyvän kokoinen ja näytti Röllin päällä komealta. “Meistä tulee oiva kisatiimi!” Hihkaisin, vaikka en ollut edes ratsastanut edessä olevalla hevosella.

Vein huovan takaisin ja aloin harjailemaan Rölliä harjoillani, jotka olivat myös tummanvihreitä. Rölli oli selvästi kasvattanut jo kunnon talvikarvan, sillä karvaa lähti roimasti ja kaikki se takertui takiaisen tiukasti märkään takkiini ja housuihin. Röllin mielestä karvaa ei kuitenkaan näyttänyt olevan päälläni tarpeeksi, koska hän tuli vielä hinkkaamaan päätään minuun. Se oli aivan suloinen ele, mutta en usko, että äitini pitäisi siitä, kun astuisin kotiin täynnä karvaa. Kaiken plussaksi suloinen, mutta soktkuinen Rölli päätti hoitaa tarpeensa ja tehdä komean lantakasan karsinan lattialle, ja juuri minun tuurillani astun sen päälle, kun olen jättänyt karsinan putsaamisen hieman myöhemmäksi. Olin siis täynnä karvaa ja lantaa, kun vihdoin olin valmis. Vein harjat kaappiini ja samalla tutkailin tallitupaa. Se oli kotoisan pieni huone, jossa uskon tulevani viettämään paljon aikaa. Kävin myös satulahuoneessa, vaikka olin jo tutustunut koko tallialueeseen ensimmäisellä kerrallani Hallavassa. Katsoin Röllin varusteet läpi. Huopa sopisi erinomaisesti satulaan.

Kävelin vielä ripeästi kaappini luo, tarkoituksena lukita se. Samalla muistin, että kun tulisin ratsastamaan Röllillä minun pitäisi tuoda ratsastustavarani tallille, koska en niitä tänään ollut jaksanut ottaa mukaani.

Kipaisin vielä itse Röllin luona ja kuiskuttelen sille heipat, jotka olivat suunnileen luokkaa: “Hei hei, pieni ylisöpö suloisin suomehevonen Röllinen”, Heippojen jälkeen kiiruhdin ulos tallista säähän, joka vaikutti tasan samanlaiselta, kun talliin astuessani, paitsi että nyt oli vain hyvin paljon pimeämpää.

Next

Päivänpiristäjä Puhuri.

2 Comments

  1. Oi vitsi, ihastuin ihan saman tien sun kirjoitustyyliin. Niin rento ja mukaansatempaava arkinen tarina. Pystyin hyvin kuvittelemaan Kielon Mörön karsinaan karvaisissa ja märissä vaatteissaan 😀 Mahtavaa saada sut mukaan porukkaan!

  2. Ciara

    – “Oleppa hyvä suloisin pieni Rölli-poni maailmassa!” Sanoin ääni lempeyttä pursuten.

    IHANA 😍 Tää kaksikko kuulostaa sellaselta just söpöltä positiiviselta päivänpelastajalta 💪🏻

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén