ik mis het ook

Ik mis jou

Olin lukenut sanat nyt muutamaan otteeseen puhelimeni ruudulta. Siitä, kun mä olin edellisen kerran lähtenyt hollannista ei ollut edes pitkä ja myös mä kaipasin takaisin. Nyt kun mä olin vanhempi, mun oli helpompi matkustaa Suomen ja Hollannin välillä koska mä pystyin jo jonkin verran toimimaan omatoimisesti lentokentällä ja koneessa. Äiti oli tavannut jo pari vuotta sitten Matin ja sen jälkeen me ei oltu matkustettu hollantiin enään niin usein yhdessä. Tokihan äiti tuli käymään Hollannissa edelleen kerran tai kaksi vuodessa mutta useammin mä olin lentänyt sinne yksin.

Se oli ollut mun yhdennentoista syntymäpäivän aikaan, kun meidän tiet olivat kohdanneet Willemin kanssa. Tokihan meillä oli mennyt ensin vähän aikaa tutustua taas toisiimme, mutta yhteinen sävel löytyi nopeastikin ja me oltiin saatu kurottua kiinni se aika, jolloin me ei oltu nähty toisiamme. Vuosien kuluessa me tutustuttiin toisiimme paremmin ja viime kesänä kun me oltiin erään meidän yhteisen ystävän synttäreillä, tilanne eteni siihen hetkeen, jossa me vaihdettiin ensimmäinen suudelma. Kyllähän se hämmensi meitä molempia, mutta hiljalleen me molemmat oltiin tajuttu että meillä oli jotain tunteita toisiamme kohtaan ja meidän ystävyys oli syventynyt parisuhteeksi. Tokihan meillä oli useampi tuhat kilometriä meidän välissämme joten me ei päästy näkemään toisiamme ihan niin usein kuin me haluttiin ja monesti me puhuttiin pitkiäkin puheluita facetimen välityksellä.

Äiti ei tiennyt mitään siitä, että mulla oli hollannissa joku, vaikka kai se oli ymmärtänyt että me ei oltu enää pelkästään kavereita. Olinhan mä miettinyt että jos mä lähtisin opiskelemaan Hollantiin sen jälkeen kun mä pääsisin peruskoulusta, mutta mä olin hakenut kuitenkin lopulta Pronssijoen lukioon. Mulla olisi vielä vuosi opintoja jäljellä ja vasta sen jälkeen mä voisin lähteä hollantiin. Ehkä silloin mä seuraisin isän jalanjäljissä tai ehkä me keksittäisiin ihan joku uusi suunta meidän elämälle. Suunnitelmia ja ideoita meillä oli monia, mutta se, mikä me toteutettaisiin ensimmäisenä, oli edelleen avoinna.

ik mis het ook

Mä vastasin viestiin, toivoen että kevät menisi nopeasti jotta mä pääsisin taas hollantiin.

Previous

Unelmia ToDo-listalla

Next

Linssilude metsäretkellä

1 Comment

  1. Ciara

    Ooh tää on sellasta tekstiä/tarinaa mikä on kaukana omalta mukavuusalueelta mutta kiva lukea ja hienosti toteutettu taas kerran!🤩

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén