Linssilude metsäretkellä

Suoristan housunlahkeen, ja katson ruunaa lumen päällystämää selkää, ”olet siis ottanut kaiken ilon irti ensilumesta?” Kyselen tältä ja hymyillen. Ruuna kuin ymmärtäisi minua ja napittaa minua suoraan silmiin. Nappaan pakista elämää nähneen kumisuan ja alan hitaasti sukia hevosta.

Vihdoin poni alkaa paljastua lumikerroksen alta, ja heitän tämän päälle lämpimän satulahuovan. Tiedän että ulkona on kylmä, mutta silti uhmaan maailmaa, ja lähden maastoon. Maastomaisemat ovat kauniita tammikuisessa iltahämärässä. Unon lämmin selkä tuntuu kotoisalta, lempässä käynnissä puron viertä. Kaunis satakieli laulaa ison tammen oksalla, me molemmat nautitaan ihanasta hetkestä koko sielulla. Tämä on hevostytön unelma.

Havahdun tienristeyksessä jossa ohjaan ponin pellolle. Sänkkärillä on hyvä päästää vähän höyryjä. Kannustan jo valmiiksi tohkeissaan olevan ruunan laukkaan, ja tämä vastaa temmokkaalla harppauksella ja lopulta nostaa laukan. Nousen kevyeeseen istuntaan, ja nappaan harjasta varmuudella kiinni. Tunnen ponit liiankin hyvin, ja tämä pukittaa hetkeä myöhemmin. Pysyn tasapainoisena satulassa. Hetken kuluttua kiristän ohjia, ja hiljennän Unon takaisin käyntiin.

Ponin puuskuttaa jo, ja katselee korvat töttöröllä ympärilleen. Unon käynti muuttuu äkillisesti loikiksi, ja siitä vielä säntäilyksi. Olen kuitenkin valppaana, ja istun satulaan tiiviisti. Hetken kuluttua leppoisa käynti jatkuu. Käänymme pian pellon reunasta soratielle. Pistän otsalampun hämärässä päälle, ja heijastin korvahuppu suorastaan hohtaa ruunan päällä.

Päätän vielä nostaa ravin. Reipas mutta kuuliainen Uno hölkkää kivasti kaula pitkänä. Huomaan pian autonvalot, ja otan ponini takaisin käyntiin. Auto kaahaa rajusti jäisellä tiellä ja kruisaa meidän ohi. Olemme molemmat ihan järkyttyneitä, mutta onneksi Unon pääkesti eikä tämä tehnyt mitään muutakuin seisoi silmät ja sieraimet suurina, samanlailla kuin kuskikin.

Loppumaasto sujuu muittamutkitta, ja hyppään kolmenvartin reissulta takaisin maankamaralle. Talutan Unskin pesukarsinaan ja otan varusteet ja heijastimet pois ponin päältä. Vedän lähds nukkuvan ponin pölyharjalla läpi ja puhdistan kaviot mumikokkareista. Lämminloimi niskaan! Haen vielä lopuksi koulurepustani porkkana pussin ja puhelimen. Räpsäisen muutamat supersuloiset kuvat Uunon kuuraparrasra. ”senkin linssilude!” räkätän kun ruuna kerjää porkkanoita hartaasti. Otan riimunnarun ja talutan Unon vielä pihattoon. Lapsiponi ja Unon uusi bff Puhuri tulee höristen portille ja päästän Unon vapaaksi.

Hyppään bussiin ja leimaan bussikortin automaattiin. Menen istumaan. Selaan ottamani kuvat ja ne saa minut vielä hymyilemään!


Previous

ik mis het ook

Next

Rikkinäisiä loimia ja rallattelua

1 Comment

  1. Mahtavaa tunnelmointia talvisella maastolenkiltä! Onneksi kaaharin kohtaamisesta ei seurannut mitään pahempaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén