Luistelua ja lento harjoituksia.

Bussikuski vilkaisee minua epäillen, kun tulen kassien, ja pussien kanssa bussiin. Olen valmistautunut kylmään tallipäivään hyvin! Istuessani puhelin kilahtaa ja avaan viestin. ”joudut varmaan menee fättillä jos maastot ovat liukaat.” Naurahdan ja muistan kuinka lähinnä luistelin asunnostamme vajaat satametriä pysäkille. Äiti on oikeassa, vaikka vähän ylisuojeleva.

Hyppään pois bussista, ja suuntaan kohti tallia. Paitsi peilikirkas jää ei auta asiaa sen vertaa. Pääsen tallinovelle, neljän pyllähdys saldon kanssa. Heitän uuden herkkulaatikon, harjalaukun ja Unon uuden otsapannan satulahuoneeseen. Koukkaan sinisen riimunnarun naulasta ja matkaan kohti pihattoa. Onneksi talliympäristö on hiekotettu hyvin, eikä hevoset turhaan liukaatelisi jäällä.

Pihatonportilla ei ole ainostaan innokas ruuna, portilla on koko poikajengi iloisena vastassa. Naksautan narun Unon riimun ja lähden taluttamaan tätä talliin. Kaarran ponin hoitokarsknaan ja laitan uuden ovistopparin ruunan eteen, ettei tämä livistäisi kun haen hänelle vähän heinää. Ponin rouskuttaessa välipalaansa ajattelen vielä maastoa, menen kyllä maneesiin.

”Mustakoulusatula selkään ja menoksi.” sanon Uniolle jonka uusi otsapanta on vähän nafti. Maneesi ln ihanan lämmin vaikka olen pukenut paljon vaatetta. Hyppään kyytiin Unon aloittaessa jo kävelyn. Kävellemme aikamme ja otan ravin, ravailen pitkinohjin ja Uno pörisee tasaisin väliajoin. Otan ponini hetken päästä raviympyrälle ja asettelen tätä sisään. Vaihdan suuntaa, teen muita perus juttuja. ”hölkkä tarvitsee vähän vauhtia ja vaaratilanteita” naurahdan välikäynneillä. Nostan laukan ja toteamukseni käy toteen. Uno vetää päänsä alas, pukittaa ja rallittaa kunnolla ympäri kenttää. Viimein jyrkässä kurvissa lennän kaaressa kyljelleen maahan. Uno pysähtyy heti ja katselee minua sieraimet suurina.

Nousen jaloilleen ja pyyhin hiekan ratsastushousuistani pois. ”onneksi minua ei pahemmin sattunut.” totean puolikisi naurahtaen. Hyppään takaisin selkään. Yritän uudelleen. Laukka nousee lähes puhtaasti, teen useita siirtymisiä.

Laskeudun viimein alas ratsailta, ihan tarkoituksella. Ja vedän ohjat pois ponini kaulalta. Käppäilemme takaisin talliin ja puran ponin hitaasti. Muistan vielä uuden namilaatikon ja haen sen innolla! ”Tässä on mooonta makua” lässytän Unolle joka kerjää jo parahimmilla tavoilla, tai ponimaisilla tavoilla. Ylivoimainen ykkönen oli omena, muutkin menivät selvästi jatkoon.

Talutan vielä ponin lumikinokseen ja hulvatonta on se että Unski kuopii lunta, ihan kuin kesäisin vettä. Vein vielä lopuksi ponin takaisin kämppikisien luokse ja Uno näyttää tyytyväiseltä, kun päästän tämän takaisin ystäviensä seuraan.

Previous

Rikkinäisiä loimia ja rallattelua

Next

7.1.2022 Sellainen isä

1 Comment

  1. Tää kaksikko on kyllä ihan mahtava. Voin hyvin kuvitella Nellyn lentämässä kaaressa maneesin hiekkaan ja Uno tulee sitten hölmistyneenä viereen katsomaan 😂

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén