Maailman paras Osku

“Jasmiina Viola Rissanen nyt tänne heti!” Kajahti isän ääni keittiöstä. Kipitin kiireesti unenpöpperössä keittiöön jossa isä seisoi kädet puuskassa ja naputti ärsyttävästi jalkaansa lattiaan.
“Hyvää huomenta sinullekin.” Toivotin isälle ja virnistin.
“Kuuleppa neiti kello on jo vaikka ja mitä, et sä voi nukkua koko päivää. Zero pitäisi käyttää ulkona, joka on sinun hommasi minä en kerkeä.” Isä hölötti kun papupata. Kaadoin kupin kahvia. “Joojoo mä käytän. Rauhotu nyt ja hengitä, muuten toi sun otsasuoni poksahtaa. virnuilin samalla juoden aamukahvia. “Jassu nyt sitten. Eihän se suoni nyt näy ?” Isä kysyi ja pörrötti hiuksiani ohi mennessä. “ISÄÄ” karjaisin ja selvitin hiukseni takasin.  Onneksi isäni on rento tyyppi vaikka koittaa esittää ankaraa. ajattelin samalla kun lähdin vaihtamaan vaatteita.

Nappasin Zeron hihnan ja kiinitin sen saksanpaimenkoiran pantaan kiini.
“Sit mennään, käydään semmonen pikkulenkki niin kerkeen tallille menevään bussiin sen jälkeen.” Sanoin ja avasin ulko-oven. Kiersimme Zeron kanssa parin kilsan lenkin. Zerolla oli todell paljon energiaa ja se haisteli joka lyhtypylvään ja penkan. Olihan tämä uusi paikka sillekkin. Puhelimeni kilahti taskussa viestin merkiksi, kaivoin puhelimen taskussa  ja katsoin kuka kaipasi minua. Viesti oli tullut ryhmächattiin whatsapissa.
“Miten Jassu pärjäät sielä perämetsässä”- Jenny
“Ootko päässyt jo tallille”?- Kaisla
“Hyvin täällä menee 🙂 Tallille olen päässyt jo ja sain hoitohevosen. 165cm Trakehninhevosruunan Oskun ohan se vähän erillainen kun Muska” vastasin kavereiden kyselyihin ja laitoin puhelimen taskuun.

Juoksin bussi pysäkille ja kerkesin juuri ja juuri kyytiin. istahdin penkille ja aloim selamaan instagramia. Kaisla oli lisännyt kuvan jossa hän ratsasti Muskalla tuo musta 150cm Eestinhevonen oli ollut silmäteräni 5 vuoden ajan. Sen aikana luottamus kasvoi hurjasti toisiimme. Kävimme kisaamassa parit tallin estekisat ja koulukisat. Pidimme muutenkin hauskaa kavereiden kanssa tallilla aina.  Saisinpa kavereita täältäkin, joiden kanssa voisi pitää kivaa tallilla. Ajattelin ja painoin stop nappia. Hyppäsin ulos bussista ja lähdin kävelemään kohti tallia.

Avasin tallin oven ja kävelin suoraan hakemaan Oskun varusteita. Ajattelin käyväni tänään ratsstamassa kevyesti ruunan läpi. Vein ruunan varusteet käytävälle ja lähdin hakemaan ruunaa tarhasta. Osku mutusti heiniä tarhakavereiden kanssa.  Knabstrubinhevos ruuna Cooper huomasi minut ensinmäisenä ja lähti heiniltä kävelemään  kohti minua herkkujen toivossa. Osku lähti ruuna kaverinsa matkaan. Kun taas Hauska suomenhevostamma jäi syömään. Silitin Cooperia ohi mennen ja nappasin Oskun kiini lähdin taluttamaan rautiasta ruunaa sisälle ja porttia sulkiessani Cooper lähti takasin heinille.

Kiinitin Oskun käytävälle kiini ja otin loimen pois siltä. Ruuna liikuskeli edes takasin käytävällä ja kuopi.

“Nyt sitten loppu tai jäät ilman porkkanaa.” komensin ruunaa joka hölmistyneenä katsoi takasin. Varustin ruunan ja heitin sen selkään vielä mustan viltin jossa oli sinisiä pisteitä vähän kun olisi maalipensselillä räiskitty. Nappasin itselleni vielä kypärän ja hanskat, jonka jälkeen lähdin taluttamaan ruunaa maneesille.

Nousin maneesissa Oskun selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä vilkasin kelloa äkkiä jotta olisin tietoinen kauan olen kävellyt. 15min alku käyntien jälkeen keräsin ohjat käteen ja aloin työstämään oskua käynissä taivutteli  ruunaa paljon ja teimme pysähdyksiä. Olin ratsastanut enimäkseen käyntiä taivutellen ruunaa. Muutaman ravi ja laukkapätkän olin ottanut. Laskeuduin  alas satulasta nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä heitin saman viltin selkään. Lähdin taluttamaan Oskua sisälle talliin samalla sain jonkun tallilaisen ottamaan meistä kuvan. Hoidin Oskun pois ja annoin sille lupaamani porkkanan. Laitoin ruunalle loimen niskaan ja vein sen jatkamaan syömistä.  Siivosin jälkeni käytävältä  ja vein varusteet paikoilleen.

Bussissa istuessani postasin kuvan instaan *Maailman paras Osku<3 *

Previous

7.1.2022 Sellainen isä

Next

Ben.

4 Comments

  1. Minni

    Tää oli kiva teksti, toki kappalejakojen puuttuminen teki siitä hieman raskaan ja hankalan lukea.

    Hallavassa on onneksi kivaa porukkaa joten eiköhän Jasmiinakin toivottavasti saa pian uusia kavereita 🙂

    • Jasmiina

      Pahoitteluni kappalejakojen puuttumisesta. Minulla on hankaloittamassa elämääni lukihäiriö. Yritän parhaani aina katsoa kaikki oikein ja muuten hyväksi. 🙂

      Kyllä uskon että nopeasti saadaan uusia kavereita.

      • Minni

        Joo ja siis tosiaan jos oli jotain koodiongelmaa tosissan niin se on ihan ymmärrettävää että tekee tommosen pitkon 🙂

  2. Täs oli kappalejaot, mut tarina oli napannut jostain mukaansa koodia mikä teki siitä tyyliltään vähän eri näkösen kun tän sivuston muut tekstit. Koitan selvittää mistä johtuu. Nappasin ne koodit pois niin nyt näkyy kappalejaotkin paremmin.

    Tykkäsin tästä tarinasta tosi paljon ja oli mahtava päästä vähän kurkkaamaan kans Jasmiinan kotiin ja kaveripiiriin 😊
    Ja aivan upee kuva!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén