Rallittelua ja puolipidätteitä

10. tammikuuta

“Vauhtia!” Kivahdan ärsyyntyneenä auton avonaisesta ikkunasta. Sinisen omakotitalon pihassa kyykkii hyvin paksuun toppatakkiin pukeutunut äitini, ja mikäli mahdollista, vielä paksumpiin toppavaatteisiin pukeutunut pikkusiskoni. “Äiti! Älä laita sitä vetskaria niin pitkälle!” Huuta 5-vuotias pikkusiskoni naama punaisena. Heidän pitäisi kyyditä minut tallille, ratsastustunnille, mutta siskoni haluaisi selvästi mielummin jäädä kotiin katsomaan televisiota. “Oikeesti! Me myöhästytään!” Huudan. Vihdoin pohjoisnavalla tavattavan sään varalle pukeutunut kaksikko nousee lumisesta maasta ja he kävelevät autolle.

Vilkutan loittonevan auton perään ja huokaisen helpotuksesta. Kouluni loppui niin myöhään, etten ehtinyt bussiin ja jouduin pyytämään kyytiä äidiltäni. Valitettavasti isäni oli vielä töissä, ja siskoni joutui lähtemään mukaan. Häntä ei ollut helppo saada pois talosta, kun ulos mennessä piti pukea paljon vaatteita. Nyt olin kuitenkin vihdoin tallilla, yksin. Ainoa ongelma oli vain, että minulla on aivan hirvittävä kiire.

Avaan Röllin karsinan oven mahdollisimman nopeasti ja annan suloiselle ruunalle pikarapsutukset, ennen kun alan harjaamaan sitä. Rölli ei selvästi pidä tästä uudesta ja liian ripeästä tyylistä harjata, sillä se tunkee syliini, enkä saa harjaa edes koskemaan koko hevosta, ellen pysähdy ja silitä ruunaa kunnolla. Lopulta, hyvin pitkän silittelytuokion jälkeen, Rölli antaa minun harjata itsensä läpikotaisin. Haen varusteet satulahuoneesta ja laitan satulan selkään, suojat jalkoihin ja suitset päähän. Heitän viltin Röllin päälle ja hevosen osalta on valmista. Vedän vielä omat varusteet päälleni ja olemme molemmat valmiita.

Vasta nyt tajuan vilkuilla ympärilleni. Tunnille on tulossa myös yksäreitä, joka saa jännityksen kipristelemään vatsassani. Aivan kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi! Tuntihevosista mukaan on näkyvästi tulossa Röllin lisäksi Pernilla, Osku, Lenni ja Virma. Vilkaisen yksäripäätyyn ja huomaan Unon ja Puhurin olevan varusteet päällä.

“Voidaan nyt lähteä kohti maneesia!” Huikkaa Aleksi ja ratsastajat alkavat liikuskella ulos hevosten karsinoista. Minäkin kävelen ulos ja asetun jonoon muiden kanssa. Rölli tuntuu miltei steppaavan paikallaan, joten tunnista tulisi varmasti vauhdikas.

Maneesissa hyppään Röllin selkään ja annan ruunalle pitkät ohjat. Röllin korvat pyörivät sen päässä kuin propellit ja heti kun kosketan sen kylkiä pohkeella se säpsähtää liikkeelle. Tästä tosiaan tulisi vauhdikasta. Huokaisen mielessäni. En ehdi sen enempää huokailla, koska Aleksi ilmestyy viereeni. “Moi! Haluisitsä kertoo vähän sun tasosta ja tän kauden tavoitteista?” Aleksi sanoo ja kävelee rauhakseen Röllin vieressä, joka ei totisesti kävele rauhallisesti. “Juu, voinhan mä”, sanon yrittäessäni samalla saada istunnallani jotenkin rauhoittaa Röllin vauhtia. “Ömm.. No oon siis ratsastellu mun tädin hevosilla, ja kisasin niitten kanssa koulussa helppo b, mutta osaan paljon helppo a asioita ja olisin alkanu kisaamaan siinä, mutta täti muutti sinne Saksaan. Esteillä mentiin treeneissä 110 cm tehtäviä ja ne suju sillon tosi hyvin. Noista ajoista on vaan jo suunnilleen vuos, että oon varmaan vähän ruosteessa”, selitän ja Rölli pyyhältää eteenpäin, aivan kun olisi ollut lukittuna karsinaan viimeiset kymmenen vuotta. “Ja, no tällä kaudella haluisin vaan päästä takasin mun entiselle tasolle. Ja ehkä kilpailla vähän. Rakastan sitä!” kerron ja lisään vielä: “Ja nii, tutustua Rölliin hyvin, silleen että se vois luottaa muhun kunnolla!” Aleksi nyökkää vieressäni. “Okei! Mä koitan suunnitella näitä tunteja teiän tavotteiden pohjalta”, sitten mies lähte seuraavan hevosen luo. Ja Rölli sen kuin jatkaa kiirehtimistään.

“Otetaan sitten kevyttä ravia…” Loppua en kuule, sillä Rölli on lähtenyt pienestä pohkeen kosketuksestani eteenpäin, salaman lailla. Pian kuulenkin Aleksin äänen: “Kielo, hidasta oman kevennyksen tahtia aavistuksen verran ja nosta yläkroppaa pystympään, nyt Rölli ravaa aika kiireisenä”, Koitan paukuttaa neuvot kuvitteellisella vasaralla päähäni, jotta Rölli kulkisi rauhallisemmin. Hidastan kevennystäni vähän ja käytän hetken alkeistunneilla opittua taktiikkaa: “Yks, kaks, yks, kaks…” Hoen hiljaa ääneen. Nostan myös leukani ylös ja pyöräytän hartiat taakse. Teen parit puolipidätteet, ihme ja kumma! Rölli hidastaa vauhtiaan hieman, vaikka minun pitää olla vielä hyvin tarkkana selässä.

Röllin muututtua hieman helpommaksi ratsastaa yritän taivutella hevosta kulmissa ja pääty-ympyröillä, Aleksin neuvojen mukaan. Rölli taipuu kivasti, ja alkuhöyryjen jälkeen kuunteleekin nätisti. Teemme myös siirtymisiä, missä käyntiosuus on selvästi hankala, mutta pienen hionnan jälkeen nekin sujuvat.

Välikäyntien aikana Aleksi tulee hakemaan Röllin loimen pois ja kertoo seuraavan tehtävän. Pian tulee minun ja Röllin vuoro. Otan ohjat paremmin käteen ja ratsastan voltille. Voltteja olen tätini suomenhevosten kanssa hionut paljon, ja onnistun saamaan siitä kymmenen metriä halkaisijaltaan. Röllin taivuttaminen on taas hieman haastavaa, ja ruuna painaa vastaan pohjettani. “Rölli voisi taipua hieman enemmän!” Huikkaa Aleksikin maneesin reunalta. Pääsemme kuitenkin lävistäjälle ja pyydän Rölliä hieman eteen, pitäen sen kuitenkin suunnilleen samassa tahdissa. Rölli lähtee pienestä pyynnöstäni salamana eteenpäin ja keskiravin tyyppinenkin askellaji jää jonnekkin hyvin kauas. Tämä on kuin ravihevosen ravia viimeisillä metreillä ennen maalia. “Rauhota Rölliä! Sehän juoksee sun alta! Tee pieniä puolipidätteitä, äläkä pyydä sitä liikaa eteen”, Huutaa Aleksi. Pääsemme jotenkin, en tiedä miten, kentän toiseen päähän. Teen puolipidätteitä ja käännän toiselle voltille. Keskityn nyt vain ja ainoastaan Röllin taivuttamiseen. Lopulta saan sisäpohkeeni läpi ja ruuna taipuu kunnon banaaniksi allani. Kehun sitä ääneen ja taputan kaulalle. Ratsastan seuraavalle lävistäjälle ja huomaan Miskan ja Lennin tulevan juuri keskiravi-lävistäjälle. Päätän ottaa Röllin käyntiin ennen kentän keskustaa. Rölli siirtyy yllättävän siististi ja kun otan raviin, se ei meinaa juosta altani. Aleksikin huomaa tämän ja kehuu: “Hyvä! Siirtyminen oli tosi täsmällinen. Kehu Rölliä!”

Ratsastamme tehtävää vielä pari kertaa tähän suuntaan, sekä toiseenkin suuntaan. Keskityn Röllin kanssa asioihin, jotka ensimmäisellä kerralla menivät hieman pieleen. Lopulta koko tehtävä sujuu hyvin. Seuraavana pääsisimmekin laukkaamaan!

Minun ja Röllin vuoro tulee, taas, nopeasti ja ratsastan Rölliä eteen, kohti L-kirjainta. Päästyämme melkein sen kohdalle, annan Röllille laukkapohkeet ja ruuna lähtee helposti laukkaan. Olen valmiina pidätteiden kanssa ja saan kännettyä Röllin pääty-ympyrälle. Laukka rullaa hyvin ja hallitusti, pääsemme hyvin kulmaan, josta käännän lävistäjälle. Lopussa laukkaa pitäisi koota hieman, joten otan jo valmiiksi Rölliä hieman kiinni ja teen muutamat pidätteet. Lävistäjän loppupuolella saankin laukan hyvin koottua ja pääsemme hallitusti raviin, jonka kautta käyntiin. Kehun Rölliä vuolaasti.

Tulemme samaa tehtävää vielä uudestaan, ja Rölli rauhoittuu kerta kerralta enemmän. Toiseen suuntaan teemme myös laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Sekin sujuu hyvin! Olen iloisempi kuin koskaa Röllin kanssa. Tunti ei ollutkaan täydellinen fiasko!

Loppukäyntien ja kehumisten jälkeen astelen iloisesti talliin. Kaikki muutkin näyttävät iloisilta ja hoidamme hevoset pois rupatellen yhdessä. Nyt minullain on aikaa helliä Rölliä oikein kunnolla!

“Moikkaa!” Huikkaan vielä kaikille tallissa olioille ja avaan tallin oven. Nyt joutuisin menemään bussilla, mutta mikään ei latistaisi mieltäni tuon tunnin jälkeen!

Previous

Isoja kysymyksiä

Next

Naksutinkoulutuksen saloja.

2 Comments

  1. Ihana tarina! Ja mahtavaa, että alkukiireestä huolimatta tunti sujui loistavasti 😊

  2. Vera ja Ben

    Kirjotat ihanan yksityiskohtaisella tyylillä, ja ihanasti Röllistä❤️🙌

Leave a Reply to Vera ja Ben Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén