Tommin puheet olivat saaneet mut ajattelemaan ja kunhan me oltiin vain saatu vuoro paketoitua ja päästyä kotimatkalle oli mun mielessäni varmistunut ajatus siitä että olisi aika nostaa kissa pöydälle. Tokihan mulla oli sellaisia asioita, joita mä halusin miettiä ja suunnitella omassa rauhassani, mutta ainakin mä voisin kokeilla kysellä Ciaralta siitä, että millaisia unelmia sillä olisi kosinnan suhteen. Vaikka mun omatuntoani pisti edelleen aina satunaisesti se, että Ciara oli valinnut minut – siinä tilanteessa köyhemmän työläisen – kun tuo olisi voinut saada millaisen prinssin tahansa, olivat vuodet helpottaneet tätä ajatusta ja oikeastaan mä olin vain joka päivä onnellinen siitä että se oli mun vierelläni.

Talvi oli vielä sen verran pitkällä, että päästessäni kahdeksalta työvuorosta oli pimeää joten sain ajella pimeyden vallitessa väliaikaiselle asunnollemme. Ulko-oven auetessa kukaan ei tullut minua vastaan joten riisuin ulkotakkini sekä kengät niille kuuluville paikoille ja jatkoin peremmälle asuntoon. Kuitenkaan ketään ei ollut kotona joten söin pikaisen aamupalan ennen kuin jätin Ciaralle lapun, jossa ilmoitin ottavani päiväunet, sillä vuorossa oli uni jäänyt hieman vajaaksi.

Mä en tiedä että montako tuntia mä olin nukkunut, mutta mä heräsin siihen kun Ciaran huulet painautuivat omiani vasten. Vaikka mun liikkeet taisivat paljastaa että olin jo herännyt, yritin silti esittää parhaani mukaan nukkuvaa jotta saisin pidettyä naisen huulet omiani vasten mahdollisimman pitkään.

”Mä tiedän että sä olet hereillä” kuiskaus kuului korvani vierestä ja en voinut kuin huokaista syvään ja avata silmäni. Katseeni kohtasikin Ciaran katseen sekä hymyn, joka oli noussut punahiuksisen huulille.

”Mitä jos jäädään tähän? Ei mentäiskään tallille ja raksalle?” ehdotin.

”Hyvä yritys. Pakko meidän on sinne mennä kun me ei olla pariin päivään käyty. Ja Mona on pakko ratsastaa tänään kunnolla lävitse.”

”Hnnnggg…”

”Tuus nyt vaan. Mä keitin sulle kahvia valmiiksi” Ciara painoi vielä viimeisen suudelman huulilleni, ennen kuin tuo nousi viereltäni ja suuntasi pois näköpiiristäni. Maattuani vielä hetken paikoillaan, venyttelin ja nousin ylös. Astellessani keittiöön, kahvin tuoksu tuli minua vastaan ja suuntasin suoraan kahvinkeittimelle sekä kaadoin itselleni mukillisen mustaa nestettä. Kofeiinin vaikuttaessa mä tunsin herääväni vähän paremmin ja suunnittelimme Ciaran kanssa tulevaa aikataulua. Koska tuo herätti minut ajoissa, kerkeäisimme käydä tallilla ennen kuin ratsastuskoulun tunnit alkaisivat joten molempien tammojen liikuttaminen olisi helppoa suorittaa rauhassa.

Poikkeuksellisesti suuntasimme Hallavaan tällä kertaa omalla autollani ja oli ihan mukavaa olla välillä kuskinpaikalla, sillä edellinen yö oli mennyt taas vänkärin paikalla Tommin pistäessä vastaan sen suhteen että saisin ajaa vuoroissa. Parkkeerattuani autoni tallin parkkipaikalle, matkamme jatkui talliin ja vaihtamaan tallivaatteet päälle sekä valmistautumaan hevosten liikuttamiseen. Ciara kertoi minulle tarkemmin millainen suunnitelma tuolla oli Monan suhteen ja annoin toiselle muutamia vinkkejä siitä, että miten tuo voisi saada Monan ratsastuksesta parhaan hyödyn irti.

Oma tammani taasen oli todellakin Tamma ja Katan hoitaminen tuntui olevan tänään extra vaikeaa. Lopulta kuitenkin myös Kata oli hoidettuna ja pikkutamman kanssa suuntasimmekin kentälle, jossa tein Katan kanssa ihan perus juttuja ennen kuin tamma sai vielä hetken rallitella vapaana hangessa. Ruunikko tamma liikkui todella hienosti enkä mä malttanut odottaa että millainen nuorikko siitä kasvaisi ja kehittyisi sekä miten se alkaisi pärjäämään kisakentillä. Tokikaan mitään liian isoja pilvilinnoja mä en halunnut Katan kanssa rakennella, sillä tamma ei ollut ihan mikään täysi automaatti varmasti ratsuna, joten voisi olla että meidän ensimmäinen kisastartti olisi joskus useiden vuosien päästä, riippuen miten tamma alkaisi toimimaan ratsuna.

Kunhan me molemmat oltiin valmiita omien tammojemme kanssa, oli edessä se mielenkiintoisin osuus tälle päivälle, suunnatessamme rakennustyömaalle ja nähdessämme melkein valmiin talomme.