Onnistumisia ja takaiskuja.

Olen bussissa matkalla tallille. Mietin mitä tekisin tallilla tänään, mutta hautaan ajatuksen nopeasti. Olen ottanut tavaksi, etten suunnittele tallille menoa tai siellä oloani mitenkään. Kello on vasta seitsemän, mutta sain tänään vapaapäivän koulusta, kun väitin olevani flunssassa. Ja niin olenkin, mutta se ei estä päivän tallireissuani. Bussi kaartaa mutkaan, jossa pysäkkini on ja painan keltaista pysähdysnappia. Astun bussista ulos ja meinaan kaatua. Katu on kuin peilijäätä ja ihmettelen tosissani miksei sitä ole hiekotettu. 

Puhelimeeni kilahtaa viesti ja avaan sen. Se on mainos uudesta hevospodcastista. ”tallitapahtumia” hymähdän itsekseni. Otan asiakseni kuunnella sitä vähänmatkaa jo tänään illalla, jos saisin siitä jotain irti. 

Matkaan tasaisen varmasti tallia kohti, ja huomaan onnekseni hiekoituksen. Kävelen suoraan pihatolle ja huomaan Benin muiden ruunien joukossa. Lunta on sankoin nietoksin, ja poni seisoo ainakin kolmenkymmenen sentin lumikasassa. ”ainakaan ei tarvitse huolehtia jalkojen kylmäämisestä!” Huudahdan. Ben kääntää peppunsa minun suuntaani ja lähden pois pihatolta. Käyn viemässä kamani ja vaihdan paksut tallihousut jalkaani. Menen pihatolle ja istun lumihankeen. Suljen silmäni ja annan yksittäisten ajatusten tulla ja mennä. 

Kun olen kolme varttia istunut lumessa, tapahtuu yhtäkkiä jotain kummaa. Ben tulee minua kohti ja pysähtyy muutaman metrin päähän minusta. Se laskee päänsä alas ja jää siihen. Aluksi yritän lähestyä sitä, mutta heti kun liikautan kättäni sen suuntaan, se lähtee ravaamaan lauman luokse. Jään istumaan pöllämystyneenä lumeen. Tajuan että äsken oli tapahtunut merkittävä edistysaskel luottamuksessamme ja sen aloitteen oli tehnyt Ben. Silti olin mennyt liian pitkälle ja yrittänyt aivan turhaan lähestyä sitä. Minua raivostuttaa niin, että lähden pihatolta. Teen Benille vielä huomisen mössön valmiiksi ja lähden tallilta. Toivon mielessäni, ettei pieni nuhani yltäisi pahemmaksi, jotta pääsisin huomennakin tallille…

Previous

Here we go again

Next

Laukkapyrähdyksiä

3 Comments

  1. Onneksi ei sentään sen isompi takaisku, vaikka varmasti harmittaakin. Ihanaa miten jaksat kirjoittaa kans tälläsestä perus työskentelystä 😊

    • Vera ja Ben

      Joo, siis ei mikään iso juttu, mutta Benin mittapuulla 💁🏼‍♀️

  2. Nio Luosujärvi

    Joskus sanoinki, etä teen oman oikean hevosen kanssa luottamustyötä pois opitusta avuttomuudesta ja voisin huutaa ku tässä on nii ihana onnistuminen!! Niin pieni juttu, mutta samaan aikaan niin suuri. Innolla ootan, miten tää etenee!!

Leave a Reply to Vera ja Ben Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén