Laukkapyrähdyksiä

Olin innoissani, mutta samalla jännittynyt kun hypähdin pois bussin kyydistä. Tänään olisi minun ja Puhurin ensimmäinen tunti Hallavassa, ja vieläpä koulutunti. Puhuri oli ikäisekseen jo todella taitava, mutta ei vielä muiden hevosten tasolla. Siispä jännitys kouraisi vatsaani kun astelin tallin pihan poikki, entä jos olisin ihan huono? Jos en osaisi ratsastaa jotain tehtävää, miltäköhän näyttäisin muiden silmissä? Yritin pudistella ajatukset pois ja ajatella että tunnille mennään oppimaan. Huonot ajatukset ja itseni kurittaminen tuntuivat kuitenkin jäävän johonkin akuuttien ja kiireettömien ajatusten väliin.

Reippailin nopeasti suorinta tietä pihatolle, ja melkein kiljahdin ilosta nähdessäni kuurapartaisen Puhurin kävelemässä porttia kohti. Kaikki ahdistus tulevasta tunnista tuntui katoavan, kun näin pörröisen ponini. Sujautin riimun ruunan päähän hymy kaiverrettuna kasvoilleni. Halasin vielä tiukasti Puhurin kaulaa, ennen kuin puikahdimme portista ulos.

Pyöräytin Puhurin tutulle pesukarsinalle seisomaan, ja lähdin ripeästi hakemaan sen varusteita valmiiksi. Palasin nopeasti satulahuoneesta käytävälle mustan koulusatulan, meksareiden ja harjakassin kanssa. Lasken satulan ja suitset satulatelineelle, ja harjakassin pudotan lepsusti maahan. Nappaan pölyharjan kouraani ja lähden vetämään Puhuria sillä läpi

Kun kuurainen ruuna ei ollut enää niin pörröisen näköinen, sujautin sille suojat jalkaan ja heitin satulan selkään. Katsahdin kelloa ja tajusin olevani jo pian myöhässä, ellen pistä töppöstä toisen eteen. Kiiruhdin tallitupaan ja vaihdoin ratsastussaappaani sekä kypärän päähäni, ja nappasin topparatsastushanskat mukaani. Kiiruhdin jälleen takaisin Puhurin luo ja nappasin suitset käsiini. Lämmittelin kuolaimia hetken käsissäni, ja sujautin suitset nopeasti Puhurin päähän.

Keräsin ohjia hiukan, niin, että sain puolituntuman. Aleksi ohjeisti lähtemään raviin, joten niin tein. Puhuri lähti reippaasti kulkemaan ilmavaa ravia uraa pitkin. Koitin keventää mahdollisimman rauhallisesti ja pysyä itse suorana. Kääntelin Puhuria ympyröille ja tein pieniä tempon lisäyksiä uralla. Pian suunta vaihtui, ja keräilimme nopeasti ohjia paremmin. Taivuttelin Puhuria, ja sain tehdä paljon puolipidätteitä. Tein muutamat hätäiset käyntisiirtymät, kunnes sain viimein höllätä vähän ohjaa välikäyntien ajaksi. Aleksi keräsi viltit pois hevosilta, ennen ensimmäistä tehtävää.

Kun viimein aloitimme suorittamaan ensimmäistä tehtäväämme harjoitusravissa, Puhuri alkoi innostua. Ruuna viskoi päätään odotellessaan vuoroaan, ja kun viimein pääsi liikkelle, oli todellakin menossa. ’Puhuri menee nyt aika kovaa, koita rauhoittaa sitä vähän. Tee pidätteitä ja istu syvälle,’ Aleksi ohjasi maneesin reunalta. Ensimmäinen voltti levähti täysin holtittoman ravin takia, eikä jonkin sortin keskiravikaan ollut mikään Puhurin hienoin pätkä. Vedin syvään henkeä ja istuin tiiviisti Puhurin ympärille. Kun Puhuri viimein otti pidätteet läpi ennen toista volttia, se suostui hidastamaan ja jopa myötäämään. Käyntisiirtymä olikin jo paljon helpompi, ja sain ratsastettua täsmälliset siirtymät joista sainkin kehuja.

Muutamien toistojen jälkeen tehtävä alkoi sujua molempiin suuntiin ilman suurempia ongelmia. Kun laukkaosuuden vuoro koitti, aloin itsekin jännittyä. Puhuri oli todella vireä tänään, ja laukka ei varmastikaan helpottaisi asiaa. Kun saimme luvan nostaa, Puhuri nostikin kepeästi aktiivisesta käynnistä ja ylitti kaikki odotukseni. Se taivutti kaulaansa hieman ja puuskutti hiljaa. Ruuna pomputti laukkaa hienosti pääty-ympyrän verran, kunnes kulmassa säpsähti jotain ja kiihdytti pää pystyssä lävistäjälle. Kuulin ehkä puolet Aleksin neuvoista kun sydän tykytti korvissani, kun Puhuri ei pysähtynyt. Se laukkasi villisti kohti toista kulmaa jossa teki nopean käännöksen ja äkkipysähdyksen. Tässä kohtaa roikuin itse kaulalla, yrittäen nostaa itseäni ylös. Kun pääsin viimein kapuamaan takaisin satulaan, sain tasattua hengitykseni ja kerättyä ohjat takaisin käteeni, pystyin taas keskittymään. Itku kaiversi kurkkuani ilkeästi. Luulivatko kaikki nyt että olin aivan surkea?

Aleksi neuvoi minua yrittämään vielä kerran, ja että koittaisin pysyä rentona. Vedin syvään henkeä lähestyessäni jälleen L-kirjainta. Annoin Puhurille pienet avut ja se nosti laukan hienosti. Pääty-ympyrä onnistui jälleen hyvin, ja jatkoimme kohti kulmaa. Keräilin jännittyneenä ohjia, ja pyrin hengittämään tasaisesti. Puhuri mulkaisi kulmaa ja yritti kiihdyttää. Tein vahvoja pidätteitä, ja Puhuri pian käänsikin katseensa kohti lävistäjää. Hymähdin itsekseni kun pääsimme lävistäjälle, elossa ja onnistuneina. Kokosin Puhurin laukkaa niukasti, ja tein hallitun siirtymän raviin. Päästin ulos henkäyksen, jota en tiennyt edes pidätteleväni. Taputin Puhurin kaulaa hymyillen. Aleksi kehui laukan tempoa ja siistiä siirtymää. Hymyni vain kasvoi.

Tehtävä onnistui mallikkaasti myös toiseen suuntaan. Kun laukat oli laukattu, taputin Puhurin kosteaa kaulaa ja annoin ruunalle pitkät ohjat. Se kiskaisi kernaasti ohjat kokonaan käsistäni ja käveli rennosti kaulaansa venyttäen. Aleksi tuli luoksemme ja nakkasi viltin Puhurin selkään. Hän kysyi samalla miten tunti oli mennyt, ja kertoi omia kommenttejaan pohdintojeni tueksi. Kun Aleksi oli kiertänyt kaikki tuntilaiset, oli aika lopettaa tunti ja poistua maneesin lämmöstä ulos kirpakkaan pakkaseen. Talutin Puhurin reippaasti talliin, pesukarsinalle. Purin sen nopeasti, ja viskasin sille ensin fleeceloimen, jonka päälle vielä ulkoloimen. Pienien mash-vesileikkien jälkeen lähdin jo taluttamaan ruunaa pihatolle. Ulkona oli jo hämärää, ja samalla taluttaessani kaivelin taskustani otsalampun. Asettelin sen hätäisesti piponi päälle ja painoin lampun päälle. Puhuri seurasi säheltämistäni portille saakka, josta päästin sen vapaaksi pihattoon. Jäin vielä katsomaan kun ruuna köpötteli rauhallisesti ystäviensä luo, rauhallisin elein. Käännyin pois pihatolta ja lähdin hipsimään kohti tallia. Pitäisi vielä putsata ja viedä varusteet paikoilleen, ja bussi lähtisi pian… mitenköhän ehdin? Entä jos vain jään tallille ikuisiksi ajoiksi?