15.2.2021

Istuimme Hanneksen kanssa lentokentän loungessa matkalaukut pakattuina ja aamun ensimmäiset kahvikupposet kädessä. Olimme saaneet pari ystävällistä Hallavalaista hoitamaan hevosemme viikon reissun ajaksi. Myöskin muuttomme oli jo nurkan takana, sillä aikaa siihen oli enää noin kuukausi. Pääsisimme viettämään siis myös pääsiäistä uudessa kodissa! Aioimme järjestää tupaantuliaiset kevään aikana, sekä varmasti muitakin mahdollisia juhlia illanistujaisista afterskibileisiin.

“Mul on sellaset vibat että tästä reissusta tulee ikimuistoinen” Kehittelin jo päässäni lomasuunnitelmia tulevalle viikolle. Hotellihuoneemme olisi perillä varmasti upea. Omalla rinneparvekkeella sijaitseva poreamme ja premium tason ruuat, unohtamatta näköaloja suoraa merelle. Minulla oli mielessä myöskin yksi toive, joka tekisi lomasta samalla askeleen uuteen elämään, en sitä kuitenkaan aikoisi ääneen mainita tai liikaa päässä miettiä.

“Niin varmasti tuleekin. Sen mä voin sulle luvata” Hannes hörppi kahviaan tyytyväisenä. Loma tulisi tekemään meille molemmille niin hyvää.

“Muistatko kun suostuttelin sut sillon varmaan 6 vuotta sitten sinne kahvilaan vähän suunnittelemaan meiän kisakautta?” Naurahdin asialle. Olimme istuneet tunteja tuona päivänä keskustellen hyödyllisitä ja epähyödyllisitkäin aiheista. Ehkä tärkeimpänä seikkana voidaan pitää lopussa vaihdettua halia jonka jälkeen kaikki tapahtuikin nopeaa. Pienet juhannusjuhlat ja sen semmoista.

“Joo o, taisi sulla olla jotain muuta jo silloin mielessä, onneks vaivauduin paikalle sillä eipä olis taksikuski-Hanski tuollon tiennyt mitä elämä tuo tullessaan” Pudisteli hän päätään.

“Meillä kaikki on menny oikeesti aina paremmin ku hyvin”

Olimme saapuneet kentälle jo ajoissa, ja voisimme siis istuskella syömässä aamupaloja ja kierrellä taxfree-myymälöitä vielä pitkään. Eilen olimme kisanneet vielä tallilla kouluratojen merkeissä, Aleksi oli kehitellyt aivan huippukivat kilpailut ystävänpäivään ja olin jopa ihan tyytyväinen suoritukseeni. Olimme myös päässeet tutustumaan Sofien kanssa enemmän, ja kävikin ilmi että meissä oli paljon samaa, erittäin mukavaa asiasta teki se, että pystyimme kommunikoimaan keskenään molempien vahvemmalla kielellä, englanniksi. 

“Oi testaa tää tuoksuu ihanalle!” Ihastelin uusia hajuvesiä joiden hintalappu tosin heilui jopa parissa sadassa. 

“Ja tää on vieläkin parempi” Tuoksuttelin raikkaan makeaa hieman persikkaista hajuvettä samalla räpsien kuvia instagram storyyn. 

“Näähän on kaikki ihan samanlaisia!” Hannes kohotteli kulmiaan katsellen loputonta tarjontaa. Mies ei ollut koskaan vahvimmillaan ostosreissuillamme, ellei kyseessä ollut retki autokaupoille johon tuo aina tuppasi lähteä vähän liiankin innolla. Olimme edellisviikolla käyneet katselemassa autoja, sillä olimme miettineet kahden vaihtoa yhteen isompaan. Tarve tulisi kuitenkin jossain kohtaa trailerin ja peräkärryn vetämiseen ja siinä asiassa valkoisesta Teslasta ei ollut hyötyä pyörien sutiessa jo ensimmäisillä metreillä. 

“Ostan tän oota mua vähän aikaa” Otin purkin hyllyltä ja suuntasin kassalle napaten matkalta mukaan vielä paketillisen tobleronea. 

“Noniin mihis seuraavaksi” Katselin Hannesta joka oli pysynyt samalla paikalla mihin sen ksäkinkin jäämään.

“Olisko vähän hakemaan jotain juotavaa juhlistaen loman alkua?” Hannes yritti innostaa.

“Ei ihan näin aamusta kyllä lähe” Yritin vältellä vaikka mies kovasti oli toista mieltä.

“No haettaisko tosta vaikka jotain kakkua ja ootellaan portille pääsyä?” Silmäni tutkiskelivat ympäriltä löytyviä kahviloita joissa oli jos jonkinnäköistä valikoimaa.

“Sun idea taisi nyt kyllä viedä voiton” Hannestakin taisi houkutella suklaa- ja juustokakut pullantuoksuisessa kioskissa.

“Viimeinen kutsu, lennon AY1761 matkustajia pyydetään siirtymään portille 18”

Seisoimme portilla jonottelemassa koneeseen pääsyä. Etsiskelin passiani käsilaukusta takaisin näytettäväksi virkailijalle, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa käsikädessä koneeseen etsiskelemään paikkojamme. Ja ne onneksi olivat ikkunan vieressä.

“Ootko ihan okei?” Hannes kysyi samalla nostellessaan laukkuja hyllylle.

“Joo oon mä, tai vähän heikottaa, mutta en tiiä johtuuko vaan tästä lähdöstä, tai ei muuten kyllä koskaan oo ollu, tai no en mä tiiä” Yritin keskittää ajatukseni vain tulevaan.

“No kerro sit heti jos et oo kunnossa, luulis sen tästä helpottavan kun päästään ilmaan” Hannes antoi suukon mulle istahtaessaan itse alas.

“Mul on ollu nyt melkeen joka aamu tällasta, ei tarvii varmaan huolestuu ja varmasti helpottaa taas kohta” Hymyilin ja katselin ulos ikkunasta koneen siivelle johon levitettiin jäätymisenestoa.

“Sit ei muuta kuin toivotaan hyvää matkaa meille” Yritin rentoutua hieman kovassa economy-luokan penkissä pienen aamupahoinvoinnin saattelemana.