Päivätyöni ohella mä olin tehnyt hieman hevosalan töitä. Koska kahdentoista tunnin vuorot eivät tarjonneet hirveästi vapaa-aikaa ainakaan silloin kun tein aamuvuoroa, en ollut ottanut kuin yhden pidempi aikaisen asiakkaan sekä aina sopiviin väleihin olin ottanut yksittäisen ratsutettavan tai pidettävän valmennuksen. Montaakaan kymppiä nuo eivät kerralla kerryttäneet kassaan, mutta toisaalta jokainen euro, jonka onnistuin toiminimeni tilille kerryttämään ei ollut pahaksi. Monet ratsutettavista tai valmennettavista ratsukoista oli minulle jo entuudestaan tuttuja sekä sellaisia, jotka olivat kysyneet mahdollisuutta valmennukselle aina, tasaisin väliajoin.

Nuorten hevosten kanssa työskenteleminen varsinkin tuntui tässä vaiheessa olevan hyvinkin mielenkiintoista, sillä kohta tulisi eteen se aika, kun saisin laittaa Katan satulaan. Tokihan tamman kanssa oltiin jo alettu tekemään töitä kohti ratsutusta, mutta vielä ei kuitenkaan ollut aika laittaa painoa tamman selkään, saati nousta kunnolla satulaan. Katan kanssa työskenteleminen ei kyllä ajoittain mitään helpointa ollut, sillä tammasta löytyi Luonnetta. Välillä tuntui, jotta tamman kanssa ei voinut tehdä mitään ilman että siitä aiheutui kauhea taistelu. Mitä paremmin tamman antamia merkkejä onnistuin lukemaan, sitä paremmin hommat alkoivat tamman kanssa menemään.

Tokikaan treenihetket eivät ole olleet pitkiä ja välillä ne olivat suunniteltua lyhyempiä sillä, yritin lopettaa treenit sellaiseen hetkeen, kun kaikki meni hyvin ja tamma olisi mahdollisimman rauhallinen. Mielenkiinnolla odotinkin sitä hetkeä, että tamma kääntyisi nelivuotiaaksi ja saisin alkaa ratsuttamaan tammaa ihan kunnolla. Sen perusteella mitä olin Katasta tähän asti oppinut, se projekti voisi tuottaa muutamia murtuneita luita sekä jumisia lihaksia.

Kuitenkin siihen asti nautin niistä nuorista joiden kanssa sain tehdä hommia ja joiden kanssa se sujuikin kivuttomasti. Tokihan edistyksen tahti ei aina päätä huimannut, mutta yleensä muutaman kerran jälkeen saattoi jo nähdä miten näppäriä ratsuja nuorista oli tulemassa. Mielenkiinnolla odotinkin aina että näkisin ratsutettavani kisaradoilla ja pääsisin seuraamaan millaisia tuloksia nuo tekisivät ratsastajiensa kanssa.