Katan ratsuttaminen ei ollut mitenkään helppo, saati suoraviivainen projekti, mutta pitkän ja kivisen tien jälkeen tammani oli sentään suhteellisen kelpo ratsuntaimi. Tokihan arki nuoren tamman kanssa ei olut helppoa, vaan ruunikko oli aiheuttanut tasaisesti niin ylä- kuin alamäkeäkin. Kaikesta haastavuudestaan huolimatta oli Kata alkanut vaikuttaa jo sen verran näppärältä ratsuhevoselta, jotta olin päätynyt ilmoittamaan tamman syyskuun lopulla ratsastettavalle Åland Weekendille sunnuntaina ratsastettavaan taitoarvostelu luokkaan. Ehkä tamman kanssa voisi olla järkevämpää käydä hyppäämässä yksi, jos toinenkin pikkuluokka ennen kuin olisi aika lähteä kansainvälisille kentille, mutta ainakin meillä olisi jonkinlainen tavoite tulevaisuudellemme.
Ehkä omanlaiseksi yllätyksekseni Miskasta on alkanut kuoriutumaan Katalle jonkinlainen hoitaja. Miskan kysyessä keväämmällä voisiko tuo alkaa auttelemaan Katan kanssa olin alkuun ehkä hieman skeptinenkin ehdotuksen suhteen. Toki se, että Miska oli jo valmiiksi tuttu Hallavasta helpotti hieman ja haastateltuani nuorta miestä vielä vähän lisää, päätin lopulta antaa tuolle mahdollisuuden.
Tokihan nopeasti oli käynyt selväksi, jotta nuori mies tulisi pärjäämään tamman kanssa. Tokikaan Kata ei ollut päästänyt Miskaa helpolla ja en ollut tainnut ikinä nähdä Kataa niin haastavana kuin mitä se Miskalle esittäytyi. Vaikka Hallavan ratsastuskoulun hevoset olivat rauhallisia ja helppoja, näytti Miska kuitenkin siltä, että tuo olisi käsitellyt haastavia hevosia useamminkin. Nuoren miehen napakat ja päättäväiset otteet olivat kuitenkin näyttäneet ruunikolle tammalle, jotta tuo ei hätkähtäisi pienestä eikä Katakaan ollut loppupeleissä jaksanut pitkään testailla toista.
Satulaan en ollut uskaltanut vielä Miskaa päästää, sillä Kata oli kuitenkin sen verran vihreä ja nuori mies olisi minun vastuullani, jos jotain sattuisi. Toisaalta nuori mies ei ollut vaatinutkaan päästä tamman satulaan ja oikeastaan tuo oli vaikuttanut ihan tyytyväiseltä siihen, että oli päässyt edes jollain tasolla työskentelemään Katan kanssa. Ehkä mä olin omalla tavallansa yllättynyt siitä, että toinen tyytyikin niin vähään, eikä halunnut enempää. Toisaalta saattoihan olla, jotta nuorimies halusi vain kokemusta hevosten kanssa olemisesta ja toimimisesta erilaisella tavalla kuin mitä ratsastuskoulu voisi tuolle tarjoilla. Ainakin niin kauan, kun homma sujuu, ei minulla olisi mitään sitä vastaan, jotta Miska auttaisi Katan kanssa.
Toisaalta vaikka Miska pärjäisikin kotona Katan kanssa, olisi ensimmäinen todellinen testi jo ensi kuun alussa oleva Seppele Cup, jonne päädyin Katan ilmoittamaan, jotta saisimme tamman kanssa edes vähän kosketuspintaa kisaamiseen ennen kuin lähdemme kokeilemaan onneamme kansainvälisille kentille.
Leave a Reply