Vauhti hirmu

Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti pakkasen läpi. Kävelin pitkää tietä ja lumi natisi vain jalkojeni alla. Lunta oli paljon joten kävely oli vähän hitaampaa kuin normaalisti. Vihdoin olin saapunut tutun tallin pihaan jossa pihallakin näytti olevan tuttuja veijareita.

Astuin tallitupaan jossa oli pimeä, mutta ihanan lämmin. Sytytin valot ja avasin kaappini. Otin sieltä kenkäni ja puin ne jalkaan. Laitoin loput tavarat kaappiin ja jätin toppatakkini kaappiin, sillä ajattelin olla hurja ja mennä tänään maneesissa ilman satulaa, niin takin kanssa tulisi varmaan kuuma. Sammutin valot lähtiessäni ja lähdin ulos. Jäin hetkeksi seisomaan ulos ja vain nauttimaan ihanasta säästä, mutta eipä siinä kauaa voinut olla kun oli niin kylmä. Lähdin sitten itse talliin, jossa huomasin, että eihän itse ponini ollut sisällä, joten lähdin takaisin ulos. Kävin hakemassa pikku poniinin tarhassa joss tuo oli hyvin vauhdiikaalla tuulella. Sisällä tietenkin rapsutelin Pernillaa ja harjailin kun olin tuon sisälle tuonnut. Muistin, että olisi varmasti kannatanut muistaa ottaa kypärä. No päästin ponin hetkeksi karsinaan vapaaksi ja lähdin reippaana tyttönä hakemaan omat varusteeni. Jatkoin ponin hoitoa, ja sitten laitoin huovan ja vyön siihen. Pernilla vähän hyöri ja pyöri kun laitoin vielä suitset, mutta kyllä se siitä. Laitoin hanskat ja kypärän päälle ja sitten lähdimme raikkaseen pakkaskeliin. Ulkona lähdimme suunnistamaan sitten isoon hienoon maneesiin joka oli tyhjä.

Loikkasin maneesissa sitten selkään ja aloitimme alkukäyneillä tietenkin. Pyöritelin vähän jalkojani ja käsiäni alku käynneillä. Sitten rupesin ottamaan ohjat käteen. Sain hyvän tuntuman heti alkuun ja Pernilla vaikutti hyvin leikkisältä ja keskityneeltä myös. Pernilla liikui tosi kivasti ja rennosti altani, joten rupesimme sitten ihan kulmia ratsastamaan syvemmin. Siis suunnitelmana oli vain mennä askellajit läpi ja katsella miten poni kulkee ilman satulaa. Ja hyvinhän tuo ainakin käynissä kulki. Ilma oli maneesissa vilpoinen, mutta juuri mukava vähän ratsateluun. Ravissa oli helppo istua ja teimme vähän voltteja ja taivutelimme, vaikka Pernilla oli vähän eri mieltä siitä. Vähän ponin teki vastarintaa, mutta onneksi lopetti ja rauhoittua vähän. Laukassa sitten, lähti melkein mopokäsistä, sillä taisi ne taivutukset mennä tunteisiin? Olin ihan varma, että pian pääsisin maistamaan pölyistä maneesinn pohjaa, mutta tein jonkin taikatempun ja sain ponin vähän rauhoittumaan. Ralliteltiin vähän sitten vielä launkassa kunnes otettiin loppu ravit jossa poni kuunteli jopa. Ja sitten otettiin loppu käynit. Mitään ihmeellistä ei tehty, mutta ensi kerralla sitten lähtee. Käveltiin hetki uralla kunnes loikkasin alas selässä ja taluttelin vielä tuota, kunnes lähdimme talliin päin. Purkasik tuon heitin loimen päälle, tarjosin vettä ja annoin nameja. Sitten rapsutelin tätä tietenkin ennen kuin lähdin viemään tuota ulos, ja sitten vain kamat kasaan ja kohti kotia päin vähän jo pimeässä ja vielä kylmemmässä iltapäivässä.

Törmäyskurssilla

Valtteri-myrsky jylläsi pihalla ja me katseltiin Tommin kanssa ikkunasta ulos. Pitelin käsissäni jo varmasti vartti sitten kylmennyttä kahvimukia, nostaen sen huulilleni vain todetakseni tilanteen juuri sellaiseksi. Jokin mielenhäiriö kuitenkin sai minut kaatamaan beigen, kylmän nesteen kitusiini. Todennäköisesti kellon ollessa jo lähempänä ilta yhdeksää, meidän olisi ollut parempi suunnata makuutiloihin ja kokeilla nukkua sen verran, mitä vuorossa olisi mahdollista niin seuraava päivä ei menisi ihan täysin nukkuessa. Tokihan se oli siihen meinattu, mutta itse tykkäsin jos päiväunet eivät söisi koko päivää. Viereisellä nojatuolilla istuva Tommi näytti mietteliäältä ja tuo avasikin suunsa sanoakseen jotain, ennen kuin ilmeisesti muutti mielensä, vain muuttaakseen sen hetken päästä uudelleen.

”Vaikka mie en sais sannuu näin, mie toivon että myö ei jouhuta tänä yönnä ajjaa ihan hirveitä.”

Hälytysilmoitus PJ117 tehtävä 757 Bertta…

”Niin mitäs sä kirositkaan juuri?” Kysyin selkeästi kiukkuuntuneelta työpariltani, samalla kun nousin itse ylös nojatuolista jossa olin istunut. Laskettuani käsissäni olleen mukin sohvapöydälle ja napattuani takkini sohvalta, lähdin puolijuoksua kohti autotallia. Tommi oli – taas kerran – ajovuorossa, joten mä siirryin apukuskin paikalle ja aloin tekemään kaikkia niitä valmisteluja joita mulle kuului sillä aikaa kun me oltiin matkalla onnettomuuspaikalle. Keskustelu kulki osin radiolinjoilla, kuunnellessamme paikalla olleiden yksiköiden viestintää virven välityksellä, sekä kuittauksista ja paikka ilmoituksista meitä odotteleville yksiköille. Osa keskustelusta käytiin minun ja Tommin välillä, valmistautuessamme siihen, mitä meillä olisi vastassa kun pääsisimme onnettomuuspaikalle.

Me oltiin melkein onnettomuuspaikalla, kun ambulanssimme tärähti rajusti ja mun oli täytynyt lyödä pääni johonkin, sillä mun silmissäni pimeni hetkellisesti.

”Hannes. Hannes. Hannes. Hannes, kuuletko? Hei avaappa silmät. Avaa Hannes silmät” ääni vahvistui koko ajan puheen mukana ja hitaasti mä sain silmiäni auki vaikka sinisten ja punaisten vilkkujen välke meinasi sattua. Mä en ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa ja yritinkin lähteä liikkeelle.

”Istu vaan siinä. Älä lähde mihinkään. Muistatko sä mitä tapahtui?”

Yrittäessäni muistella, mitään muistikuvia ei tuntunut nousevan mieleeni ennen kuin vasta hieman vaivalloisemman pohdinnan jälkeen.

”Myrsky. Asema. Tommin joku tyhmä heitto.” Tommi. ”Tommi. Missä… missä Tommi?” mun hätäännys alkoi kasvamaan.

”Tommi on ok. Se on toisessa lanssissa lämmittelemässä. Te olitte törmäyskurssilla rekan kanssa ja sä oot lyönyt pääs johonkin sen johdosta. Sä olit ihan hyvän aikaa tajuttomana ja sait jopa Deelhmenin huolestumaan.”

Saatuani vielä vähän aikaa, mut autettiin ylös penkiltä ja talutettiin vierellä olevaan ambulanssiin. Siitä hetkestä, kun mä olin viimeksi maannut paareilla oli pitkä hetki mutta silti se tuntui eiliseltä. Jostain mun viereltäni kuului puhetta, ennen kuin Jessica ilmestyi mun näköpiiriin ja alkoi kyselemään sitä tuttua kysymyslitanjaa mun perustiedoista siihen mikä päivä nyt oli ja miten mä voin. Vastailin toiselle parhaani mukaan ja lopulta mä kuulin miten meidän P4 palasi takaisin ääneen.

”Miltä vaikuttaa?”

”Tommi on ainakin päällisin puolin kunnossa ja selvisi rytinästä vähällä. Mä sanoinkin sille et seuraavat pari päivää voi sattua lihaksiin mutta sen pitäisi selvitä. Hanneskin on tota ohimolla olevaa haavaa lukuunottamatta ihan ok, mutta selkeästi kärsii aivotärähdyksestä kun menetti tajunsakin. Mitään ei kuitenkaan pitäisi olla rikki, mutta mä lähettäisin sen kotiin ja ainakin pariksi päivää sairaslomalle. Tokikaan yksin tuota ei voi jättää eli jos sillä ei oo kotona ketään joka sitä vois pitää silmällä, niin sitten se pääsee terveyskeskukseen osastolle tarkkailuun.”

“Se on hyvä kuulla. Tuossa olisi ollut kuitenkin ainekset paljon isompiinkin henkilövahinkoihin kuin mitä nyt sattui. Viettekö te Hanneksen paikattavaksi? Mä voin ottaa Deelhmenin kyytiin ja heittää sen asemalle niin se pääsee siitä kotiin.”

“Tehdään näin. Voi kuitenkin olla että ne ehkä haluaa vielä varmuudeksi kuvata Hanneksen päänkin niin siinä se menee helposti samalla.”

“Okei, Tommi lähetääs me asemalle niin 120 pääsee jatkamaan” mä kuulin miten meidän P4 puheli Jessicalle ja sen jälkeen miten joku käveli autossa, ennen kuin sivuovi vedettiin kiinni ja lopulta ambulanssi käynistettiin ja se lähti liikkeelle.

“Ei mua olisi tarvinnut lähteä mihinkään viemään. Kyllä mä olisin voinut mennä kotiin ja Ciara olisi voinut ihan hyvin pitää musta huolta.”

“Hyvä se on Hannes käydä tarkistuttamassa tuo otsasi. Se voi olla että se tarvii liimaa tai jopa tikkejä ja meillä ei oo semmoista mahdollisuutta. Plus jos on yhtään epäilystä siitä että sulla vois olla jotain päävammaa niin parempi se on että sä käyt lääkärille näyttäytymässä.” Jessica kertoi minulle samalla kun tuo puhdisti verta otsaltani.

“Ungh…”

Matka tapahtumapaikalta sairaalalle ei ollut kovinkaan pitkä, mutta se meni samanlaisessa eipäs – juupas keskustelussa kuin mitä me olimme käyneet kun auto oli lähtenyt liikkeelle. Auton ollessa parkissa, sain sentään kävellä sisälle ja minut otettiinkin nopeasti tutkittavakseni. Otsassani oleva haava putsattiin vielä kerran, ennen kuin sitä hieman liimattiin ja lopulta minut vapautettiin sairaslomalapun kanssa. Jessica ja tuon työpari antoivat minulle vielä kyytin kotiin ja astellessani sisään ulko-ovesta Ciara käveli hämmentynyt ilme kasvoillaan mua vastaan.

En saapunut oikeastaan ikinä kotiin työvaatteissa, joten se oli jo ensimäinen hälytysmerkki Ciaralle ja sen jälkeen seuraava oli varmasti ohimollani oleva laastari.

“Mitä on tapahtunut?”

Kerroin Ciaralle mitä oli tapahtunut ja että pari seuraavaa päivää olisin sairaslomalla. Kerroin samalla että toisen tulisi pitää hieman huolta siitä että kaikki menisi varmasti hyvin ja seurailla jos jotain mahdollisia jälkiseuraamuksia tulisi. Punapää saapui luokseni, halaten minua hellästi ennen kuin suuntasimme sisemmälle asuntoomme. Musta tuntui pahalta että mä pilasin Ciaran päivän sillä, että toinen joutui pitämään minua silmällä.

Seuraavan yön Ciara vielä herätteli minua muutaman tunnin välein ja seuraavana aamuna heräsin lievään pää- sekä lihassärkyyn. En mä jotenkin ajatellut että oloni olisi voinut olla näinkin hurja eilisen jälkeen ja toisaalta jotenkin tuntui siltä että mä olin tainnut olla aika onnellinen siinä tilanteessa että mä olin selvinnyt niinkin vähällä. Särkylääkkeet ja lihasrelaxantit onneksi auttoivat olooni ja oloni ei ollut kovinkaan huono vaikka tietenkin lääkkeiden vaikutusta odotellesani pientä jomotusta oli sielä täälä.

“Mä oon kyllä niin valmis lomalle” huokaisin maatessani sovalla, hieroen nenän varttani etusormellani ja peukalollani.

“No hei, ei onneksi enää pitkä että me päästään pois. Sitten sun ei tartte hetkeen miettiä töitä tai mitään sellaista. Eiköhän me molemmat olla ansaittu se” mä tunsin miten punainen kiharipilvi laskeutui mun rinnalleni ja nostin käteni silittämään Ciaran hiuksia.

“Mä ainakin nautin siitä. En mä tiedä, jotenkin jossain kohtaa loma ei tuntunut hyvältä idealta, mutta ehkä toi eilinen muutti mun suhtautumista hieman ja se alkoikin olemaan hyvän kuuloinen asia.”

“Se varmasti oli pelottava kokemus. Mä en voi edes kuvitella miltä tommonen tuntuisi”

Jatkoimme jutteluamme Ciaran kanssa vielä hetken, ennen kuin me päätimme lähteä raksan kautta tallille.

Helmikuun hoitajakokous

February 1 @ 4:30 pm 5:00 pm

Kerran kuukaudessa järjestetään hoitajakokous, johon ovat tervetulleita toki kaikki muutkin hallavalaiset. Porukka kokoontuu yhdessä tallitupaan juttelemaan pikku purtavan äärelle ja Aleksi käy läpi ajankohtaisia asioita.

Hannes ja Kata

Tammikuun alku oli aivan mahtavaa tarinoiden ilotulitusta, kiitos kaikille kirjoittaneille! Lisäksi käynnisteltiin viikottaiset vakiotunnit ja Hannes järjesti estevalmennuksen. Näihin voi tehdä tuotoksia vielä näin jälkikäteenkin.

Helmikuussa on luvassa leikkimieliset ystävänpäivän kilpailut ja loppukuusta järjestetään talvilomaleiri. Pysy siis kuulolla 🙂

Tässä vähän dataa tammikuussa kirjoitetuista tarinoista. 10% tarkoittaa aina yhtä postausta.

Hannes

30%

Vera

30%

Ciara

20%

Sofie

20%

Nelly

20%

Jasmiina

10%

Kielo

10%

Miska

10%

Estevalmennus vk4

January 29 @ 5:00 pm 7:00 pm

Kuun viimeisenä lauantaina päästään valmentautumaan esteratsastuksen parissa kun Hannes Stevandér valmentaa ratsukoita puomitunnin merkeissä.

Tunnin aikana työskennellään niin ympyröillä kuin myös neliöllä. Tunnin tehtävät aloitetaan neliöllä siten että ratsut käännetään lyhyen sivun keskeltä puomeille, pitäen huolen että ratsu kulkee koko tehtävän ajan suorana sekä askellus tahdikkaana. Tehtävä suoritetaan käynnissä ja ravissa.

Tehtävän sujuessa molemmissa kierroksissa, mukaan otetaan pääty-ymyprät jotka suoritetaan laukassa. Ratsun laukan tulee olla koko ajan aktiivista, mutta säädeltävissä. Tehtävä suoritetaan molempiin suuntiin. Lopuksi tehtävät yhdistetään, alun ollessa neliöllä.

Valmennusryhmään otetaan neljä ratsukkoa ja jos kiinostuneita on enemmän, voidaan järjestää toinen ryhmä, tai pienryhmä ratsukoiden määrästä riippuen. Jos piirrät/tarinoit tunnista käytä avainsanaa hanneksenestevalkka.

Vakiotunti vk3

January 17 @ 5:00 pm 6:00 pm

Tervetuloa viikottaiselle vakiotunnille, jolle kuka tahansa voi osallistua. Ilmoittaudu koko vakiotuntisarjaan tai yksittäiselle tunnille kommentoimalla alle. Voit ilmoittautumisen yhteydessä toivoa ratsua. Järjestäjä julkaisee edellisenä päivänä tunnin kuvauksen tähän tapahtuman yhteyteen. Kuvauksen pohjalta osallistujat voivat joko kirjoittaa tarinan tai piirtää kuvan. Lisää julkaisu omaan päiväkirjaasi (oma kategoriasi) ja lisää siihen avainsana vakiotunti.

Koulutunti (ilman satulaa)
Opettaja: Aleksi

Kielo – Rölli
Sofie – Puhuri
Vera – Sasha
Ciara – Mona

Pohjatarina

Aleksi oli tänään suositellut ilman satulaa ratsastamista, sillä maneesin lämpömittari oli vajonnut taas reippaasti pakkasen puolelle. Moni ratsukoista olikin varustautunut paksuun vilttiin, topparatsastushousuihin ja Kuomiin tai muihin mahdollisimman lämpimiin jalkineisiin ratsastussaappaiden ja jodhpureiden sijaan. Hengitys höyrysi ilmassa ratsastajien rupatellessa keskenään alkukäyntien lomassa.

“Voitaisiin tehdä tänään paljon erityisesti ratsastajalta tarkkuutta vaativia tehtäviä, joissa on varmasti hyötyä siitä, ettei ole satulaa välissä. Aletaan keräillä ohjia käteen ja tehdään niin, että tuonne pihan puoleiselle pitkälle sivulle ratsastetaan käynnissä pohkeenväistösiksakkia. Tehkää alkuun aika loivaaa väistöä, ja sitten kun hevoset alkaa vertyä, niin väistöä voi jyrkentää. Ei tarvitse väistää pituushalkaisijalle asti, vaan pari hyvää ristiaskelta riittää suuntaansa. Lyhyillä sivuilla ja metsän puoleisella pitkällä sivulla voi ottaa sitten ravia. Jos olo tuntuu huteralta ilman satulaa niin aluksi voi ottaa vaikka vaan ihan lyhyitä pätkiä suoralla uralla.”

Rölli oli alkuun käynnissä hieman tahmea, ja vauhti meinasi hiipua heti alkuunsa, kun Kielo pyysi suomenhevosta väistämään sivulle. “Voit ottaa alkuun viiiiieeelä reippaasti loivempaa väistöä, jotta käynnin tahti pysyy yllä. Hyvä, sitten asetuksen vaihto toiseen suuntaan ja katse takaisin uralle. Just noin. Voit ottaa vaikka pari askelta suoraan, ennen kuin pyydät uudestaan sivulle.

Samaa tehtävää tehtiin myös pari kierrosta toiseen suuntaan. Mona toimi melkeinpä pelkästä ajatuksesta ja Ciara sai esitettyä melko jyrkkääkin siksakkia pitkän sivun päästä päähän. Röllikin oli selvästi innostunut päästyään vähän ravailemaan ja tahti alkoi löytyä käyntiväistössäkin.

“Siirrytään sitten tekemään pohkeenväistöä ravissa, mutta tällä kertaa pituushalkaisijalta. Käännytään tuolta C päädystä, ratsastetaan muutama metri suoraan ja väistetään sitten vasemmalle kohti uraa. Tuolla pitkällä sivulla pyydetään vähän reippaampaa ravia ja kevennetään. Joo tiedän, että teillä ei ole satuloita, mutta se on hyvää treeniä ja saatte tekin veren vähän kiertämään.”

Puhuri ei meinannut malttaa odottaa Sofien apuja raviväistössä, vaan lähti valumaan melko banaanina kohti uraa. “Muista Sofie ulkoapujen tuki. Pidä ulkopohje lähellä ja ota puolipidätteitä ulko-ohjalla. Hevosen tulisi olla suorana pohkeenväistössä ja ainoastaan asettua poispäin liikkeestä. Parempi.” 

Seuraavalla kierroksella Aleksi neuvoi Sofieta tulemaan pituushalkaisijalla vielä muutaman askeleen pidempään suoraan, jotta Puhuri ei lähde ennakoimaan väistöä. “No nyt Puhuri on rehellisesti suora. Valmistele puolipidätteellä ja aseta sisäohjalla, sitten voit vähän johtaa ulko-ohjalla sivulle ja siirtää omaa painoa sisäistuinluulle. Huomasitko? Hyvä väistöaskel.”

Väistöjä tehtiin vielä ravissakin toiseen suuntaan ja sitten oli laukkatehtävän aika. “Nyt voi mennä ihan vaan uraa pitkin koko ajan, paitsi jos edellä menevän takapuoli alkaa lähestyä liikaa, niin väliin voi toki tehdä voltin. Mennään muuten ravissa, mutta nostetaan kummankin pitkän sivun alussa laukka. Tällä pihan puoleisella sivulla nostetaan myötälaukka ja tuolla metsän puoleisella sivulla vastalaukka. Laukataan ihan vaan suoraan ja otetaan raviin ennen kulmaa. Tämä vaatii nyt erityistä tarkkuutta teiltä ratsastajilta.”

“Vera, nyt nousi myötälaukka, vaikka piti olla vastalaukka. Ota takaisin raviin. Koita tunnustella oikeaa ajoitusta laukka-avuille. Laukka nousee helpoiten silloin, kun laukan puoleinen takajalka on ilmassa. Eli nyt kun nostetaan vastalaukkaa, niin kyseessä on ulkotakajalka. Näet Sashan sisäetujalasta, milloin myös ulko-takajalka on ilmassa. Eli silloin kun sisäetujalka liikkuu takaa eteenpäi, on sekä sisäetujalka ja ulko-takajalka ilmassa ja silloin tulee antaa laukka-avut.”

Vastalaukka nousi toisella yrittämällä hyvin ja Vera otti raviin ennen kulmaa. Lyhyen sivun jälkeen ratsukko suoritti kulman mallikkaasti ja sitten oli aika nostaa taas myötälaukka. “Kokeile nyt samaa, mutta nostamalla myötälaukka. Eli asetus sisään päin, puolipidäte, laukkapohje NYT ja myötää samalla sisäohjasta. Hyvä!”

Kun kaikki olivat saaneet muutaman onnistuneen suorituksen kummassakin laukassa, oli aika ottaa loppukäynnit.

Page 2 of 7

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén