Haaveita ja unelmia

Tommin puheet olivat saaneet mut ajattelemaan ja kunhan me oltiin vain saatu vuoro paketoitua ja päästyä kotimatkalle oli mun mielessäni varmistunut ajatus siitä että olisi aika nostaa kissa pöydälle. Tokihan mulla oli sellaisia asioita, joita mä halusin miettiä ja suunnitella omassa rauhassani, mutta ainakin mä voisin kokeilla kysellä Ciaralta siitä, että millaisia unelmia sillä olisi kosinnan suhteen. Vaikka mun omatuntoani pisti edelleen aina satunaisesti se, että Ciara oli valinnut minut – siinä tilanteessa köyhemmän työläisen – kun tuo olisi voinut saada millaisen prinssin tahansa, olivat vuodet helpottaneet tätä ajatusta ja oikeastaan mä olin vain joka päivä onnellinen siitä että se oli mun vierelläni.

Talvi oli vielä sen verran pitkällä, että päästessäni kahdeksalta työvuorosta oli pimeää joten sain ajella pimeyden vallitessa väliaikaiselle asunnollemme. Ulko-oven auetessa kukaan ei tullut minua vastaan joten riisuin ulkotakkini sekä kengät niille kuuluville paikoille ja jatkoin peremmälle asuntoon. Kuitenkaan ketään ei ollut kotona joten söin pikaisen aamupalan ennen kuin jätin Ciaralle lapun, jossa ilmoitin ottavani päiväunet, sillä vuorossa oli uni jäänyt hieman vajaaksi.

Mä en tiedä että montako tuntia mä olin nukkunut, mutta mä heräsin siihen kun Ciaran huulet painautuivat omiani vasten. Vaikka mun liikkeet taisivat paljastaa että olin jo herännyt, yritin silti esittää parhaani mukaan nukkuvaa jotta saisin pidettyä naisen huulet omiani vasten mahdollisimman pitkään.

”Mä tiedän että sä olet hereillä” kuiskaus kuului korvani vierestä ja en voinut kuin huokaista syvään ja avata silmäni. Katseeni kohtasikin Ciaran katseen sekä hymyn, joka oli noussut punahiuksisen huulille.

”Mitä jos jäädään tähän? Ei mentäiskään tallille ja raksalle?” ehdotin.

”Hyvä yritys. Pakko meidän on sinne mennä kun me ei olla pariin päivään käyty. Ja Mona on pakko ratsastaa tänään kunnolla lävitse.”

”Hnnnggg…”

”Tuus nyt vaan. Mä keitin sulle kahvia valmiiksi” Ciara painoi vielä viimeisen suudelman huulilleni, ennen kuin tuo nousi viereltäni ja suuntasi pois näköpiiristäni. Maattuani vielä hetken paikoillaan, venyttelin ja nousin ylös. Astellessani keittiöön, kahvin tuoksu tuli minua vastaan ja suuntasin suoraan kahvinkeittimelle sekä kaadoin itselleni mukillisen mustaa nestettä. Kofeiinin vaikuttaessa mä tunsin herääväni vähän paremmin ja suunnittelimme Ciaran kanssa tulevaa aikataulua. Koska tuo herätti minut ajoissa, kerkeäisimme käydä tallilla ennen kuin ratsastuskoulun tunnit alkaisivat joten molempien tammojen liikuttaminen olisi helppoa suorittaa rauhassa.

Poikkeuksellisesti suuntasimme Hallavaan tällä kertaa omalla autollani ja oli ihan mukavaa olla välillä kuskinpaikalla, sillä edellinen yö oli mennyt taas vänkärin paikalla Tommin pistäessä vastaan sen suhteen että saisin ajaa vuoroissa. Parkkeerattuani autoni tallin parkkipaikalle, matkamme jatkui talliin ja vaihtamaan tallivaatteet päälle sekä valmistautumaan hevosten liikuttamiseen. Ciara kertoi minulle tarkemmin millainen suunnitelma tuolla oli Monan suhteen ja annoin toiselle muutamia vinkkejä siitä, että miten tuo voisi saada Monan ratsastuksesta parhaan hyödyn irti.

Oma tammani taasen oli todellakin Tamma ja Katan hoitaminen tuntui olevan tänään extra vaikeaa. Lopulta kuitenkin myös Kata oli hoidettuna ja pikkutamman kanssa suuntasimmekin kentälle, jossa tein Katan kanssa ihan perus juttuja ennen kuin tamma sai vielä hetken rallitella vapaana hangessa. Ruunikko tamma liikkui todella hienosti enkä mä malttanut odottaa että millainen nuorikko siitä kasvaisi ja kehittyisi sekä miten se alkaisi pärjäämään kisakentillä. Tokikaan mitään liian isoja pilvilinnoja mä en halunnut Katan kanssa rakennella, sillä tamma ei ollut ihan mikään täysi automaatti varmasti ratsuna, joten voisi olla että meidän ensimmäinen kisastartti olisi joskus useiden vuosien päästä, riippuen miten tamma alkaisi toimimaan ratsuna.

Kunhan me molemmat oltiin valmiita omien tammojemme kanssa, oli edessä se mielenkiintoisin osuus tälle päivälle, suunnatessamme rakennustyömaalle ja nähdessämme melkein valmiin talomme.

Puhuri, Uno ja Ben

Joinain päivinä pakkanen kiristyy jopa -20°C pahemmalle puolelle, mutta niinä päivinä kun sää on leudompi, saattavat pihattopojat nauttia ulkoilmasta muutaman tunnin ihan nakkena.

Naksutinkoulutuksen saloja.

Ensimmäiset kolme viikkoa Benin kanssa ovat olleet raskaat. Jouduin tekemään paljon muutoksia ponin eteen ja muuttamaan omia lähtökohtiani.

Ensinäkin, muutin Benin viikko sitten pihattoon pitkän harkinnan jälkeen, jossa se asuu muiden hevosten kanssa ulkona täysipäiväisesti. Se on kohentanut pienen ruskean mielentilaa huimasti, ja olen huomannut sen mielenterveyden kohenevan silmissä kun se saa laumasta turvaa ja tukea haastavissa ja pelottavissa tilanteissa. Olen myös joutunut luopumaan kaikista omista tavoitteitani ja vain antanut hevosen kotiutua.

Se tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa ja on ollut ilo seurata sen leikkejä pihatossa Unon ja Puhurin kanssa. Se on niin varsamainen, vaikka onkin jo 6. Eihän sekään ole vanha, mutta Ben vaikuttaa noin kaksivuotiaalta!

Olen ymmärtänyt, että Ben ei tykkää olla tekemisissä kanssani, mutta kun tuon sille ruokaa, se tulee välillä jopa vastaan, mutta kun yritän koskea tai lähestyä sitä, se liukenee paikalta. Kun se on saanut tehdä asioita itsekseen ja totutella hoitotoimenpiteisiin rauhassa ja irti, on meidän välille syntynyt jo pieni ja heikko suhde.

Olen käyttänyt kaiken sen ajan, jonka normaalisti käyttäisin ratsastamiseen, hengaillen ja ollen Benin kanssa. Ei se välttämättä ole mun kanssani, mutta mä ainakin istun kylmässä lumessa, pihatossa sen kaksi tuntia päivästä! Oon saanut aina hyvinä päivinä harjattua sen pölyharjalla pihatossa, mutta senkin hyvin rauhallisesti ja pätkittäin. Kolmen viikon aikana on ollut myös eläinlääkärin tarkastus. Se on ollut ainut kerta pihattoon viemisen lisäksi, jolloin jouduin ponia pakottamaan johonkin. Se oli sille selkeästi ahdistavaa ja jollain tavalla traumaattistakin joutua eläinlääkärin rauhoittamaksi, mutta ajattelin että se oli pakko hoitaa.

Nyt lähiaikoina Ben on kuitenkin ollut mukavan aktiivinen ja vähän lihonut, mutta sekin on vain hyvä. Nyt se näyttää jo hyvinvoivalta, eikä kylkiluita näy kiiltävän karvapeitteen alta. Asia jonka olen sille saanut jollain ihmeellä koulutettua kolmessa viikossa, on loimen pukeminen. Aluksi Ben yritti livistää, kun yritin hivuttaa loimea sen selkään, ja ymmärsin, ettei se tulisi tällä menolla tapahtumaan vielä vuosiin.

Etsin netistä tietoa hevosten kouluttamisesta ja löysin yhden blogin sivuilta tietoa naksutinkoulutuksesta. Luin innoissani koko tekstin, ja päätin hankkia oman naksuttimen. Aluksi en ollut kovin täsmällinen sen käytön kanssa, ja naksutteli vähän väliä ja väärissä kohdissa… Kuitenkin, kun homma ei edennyt niin tajusin että pitäisi olla täsmällinen naksautusten kanssa ja ettei sitä voinut naksutella huvikseen. Ben tajusi naksautuksen hyvin, ja otti myslipalkan kädestäni aina, kun naksautin. Kun en naksauttanut, se ei tullut lähellekkään minua, vaikka palkka oli kädessäni. Sain lopulta loimen sille niskaan ja myslin voimin, sen seisomaan paikallaan loimen laiton ajan.

Aluksi yriti laittaa sille kolme loimea päällekkäin tänne pakkaseen, mutta Ben laittoi asialle stopin. Aina kun olin pukenut yhden loimen, se yritti poistua paikalta ja kuopia ja napsia. Muutaman yrityksen jälkeen ymmärsin, ettei se halunnut kolmea loimea lainkaan. Sille riitti yksi vallan mainiosti. On se vain viisas eläin, ja niin selkeä kommunikoija. Siltä oppii kokoajan lisää.

Paljon on ajatuksia herännyt Benin johdosta ihan ääripäihin ja niiden välille. Benin myyminen on käynyt useasti mielessä ja kun en ole saanut joinain päivinä mitään kontaktia koko poniin, on turhautunut mielentila ollut useasti läsnä. Joskus taas olen pystynyt kuvittelemaan itseni Benin selkään ja pitkälle maastovaellukselle. Esimerkiksi silloin, kun sain naksuttimen avulla sille loimen päälle, tuli niin suuri onnistumisen fiilis, että ei mun riemulla ollut rajaa. Katsotaan, josko tästä tulisi jotain vai oliko Benin osto sittenkin huti.

Vakiotunti vk2

January 10 @ 5:00 pm 6:00 pm

Tervetuloa viikottaiselle vakiotunnille, jolle kuka tahansa voi osallistua. Ilmoittaudu koko vakiotuntisarjaan tai yksittäiselle tunnille kommentoimalla alle. Voit ilmoittautumisen yhteydessä toivoa ratsua. Järjestäjä julkaisee edellisenä päivänä tunnin kuvauksen tähän tapahtuman yhteyteen. Kuvauksen pohjalta osallistujat voivat joko kirjoittaa tarinan tai piirtää kuvan. Lisää julkaisu omaan päiväkirjaasi (oma kategoriasi) ja lisää siihen avainsana vakiotunti.

Koulutunti
Opettaja: Aleksi

Kielo – Rölli
Sasha – Pernilla
Jasmiina – Osku
Miska – Lenni
Nio – Virma
Nelly – Uno
Sofie – Puhuri

Pohjatarina

Viime viikkojen aikana oli satanut monta kymmentä senttiä lunta jo joulukuussa muodostuneiden kinosten päälle ja nyt maisema oli suoraan kuin napapiirin pohjoispuolelta. Mönkkäri oli ollut kovassa käytössä, sillä kriittisimmät kulkuväylät oli täytynyt kolata lähes päivittäin. Onneksi sentään mönkkärillä se onnistui, sillä näin ison pihan kolaaminen käsipelillä olisi yhtä tuskaa, Aleksi mietti samalla kun kävelin ratsukoiden edellä maneesiin pihamaan yli.

Maneesin ovet aukesivat natisten pakkasesta. Aleksi napsautti valot päälle ja jäi sitten odottamaan oven pieleen kun ratsukot kävelivät vuoron perään sisään. Mies taputti viimeisenä kulkevan Virman fleeceloimella peitettyä takapuolta ponin kulkiessa ohitse ja sulki sitten ovet perässään.

Tunti aloitettiin tavalliseen tapaan alkukäynneillä pitkin ohjin. Aleksi yritti pysytellä lämpimänä itsekkin ja käveli vuoron perään kunkin ratsukon vierellä kysellen kuulumisia ja toiveita sekä tavoitteita päivän tunnille. Nio ja Miska olivat Aleksille ennestään hyvinkin tuttuja, mutta uudemmat hoitajat, Kielon, Sashan ja Jasmiinan, tallin omistaja oli tavannut vain muutamaan otteeseen. Oli siis hyvä kartoittaa alkuun vähän kunkin ratsastajan tasoa ja ajatuksia tulevasta kaudesta.

“Otetaan sitten kevyttä ravia. Voitte pitää loimet vielä hetken päällä kun täällä on sen verran paljon pakkasta tänään. Pitäkää ohjat melko pitkinä, mutta silleen, että saatte vähän tuntumaa ja pystytte varovaisesti taivuttelemaan kaarteissa ja pääty-ympyröillä.”

“Kielo, hidasta oman kevennyksen tahtia aavistuksen verran ja nosta yläkroppaa pystympään, nyt Rölli ravaa aika kiireisenä.”

“Lenni sen sijaan voisi liikkua siinä ympyrällä vähän reippaammin eteen, älä anna hidastua kaarteisiin.”

Muutaman kierroksen jälkeen suuntaa vaihdettiin ja Aleksi pyysi ratsastajia ottamaan hevosia paremmin tuntumalle. Pääty-ympyröitä jatkettiin, mutta nyt hevosilta sai jo pyytää vähän reippaampaa taipumista ja pitkille sivuille sai ottaa tarpeen mukaan joko reippaampaa ravia tai käyntisiirtymisiä.

“Osku taipuu nyt todella kivasti siinä pääty-ympyrällä, musta ratsastaa kulmat yhtä huolellisesti.”

“Sasha vaadi Pernillalta täsmällisempiä siirtymisiä. Ponin täytyy malttaa kävellä rauhassa useampi askel ja siirtyä raviin vasta sun pyynnöstä. Hyvä, toi oli jo parempi.

Lyhyiden välikäyntien aikana Aleksi kävi keräämässä hevosilta loimet pois ja asettui sitten itse niiden alle värjöttelemään kentän laidalle. Mies selosti seuraavan tehtävän, joka etenisi siten, että kumpaankin päätyyn ratsastettaisiin täsmällinen kymmenen metrin voltti harjoitusravissa. Kulman jälkeen käännyttäisiin aina lävistäjälle. Toisella lävistäjällä tavoiteltaisiin keskiravia ja toiselle lävistäjälle otetaan kolme askelta käyntiä. Käyntipätkän voisi ottaa joko ennen kentän keskustaa tai sen jälkeen, ottaen huomioon toisella lävistäjällä menevät ratsukot. Aleksi kiinnitti erityistä huomiota täsmällisyyteen ja siirtymisiin. Kultakin ratsukolta vaadittiin onnistumista oman taitotason puitteissa. Esimerkiksi Pernillalta ei voinut vaatia ihan yhtä laadukasta keskiravia kuin Oskulta, ja Rölliltä mies toivoi erityisen hyvää taipumista volteilla.

Sama tehtävä tehtiin molempiin suuntiin ja sitten oli aika aloittaa laukkaosuus. Tällä kertaa laukka nostettaisiin käynnissä, täsmällisesti L-kirjaimen kohdalta. Ensin laukattaisiin pyöreä pääty-ympyrä, jonka jälkeen täsmällinen kulma ja hallittu lävistäjä. Laukkaa tulisi koota lävistäjän loppupuolella ja siirtyä sitten hallitusti raviin. Lyhyellä sivulla takaisin käyntiin ja suunnan muutos takaisin oikeaan kierrokseen siten, ettei vain tule laukkaavan ratsukon tielle.

Kun tehtävä sujui kaikilta tarpeeksi hyvin oikeaan kierrokseen, vaihdettiin suunta vasempaan. Tähän kierrokseen laukasta sai yrittää siirtyä suoraan käyntiin, jos laukan kokoaminen oli onnistunut edellisessä kierroksessa hyvin.

“Nio, istu nyt tiiviimmin satulaan ja muista pitää jalat kiinni myös kun kokoat laukkaa. Hyvä, parempi, ja noooin, hieno siirtyminen käyntiin. Taputa ja anna pitkät ohjat. Muut voivat tulla vielä kerran ja otetaan sitten loppukäynnit.”

Samalla kun ratsukot siirtyivät käyntiin, auttoi Aleksi laittamaan loimia takaisin hevosten selkään ja kyseli kuinka tunti oli ratsastajan mielestä mennyt.

Rallittelua ja puolipidätteitä

10. tammikuuta

“Vauhtia!” Kivahdan ärsyyntyneenä auton avonaisesta ikkunasta. Sinisen omakotitalon pihassa kyykkii hyvin paksuun toppatakkiin pukeutunut äitini, ja mikäli mahdollista, vielä paksumpiin toppavaatteisiin pukeutunut pikkusiskoni. “Äiti! Älä laita sitä vetskaria niin pitkälle!” Huuta 5-vuotias pikkusiskoni naama punaisena. Heidän pitäisi kyyditä minut tallille, ratsastustunnille, mutta siskoni haluaisi selvästi mielummin jäädä kotiin katsomaan televisiota. “Oikeesti! Me myöhästytään!” Huudan. Vihdoin pohjoisnavalla tavattavan sään varalle pukeutunut kaksikko nousee lumisesta maasta ja he kävelevät autolle.

Vilkutan loittonevan auton perään ja huokaisen helpotuksesta. Kouluni loppui niin myöhään, etten ehtinyt bussiin ja jouduin pyytämään kyytiä äidiltäni. Valitettavasti isäni oli vielä töissä, ja siskoni joutui lähtemään mukaan. Häntä ei ollut helppo saada pois talosta, kun ulos mennessä piti pukea paljon vaatteita. Nyt olin kuitenkin vihdoin tallilla, yksin. Ainoa ongelma oli vain, että minulla on aivan hirvittävä kiire.

Avaan Röllin karsinan oven mahdollisimman nopeasti ja annan suloiselle ruunalle pikarapsutukset, ennen kun alan harjaamaan sitä. Rölli ei selvästi pidä tästä uudesta ja liian ripeästä tyylistä harjata, sillä se tunkee syliini, enkä saa harjaa edes koskemaan koko hevosta, ellen pysähdy ja silitä ruunaa kunnolla. Lopulta, hyvin pitkän silittelytuokion jälkeen, Rölli antaa minun harjata itsensä läpikotaisin. Haen varusteet satulahuoneesta ja laitan satulan selkään, suojat jalkoihin ja suitset päähän. Heitän viltin Röllin päälle ja hevosen osalta on valmista. Vedän vielä omat varusteet päälleni ja olemme molemmat valmiita.

Vasta nyt tajuan vilkuilla ympärilleni. Tunnille on tulossa myös yksäreitä, joka saa jännityksen kipristelemään vatsassani. Aivan kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi! Tuntihevosista mukaan on näkyvästi tulossa Röllin lisäksi Pernilla, Osku, Lenni ja Virma. Vilkaisen yksäripäätyyn ja huomaan Unon ja Puhurin olevan varusteet päällä.

“Voidaan nyt lähteä kohti maneesia!” Huikkaa Aleksi ja ratsastajat alkavat liikuskella ulos hevosten karsinoista. Minäkin kävelen ulos ja asetun jonoon muiden kanssa. Rölli tuntuu miltei steppaavan paikallaan, joten tunnista tulisi varmasti vauhdikas.

Maneesissa hyppään Röllin selkään ja annan ruunalle pitkät ohjat. Röllin korvat pyörivät sen päässä kuin propellit ja heti kun kosketan sen kylkiä pohkeella se säpsähtää liikkeelle. Tästä tosiaan tulisi vauhdikasta. Huokaisen mielessäni. En ehdi sen enempää huokailla, koska Aleksi ilmestyy viereeni. “Moi! Haluisitsä kertoo vähän sun tasosta ja tän kauden tavoitteista?” Aleksi sanoo ja kävelee rauhakseen Röllin vieressä, joka ei totisesti kävele rauhallisesti. “Juu, voinhan mä”, sanon yrittäessäni samalla saada istunnallani jotenkin rauhoittaa Röllin vauhtia. “Ömm.. No oon siis ratsastellu mun tädin hevosilla, ja kisasin niitten kanssa koulussa helppo b, mutta osaan paljon helppo a asioita ja olisin alkanu kisaamaan siinä, mutta täti muutti sinne Saksaan. Esteillä mentiin treeneissä 110 cm tehtäviä ja ne suju sillon tosi hyvin. Noista ajoista on vaan jo suunnilleen vuos, että oon varmaan vähän ruosteessa”, selitän ja Rölli pyyhältää eteenpäin, aivan kun olisi ollut lukittuna karsinaan viimeiset kymmenen vuotta. “Ja, no tällä kaudella haluisin vaan päästä takasin mun entiselle tasolle. Ja ehkä kilpailla vähän. Rakastan sitä!” kerron ja lisään vielä: “Ja nii, tutustua Rölliin hyvin, silleen että se vois luottaa muhun kunnolla!” Aleksi nyökkää vieressäni. “Okei! Mä koitan suunnitella näitä tunteja teiän tavotteiden pohjalta”, sitten mies lähte seuraavan hevosen luo. Ja Rölli sen kuin jatkaa kiirehtimistään.

“Otetaan sitten kevyttä ravia…” Loppua en kuule, sillä Rölli on lähtenyt pienestä pohkeen kosketuksestani eteenpäin, salaman lailla. Pian kuulenkin Aleksin äänen: “Kielo, hidasta oman kevennyksen tahtia aavistuksen verran ja nosta yläkroppaa pystympään, nyt Rölli ravaa aika kiireisenä”, Koitan paukuttaa neuvot kuvitteellisella vasaralla päähäni, jotta Rölli kulkisi rauhallisemmin. Hidastan kevennystäni vähän ja käytän hetken alkeistunneilla opittua taktiikkaa: “Yks, kaks, yks, kaks…” Hoen hiljaa ääneen. Nostan myös leukani ylös ja pyöräytän hartiat taakse. Teen parit puolipidätteet, ihme ja kumma! Rölli hidastaa vauhtiaan hieman, vaikka minun pitää olla vielä hyvin tarkkana selässä.

Röllin muututtua hieman helpommaksi ratsastaa yritän taivutella hevosta kulmissa ja pääty-ympyröillä, Aleksin neuvojen mukaan. Rölli taipuu kivasti, ja alkuhöyryjen jälkeen kuunteleekin nätisti. Teemme myös siirtymisiä, missä käyntiosuus on selvästi hankala, mutta pienen hionnan jälkeen nekin sujuvat.

Välikäyntien aikana Aleksi tulee hakemaan Röllin loimen pois ja kertoo seuraavan tehtävän. Pian tulee minun ja Röllin vuoro. Otan ohjat paremmin käteen ja ratsastan voltille. Voltteja olen tätini suomenhevosten kanssa hionut paljon, ja onnistun saamaan siitä kymmenen metriä halkaisijaltaan. Röllin taivuttaminen on taas hieman haastavaa, ja ruuna painaa vastaan pohjettani. “Rölli voisi taipua hieman enemmän!” Huikkaa Aleksikin maneesin reunalta. Pääsemme kuitenkin lävistäjälle ja pyydän Rölliä hieman eteen, pitäen sen kuitenkin suunnilleen samassa tahdissa. Rölli lähtee pienestä pyynnöstäni salamana eteenpäin ja keskiravin tyyppinenkin askellaji jää jonnekkin hyvin kauas. Tämä on kuin ravihevosen ravia viimeisillä metreillä ennen maalia. “Rauhota Rölliä! Sehän juoksee sun alta! Tee pieniä puolipidätteitä, äläkä pyydä sitä liikaa eteen”, Huutaa Aleksi. Pääsemme jotenkin, en tiedä miten, kentän toiseen päähän. Teen puolipidätteitä ja käännän toiselle voltille. Keskityn nyt vain ja ainoastaan Röllin taivuttamiseen. Lopulta saan sisäpohkeeni läpi ja ruuna taipuu kunnon banaaniksi allani. Kehun sitä ääneen ja taputan kaulalle. Ratsastan seuraavalle lävistäjälle ja huomaan Miskan ja Lennin tulevan juuri keskiravi-lävistäjälle. Päätän ottaa Röllin käyntiin ennen kentän keskustaa. Rölli siirtyy yllättävän siististi ja kun otan raviin, se ei meinaa juosta altani. Aleksikin huomaa tämän ja kehuu: “Hyvä! Siirtyminen oli tosi täsmällinen. Kehu Rölliä!”

Ratsastamme tehtävää vielä pari kertaa tähän suuntaan, sekä toiseenkin suuntaan. Keskityn Röllin kanssa asioihin, jotka ensimmäisellä kerralla menivät hieman pieleen. Lopulta koko tehtävä sujuu hyvin. Seuraavana pääsisimmekin laukkaamaan!

Minun ja Röllin vuoro tulee, taas, nopeasti ja ratsastan Rölliä eteen, kohti L-kirjainta. Päästyämme melkein sen kohdalle, annan Röllille laukkapohkeet ja ruuna lähtee helposti laukkaan. Olen valmiina pidätteiden kanssa ja saan kännettyä Röllin pääty-ympyrälle. Laukka rullaa hyvin ja hallitusti, pääsemme hyvin kulmaan, josta käännän lävistäjälle. Lopussa laukkaa pitäisi koota hieman, joten otan jo valmiiksi Rölliä hieman kiinni ja teen muutamat pidätteet. Lävistäjän loppupuolella saankin laukan hyvin koottua ja pääsemme hallitusti raviin, jonka kautta käyntiin. Kehun Rölliä vuolaasti.

Tulemme samaa tehtävää vielä uudestaan, ja Rölli rauhoittuu kerta kerralta enemmän. Toiseen suuntaan teemme myös laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Sekin sujuu hyvin! Olen iloisempi kuin koskaa Röllin kanssa. Tunti ei ollutkaan täydellinen fiasko!

Loppukäyntien ja kehumisten jälkeen astelen iloisesti talliin. Kaikki muutkin näyttävät iloisilta ja hoidamme hevoset pois rupatellen yhdessä. Nyt minullain on aikaa helliä Rölliä oikein kunnolla!

“Moikkaa!” Huikkaan vielä kaikille tallissa olioille ja avaan tallin oven. Nyt joutuisin menemään bussilla, mutta mikään ei latistaisi mieltäni tuon tunnin jälkeen!

Page 2 of 6

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén