Vakiotunti vk2

Tervetuloa viikottaiselle vakiotunnille, jolle kuka tahansa voi osallistua. Ilmoittaudu koko vakiotuntisarjaan tai yksittäiselle tunnille kommentoimalla alle. Voit ilmoittautumisen yhteydessä toivoa ratsua. Järjestäjä julkaisee edellisenä päivänä tunnin kuvauksen tähän tapahtuman yhteyteen. Kuvauksen pohjalta osallistujat voivat joko kirjoittaa tarinan tai piirtää kuvan. Lisää julkaisu omaan päiväkirjaasi (oma kategoriasi) ja lisää siihen avainsana vakiotunti.

Koulutunti
Opettaja: Aleksi

Kielo – Rölli
Sasha – Pernilla
Jasmiina – Osku
Miska – Lenni
Nio – Virma
Nelly – Uno
Sofie – Puhuri

Pohjatarina

Viime viikkojen aikana oli satanut monta kymmentä senttiä lunta jo joulukuussa muodostuneiden kinosten päälle ja nyt maisema oli suoraan kuin napapiirin pohjoispuolelta. Mönkkäri oli ollut kovassa käytössä, sillä kriittisimmät kulkuväylät oli täytynyt kolata lähes päivittäin. Onneksi sentään mönkkärillä se onnistui, sillä näin ison pihan kolaaminen käsipelillä olisi yhtä tuskaa, Aleksi mietti samalla kun kävelin ratsukoiden edellä maneesiin pihamaan yli.

Maneesin ovet aukesivat natisten pakkasesta. Aleksi napsautti valot päälle ja jäi sitten odottamaan oven pieleen kun ratsukot kävelivät vuoron perään sisään. Mies taputti viimeisenä kulkevan Virman fleeceloimella peitettyä takapuolta ponin kulkiessa ohitse ja sulki sitten ovet perässään.

Tunti aloitettiin tavalliseen tapaan alkukäynneillä pitkin ohjin. Aleksi yritti pysytellä lämpimänä itsekkin ja käveli vuoron perään kunkin ratsukon vierellä kysellen kuulumisia ja toiveita sekä tavoitteita päivän tunnille. Nio ja Miska olivat Aleksille ennestään hyvinkin tuttuja, mutta uudemmat hoitajat, Kielon, Sashan ja Jasmiinan, tallin omistaja oli tavannut vain muutamaan otteeseen. Oli siis hyvä kartoittaa alkuun vähän kunkin ratsastajan tasoa ja ajatuksia tulevasta kaudesta.

“Otetaan sitten kevyttä ravia. Voitte pitää loimet vielä hetken päällä kun täällä on sen verran paljon pakkasta tänään. Pitäkää ohjat melko pitkinä, mutta silleen, että saatte vähän tuntumaa ja pystytte varovaisesti taivuttelemaan kaarteissa ja pääty-ympyröillä.”

“Kielo, hidasta oman kevennyksen tahtia aavistuksen verran ja nosta yläkroppaa pystympään, nyt Rölli ravaa aika kiireisenä.”

“Lenni sen sijaan voisi liikkua siinä ympyrällä vähän reippaammin eteen, älä anna hidastua kaarteisiin.”

Muutaman kierroksen jälkeen suuntaa vaihdettiin ja Aleksi pyysi ratsastajia ottamaan hevosia paremmin tuntumalle. Pääty-ympyröitä jatkettiin, mutta nyt hevosilta sai jo pyytää vähän reippaampaa taipumista ja pitkille sivuille sai ottaa tarpeen mukaan joko reippaampaa ravia tai käyntisiirtymisiä.

“Osku taipuu nyt todella kivasti siinä pääty-ympyrällä, musta ratsastaa kulmat yhtä huolellisesti.”

“Sasha vaadi Pernillalta täsmällisempiä siirtymisiä. Ponin täytyy malttaa kävellä rauhassa useampi askel ja siirtyä raviin vasta sun pyynnöstä. Hyvä, toi oli jo parempi.

Lyhyiden välikäyntien aikana Aleksi kävi keräämässä hevosilta loimet pois ja asettui sitten itse niiden alle värjöttelemään kentän laidalle. Mies selosti seuraavan tehtävän, joka etenisi siten, että kumpaankin päätyyn ratsastettaisiin täsmällinen kymmenen metrin voltti harjoitusravissa. Kulman jälkeen käännyttäisiin aina lävistäjälle. Toisella lävistäjällä tavoiteltaisiin keskiravia ja toiselle lävistäjälle otetaan kolme askelta käyntiä. Käyntipätkän voisi ottaa joko ennen kentän keskustaa tai sen jälkeen, ottaen huomioon toisella lävistäjällä menevät ratsukot. Aleksi kiinnitti erityistä huomiota täsmällisyyteen ja siirtymisiin. Kultakin ratsukolta vaadittiin onnistumista oman taitotason puitteissa. Esimerkiksi Pernillalta ei voinut vaatia ihan yhtä laadukasta keskiravia kuin Oskulta, ja Rölliltä mies toivoi erityisen hyvää taipumista volteilla.

Sama tehtävä tehtiin molempiin suuntiin ja sitten oli aika aloittaa laukkaosuus. Tällä kertaa laukka nostettaisiin käynnissä, täsmällisesti L-kirjaimen kohdalta. Ensin laukattaisiin pyöreä pääty-ympyrä, jonka jälkeen täsmällinen kulma ja hallittu lävistäjä. Laukkaa tulisi koota lävistäjän loppupuolella ja siirtyä sitten hallitusti raviin. Lyhyellä sivulla takaisin käyntiin ja suunnan muutos takaisin oikeaan kierrokseen siten, ettei vain tule laukkaavan ratsukon tielle.

Kun tehtävä sujui kaikilta tarpeeksi hyvin oikeaan kierrokseen, vaihdettiin suunta vasempaan. Tähän kierrokseen laukasta sai yrittää siirtyä suoraan käyntiin, jos laukan kokoaminen oli onnistunut edellisessä kierroksessa hyvin.

“Nio, istu nyt tiiviimmin satulaan ja muista pitää jalat kiinni myös kun kokoat laukkaa. Hyvä, parempi, ja noooin, hieno siirtyminen käyntiin. Taputa ja anna pitkät ohjat. Muut voivat tulla vielä kerran ja otetaan sitten loppukäynnit.”

Samalla kun ratsukot siirtyivät käyntiin, auttoi Aleksi laittamaan loimia takaisin hevosten selkään ja kyseli kuinka tunti oli ratsastajan mielestä mennyt.